Tänään jokaisen meistä äänioikeutetuista suomalaisista on syytä muistaa muutama asia äänestäessämme tänään siellä uurnilla. Nykyisessä parlamentarismissa äänestäminen on ainoa asia, jossa kansan ääni kuuluu edes kerran neljässä vuodessa, joten äänestämättä jättäminen palvelee ainoastaan valtiaiden etuja.

Jokaisen on syytä  miettiä hyvin tarkkaan minne äänensä antaa. Äänen saajan pitäisi edustaa äänestäjän maailmankuvaa – ei mainostoimiston luomaa mielikuvaa jostain olemattomasta. Kun meidän näennäisdemokratiamme ei ole vielä rapautunut Ruotsin ns. pitkien listojen tasolle, äänestäjän väkevin ase on sellaisen ehdokkaan äänestäminen, joka on valmis rikkomaan ryhmäkuria sekä seisoo edustamiensa äänestäjien, arvojen ja asioiden takana.

Kun katsoo nykyisen eduskunnan suruillista saldoa, niin huomaa että pitkien puukkojen listojen aika on perinteisten puolueiden agendassa ja heille yksityinen kansanedustaja on ainoastaan puoluejohdon tahdoton marionetti – käytännössä kumileimasin. Tällaisella toiminnalla ja lainsäätämisellä ei ole mitää tekemistä kansanvallan kanssa.

Haluan erityisesti kiinnittää huomion näin vaalipäivänä kokoomuksen suuntaan. Kokoomus on erinomainen esimerkki siitä, miten markkinamiehet ovat pystyneet käyttämään kokoomuksen perinteisiä teemoja Koti, Uskonto ja Isänmaa niiden alkuperäistä merkityksestä katsoen  täysin päinvastaiseen tarkoitukseen

Nykyisellä kokoomuksella on koti veronkiertosyistä Espanjan rannikolla, uskonto ahneuteen ja orjatyövoiman maahantuontiin perustuva monikulttuuri ja isänmaa on EU:n liittovaltio (jonka rajoja vartio Yhdysvaltojen johtama Nato).

Uskottelu siitä, että äänestämällä muutamaa äänekästä ns. maahanmuuttokriittisenä esiintyvää ehdokasta kokoomuksen listoilta eduskuntaan, saataisiin kokoomuksen sisällä muutos aikaan on edesvastuutonta äänestäjien harhaan johtamista. Mikään ei muutu ennen kokoomuksen massiivista vaalitappiota ja oppositiotaivalta. Ainoa tapa saada Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin edustama linja palautettua isänmaalliseen suuntaan on Kataisen johdon kärsimä murskatappio.

Muiden puolueiden kohdalla negatiivisten asioiden kiteyttäminen on myös varsin selvää. Äänestämällä mitä tahansa kolmesta perinteisestä puolueesta (kokoomus, keskusta, SDP), äänestäjä antaa nykyiselle kähminnälle ja pienen joukon vallalle äänensä. SDP:lle äänensä antava äänestää lisäksi komentotalouden, lipposöyhötyksen ja jatkuvan holtittoman jakamisen puolesta. Keskustaa äänestävä tukee lähinnä järjestäytynyttä huijausta, ihmisten alistamista maaseudulla, verorvarojen tuhlaamista ja jatkuvaa kusetusta.

Ääni vihreille on ääni vääristyneelle tasa-arvolle, kehityksen ja talouden taantumalle, laillistetulle lastenryöstölle, anarkialle, lainkuuliaisten kansalaisten oikeuksien supistamiselle, holhousyhteiskunnalle, vähemmistöjen nostamiselle enemmistön yläpuolelle, omistusoikeuden murenemiselle, sananvapauden murentamiselle ja mielipidevankien aikakauden saapumiselle.

Ääni RKP:lle on ääni vähemmistödiktatuurille ja hallitsemattomalle sosiaaliturismille Suomeen. Ääni vasemmistoliitolle on henkinen myötätunnonosoitus kommunismille ja sen tekemille rikoksille.

Ääni perussuomalaisille on ääni ja teko muutoksen sekä paremman huomisen toivon puolesta.

Muista puolueista ei ole muuta sanottavaa, kuin se, että ääni niille on ääni Kankkulan kuuluisaan kaivoon.

Hyvää vaalipäivää suomalaiset – käyttäkää äänioikeuttanne ja käyttäkää sitä harkiten.

Site Meter
Mainokset

Olen ollut hieman normaalia kiireisempi ansiotyöni parissa ja kirjoittamiseni on ollut hieman normaalia harvempaa. Kun kiireet laantuvat, palailen asiaan taas aktiivisemmin. Tähän väliin katson kuitenkin asiakseni kommentoida erästä hellandudelis-juttua.

Kun haette täältä WordPressista blogiani hakusanalla kullervo kalervonpoika tai Ruttuvaarin blogia hakusanalla periculum finlandicum, saatatte päätyä eräälle jälkijättöistä teiniangstia ja identiteettikriisiä pursuavalle WordPress-blogille.

Viimeisimmässään kirjoituksissaan tämä hassunhauska kirjoittaja on tosin roiminut myöskin vihreitä. Kyseisen kirjoittajan identiteettikriisi luo hullunkurisia sävyjä tähän tylsään blogosfääriin.

Hänen toisessa blogissaan sanotaan näin:

Nationalisti, punavihreä anarkisti, ekofasisti ja muslimifundamentalisti ovat samasta, läpilahosta pässinpuusta veistetyt. Demokratia on heille myrkkyä, kuten se meille taviksille on elämän eliksiiri.

Juu – ei.

Ei ainakaan tämän nationalistin kohdalla.

Rehellisesti sanoen; minun on kovin vaikea pitää mitenkään demokratian perusteita ymmärtäneenä tällaista kirjoittajaa. Parta täristen vihaa julistavaa ja kiihottavaa tekointellektuellia. Sellaista, joka ei suvaitse omasta maailmankuvastaan poikkeavia mielipiteitä.

Tosin nyt näyttää siltä, että kyseisen kirjoittajan henkilökohtainen identiteettikriisi on pudottanut lopunkin maaperän suoraan suohon hänen entisen maailmankatsomuksensa alta.

Voimia muutoksesi tiellä– ehkä kulkemasi pitkän ja pimeän kujan päästä löytyy rauha ja sopu oman itsesi – ja myös muiden – kanssa. Ehkä etsimäsi maailmankatsomus löytyy sieltä Kokoomuksesta. Juuri sieltä mistä sitä etsitkin.

Jk. Tuo lainaus oli – melkein sanasta sanaan – erään tunnetun vihreän persoonan Vapaa-ajattelijain liiton järjestämässä islam-seminaarissa viime lauantaina täräyttämä. Hän totesi noin pitämässään esitelmässä. Esityksen otsikko oli islamkritiikki monikulttuurisessa yhteiskunnassa.

Edit 2207: Unohdin erään asian. Kiitos linkityksestä ja ilmaisesta mainostamisesta. Kaikki tuki on tarpeen kansallisvaltion suojelemisen asialla. Kysykää vaikka kosovolaisilta.