Eduskunta on tänään hyväksynyt Suomen  EU-kuvernöörin Jyrki Kataisen ajaman Portugalin velkapiikin avaamisen ennakko-odotusten mukaisesti. Se mikä tekee asiasta mielenkiintoisen, on kysymys siitä kuka kusettikaan kansaa?

Ennen vaaleja kansanedustajat ilmoittivat kannastaan näin:

Kyllä: 56                 Ei: 135

Puolueet

Kyllä: 0    Ei: 6
Kyllä: 11    Ei: 23
Kyllä: 23    Ei: 20
Kyllä: 0       Ei: 36
Kyllä: 7       Ei: 2
Kyllä: 9       Ei: 30
Kyllä: 0       Ei: 14
Kyllä: 6       Ei: 4

Edustajat puolesta

Kiviranta Esko
Komi Katri
Korhonen Timo V.
Lehtomäki Paula
Lintilä Mika
Maijala Eeva Maria
Pekkarinen Mauri
Pirttilahti Arto
Rossi Markku
Tiilikainen Kimmo
Vehviläinen Anu
Grahn-Laasonen Sanni
Heinonen Timo
Jaskari Harri
Jokinen Kalle
Katainen Jyrki
Kataja Sampsa
Kopra Jukka
Kurvinen Esko
Mäkelä Outi
Mäkinen Tapani
Mäntymaa Markku
Pelkonen Jaana
Risikko Paula
Sankelo Janne
Sarkomaa Sari
Sasi Kimmo
Stubb Alexander
Suutari Eero
Tolvanen Kari
Vahasalo Raija
Vapaavuori Jan
Virolainen Anne-Mari
Wallinheimo Sinuhe
Blomqvist Thomas
Gestrin Christina
Nauclér Elisabeth
Nylund Mats
Thors Astrid
Wallin Stefan
Wideroos Ulla-Maj
Kantola Ilkka
Kari Mika
Kumpula-Natri Miapetra
Lipponen Päivi
Mäkisalo-Ropponen Merja
Paasio Heli
Taimela Katja
Tainio Hanna
Tuppurainen Tytti
Brax Tuija
Niinistö Ville
Sinnemäki Anni
Soininvaara Osmo
Toivola Jani
Tynkkynen Oras

Edustajat vastaan

Ahvenjärvi Sauli
Jääskeläinen Jouko
Palm Sari
Rauhala Leena
Räsänen Päivi
Östman Peter
Alatalo Mikko
Anttila Sirkka-Liisa
Hautala Lasse
Kaikkonen Antti
Kalmari Anne
Katainen Elsi
Kerola Inkeri
Kiviniemi Mari
Kääriäinen Seppo
Leppä Jari
Lohi Markus
Paloniemi Aila
Puumala Tuomo
Rantakangas Antti
Rehula Juha
Reijonen Eero
Rundgren Simo
Saarikko Annika
Savola Mikko
Sipilä Juha
Torniainen Ari
Tölli Tapani
Vehkaperä Mirja
Autto Heikki
Eestilä Markku
Harkimo Leena
Hemmilä Pertti
Häkämies Jyri
Kanerva Ilkka
Kauma Pia
Kiuru Pauli
Lauslahti Sanna
Lehti Eero
Matikainen-Kallström Marjo
Männistö Lasse
Orpo Petteri
Ravi Pekka
Salolainen Pertti
Satonen Arto
Toivakka Lenita
Vikman Sofia
Virkkunen Henna
Zyskowicz Ben
Eerola Juho
Elomaa Ritva
Hakkarainen Teuvo
Halla-aho Jussi
Heikkilä Lauri
Hirvisaari James
Hongisto Reijo
Immonen Olli
Jalonen Ari
Joutsenlahti Anssi
Juvonen Arja
Jääskeläinen Pietari
Kivelä Kimmo
Kokko Osmo
Koskela Laila
Lindström Jari
Lohela Maria
Louhelainen Anne
Mattila Pirkko
Mäkipää Lea
Mäntylä Hanna
Mölsä Martti
Niikko Mika
Niinistö Jussi
Packalén Tom
Ruohonen-Lerner Pirkko
Saarakkala Vesa-Matti
Soini Timo
Soukola Ismo
Tolppanen Maria
Tossavainen Reijo
Turunen Kaj
Tuupainen Kauko
Virtanen Pertti
Vähämäki Ville
Väätäinen Juha
Henriksson Anna-Maja
Nylander Mikaela
Backman Jouni
Eloranta Eeva-Johanna
Feldt-Ranta Maarit
Filatov Tarja
Gustafsson Jukka
Guzenina-Richardson Maria
Hiltunen Rakel
Huovinen Susanna
Ihalainen Lauri
Jungner Mikael
Karhu Saara
Kiljunen Anneli
Kiuru Krista
Koskinen Johannes
Kuusisto Merja
Kymäläinen Suna
Lindtman Antti
Myller Riitta
Ojala-Niemelä Johanna
Paatero Sirpa
Peltonen Tuula
Piirainen Raimo
Rajamäki Kari
Saarinen Matti
Salonen Kristiina
Skinnari Jouko
Urpilainen Jutta
Viitamies Pauliina
Viitanen Pia
Väätäinen Tuula
Arhinmäki Paavo
Kalliorinne Risto
Kontula Anna
Korhonen Martti
Kyllönen Merja
Lapintie Annika
Modig Silvia
Mustajärvi Markus
Myllykoski Jari
Pekonen Aino-Kaisa
Tiainen Eila
Uotila Kari
Virtanen Erkki
Yrttiaho Jyrki
Alanko-Kahiluoto Outi
Haapanen Satu
Haavisto Pekka
Karimäki Johanna

*   *   *


Näin lupasivat siis kansanedustajat kansalle ennen vaaleja.  Tänään he kuitenkin äänestivät  näin:

Jaa: 137
Ei: 49
Tyhjiä: 7
Poissa: 6
Yhteensä: 199
Äänestys kansanedustajittain
Ahvenjärvi Sauli /kd Jaa Mustajärvi Markus /vas Ei
Alanko-Kahiluoto Outi /vihr Jaa Myller Riitta /sd Jaa
Alatalo Mikko /kesk Jaa Myllykoski Jari /vas Ei
Anttila Sirkka-Liisa /kesk Jaa Mäkelä Outi /kok Jaa
Arhinmäki Paavo /vas Ei Mäkinen Tapani /kok Jaa
Autto Heikki /kok Jaa Mäkipää Lea /ps Ei
Backman Jouni /sd Jaa Mäkisalo-Ropponen Merja /sd Jaa
Blomqvist Thomas /r Jaa Männistö Lasse /kok Jaa
Brax Tuija /vihr Jaa Mäntylä Hanna /ps Ei
Eerola Juho /ps Ei Mäntymaa Markku /kok Jaa
Eestilä Markku /kok Jaa Mölsä Martti /ps Ei
Elomaa Ritva /ps Ei Nauclér Elisabeth /r Jaa
Eloranta Eeva-Johanna /sd Jaa Niikko Mika /ps Ei
Feldt-Ranta Maarit /sd Jaa Niinistö Jussi /ps Ei
Filatov Tarja /sd Jaa Niinistö Ville /vihr Jaa
Gestrin Christina /r Jaa Nylander Mikaela /r Jaa
Grahn-Laasonen Sanni /kok Jaa Nylund Mats /r Jaa
Gustafsson Jukka /sd Jaa Oinonen Pentti /ps Ei
Guzenina-Richardson Maria /sd Jaa Ojala-Niemelä Johanna /sd Jaa
Gästgivars Lars Erik /r Jaa Orpo Petteri /kok Jaa
Haapanen Satu /vihr Jaa Paasio Heli /sd Jaa
Haavisto Pekka /vihr Jaa Paatero Sirpa /sd Jaa
Hakkarainen Teuvo /ps Ei Packalén Tom /ps Ei
Halla-aho Jussi /ps Ei Palm Sari /kd Poissa
Harkimo Leena /kok Jaa Paloniemi Aila /kesk Jaa
Hautala Lasse /kesk Tyhjää Pekkarinen Mauri /kesk Poissa
Heikkilä Lauri /ps Ei Pekonen Aino-Kaisa /vas Ei
Heinonen Timo /kok Jaa Pelkonen Jaana /kok Jaa
Heinäluoma Eero /sd Jaa Peltonen Tuula /sd Jaa
Hemmilä Pertti /kok Jaa Piirainen Raimo /sd Jaa
Henriksson Anna-Maja /r Jaa Pirttilahti Arto /kesk Tyhjää
Hiltunen Rakel /sd Poissa Puumala Tuomo /kesk Jaa
Hirvisaari James /ps Ei Rajamäki Kari /sd Jaa
Holmlund Anne /kok Jaa Rantakangas Antti /kesk Tyhjää
Hongisto Reijo /ps Ei Rauhala Leena /kd Poissa
Huovinen Susanna /sd Jaa Ravi Pekka /kok Jaa
Häkämies Jyri /kok Jaa Rehula Juha /kesk Jaa
Ihalainen Lauri /sd Jaa Reijonen Eero /kesk Jaa
Immonen Olli /ps Ei Risikko Paula /kok Jaa
Jalonen Ari /ps Ei Rossi Markku /kesk Jaa
Jaskari Harri /kok Jaa Rundgren Simo /kesk Jaa
Jokinen Kalle /kok Jaa Ruohonen-Lerner Pirkko /ps Ei
Joutsenlahti Anssi /ps Ei Räsänen Päivi /kd Jaa
Jungner Mikael /sd Jaa Saarakkala Vesa-Matti /ps Ei
Jurva Johanna /ps Ei Saarikko Annika /kesk Jaa
Juvonen Arja /ps Ei Saarinen Matti /sd Jaa
Jääskeläinen Jouko /kd Jaa Salolainen Pertti /kok Jaa
Jääskeläinen Pietari /ps Ei Salonen Kristiina /sd Jaa
Kaikkonen Antti /kesk Jaa Sankelo Janne /kok Jaa
Kalli Timo /kesk Jaa Sarkomaa Sari /kok Jaa
Kalliorinne Risto /vas Ei Sasi Kimmo /kok Jaa
Kalmari Anne /kesk Poissa Satonen Arto /kok Jaa
Kanerva Ilkka /kok Jaa Savola Mikko /kesk Jaa
Kantola Ilkka /sd Jaa Sinnemäki Anni /vihr Jaa
Karhu Saara /sd Jaa Sipilä Juha /kesk Jaa
Kari Mika /sd Jaa Skinnari Jouko /sd Jaa
Karimäki Johanna /vihr Jaa Soini Timo /ps Ei
Katainen Elsi /kesk Jaa Soininvaara Osmo /vihr Jaa
Katainen Jyrki /kok Jaa Soukola Ismo /ps Ei
Kataja Sampsa /kok Jaa Stubb Alexander /kok Jaa
Kauma Pia /kok Jaa Suutari Eero /kok Jaa
Kerola Inkeri /kesk Jaa Taimela Katja /sd Jaa
Kettunen Pentti /ps Ei Tainio Hanna /sd Jaa
Kiljunen Anneli /sd Jaa Thors Astrid /r Jaa
Kiuru Krista /sd Jaa Tiainen Eila /vas Ei
Kiuru Pauli /kok Jaa Tiilikainen Kimmo /kesk Jaa
Kivelä Kimmo /ps Tyhjää Toivakka Lenita /kok Jaa
Kiviniemi Mari /kesk Jaa Toivola Jani /vihr Jaa
Kiviranta Esko /kesk Jaa Tolppanen Maria /ps Ei
Kokko Osmo /ps Ei Tolvanen Kari /kok Jaa
Komi Katri /kesk Jaa Torniainen Ari /kesk Jaa
Kontula Anna /vas Ei Tossavainen Reijo /ps Ei
Kopra Jukka /kok Jaa Tuomioja Erkki /sd Jaa
Korhonen Martti /vas Ei Tuppurainen Tytti /sd Jaa
Korhonen Timo V. /kesk Jaa Turunen Kaj /ps Tyhjää
Koskela Laila /ps Ei Tuupainen Kauko /ps Ei
Koskinen Johannes /sd Jaa Tynkkynen Oras /vihr Jaa
Kumpula-Natri Miapetra /sd Jaa Tölli Tapani /kesk Jaa
Kurvinen Esko /kok Jaa Uotila Kari /vas Ei
Kuusisto Merja /sd Jaa Urpilainen Jutta /sd Jaa
Kyllönen Merja /vas Ei Vahasalo Raija /kok Jaa
Kymäläinen Suna /sd Jaa Wallin Stefan /r Jaa
Kärnä Jukka /sd Jaa Wallinheimo Sinuhe /kok Jaa
Kääriäinen Seppo /kesk Jaa Vapaavuori Jan /kok Jaa
Lapintie Annika /vas Ei Vehkaperä Mirja /kesk Jaa
Lauslahti Sanna /kok Jaa Vehviläinen Anu /kesk Jaa
Lehti Eero /kok Jaa Wideroos Ulla-Maj /r Jaa
Lehtomäki Paula /kesk Jaa Viitamies Pauliina /sd Jaa
Leppä Jari /kesk Jaa Viitanen Pia /sd Jaa
Lindström Jari /ps Tyhjää Vikman Sofia /kok Jaa
Lindtman Antti /sd Jaa Virkkunen Henna /kok Jaa
Lintilä Mika /kesk Jaa Virolainen Anne-Mari /kok Jaa
Lipponen Päivi /sd Jaa Virtanen Erkki /vas Ei
Lohela Maria /ps Ei Virtanen Pertti /ps Ei
Lohi Markus /kesk Jaa Vähämäki Ville /ps Ei
Louhelainen Anne /ps Tyhjää Väätäinen Juha /ps Ei
Maijala Eeva Maria /kesk Jaa Väätäinen Tuula /sd Jaa
Matikainen-Kallström Marjo /kok Poissa Yrttiaho Jyrki /vas Ei
Mattila Pirkko /ps Ei Östman Peter /kd Jaa
Modig Silvia /vas Ei

* * *

Kusettajien määrä ei kuitenkaan tässä uudessa(kaan) eduskunnassa ole vakio. Se tulee vielä lisääntymään – ainakin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kohdalla.  Tulevat hallituspuolueet ovat sitoutumassa siihen, että Suomen kuuluu jatkossakin tukea taloudellisesti ahdinkoon joutuneita EU-maita.

Onneksi olkoon suomalaiset. Parlamentarismi on osoittanut jälleen kerran voimansa – kähminnän ja antidemokratian pesänä.

Parlamentarismi on käytännössä kansanvallan irvikuva.

Lähteet: Eduskunta, Kansan Muisti

Site Meter

HS julkaisi hetki sitten uutisen. Tuossa uutisessa kerrottiin, että Timo Soini on ilmoittanut tänään, että perussuomalaiset eivät lähde mukaan Jyrki Kataisen (kok) ja Jutta Urpilaisen (SDP) puuhaamaan EU:n Suomessa toimivaan nukkehallitukseen.

Onneksi olkoon, päätös oli oikea ja edusti korkeaa poliittista selkärankaisuutta ja moraalia nykyisessä ajassa. Vaikka osa äänestäjistä varmasti pettyikin, niin kannattaa miettiä sitä kumpi on parempi vaihtoehto, suoraselkäisyys vai sanojensa ja periaatteidensa myyminen.

Kukaan ei voi vaatia persuja ja Soinia pistämään Kataisen ja edellisen hallituksen tekemien lupausten takia päänsä uskottavuuden hirttoköyteen. Tämä taakka tulee (ja sen pitääkin tulla)  pääasiassa  kokoomuksen maksettavaksi ja siinä sivussa osansa saavat kaikki ne, jotka lähtevät mukaan tähän historiamme suomettuneimpaan ja nöyristelevimpään kuvernööripuuhasteluun mukaan.

Viisas johtaja ei hyökkää vastustajan päämäärien  puolesta –  eikä etenkään silloin, kun tuollainen hyökkäys on selvästi turha ja aiheuttaa itselle tarpeettomia ja omien tavoitteiden vastaisia tappioita. Oppositio on tässä tilanteessa ihan hyvä vaihtoehto – etenkin jos vanhat puolueet eivät vieläkään ymmärrä sitä, kenen asiaa ne palvelevat pistämällä päästämällä  persut oppositioon.

Edellinen hallitus on antanut EU:n todellisille hallitsijoille (salaisia) lupauksia (suljetuissa) kabineteissa. Sellaisia, jotka antamalla Katainen on antanut pallinsa EU:n kassakaappiin. Kataisen kohdalla on kyse kasvojenpelastukselta näyttävästä velallisen kiirastulesta. Kataisen on ilmeisesti henkilökohtaisesti pakko vetää edustamansa puolue ja jopa Suomen kansa itse aiheuttamaansa sotkuun mukaan. Tätä on jokaisen tervepäisen, isänmaataan ja lastensa tulevaisuutta ajattelevan suomalaisen syytä kuitenkin vastustaa.

EU tulee (vastoin siinä sitkeästi roikkuvien oligarkkien vaateita, ilmoituksia ja toiveita) ajautumaan taloudellisen kriisin kautta myös todelliseen olemassaolokriisiin. Todellisuudessa kyse on siitä, että Suomessa vuonna 2011 käydyt EU-vaalit pistivät liikkeelle sen kiven, joka aiheuttaa vyöryn.

Jos nyt joku epäilee vielä kansan poliittisen muistin lyhyttä, niin kannattaa pistää merkille se, että poliittinen kulttuuri on muuttumassa – perussuomalaisten oppositioon jäämispäätös on osa tätä kehitystä. Kun  persut eivät lähteneet takinkääntämisen tielle, se on (poliittisesta suunnitelmallisuudestaankin huolimatta) selvä merkki siitä, että tuuli on kääntynyt ja poliittinen kulttuuri on oikeasti muuttumassa.

Kataisen tiukasti EU:n hallitsijoiden tahdon mukaan ajaman hallitustunnustelun ja sen ehtojen seurauksena oli lopputulos, jossa kansan vapaissa vaaleissa osoittaman mielipiteen yli käveltiin ja demarit käänsivät takkiaan. Tulevan hallitusratkaisun välittömänä seurauksena on Suomen sitominen tiukemmin mukaan yleiseurooppalaiseen konkurssiin.

Kotimaassa (poliittisia) seurausvaihtoehtoja on tasan kaksi.

1. Kansa menetti uskonsa parlamentarismiin ja ryhtyy vaikuttamaan tulevaisuudessa ulkoparlamentaarisesti.
2. Kansa uskoo edelleen parlamentarismiin ja äänestää seuraavissa vaaleissa persuille murskavoiton.

Jos (niin kuin nyt näyttäisi)  sama meno jatkuu ja vaalitulosta ei kunnioiteta edes periaatetasolla, joko lainkunnioittamattomuus tai vaihtoehtoisesti suora kansanvalta ovat loikanneet jo kunnallisvaaleihin mennessä ison askeleen eteenpäin.

Nyt on loistava hetki näyttää suomalaisen parlamentarismin mädännäisyys ja antaa näiden vanhassa ajassa elävien veijareiden kiertää itse sitä silmukkaa vielä kireämmälle. Edellisen hallituksen kaikille-vähemmistöille-jotain-ja maksumiehiksi-enemmistö-politiikka tulee nykyisessä vaalien jälkeisessä ( ja EU:ssa kulman takana häämöttävän mahdottomuuden kera) jatkuessaan oksennuksena sitä jatkavien syliin.

Kokoomuksen korpitaival Kekkosen aikana on muuten klassinen esimerkki siitä, miten päähän potkittu poliittinen puolue saa Suomessa kansan sympatiat – etenkin kun kansan vaaleissa antama ääni sivuutetaan ja mitätöidään.

Me suomalaiset olemme hitaasti syttyvää sorttia, mutta emme tyhmiä. Vaikka Eurostoliitto ja uussuomettuminen olivat tavallaan ironisia väliheittoja, niin ironia näyttää muuttuvan parodiahorisontin ylitettyään todellisuudeksi.

Jos Katainen ja Urpilainen eivät ole oppineet mitään tähän mennessä, on jatkoläksyn aika. Kun tässä olen fundeerannut näitä asioita, niin mikään ei ole tosiaan  niin hieno alkuasetelma uudelle läksylle, kuin Sinipunahallitus vahvistettuna vihreillä ja ankkalammikon rasistipoppoolla.

Henkilökohtaisesti haluan (koko tämän shown jälkeen) nähdä vihreät edelleen hallituksessa. Eväätkin ovat valmiina. Uskokaa pois, tässä tulee hetki jolloin todetaan, että keisarilla ei ole vaatteita.

Kun vielä Thors, Brax ja Sinnemäki jatkaisivat ministereinä, niin asetelma olisi täydellinen.

*  *  *

Voin toki olla väärässäkin – kaikessa muussa kuin siinä, että EU:ta nuoleskelevan quislinghallituksen takuumiehen paikka ei ole persujen etujen mukainen.

Aika näyttää.

Site Meter

Moni meistä varmaan muistaa uudenvuoden 2002? Tuolloin kansallisen yleisradioyhtiömme televisiolähetyksissä hehkutettiin euroalueen valuutanvaihdosta ja sitä kuinka Suomi ja Kreikka olivat ensimmäiset maat, jotka ottivat uuden valuutan käyttöön.

Tuolloin toimittajat tuntuivat autuaasti unohtaneen sen, että Kreikan pääseminen yhteisvaluuttaan mukaan oli lähinnä siinä ja siinä – johtuen maan holtittomasta julkisesta rahankäytöstä ja budjetin huolestuttavasta alijäämäisyydestä. Itse asiassa kukaan ei tuntunut muistavan myöskään sitä, että Kreikka oli viimeinen maa, joka sai luvan (vuotta myöhemmin kuin muut) liittyä vuonna 2001 euroalueeseen. Tuolloinkin kriittisten puheenvuorojen säestämänä.

Kun euroaluetta alettiin aikoinaan muodostamaan, kyseessä oli suhteellisen kunniahimoinen ja pitkäkestoinen projekti. 1990-luvun alussa (Neuvostoliiton romahduksen aikoihin) oli tultu tilanteeseen, jossa yhteisvaluutta alkoi näyttää yhdentymiskehityksen saavutusten puolesta mahdolliselta.

Euroopan talous- ja rahaliiton, EMU:n, ensimmäisen vaiheen lasketaan käynnistyneen vuoden 1990 puolivälistä alkaen. Tuolloin kansallinen kansanvalta oli saatu alistettua silloisen EY:n alueella pienen oligarkkien joukon tahdon alle ja näin myös oli saatu poistettua lähes kaikki entiset pääoman vapaan liikkuvuuden esteet.

1980- ja 1990-lukujen vaihteen tietämiltä 1990-luvun alkuvuosiin jatkunut kansainvälisesti levoton aika kuitenkin lykkäsi yhteisvaluutan luomista, mutta toisaalta vahvisti tahtoa saada yhteisvaluutta aikaan. Unionissa ajateltiin idealistisesti, että monen maan yhteinen raha mahdollisuutena suojautua sellaisilta globalisoituvan maailmantalouden voimilta, joita vastaan Euroopan minkään maan kansallinen raha ei enää yksinään ollut riittävän suuri ja vahva.

Vuonna 1992 allekirjoitetussa Maastrichtin sopimuksessa sovittiin EMU:n toimintatapa ja niin sanotut lähentymiskriteerit. EMU:n toinen vaihe alkoi vuoden 1994 alusta. Tuolloin aloitti toimintansa Euroopan rahapoliittinen instituutti, EMI, joka oli Euroopan keskuspankin edeltäjä. EMU:n kolmanteen vaiheeseen eli yhteisvaluuttaan siirtymiseksi tarvittavat käytännön valmistelut alkoivat myös tuolloin. Tulevan yhteisvaluutan nimeksi päätettiin myöhemmin euro.

Vuoden 1998 toukokuussa päätettiin, mitkä valtiot olivat kelpoisia osallistumaan euroalueeseen. Päätöstä oli edeltänyt vähintään kahden vuoden pituinen ERM II ‑vaihe, jonka aikana kelpoisuus eli taloudellisten ehtojen täyttyminen kunkin maan osalta mitattiin. Kelpuutettuja valtioita oli yksitoista: Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Portugali, Ranska, Saksa ja Suomi. Samalla kaikkien euroalueeseen osallistuvien maiden valuuttakurssit sidottiin euroon kiinteällä ja peruuttamattomalla kurssilla, jota ei enää kutsuttu valuuttakurssiksi vaan muuntokertoimeksi. Nämä muuntokertoimet päätettiin määritellä virallisesti kuudella merkitsevällä numerolla.

Eurosta tehtiin – tulevaisuuteen sokeasti luottaen – varsin suuriarvoinen rahayksikkö: yhden euron arvo oli korkeampi kuin minkään euroon osallistuvan maan rahayksikön, Irlannin puntaa lukuun ottamatta. Kun kyse oli kokonaan uuden rahayksikön luomisesta, niin periaatteessa euron arvo olisi voitu määrätä millaiseksi tahansa. Käytännössä arvoksi kuitenkin päätettiin ottaa jo edellä mainitun, maiden valuutoista muodostetun korivaluutan ecun silloinen arvo siten, että 1 eurosta tuli 1 ecun suuruinen.

Vuoden 1998 kesäkuun alusta Euroopan keskuspankki aloitti toimintansa ja korvasi sitä edeltäneen EMI:n. EMU:n kolmas vaihe eli yhteisvaluutan aika alkoi, kun euro otettiin tilivaluuttana käyttöön 1. tammikuuta 1999 edellä mainituissa yhdessätoista maassa. Käteisvaluuttana euro tuli käyttöön 1.1.2002. Tätä seurasi eri maissa vaihtelevan pituinen vaihtojakso, jonka aikana euroa ja kansallista valuuttaa sai käyttää yhtä aikaa. Suomessa tämä vaihe kesti maaliskuun alkuun 2002.

Nyt tämä uusi, uljas valuutta alkaa olemaan sitten tiensä päässä. Eräs historiaan kirjattavista syypäistä kokeilun epäonnistumiseen on Kreikan hallitus.

Kukaan ei varmaankaan ole välttynyt huomaamasta sitä, miten Kreikan hallinto on itsensä tuohon taloudelliseen tilaan ajanut – ja jatkanut kaikista kauniista lupauksista huolimatta holtitonta talouspolitiikkaansa. Kreikka on elänyt kuin pellossa.

Esimerkkejä tästä edesvastuuttomuudesta on lukuisia ja ne ovat lähinnä käsittämättömiä. Uutistoimisto Reuters listasi eriskummallisimpia menoeriä, joiden takia Suomikin joutuu nyt maata tukemaan.

Bonuksia työpaikalle saapumisesta

Valtion palveluksessa olevat kreikkalaiset voivat saada jopa 1300 euroa palkanlisää erilaisista bonuksista. Virkamiehille on maksettu esimerkiksi lisiä siitä, että he käyttävät tietokonetta. Bonuksia tulee myös, jos ilmestyy ajoissa työpaikalle tai osaa edes yhtä vierasta kieltä. Lisäksi kreikkalaiset metsurit voivat saada ulkotyölisää.

Vuodessa 14 kuukauden palkka

Kaikki julkisella sektorilla työskentelevät saavat vuodessa 14 kuukauden palkan. Tällä on pyritty pitämään keskimääräiset kuukausipalkat ja eläkkeet pienempinä. Ylimääräinen puolen kuun palkka maksetaan pääsiäisenä ja toinen puolikas kesällä.

Virkamiehet saavat jouluna ylimääräisen kuukausipalkan. Vastaavasti joulun aikoihin esimerkiksi taksit, parturit ja ravintolat saavat laskuttaa asiakkailta normaalia enemmän ”joululahjana”. Bonuksista on nyt leikattu 12 prosenttia.

Kuolleiden eläkkeet maksetaan sukulaisille

Virkamiesten naimattomat tai eronneet tyttäret saavat nostaa isiensä eläkettä sen jälkeen kun isät ovat kuolleet. Tästä edusta on nauttinut capital.gr-verkkosivujen mukaan noin 40000 naista, ja siihen kuluu valtion varoja 550 miljoonaa euroa vuodessa. Laskujen mukaan kreikkalaisten eläkkeisiin kuluisi tätä menoa 12 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, kun EU-maiden keskiarvo on kolme prosenttia.

Virkamiehiä ei voi erottaa, eläkkeelle 50-vuotiaana

Virkamiehiä ei voi lain mukaan erottaa, mutta he ovat oikeutettuja eläkkeeseen 50-vuotiaina. Hallitus on jo luvannut nostaa eläkeikää.

Tyhjänpäiväiset komiteat

Sadat valtion nimittämät komiteat ovat palkanneet työntekijöitä, vaikka ei ole selvää, mitä komiteat ylipäänsä tekevät. Valtio on ylläpitänyt esimerkiksi Kopaisjärveä hoitavaa komiteaa, vaikka järvi on kuivunut jo 1930-luvulla.

Kreikkalaislehtien arvioiden mukaan komiteat työllistävät 10000 ihmistä, ja niihin palaa 220 miljoonaa euroa vuodessa. Hallitus on luvannut lakkauttaa ainakin 200 hyödytöntä komiteaa.

Puolustusmenot toista Nato-maata vastaan

Kreikan armeija nieli viime vuonna 14 miljardia euroa eli kuusi prosenttia maan bruttokansantuotteesta, mikä on selvästi yli EU-keskiarvon. Perusteena on kiristyneet suhteet Turkkiin, vaikka molemmat ovat Nato-maita. Lisäksi asemenojen sijaan hallintokuluihin ja palkkoihin menee summasta peräti 80 prosenttia

Velkainen valtionyhtiö tarjosi ilmaisia lentoja

Työmarkkinajärjestöt estivät vuosikymmenien ajan hallitusta myymästä velkaantuneen lentoyhtiön Olympic Airwaysin. Lentoyhtiö teki miljoonatappiot joka vuosi, mutta tarjosi työntekijöille avokätisiä etuuksia. Esimerkiksi työntekijöiden perheet saivat lennellä ilmaiseksi ympäri maailmaa. Valtio maksoi velat, vaikka samaan aikaan yksityiset yhtiöt lensivät samoja reittejä halvemmalla.

Yhtiö myytiin 2008, mutta sitä ennen työntekijöille maksettiin irtisanomisista, tai heidät palkattiin muihin tehtäviin.

Kiitokseksi tästä holtittomasta taloudenpidosta, muut euroalueen jäsenvaltiot ovat päättäneet tukea Kreikkaa lahjoittamalla tähän Kankkulan kaivoon (nimellisesti lainan muodossa) yli 80 miljardia euroa.

Kun tarkastelee omien päättäjiemme  (ja virkamiestemme) tähän asiaan liittyviä kommentteja, niin  ei voi muuta kuin ihmetellä.

Ensimmäisenä tässä täytyy tietysti huomioida (poliittisen broilerin pätevyydellä toimeensa nimitetyn ja sitä hoitavan) Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen naiivi lausahdus. Liikanen totesi YLE:n aamuohjelmassa, että Kreikan valtiolle annettavaan lainaan liittyvä riski on vähäinen. Liikanen sanoi myös, että Kreikka maksaa lainan ”aika varmasti” takaisin.

Kuka uskoo tähän? Minä en.

Toisaalta kansankoulunopettajan pätevyydellä puolestaan valtionvarainministeriötä luotsaava valtionvarainministeri Jyrki Katainen (kok) löysi päivässä muutenkin ylivelkaantuneesta valtiontaloudestamme 1,48 miljardia heitettäväksi tuohon Moolokin kitaan. Hän oli myös varma siitä, että eduskunta antaa tuon rahan tuosta noin vaan. Tämä lahjoitus tarkoittaa tässä (talouskriisin alkuvaiheessa) noin 300 euroa per jokainen suomalainen.

Sokerina pohjalla on (rehellisyytensä ja pätevyytensä useasti  kuluneen hallituskauden aikana esitellyt) pääministerimme Matti Vanhanen. Hän totesi Kataisen säestämänä, ettei vaihtoehtoja ole: Kreikan tukemisella estetään kriisin leviäminen muualle Eurooppaan ja puolustetaan näin omaa lamasta toipuvaa maata.

Velan ottamisella vähennetään velkaantumista?

Talouskriisi on tosin vielä alkuvaiheessa – todellakin. Nimittäin nyt näyttää siltä, että myös Espanja, Portugali ja Italia ovat ajautumassa konkurssin partaalle. Tämä tarkoittaisi monikymmenkertaisia taloudellisia satsauksia näiden maiden edesvastuuttoman talouden pönkittämiseen – ja kestämätöntä kasvavaa taloudellista rasitusta (yhä pienenevän) suomalaisen veronmaksajajoukon niskaan.

Silläkin uhkalla, että joku (ekonomi, merkonomi tai muuten vain reipas nuori mies) tulee kommentoimaan avun välttämättömyyttä ja euron uskontoon verrattavaa institutionaalista olemusta tähän kirjoitukseen, väitän tässä ja nyt kuitenkin, että yksinkertaisin, halvin ja fiksuin tie olisi erota koko rahaliitosta.

Vaikka kriisin suurin syypää ei ole se kuka pyytää (Kreikka) vaan se joka maksaa, niin en usko sellaisen toiminnan järkevyyteen jossa maksaja vaihdetaan ahneista ja moraalittomista sijoittajista yleiseurooppalaisiin veronmaksajiin. Meillä on edellisen laman seurauksena kokemusta siitä, kuinka konkurssikypsät ja edesvastuuttomat yritykset (pankit) nostettiin veronmaksajien subventoimilla rahoilla jaloilleen – ja myytiin pilkkahintaan sen jälkeen (ulkomaalaisille ) sijoittajille. ja näin tulee käymään tässäkin leikissä, tosin jaloilleen nouseminen ei ole ollenkaan varmaa.

Kaksinaismoralismin väkevimpänä ilmentymänä näyttäisi tämänkertaisen varallisuudensiirtoleikin alkuvaiheessa olevan se, että nimenomaan Saksan ja Ranskan pankit ja sijoittajat näyttävät olleen Kreikan valtion suurlainottajia.

Julkisuudessa on hieman sivuun jäänyt se, että juuri näiden maiden sijoittajat ovat holtittomasti rahoittaneet Kreikkaa (euroaikana) sadoilla miljardeilla euroilla. Nähtäväksi vielä jää, kuinka syvälle näiden sormeaan virallisesti Kreikan suuntaan heiluttavien maiden hallitukset ovat sotkeutuneet kriisin luomiseen ja ylläpitoon.

Joku (ekonomi, merkonomi tai muuten vain reipas nuori mies) voi tietysti olla sitä mieltä, että jos nämä lainat joudutaan mitätöimään, se uhkaa Euroopan talousalueen taloutta. Ensisijaisesti syöksykierre kohdistuu kuitenkin (vielä) tässä tapauksessa rahalaitoksiin ja sijoittajiin.

So?

Liiketoiminta on liiketoimintaa ja sen sääntöjen pitää vapaassa markkinataloudessa koskea kaikkia tasapuolisesti. Ei voi olla mitenkään moraalisesti hyväksyttävää, että eurooppalaisten veronmaksajien varoja siirretään tilanteen aiheuttaneiden spekulanttien ja riskirahoittajien taskuun. Riskin pitää realisoitua juuri sinne mihin se kuuluukin – itsekkäisiin sijoittajiin sekä kasvottomaan ja isänmaattomaan kapitalismiin.

Lähteet: Reuters, HS, IS, AL, EU, VM, YLE

Site Meter

Jk:  Tuo Kreikan valtiollinen lentoyhtiö oli muuten jo aikaisemminkin EU:n suurennuslasin alla. Joulukuussa 2002 (siis noin vuosi sen jälkeen kun euro muuttui käteisvaluutaksi) EU-komissio vaati Olympic Airwaysin maksavan takaisin Kreikan hallitukselle 194 miljoonaa euroa laitonta valtionapua, jota se oli saanut talousvaikeuksiinsa. Tuolloisen komissaarin, Loyola de Palacion, mukaan tuki oli komission selvitysten perusteella vaikeuttanut kilpailijoiden asemaa markkinoilla.

Palacio ilmoitti tuolloin, että nyt on Kreikan hallituksen aika vastata teoistaan.

… vaan miten sitten kävikään?