Kokoomus ja Ossi Mäntylahti pimeän yrittäjän puolella?

Hassunhauska kokoomuslainen kunnallispoliitikko Ossi Mäntylahti on (ilmeisen tahattomasti) päästänyt Facebookissa näppäriltään ulos kaiken olennaisen kokoomuksen ajamasta maahanmuuttopolitiikasta:

Suomen maahanmuuttopolitiikka on hyvin tiukkaa ja pelkosi etuisuuksien väärinkäytöstä on täysin suhteetonta. Suomalaisen hyvinvoinnin perusta ovat yritykset ja yrittäjät. Ja jo tällä hetkellä ulkomaalaistaustaiset perustavat Helsingin alueella joka neljännen yrityksen. Tilanne ei todellakaan ole mikään ”neekerit istuvat juomassa kahvia meidän rahoilla”, vaan pikemminkin ”tummaihoiset yrittäjät rahoittavat kotimaisten kolmekymppisten eläkeläisten lusmuamisen”.

*

Näin siis kokoomus. Kiitos Ossi.

HP

Advertisement

 

Pakolaisneuvonnan käsitys yhdenvertaisuudesta

 Ihan sama kohtelu kauttaaltaan kaikille ei ole kuitenkaan yhdenvertaisuutta.

Eva Lindberg Pakolaisneuvonta ry:n toiminnanjohtaja HS:ssa 26.5.2011. Tässä toinen näkökulma Lindbergin agendaan.

 

Viikon mokutus 23/10

Koska korko on kielletty, perheellä ei myöskään ole luottokortteja tai vakuutusta.

Elina  Mc Clellan ja Ahmed  Mc Clellan muuttivat vakuutusyhtiö Varman omistamaan vuokrataloon viime lokakuussa, mutta heidän ei (toisin kuin alkuperäisväestöä edustavan vuokralaisen) tarvitse ottaa vakuutusta.

Lähde

 

Meillä on varaa…

Meillä on päättäjien  mukaan varaa. Meillä näyttää olevan varaa lamankin keskellä kotimaisen työvoiman makuuttamiseen, ulkomaalaiseen halpatyövoimaan, kasvavaan sosiaaliturismiin – ja Ahvenanmaan itsehallintoonkin.

Hyysärin julkaiseman uutisen mukaan  Ahvenanmaa saa Suomen maakunnista henkeä kohden selvästi eniten valtion rahaa.

Valtion menot olivat vuonna 2008  jokaista ahvenanmaalaista kohden olivat 13 225 euroa, kun koko maassa keskimäärin menot asukasta kohden olivat 6 997 euroa. Tilastokeskuksen mukaan ero selittyy itsehallinnolla ja pienellä koolla, joka kasvattaa henkeä kohden laskettuja menoja.

Tilastokeskus on aiemmin suhteuttanut valtion menot maakunnissa niistä valtiolle virtaaviin tuloihin. Näissä vertailuissa Ahvenanmaa on ollut selkeimpiä rahan nettosaajia.

Ahvenanmaan  osuus valtion kokonaismenoista on noin 0,9 prosenttia. Prosentuaalisesti luku on siis pieni, mutta kyse on jostain aivan muusta – nimittäin perustuslakiin (ja yhdenvertaisuuslakiin) kirjatusta kansalaisen keskinäisestä yhdenvertaisuusperiaatteesta. Se ei näiden suhdelukujen valossa toteudu taloudellisesti.

Eikä se toteudu muutenkaan.

Ahvenanmaa ei ole vieläkään vahvistanut Euroopan unionin jo vuonna 2000 vahvistamaa syrjintädirektiiviä (2000/43/EY rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta). Käytännössä suomalaisia ja suomen kieltä syrjitään Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan itsehallinto perustuu suomenkielisen (ja etnisestikin suomalaisen) väestön syrjintään kielen, etnisyyden ja syntyperän perusteella.

Vuonna 2000 EU hyväksyi ns. syrjintädirektiivin. Sen mukaan kaikkia ihmisiä on kohdeltava samalla lailla, rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumatta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että EU:n jäsenmaiden pitää sopeuttaa lainsäädäntönsä direktiivin mukaiseksi. Suomessa tämä tehtiin viime vuonna.

Ahvenanmaalla kaikilla EU-kansalaisilla ei ole samoja oikeuksia. Ahvenanmaan lait ovat siis ristiriidassa EU:n syrjintäristiriidan kanssa. Suomalaisille syrjintä näkyy ja tuntuu käytännössä siinä, ettei maakuntaan muuttanut suomalainen saa ostaa sieltä kiinteää omaisuutta. Lisäksi hän ei saa perustaa yritystä, ennen kuin hän on saanut nk. kotiseutuoikeuden. Kotiseutuoikeuden saaminen edellyttää viiden vuoden pysyvää asumista Ahvenanmaalla.

Myös suomen kieli – ja sen käyttäminen – on käytännössä kielletty. Äidinkielenään suomea puhuville lapsille ei saa opettaa esimerkiksi päiväkodissa lauluja ja leikkejä suomen kielellä eikä henkilökunta saa julkisen terveydenhuollon palveluksessa käyttää suomen kieltä keskenään kommunikoidessaan.

Sekä syrjintädirektiivi että työsyrjintädirektiivi saatettiin osaksi Suomen  kansallista lainsäädäntöä yhdenvertaisuuslailla (44/2004), joka tuli voimaan 1.2. 2004. Yhdenvertaisuuslaissa säädetään yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteista, syrjinnän kielloista, menettelystä, jota ei ole pidettävä syrjintänä sekä kielletyn syrjinnän seuraamuksista ja menettelyistä syrjintäasiaa käsiteltäessä.

EU:n komissio lähetti tammikuussa 2007 Suomelle viralliset huomautukset sekä syrjintädirektiivin että työsyrjintädirektiivin täytäntöönpanosta. Lokakuussa 2007 Suomi vastaanotti komissiolta perustellun lausunnon, joka koski syrjintädirektiivin täytäntöönpanoa Manner-Suomessa ja Ahvenanmaalla.

Perustellussa lausunnossaan komissio esitti syrjintädirektiivin soveltamisalaan, työhön liittyviin syihin perustuvaan sallittavaan erilaiseen kohteluun sekä riippumattomien syrjintään liittyviä kysymyksiä koskevien selvitysten teettämisvelvollisuuteen liittyviä väitteitä. Niiden mukaan Manner-Suomen ja Ahvenanmaan lainsäädäntö ei ollut syrjintädirektiivin mukainen.

Suomi vastasi perustellussa lausunnossa esitettyihin kysymyksiin. Helmikuussa 2008 Suomi vastaanotti komission perustellun lausunnon, jossa katsotaan, että Suomi ei ole saattanut työsyrjintädirektiivin 4 artiklan 1 kohdan säännöksiä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Tämän jälkeen eduskunta muutti lakia seuraavasti:

Laki yhdenvertaisuuslain 7 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä tammikuuta 2004 annetun yhdenvertaisuuslain (21/2004) 7 §:n otsikko ja 1 momentti seuraavasti:

7 §

Erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet

Tässä laissa tarkoitettuna syrjintänä ei pidetä:

1) yhdenvertaisuussuunnitelman mukaista menettelyä, jolla pyritään tämän lain tarkoituksen toteuttamiseen käytännössä;

2) tavoitteeltaan oikeutettua ja oikeasuhtaista erilaista kohtelua, joka perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin;

3) ikään perustuvaa erilaista kohtelua silloin kun sillä on objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu työllisyyspoliittinen taikka työmarkkinoita tai ammatillista koulutusta koskeva tai muu näihin rinnastettava oikeutettu tavoite tai kun erilainen kohtelu johtuu sosiaaliturvajärjestelmien eläke- tai työkyvyttömyysetuuksien saamisedellytykseksi vahvistetuista ikärajoista.

Missä on sitten pihvi? Pihvi luuraa siinä, että Ahvenanmaan itsehallinnon nykyinen tilanne on erinomainen esimerkki siitä mitä käänteisrasismi ja ns.positiivinen syrjintä  saattaa ikävimmillään pitää sisällään. Kun tämän itsehallinnon suhteutettu kalleus per capita sekä  aito ja avoin rasismi maksajan roolissa olevaa suomalaisten (suomea äidinkielenään puhuvaa) enemmistöä kohtaan.

Tässä yhteydessä kannattaa huomata, että päättäjämme ovat sallineet samankaltaisten enemmistöä syrjivien käytäntöjen levitä myös muiden vähemmistöjen – jopa keinotekoisesti tehtyjen sellaisten – kohteluun ja erikoisaseman luomiseen.

Rasismi on rasismia ja se on sitä silloinkin, kun se kohdistuu enemmistöön.

Sanoi sitten kuka tahansa selittelijä sitten aivan mitä tahansa

Lähteet: Eduskunta, HS, Åsub, YLE, EU, Finlex

 

Kysymys Espoon työhönvalmennuskeskukselle

Lukijalta saadun tiedon mukaan Espoon Työhönvalmennuskeskus noudattaa etnisyyteen perustuvaa syrjintää (rasismia) palveluidensa jakamisessa eri kansallisuuksien kesken.

Kysymys kuluukin, onko Espoon työhönvalmennuskeskuksella (kaupungin veronmaksajien kustantamalla palvelulla)  pikkubussi ja kuljettaja varattuna kuljettamaan etnisesti ei-suomalaisia (maahanmuuttajataustaisia) työvoimatoimistoon, muihin virastoihin ja kauppakeskuksiin – ilmaiseksi.

Noudetaanko rasistisin perustein ei-suomalaisia ihmisiä näin kaupungin toimesta kotoaan ja viedää kaupungin toimesta takaisin kotiinsa?

Jos näin on, mihin Espoon työhönvalmennuskeskus perustaa tämän rasistisen ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisen (laittoman) käytäntönsä?

Jk. Jotenkin jännä juttu, että olen nähnyt tällaisen kuljetuksen itsekin jokin aika sitten kauppakeskus  Ison Omenan alasisäänkäynnin edessä. Sitä sisäänkäynnin tukkinutta autoa ja sen sisältä valuvia pöyhkeitä mammoja hieman ihmettelimmekin perheen kesken.

Epäilen vahvasti sitä, että taitaa sitten selvitä tuokin ihme tässä ja nyt –  jos Espoon kaupunki ei pysty muuta selitystä tälle antamaan.

 

Nykyinen hallintomme vaarantaa yhteiskuntarauhan – osa 1.

Aloitan kaksiosaisen kirjoitussarjan teemalla, kuinka nykyinen hallintomme vaarantaa suomalaisen yhteiskuntarauhan. Tässä ensimäisessä osassa keskitytään muutamiin yleisluontoisiin havaintoihin ja toisessa osassa esitetään esimerkkejä siitä, miten rappeutunut ja kansanvallasta vieraantunut nykyinen hallintomme on.

Nykyinen hallintomme on itsepäisyydessään ja ylimielisyydessään suurin uhka suomalaiselle yhteiskuntarauhalle. Sen yleisestä mielipiteestä ja kansanvallasta lähes piittaamaton politiikka saattaa aiheuttaa keskinäiseen sopimukseen perustuvan kansalaisyhteiskuntamme muuttumisen eri ryhmien välisiksi kilpailu- ja taistelutantereiksi – hyvinkin nopeasti näkyvissä olevissa lähitulevaisuudessa.

Tässä nykyhallinnon puuhastelussa näkyy kaksi kaikesta muusta toilailusta erikseen selvästi erottuvaa piirrettä.

Ensimmäinen on nöyristely EU:n suuntaan – asiassa kuin asiassa. Muut EU:n jäsenvaltiot toteuttavat kansallisen edun ja harkinnan kautta unionin määräämiä direktiivejä – tai jättävät noudattamatta niitä. Meidän hallintomme puolestaan pyrkii mallioppilaan tavoin viemään (vaikka väkivallan ja toisinajattelijoiden vankilaan sulkemisen uhalla) kaikkein päättömimmätkin euroeliitin läpijyräämät ideat ja pakot läpi Suomessa.

Suomalaisella kansanvallalla ja kansan mielipiteellä ei ole mitään merkitystä silloin, kun poliitikkomme etsivät vihreämpää oksaa ja osa korkeista virkamiehistämme käyttää tilannetta härskisti hyväkseen ajaessaan Suomessa vallankumouksen kaltaista muutosta.

Tämä juontaa virkamiehistön kohdalla juurensa sellaiseen paradoksiin, että vaikka kommunismi ja Neuvostoliitto luhistuivat, niin ne piirit (lähinnä Demla ry:n ympärille linnoittautuneet vallankumoukselliset) onnistuivat jostain syystä soluttautumaan läpi koko korkeimman valtionhallinnon ja pääsivät näistä asemista jatkamaan yhteiskuntamme murentamis- ja vallankaappauspyrkimyksiään.

Sosialismi, proletariaatti ja kansojen välinen veljeys tosin korvattiin uddella propagandatermillä – monikulttuurisuudella.

Monikulttuurisuuden taakse piiloteltu nöyristely (kaikkien jalkansa Suomeen pistävien) ulkomaalaisten ja vähemmistöjen edessä on toinen näistä erityisesti näkyvissä olevista ikävistä erityispiirteistä.

Nykyinen hallinto on unohtanut täysin sen, kenen palveluksessa ja renkinä sen pitäisi olla – nimittäin suomalaisten kansaa edustavan enemmistön. Nyt tilanne on kuitenkin kulkenut siihen suuntaan, että suomalaiseen yhteiskuntaan on syntynyt kaksoisstandardi. Tässä apatheidpolitiikassa syrjittyjä ovat enemmistön edustajat  ja etuoikeutettuja kaikkien vähemmistöjen edustajat.

Tätä syrjintää  jopa) kutsutaan nimellä positiivinen syrjintä. Positiivista tai ei, kaikki syrjintä on syrjintää ja kaikki kiintiöt ovat nyrkinisku lahjakkuuden ja kyvykkyden kasvoihin.

Koko hallintoamme koskeva ikävä ongelma kulminoituu siihen, että lähestulkoon kaikki mitä nykyinen hallinto esittää, ehdottaa ja toteuttaa, on vastoin kansan enemmistön näkemyksiä ja varsin usein ns. yleistä oikeustajua loukkaavaa.

Kun siihen yhdistetään kansanvallan halveksunta, ollaankin siinä pisteessä, jossa sisäministeri Anne Holmlund päästää yhtään edes häpeämättä suustaan tällaisia lausuntoja:

”Järjestöjen kuuleminen on suoritettu aivan normaalin käytännön mukaisesti. Toinen kysymys tietysti on se, että silloin, jos ne poikkeavat täysin hallituksen yksimielisestä pääministeri Matti Vanhasen johdolla tehdystä iltakoululinjauksesta, niitä voidaan ottaa huomioon erittäin rajallisesti.”

Se miten hyvää hallintotapaa, lainvalmistelua tai suhdetta kansanedustuslaitokseen ja kansalaisiin Holmlund kannanottoineen edustaa, jääköön jokaisen itsensä pohdittavaksi.

Perustuslain 14 § toteaa muuten asiasta näin:

”Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.”

Jos hallinto ei kunnioita kansaa, ennemmin tai myöhemmin tulee myös se tilanne jossa kansa ei kunnioita enää hallintoa.

Ja silloin tulee – kaikkien historiallistenkin esimerkkien valossa katsoen – suuria ongelmia.

Kun lainsäädäntö on huonosti valmisteltua ja kansan oikeustajun vastaista, se on omiaan alentamaan lainrikkomiskynnystä. Ja kun se lairikkomiskynnys alentuu jossain, sillä on tapana alentua muuallakin – se mikä ei ole oikeus, ei voi olla myöskään laki.

Kun virkamiehet keskittyvät pilkkuvirheiden etsimiseen ja vastaansanojien hiljentämiseen, ollaan kaukana kansanvallasta ja kansanvaltaisesta kansalaisyhteiskunnasta. Olemme lähestyneet vuoden 1995 jälkeen askel askeleelta byrokraattien pyörittämää tyranniaa.

Teitä on varoitettu – päättäjät ja virkamiehet.

(Sarja jatkuu osalla numero 2)

 

Kirkon ja ateistien välinen suhde?

Muhammed-piirroksistaan kuuluisaksi tullut – ja saman syyn vuoksi  kyllddyyrilehti Kaltiosta ulospotkittu – pilapiirtäjä Ville Ranta on aloittanut Helsingin seurakuntayhtymän lehden pilapiirtäjänä.

Hän toteaa uudesta pestistään itse näin:

Usein mietin, että uskonnosta voi puhua vain typeryyksiä. Ja voishan olla puhumatta mitään…

… jos sielunhätä sillä hellittäisi.

Ranta on kuvannut tämän viikon Kirkko & Kaupunki-lehdessä nykyisen (henkilökunnaltaan kauas juuriltaan ajautuneen) luterilaisen kirkon ja Jussi K. Niemelän edustaman hihhuliateismin välistä suhdetta:

Lähde: Kirkko ja kaupunki, kuva: Ville Ranta

 

Evoluution huipulla?

Olen hetken miettinyt kirjoitanko eräästä – tuohon yläpuolella olevaan merkkiin liittyvästä – näkemästäni tapauksesta. Ajattelin jättää (ihan lähimmäiseeni kohdistuvasta rakkaudesta ja myötähäpeästä johtuen) asian sikseen, mutta muuan Jussi K. Niemelä ja hänen hengenheimolaistensa käynnistämä ateistinen lähetystyökampanja aiheutti sen, että päätän nyt sitten kuitenkin krjoittaa aiheesta.

Olin jokin aika sitten paikalla todistamassa tilannetta, jota ei voi millään tavalla pitää evoluution huipulta lähtevänä toimintana.

Kuljin katua pitkin ja ihmettelin erään auton (joka oli siis varustettu ylläolevalla merkillä)  liikehdintää. Auton kuljettaja oli jostain minulle tuntemattomasta syystä pysäköinyt  pienen henkilöautonsa sellaiselle kadunpätkälle, joka oli varattu 4 tunnin pysäköintialueeksi kuorma- ja pakettiautoja varten.

Tämä pieni henkilöauto oli (ilmeisesti pysäköinnin jälkeen) jäänyt kahden kuorma-auton väliin ja auton kuljettaja ei saanut autoaan edessä ja takana olevista ylin metrin  raoista huolimatta takaisin kadulle.

Kuljettaja väänsi autonsa poikittain, jonka jälkeen auton takaosa kolahti kanttikiveen. Kuljettajalle tuli ilmeinen paniikki ja auton keula kolahti edessä seisovaan kuorma-autoon. Seuraavan hätäisen tempauksen jälkeen auton perä osui taakse pysäköityyn kuorma-autoon.

Seuraavaksi kuljettaja sai autonsa poikittain kadulle – ja aiheutti ruuhkan. Poistuin paikalta, enkä jäänyt enää katsomaan loppuhuipennusta.

Surullistahan ja myötätuntoa herättäväähän tämä sinänsä on. Myötähäpeä syntyy siitä, että kyseisen ajoneuvon kuljettaja välitti merkillään darwinismia ja evoluutiota- osoittaen käytöksellään se, ettei ainakaan hän ollut evoluution huipentuma.

Toisaalta tässä tuli mieleen, että äänekkäimmät ateistihihhulitaha toimivat samalla tavalla – ensin suhtaudutaan välinpitämättömästi ohjeisiin ja sääntöihin, sen jälkeen tulee paniikki ja paniikkia seuraa vahinko ja rytinä. Mikään muu kuin ismin nimi  ei erota näitä hihhuleita uskonnollista hihhuleista.

Jussi K:n seuraavaa kommenttia odotellessa…

 

Positiivinen syrjintä?

Niin? Onko positiivinenkin syrjintä syrjintää ja kenen etu se on loppupeleissä?

Lähde: Homma (kiitos Kissapeto)

 

Ateistihihhulit monikulttuurin asialla?

Jussi K. Niemelä pääsi viime keväänä jälleen kerran tapetille henkilökohtaisen lähetysuskonsa saarnamiehenä.

Vapaa-ajattelijain liiton ja Humanistiliiton yhteiskampanjassa bussien kyljistä ostettiin mainostilaa ja niin liimattiin mainoksia, joissa lukee ”Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä”.

Kampanjan tarkoitus oli – Niemelän omin sanoin:

Emme pyri käännyttämään ketään, vaan rohkaisemaan ihmisiä huomaamaan oma uskonnottomuutensa.

Vai niin? Joko lainaus on huono tai Niemelä ei huomannut lauseensa olevan varsin paradoksaalinen. Tuota samaa kielikuvaa huomaamaan oma uskonnollisuutensa on käytetty kristillisessä sisälähetystyössä iät ajat pehmentämään kuvaa käännyyttämisestä ja ristiretkestä.

Tällainen toiminta on mielestäni hieman enemmän kuin vähän eettisesti arveluttavaa. Vielä arveluttavammaksi sen tekee tapa käyttää jumalattomuutta lähetystyön sisältönä. Näin ateismi muuttuukin hetkessä lähes uskonnoksi ja sen eteen tehtävä työ aivan yhtä vastenmieliseksi kuin esimerkiksi kristillinen tai islamilainen pakkokäännytystyö.

Vanhakantainen ateismi edusti ihmisen oikeutta omaan ajatteluun ja yksilönvapauden toteutumista. Niemelän ja hänen aisankannattajiensa edustama suuntaus on sen sijaan varsin aggressiivista, pakottavaa, ahdistavaa ja julistavaa – se sisältää niin paljon (käännyttävälle) uskonnollisuudelle ominaisia piirteitä, että sitä on syytä tarkastella uskonnollisena isminä.

Jotenkin minua ihmetyttää myös se vimma, millä näissä Niemelän johtamissa ateistipiireissä pyritään todistelemaan tieteellisesti Jumalan olemattomuutta. Ei se kuulkaa pojat kovin kauas mene siitä, että joku pyrkii todistelemaan tieteellisesti Jumalan olemassaoloa.

Kovin vähän löytyy kummallekaan väitteelle tieteellistä pohjaa… (usko onkin sitten aivan eri asia ).

Kovin kauas taas tämä eräs länsimaisen yksilönvapauden kulmakivistä (siis ateismi) on kulkeutunut oikeasta paikastaan (tai ehkä sillä on kiviitetty jotain vastustajaa?) näiden ateistihihhuleiden käsissä. Hihhulointi on kuitenkin pohjimmiltaan hihhulointia ja hihhuli on aina hihhuli – olkoon sitten ateistihihhuli tai muslimihihhuli. Hihhulit eivät rakenna yhteiskuntaa – he pyrkivät rikkomaan yhteiskuntaa päästäkseen valtaan tai aivan itsekkäästi pyrkimyksestä saada itselleen privilegioita ja päästääkseen korostamaan oman narsisminsa erinomaisuutta.

Kansallisuusmielisyyteen tuollainen toiminta sopii varsin huonosti, koska kansallisuusmielisyys on joukkuepeliä. Joukkuepeliä, joka jakaa yhteiset arvot mutta suvaitsee myös yksilöllisyyttä.

Suomalainen nykykulttuuri ja elämänmeno perustuu luterilaiseen moraaliin ja se taas perustuu Raamatun kymmeneen käskyyn. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suomalaisen kulttuuriin kasvaneilla ateisteilla olisi jotenkin erilainen moraalikäsitys – päin vastoin.

Jokainen suomalaiseen yhteiskuntaan kasvanut ja sitoutunut kansalainen omaa samat perusarvot. Olitpa siten tapakristitty, hihhulikristitty, agnostikko tai ateisti, moraalimme on pojaltaan samaa. Moraalin rappeutumisen suurimmaksi ongelmaksi näyttäisi kuitenkin – uskonnollisuutta tai uskonnottomuutta vahvemmin ja huolestuttavammin – nousevan nykyinen itsekeskeisyyden ja yhteisvastuuttomuuden aikakausi.

Tältä pohjalta tarkastellen jokainen hyökkäys kansallisvaltion moraalista pohjaa vastaan on minun mielestäni luokiteltavissa samaan myyräntyöhön, jota vihervasemmisto ja monikulttuuriuskovaiset harjoittavat. Myös Niemelän levittämä julistava ateismi on kansallisvaltion pohjaa ja moraalia rappeuttava (Mutta Jussi Koohan onkin virheä, mikä yllätys…)

Lyhyesti ottaen asia voidaan jakaa karkeasti kahtia – maahanmuuttokriittisyys pohjautuu kansallisvaltioon ja näin ollen se on luonteltaan konservatiivista. Maahanmuuttomyönteisyys pyrkii muuttamaan kansallisvaltiota, joten se on luonteeltaan revolutionalistista.

Jos taas itseään kämynä pitävän ja kuitenkin Niemelän julistavaa ateismia seuraavan ihmisen maahanmuuttokriittisyyden pohjana on jokin ihmeellinen ajatus länsimaalaisuudesta tai valkoisesta rodusta, silloin puhutaankin WPWW-hörhöilystä. Ja sillä ei ole mitän tekemistä kansallisuusaatteen kanssa – isänmaallisuudesta tai vastuunkannosta nyt puhumattakaan.

Sana sekularisointi toistuu usein näiden hihhuliateistien puheissa ja kirjoituksissa. Sekularisointi tarkoittaa kirkon ja valtion erottamista toisistaan. Tämä sekularisointia koskeva ajatus on – ainakin Suomessa – kaksiteräinen miekka.

Se antaa mahdollisuuksia uskonnon varjolla samanlaiselle vähemmistöjen suosimiselle ja ns. positiivisille syrjinnälle, kuin kaikki muutkin (periaatteessa hyvää tarkoittavat) yhteiskunnan ääriliberalisointitoimet.

Niemelä tuntuu kyvyttömältä näkemään sitä, että luterilaisuus ja valtionkirkko pitävät edelleen maallistunutta kansallisvaltiota pystyssä ja toimivat näin myös suojamuurina vihamielisille vaikutteille – esimerkiksi Niemelän kovasti karsastamalle islamisaatiolle.

Jos (nykykehityksen mukaisesti) kirkolta leikataan pallit pois ja vähemmistöille annetaan enemmistöä enemmän oikeuksia, tilanne muuttuu vääjäämättä ajan mittaan sellaiseksi, että islam Suomessa vahvistuu näiden sekularisaatiotoimenpiteiden mukaan todellisuutta vahvemmaksi ja (yhteiskunnan suojamuurina ja yhdistäjänä toimivan) evankelis-luterilaisen kirkon asema romahtaa todellista tilannettaan heikommaksi.

Ken miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu – tämä koskee myös Niemelää.

Lopuksi on hyvä varmaan todeta pari asiaa omasta ajatusmaailmastani.

Olen (kuten olen jo muualla kertonutkin) vakaumuksellinen luterilainen traditionalisti. Olen käynyt kehityskulun, joka alkoi lapsenuskosta luopumisesta, agonostikoksi kasvamisen kautta ateistiksi tunnustautumiseen – ja henkilökohtaisen kokemuksen sekä sitä seuranneen ajatteluketjun kautta tunnustukselliseksi traditionalistiseksi luterilaiseksi kasvamiseen.

Minä en käske enkä käännytä – suvaitsen sitä mikä kuuluu suomalaisuuteen (esimerkiksi ateismia). Sen verran suomalainen olen, että en myöskään katso hyvällä mitään käännyttämään pyrkiviä hihhuleita – en kristittyjä, hinduja, buddhalaisia, muslimeja enkä myöskään ateisteja.

Minulla on Suomessa oikeus omaan ajatusmaailmaani, juuri niin kauan kuin se ei tekoina sodi yhteiskunnallisesti määriteltyjä arvoja tai sopimuksia vastaan.

Ja sitä samaa odotan myös muilta kanssakansalaisilta.

Ai niin, minusta Jussi K. Niemelä on lähinnä säälittävä agendoineen. hän ei tajua tekevänsä kiihkossaan itselleen ja edustamalleen aatteelle puhtaita karhunpalveluksia.

Lähde: YLE Uutiset

 

Mielipiteenmuuttokysely

Hyysäri julkaisi eilen seuraavan uutisen:

Kysely: Seksuaali- vähemmistöt hyväksytään Lapissa

JYVÄSKYLÄ. Enemmistö suomalaisista hyväksyy lehden päätoimittajaksi lesbon tai homon.

Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaisen teettämästä gallupista selviää, että erityisen suvaitsevasti päätoimittajan homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan Lapissa.

Lapin läänissä julkihomon päätoimittajan hyväksyisi 93 prosenttia vastaajista. Koko maan hyväksymislukema jää 85 prosenttiin.

Myöskään lääkärin, opettajan, poliisin, papin, presidentin, upseerin ja pop-tähden homous ei ole enemmistölle ongelma.

Huonoimmin koko maassa hyväksytään papin tai presidentin homous. Homopresidentin hyväksyisi 64 prosenttia, homopapin puolestaan 69 prosenttia vastaajista.

Taloustutkimus haastatteli kyselyä varten yli tuhatta 15–79-vuotiasta suomalaista kuluneen viikon aikana.

STT

Kun tätä kirjoitusta tarkastelee hieman tarkemmin, muutama asia pistää silmään:

* Otos noin tuhat suomalaista ja kyselyalueena koko Suomi.

Tämän perusteella kirjoittaja heittää seuraavat väitteet:
* enemmistö suomalaisista.
* Lapin läänissä julkihomon päätoimittajan hyväksyisi 93 prosenttia vastaajista. Koko maan hyväksymislukema jää 85 prosenttiin.

… ja jatkaa – komean aasinsillan kautta oikaisten – seuraavaan yleistykseen:

* Myöskään lääkärin, opettajan, poliisin, papin, presidentin, upseerin ja pop-tähden homous ei ole enemmistölle ongelma.

Rohkeita heittoja valtakunnan ykköslehdeltä – otantana (ilmeisesti mielipiteensä mukaan valitut) tuhat suomalaista.

Tässä ei ole kyse mielipidekyselystä, kyse on mielipiteenmuokkauskyselystä. Se viemäri, jonne HS:n edustama ja toteuttama journalismi on sukeltanut, haisee ja vahvasti.

Lähde: HS

Jk. Hieman samanlaista (ja aivan yhtä uskottavaa) propagandaa edustaa erään moniottelijan ja erään miekkailijan käynnistämä (helposti manipoluitava) addressi käsisaeiden kieltämiseksi tunnepohjalta.

Tuon addressin luotettavuudesta saa parhaimman kuvan kun katselee addressissa olevia allekirjoituksia. Hyvänä esimerkkinä Sepe Susi, Ankkalinna. Tuosta listasta löytyy myös erään lähisukulaiseni ja parin tuttavani nimet – vaikka he eivät ole itse niitä sinne laittaneet eivätkä kyseistä addressia allekirjoittaneet.

Se siitä ja senkin uskottavuudesta.