Kun tässä suomalaisessa näennäistodellisuudessa tuntuu virallisesti kaikki muu paitsi vähemmistöjen asema olevan aivan loistavalla mallilla, on aina ajoittain syytä vetää  verbaalinen varsikenkä jalkaansa ja täräyttää potku konsensuksen lihavaan ahteriin.

Länsimaisissa kansalaisyhteiskunnissa lehdistöä on pidetty perinteisesti vallanpitäjiä vahtivana ärjynä hurttana. Suomessakin menneisyydessä tilanne  oli näin  –  jopa Kekkoslovakian ja YYA-sopimuksen ankeina aikoina.  Totuuden nimessä pitää muistaa, että tuolloin maassa oli kaksi valtakunnallista päivälehteä ja näiden välinen kilpailu lukijoista.

(Tuo toinen lehti oli muuten  Uusi Suomi –  jolla puolestaan ei ole mitään muuta yhteistä sen nykyisen hallitusta auliisti  tukevan virtuaalisen  huuskohyyskäpaperirullan kanssa,  kuin kovalla perintörahalla ostettu nimi.)

Helsingin Sanomat – eli Hyysäri – on kuitenkin vielä toistaiseksi (ennen tabloidikautta) huonolle hyyskäpaperille painettuna konkreettisena ongelmajätteenä  tuotteena aivan oma lukunsa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana se on muuttunut puolueettomasta valtakunnallisesta päivälehdestä kulloistakin hallitusta ja sen edustamaa politiikkaa kritiikittömästi tukevaksi ja virallista propagandaa suoltavaksi sylipiskiksi.

Viimeisessä kyseisen julkaisun kuukausiliitteessä  julkaistu kirjoitus ihmiskaupasta ja ankkurilapsista oli hyvin harvinaislaatuinen objektiivisuudessaan. Kun kyseisen lehden päivälehtiversio  julkaisi eilen koko sivun kokoisena upseerien keskuudessa tehdyn mielipidekyselyn (kriittisine kommentteineen) luottamuksesta hallituksen toimiin,  alkoi jo hetken tuntua siltä,  että ehkä kyseinen läpyskä on palaamassa alkuperäiseen rooliinsa vallan vahtikoirana.

Turha luulo.  Tänään julkaistu pääkirjoitus palautti lehden taas sinne  omalle paikalleen – kiltisti hallitusta sohvalla myötäileväksi puudeliksi.

HS:n tyylille uskollisesti, joku limainen ja anonyyminä esiintyvä sepustelija oli kirjoittanut pääkirjoituksen otsikolla Armeija laiminlöi kotikenttäänsä.  Näin siitä huolimatta,  että HS kampanjoi aktiivisesti (US:n tavoin) sananvapautta ja anonyymikirjoittelua vastaan

Tuon hallitukselle kohdistetun anteeksipyynnön pääkirjoituksen läpikäyvänä punaisena lankana on ajatus siitä, että kansan mielipide on (jostain tämän kirjoittajalle tuntemattomasta syystä) sama kuin hallituksen kanta ja ettei oman hallintoalansa ammattilaisten mielipiteellä ole samaa painoarvoa kuin maallikkojen näkemyksillä. Sotilaiden näkemys sotilasasioista on tuon kirjoituksen mukaan jopa väärä –  myös pelkän  mielipiteenkin tasolla.  Ainakin siis kansanvaltaisena demokratiana esiintyvän Suomen suurimman päivälehden mukaan.

Tuo kirjoitus näyttää muutenkin olevan tehty joko hallituksen tilauksesta tai vaihtoehtoisesti Valtioneuvoston linnassa kirjoitettuna ja sieltä HS:n toimitukseen muokkaamattomana toimitettuna.

Kirjoituksessa on (vaikka se onkin lähinnä mielipidettä edustava pääkirjoitus) eräitä selviä asiavirheitä ja yksipuolisuuksia.

Anonyymi kirjoittaja toteaa näin:

Upseereiden mielipiteet poikkeavat dramaattisesti puolustuspolitiikan arvioista koko Suomen väestön keskuudessa tehdyissä kyselyissä. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n kyselyssä syksyllä yli 80 prosenttia suomalaisista piti puolustuspolitiikkaa vähintään melko hyvin hoidettuna.

Nämä kaksi kyselyä eivät ole vertailukelpoisia eivätkä yhdenmittaisia.  MTS:n kysely on tehty ennen nykyisen hallituksen julkistamia säästötoimia (=puolustusvoimien romuttamista) ja niitä seuraavaa Naton jäsenyyden pakolla läpiviemistä.  Jos samaa asiaa kysyttäisiin kansalaisilta  nyt Stefan Wallinin kartanoherrakukkoilujen jälkeen, niin tulos olisi millä vedonlyöntisuhteella tahansa aivan päinvastainen.

Toisaalta MTS:n kysely on tehty maallikkojen keskuudessa – Upseeriliiton kysely on täsmäohjattu ammattilaisten joukkoon. Yhtään aliarvioimatta suomalaisten maanpuolustustahtoa ja reserviläisten osaamista, ainoastaan hallinnon sisältä pystyy näkemään (etenkin lkp-asioiden suhteen varsin tarkasti salattujen) sotilasasioiden, koulutustason ja varustelun kokonaiskuvan.

Toinen silmäänpistävä vääristely liittyy upseeriston asemaan ja sen kautta heijastuvaan mielipiteeseen.

Selvityksen tuloksesta on helppo nähdä, miten puolustuksen säästöt aiheuttavat epävarmuutta. Ylempi upseeristo on huomattavasti tyytyväisempi puolustuksen tilaan kuin nuoremmat upseerit, joihin mahdollisten irtisanomisten uhka kohdistuu voimakkaimmin.

Vaikka kaikki kadettiupseerit vaikuttavat siviilien silmin samanlaisilta ja Upseeriliitto normaalilta ammattiliitolta, asia ei ole ihan näin.  Upseeriliitto on kylläkin ammattiliitto – mutta se on myös ideologinen kaikkia kadettiupseereita (nuoria, vanhoja ja eläkkeellä olevia) yhdistävä järjestö.

Tämä aiheuttaa eräitä ongelmia ay-tasoisessa toiminnassa – ja selittää myös sen, miksi eräät vanhemmat upseerit suhtautuvat hallituksen järjettömyyksiin positiivisesti, hymyillen ja tahdissa helvettiin marssien.

He nimittäin eivät edusta ay-tasolla Upseeriliittoa – he kun nyt sattuvat edustamaan valtiota työnantajana.  Siinä asemassa on aika vaikea olla työntekijäjärjestön puolella.

Suhteellisuudentaju on totuuden lisäksi ensimmäisiä uhreja kaikissa sodissa. Tasapuolisuuden vuoksi julkaisemme nyt ja tässä osan niistä kommenteista, joita tuo HS:n anonyymikirjoittelija piti vähäarvoisina.

”Tali-Ihantalan veteraanit ja sankarivainajat eivät pelkästään käänny sankarihaudoissaan, he pyörivät siellä kuin hyrrät.”

Kapteeniluutnantti, merivoimat

”Sodasta invalidina selvinnyt isoisäni olisi varmasti saanut verensyöksyn tämän päivän nähtyään. Onneksi hänet on jo kutsuttu viimeiseen iltahuutoon.”

Komentajakapteeni, merivoimat

”Puolustusvoimien rahoitusta pitäisi lisätä, jotta voisimme vastata kaikkiin moderneihin tietoverkko- ja terrorismiuhkiin. Kyllä tässä itku tulee, kun miettii isänmaata.”

Kapteeni, maavoimat

”Tehokkaiden aseiden vieminen taistelijoiden käsistä poliittisilla päätöksillä on maanpetturuutta, josta vastuulliset pitäisi haastaa valtakunnanoikeuteen.”

Kapteeniluutnantti, merivoimat

”Täysin järjetön teko, joka rapauttaa maan puolustuksen täydellisesti. Muutama poliitikko päätti Suomen puolustuskyvyn romahduttamisesta.”

Majuri, maavoimat

”Katainen, Urpilainen ja Kiviniemi muistetaan erityisen hyvin tulevissa historiakirjoissa sisäisinä Suomen syöjinä. Ne bobrikovit ovat tänään täällä, ei Brysselissä.”

Everstiluutnantti, pääesikunta tai sen alainen laitos

”Wallinin kommentti on juuri päinvastainen: lihakset pienenevät, mutta se tila mihin lihaksia tarvitaan jää tyhjäksi. Eli tehtävä ei täyty.”

Luutnantti, maavoimat

”Kyllähän ne jäljellä olevat lihakset nälkiintyneellä keskitysleirivangillakin oikein hyvin näkyvät.”

Majuri, pääesikunta tai sen alainen laitos

”Liian pieni univormu näyttää lähinnä hölmöltä, ei uskottavalta.”

Kapteeni, maavoimat

”Univormun kutistuminen ja lihasten paljastuminen on täysin absurdi lause. Miten voidaan perustella, että rahoitusta leikkaamalla, joukko-osastoja sulkemalla, väkeä pois potkimalla ja reserviä pienentämällä saadaan paremmat lihakset.”

Kapteeni, ilmavoimat

””Poliitikot suoraan sanoen puukottivat selkään””

Luutnantti, maavoimat

”Nykyisin häpeän kertoa sotaveteraani-isoisälleni, mitä Puolustusvoimissa tapahtuu. Olen kyyninen, vihainen ja epäuskon vallassa”

Luutnantti, maavoimat

”Kun 7-vuotiaana ilmoitin äidilleni lähteväni kadettikouluun ja ryhtyväni isona upseeriksi, olin valmis palvelemaan Suomen valtiota loppuun asti. Enää sitä en ole”

Luutnantti, merivoimat

*    *    *

Toinen tänään samaan aihepiiriin putkahtanut uutinen koskee erästä virallista vallanpitäjien puudelia – nimittäin oikeuskansleri Jaakko Jonkkaa.

Tämä hallituksen kirjuri ja tsuppari on tutkinut puolustusministeri Stefan Wallinin jääviyden ja epäillyn kansanedustajien uhkailun (jonka kansa pääsi vahingossa todistamaan TV:n suorassa lähetyksessä).

Vähemmän yllättäen,  Jonkan Jaska on tullut siihen lopputulokseen, että Wallinin kohdalla jääviyttä ei ole ja uhkailua ei ole tapahtunut (vaikka kansa pääsi sen vahingossa todistamaan TV:n suorassa lähetyksessä).

Huolimatta Jonkan tutkimuksen tuloksia, niin Wallinin kohdalla epäilyksen varjo uhkailusta tosin lankeaa tavallista synkempänä jo ainoastaan henkilöhistorian ja erään tunnetun  puoluetoverin todistuksen vuoksi:



Jokainen hänen kanssaan tekemisissä ollut tietää, että hänen kynnyksensä voi tietyssä tilanteessa olla vähän matalahko

Näin asian muotoilee RKP:n entinen varapuheenjohtaja (ja kokenut Ylen toimittaja)  Nils Torvalds.

Kansanvallan toteutumisen vuoksi, tässä täytyy toivoa, että kansanedustaja Pentti Oinonen pitää lupauksestaan kiinni ja vie asian eteenpäin.

Lähteet: HS, IL, YLE

JK. Ai niin, melkein unohtui. Arvatkaapa mikä yhteiskunnallinen laitos joutui luovuttamaan omistamansa infrastruktuurin (rakennukset ja maa-alueet) poliitikkojen ideoinnin vuoksi ulkopuolisille omistajille ilmaiseksi – ja maksaa nykyisin vuokraa omista tiloistaan?

Aivan – Puolustusvoimat.


Site Meter

KK

Monikulttuurin pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat kertoo, että vihreiden entinen puheenjohtaja Osmo Soininvaara lähtee puolueen ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Soininvaara on ehdolla Helsingin vaalipiiristä.

Se miksi Soininvaara pyörtää aikaisemmat pyhät puheensa ja lähtee vaaleihin onkin sitten toinen juttu.

Kuten täällä jo aikaisemmin ennusteltiin, entisen pikkupioneerin,  Anni Sinnemäen, valinta virheiden puoluejohtajaksi on aiheuttanut kansalaisten silmien avautumista vihreiden todellisen olemuksen suhteen.

Sinnemäki on anarkisteja ja prekaeetuja beesailevana (ja kommuuniasumista suomalaisille tyrkyttävänä) vasemmistoänkyränä on sittemmin onnistunut erinomaisen hyvin hajottamaan puoluettaan, osoittamaan virheiden poliittisen todellisuuden elitistisenä vasemmistopuolueena ja (toivottavasti)  antamaan Suomen kansalle viimeinkin tehokkaan rokotteen virheitä vastaan.

Niin tehokkaan, että tämä muka-ympäristöpuolue katoaa muiden jälkistalinististen painostus- ja kiristysryhmien mukana viimeinkin unohduksen yöhön.

Vihreiden kannatus on romahtanut ja kyseisen puolueen ummehtuneelta kuukautisvereltä tuoksahtavalla puoluejohdolla alkaa olla pakkotilanne edessään. Jostain on löydettävä ääniharava edes Helsinkiin tai vaalitappio realisoituu puolueen täydellisenä marginalisoitumisena. Ja ääniharava voi (vastoin tuon puolueen nykyisiä feministisiä periaatteita) ääritilanteessa olla sitten jopa mies.

Ja tässä vaiheessa – ja tästä syystä – Osmo Soininvaara astuu takaisin remmiin. Jostain syistä rationaalisestikin ajattelevilla ihmisillä on edelleen sellainen näköharha, että Soininvaara eroaisi jotenkin edukseen muista vihreistä. minäkin luulin joskus näin, mutta seuraamalla Osmon blogia (ja etenkin siellä käytyjä keskusteluja) suomut putosivat omilta silmiltäni.

Puutarhatonttumaisesta ulkonäöstään ja näennäisliberaaleista puheistaan huolimatta, monissa asioissa tuon ulkokuoren takaa on (ilmeisen vahingossa?) astunut esiin aito tahtopoliitikko ja vihreä pakottaja. Osmo toki kuuntelee eri mieltä olevien mielipiteitä, mutta ei hän ole valmis juurikaan tinkimään omistaan – kompromissien tekemisestä puhumattakaan.

Hyvä esimerkki Soininvaaran todellisesta olemuksesta on hänen toimintansa Suur-Lahden yksimiehisenä selvityslautakuntana. Soininvaara poltti päreensä kun ei saanut tahtoaan lävitse ja kansa äänesti (demokratian periaatteiden mukaisesti) hänen slummiuttamissuunnitelmaansa vastaan ja halusi edelleen elää kotiseudullaan.

Tässä on erinomainen esimerkki siitä ristiriidasta, joka vallitsee vihreiden puolueohjelman ja heidän tekemänsä politiikan välillä.

Vihreiden periaateohjelmassa nimittäin kerrotaan, että parempi maailma ei synny ylhäältä päin annettuna, vaan ihmisten vapaaehtoisesta toiminnasta. Ihmisten on voitava vaikuttaa laajasti ja eri tavoin yhteisiin asioihin niin paikallisesti, kansallisesti kuin globaalistikin.

Tämä ei oikein sovi Soininvaaran toimiin Päijät-Hämeen kuntaliitosprojektin parissa. Ehkä kyse oli kuitenkin siitä, että vain tietynlaiset ihmiset saavat harjoittaa vapaaehtoista toimintaa. Tai siitä, että unelmat ja maaseutu kuuluvat vain harvoille ja valituillle.

Vai olisiko kyse sitten kuitenkin Oden henkilökohtaisista ambitioista? Olisiko kyse siitä, että politiikka ja puolue ovat Osmon ajatusmaailmassa vain välttämättömiä pahoja ja keinoja, joilla hän pääsee todelliseen päämääräänsä?

Osmo Soininvaaran entinen puoluetoveri  Eero Paloheimo (joka kuului myös ns. Pyhään Perheeseen), kuvaili jo viitisen vuotta sitten näin (hyvin tuntemansa) Soinivaaran tarkoitusperiä:

Osmo Soininvaaralle henkilökohtaisen vallan kuvitelma on tärkeä ja puolueenkin valta sen apuvälineenä. Hän ilmoitti, että tavoite on vaalivoitto seuraavissa eduskuntavaaleissa. Hän jätti sanomatta, että se on välitavoite ja varsinainen tavoite on kauempana: Soininvaarasta ministeri. Sitten ei tule mitään. Tavoitteena on asema, ei asia. Vihreät ovat hallitusneuvotteluissa helppo nakki, koska Soininvaara suostuu kaikkeen ministerikiima silmissä ja se tiedetään muissa puolueissa. Ei asioilla ole väliä, tuoli on itsetarkoitus. Hurraa!




Lähteet: HS, STT, Eero Palonheimo blogi

Site Meter

Meillä on päättäjien  mukaan varaa. Meillä näyttää olevan varaa lamankin keskellä kotimaisen työvoiman makuuttamiseen, ulkomaalaiseen halpatyövoimaan, kasvavaan sosiaaliturismiin – ja Ahvenanmaan itsehallintoonkin.

Hyysärin julkaiseman uutisen mukaan  Ahvenanmaa saa Suomen maakunnista henkeä kohden selvästi eniten valtion rahaa.

Valtion menot olivat vuonna 2008  jokaista ahvenanmaalaista kohden olivat 13 225 euroa, kun koko maassa keskimäärin menot asukasta kohden olivat 6 997 euroa. Tilastokeskuksen mukaan ero selittyy itsehallinnolla ja pienellä koolla, joka kasvattaa henkeä kohden laskettuja menoja.

Tilastokeskus on aiemmin suhteuttanut valtion menot maakunnissa niistä valtiolle virtaaviin tuloihin. Näissä vertailuissa Ahvenanmaa on ollut selkeimpiä rahan nettosaajia.

Ahvenanmaan  osuus valtion kokonaismenoista on noin 0,9 prosenttia. Prosentuaalisesti luku on siis pieni, mutta kyse on jostain aivan muusta – nimittäin perustuslakiin (ja yhdenvertaisuuslakiin) kirjatusta kansalaisen keskinäisestä yhdenvertaisuusperiaatteesta. Se ei näiden suhdelukujen valossa toteudu taloudellisesti.

Eikä se toteudu muutenkaan.

Ahvenanmaa ei ole vieläkään vahvistanut Euroopan unionin jo vuonna 2000 vahvistamaa syrjintädirektiiviä (2000/43/EY rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta). Käytännössä suomalaisia ja suomen kieltä syrjitään Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan itsehallinto perustuu suomenkielisen (ja etnisestikin suomalaisen) väestön syrjintään kielen, etnisyyden ja syntyperän perusteella.

Vuonna 2000 EU hyväksyi ns. syrjintädirektiivin. Sen mukaan kaikkia ihmisiä on kohdeltava samalla lailla, rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumatta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että EU:n jäsenmaiden pitää sopeuttaa lainsäädäntönsä direktiivin mukaiseksi. Suomessa tämä tehtiin viime vuonna.

Ahvenanmaalla kaikilla EU-kansalaisilla ei ole samoja oikeuksia. Ahvenanmaan lait ovat siis ristiriidassa EU:n syrjintäristiriidan kanssa. Suomalaisille syrjintä näkyy ja tuntuu käytännössä siinä, ettei maakuntaan muuttanut suomalainen saa ostaa sieltä kiinteää omaisuutta. Lisäksi hän ei saa perustaa yritystä, ennen kuin hän on saanut nk. kotiseutuoikeuden. Kotiseutuoikeuden saaminen edellyttää viiden vuoden pysyvää asumista Ahvenanmaalla.

Myös suomen kieli – ja sen käyttäminen – on käytännössä kielletty. Äidinkielenään suomea puhuville lapsille ei saa opettaa esimerkiksi päiväkodissa lauluja ja leikkejä suomen kielellä eikä henkilökunta saa julkisen terveydenhuollon palveluksessa käyttää suomen kieltä keskenään kommunikoidessaan.

Sekä syrjintädirektiivi että työsyrjintädirektiivi saatettiin osaksi Suomen  kansallista lainsäädäntöä yhdenvertaisuuslailla (44/2004), joka tuli voimaan 1.2. 2004. Yhdenvertaisuuslaissa säädetään yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteista, syrjinnän kielloista, menettelystä, jota ei ole pidettävä syrjintänä sekä kielletyn syrjinnän seuraamuksista ja menettelyistä syrjintäasiaa käsiteltäessä.

EU:n komissio lähetti tammikuussa 2007 Suomelle viralliset huomautukset sekä syrjintädirektiivin että työsyrjintädirektiivin täytäntöönpanosta. Lokakuussa 2007 Suomi vastaanotti komissiolta perustellun lausunnon, joka koski syrjintädirektiivin täytäntöönpanoa Manner-Suomessa ja Ahvenanmaalla.

Perustellussa lausunnossaan komissio esitti syrjintädirektiivin soveltamisalaan, työhön liittyviin syihin perustuvaan sallittavaan erilaiseen kohteluun sekä riippumattomien syrjintään liittyviä kysymyksiä koskevien selvitysten teettämisvelvollisuuteen liittyviä väitteitä. Niiden mukaan Manner-Suomen ja Ahvenanmaan lainsäädäntö ei ollut syrjintädirektiivin mukainen.

Suomi vastasi perustellussa lausunnossa esitettyihin kysymyksiin. Helmikuussa 2008 Suomi vastaanotti komission perustellun lausunnon, jossa katsotaan, että Suomi ei ole saattanut työsyrjintädirektiivin 4 artiklan 1 kohdan säännöksiä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Tämän jälkeen eduskunta muutti lakia seuraavasti:

Laki yhdenvertaisuuslain 7 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä tammikuuta 2004 annetun yhdenvertaisuuslain (21/2004) 7 §:n otsikko ja 1 momentti seuraavasti:

7 §

Erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet

Tässä laissa tarkoitettuna syrjintänä ei pidetä:

1) yhdenvertaisuussuunnitelman mukaista menettelyä, jolla pyritään tämän lain tarkoituksen toteuttamiseen käytännössä;

2) tavoitteeltaan oikeutettua ja oikeasuhtaista erilaista kohtelua, joka perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin;

3) ikään perustuvaa erilaista kohtelua silloin kun sillä on objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu työllisyyspoliittinen taikka työmarkkinoita tai ammatillista koulutusta koskeva tai muu näihin rinnastettava oikeutettu tavoite tai kun erilainen kohtelu johtuu sosiaaliturvajärjestelmien eläke- tai työkyvyttömyysetuuksien saamisedellytykseksi vahvistetuista ikärajoista.

Missä on sitten pihvi? Pihvi luuraa siinä, että Ahvenanmaan itsehallinnon nykyinen tilanne on erinomainen esimerkki siitä mitä käänteisrasismi ja ns.positiivinen syrjintä  saattaa ikävimmillään pitää sisällään. Kun tämän itsehallinnon suhteutettu kalleus per capita sekä  aito ja avoin rasismi maksajan roolissa olevaa suomalaisten (suomea äidinkielenään puhuvaa) enemmistöä kohtaan.

Tässä yhteydessä kannattaa huomata, että päättäjämme ovat sallineet samankaltaisten enemmistöä syrjivien käytäntöjen levitä myös muiden vähemmistöjen – jopa keinotekoisesti tehtyjen sellaisten – kohteluun ja erikoisaseman luomiseen.

Rasismi on rasismia ja se on sitä silloinkin, kun se kohdistuu enemmistöön.

Sanoi sitten kuka tahansa selittelijä sitten aivan mitä tahansa

Lähteet: Eduskunta, HS, Åsub, YLE, EU, Finlex

Site Meter

Suomessa taas ainoat julkisesti väkivallalla – ja jopa etnisellä puhdistuksella – uhkailleet tulevat ”maahanmuuttokriitikoiden” omista leireistä.

”Toimittaja” Akuliina Saarikoski Uudessa Suomessa 18.3.2009.

Tämä Jyrki Saarikosken tytär alkaa olla ehtymätön typeryyksiä, propagandaa ja epätotuuksia työntävä torvi. Ikävä kyllä Uusi Suomi-nettilehden omistaja  Niklas Herlin on mennyt (ilmeisesti) ajattelemattomuuttaan antamaan tälle YLE:n toimituspäällikön tyttärenä sisään päässeelle käänteisjournalistille (ketä ketä nyt sinänsä oikeasti kiinnostaa suojatyöpaikkalaisten jorinat? )  lisäksi aitoa mediatilaa ja aikaa.

Kunhan Uusi Suomi (ja Herlin) julkaisevat  näitä todellisuuden kahleet journalismista katkaisseita  akuliinailuja riittävän paljon ja pitkään, sen uskottavuus tulee päättymään samalle tasolle Hyysärin kanssa.

On ehkä ihan paikallaan muistuttaa siitä, että Akuliinan muisti pätkii todellisuus on harhautunut nyt aika pahasti (kas, täällä, täällä ja täällä – noista linkeistä löytyy lisää Akuliisan seikkailuja ihmemaassa) siitä miten normivirtanen asian kokee. Kun mietitään, kuka Suomessa uhkailee väkivallalla, on tosiaan syytä muistella, mitä kyseinen ”toimittaja” on itse laukonut julkisuuteen:

Ei ole relevanttia, onko teko laillinen vai laiton, kunhan se on perusteltu.

Murtautuminen ja omaisuuden rikkominen on OK, jos siihen on hyvä syy.

Tarvitaan konfliktia, jotta voidaan neuvotella kysymyksistä.

Ei pidä katsoa sitä mikä on yleisesti hyväksyttyä, vaan sitä mikä on henkilökohtaisesti oikein.

Ihmiset joutuvat elämään yhdenmukaisessa maailmassa. Se tuottaa hirveän määrän väkivaltaa.

(Yhteiskunnan tuottamaa) väkivaltaa on myös se, että joutuu mukautumaan normeihin (noudattamaan yhteisesti sovittuja sääntöjä).

“Vyötärölläni roikkuvat mersun merkit ovat peräisin sun faijas autosta.”

Puhumattakaan niistä Akuliinan heittelemistä ihan suorista väkivallalla uhkailuista:

Jep…

Myös hiljan aikaa sitten uutisvuossa ollut tieto siitä, että ns.eläinaktivistien Turussa vuonna 2008 tekemän yli sata ihmistä hengenvaaraan asettaman tuhopolton tutkinta on edistynyt, liittyy kiinteästi  Akuliinan historiaan.

Akuliina Saarikoski on toiminut Oikeutta Eläimille yhdistyksen tiedottajana,

Oikeutta eläimille-yhdistys on  EVR:n – Eläinten vapautusrintaman – suojakilpi – hieman samoin kuin Sinn Fein oli IRA:n suojakilpi pahimman terroriaallon kiihkeimpinä aikoina. Tämä EVR on irtisanoutunut julkisesti oikeudenkunnioituksesta ja se voidaan varsin selkeästi luokitella yhteiskunnan rakenteita väkivalloin murtamaan pyrkiväksi organisaatioksi – terrorijärjestöksi.

FBI ja ATF ilmoittivat 18. maaliskuuta 2005 Eläinten vapautusrintaman ja Maan vapautusrintaman olevan väkivaltaisia ääri-eläinoikeustaistelijoita ja eko-terroristeja, jotka kohdistavat yhden suurimmista terroristiuhista kansalle.

Akuliina kehaisee myös tunnettua vihafoorumiaHommawatchia. Hän kirjoittaa, että Islamofobia, eli islamin vastustaminen tai sen pelko, on eurooppalaisen syrjinnän uusimpia muotoja. Se, että sitä esiintyy myös Suomessa, on ilmeistä. Hommafoorumin parhaat palat aiheesta löytyvät osoitteesta hommawatch.org.

Mielenkiintoiseksi tuon toteamuksen tekee se, että toisin kuin Akuliina (jälleen kerran) väittää, tuo foorumi on keskittynyt metakeskusteluun Homma-forumista ja aidon yhteiskunnallisen vihapuheen levittämiseen. Se on saanut tukea tälle linjalleen myös valtakunnallisen tason vasemmistopoliitikolta.

Se mitä tuo vihafoorumi pitää todellisuudessa sisällään, liittyy siis aika kevyesti islamofobiaan –  totuus sen sisällöstä noudattelee tätä polkua:

Panu Hglund:

En pidä sinua ihmisenä, vaan osana murhanhimoista vihollista, jonka on kadottava, jotta minä voisin elää.

Panu Hglund:

…Toisin sanoen jos aiot hyvin suunnitelmallisesti antaa vanhalle vihamiehellesi Mauno Munapään-Mulkkuselle (keksitty nimi) opetuksen vetämällä häntä lujasti motoon, etsit hänet käsiisi ja toteutat aikeesi, niin et ole Suomessa murhaaja, jos Mauno liukastuu turpaanvedostasi, kaatuu selälleen, lyö takaraivonsa rotvallin reunaan ja kuolee kallonpohjan murtumaan. Jossain englanninkielisessä maassa luultavasti olisit murhaaja, koska olit tekemässä suunniteltua rikosta häntä vastaan; meillä et ole, koska et suunnitellut tekeväsi murhaa.


Registered User:

Hompansseja kohtaan on osoitettava armotonta kovuutta, kun Mikko Ellilän “katoilta äänestäminen”, Juha Mäki-Ketelän “1918″ tai Palautus.orgin “Operaatio Ulos” alkavat. Laillisen esivallan on iskettävä takaisin kaikilla konsteilla. Siinähän sitä kovuutta on, kun Eiran bunkkeriin pudotetaan täsmäpommi Hornetista ja Hommakerhon seinän läpi ajaa Leopard 2.

Olen ehdottomasti samaa mieltä kovuudesta hompanssien kanssa. Hompanssit kolmannen asteen kuulusteluun! Hompanssit internointileirille! Rypälepommeja! Sähköshokkeja! Napalmia! Ihanaa! Hompanssi don’t surf! Smells like victory!


Panu Hglund (vastauksena edelliseen):


Jos nyt kuitenkin jätät ne rypälepommit ja sen napalmin pois. Ne tulisivat kysymykseen, jos hommalaiset olisivat vetäytyneet maaseudulle käymään sissisotaa.


Kuuma peruna:

Kaikki hompanssit suljettava viipymättä kiven sisään.


Joni Pelkonen:

Pyssyjen kanssa on toki tullut heiluttua enempi vähempi. Jotkut kehuskelevat kuinka raskaalla kaliiperilla ovat ampuneet mutta miun mielestä se on ihan se ja sama oliko S&W malli 27 vai 17.


Panu Hglund:

“Valitse Homma tai elämä” ei ole tappouhkaus.


Kuuma peruna:

Rikoksen suunnittelu ei sen sijaan ole Suomessa rikos.


Registered User:

Vähemmistökriitikkojen mielipiteillä ei ole minkäänlaista merkitystä.


Registered User:

… itse asiassa suurin osa hommalaisista on sosiaaliturvan varassa eläviä ammatti- ja taparikollisia.


Panu Hglund:

Ilmiselvä terroristi siis. Pamppua vaan tuollaisille.

Taha Islam:

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Oulaa on saatava sanoa huoranpenikaksi

Jep…

Kun Saarikoski viittaa tuossa kirjoituksessaan toisaalta islamofobiaan ja toisaalta on vaatimassa maallisen islamin virallisia tunnusmerkkejä – minareetteja – suomalaiseen katukuvaan, niin tällainen asioiden yhdistäminen vaikuttaa lähinnä (Saarikosken maailmankatsomuksen kannalta tarkasteltuna) lähinnä mielipuoliselta ajattelulta.

Saarikoski voisi käydä kysymässä Suomen vanhimmalta islamilaiselta yhteisöltä – tataareilta – miten nämä ovat pystyneet harjoittamaan uskontoaan ilman minareetteja jo toista sataa vuotta Suomessa? Vastaus saattaisi yllättää ja Akuliinalle se tuskin sopisi…

Kun anarkistilesbo vaatii Suomeen maallisen islamin tunnuksia, hän istuu mielestäni hieman hassunkurisessa roolissa.

Tästä Akuliinasta  tulee (päivä päivältä enemmän) mieleeni  jotenkin Liisa ihmemaassa – ja etenkin hänen konfliktinsa Herttakuningattaren kanssa.

Lähde: US

Site Meter

Jk. Myös Pasi Turunen on kirjoitellut samasta asiasta.

Kun oikeusministeri Tuija Brax huomasi yllätyksekseen (ilmeisesti tämän jutun luettuaan), että perustuslaki Suomessa suojelee kansalaisten mielipiteen-, ilmaisun- ja sananvapautta, eikä lainsäädäntöömme ole (muutaman juristin vastaväitteistä huolimatta) edelleenkään (eduskunnan tahdosta) kirjattu rasismia rikokseksi, hänelle tuli ilmeisesti hätä  (vaalikausi kun lähenee loppuaan ja jatko lainsäädäntötyön korkeimpana valvojana ei ole ollenkaan varma).


Brax reagoi asiaan ja hän rykäisi hädissään ns.työryhmän manipuloimaan lainsäädäntöämme haluamaansa suuntaan. Tuo työryhmä esittää tänään julkaistun uutisen mukaan sitä, että rasismin ohella muutkin vaikuttimet voisivat olla peruste tuomion koventamiselle.

Esimerkiksi pahoinpitelystä seuraisi (ilmeisesti eduskunnan kantaa juurikaan kysymättä, ihan näiden muutaman demokraattisen lakimiehen keskinäisellä päätöksellä?) tavallista ankarampi rangaistus, jos tekijää on ärsyttänyt uhrin sukupuolinen suuntautuminen, vammaisuus, uskonto tai elämänkatsomus (eli vastapuolen tahallinen provosoiminen tullaan sallimaan tulevaisuudessa?)

Rasistinen vaikutin (vaikka rasismi- ja viharikoksia ei siis lakiin ole kirjattu)  on ollut koventamisperusteena jo vuodesta 2002. Työryhmän mukaan poliisi kirjaa rasistisia motiiveja ylös varsin usein, mutta oikeuden tuomioissa ne harvemmin näkyvät.

”Motiivista on usein vaikea saada näyttöä. Voimassa oleva säädös on tulkinnanvarainen ja siksi ongelmallinen”

sanoo työryhmän jäsen valtionsyyttäjä Mika Illman.

Minusta on aika paksua, että virantoimituksessaan (ihmisoikeus- ja sananvapauskysymyksissä)  varsin usein tulilinjalle joutunut valtionsyyttäjä on otettu manipuloimaan (hänelle kelpaamatonta) lainsäädäntöä (vastoin eduskunnan kantaa) itselleen sopivaksi.

Joissain aidoissa sivistysmaissa Illmanin touhut olisivat johtaneet – jos nyt ei suoraan  hyllyttämiseen, erottamiseen tai muihin tehtäviin siirtoon – niin ainakin tutkintaan. Sen verran yleisestä oikeustajusta poikkeavalta, puolueelliselta ja poliittisesti leimautununeela tuo toiminta on ajoittain näyttänyt sivustaseuraajan silmissä.

Sinänsä se periaate, että yhteiskunta suojelee jäseniään on erittäin toivottua. Tällaisen työryhmän jäljiltä on tosin pelättävä sitä, että ajatusrikollisten ja mielipidevankien määrä tullee jossain vaiheessa kasvamaan räjähdysmäisesti.

Kyse on todellisuudessa (kylmästi) siitä, että Braxin asettama työryhmä myötäjuoksijoineen haluaa kriminalisoida perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten suojaaman sananvapauden – nimen omaan heitä vastakkaisia mielipiteitä esittäviltä ihmisiltä. Tällainen manipuloitu toisinajattelijajahti tuo mieleen lähinnä DDR:n ja Neuvostoliiton – mutta näillä ihmisillähän on joukoissaan sellaisia, joilla on jo valmiiksi kokemusta tuosta systeemistä ja siellä harjoitetusta toiminnasta.

Tämä työryhmä luovutti hätäisesti kasatun (ja yksipuolisen) mietintönsä oikeusministeri Braxille tiistaina Helsingissä.

Työryhmä ehdottaa lakiin myös muutoksia, jotka helpottaisivat internetin rasismiin puuttumista. Laissa tehtäisiin selväksi, että pelkkä nettilinkin tarjoaminen rasistisille sivuille voi olla kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Lakiin lisättäisiin Braxin työryhmän toivomuksesta uusi rikosnimike törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Sellaiseksi voitaisiin katsoa esimerkiksi yllyttäminen joukkotuhontaan tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn tappoon.

Törkeä kiihottamisrikos toisi enimmillään neljä vuotta vankeutta. Nykyään kiihottaminen kansanryhmää vastaan voi tuoda korkeintaan (oikeuskäytännössämme varsin kovan) kahden vuoden tuomion.

Eli käytännössä työryhmä ajaa takaa sitä, että väärän mielipiteen julkaisemisesta (ajatusrikoksesta) tulisi neljä vuotta vankeutta – samaan aikaan kun Suomessa  ihmisen tappamisesta selviää sakoilla.

Työryhmän mukaan rasistisia väitteitä esitetään netissä paljon – erityisesti keskustelupalstoilla, joissa keskustelijat voivat revitellä nimimerkkien suojissa. Esimerkiksi Sellon ampumistapaus sai työryhmän mukaan aikaan rasististen viestien vyöryn (kuka vielä väittää, ettei lainsäädäntötyö olisi tarvittaessa nopeaa… 😉 ).

Braxin mukaan lausuntokierroksella onkin pohdittava sitä, miten keskustelupalstojen pitäjien vastuuta selvennettäisiin. Lehdet ovat vastuussa verkkosivuistaan, mutta niin sanotuilla vapailla sivustoilla käydään vilkkaita keskusteluja, joista ketään ei yleensä saada vastuuseen.

”Mitä pitäisi tehdä yhteisöille, jotka eivät poista rasistisia viestejä, vaikka niitä toistuvasti kehotetaan siihen”

Esityksen mukaan myös yhteisö voisi joutua vastuuseen rasistisesta rikoksesta, kuten kiihottamisesta tai syrjinnästä. Tällöin rangaistus olisi yhteisösakko.

Tämä ei tietenkään koskisi oikeita mielipiteitä eikä  suoraa suomalaisiin tai miehiin kohdistuvaa ammattimaistakaan kirjoittelua. Ilmeisesti tällä lainsäädäntötyöllä haetaan myös lainsuojaa esimerkiksi seuraaville ilmaisuille:

*…vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin…
*…tuommoinen niskamakkara siellä orpona istui…
*…tämän mullin ja elukan elämä…
*…kuohittu mahtisonni…

Sen sijaan sanojen pakolainen, maahanmuuttaja, islam, muslimi, afrikka, tummaihoinen, arabitaustainen tai somali käyttämisestä tulee yksittäin ilmeisesti vuoden vankeusrangaistus ja yhdistettynä niiden käyttämisestä tulee sitten neljän vuoden vankeustuomio.

Vaikka Kaarina Hazard sitten saatiinkin JSN:n  eteen tutkittavaksi, on kansalaisten syytä olettaa, että tällainen valtaväestöä halventava ja loukkaava  kirjoittelu tulee saamaan Lex Braxin erityisen suojan:

Meni oikealla hetkellä. Ymmärsi mennä. Kuten Elvis oksennukseensa tai Marilyn lääkkeisiin. Tahdomme loppuun dramaattisen käänteen, emme kiusallista hiipumista, joka on kaikkien osa. Ja tämän testosteronilla, anabolisilla steroideilla, eläintaljoilla ja leijonariipuksilla itsensä mieheksi rakentaneen olennon kylmenevän kalmon ääressä salaa ihmettelemme, miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu, sehän on jo nähty.

Tämä tulee siis yleistymään.

Vanha tuttavamme Päivi Tiilikka ehti jo kertomaan oman asiantuntijakantansa näihinkin asioihin.Tiilikan mukaan:

Hazardin kirjoitus ei ollut hyvän maun vastainen, koska Halmeen elämä oli kaikkea muuta kuin hillittyä.

On koomista, jos rikoksiin syyllistyneestä ressukasta tehdään pyhimys kuoleman jälkeen.

Hazard osoitti ihailtavaa rohkeutta, koska vainajista yleensä kirjoitetaan kunnioittavaan sävyyn.

Tunnettu oikeustietelijä Jukka Kemppinen kommentoi Päivi Tiilikkaa näiden lausuntojen jälkeen seuraavasti:

Lupaava ja nuori Päivi Tiilikka on puhunut lyhyessä ajassa uskottavuutensa sangen vähiin…

… Tiilikka on jo aikaisemmin osoittanut, ettei hän oikeastaan tunne lakia kuolleen henkilön kunniaa, yksityisyyttä ja henkilötietojen salassapitoa koskevin osin, hänen on syytä sopeutua siihen, että häntä pidetään vastaisuudessa iltapäivälehtien asianajajana.

Olisikohan tässäkin kyse siitä, että lakia pitää muuttaa silloin,  kun lakimies ei tunne sitä tai se ei sovi tämän päämääriin (unohtamatta sitä, että Tiilikan lausunto Hazardin oikeudesta esittää mielipiteensä, vaikka se jotain loukkaisikin, ei taatusti koske tämän lain voimaantultua kuin osaa mielipiteistä)?

Tiilikan kohdalla on muuten syytä huomata, että Tiilikan  tärkein sidosryhmä on – yllätys,yllätys – Demla, eli Kansandemokraattiset Lakimiehet – kuten Pirkkalassa ( kuuluisan monisteen vaikutuspiirissä) kouluaan käyneen toimeksiantajankin –  tai tämän kirjoituksen  käsittelemän ns. työryhmänkin.

Lainsäädäntöneuvos Ilari Hannulan mukaan rasistiset asenteet voivat helposti nostaa päätään varsinkin laman aikana.

”Viharikokset ja rasismi ovat kasvussa. Asenteisiin on syytä vaikuttaa kaikilla tasoilla, myös rikoslaissa”

Hannulan (ja muun Braxin työryhmän) ratkaisu ongelmiin on asioista vaikeneminen, ongelmien peittely ja väärien mielipiteiden esittäjien rankaiseminen – ja ihmisten heittäminen (tarvittaessa ja poliitikkojen halutessa)mielipiteidensä vuoksi  neljäksi vuodeksi vankilaan.

Jotenkin ihmetyttää sellainen logiikka, jossa samaan aikaan, kun ehdottomista vankeusrangaistuksista pyritään siirtymään (esimerkiksi omaisuus-, huume ja väkivaltarikosten kohdalla) kohti avolaitos- ja yhteiskuntapalvelurangaistuksia, itseään kansanvaltaisena tasavaltana pitävä kansallisvaltio valmistautuu heittämään vankiloihin oman kantaväestönsä joukossa olevia (isänmaallisia, mutta virallisesta linjasta mielipiteiltään poikkeavia) toisinajattelijoita.

Työryhmä muistaa kyllä muistuttaa, ettei sananvapautta saa polkea rasismin vastustamisen nimissä. Laissa pitää täsmentää ne alueet, joilla sananvapaus on erityisen suojattu. Näitä ovat tiede ja taide sekä ajankohtaisten ja historiallisten tapausten selostaminen.

Tämä laissa pitää täsmentää on siis työryhmän näkemys ja täysin irrallaan esimerkiksi eduskunnan (tai sen edustaman kansan ja yleisen mielipiteen) kannasta – perustuslaista nyt tässä edes puhumattakaan.

”Toimittajan saattaminen vastuuseen muiden antamista haastattelulausunnoista voi vaarantaa sananvapauden käyttämistä ja estää keskustelua yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista”

Työryhmän esittämät sananvapautta rajoittavat muutokset on tarkoitus saada voimaan ensi vuoden kevääseen mennessä (eduskunnan vaihtumisen ilmeisesti huolestuttaessa näitä lainpuoskaroijia).

Uudistuksilla Suomen lainsäädäntö saataisiin vastaamaan EU:ssa tehtyjä ratkaisuja.

Tämä työryhmän kokoonpano  on sitten ihan oma  luku sinänsä. Tuskin koskaan (sotasyyllisyyslakeja ehkä nyt tässä lukuunottamatta) maamme historiassa on ollut näin yksipuolinen ja yksisilmäisesti (l.poliittisen tarkoitushakuisesti) kasaan hädässä pistetty parlamentaarisen työryhmän irvikuva.

Ryhmän jäsenet ansaitsevat kertauksen vuoksi uudelleenesittelyn (vaikka olenkin täällä kertonut olennaisimman heistä).

Valtakunnaninkvisiittorina valtakunnansyyttäjänä toimiva Mika Illman on myös eräs varsin tunnettu demlisti. Hänen suurimpia saavutuksiaan on ollut kirjoittaa (sisällöltään uskomattoman kepeä ja) varsin kyseenalainen väitöskirja rasistisesta rikollisuudesta Suomessa – ja käyttää omaa väitöskirjaansa oikeustieteellisenä lähteenä syyttäjänä toimiessaan. Hän ratsastaa toisinajattelijoiden ruumiiden yli kohti oikeuskanslerin virkaa.

Eräs nimi joka kannattaa myös muistaa tässä yhteydessä on Johanna Ojala.

Tämä reipas asianajaja on ilmeisesti keskittynyt rahastamaan yhteiskunnalta rahaa itselleen,  hoitamalla maahanmuuttajien maksuttomia oikeudenkäyntejä (mok).  Unohtamatta mitenkään sellaisia demlistejä kuten lainsäädäntöneuvos Ilari Hannulaa (joka toimii Braxin alaisena oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla), käräjätuomari Jaana Niemitaloa ( Helsingin käräjäoikeus) tai OTL ja hallinto-oikeuden assistenttia Riku Neuvosta (Helsingin yliopisto).

Työryhmästä loistaa ulospäin täydellinen yksipuolisuus – työryhmään ei ole kelpuutettu muita kuin demlaa lälhellä olevia juristeja, joilla jokaisella on oma lehmänsä ojassa, joko virkansa tai veronmaksajien rahoilla kustannetun kukoistavan ihmiskaupan maahanmuuttobisneksen  puitteissa – neutraaleista tai sananvapauteen suopeasti suhtautuvista mielipiteistä nyt puhumattakaan.

Tämä työryhmä ja sen ns.lainvalmistelutyö on häpeällinen farssi – niin oikeustieteellisen lainvalmistelun, kuin kansanvallan tai sananvapaudenkin kannalta tarkasteltuna.

Nyt on käynyt niin, että sen sijaan että meillä olisi pukki kaalimaanvartijana, olemme saaneet susilauman lammaskatraamme – ja sananvapautemme – vartijoiksi.

*   *   *

Tavallaan tämä ei sinänsä yllätä.

Viime aikoina on tullut useita merkkejä siitä, kuinka lainsäädäntövalta on ajautunut sellaisiin käsiin mihin se ei kuulu tai siitä, kuinka oikeusministeriö (ja sen demlalaiset sidosryhmät) voi muissakin asioissa  käyttää lainvalmistelussa (ja etenkin lainsäätämisessä)  perustuslakikomiteaa (vastoin perustuslakia) omien poliittisten pyrkimyksiensä kumileimasimena.

Jokaisen kannattaa miettiä näitä asioita – etenkin äänestyspäätöstä tehdessään.

Tällaisesta oligarkiasta pääsisimme kätevästi eroon laajentamalla aitoa kansanvaltaisuutta – ja alistamalla lakialoitteet ja virkamiesvalinnat suorien kansanäänestysten alaisiksi.

Lähteet: OM, Eduskunta, STT, Wikipedia, Finlex, HS

Site Meter

Hyysäri julkaisi tänään maahanmuuttoministeri Astrid Thorsia koskevan uutisen. Uutisen mukaan kyseisen poliitikon vieraskirja on jouduttu hiljattain sulkemaan törkyviestien vuoksi.  Luotettava (?) valtakunnallinen ykkösmediamme uutisoi alunperin näin 22.11.2009 kello  1:27:

Törkyviestit sulkivat ministerin nettivieraskirjan

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors (r) on joutunut sulkemaan internetsivujensa yhteydessä pitämänsä vieraskirjan törkyviestien vuoksi.

Syyksi kirjan sulkemiseen ilmoitetaan lyhyesti ”Vieraskirja suljettu toistaiseksi asiattomien viestien vuoksi”.

Thors ei kerro törkyviestien laatua.

Viime aikoina netissä on käyty keskustelua muun muassa Ahvenanmaan mahdollisesta irrottautumisesta Suomesta sekä siitä, pitäisikö Kokkolan alue kytkeä hallinnollisesti Vaasan vai Oulun suuntaan.

Kokkolan ruotsinkieliset toivovat yhteyttä Vaasan alueeseen, jolla on paljon elinvoimaisempi ruotsinkielinen kulttuuri kuin Oulun suunnassa.

Keskustelua on käyty ajoittain kovasanaisesti.

Se mikä on mielenkiintoista, on vanha totuus siitä, että kepu Hyysäri pettää aina. Tässä hieman myöhäisempi versio samasta uutisesta,  Päivitetty: 22.11.2009 15:32:

Törkyviestit pitävät ministerin vieraskirjan kiinni

22.11.2009 1:27 | Päivitetty: 22.11.2009 15:32

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin (r) internetsivujensa yhteydessä pitämä vieraskirja pysyy kiinni. ”Sitä ei ole mahdollista valvoa, ja siksi tuntuu mahdottomalta avata sitä uudestaan”, Thors sanoo.

Vieraskirja suljettiin jo pari vuotta sitten nimenomaan maahanmuuttokeskusteluun liittyvien asiattomien viestien vuoksi. Kirja on ollut sulkemisensa jälkeen kiinni koko ajan.

Osa viesteistä oli hyvin aggressiivisia ja törkyisiä.

Thors ottaa kuitenkin yhä vastaan sähköpostia, ja pyrkii vastaamaan asiallisiin kysymyksiin. Aikaa saattaa tosin kulua pitkään.

Osa postista on edelleen epäasiallista.

Viime aikoina on käyty keskustelua muun muassa Ahvenanmaan mahdollisesta irrottautumisesta Suomesta sekä siitä, pitäisikö Kokkolan alue kytkeä hallinnollisesti Vaasan vai Oulun suuntaan.

Kokkolan ruotsinkieliset toivovat yhteyttä Vaasan alueeseen, jolla on paljon elinvoimaisempi ruotsinkielinen kulttuuri kuin Oulun suunnassa.

Nämä keskustelut eivät ole kuitenkaan syynä vieraskirjan kiinni pysymiseen, vaan syynä on nimenomaan monesti asiattomaksi yltyvä maahanmuuttokeskustelu.


Aika noloa – jopa Hyysäriltä, eikö vain? Tässä on tietysti saattanut käydä myös niin, että penaali Jukka Perttu on innoissaan tarttunut omaa maailmankuvaansa peilaavaan uutisvihjeeseen (joka on mahdollisesti lähtenyt Thorsilta tai tämän lähipiiriltä?) ja julkaissut uutisen sen kummemmin sitä tarkastamatta.

Minulle tämä ei ainakaan ollut mikään kovin tuore uutinen noin muutenkaan.

Lähde: HS

Site Meter

Päivän Hyysäri on julkaissut Sunnuntai-sivuillaan reportaasin Hakunilasta. Otsikolla Me olimme Hakunila kirjoitettu kokonaisuus on yllättävänkin asiallinen kyseisen lehden viherhomofeministisen toimittajapiirin kirjoittamaksi.

Penaali Tommi Nieminen kirjoittaa, että kun maahanmuuttajat tulevat lähiöön, kantaväestö alkaa muuttaa pois. Tukholman Tenstassa, Malmön Rosengårdissa ja Kööpenhaminan Nörrebrossa maahanmuuttajat ovat jo suuri enemmistö. Nyt sama tapahtuu myös Suomessa. Jukkis Järäinen ja muut Hakunilassa 1970-luvulta asuneet uudisraivaajat kertovat, miltä tuntuu, kun maahanmuuttajat valtaavat kotikadun.

Pääasiallisesti artikkeli onkin – kuten jo todettiin – yllättävän asiallinen. Mutta kuten aina Hyysärin kyseessä ollessa, tekstin joukkoon on pudoteltu myös aimo annos mitä typerintä mokupropagandaa.

Jokainen voi itse miettiä näiden väitteiden todellisuusarvoa:

Hakunilassa on helppo unohtaa, että ulkomaalaisten maahanmuutto on pääsääntöisesti hyvä asia. Ilman sitä Suomi ummehtuisi. Kansa vanhenisi, ja työikäisten osuus pienenisi. Monet innovaatiot, yritykset ja palvelut eivät koskaan syntyisi.

Se mitä Hyysärin toimittaja pitää ummehtuneisuutena, on perusta yhdenvertaisuuteen perustuvalle hyvinvointiyhteiskunnallemme. Tosin tällä menolla toimittaja saa tahtonsa läpi ja pääsemme moisista risteistä eroon Suomessakin.

Kansan vanheneminen on kupla, joka on puhkaistu jo ajat sitten. Nykyiset suuret ikäluokat ovat sodan aiheuttama tilastollinen harha. Tämä harha katoaa suurten ikäluokkien mukana noin parissakymmenessä vuodessa. On järjen köyhyyttä hankkia kieli- ja ammattitaidottomia siirtolaisia tällaisen kuplan vuoksi Suomeen. Aivan yhtä järjetöntä on myös se, että Suomessa olisi tulevaisuudessa esimerkiksi teollisuustyöpaikkoja, joihin tarvitaan työvoimarmeijaa.

Tällainen ns. humanitaarinen maahanmuutto on muuton kohteena olevalle yhteiskunnalle aina yhteiskunnan huoltosuhdetta rasittava tekijä. Lisäksi tuollainen maahanmuutto massiivisena tapahtumana  on myös De Facto valloitukseen ja sotatoimeen rinnastettava vihamielinen kansainvaellus.

Ja näkisi nyt sitten sen ensimmäisenkin sosiaalisin perustein maahanmuuttaneen tekemän suomalaista yhteiskuntaa hyödyttävän innovaation – kebab ja pizza ovat jo keksittyjä.

Eikä siinä vielä kaikki. Seesteisen ja rauhallisen tilastokerronnan päätteeksi  Nieminen tulee hieman takavasemmalta ja täräyttää näin:

Terveisiä metropolipoliitikoille: Se, että maahanmuuttajat asuisivat tasaisesti ympäri pääkaupunkiseutua – Töölöstä Hakunilaan -, olisi kaikkien etu. Maahanmuuttajalähiössä on vaarana, ettei moni koskaan opi suomen kieltä. Se johtaa työttömyyteen ja köyhyyteen, ja samaa putkea katkeroitumiseen.

Tämä liittyy Hyysärissä viikolla julkistettuun vaatimukseen siitä, että heimoperheille pitäisi muka järjestää luksusasuntoja kaupungin parhailta paikoilta. Lisäksi se, että toimittajan mukaan sosiaaliset maahanmuuttajat päättäisivät asuntopolitiikasta ei ole peräisin tästä maailmasta.

Mielestäni jo pelkkä ajatuskin siitä, että kaikkien agraari- ja paimentolaisyhteisöistä (humanitaarisin syin) Suomeen saapuneiden pitäisi asua Suomeen  päästyään  joko pääkaupungissa tai jossain muussa kasvukeskuksessa, on varsin omituinen.

Jos humanitaarisin syin Suomeen päässyt ihminen tällaista vaatii, niin ainakin minusta tuollaisen maahanmuuttajan motivaatio Suomeen tuloon on ollut nimenomaan länsimaiseen urbaaniin ympäristöön pääseminen – siis elintason nostamiseen tähtäävä sosiaaliturismi.

Maassa maan tavalla tai maasta pois. Ehdottomasti kuitenkin paras metodi estää maahanmuuttajaslummien syntyminen, on estää humanitaarinen maahanmuutto Suomeen kokonaan. Oppia päättäjät voivat ottaa esimerkiksi Ruotsin tekemistä virheistä.

Varsin yksinkertaista ja totta.

Hyvinvointivaltiolla on  omat kulttuurilliset vastaväittäjänsä. Se lepää konsensuksen päällä, joka taas on tapa kertoa toisella tavalla kulttuurillisen variaation puutteesta. Mitä voimakkaampi konsensus on, sitä enemmän hyvinvointivaltiolla on tilaa kasvaa. Mutta kun konsensus vahvistuu, silloin vahvistuu myös yhteiskunnallinen naiiviuskin; uskomus siitä, että omat erikoislaatuiset tavat ovat jotain sellaista joka on myös kaikkia muita vastustamattomasti viettelevää. Pohjoismaiden  suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen, vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.

Siihen, että Pohjoismaihin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että pohjoismaalainen hyvinvointivaltiojärjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Lähteet: HS, Christopher Caldwell

Site Meter

Päivitys 22112009 1747: Kyseinen reportaasi on kaikkien luettavissa Hyysärin nettisivuilla. Kirjoitus löytyy täältä.

… lehdessä on kuulemma pieni mutta vaikutusvaltainen viherhomofeministinen toimittajapiiri, joka vahtii lehden sisältöä samalla tavalla kuin taistolaiset 70-luvulla.

”Nyt-liitteessä kokolihaa syövä heteromies voi esiintyä vain laskussa-palstalla.”

Aarno ”Loka” Laitinen entisestä työantajastaan kyseisen lehden Sunnuntai-osiossa 15.11.2008.

Lähde: HS

 

Site Meter

Turvapaikanhakijoiden määrä on viime vuosina noussut voimakkaasti ja turvapaikkahakemusten käsittelyajat ovat pidentyneet. Turvallisuusviranomaisten kannalta keskeinen haaste on maahanmuuttovastaisuuden vähentäminen ja rasismirikosten ennaltaehkäisy. Esimerkiksi poliisi edistää hyvän maahanmuuttopolitiikan toteutumista parantamalla maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen turvallisuuspalveluja sekä luo yhteyksiä maahanmuuttajayhteisöihin hyödyntämällä muun muassa koulupoliisitoimintaa, verkostotyötä sekä kohdennettua viestintää.

Sisäministeriön  kansliapäällikkö Ritva Viljasen (demla) talutushihnassa kiltisti kulkeva hyödyllinen idiootti ministeri Anne Holmlund (Epäkansallinen sekoomus) Etelä-Suomen poliisipäällystöpäivillä.

Se, että Holmlundin osoittamilla taidoilla, ymmärryksellä ja järjenjuoksulla varustettu ministerinreppana ei ymmärrä poliisin lakisääteisiä tehtäviä ei yllätä – ja on tavallaan ihan ymmärrettävääkin. Tässä maassa on harvoin heitetty ministereitä vankilaan edes tahallisen virkavirheen vuoksi, joten väärinkäytöksista tai tyhmyydestä ei ole juurikaan vaaraa joutua ministerivastuuseen.

Se, että konservatiivipuoluetta edustava ministeri laulaa vasemmistolaisen alaisensa lauluja on taas puolestaan osoitus joko moraalisesta selkärangattomuudesta tai ymmärryskyvyn puutteesta.

Poliisin tehtävät on määritelty lainsäädännössä. Siellä – eikä missään muuallakaan voimassaolevassa Suomen lainsäädännössä – ei tunneta rasistista rikosta.

Myöskään kansalaisten mielipiteiden muokkaaminen tai niiden estäminen ei ole poliisin tehtävä avoimessa kansalaisyhteiskunnassa. Sisäministerin käskyttämä maahanmuuttovastaisuuden vähentäminen ei kuulu todellakaan Suomen kaltaiseen yhteiskuntaan.

Lainsäädännössä poliisin tehtävät on määritelty Poliisilain 1 §:ssä.
Poliisin lakisääteisenä tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen.

Tuolla (oikeassa lainsäädännössä) ei siis edes tunneta käsitettä rasismirikos – eikä se näin ollen kuulu edes poliisin tehtäviin.

Vieläkin huolestuttavaampaa on se, että Holmlundia vakavampiakin lainsäädäntövallan anastamista (ainakin mahdollisesti) yrittäneitä virkamiehiä ja poliitikkoja on näkynyt julkisuudessa yhä kasvavissa määrin.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkkaakaan ei tunnu huolestuttavan yhtään tällainen lainsäädäntövaltaan puuttuminen. Hän näyttäisi olevan lähinnä kiinnostunut peittelemään (demlakaverinsa)  presidentti Tarja Halosen ymmärtämättömyyttä ja kyvyttömyyttä hoitaa virkatehtäviään.

Pyydän tässä ja nyt – anonyymisti, kuten laki sen minulle sallii – joko Oikeuskanslerinvirastoa tai vaihtoehtoisesti Eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan sen, onko sisäministeri Holmlund syyllistynyt virkavirheeseen tai rikokseen.

Kansanvalta ei näytä olevan kunniassaan nykypäivän Suomessa. Jos ette halua herätä sensuroidussa painajaisessa,miettikää ihan oikeasti ketä äänestätte seuraavissa vaaleissa.

Oikeasti.

Lähteet: SM, US, Finlex, Homma (kiitos Roope)

Site Meter

Päivitys 281009 2127: Tutustukaa Holmludin taloudellisiin sidonnaisuuksiin Octaviuksen ja Jiri Kerosen blogeissa.

Hyysärin  itseään, kansaansa ja kulttuuriaan vihaava toimittajantaimi Vesa Mäkinen on päästänyt meihin alkuperäisasukkaisiin (ainakin epäilyksen tasolla)   halveksuen, vaatimuksia esittäen ja julkirasistisesti suhtautuvan Percy Mashairen julistamaan vihapropagandaansa suomalaisia kohtaan valtakunnan suurimman päivälehden sivuilla.

    Kuva:HS

Juttu alkaa suomalaisia halventavalla otsikolla, Perisuomalainen pahe ryypiskely vaikeuttaa islaminuskoisten maahanmuuttajien harrastuksia Suomessa.

Eikä siinä vielä kaikki – ei tietenkään. Koko propagandateksti  on kirjoitettu ns.puukottaminen kännissä on suomalaisten geneettinen ominaisuus tyyliin.

Mäkinen kirjoittaa

suomalaiset kuluttavat alkoholia konserteissa, näyttelyissä, teatterissa ja jalkapallo-otteluiden jälkeen. Suurin osa muslimeista kaihtaa alkoholia, ja monet heistä kokevat suomalaisten kanssa harrastamisen vieraaksi.

Muun tärkeämmän toiminnan puutteessa, Helsingin kaupungin tietokeskus selvitti maahanmuuttajien vapaa-ajanviettoa. Viinaongelma nousi tämän (jonkun mielestä ilmeisesti yhteiskuntamme kannalta elintärkeän)tutkimuksen perusteella esille yhtenä olennaisena syynä, minkä vuoksi maahanmuuttajat harrastavat viihdettä ja kulttuuria paljolti omissa joukoissaan.

Hyysärin toimituksessa on (hassua kyllä) huomattu myös sellainen seikka, että  maahanmuuttajien oma kulttuuri jarruttaa tutkimuksen mukaan joitain harrasteita. 18-vuotias Suleqo Yussuf on yksi harvoja somalialaistaustaisia naisjalkapalloilijoita. Somalialaiseen kulttuuriin tyttöjen futis ei kuulu.

Yussufin joukkue  Puistolan urheilijat pelaa naisten kolmannessa divisioonassa.

Näin siis kuitenkin on –  kaikesta suomalaisesta viinanjuonnista huolimatta. Toisaalta onhan Suomessa raittiusyhdistyksiä, helluntalaisseurakuntia ja rauhanyhdistyksiä – näiden piirissä ei tosiaan viinan kanssa läträtä.

Näille alkoholinkäytön mörkönä näkeville muslimeille toivotan, että uskallusta mukaan ja rohkeasti ensi kesän suviseuroille . Ehkä sieltä löytyy jotain sellaista, mistä on heillekin hyötyä Suomessa  – ja mikä on taatusti Jumalaa rakastavaa ja raitista.

Tässä vaiheessa tulee mieleen varsin nopeasti kysymys, että ovatko nämä Suomeen hyvää hyvyyttämme päästämämme  ihmiset ihan oikeassa maassa ja paikassa? Miten on mahdollista, että toistasataa vuotta Suomesssa olleella tataarivähemmistöllä ei ole tällaisia ongelmia elämisessään kultturissamme?

Yleinen oletus on se, että vieraat kunnioittavat maan tapoja ja sopeutuvat niihin. Jos näin ei tapahdu, vieraan on syytä poistua isäntäväen nurkista – ja vauhdilla. Tämän totuuden ymmärtämisestä on tosin viime aikoina ollut entistä enemmän viiteitä.

En sitten tiedä onko tässä kyse pelkästään monikulttuurin edessä rähmälläänolevien perseennuolijoiden päiväunista vai aito maahanmuuttajan pyrkimys muuttaa suomalainen yhteiskunta omanlaisekseen.

Percy Mashairen tapauksessa tuollainen (mahdollinen) halu on varsin pelottava tulevaisuudennäkymä rauhallisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme *).

Johtuisiko   näiden tuoretta verta edustavien islaminuskoisten maahanmuuttajien (ainakin tämän äänekkään osan) ongelma siitä, että he eivät kenties halua kunniottaa sitä valtakulttuuria, jonka suvaitsevaisuudesta ja armosta he yleensä saavat Suomessa olla?

He eivät ole ehkä sisäistäneet (tai edes halunneet sisäistää) enemmistödemokratiaan kuuluvaa ajatusta siitä, että enemmistö sanelee (vähemmistön oikeuksia kunnioittaen) sen mitä missäkin yhteisössä tapahtuu ja mikä on sopivaa. Tässä tapauksessa myös käsite maassa maan tavalla näyttäisi olevan täysin tuntematon.

Olisiko myös kyse siitä, että ainakin osa  nykyisin Suomeen tulevista maahanmuuttajista ymmärtää  täydellisesti sen, että suomalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he  ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille?

Lähde: HS

Site Meter

*)Asiaan jotenkin liittyen.  P.Mashaire on ymmärtänyt aikaisemmin varsin syväällisesti Zimbabven Rhodesian diktaattorin Robert Mugaben hirmuhallintoa ja kyseisen maan kivikaudelle palauttamista.

Tämä kirjoitus on julkaistu Hyysärissä 28.5.2000.

Valkoisten isien synnit vainoavat lapsia

Läntiset tiedotusvälineet saivat herkkupalan, kun Zimbabwen mustat alkoivat vallata valkoisten maatiloja, kirjoittaa Suomessa asuva zimbabwelainen toimittaja Percy Mashaire.

J uuri nyt ei ole helppo olla zimbabwelainen Suomessa. Suomalaisten kanssa käy useimmiten näin: kun ensin on vastannut vakiokysymykseen ”Mistä olet kotoisin?”, saa aina kuulla saman analyysin: ”Ai, siitä maasta, jossa valkoiset tapetaan ja heiltä riistetään maat. Eikö olekin kamalaa!”

Suomessa asuvat afrikkalaiset puolestaan kysyvät, miksi valkoiset ylipäänsä omistavat maata Zimbabwessa. Suurin osa on valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan asiasta, mutta eivät kaikki. Radikaalien mielestä asia on yksinkertainen: zimbabwelaisten pitää ottaa omat maansa takaisin.

Yritin kerran selittää eräälle radikaalille afrikkalaiselle, että se olisi tappoisku Zimbabwen maataloudesta riippuvaiselle taloudelle.

”Ei haittaa, pääasia on saada maat takaisin!” kaveri rähisi.

Olen huomannut, että ulkomailla asuvat afrikkalaiset ovat jyrkempiä kuin Zimbabwessa asuvat. Se johtuu siitä, että Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin siirtyneet afrikkalaiset kohtaavat arkielämässään niin paljon rasismia, että heidän on hyvin vaikea hyväksyä valkoisia siirtolaisia mustien omalla mantereella. Turisteja tai ulkomaisia työntekijöitä voidaan kyllä sietää, mutta ei maata omistavia siirtolaisia.

Zimbabwessa tilanne on toisin päin. Maanomistus on mielipidemittauksien mukaan maan tärkein asia juuri nyt vain joka kymmenennelle zimbabwelaiselle. Kansalle tärkeintä olisi saada maan sairas talous kuntoon.

Sekä inflaatio että työttömyys ovat yli 50 prosenttia. Suhteellisen rikkaassa maassa on pulaa polttoaineesta ja sähköstä. Terveydenhuolto on romahtanut.

Kansa ei ymmärrä, miksi Zimbabwen pitäisi lähettää yli 10000 sotilasta taistelemaan Kongon kansantasavallan presidentin Laurent Kabilan rinnalla ja kuluttaa sotaan noin viisi miljoonaa markkaa päivässä samaan aikaan, kun sairaaloista puuttuu tavallisia kipulääkkeitä. Z imbabwelaisille on päivänselvää, kuka on syypää maan yhteiskunnalliseen sekasortoon: 20 vuotta vallassa ollut presidentti Robert Mugabe ja hänen Zanu-PF -puolueensa. Kansa on pettynyt ja haluaa korruptoituneen puolueen ja hallituskoneiston pois vallasta. Mutta Mugabe uskoo olevansa korvaamaton.

Mugaben valttikortti ovat olleet valkoisten omistamat farmit. Hän on mobilisoinut työttömiä ja niin sanottuja sotaveteraaneja valtaamaan muutamien valkoisten maat, jotka hän väittää brittisiirtolaisten ryöstäneen zimbabwelaisilta. Tämä kylmän machiavelliläinen strategia on tuonut hänelle poliittisen voiton.

Varsinkin länsimaiset tiedotusvälineet ovat brittien BBC:n johdolla dramatisoineet maatilojen valtauksia. Kysehän on länsimaisten tiedotusvälineiden ikuisesta lempiaiheesta: valkoinen mies suuressa seikkailussa Afrikan viidakossa. David Livingstonesta Tarzaniin.

Mediakohu huipentui, kun kaksi valkoista miestä murhattiin maatilojen valtauksissa ja kolmas myöhemmin. Puhuttiin sisällissodasta ja kerrottiin , että EU valmisteli omien maidensa kansalaistensa evakuointia Zimbabwesta.

Saimme tietää senkin, että Zimbabwessa asuu 55 suomalaista. Tähän mennessä yksikään suomalainen ei ole lähtenyt maasta.

Etiopian nälänhätä ja mantereen muut, miljoonien ihmisten kohtaloihin vaikuttavat selkkaukset unohtuivat, kun media ryntäsi Zimbabween.

Yhdessä yössä Mugabe nostettiin keskitason afrikkalaisesta johtajasta kansainväliseksi voimamieheksi Saddam Husseinin ja Muammar Gaddafin rinnalle. Mugabe onkin jo alkanut puhua kuin Robert Suuri, sankari joka ottaa mittaa koko maailmasta.

Zimbabwen entinen siirtomaavalta Britannia on ollut suurin tekijä tässä älyttömässä poliittisessa teatterissa. Hyökkäämällä Mugabea vastaan britit ovat ainostaan kiillottaneet hänen kilpeään ja auttaneet häntä siirtämään huomion pois Zimbabwen taloudellisista ja sosiaalisista ongelmista. Häviäjiä ovat unohdetut ja kärsivät tavalliset zimbabwelaiset. L änsimaisessa mediassa viidakkoveitsiä ja kirveitä kantavat mustat barbaarit terrorisoivat viattomia valkoisia. Harva kysyy, miten valkoiset saivat maatiloja Zimbabwessa. On unohdettu, miten 1800-luvun lopussa brittiläisestä imperiumista Afrikassa haaveillut Cecil John Rhodes huijasi kuningas Lobengulaa luovuttamaan maansa.

Kun Lobengula vuonna 1893 oivalsi petoksen, syttyi sota, jonka britit voittivat. Muutaman vuoden jälkeen seurasi toinen sota, jossa kaksi isoa etnistä ryhmää, ndebelet ja shonat, yhdistivät voimansa ja yrittivät ajaa britit pois maasta. Mutta modernein asein varustetut britit voittivat jälleen.

Voittajan julmuus oli suunnaton. Vuorille paenneita mustia jahdattiin, ja heidän piilopaikkansa luolissa räjäytettiin dynamiitilla.

”Poltimme kaikki majat ja monta nekrua. Ne, jotka eivät tulleet ulos, paloivat kuoliaiksi, ja se oli oikein heille. Kuulimme heidän huutonsa”, eräs brittisotilas kuvasi tuhoa.

Verilöylystä hengissä selvinneet häädettiin pois maatiloiltaan ja sijoitettiin kuiviin ja hedelmättömiin reservaatteihin, joissa he joutuivat maksamaan valkoisille veroja. Jos ei maksanut veroja, vietiin pakkotöihin valkoisten kaivoksiin tai maatiloille.

Häikäilemättömän Cecil John Rhodesin mukaan Rhodesiaksi kutsuttua maata hallittiin rasistisen apartheid-järjestelmän avulla. Rhodesiassa mustat olivat täysin sorrettu ja halveksittu kansa.

Tilanne vain paheni, kun kovaotteinen pääministeri Ian Smith julisti maan itsenäiseksi Britanniasta vuonna 1965.

Smith oli oivaltanut, että emomaa aikoi siirtää vallan mustille, niin kuin oli tapahtunut muualla Afrikassa. Britannia ei pystynyt kukistamaan kapinaa, koska sen olisi pitänyt lähettää sotilaita taistelemaan valkoisia vastaan mustien puolella.

Rhodesiassa mustat nationalistit kamppailivat itsenäisyyden puolesta. Smith vastasi siihen kovalla kädellä. Itsenäisyysaktivisteja murhattiin, karkotettiin ja vangittiin.

Smith vannoi, ettei musta valta toteudu hänen elinikänään. ”Ei tuhannessa vuodessa”, hän julisti. ’T uhat vuotta” kului nopeasti. Vuonna 1980 Rhodesia lakkasi olemasta ja tilalle tuli mustan enemmistön hallitsema Zimbabwe.

Mustat sissit kukistivat Smithin armeijan raa’assa sodassa marxilaisen Robert Mugaben ja veteraanipoliitikko Joshua Nkomon johdolla. Kun sota loppui, valkoiset alkoivat pakata matkalaukkujaan koston pelossa. Se oli turhaa. Pääministeriksi valittu Robert Mugabe kehotti kuuluisassa televisiopuheessaan mustia ja valkoisia unohtamaan menneet ja rakentamaan uutta maata yhdessä.

Mugabe oli käytännön mies. Hän oli nähnyt, mitä oli tapahtunut Mosambikissa, kun maa oli itsenäistynyt Portugalista vuonna 1975. Portugalilaiset olivat lähteneet ja kostoksi sabotoineet Mosambikin talouselämää. Siitä Mosambik ei ole toipunut vieläkään. Mugabe ymmärsi, että valkoisilla oli taitoja ja kokemusta, joita Zimbabwe tarvitsi.

Mugaben sovintopolitiikan hinta oli se, että valkoisten etuoikeudet säilyivät. Poliittinen valta siirtyi mustille, mutta talous pysyi valkoisten käsissä. Ratkaisematta jäi muun muassa maanomistus, joka oli ollut yksi tärkeimpiä vapaussodan syitä.

Rauhanneuvottelut Lontoossa olivat kaatua maakiistaan, sillä sissijohtajat eivät suostuneet allekirjoittamaan aseleposopimusta ilman selviä takuita asian ratkaisemisesta. Silloin Britannia ja Yhdysvallat lupasivat rahoittaa maareformin eli korvata valkoisille viljelijöille maiden menetyksiä. Aseleposopimus allekirjoitettiin, mutta luvattua rahaa ei kuulunut.

Aluksi se ei juurikaan vaikuttanut Zimbabwen talouselämään. Kansainväliset pakotteet oli purettu, ja maan talous kasvoi. Vanhat asenteet elävät kuitenkin sitkeässä. Niin rasismikin. Jouduin itsekin 1980-luvun puolivälissä väkivallan kohteeksi, koska seurustelin valkoisen naisen kanssa. Mustat eivät Zimbabwessa edelleenkään yleensä pääse valkoisten hallitsemien urheiluseurojen ja klubien tiloihin. Suurin osa Zimbabwen krikettimaajoukkueen pelaajista on valkoisia – valkoisten osuus väestöstä on alle prosentin.

Eniten raakaa rasismia ja ennakkoluuloja esiintyy valkoisten maatiloilla. Toisilla tiloilla eletään kuin Yhdysvaltojen syvässä etelässä orjuuden aikana. Isäntä asuu isossa hienossa talossa, mutta ryysyinen, paljasjalkainen ja lukutaidoton työntekijä viruu rähjäisessä majassa.

Kun isäntä kutsuu, täytyy vastata ”sir” tai ”madam”. Maanteillä näkee usein, kuinka valkoinen isäntä ajaa avolavapakettiautolla, jossa koira istuu penkillä isännän vieressä mutta musta työläinen lavalla takana. Viime vuoden lopulla nousi kova kohu, kun erään maatilan valkoinen isäntä virtsasi nukkuvan työntekijänsä päälle.

Nämä ovat yksittäisiä tapauksia, eivätkä kaikki Zimbabwessa asuvat valkoiset ole rasisteja. Mutta vähintäänkin yksisilmäinen on myös se länsimaisten tiedotusvälineiden välittämä kuva, jossa mustat vainoavat viattomia valkoisia.

Raamatussa sanotaan, että isien synnit vainoavat lapsia. Zimbabwessa tehtiin syntiä sata vuotta sitten. Britannia ei ole kyennyt tai halunnut pyyhkiä näitä syntejä pois, ja nyt ne vainoavat sen lapsia. Ulkomaille muuttaneiden afrikkalaisten asenteet ovat jyrkimpiä: heidän on vaikea hyväksyä valkoisia siirtolaisia Afrikassa. Tavallisille zimbabwelaisille maanomistusoloja tärkeämpää olisi saada maan pahasti sairas talous kuntoon

Hieman järkyttyneenä kuuntelin YLE Radio 1:llä Tuomas Enbusken toimittaman radio-ohjelman Mitä Suomessa saakaan sanoa? Olen sivunnut tätä aihetta toisessa kirjoituksessani.

Samalla luottamukseni oikeusministeri Tuija Braxin kykyyn hoitaa tehtävänsä on järkkynyt viimeisen kerran. Miten voi olla mahdollista, että oikeusministeri on valinnut sananvapauteemme koskevan työryhmän ainoaksi jäseneksi ihmisen, joka on ilmoittanut tuossa radio-ohjelmassa, että kännissä puukottaminen on hänen geneettinen ominaisuutensa?

Tämä yhdestä henkilöstä koostuva ns. työryhmä aloittaa Braxin toimeksiannosta vertailemaan Suomen sananvapautta koskevaa lainsäädäntöä ryhdytään  muihin maihin. Selvityksen perusteella oikeusministeriö arvioi, onko lainsäädäntöä tarpeen muuttaa.

Selvityksessä verrataan Suomen lainsäädäntöä Ruotsin, Norjan ja Hollannin kanssa. Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) useita tuomioita sananvapauden loukkaamisesta.

Selvityksen on määrä valmistua ensi vuoden toukokuun loppuun mennessä.

Selvitysmieheksi on valittu oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka. Tiilikan tärkein sidosryhmä on – yllätys,yllätys – Demla, eli Kansandemokraattiset Lakimiehet -kuten Pirkkalassa ( kuuluisan monisteen vaikutuspiirissä) kouluaan käyneen toimeksiantajankin.

Se, että kummallakin näistä juristeista on vasemmistolainen tausta ja että ainakin opetusministerimme on ilmeisesti (kommenttiensa, historiansa ja tyylinsä perusteella) selkeästi kasvatettu Pirkkalan monisteen kautta. Monisteen näkökulma noudatti marxilaista historiankäsitystä, siinä korostettiin yhteiskuntaluokkia sekä yhteiskuntajärjestelmän riippuvuutta tuotannon rakenteesta. Monistetta pidettiin siksi luonteeltaan neuvostomyönteisenä, ja sen käyttämisestä oppimateriaalina nousi kohu.  Monisteen aineisto oli peräisin Neuvostoliitosta, suurimmaksi osaksi kopiota Petroskoissa 1950-luvulla painetusta suomenkielisestä historian oppikirjasta.

Ei tämä ei yllätä – kyseessä kun on Suomen historian suurin (toistaiseksi) veretön vallansiirto.

Se mikä (ainakin minua) hämmästyttää, on kysymys siitä, miksi Tuija Brax valitsi selvityksen tekijäksi yhden ihmisen – ja vielä sellaisen, joka on ilmoittanut tuossa alussa mainitussa radio-ohjelmassa, että kännissä puukottaminen on hänen geneettinen ominaisuutensa?

Vai miten muuten tämä pitäisi ymmärtää:

…valtaväestöstä jos sanotaan, että kännissä puukottaminen on geneettinen ominaisuus, niin se ei samalla tavalla loukkaa kuin sitten tällaisista tietyntyyppisistä vähemmistöistä tietynlaisten geneettisten piirteiden yleistäminen.

Pyyntö Braxille – olkaa ystävällinen – rouva ministeri – ja pitäkää nämä geneettisesti kännissä puukottavat ihmiset kaukana sananvapaudestamme – niiden puukkojensa kanssa.

Minäkin olen suomalainen. Kännissä puukottaminen ei ole geneettinen ominaisuuteni ja sellaisen väittäminen loukkaa minua.

Verisesti.

Lähteet:YLE, Agricola, Wikipedia

Site Meter

No, meillähän on tilanne myös se, että kansainväliset ihmisoikeussopimukset velvoittaa säätämään rangaistavaksi tietynlaisen rasismin. Tälläkin hetkellä on lainsäädäntöä valmisteilla siitä, että niin sanotut viharikokset tulisivat myös oikeushenkilön rangaistusvastuun piiriin. Sekin tulee Euroopan Unionista, jossa on direktiivi – en muista onko se nyt jo valmistettu vai valmisteilla – eli Suomi on sidottu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja meidän on pakko niitä noudattaa. Eli tavallaan – on ne vastoin arkijärkeä tai ei – niin jos me olemme kansainvälisessä yhteistyössä, niin meidän pitää pelata samoilla pelisäännöillä kuin muutkin.

Toisaalta siinä on ajatuksena se, että ihmiset on samanarvoisia ja tasa-arvoisia ja juuri sen takia tämmöinen niin sanottu positiivinen syrjintä voi olla perusteltua. Eli että vähemmistöjä voidaan tai pitää kohdella vähän paremmin kuin valtaväestöä, ja sen takia ajatuksena on juuri se, että valtaväestöstä jos sanotaan, että kännissä puukottaminen on geneettinen ominaisuus, niin se ei samalla tavalla loukkaa kuin sitten tällaisista tietyntyyppisistä vähemmistöistä tietynlaisten geneettisten piirteiden yleistäminen.

… toisaalta (Halla-ahon) väitteet ovat kohdistuneet tiettyyn uskonnolliseen ja etniseen vähemmistöön, ja esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tuomitsee hyvin jyrkästi rasistiset ilmaukset ja kommentit ja on katsonut, että rasistiset ilmaukset eivät kuulu sananvapauspykälän soveltamisalaan.Rasistiset ilmaukset ovat ihmisoikeustuomioistuimen mielestä niin suuresti vastoin ihmisoikeussopimusta ja sen mukaista ihmisarvon turvaamista, että niille ei pidä antaa lainkaan suojaa.

Oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka Tuomas Enbusken vieraana.

Onnea Suomi – tämä sama yhteisen suomalaisen oikeustajun roskiin heittänyt ihminen on valittu –  yksin ja epädemokraattisesti  – viemään  loputkin sananvapaudestamme.

Ai niin – arvatkaa huviksenne mikä on Suuren stalinistimme Oikeusajattelijamme tausta?

Oikein.

Demla

Site Meter

Jk. Miten hyvin tämä mielestänne sopeutuu EIT:n kantaan samasta asiasta:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa

    Kuva:Hiidenlintu/Homma

Siirtolaisväestö on otettava mukaan päätöksentekoon ja yhteiskunnan ytimeen, vaatii monikulttuurisuusasiantuntija Umayya Abu-Hanna.

”Vallan, rahan ja tilan uudelleen jakaminen on seuraava vaiheemme”, hän sanoo – vaikka epäilee, ettei Suomen älymystö ole siihen valmis.

”Epämääräistä kipuilua on hyvä hoitaa mahdollisemman pian, ja siihen me siirtolaiset olemme parhaat asiantuntijat.”

Huonosti käyttäytyvä suomalaisen yhteiskunnan vieras Umayya Abu-Hanna Hyysärin mukaan 8.10.2008.

Toivon vilpittömästi, että Abu-Hannan suhteellisuudentaju palautuisi – ainakin ennen tekoihin ryhtymistä. Hänen kannattaa ihan itsensä – ja suomalaisen yhteiskuntarauhan vuoksi – tutustua Suomen historiaan ja etenkin vuosien 1917-18 tapahtumiin.

Tuolloinkin minun (ei siis Abu-Hannan) isänmaassani oli huonosti käyttäytyviä vieraiden kulttuurien edustajia sekä joukko omia ihmisiä, jotka halusivat jakaa vallan, rahan ja tilan uudelleen.

Seurauksena oli se, että vieraat päsmärit heitettiin Suomesta ulos, mutta he ehtivät saada aikaan sisällissodan oman vasemmistomme edesvastuuttomien kellokkaiden hyvällä myötäilyllä. Tuon ajan Abu-Hannat saivat aikaan mittaamatonta vahinkoa ja inhimillistä kärsimystä suomalaisten keskuudessa.

Sama tapahtui uudestaan vuosien 1939-45 välillä – tuolloin tosin suurin osa omasta väestämme ymmärsi jo heti kättelyssä, että nuo tuolloiset vieraat toivat tullessaan pelkkää pahaa.

Abu-Hanna asenteineen on aivan yhtä epätoivottu valloittaja ja kulttuuri-imperialisti kuin kaikki muutkin aikaisemmat ei-toivotut tunkeutujat Suomessa.

Se mikä tässä huonosti käyttäytyvässä vieraassa ihmetyttää eniten, on läpinäkyvyys siinä, että hän jostain syystä haluaa muuttaa Suomen samanlaiseksi uskontojen ja kulttuurien taistelukentäksi, kuin hänen oma kotimaansa on.

Se, että vihreää maailmankuvaa edustava ihminen on jäänyt henkisesti kiinni kommunismiin on jotenkin ymmärrettävää henkistä kypsymättömyyttä ja realismista iloisesti irrallaan olevaa ajattelua – ja omalla retardilla tavalla siten jotenkin ymmärrettävää.

Se mikä on pahinta Abu-Hannan tapauksessa on hänen asenteensa isäntiään kohtaan. Hän halveksii avoimen rasistisesti suomalaisia ja suomalaista kulttuuria. Hän pilkkaa yhteiskuntajärjestelmäämme ja siihen kiinteästi liittyvää enemmistödemokratiaa – ja kuten on nyt havaittu-  Abu-Hanna pyrkii muuttamaan sen vähemmistödiktatuuriksi – vaikka sitten väkisin.

Minulla on erinomainen ehdotus Abu-Hannalle – suksi kuuseen Suomesta. Sinä olet osoittanut kaikin mahdollisin tavoin sen, että et kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan etkä Suomeen. Sinulla on ollut jo 1980-luvulta aikaa yrittää sopeutua ja sulautua (integroitua) suomalaiseen yhteiskuntaan – jostain syystä (joko halustasi tai kyvyistäsi, tai molemmista johtuen) se ei ole onnistunut Sinulta alkuunkaan.

Sinä et ole muuten mikään veronmaksajakaan – elät yhteiskunnan subventoimilla avustuksilla suojatyöpaikkasi kautta. Sinä ole myöskään mikään taitelija – Miina Äkkijyrkällekin olisi järkevämpää antaa veronmaksajien yhteisestä pussista rahaa kuin Sinulle.

Niitä avustuksia Sinä käytät niiden maksajien – suomalaisten enemmistön – häpäisyyn ja pilkkaamiseen – puret ruokkivaa kättä, etkä ymmärrä edes hävetä.

Abu-Hanna on tarttunut henkisesti  miekkaan – hänen pitäisi kristittynä tietää, mitä niille tapahtuu, jotka miekkaan tarttuvat.

Jos hän jatkaa puuhiaan ja suomalaisen yhteiskunnan muutokseen pyrkivää kansanvallan vastaista touhuaan vielä astetta pidemmälle, kyse on tuolloin yhteiskunnallisesti varsin ei-toivotusta puuhailusta – sellaisesta joka on määritelty aika vakavaksi rikokseksi rikolaissamme.

Vuoden 1918 miekkaan tarttuneiden surkea  kohtalo tulee todennäköisesti olemaan myös seuraavien mahdollisten väkivallan ja vallankumouksen lietsojien osa.

Eversti Matti Laurilan sanoin, ”meiltä voi kyllä vaatia, mutta meiltä voi olla paha tulla mitään ottamahan.”

Lähde:HS, Kuva:Hiidenlintu/Homma

Site Meter

Päivitys 111009 1411: Unohdin erään jutun tästä kirjoituksestani. Käykää katsomassa täällä, kuinka ns. yleisesti luotettavia Abu-Hannan kertomukset ovat aikaisemmin olleet.

Helsingin Sanomat – eli Hyysäri – julkaisee mielipidesivuillaan kansalaisten mielipidekirjoituksia ja ohjeistaa kirjoittajia varsin selvästi.

Mielipidesivustollaan kyseinen lehti kertoo, että Helsingin Sanomien mielipidesivu on kaikille avoin keskustelufoorumi.  Kirjoittajaa ohjeistetaan kirjoittamaan napakasti. Ohjeissa lukee myös, että ota kantaa, mutta älä herjaa tai loukkaa ketään. Kirjoitusten on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia.

Nimimerkillä kirjoittamisen Hyysäri ilmoittaa hyväksyvänsä vain poikkeustapauksissa. Hyväksyttäviä syitä ovat kyseisen mielipideaviisin mukaan esimerkiksi omaan terveyteen, taloudelliseen asemaan tai muihin arkaluonteisiin aiheisiin liittyvät asiat.

Ilmeisesti suomalaisvihan lietsominen ja suomalaisten halventaminen riittää myös siihen, että HS julkaisee mielipidekirjoituksen nimimerkillä.  Minkäänlaista muuta johtopäätöstä ei voi tehdä tästä lehden omaksumasta linjasta, kun lukee tänään nimimerkillä julkaistun ehdan rasistisen roiskauksen tuolta mielipidesivulta.

Muslimimies päihittää suomalaismiehen mennen tullen
Kahdessa peräkkäisessä sunnuntain Hesarissa on ollut kirjoitus koskien islamia ja maahanmuuttajia. Molemmat ovat olleet hyvin mustavalkoisia, mutta jokaisellahan on oikeus mielipiteeseensä.

En ole kuitenkaan nähnyt vielä missään suoraa puhetta siitä, miksi suomalainen nainen ottaa mielellään miehekseen muslimin.

Yksi tärkeimmistä syistä on alkoholi. Muslimimies kun ei kumarra pyhälle perjantaipullolle ja seuraavana päivänä konttaa kankkusessa. Henki ei haise, ja seksi luistaa. Henkilökohtainen hygienia on myös aivan toista luokkaa kuin keskiverto suomalaismiehellä.

Tämän lisäksi perhearvot ovat kunniassa. Palkka tuodaan kotiin, ja vaimo päättää, mihin se käytetään. Vaimolle ei puhuta rumasti, ei haukuta eikä lyödä ja ruuasta kiitetään kauniisti.

Koskaan ei ole suomalainen mies arvostanut minua niin kuin muslimi.

Kaikki maahanmuuttajat, olkaa tervetulleita, käykää suomen kielen kurssi ja menkää töihin. Vaimo odottaa ilolla illalla!

ONNELLINEN ISLAMISTA
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Kun tämä kansanryhmää vastaan kiihottaminen on viime aikoina ollut kovasti tapetilla – esimerkiksi Jussi Halla-ahon oikeudenkäynnin yhteydessä, teen tässä ja nyt anonyymin tutkintapyynnön poliisille.

Pyydän poliisia tutkimaan ovatko kyseisen kirjoituksen kirjoittaja kirjoittajana ja Helsingin Sanomat joukkotiedotusvälineenä, syyllistyneet erikseen tai yhdessä kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Täyttääkö tämä teksti tunnusmerkistön sellaissen tekoon, joka määritellään rikoslaissa, että joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi?

Minun mielestäni se täyttää. Mitä mieltä sitten lukijat ovat?

Lähteet: Finlex, HS

Site Meter

    Kuva:HS/Vesa Oja
Professori Timo Vihavaisen mukaan Suomessa hyssytellään kriittistä keskustelua esimerkiksi maahanmuutosta.

Hyysäri on yllättäen kirjoittanut professori Timo Vihavaisesta aika laajan (ja yllättävän positiivisen) artikkelin:

Quote:
Kansakunta taas rähmällään

Professori Timo Vihavaisen mukaan suomalainen älymystö vaikenee maahanmuuton ongelmista. Keskustelu vaiennetaan ja kriitikot leimataan aivan kuten 1970-luvulla.

Tuskin tarvitsee olla ennustaja arvatakseen, että suuri osa niistä maahanmuuttajista, joita oma älymystömme niin innokkaasti on maahan haalimassa, tulee muodostamaan tulevien slummiemme kantaväestön.

Tällaiseen tekstiin saattaisi törmätä ”maahanmuuttokriittisellä” nettisivulla, mutta harvemmin professorin esseekokoelmassa.

Katkelma on Timo Vihavaisen tuoreesta kirjasta Länsimaiden tuho (Otava). Vihavainen on Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori, joka hätkähdytti suomalaisia viimeksi 1991 ilmestyneellä kirjallaan Kansakunta rähmällään, suomettumisen lyhyt historia. Neuvostoliiton kuolinkamppailun aikaan ilmestynyt teos käynnisti keskustelun Suomen lähihistorian kipupisteestä. Vihavainen kuvasi tragikoomisten esimerkkien kautta kulttuuria, jossa itsesensuuri kukoisti ja pisteitä kerättiin mielistelemällä itänaapurin totalitaristista systeemiä.

Viime vuosina Vihavainen on julkaissut pääasiassa Venäjää koskevia teoksia. Kanava-lehden kolumneissaan hän on purkanut havaintojaan kulttuurin rappiosta, joka on hänestä aiheena muuttunut täydellisen epämuodikkaaksi. Arvot ovat muuttuneet niin täydellisesti, ettei kukaan kiinnitä asiaan mitään huomiota.

Kolumneista kasvoi Länsimaiden tuho, jossa Vihavainen maalaa aatehistorian suuria linjoja leveällä pensselillä. Läntisten klassikoiden lisäksi tekstissä vilisevät venäläiset ajattelijat ja kirjailijat.

Vihavaisen ydinteesin mukaan kulttuuri – pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen – on korvattu kyltymättömällä kuluttamisella. Uusi ihminen, narsistinen öykkäri, on omaksunut nihilistisen opin, jossa kaikki määritellään mielihyvän kautta. Länsimainen kulttuuri on kaivanut oman hautansa hukkaamalla perusarvonsa.

Ja kansakunta on taas rähmällään, etenkin älymystö.

”On tyypillinen älymystön tarina, että mennään halpaan. Suomalaisälymystö hairahti aikanaan stalinismiin, mutta se ei ole oppinut mitään”,

Vihavainen sanoo.

Moniarvoisuuttaan korostava postmoderni älymystö pitää kaikkea yhtä arvokkaana ja hyssyttelee kriittistä keskustelua poliittisen korrektiuden nimissä. Ennen vaiettiin Neuvostoliitosta. Nyt vaietaan esimerkiksi feminismistä ja maahanmuutosta.

”Feminismi on ilman muuta tabu. Se on hyvin samanlainen kuin aikanaan sosialismi. Kaikki sanoivat, että olen minä jonkin sortin sosialisti, koska sosialismi tarkoitti kaikkea hyvää, mitä maailmassa oli keksitty”,

Vihavainen sanoo.

Hänestä feminismi ja naistutkimus ovat immuuneja kritiikille. ”Se on kuin aikoinaan kommunistinen ideologia, joka todisti itsensä oikeaksi ja teki kritiikin mahdottomaksi, koska systeemin ulkopuolelta sitä ei voinut kritisoida.”

Sitten päästään vielä polttavampaan aiheeseen, maahanmuuttoon. Vihavainen kutsuu kirjassaan maahanmuuttoa ”länsimaisen kulttuurin itsemurhaksi”. Hänestä maahanmuutto on kuin hulluuden riemumarssi, jonka turmiollisuus tiedetään ennakolta. Silti siihen mennään mukaan, koska totuutta ei haluta katsoa silmiin.

Kyseessä on niin suuri tabu, ettei vaihtoehdoista keskustella. Vihavainen väittää, että vallitsevan opin mukaan on väärin ja syrjivää olettaa, että muuttoliikkeestä voisi koitua pysyviä ei-toivottuja tuloksia Suomelle. Hänestä totuus on se, että vaikeudet ovat alkaneet jokaisessa Euroopan maassa, jossa maahanmuuttajien määrä on kasvanut tietyn rajan yli.

”Meillä on hurskaasti kuviteltu, että maahanmuuttajat tulevat hoitamaan vanhuksia, tekemään muita pienipalkkaisia töitä ja palvelemaan kulutusyhteiskuntaa itse pahemmin kuluttelematta.”

Ellei maahanmuuttaja opi kunnolla kieltä, hän jää toisen luokan kansalaiseksi ja katkeroituu. Seurauksena voi olla lähiömellakoita Ranskan tai Ruotsin tyyliin.

Suurin osa ongelmista johtuu Vihavaisen mukaan islamista.

”Islamin perussanoma on hyvin aggressiivinen. Islam on elävä uskonto, joka otetaan hyvin vakavasti tietyissä piireissä. Ihmiset, jotka tulevat maailman primitiivisimmistä maista – Somaliahan on ollut aina häntäpäässä mittareiden mukaan –, ovat kulttuurisesti hirvittävän kaukana läntisestä maailmasta. Kulttuurisokki on valtava”,

Vihavainen sanoo.

Hän ennustaa, että Suomessa eletään pian yhä enemmän islamismin ehdoilla.

”Kaikkein aktiivisin porukka sanelee ehtonsa muillekin. Meillä on vastaavasta kokemusta taistolaisuuden ajalta.”

Tanskalaispilakuvien aiheuttamat reaktiot ovat hyvä esimerkki.

”Se oli pöyristyttävää, kun ajattelee, miten pyhä asia sananvapaus meille on. On herättänyt valtavasti myötäjuoksemista, että eihän meillä saa loukata maahanmuuttajien uskonnollisia tunteita.”

Islamin pitäisi Vihavaisen mukaan uudessa ympäristössään eurooppalaistua, ettei Eurooppa islamisoituisi. Esimerkiksi sikhit tai hindut tuskin aiheuttaisivat ongelmia. Saati kiinalaiset.

”Kiinalaiset sopeutuvat hirveän hyvin ja nopeasti. Yleisemmin missään maissa ei ole ollut ongelmia kiinalaisten kanssa, paitsi että he pärjäävät paremmin kuin kantaväestö.”

Vihavainen suhtautuu nihkeästi jopa turvapaikanhakijoihin.

”Poliittinen turvapaikka on vanhastaan vainottujen ihmisten oikeus. Samoin kuin tietysti heidän velvollisuutensa on lähteä takaisin, kun turvapaikkaa ei enää tarvita.”

Venäläiset olisivat Vihavaisesta Suomeen sopivin maahanmuuttajaryhmä, koska he ovat kulttuurisesti meitä lähellä. Ongelma olisi se, että Venäjän johto käyttäisi todennäköisesti venäläisvähemmistöä politiikan välineenä.

Venäläiset maahanmuuttajat saattaisivat Vihavaisen mukaan sopeutua Suomeen jo yhdessä sukupolvessa. Venäläisyydellä olisi suomalaisuudelle paljon annettavaa.

”Venäjällä pidetään arvoja kunniassa. Kukaan ei esimerkiksi epäile, ettei korkeakulttuuri olisi parempaa kuin matalakulttuuri.”

”Siellä keskustellaan ilman tabuja oikeastaan mistä tahansa. Siinä mielessä suomalainen kulttuuri on paljon ahdistavampi. Meillä on valtavasti asioita, joista ei voi puhua ilman kuonokoppaa. Eikä niitä voi näköjään edes ajatella.”

Vihavaisen mukaan suomalaisten käsitys, jonka mukaan Venäjällä ei ole mielipiteen tai ilmaisun vapautta, on täysin väärä. Vapaampi mielipideilmasto ei tosin koske Kremlin arvostelua.

Hän on välillä huolissaan naapurimaan suunnasta.

”Venäjän ’suvereeni demokratia’ ei tarkoita muuta kuin sitä, ettei kansainvälisistä normeista välitetä.”

Siirtolaisuuden seurauksista ja vaihtoehtojen hinnasta keskustelun avaava henkilö on Vihavaisen mukaan suuressa vaarassa profiloitua rotusortajaksi ja joutua sylkykupiksi. Tabut ovat immuuneja kritiikille kuten suomettumisen aikana, jolloin äärioikeistolaisleima oli herkässä ja lyötiin aivan järjenvastaisesti niihin, jotka itse asiassa vaativat normaalia demokratiaa.

Mitä hän mahtaa ajatella Jussi Halla-ahosta?

Vihavainen pitää Halla-ahon uskonrauhan rikkomisesta saamaa sakkotuomiota ”pöyristyttävänä”.

”Hän on totuuden puhuja, joka ei saa yösijaa. Mutta siitä huolimatta hän ei malta olla puhumatta.”

Vihavainen rinnastaa Halla-ahon Tuure Junnilaan, joka leimattiin Kekkosen Suomessa äärioikeistolaiseksi, vaikka hän edusti pohjoismaista demokratiaa.

Haluaako poliittisesti hyvin epäkorrekteja mielipiteitä luukuttava 62-vuotias professori Vihavainen itse kansakunnan sylkykupiksi? Hän on ensimmäinen raskaan sarjan akateeminen vaikuttaja, joka kritisoi näin suorasukaisesti Suomen maahanmuuttopolitiikkaa.

”Tässä iässä ei kannata enää pelätä. En ole enää mihinkään pyrkimässä. Minullahan on jo eläke odottamassa, jos haluan lähteä.”

Suosittelen kaikkia niitä lukijoitani, jotka suhtautuvat nykyiseen menoon edes hieman kriittisesti, tutustumaan henkilökohtaisesti Timo Vihavaisen tähän Otavan kustantamaan uuteen kirjaan  Länsimaiden tuho.

    Kuva:Otava

Vihavainen kirjoittaa tässä juuri ilmestyneessä teoksessaan siitä, kuinka länsimaat (sellaisena kuin me ne tunnemme ja ymmärrämme) kulkevat kohti perikatoa. Kehitys ei ole enää pysäytettävissä.

Vihavainen perustelee näkemyksenä laajassa ja analyyttisessä teoksessaan muun muassa demografialla, siirtolaisuudella, maapallon lämpenemisellä ja taloudellisen painopisteen siirtymisellä Aasiaan. Kulttuurillamme on runsaasti sekä sisäisiä että ulkoisia uhkia.

Lännen 1800-luvun puolivälissä alkanut kukoistus päättyi 1900-luvun jälkipuoliskolle. Vahvan talouden, innovatiivisuuden ja hyvinvoinnin surkastuessa vain kuluttaminen kukoistaa. Koko läntinen elämäntapa on alisteinen konsumerismille. Vihavainen ei näe perustetta Francis Fukuyaman optimismille vaan päinvastoin ihmettelee, miksi lännen tuhosta on lakattu puhumasta nyt, kun se tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla.

Vihavainen on kirjassaan tarkastellut 2000-luvun ilmiöitä kulttuurin muutoksen ja kriisiytymisen perspektiivistä pohtien Euroopan ja Amerikan kehitystrendejä ja niiden heijastumista Suomeen. Osansa saa myös kulttuurisesti omaleimainen Venäjä, jonka kehitystie on poikennut länsimaiden valtavirrasta.

Vihavainen on Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori. Hän on julkaissut useita Venäjää käsitteleviä tutkimuksia. Kansakunta rähmällään – suomettumisen lyhyt historia (Otava, 1991) herätti aikanaan kiivaan keskustelun. Myös vuonna 2007 ilmestyneestä Opas venäläisyyteen -teoksesta (Otava) on otettu useita painoksia.

Lähteet: Otava, HS/Digilehti (Lyhyempi versio löytyy maksutta täältä)

Site Meter

Jk. Ihan tiedoksi Hyysärin toimittajaneroille, tämä blogi ei ole maahanmuuttokriittinen.

Toimittaja Riku Jokinen on noussut ajoittain esille ihan asiallisilla kirjoituksillaan – kaiken sen normaalin Hyysärin edustaman vasensilmäisen mielipidekirjoittelun keskellä.

Jokinen kirjoittaa Kaupungin laidalla vihreiden hajaannuksesta.

Vihreät repesivät insinööreihin ja maailmanparantajiin

Mitä saadaan, kun Arabianrannassa asuva diplomi-insinööri ja käpyläläinen ituhippi naitetaan toisilleen?

No, siitä saadaan liitoksissaan natiseva Helsingin vihreät.

Yleistäminen on tuhmaa ja rumaa.

Helsingin vihreiden kohdalla on kuitenkin mahdotonta vastustaa kiusausta, sillä niin kahtia puolue on jakautunut.

Ensimmäistä porukkaa voisi kutsua insinöörisiiveksi. Joukko diplomi-insinöörejä, lääkäri, oikeusoppinut, kansantaloustieteilijä, tilastotieteilijä ja historianopettaja.

Vasemmisto puhuu oikeistovihreistä, kokoomus järkivihreistä, irvileuat kokoomuksen puisto-osastosta.

Insinöörivihreille politiikka on käytännönläheistä ongelmanratkaisua. Tavoitteena on tehdä muiden puolueiden kanssa sellaisia kompromisseja, joiden kanssa voidaan elää.

Toinen porukka ovat maailmanparantajat, joita kutsutaan myös vasemmistovihreiksi. Yliopiston humanisteja, valtiotieteilijöitä ja kirjallisuudentutkijoita, runoilija, taiteilija, kätilö, erityisopettaja.

Heille politiikka on ihanteita, joita kohti kurkotellessa puolueiden kanssa tehdyt neuvottelusopimukset joutavat mäkeen, jos ne eivät osu omaan maailmankuvaan.

Hajaannus alkoi itää viime syksyn kuntavaaleissa, kun vihreät nousi Helsingin toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Vaalivoiton jälkeen insinöörisiipi jakoi tärkeimmät luottamuspaikat keskenään.

Heitä ovat valtuustoryhmää johtava Mari Puoskari, Puoskarin kanssa kaupunginhallituksessa istuvat Minerva Krohn, Elina Moisio ja Ville Ylikahri sekä valtuuston puheenjohtaja Otto Lehtipuu.

Sen sijaan maailmanparantajat jäivät ilman tärkeitä tehtäviä.

Esimerkiksi kansanedustajat Johanna Sumuvuori ja Outi Alanko-Kahiluoto pääsisivät halutessaan johtopaikoille Helsingissä, mutta he eivät eduskuntakiireiltään ehdi.

Jakautuminen rävähti silmille kaksi viikkoa sitten, kun valtuusto keskitti päiväkotien ruuanlaiton Palmia-liikelaitoksen vastuulle.

Vihreät hajosivat äänestyksessä äänin 11–10, mikä on uusi ennätys jopa vihreiden mittapuulla.

Tulos oli nöyryytys vihreiden johdolle.

Asiat sovittiin vanhaan malliin muiden puolueiden kanssa. Neuvottelutohinoissa unohdettiin kuitenkin kysyä, mitä mieltä vihreiden omassa ryhmässä ollaan asiasta.

Vihreät alkoivat sekoilla dramaattisella hetkellä.

Kokoomus haluaa ottaa kaiken ilon irti lamasta. Taloustilanteeseen vedoten lähivuosina esitetään erilaisia säästötoimia, joita kutsutaan järkeistyksiksi ja palvelurakenteen muutoksiksi. Käytännössä se tarkoittaa, että kouluja, päiväkoteja ja terveysasemia halutaan karsia.

Vasemmisto taas haluaa korottaa kunnallisveroa, jotta palvelut saadaan turvattua.

Viime kädessä on vihreistä kiinni, kumpaan suuntaan Helsinki lähtee.

Ainakin Palmia-sekoilusta näytettäisiin otetun opiksi. Kokoomus, vihreät ja Sdp alkavat neuvotella vuoden 2010 lamabudjetista ensi viikolla.

Mari Puoskarin ja Elina Moision vastapainoksi vihreiden neuvotteluryhmässä istuvat myös Emma Kari ja Sanna Vesikansa. Kaksi maailmanparantajaa.

Lähde: HS Digilehti

Site Meter


Jos et mitään muuta keksi, niin aina löytyy vaihtoehto tylsyydelle ja sille että yhteiskunta ahdistaa – liity antifasisteihin ja käynnistä vallankumous työmarkkina- tai toimeentulotuella.

Lähde: Homma

Lähde: Homma/kohmelo

Site Meter

Julkaistaan nyt sitten täälläkin tämä kirjoitus, jonka Helsingin käräjäoikeus – valtakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen kumileimasimena toimien – on katsonut rikkovan uskonrauhaa:

3.6.2008

Muutama täky Illmanin Mikalle

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin voittoputki jatkui muutama päivä sitten, kun alapäähuumorin suurmies Seppo Lehto tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvauksiin useista törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Asiaa on puitu pitkin internettiä niin paljon, ettei minun varmaan tarvitse toistella itsestäänselvyyksiä:

a) Lehdon tekemät törkyblogit täyttävät toki minkä hyvänsä tulkinnan mukaiset ”törkeän kunnianloukkauksen” kriteerit, mutta

b) Suomessa ei ole koskaan tuomittu ketään kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen tällaisista rikoksista. Mika Illmania en moiti, onhan hän mitä ilmeisimmin sukunimensä arvoinen mies, joka tekee sitä, mitä hänen mielestään on tehtävä, mutta niillä käräjäoikeuksilla, jotka kevään mittaan ovat kiltisti antaneet Mikalle kaiken, mitä tämä kehtaa pyytää, on syytä hävetä.

c) Illman kelpuutti asianomistajiksi ja jättiläiskorvausten saajiksi vain syyttäjäkavereitaan ja kansanedustajia, ei esimerkiksi Teemu Lahtista, jolle Lehdon törkyblogit aiheuttivat mahdollisesti todellista vahinkoa edellisten eduskuntavaalien alla. Ajattelu, jossa julkisuuden henkilön kunnia nauttii suurempaa suojelua kuin rivikansalaisen kunnia, on ollut tähän asti vieras demokraattiselle oikeusvaltiolle.

Kunnianloukkaukset sikseen. Lehto tuomittiin myös uskonrauhan rikkomisesta. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan Lehto rikkoi muslimien uskonrauhaa pilkkaamalla profeetta Muhammadia. Professori Jaakko Hämeen-Anttila on vahvistanut tulkinnan, jonka mukaan Muhammad on islaminuskossa pyhä hahmo.

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin ja Tampereen käräjäoikeuden kanta siis on, että profeetta Muhammadin loukkaaminen on laitonta, koska Muhammad on muslimeille pyhä.

(Toisaalta professori Hämeen-Anttila osaisi varmasti vahvistaa senkin, että kristinuskossa Jeesus ja Jumala ovat pyhiä hahmoja. Tämä ei tietenkään estä ketään pilkkaamasta Jeesusta ja Jumalaa vapaasti valitsemallaan tavalla.)

Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Ovatko nämä lauseet laittomia? Ne varmasti loukkaavat muslimin uskonnollisia tuntoja. Lähestytään asiaa loogisten ketjujen avulla:

Viisikymppisenä äijänä Muhammad kihlasi 6- tai 7-vuotiaan Aishan. Heidän liittonsa ”täyttyi” Aishan ollessa 9-vuotias. Voidaan tietysti ajatella, että ajat olivat tuolloin toiset, eikä Muhammadin tekoja pidä arvioida nykypäivän kriteereillä, mutta koska toisaalta olemme viime vuosina oppineet, että 50-luvun koulukirjat olivat rasistisia puhuessaan ”neekereistä” (vaikka ”neekeri” ei tuolloin ollut kenenkään mielestä rasistinen termi), on kai yhtä lailla paikallaan kutsua 1400 vuotta sitten elänyttä lapsenraiskaajaa lapsenraiskaajaksi.

Mitä on tehtävä, jotta yllä esitetyt, lihavoidut väitteet eivät pitäisi paikkaansa? On väitettävä, että …

a) … koraani ei ole kirjaimellisesti totta (ts. että Muhammad ei yhtynyt 9-vuotiaaseen tyttöön). Tämä ei käy, koska islamilaisen doktriinin ja muslimien näkemyksen mukaan Koraani on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Yhtymistä ja Aishan ikää ei siis voida kiistää loukkaamatta muslimeja.

b) … Muhammadin toiminta ei ollut kaikilta osin hyväksyttävää. Tämäkään ei käy, koska muslimien (ja Tampereen käräjäoikeuden) näkemyksen mukaan Muhammadin kritisointi on Jumalan kritisointia ja siten pyhäinhäpäisyä. Rangaistus on kuolema. Muslimit uskovat, että Muhammadin teot olivat Jumalan tahdon mukaisia. Koska lapseen yhtyminen oli Muhammadin teko, myös se oli Jumalan tahdon mukainen.

Kuten näemme, kaikki argumentatiiviset väylät lihavoitujen väitteiden kumoamiseksi on teologisesti tukittu. Muhammadin pedofiiliys ja muslimien sekä Allahin pedofiliamyönteisyys voidaan kiistää vain kiistämällä koraanin kirjaimellinen totuudellisuus tahi Muhammadin asema Jumalan lähettiläänä, jonka teot ovat Jumalan tahdon mukaisia.

Niinpä toistan väitteeni:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Seuraava täky kuuluu:

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Onko tämä väite sopimaton? Kanssakirjoittaja Kekke kanteli Julkisen Sanan Neuvostolle taannoisesta Kaleva-lehden pääkirjoituksesta, jossa päissään tappamisen arveltiin olevan suomalaisten ”kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre”. JSN ei ottanut kantelua edes käsittelyyn. Neuvoston sihteeri Nina Porra:

”Kirjoittaja viitannee selvityksiin, joissa humalajuominen on havaittu suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirteeksi. Myös humalan ja väkivallan välillä on todettu yhteyksiä. Ongelman geneettistä taustaa kirjoittaja ei käsittele faktana vaan esittää siitä oman arvelunsa.”JSN:n päätökset eivät tietenkään ole juridisia ennakkotapauksia, joita inkvisiittori Illmanin tarvitsisi noteerata, mutta koska toisaalta ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” on yleisen syytteen alainen rikos, ja koska Illman (jolle asia viran puolesta kuuluisi) ei Kalevan juttuun ole puuttunut, voitaneen tehdä johtopäätös, että negatiivisia, kansallis-geneettisiä stereotypioita saa julkaista, kunhan niitä ei käsitellä faktana.

Emmehän voi ajatella, että Suomessa eri ihmisiä koskisivat eri säännöt.

Kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla, mutta eivät toisaalta kaikki suomalaisetkaan tapa päissään. Somalit, joita on 0.2 prosenttia Suomen kokonaisväestöstä, tekevät 12 prosenttia poliisin tietoon tulleista ryöstöistä. Yksi Suomessa asuva somali kymmenestä käy työssä. Ryöstely ja loisiminen ovat somalien lukumäärään suhteutettuna paljon tavallisempia ilmiöitä kuin humalassa tappaminen suomalaisten keskuudessa. Niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana):

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa.

Niinpä minäkin esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana): Tämän jälkeen Mika Illman meni itkemään Jorma Kalskeelle sitä kuinka häntä kiusataan ja toivotti niissä merkeissä sananvapaudelle hyvää yötä.

Lähde: Jussi Halla-ahon Scripta

Site Meter

Soosipäät ovat päässeet jälleen otsikoihin. Tällä kerralla näiden ajattelemattomien ja itsekeskeisten työmarkkinatukivallankumouksellisten  isku kohdistuu suoraan kehitysvammaisiin. Joukko tällä kerralla  Opiskelijatoiminta-verkosto nimen alla toimivia ns.aktivisteja (l.huligaaneja)  on murtautunut Helsingin  Lapinlahden entisellä sairaala-alueella sijaitsevan Venetsia-rakennuksen.

Murtautujien suunnitelmissa on  järjestää hetken  tyhjillään olleessa rakennuksessa kolhoosi-, bile- ja anarkistista opintoryhmätoimintaa. Tällä kerralla keppihevosena toimivat asunnottomat opiskelijat. Viikonlopun yli, eli viime perjantaista lähtien vanhaan sairaalahenkilökunnan asuntolaan on majoittunut  murtomiesten ja -naisten  ydinporukka.

Vähemmän yllättävää on se, että nämä ns.valtaajat eivät ole lähestyneet kohderyhmäänsä ennen valtausta (puhumattakaan siitä, että joku näistä anarkoapinoista olisi todellisuudessa  tällainen asunnoton opiskelija)  Nyt valtaajat odottavat yhteydenottoja asunnon tarvitsijoilta.

”Olemme saaneet tähän mennessä noin parikymmentä yhteydenottoa. Tänään jaamme vielä flyereita yliopiston avajaiskarnevaaleilla”,

murtokeikalla mukana oleva Otto Pietinen kertoo.

Blaa, blaa, blaa – soi näiden ottopietisten ja muiden hyvinsyötettyjen ja pilalle paapottujen hienostokakaroiden  propagandatorvi

Pietisen mukaan rakennuksessa on asuintilat 20–30 ihmisille. Hän tilittää Hyssärille näin:

”Suurin osa huoneista on keittiöllisiä yksiöitä. Täällä on liedet, kuumaa vettä tulee ja sähköäkin on ainakin toistaiseksi. Pölyistä täällä on. Ylimmän kerroksen olemme saaneet puhdistettua.”

Tämä ns.kansalaisliike haluaa kritisoida laittomalla tunkeutumiselaan ja murtautumisellaan pääkaupunkiseudun asuntopolitiikkaa. Sen mukaan alueella ei ole tarjolla riittävästi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Sen minkä Ottopoika jätti kertomatta ei anna kovinkaan kaunista kuvaa näiden valtaajien moraalista.

Helsingin kaupunki on suunnitellut vallattuun rakennukseen kehitysvammaisten tukiasuntoja. Kunnostustöiden on määrä alkaa ensi vuonna.

Jostain syystä nämä piloille hemmotellut soosipäät näkevät olevansa oikeutettuja murtautumaan sisään ja tunkeutumaan luvatta kaikkiin sellaisiintiloihin, jotka jäävät edes hetkeksi tyhjilleen – rikoslakia ja jopa perustuslakiin kirjattua omaisuudensuojaa pilkkanaan pitäen.

(Toisaalta ei tarvitse tehdä muuta kuin tutustua kermaperseenä suojattua elämää koko elämänsä eläneen elämäntapa-anarkistin Akuliina Saarikosken ajatusmaailmaan ja moraalittomuuteen, niin kuva itsekkäästä, kaiken periksisaaneesta, ymmärtämättömästä ja isin helmoihin jääneestä  keskenkasvuisesta pikku kiukkupussista kirkastuu. Muistin virkistykseksi Akuliinan kootut teesit löytyvät täältä, täältä ja täältä.)

Tällä kerralla kärsijänä ovat siis kehitysvammaiset. Nämä egosentriset viherpunanatsit ovat tähän mennessä töhrineet, sotkeneet ja rikkoneet jokaisen tilan, johon he ovat murtautuneet.

Pääsyy siihen miksi tämä rakennus on ollut hetken tyhjillään on se, että vanha sairaalahenkilökunnan asuntola ei ennen remonttia sovellu asumiseen tai oleskeluun. Rakennuksen välipohjissa on asbestia ja myrkyllisiä PAH-yhdisteitä. Lisäksi tässä toissa vuosisadalla rakennetussa  rakennuksessa ei ole tällä hetkellä varapoistumisteitä tulipalon varalta.

Helsingin kaupunki aikoo häätää talonvaltaajat Lapinlahden entisellä sairaala-alueella sijaitsevasta Venetsia-rakennuksesta.

”Olemme ilmoittaneet heille, että emme tätä hyväksy ja olemme kehottaneet heitä poistumaan talosta”,

kiinteistöviraston tilakeskuksen päällikkö Hannu Määttänen sanoo.

Määttäsen mukaan tarvittaessa kaupunki pyytää valtaajien häätämisessä apua poliisilta.

”Vielä yritämme hoitaa asian keskustelemalla ja puhumalla.”

Määttänen kuitenkin varmaan tietää kokemuksen pohjalta, että keskustelu ja puhuminen eivät yleensä tepsi näihin soosipäihin.

Näillä ihmisillä on niin kieroutunut käsitys oikeasta ja väärästä, että heihin ei normaalipuhe eikä vetoaminen hyvään sydämeen tai omantunnon ääneen tehoa.

Vai mitä muuta voi sanoa huligaanisakista, joka on valmis varastamaan jopa kehitysvammaisilta heitä varten rakennettavat tukiasunnot?

Lähde: HS

Site Meter


Norjalainen sanomalehti Dagbladet kertoo uutisessaan norjalaisten  eläinaktivistien vääristelleen valokuvia sairaista turkiseläimistä.  Aktivistien arvellaan salakuljettaneen sairaat ketut turkistarhalle lavastusta varten.

Eläinaktivistit tunkeutuivat elokuussa Gudbrandsdalenissa sijaitsevaan turkistarhaan. Iskun jälkeen aktivistit esittelivät valokuvia sairaan näköisistä hopeaketuista.

Tarhan omistaja, turkistarhaaja Odd Arne Myromslien, kutsui tarhalle eläinlääkärin, joka tutki kuvissa esiintyneet kuusi kettua. Verinäytteistä tehtyjen DNA-testien perusteella todettiin, että sairaat eläimet olivat eri sukuhaaraa kuin tilan muut ketut.

Iskusta epäillään Nettverk for Dyrs Frihetiä . Järjestön edustaja Rune Ellefsen myönsi Dagbladetille, että Nettverk on murtautunut turkistarhoille eri puolilla Norjaa ja ottanut kuvia loukkaantuneista eläimistä. Järjestön tavoitteena on lopettaa turkistarhaus Norjassa. Ellefsen kuitenkin kiisti, että Nettverk olisi vienyt sairaita eläimiä tarhoihin.

Mistähän ne sairaat ja eri kantaa edustavat sitten sinne tarhoihin ja kuviin  joutuivat? Etenkin kun turkistarhaus on erittäin tarkasti kontrolloitua ja valvottua myös geneettisesti.

Tämä toiminta noudattaa Suomessakin nähtyä ja koettua mallia näiden eläinrääkkääjien puuhasteluista. Eläinsuojelun nimissä on tapettu kymmeniä – jopa satoja – tuhansia  eläimiä – toisena uhrina  näiden omankädenoikeutta jakavien rikollisten iskuissaon varsin usein  menehtynyt totuus.

Suomalaisen ympäristöterrorismin ns. laillisena julkisivuna toimii Oikeutta eläimille-peitejärjestö. Jostain kumman systä tämä ryhmä saa aina ensimmäisenä näiden eläinrääkkääjienm ja rikollisten videonauhat käsiinsä.

Varsinaista terroria kylvää keskuuteemme itseään Eläinten vapautusrintamaksi (EVR) kutsuva rikollisjärjestö. Terrori-iskuja nämä rikolliset ovat tehneet   koe-eläinlaitoksia, turkistarhoja ja -tarhureita, turkiksia myyviä liikkeitä ja niiden henkilökuntaa sekä yksittäisiä turkiksen käyttäjiä vastaan.

Julkisuudessakin EVR:aa on pidetty Oikeutta eläimille -yhdistyksen piilotoimintana. Vuonna 1997 Oikeutta eläimille -yhdistyksen tärkein keulakuva Joni Purmonen jäi kiinni Orimattilassa suoritetusta tuhotyöstä.

Suojelupoliisin päällikon Seppo Nevalan vuonna 2004 antaman haastattelun mukaan Suomessa toimivat eläinterroristijärjestöt ja – ryhmät  vaarantavat ajoittain yhteiskuntarauhaa, omaisuudensuojaa, yleistä järjestystä ja turvallisuutta.

Terroria harjoittavien yksilöiden  kiinni saaminen on Supo:n kannan mukaan ensiarvoisen tärkeää koska rangaistuksilla on todettu olevan erittäin suuri ennalta ehkäisevä vaikutus suomalaisten eläinterroristeihin. Nevalan mukaan pieniin eläinaktivistiryhmiin liittyy suuri  julkisuushakuisuus.

Toisen poliisiupseerin – nykyisen poliisiylijohtajan – entisen  Länsi-Suomen lääninpoliisijohtajan –  Mikko Paateron mukaan poliisin laittoman aktivismin torjunnan erikoisryhmä on pystynyt estämään useita tarhaiskuja. Tämän ennaltaehkäisyn seurauksena laiton aktivismi on viime vuosina etsinyt uusia kohteita ja samalla muuttanut toimintatapojaan.

”Keskeiseksi ovat tulleet uhkailu sekä kiusan ja taloudellisen vahingon aiheuttaminen”,

erikoisryhmää johtanut Paatero sanoo.

Kohteiksi ovat päätyneet turkiselinkeinon piirissä toimivat johtajat sekä turkis- ja vaateliikkeiden omistajat. Johtajien autoja ja asuntoja on töhritty tiivistyvällä tahdilla. Kotien edustoilla on järjestetty mielenosoituksia.

”Vastassa on joukko, mikä laskee kiinnijäämisriskiä. Uudet maalit ovat myös niin sanottuja pehmeitä, vähemmän vartioituja kohteita.”

Paateron mukaan aktivistien toiminta saattaa ulkomaisten esimerkkien mukaisesti laajentua yhä uusille aloille.

”Ainakin lääketeollisuus voi joutua kohteeksi.”

Terroristien  kohteeksi joutuneita ihmisiä on uhkailtu verkkosivuilla ja muissa julkaisuissa. Paateron mukaan tähän halutaan puuttua tiukemmin.

”Olemme keskustelleet syyttäjien kanssa siitä, minkä rikoksen tunnusmerkistön tällainen toiminta voi täyttää.”

”Jos ihmistä tai hänen omaisuuttaan uhataan jollei hän luovu elinkeinostaan, se voisi olla myös kiristystä.”

Laittomasta uhkauksesta selviää useimmiten sakolla, mutta kiristys voi tuoda kovankin vankeustuomion – puhumatta sitten ympäristörikoksesta tai tuhotyöstä.

No millaisin keinoin tätä julkisuutta on sitten käytännössä  saatu? Jop mainituin terrorin, tuhotyön, eläinrääkkäyksen,  ympäristörikosten, kiristyksen ja ihmisten uhkailun, lasten pelottelun ja kotirauhan rikkomisen keinoin. Otetaan muutama tuore tapaus esimerkiksi.

Elokuussa 2007 eläinterroristit päästivät Mustasaaressa noin 2 500 minkkiä vapaaksi luontoon. Iskun arvioidaan aiheuttaneen ja aiheuttavan vielä tulevaisuudessakin huomattavaa vahinkoa alueen ekosysteemille. Tihutyön kohteeksi joutuneen tarhan rehusiiloihin oli maalattu kirjaimet ”EVR”, ja Eläinten vapautusrintaman tukiryhmä julkisti nettisivuillaan tarhaajan nimen ja toivotti minkeille ”hyvää karkumatkaa”.

Niin – karkumatkaa vääjäämättömään kuolemaan ja ennen sitä nämä minkit ehtivät tuhota lintujen pesinnän ja poikaset. Tällaista on EVR:n harjoittama eläintensuojelu.

Eikä siinä vielä kaikki. Otetaan toinen esimerkki

Marraskuussa 2008 iskettiin EVR:n nimissä munakanalaan Närpiössä Norrnäsissä tuhoten kanalan ruokinta- ja juoma-automaatiota sekä ilmastointia sääteleviä laitteita. Tämän seurauksena 2000 – 5000 kanaa kuoli tukehtumalla yön aikana. Kanojen voinnin tarkastanut eläinlääkäri määritteli teon erittäin törkeäksi eläinsuojelurikokseksi.

Nämä eläinterroristit eivät ole jättänneet edes lapsia tai ihmisten koteja rauhaan. Lainaan erästä aikaisempaa tekstiäni:

Esimerkiksi nimittelemällä kuorohuudon voimin (naamioituneina) turkiksia laillisesti myyvän tavaratalon johtajaa hänen kotiovellaan murhaajaksi – hänen lastensa joutuessa kuuntelemaan pelokkaina vieressä:

”Pekka Halonen häpeä – kätesi ovat veressä!”
”Liisa  Halonen häpeä – kätesi ovat veressä!”
“Turkismyyjä, kätesi ovat veressä”
“Turkis on murha – murhaaja, murhaaja!”

Ja kun tämä(kään) rikollinen kiristys- ja pakotusyritys ei tuottanut tulos Pekka Halosen omakotitalon seinä ja aita töhrittiin punaisella maalilla. Isku tapahtui valvontakameran tallentaman kuvan mukaan perjantaina 28.10.2005 kello 0449. Kamera otti kuvat kahdesta nuoresta miehestä ja yhdestä naisesta.

Aidan ja talon töhrijät lukitsivat lisäksi Halosen portin useilla lukoilla niin, ettei talon pihasta voinut ajaa autolla kadulle. Soosipäät kävivät muuten tähän samaan pogromiinsa liittyen häiriköimässä myös Anttila Oy:n toimitusjohtajan kotirauhaa.

Miltähän soosipäistä tuntuisi, jos joku tekisi heille vastaavia temppuja? Itku ja parkuhan siitä syntyisi. Veikkaan vahvasti, että kotikasvatuksen puute on syynä tällaiselle vakavalle moraalin vääristymiselle. Vasemmistolaisen vapaan kasvatuksen hedelmiähän näistä soosipäistä suurin osa on. 1970-luvun stalinistisen kehityksen jälkeensä pukkaamaa yhteiskunnallista ongelmajätettä.

Laillinen turkistarhaukseen liittyvä elinkeino on käynnistänyt viime viikolla oman vastaiskunsa.
    Kuvan lähde: http://www.stkl-fpf.fi

Turkisten vastustajat sanovat usein toimivansa eläinten oikeuksien ja hyvinvoinnin puolesta.

Se ei ole totta.

Tosiasiassa heillä on vain yksi päämäärä: turkistuotannon lopettaminen. Ja se on vasta ensimmäinen askel tiellä kohti lopullista tavoitetta. Seuraavaksi he tahtovat kieltää sinulta maidon, lihan, villasukat, nahkakengät…

Sanalla sanoen kaikkien tuotantoeläinten pidon ja eläinperäiset tuotteet.

Tavoitteen saavuttamiseksi niin sanottujen eläinaktivistien propaganda on pullollaan totuuden vääristelyä. He kutsuvat turkistiloille tehtyjä hyökkäyksiä kansalaisaktivismiksi, vaikka iskut oikeasti ovat laillista elinkeinoa vastaan suunnattua terrorismia.

Terrorin uhri ei voi puolustautua samoilla aseilla, joita hänen kimppuunsa käyvät fanaatikot käyttävät. Suomalainen turkiskasvattaja voi puolustaa itseään ja perhettään vain hoitamalla eläimiään mahdollisimman hyvin, antamalla työstään totuudenmukaista tietoa ja luottamalla siihen, että muut suomalaiset tukevat hänen oikeuksiaan ja
ymmärtävät hänen työnsä arvon yhteiskunnalle.

Vastustajat huutavat mielipiteensä julkisuuteen mielenosoituksissa. Kotimaisen eläinkasvatuksen puolustamiseen ei tarvita marsseja.

Riittää, että teet kuten suomalaiset ovat aina tehneet:
juot maitoa, syöt monipuolista ruokaa, käytät villasukkia, ostat kunnon kengät ja puet talvella lämpimän turkin päällesi.

Tosiasioita turkiksista
• Kotimainen turkis on ekologisesti kestävä
tuote, jonka laatu on maailman huippuluokkaa
• Turkisala työllistää suoraan ja välillisesti
22 000 suomalaista, tuotannon arvo on
noin 200 miljoonaa euroa
• Kotimainen turkiskasvatus on eettisesti
korkealla tasolla. Eläinten hyvinvointi ja
terveys edustavat alan kansainvälistä kärkeä.
• Suomalainen turkis ei kilpaile hinnalla,
vaan laadulla. Kasvattajan menestys perustuu
suoraan hänen eläintensä hyvinvointiin.

Propagandaa – mutta sellaista, jossa on enemmän kuin yksi jyvä totuutta.

Esimerkiksi siitä lainaus muualta. Muuan Akuliina Saarikoski pääsi kesällä pulauttamaan pienen asiaan liittyvän oksennuksen YLE:n radioaalloille:

Jos aiomme selvitä tällä pallolla pidempään kuin 50 vuotta, ei yhdelläkään suomalaisella pitäisi olla oikeutta syödä juustoa.

Sil´viissii…

Lähteet: YLE, OE, EVR, HS, SS, IS, Dagbladet

Site Meter

Tässä eräs – paljonkin viime aikoina puheenaiheena  ollut –  esimerkki Helsingin Sanomien luotettavuudesta.

Lähde: HS via kuvaton.com

Site Meter

Vuonna 1983 maanpetoksesta vankeuteen tuomittu toimittaja Matts Dumell avautuu päivän Hyysärin Sunnuntaisivuilla ja kertoo joutuneensa sijaiskärsijäksi ja syyttää Suojelupoliisia turmeltuneeksi ja poliittisesti korruptoituneeksi  ’poliisiksi’, jota halveksittiin poliisin sisälläkin.

Se oli heille näytön paikka

Dumellin mukaan Supon miehiä ei pidetty edes poliisin sisällä poliisin terävimpänä huippuna.  Dumellin mukaan

Sinne oli kerääntynyt aika paljon vanhempia oikeistolaisia etsiviä. Vaikka sota oli loppunut 1944, he elivät vielä sotaa.

Vai niin?

Dumellilla on tietysti oikeus omaan näkemykseensä.  Dumell tuomittiin Helsingin hovioikeudessa kahdeksaksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen maanpetoksesta 27. tammikuuta 1983. Maaliskuussa 1984 korkein oikeus muutti rangaistuksen kahdeksan kuukauden ehdottomaksi vankeudeksi. Vaikka hän korostaa sitä, ettei ole katkeroitunut, minusta on kuitenkin syytä tarkastella aihetta ja Dumellin näkemyksiä hieman toisestakin näkökulmasta.

Mutta ennen kuin palaan tämän asian yksityiskohtiin, on syytä tehdä muutama asia ja käsite pohjiaan myöten selviksi – ilman sitä asiasta jää aika yksipuolinen kuva.

Kun puhutaan tuosta ajasta, pitää muistaa myös se, että elimme tuolloin valtiona, yhteiskuntajärjestelmänä ja kansakuntana poliittisesti varsin lähelläkoko  olemassaolomme kuilun reunaa.

Tuolloisen kylmän sodan aikaan Suomi kuului henkisesti länteen, mutta oli pakotettu olemaan (de facto) Neuvostoliiton sotilaallisessa etupiirissä ja YYA-sopimuksen (de jure) kautta sen tosiasiallinen sotilaallinen liittolainen. Neuvostoliitto ehdotti useampaan otteesseen jopa yhteisiä sotaharjoituksia. Nämä aloiteett saatiin kuitenkin torjuttua (lähinnä) tuolloisen presidenttimme Urho Kekkosen toimesta.

Neuvostoliitto harjoitti Suomessa laajaa ja aggressiivista tiedustelua ja pyrki ajoittain jopa muuttamaan markkinatalouteen perustuvan yhteiskuntajärjestelmämme omaansa – sosialismia – vastaavaksi. Viimeisin tällainen vakavampi tapahtunut yritys käynnistää – yleislakon kautta – vasemmoistolainen vallankumous tapahtui vuonna 1970. Tuolloin taistolaisliikkeenkin kulta-aikana Kekkonen piti linjansa ja soitti Kremliin, että NL: suurlähettiläs Aleksei Beljakov (joka puuhasi vallankumousta Suomessa) on vaihdettava.

Ja näin sitten tapahtuikin – rauhanomaisen rinnakkaiselon merkeissä…

Näihin yhteiskuntaamme kohdistuviin vihamielisiin pyrkimyksiinsä (ja niiden toteuttamiseen) Neuvostoliitto tarvitsi – kyseisen diktatuurin luojan  V.I. Leninin määritelmän mukaisia – ns. hyödyllisiä idiootteja.

Ja näitähän riitti – Dumell on harvoja julkisuuteen päässeitä ja hieman ankaramman tuomion saaneita vieraan vallan avuliaita kätyreitäja oman maansa myyneitä maanpettureita.

Tämän todellisuuden pohjalta katsoen on todettava – vastoin Dumellin näkemystä – että Suomi oli vuonna 1983 edelleen sodassa Neuvostoliittoa vastaan vielä vuoden 1944 jälkeenkin.Keinot ja sodankäynti olivat muuttuneet hiljaisiksi ja salaisiksi – mutta yhtä kaikki – edelleen päämäärältään  Suomen laillisen valtiojärjestelmän kaatamiseen pyrkiviksi.

Suojelupoliisi oli luotu vuonna 1949 korvaamaan pahoin (äärivasemmistolaisesti) korruptoitunut ja useisiin laittomuuksiin syyllistynyt Valtiollinen poliisi (eli Valpo).

Suojelupoliisi valvoi tuolloin ainoaa mahdllista yhteiskunnaliseen kumoukseen pyrkinyttä liikettä – äärivasemmistolaisuutta. Puheet poliisin oikeistolaisuudesta voidaan nähdä  Dumellin kohdalla poliittisesti tunnustautuneen ja maanpetoksesta tuomitun vallankumouksellisen henkilökohtaisiksi poliittiksi  näkemyksiksi.

Jo ennen hiljattain julkaistua Suojelupoliisin 60-vuotishistoriikkiakin, kaikki historialliset lähteet ovat antaneet kuvaa siitä, että Suojelupoliisi pysyi hankalasta poliittisesta tilanteesta huolimatta koko suomettuneisuuden ajan tilanteen tasalla ja pystyi hoitamaan tehtävänsä – Suomen suojelemisen.

On vaikea nähdä korruptiota ja turmelusta noin hyvin onnistuneen pitkäaikaisen viranhoidon perusteella. Päinvastoin – Suojelupoliisi on onnistunut työssään tuolloin erinomaisen hyvin.

Suojelupoliisi esti vasemmiston vallankumouksellisen toiminnan ja KGB:n vapaan toiminnan – suomettumisenkin aikana.

Mitä sitten Dumellin tapauksessa todellisuudessa tapahtui? Tämä tunnustuksellinen vasemmistolainen lähti Tammisaaressa ja Kirkkonummella vietetyn nuoruutensa jälkeen Helsinkiin opiskelemaan poliittista historiaa. Opinnot sujuivat ja niiden ohessa  Dumell ehti mukaan sosialistiseen opiskelijaliikkeeseen.

Tuon ajan useimpien akateemisten sosialistien kotitausta oli akateeminen ja porvarillinen – näin  Dumellinkin tapuksessa.  Akatemisissa lukupiireissä tankattiin marxismi-leninismiä ja välillä vallattiin opiskelijajärjestöjä.

Taistolaisten takapiruna hääri terävä kaveri, jolla oli tuohon aatemaailmaan ja aikaan täydellisen katu-uskottava tausta.  Jaakko Laakso oli kasvanut vasemmistolaisessa työläiskodissa, ja hänen molemmat vanhempansa olivat punaorpoja. Laaksolla oli suora linja Skp:n vähemmistön johtoon ja Neuvostoliiton lähetystöön.

Dumell tutustui Laaksoon ja asiat lähtivät kehittymään kohti Dumellin maanpetosta. Dumell  kutsui sekä Laakson että tämän suositteleman ”ystävän” Viktor Taratunkinin (KGB) vuokraamalleen mökille Bromarviin ” joskus huhtikuussa 1975-76″. Dumellin mukaan mökillä pidettiin hauskaa ja juteltiin.

Nyt pitää muistaa se, että aloite tapaamiseen oli Dumellin. Tämän tapaamisen jälkeen Dumelliin tarttuivat myös kaksi muuta KGB: Helsigin osaston edustajaa – Ernst Russak ja Aleksei Savin (joka Supon mukaan värväsi Dumellin virallisesti mukaan  KGB:n toimintaan).

Dumellista  oli tullut lyhyessä hetkessä  Helsingissä KGB:n Kiinan asioiden vakoilija,  ns. postilaatikko, henkilötietojen välittäjä KGB:n illegaalisiivelle sekä henkilötietojen ja -arviointien antaja ja tekijä. Hän ei  siis ollut KGB:n Helsingin kuvioissa mikään pikku tekijä missään mielessä.

Kun Supo otti yhteyttä Dumelliin 8.9.1981, koko juttu alkoi purkautua ja johti lopulta Dumellin saamaan 8 kuukauden ehdottomaan vankeustuomioon maanpetoksesta.

Jaakko Laakso pääsi – tässäkin tapauksessa kuin koira veräjästä ja jatkoi toimintaansa KGB:n ja Neuvostoliiton hyväksi.

Dumellin kohdalla nämä hänen  omaa toimintaansa puolustavat puheet ovat inhimillisesti katsoen aivan ymmärrettäviä. Minustakin Dumell on tietyllä tavalla ollut esimerkkitapaus – mutta se ei vähennä hänen aktiivisuuttaan tekemässään rikoksessa eikä sitä että hänet on tuomittu maanpetoksesta. Presidentti Mauno Koivisto kieltäytyi armahtamasta Dumellia ja julkisti jopa osan tuomiosta.

Se mitä henkilökohtaisesti ihmettelen, on Jaakko Laakson rooli neuvostovakoilussa ja myyräntyössä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Laakso olisi pitänyt raahata leivättömän pöydän ääreen vimeistään sen jälkeen, kun Gennadi Janajevin kommunistijuntta ja sen tekemä vallankumousyritys kaatuivat Boris Jeltsinin vastatoimiin ja juntan kännäämiseen.

KGB:n auliit ja iloiset asiamiehet Laakso ja Esko-Juhani Tennilä nimittäin vierailivat Tehtaankadulla saamassa ohjeita juntalta hieman ennen juntan kaatumista.

Laakson touhuissa riittää suomalaiselle totuuskommisiolle aivan riittävästi työsarkaa ja mielestäni  Jaakko Laakson   Suomea vastaan ja  vieraan valtion hyväksi suunnatut toimet pitäisi saada päivänvaloon ja (ainakin moraalisen) tuomioistuimen arvioitaviksi –  näiden hyväuskoisten höppänöiden vetistelyjen sijaan.

Erikoiseksi asian tekee myös  se, että tätä loanheittokampanjaa ja historian vääristelyä ajamaan on valjastettu Helsingin Sanomat. Kun puolueettomaksi valtakunnalliseksi päivälehdeksjulistautuva media lähtee mukaan äärivasemmistolaiseen lokauskampanjaan, olisi jossain syytä olla vakavasti huolissaan.

Ei, en tarkoita virkakoneistoa – tarkoitan Hyysärin tilaajia ja lukijoita. Kun luette näitä selkeän asenteellisia mutta uutisiksi naamioituja kirjoituksia, miettikää myös niiden kirjoittajan (ja julkaiijan) tarkoitusperiä.

Mielen kersantit ovat ihan nykyistäkin arkipäiväämme – Sinua manipuloidaan.

Lähteet: HS, STT, Kimmo Rentola; Vallankumouksen aave, Jukka Seppinen; Neuvostotiedustelu Suomessa – strategia ja toiminta 1917-1991.


Site Meter

Nyt syyteharkinnassa oleva asia on liian helppo tuomita vain yhden ihmisen rasistisen mielen tuotteeksi. Siinä näkyy oikeistopopulistinen muukalaisvihamielisyys, joka on juurruttanut arkipuheeseen rasistisen ”kantasuomalaisuuden” käsitteen.

Ennen kaikkea tapaus paljastaa suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan kätkeytyvän rasismin. Turvapaikanhakijoiden auttamista kannatetaan periaatteessa, mutta käytännössä vastaanottokeskusten ei haluta vaikuttavan ”kantasuomalaisten” elämään.

Sama asenne selittää myös sitä, että vastaanottokeskukset eristetään kasvukeskusten ulkopuolelle pieniin, syrjäisiin ja vähäväkisiin kyliin.

Ilmiötä on turha selittää pelkästään turvapaikanhakijoita vastaanottaville kunnille tarjotuilla taloudellisilla kannustimilla.

Vastaanottokeskusten sijoittelupolitiikka vaikuttaa samoin kuin rasistinen ideologia: se vahvistaa mielikuvaa turvapaikanhakijoista ympäristöhaittoina, järjestyshäiriön aiheuttajina ja kutsumattomina vieraina.

Syrjäiset pakolaiskeskukset tukevat apartheidin logiikkaa

Kuva/HS

Annamari Vänskä Hyysärissä 4.9.2009 Syrjäiset pakolaiskeskukset tukevat apartheidin logiikkaa otsikoidussa mielipidekirjoituksessaan.

Rasismi siellä ja oikeisto täällä… Aika väsynyttä potaskaa.

Kannattaisiko Annapetterinkin miettiä ihan alkuun sitä, onko nykyisessä maahanmuuttopolitiikassa kenties joitain perustavanlaatuisia vihreitä virheitä?

Lähde: HS

Site Meter

Hyysäri julkaisi tänään pääkirjoitussivullaan  Vaasan yliopiston julkishallinnon professorina toimivan Ari Salmisen kirjoituksen.  Salminen johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Kansalaiset ensin – eettinen hallinto kansalaisten arvioimana.

Salmisen kirjoitus liittyy tähän teemaan. Hänen mukaansa nimettömät hot line -kanavat internetissä ovat turvallinen keino ehkäistä hallinnon väärinkäytöksiä.

VIERASKYNÄ

Kansalaiset paljastamaan korruptiota

Suomen asema maailman vähiten korruptoituneena maana on viime aikoina asetettu kyseenalaiseksi. Uhkaako Suomea julkisen toiminnan korruptio? Mitkä ovat kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa väärinkäytösten torjuntaan?

Korruptiota vastaan taistellaan säätämällä korruption vastaisia lakeja, tehostamalla viranomaisvalvontaa ja lisäämällä eettistä kehitystyötä. Tiukka sääntely hillitsee räikeimpiä etiikan loukkauksia, kuten lahjontaa, julkisen omaisuuden varastamista tai petoksia.

Kansalaisten aktiivisen panoksen hyödyntämiseksi tarvitaan muitakin keinoja. Näihin keinoihin kuuluvat avoimuuden lisääminen, tiedonsaannin turvaaminen, väärinkäytösten paljastaminen ja selkeät pelisäännöt.

Korruption torjunta on osa suoraa demokratiaa. Aktiivisina osallisina kansalaiset vaikuttavat julkiseen päätöksentekoon ja julkisten asioiden hoitoon. Eettisessä mielessä tärkein periaate on tällöin avoimuus. Tätä nykyä kansalaiset eivät luota siihen, että avoimuus lisääntyisi yhteiskunnassamme.

Kun tavat turmeltuvat, läpinäkyvyys heikkenee ja salailu alkaa lisääntyä. Kun politiikan ja talouselämän yhteydet muodostuvat liian tiiviiksi, joudutaan vaalirahasotkun kaltaisiin hallitsemattomiin tilanteisiin. Ne muistuttavat yleisesti tuomittuja verkottumisen irvikuvia, hyvä veli -verkostoja.

Poliittisen järjestelmän ja hallinnon eettisestä tilasta on aiheellista kerätä tietoa järjestelmällisesti. Käyttämällä esimerkiksi kansalaiskyselyihin perustuvaa tieteellistä tutkimustietoa päästään organisaatioiden omia selvityksiä puolueettomampaan arvioon.

Tieteellisin menetelmin tutkitusta kansalaismielipiteestä on poistettu ammattivalittajien ja mustamaalaajien vaikutus. Näin kansalaisia kuunnellaan aidosti. Viranomaisten ja virkamiesten pitää ottaa huomioon ihmisten perustellut viestit ja panna uudistukset toimeen.

Pilliin viheltäminen (whistle-blowing) sopii hyvin kansalaisten rooliin. Heillä on oltava mahdollisuus paljastaa laittomia ja epäeettisiä käytäntöjä.

Järjestelmän ulkopuolisina kansalaiset eivät aja ensisijaisesti omaa etuaan vaan puolustavat ja valvovat julkista etua. Ilmianto perustuu enemmän moraaliseen velvoitteeseen kuin muihin syihin ja puree millaiseen korruption muotoon tahansa.

Väärinkäytösten julkistaminen on erittäin vaikeaa niille, jotka työskentelevät hierarkkisissa työyhteisöissä. Kansainvälinen kokemus osoittaa, että ilmiantajien suojelu on työpaikoilla monimutkaista.

Nimettömät internetpohjaiset hot line -kanavat ovat turvallinen keino ennaltaehkäisyyn. Jos kanavat palvelevat kunnolla eri kansalaisryhmien tarpeita, niiden kautta saadaan tietoa julkisten byrokratioiden toiminnasta. Suuria organisaatioita on aiheellista tarkkailla, koska niiden sisällä syntyy helposti epäeettisiä menettelytapoja, joista tulee arkipäivää.

Nimettöminä tehtyjen ilmiantojen hyödyt ovat ilmeisiä. Kun esimerkiksi huonoa johtamista paljastetaan organisaation sisältä, paljastukset vähentävät henkilöstön turhautumista ja jopa kärsimyksiä. Tuhlailun tai taloudellisten väärinkäytösten paljastukset säästävät kustannuksia ja sitä kautta verovaroja.

Julkisyhteisöjä varten tarvitaan nykyistä kattavammat ja tarkemmat eettiset toimintasäännöt, jotka ovat enemmän osa hallinnon moraalia kuin juridista normistoa.

Koodeihin tulisi kirjata eettisen päätöksenteon yleiset ohjeet sekä periaatteet, joita noudattamalla voidaan säilyttää organisaation ja yksilöiden rehellisyys, lahjomattomuus ja koskemattomuus. Näin kansalaiset tietävät riittävän tarkasti, mihin tulee vedota, kun raportoidaan esimerkiksi huonosta hallinnosta tai epäeettisistä käytännöistä julkisissa palveluissa.

Mihinkään urkintayhteiskuntaan ei pidä siirtyä, mutta kansalaiset tarvitsevat neuvontaa sekä selväkieliset ohjeet julkisyhteisöjen ja yksittäisen virkamiehen eettisen toiminnan perusteista pystyäkseen valvomaan viranomaisten toimintaa.


Mutta mitä tähän sanoo sitten Mika Illman?

Lähde: HS

Site Meter

Ilmoitan nyt alkuun, että en ota sen kummemmin vielä kantaa Jussi Halla-ahon tämänpäiväiseen oikeudenkäyntiin, kuin toteamalla, että syyttäjän toiminta oli kuin suoraan Neuvostoliitosta ja että Sanoma-WSOY:n ns.puolueeton media on osoittanut jälleen kerran todellisen luonteensa.

Palaan myöhemmin varsinaiseen asiaan.

Silmiinpistävää tämä Erkkomedian päivän uutisointi on ollut  – totta tosiaan. ”Halla-aholaiset valtasivat oikeussalin” oli ensimmäinen otsikko, jota seurasi samanlaista tuubaa pitkin päivää.  Tämä oli vain alkua sille, mitä nyt sitten on nähty.

Sellaiselle kansalaiselle  joka on tutustunut Erkkomedian läpinäkyvään propagandaan aikaisemminkin, tämä tuskin tulee yllätyksenä – muille se sitten saattaa olla sellainen.

Pääkysymys kuuluu siten, että mikä on median rooli? Eikö median pitäisi tukea kansalaisten ilmaisun-, sanan- ja mielipiteenvapautta yhteiskunnan valtakoneiston edessä ja samalla valvoa vahtikoirana viranomaisten toimintaa?  Näinhän se perinteisesti on ollut – mutta ei Sanoma-WSOY:n tapauksessa.

Kun näiden Erkon penaaleiden pitäisi valvoa yksityisen kansalaisen kansalaisoikeuksia – etenkin sananvapautta, nämä ovat kuin verikoirat yksityisen kansalaisen kimpussa:

Syyttäjä katsoo, että kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho (ps) voitaisiin tuomita jopa ehdolliseen vankeuteen blogikirjoituksestaan. Halla-ahoa syytetään Helsingin käräjäoikeudessa uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Kun taas  on kyse epäilystä virkamiesten – poliisin, eli yhteiskunnan väkivaltakoneiston – väärinkäytöksistä, tyyli on aivan toinen:

Vastaajina virkarikosjutussa on kaksi krp:n huumepoliisia. Miesten rikosnimikkeiksi on merkitty virkavelvollisuuden rikkominen ja virkasalaisuuden rikkominen. Toissijaisesti heitä syytetään tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Rappe sanoi maanantaina ajavansa kummallekin poliisille sakkorangaistusta tai korkeintaan ehdollista vankeusrangaistusta.

Onkohan tuolla toimituksessa ymmärretty jotain perusteellisesti väärin?


Lähde : HS

Site Meter

”Valtuustotyö auttaa edustamaan helsinkiläisiä valtakunnan politiikassa”, Astrid Thors sanoo.

Hänen mukaansa Helsingin vahva edustus hallituksessa näkyy esimerkiksi siinä, että hallitus on hyväksynyt länsimetron ja kehäradan rakentamisen sekä Ruotsalaisen teatterin jättiremontin.

Maanmuuttoministeri ja demlisti Astrid Thors (Ankkalammikon elitistivähemmistöseura) kolmoisroolistaan politiikassa (kunnanvaltuutettuna, kansanedustajana ja ministerinä) Hyysärissä 24.8.2009

Tärkein tähän uutiseen liittyvä kysymys kuuluu, että pitäisikö tässä nyt itkeä vai nauraa? Kuten otsikkokuvakin kertoo, etujen valvominen ei ehkä ole onnistunut normaalisti ymmärrettävällä tavalla ministeri Thorsin kohdalla.

Myös Thorsin väite siitä, että hänen kohdallaan valtuustotyö auttaa edustamaan helsinkiläisiä valtakunnan politiikassa on joko surkeaa totuudenvääristelyä tai vaihtoehtoisesti karkeaa pilaa, joka kohdistuu helsinkiläisiin.

Tähän mennessä Astrid Thors on lähinnä edustanut kahta ryhmää – omaa (suomenruotsalaisten enemmistöä pilkkanaan pitävää) Ankkalammikon elitistivähemmistöseuraansa ja jokaista maahamme (vaikka sitten ilman todellista tarvetta) änkeämään pyrkivää sosiaalituristia.

Tarkalleen ottaen, se kuinka suurta osaa helsinkiläisistä (ja suomalaisista) Thors edustaa on tiedossa. Ankkalammikon elitistiseuran (SFP/RKP) jäsenet, myötäjuoksijat, hännystelijät ja tukijat antoivat Astridillemme viime eduskuntavaaleissa kokonaista 5 938 ääntä.

Se, että Thors pääsi tällä äänimäärällä muuttamaan perustavanlaatuisesti suomalaista yhteiskuntaa, on kieltämättä loistava valtapoliittinen saavutus. Sellainen, josta Niccolo Macchiavellikin olisi varmaa tyytyväinen. Helsinkiläisten edustamisen ja kansanvallan kanssa sillä taas ei ole mitään tekemistä.

(Tästä onkin enää askel monikulttuuriseen unelmaan – seuraavaksi Thorsin tavoitteena saattaa olla äänioikeuden (toimeentulotuen lisäksi) jakaminen myös kaikille maahamme humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan nimissä saapuville maahantulijoille. Äänioikeuden laajentamisen ehdoksi voi kaavailla esimerkiksi tämän äänen automaattista siirtämistä Astrid Thorsille – näppärää äänimäärän kasvattamista eikö totta?)

Näiden kahden ryhmän etujen ajaminen on varsin kaukana helsinkiläisten edustamisesta valtakunnanpolitiikassa.

Länsimetron ja kehäradan rakentaminenkaan ei muuten liity mitenkään Thorsin persoonaan puhumattakaan sitten hänen tästä kolmoisroolistaan politiikassa.

Vastoin väitteitään, Thors ei ole mitenkään profiloitunut liikenne- tai aluepolitiikkaan Nämä kyseiset Astridin keppihevosenaan käyttämät hankkeet ovat valtakunnallisestikin tärkeitä liikennepoliittisia päätöksiä, joihin on saatu konsensun syntymään – ihan ilman Astrid Thorsia.

Ainoa liikennepolittiinen hanke, johon Thors on osallistunut, on Suomen rajojen ja sosiaaliturvan avaaminen kaikille maahamme haluaville maahantulijoille. Ja siinähän Astrid on onnistunut tunneltulla menestyksellä.

Sokerina pohjalla tässä hassunhauskassa jutussa on sitten tämä Ruotsalaisen teatterin jättiremontti. On aika vaikea nähdä miten tällaiseen elitistiseen hankkeeseen suunnatut rahat hyödyttävät tavallisia helsinkiläisiä – ehkä samalla (tavallisille ihmisille aukeamattomalla) logiikalla kuin Helsingin sosiaaliviraston johtajan Paavo Voutilaisenkin puuhastelut verovaroilla.

Toisaalta kun tarkastelee koko Thorsin poliittista agendaa on aika vaikeaa ymmärtää, miten tavallinen helsinkiläinen (tai suomalainen yleensä ottaen) hyötyy hänen ajamastaan politiikasta.

Ehkä tähän Thorsin kommenttiin sitten kuitenkin liittyi sellainen annos sarkasmia tai ironiaa, että minä en sitä pysty ymmärtämään tai se ei jostain muusta syystä avaudu minulle.

Pelottavaa olisi nimittäin se, että Astrid aivan oikeasti uskoisi noihin puheisiinsa.

Lähde: HS

Jk. Jätin tämän kirjoituksen loppuun ( aivan tarkoituksella)  toisen tuohon uutiseen liittyvän asian.

Kyse on tietenkin Jussi Halla-ahon huomisesta oikeudenkäynnistä. Tuossa samaisessa kirjoituksessa Hyysäri jatkaa (ajoittaen tämän juuri oikeudenkäynnin alle) Jussi Halla-ahon vastaista päähänlyönti- ja propagandakampanjaansa.

Vastoin Hyysärin  penaalien tahtoa, en suostu kommentoimaan moista journalismin nimissä kirjoitettua roskaa, enkä lähtemään mukaan tuohon lokauskampanjaan. Toivotan Jussille ja hänen perheellensä voimia ja jaksamista.

Kuten olen jossain aikaisemminkin todennut, tässä on kyse näytösoikeudenkäynnistä. Tämä on de facto Halla-ahon julkisen vihamiehen (valtionsyyttäjä Mika Illmanin) virka-asemaansa väärinkäyttäen käynnistämä poliittinen ajojahti, joka jatkunee (tuomiosta huolimatta) tästäkin eteenpäin.

Ja se jatkuu juuri niin pitkään, kunnes Suomen nykyinen uussuometunut poliittinen kultuuri muuttuu. Toivottavasti Jussi Halla-ahon tapaus pystyy muuttamaan tätä suuntaa huomenna kohti takaisin kansanvaltaisen kansalaisyhteiskunnan säännöillä toteutettavaa poliittista ja oikeudellista kulttuuria – oikeudenmukaisesti.

Tässä maassa olisi tilausta totuuskomissiolle.

Site Meter

Sinnemäki lupaa apua kriisipaikkakunnille

Työministeri Anni Sinnemäki (virheet) vakuutti Vaasassa keskiviikkona, että kyllä valtio – ehtymättömänä kaivona –  pystyy tarjoamaan kriisipaikkakuntien työttömiksi joutuville ”kaikki palvelut, joita hallituksella on mahdollisuus turvata ihmisten uudelleen työllistymiseksi ja kouluttamiseksi”.

Rahaa (velkasellaista) on Sinnemäen mukaan laarissa jaettavissa sekä äkillisen rakennemuutoksen hoitamiseen että muutosturvaan, ja sitä voidaan lisäbudjetilla myös lisätä, eduskuntaryhmänsä kesäkokoukseen Vaasassa osallistunut Sinnemäki sanoi. Hän lupasi hallituksen reagoivan tilanteeseen nopeasti.

”Pyritään myös siihen, että näille paikkakunnille syntyisi mahdollisuuksien mukaan uutta yritystoimintaa, ehkä erityisesti metsästä ammentavaa yritystoimintaa”, Sinnemäki kuvasi.

Toisaalla Vihreä Lanka kertoo hieman toista. Vihreän Langan mukaan (jota pitää uskoa vihreiden arvovaltaisena propagandaämyrinä) vihreät ehdottavat käänteisen arvonlisäveron käyttöönottoa, jotta elvytysrahat eivät päädy harmaaseen talouteen.

Ville Niinistö.

Rakennusalalla on elvytetty paljon. On myös tärkeää, että on reilut pelisäännöt rehellisille yrittäjille,

virheellisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö sanoo vihreiden tiedotteessa. Hän ilmoittaa oleba huolissaan viime viikkojen verokeskustelusta.

Nyt pidetään huutokauppaa veronalennuksista samanaikaisesti, kun on tehtävä sisäisiä siirtoja työllisyystoimien rahoittamiseksi ja kehyksissä on tiukkaa

Hänen mukaansa vihreillä on ehdotuksia siitä, miten veropohjaa voidaan vahvistaa. Yksi keinoista on kiinteistöveron korottaminen.

Virheellisen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Kirsi Ojansuu taas toteaa, että:

Kiinteistöveron alarajan maltillinen korottaminen 0,1 prosenttiyksiköllä on kestävä tapa vahvistaa kuntataloutta, sillä veron tuotto on erittäin vakaa

Koska alarajan nosto koskee kaikkia kuntia, hillitsee se samalla kuntien välistä kilpailua asukkaista tai yrityksistä.

Vihreiden eduskuntaryhmä linjasi  keskiviikkona Vaasassa tavoitteensa ensi viikon budjettiriiheen. Näistä tavoitteista, mitkä liittyvät tähän aiheeseen ovat (tuon jo mainitun ) lisäksi käänteisen arvonlisäveron ajaminen rakennusalalle ja jäteveron ulottaminen teollisuuden omille kaatopaikoille.

Käänteisessä arvonlisäverossa pääurakoitsija maksaisi arvonlisäveron koko urakkasummasta, eli myös aliurakoitsijoiden osuudet.  Aliurakoitsijoiden pitää nykyisin itse maksaa omat veronsa, mutta osa jättää veronsa maksamatta.

Suomeksi –  tällä käänteisellä arvonlisäverolla on se suora vaikutus, että kun pääurakoitsija maksaa kaikki maksut ja on yksin vastuussa urakasta, se voi myös silloin huoletta käyttää harmaata työvoimaa kaikissa  niissä aliurakoissa – joihin se nyt enää ryhtyykään.

Kun rakennusala on ajautumassa jo 1990-luvun alun lamaakin pahempaan tilanteeseen (korkeintaan 18000 uutta asuntoa on nykysuunnitelmien mukaan valmistumassatänä vuonna), niin vastoin vastuunkantamisen periaatteita, virheet ajavat lainkuuliaiset urakoitsijat nurkkaan ja suosivat halvempaa pimeää rakennustoimintaa.

Tämä on vihreää elvytys- ja työvoimapolitiikkaa sen (suomalaisille) karuimmassa muodossaan.

Kun teollisuutemme on muutenkin  siirtymässä halvemman kustannustason maihin, niin vihreiden ratkaisu asiaan on kiristää edelleen suomalaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä,  ajamalla muutenkin vaikeuksissa olevalle elinkeinoelämän haaralle uusia velvotteita – kuten tämä jäteveron ulottaminen teollisuuden omille kaatopaikoille.

Tämän voisi jo laskea tahalliseksi suomalaisen yhteiskunnan (ja suomalaisten) vahingoittamispyrkimykseksi.

Elvytyksen ja työttömyyden kannalta nämä tavoitteet ovat täysin samansuuntaisia Sinnemäen hieman aikaisemmin ehdottaman valtiollisen  lentoyhtiön, Finnairin,  teurastamisen kanssa. Tänään VR kertoi selvästi lukeneensa työministerin lausunnon, ilmoittaen potkivansa 1200 ihmistä työttömyysjonojen jatkoksi – tämä toimenpide kun nyt on sitten hyväksytty työministerin arvovaltaisella lausunnolla.

Näin vihreät hoitavat työvoimapolitiikkaa ja työttömyyttä – tekemällä yritysselämän toimimisen mahdottomaksi Suomessa ja viemällä viimeisetkin työpaikat.

*  *  *

Minä muuten ihmettelen ihan  oikeasti, kuka tavallinen suomalainen näitä virheitä äänestää?  Tuollaisella äänestäjällä täytyy olla varsin masokistinen (tai skitsofreninen)  luonteenlaatu.

Lähteet: HS, VL

Site Meter

Maanmuuttoministeri Astrid Thors (demlisti) lienee ylpeä saavutuksistaan. Kuten hyvin muistamme hän sai esikuntineen runnottua läpi eduskunnassa ulkomaalaislain muutoksen viime talvena.

Tuo typeryydessään ja edesvatuutomuudessaan vertaansa halkeva laki on tuottanut satoa – jota nyt sitten varoituksista huolimatta korjataan sekä Suomessa että etenkin maamme rajojen ulkopuolella.

Turun Sanomat uutisoi, että ihmisten salakuljetus Suomeen on miljoonabisnestä.. Laittomia maahantulijoita tuodaan Suomeen tällä hetkellä jopa kymmenen rikollisryhmän voimin. Keskusrikospoliisin rikoskomisario Jukka Martikainen arvioi, että aktiivisia ihmissalakuljetusryhmiä toimii maassa viidestä kymmeneen. Ne salakuljettajat ihmisiä maksua vastaan sekä EU:n alueelta että kauempaa.

Martikaisen mukaan liigat pyörittävät huumekauppaan vertautuvaa miljoonabisnestä.

Perusmaksu on yleensä 5 000–10 000 euroa kuljetus. Joissakin tapauksissa hinta saattaa olla jopa 50 000 euroa.

Uuden ulkomaalaislain tultua voimaan, poliisi on tutkinut tämän vuoden elokuuhun mennessä jo 48 laittoman maahantulon järjestämistä. Esimerkiksi Turun käräjäoikeudessa on tällä viikolla syytetty kahta miestä irakilaisryhmän tuomisesta Suomeen. Seuraava tapaus odottaa käsittelyä ensi viikolla.

Trendi on selkeästi kasvava. Rikostutkimuksen osalta kasvu on ollut tasaista, mutta ei jyrkkää,

Poliisi on tutkinut törkeitä ihmiskauppaan liittyviä tapauksia  tänä vuonna viisi kertaa . Törkeissä salakuljetustapauksissa ihmiset on useimmiten tuotu Suomeen EU:n ulkopuolelta. Mitä kauempaa kohde tuodaan, sitä varmemmin matkan aikana syntyy myös vammoja. Toisinaan salakuljettajat jopa pahoinpitelevät asiakkaitaan.

Martikaisen mukaan salakuljettajat ovat kuitenkin ammattitaitoisia ja liigat toimivat yleensä varsin tehokkaasti. Koska toimintaa halutaan jatkaa pitkään, kuljetusten on sujuttava sovitusti.

Jos maahantuodut ihmiset ovat tyytyväisiä, on todennäköisempää, että he eivät kiinni jäätyään todista järjestäjiä vastaan,

Maahantulon järjestäjät ottavat maksun henkilöiltä, jotka haluavat maahan omasta tahdostaan. Halukkaille järjestetään esimerkiksi väärennetyt passit tai heidät kuljetetaan perille viranomaisten huomaamatta.

Viranomaiset ovat löytäneet tänä vuonna yhteensä 4 250 henkilöä, jotka oleskelevat Suomessa luvatta. Kesäkuun loppuun mennessä tapauksia ehti kertyä 3 800, mikä on lähes kolme kertaa enemmän kuin vastaavana aikana viime vuonna. Tuolloin vain 1 300 laitonta oleskelijaa päätyi poliisin huomaan. Tänä vuonna viranomaiset ovat todistaneet 1 111 ihmisen tulleen maahan laittomasti. Vastaava luku koko viime vuonna oli vain 1 265. Poliisin mukaan tilanne on jo niin paha, että sitä on syytä tarkkailla.

Keskusrikospoliisin näkökulmasta vielä ei olla paniikkitilanteessa, mutta viranomaisilta vaaditaan hereilläoloa,

Martikaisen mukaan  tilanne on vakava, jos määrä kasvaa niin suureksi, että viranomaisten resurssit eivät riitä.

Syntyy niin sanottua ghettoutumista, kun viranomaiskontrollin ulottumattomissa olevien määrä kasvaa. Tämä tilanne ei välttämättä ole kovin kaukana, mutta ihan vielä siinä ei olla.

Turun satama on yhdessä Tornion kanssa yleisin paikka, josta maahan tullaan luvattomasti.

Idästä tulevat voivat kävellä rajan yli. Yleensä Schengen-alueen sisältä suurin osa tulee laivoilla

Martikainen kertoo.

Majuri Ilkka Herranen Rajavartiolaitokselta muistuttaa, että Suomi on kohdemaa, mutta myös kauttakulkumaa.

On muistettava etniset vetovoimatekijät. Ihmiset hakeutuvat omiensa pariin. Jos pyrkisimme Suomesta pois, todennäköisesti hakeutuisimme vieraassa maassa muiden suomalaisten seuraan.

Herranen kertoo, että Kiina ja Intia ovat maita, joista pelättiin saapuvan hyvien lentoyhteyksien vuoksi runsaasti laittomia maahantulijoita. Näin ei ole kuitenkaan käynyt.

Olemme käyneet kouluttamassa näissä maissa suurlähetystöjen ja lentokenttien henkilökuntaa, joten heidän on helpompi poimia epäilyttävät henkilöt.

Olisi tietysti itsepetosta sanoa, ettei näistä maista olisi yhtään tulijaa, mutta kaikkia on vaikea saada kiinni. Esimerkiksi muka turistimatkalla oleva voikin jäädä maahan oleskelemaan pitkäksi aikaa

Muistatteko mitä kirjoitin taannoin, kun varoittelin tästä tulevasta kehityskulusta? Kirjoitin tuolloin (asian mennessä eduskuntakäsittellyn)  että:

Jos suomalainen kansallisvaltio – hyvinvointiyhteiskuntineen – muuttuu avoimeksi monikulttuuriseksi sosiaaliturismin kohteeksi, on ehkä turha enää etsiä tuohon muutokseen voimakkaimmin vaikuttaneita quislingeja tai kuusisia entisen kansamme joukosta…

Niin – näin nyt sitten näyttäisi käyvän aika lähitulevaisuudessa – jos asioihin ei puututa eikä tätä  kehitysketjua pysäytetä.

Toinen – inhimilliseti katsoen – yhtä ikävä asia on tähän vastuuttomaan maahanmuuttopolitiikkaan liittyvä (tuossa uutisesakin mainittu)  ihmiskauppa.

Minun on täysin mahdotonta ymmärtää näiden kehityksen takana olevien ihmisten motiiveja. Heille on kerrottu – heitä on varoitettu – mihin kyseinen politiikka tulee johtamaan. Silti tuota polittiikkaa on tehty, tehdään nyt ja tullaan ilmeisesti tekemään tulevaisuudessakin samoista lähtökohdista, yhtä itsepintaisesti ja jääräpäisesti ja etenkin pätkääkään välittämättä inhimillisestä kärsimyksestä,  jota se tuo vääjäämättä mukanaan.

Kaikkein paradoksaalisinta kansalaisyhteiskunnan kansalaisen kannalta on se, että järjen äänet ja varoituksia kertovat ihmiset halutaan hiljentää , näiden samojen ihmiskaupankäynnin kiihdyttäjien – demlistien –  taholta.

Lähde: TS

Site Meter

Tässä (taas) eräs pelottavan mielenkiintoinen kommentti yhteiskuntamme huipulta, joka on jostain syystä mennyt tuoreeltaan ohi tutkaimen (kiitos nimimerkki Roopelle, jonka mielipiteisiin voi tutustua täällä) .

Oikeusministeri Tuija Brax (virheet) näyttää pitäneen puheen kansainvälisenä rasisminvastaisena päivänä 27.1.2009. Puheen (ehkä) suorin kohta on seuraava:

Ainoa EU:n rasisminvastaisen puitepäätöksen edellyttämä selvä muutostarve rikoslainsäädäntöön on, että oikeushenkilön rangaistusvastuu on ulotettava kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Muita mainittavia tarkistuksia rikoslainsäädäntöön ei ilmeisesti ole odotettavissa, sillä rasistiset teot ovat Suomessa kattavasti kriminalisoitu ja lisäksi rasistinen motiivi voidaan ottaa huomioon rangaistuksen koventamisperusteena. Mahdollinen tarve täsmentää lainsäädäntöä tutkitaan.

Se, että päätösvalta omissa asioissamme on luovutettu vastarintaa tekemättä EU:lle on surullinen – mutta ei mitenkään enää yllättävä  – tosiasia.  Näin oikeusministerin suusta kuultuna, tuo asia muuttuu vielä vastenmielisemmäksi. Ilmeisesti oma poliittinen eliittimme on tuudittautunut siihen asiaan, että kansanvalta on heitetty kokonaan tunkiolle eikä kansan mielipiteistä tarvitse välittää yhtään mitään.

Kun oikeusministeri vaatii virka-asemastaan käsin mielipiteenvapauden rajoittamista ja (demokratiaan kuulumattomien) mielipiderikoksista annettavien sanktioiden ulottamista kolmansiin osapuoliin,  voidaan ilmeisesti asiallisesti todeta, että Suomen tasavaltaa ei ole, kansanvalta on kumottu ja perustuslaki on yhtä arvokas kuin se paperi jolle se on painettu.

Tämä läpikäyvä röyhkeys saa vieläkin ikävämpiä muotoja. Kun Brax sanoo, että rasistiset teot ovat Suomessa kattavasti kriminalisoitu, kyse ei kuitenkaan ole perinteisen länsimaisen oikeuskäsityksen mukaisesta kriminalisoinnnista. Braxin näkemys perustuu sellaiseen tulkintaan jota on totuttu yleensä näkemään (meitäkin vielä) vähemmän kansanvaltaisissa yhteiskuntajärjestelmissä:

Rasistisia rikoksia ei ole määritelty laissa. Rasistisena voidaan pitää mitä tahansa rikosta, joka tehdään rasistisesta motiivista. Rasistinen motiivi on kyseessä lähinnä silloin, kun rikos kohdistetaan kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai uskonnolliseen kansanryhmään tai siihen kuuluvaan henkilöön tähän ryhmään kuulumisen perusteella. Käsite viharikokset on laajempi, sillä siinä rikoksen kohteena voivat olla mitkä tahansa muutkin kansanryhmät kuten sukupuolisesti poikkeavat tai vammaiset. Tällöin esimerkiksi internetissä tapahtuvan rasistisen tai muunlaisen vihan lietsomisen yhteydessä puhutaan vihapuheista (”hate speech”). Rasistisista tai vihan motiiveista tehty rikos tulee rangaistavaksi joko itsenäisenä rikoksena tai yksittäisestä rikoksesta tuomittavaa rangaistusta voidaan koventaa rasistisen motiivin perusteella

Otetaan olennainen tuostakin – rasistisia rikoksia ei ole määritelty laissa.

Eli kun näitä ns. rasistisia rikoksia ei ole määritelty lainsäädännössä, niistä annettavat tuomiot eivät voi myöskään perustua lakiin.  Todellisuudessa eduskunta ei halunnut kirjata lainsäädäntöömme rasismia käsitteenä.

Kiitos rouva ministeri – minä olen jauhanut tätä samaa asiaa jo pitkään – ministerin suusta tuli nyt siis vahvistus tällekin asialle. Tosin oikeustieteellisen loppututkinnon suorittaneelta ihmiseltä (joka toimii oikeusministerinä)  oletetaan hieman toisenlaista asennetta laillisuusasioihin.

Kuka sitten saa Suomessa tuomita ihmisiä lainsäädännössä määrittelemättömien rikosten vuoksi? Yhdellä sanalla – Demla.

Demla eli (kansan)demokraattisten lakimiesten liitto on yhteinen nimittäjä tässä lainsäädäntö- ja toimeenpanovaltaa sekä kansanvaltaa kintuille kusevassa vallananastusprojektissa.

Kyseinen yhdistys on perustettu jo YYA-sopimuksen aikoihin. Tuolloin sen tehtävänä oli toimia Neuvostoliiton (verisen) salaisen poliisin KGB:n oikeuspoliittisena käsikassarana Suomen muuttamisessa kommunistiseksi(kansandemokraattiseksi) yhteiskunnaksi – näin sitten onneksi koskaan päässyt tapahtumaan.

Nykyisin tämä ennnttisten stalinistien ja nykyisten monikultturistien puuhakas joukko pyrkii muuttamaan Suomen monikulttuuriseksi helvetiksi ja tukahduttamaan toisinajattelevan kansanosan (enemmistön) ja sitä edustavien kellokaiden äänet – vaikka sitten lainsäädäntöön perustumattomista ns. rikoksista annettavilla vankeustuomioilla.

Demlalaisten suurin saavutus tähän mennessä on ollut Suomen merkittävimmän alapäähumoristin ja kansantaitelijan – Seppo Lehdon – paiskaaminen vankilaan sen vuoksi, että hänen huumoriaan ei siedetty yhteiskunnan yläpäässä.

Esimerkkejä yhteiskunnassa vaikuttavista demlisteistä on helppo luetella. Tämä ministerimme Tuija Brax on eräs varsin tunnettu demlisti.

Valtakunnaninkvisiittorina valtakunnansyyttäjänä toimiva Mika Illman on myös eräs varsin tunnettu demlisti. Hänen suurimpia saavutuksiaan on ollut kirjoittaa (sisällöltään uskomattoman kepeä ja) varsin kyseenalainen väitöskirja rasistisesta rikollisuudesta Suomessa – ja käyttää omaa väitöskirjaansa oikeustieteellisenä lähteenä syyttäjänä toimiessaan. Hän ratsastaa toisinajattelijoiden ruumiiden yli kohti oikeuskanslerin virkaa.

Eräs nimi joka kannattaa myös muistaa tässä yhteydessä on Johanna Ojala.

Tämä reipas asianajaja on ilmeisesti keskittynyt rahastamaan yhteiskunnalta rahaa itselleen,  hoitamalla maahanmuuttajien maksuttomia oikeudenkäyntejä (mok).  Unohtamatta mitenkään sellaisia demlistejä kuten lainsäädäntöneuvos Ilari Hannulaa (joka toimii Braxin alaisena oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla), käräjätuomari Jaana Niemitaloa ( Helsingin käräjäoikeus) tai OTL ja hallinto-oikeuden assistenttia Riku Neuvosta (Helsingin yliopisto).

Niin, vielä eräs asia näistä demlisteistä. Oikeusministeri Brax on asettanut Brysselin käskystä työryhmän tutkimaan toisinajattelijoiden tehokkaampaa hiljentämistä ja rangaistusten koventamista (… vaikka rasistisia rikoksia ei ole määritelty laissa).

Oikeusministeriö on tänään asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on saattaa kansallisesti voimaan Brysselissä 27.-28. marraskuuta 2008 tehty neuvoston puitepäätös (2008/913/YOS) rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin, jäljempänä rasisminvastainen puitepäätös, sekä Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen Strasbourgissa 28. tammikuuta 2003 tehty lisäpöytäkirja (ETS 189), jäljempänä rasisminvastainen lisäpöytäkirja, joka koskee rasistisia ja muukalaisvihamielisiä tietoverkkorikoksia.

1.2. Toimikausi

01.06.2009 – 30.11.2009

Ja mikä onkaan tämän työryhmän kokoonpano?

Puheenjohtaja:
Lainsäädäntöneuvos Ilari Hannula, oikeusministeriö, lainvalmisteluosasto

Jäsenet:
Käräjätuomari Jaana Niemitalo, Helsingin käräjäoikeus
Valtionsyyttäjä Mika Illman, Valtakunnansyyttäjänvirasto
Asianajaja Johanna Ojala, Suomen Asianajajaliitto
OTL, hallinto-oikeuden assistentti Riku Neuvonen, Helsingin yliopisto

Kaikki nämä edustavat yhtä (kyseenalaista) poliittista näkemystä sananvapaudesta – koko ryhmä olisi syytä jäävätä. Lisäksi – hieman syvemmältä tonkien – jokainen ryhmän jäsen pystyy edistämään tässä ryhmässä suoraan omia poliittisia, urallisia tai taloudellisia tavoitteitaan – myös ryhmän asettaja.

Puolueettomuus (toisinajattelijoiden mielipiteistä nyt puhumattakaan) on ainoa kaveri, joka loistaa työryhmässä poissaolollaan.

Lähteet: OM, kiitos Roopelle.</em

Päivitys 130809 2110:

Sen verran haluan vielä lisätä aiheeseen, että haluan kiinnittää huomionne erikoisesti erääseen Riku Neuvosen kirjaan Sananvapaus, joukkoviestintä ja sääntely (TALENTUM MEDIA OY 2005, ISBN 9521409533 / 952-14-0953-3 EAN 9789521409530) liittyneeseen kommentointiin:

Tilaisuuden aluksi vastikään sananvapaudesta kirjan kirjoittanut OTL Riku Neuvonen herätti keskustelua aiheesta Yksilön suoja ja sananvapaus. Alun perin sananvapaus ja yksityisyyden suoja perusoikeuksina oli tarkoitettu valtion ja yksilön välille suojaamaan yksilön vapaus- ja oikeuspiiriä valtiota vastaan. Nykyään perusoikeudet käsitetään myös horisontaalisena kysymyksenä, jolloin vastakkain ovat kahden yksilön perusoikeudet.

Tässä johtopäätöksessä on sellainen kansanvaltaisuudelle vieras piirre, että valtiovalta (tässä tapauksessa sekä lainsäätäjä että oikeusjärjestelmä) ottaa kantaa jonkun yksityisen ihmisen puolesta toista yksityistä ihmistä vastaan sanan miekkaa käytettäessä liian herkästi. Tässä mennään hyvin äkkiä väärälle puolelle aitaa siinä, mitä lainsäädäntö sanoo yhdenvertaisuudeesta (puhumattakaan nyt sitten ilmaisun-, mielipiteen- ja sananvapaudesta).

Tästä syntynyttä johtopäätöstä on laajennettu koskemaan myös myös vähemmistöryhmiä, jolloin on syntynyt sellainen nurinkurinen tilanne, että yhteiskunta ei asetu puolustamaan omia jäseniään, vaan puolustaa pahimmillaan yhteisön ulkopuolisia tunkeutujia ja rankaisee omia jäseniään.

Lähde

Site Meter

Viininmaistelu loppui nyt dhimmi Maria,
Vuorossa on on suora Sharia

Maria vinkun huiviin nakkaa,
imaami pirun naisesta hakkaa

Kun vinkusta alkaa Maria juovuta,
Imaami ei hakkaamisesta luovuta

Päähän särkyy pullo juovuttava,
On Marian synnistä luovuttava

Voi Maria syntistä parkaa,
Onneksi imaami hieroo paikkaa arkaa

Pian on syntyvä poika noheva,
Pelastettu liitto on Marian oleva

Tätä ei estä väri ihon tai kypsyys mikään,
Kuin Somaliassa tai Libanonissa ikään

Vaan tästäkös Ahmed pultin nappaa,
Enhämmäoo edes pannutota akkaa!

Sossua varten sen siihen haalin,
Elantoa pakolaisen kurjan vaalin

Imaami sanoo pojalleen, takaisin pois!
Luuletko, että maa lännen sua varten ois?

Sun vihaa kotimaassa mielees kerätä pitää,
siitä vasta islamin muutos ja kumous täällä itää!

Länsi on syntistä pahuuden pesää,
Siksi sinun täällä hyvä on elää

Kunhan et koskaan mitenkään vaan,
Ala niitä työlläsi auttelemaan

Sarvesta tulee poikaa vaikka yksi tai kaksi,
Niiltä ota oppi naisen, se on tiukka ote ja saksi

Kivikasan äärellä, äitinsä haudan
Muhammed antoi äpärälle rauhan

Tämä runo on syntynyt spontaanisti kahden kirjoittajan – Kullervon ja MW:n – Homma-foorumissa käydyn perinteisen kalevalaisen runonlaulannan tuloksena, kesäisenä kymmenes elokuuta aamuna.

Site Meter

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on ollut varsin näkyvästi esillä aina kun anarkistit ovat saaneet tarpeeksi julkisuutta. Julkisuudessa on syntynyt kuva valtiota ja kaikenlaista yhteiskunnallista pakkoa vastustavasta anarkohenkisestä hahmosta. Tällä pohjalla anarkomarkot ja prekaeetut äänestivät Paavon myös Eduskuntaan.

Tämä kuva on nyt sitten lopultakin kadonnut kuin flatus Siperiaan kesäisen itätuulen mukana. Paavo Arhinmäki on todellisuudessa luunkova vasemmistolaisten arvojen ja pakkovaltiomallin kannattaja. Tosin kuin ns.oikeistolaisesti ajattelevat henkilöt, Arhinmäki uskoo kansalaisten olevan valtiota varten – eikä päinvastoin.

Päivän uutisvuosta nousi esiin varsin selväsanainen ja avoimesti marxilaishenkinen julistus.

Pakkopaavomme  pidentäisi oppivelvollisuutta 18 ikävuoteen asti. Arhinmäki sanoo Aamulehdessä, että perusopetus voisi kestää yhä yhdeksän vuotta, mutta tämän jälkeen nuoren pitäisi  jatkaa koulua vielä kolme vuotta teoriapainotteisella lukiotyyppisellä linjalla, ammatillisessa koulutuksessa tai oppisopimuksen turvin.

Paavon ehdotuksen  taustalla on (sinänsä asiallinen) huoli siitä, että moni nuori jää peruskoulun jälkeen ilman opiskelupaikkaa tai töitä.

”12-vuotinen peruskoulu tarkoittaisi sitä, että kuntien ja valtion vastuulla olisi taata opiskelupaikka kaikille.”

Ideassa on ainoastaan se ikävä puoli, että se on täysin toteuttamiskelvoton.  Yhteiskunnalliset varat ovat rajallisia, eikä tällä hetkelläkään kaikille nuorille löydy opiskelupaikkaa heti peruskoulun jälkeen.

Siinä ei auta töpselistä tuleva sähkö eikä taikaseinästä tuleva raha. Kun limiitti on täysi ja rahat syöty, on vaikea taikoa niitä mistään lissää – etenkään kun yhteisiä rahoja työnnetään täysin edesvastuuttomasti suoraan Kankkulan kaivoon.

Ongelma syntyy myös siitä, että mitä tehdään silloin kun opiskelu ei maistu ja kahdeksantoista ikävuotta tulee täyteen. On aika helppoa heittää villi arvaus, että koulu jää tuolloin kesken. Tuossa tapauksessa on (vanhaa sananlaskua hieman murjoen) kulutettu kolme ylimääräistä vuotta opettajien hermoja, koulun penkkejä, omia housunpersauksia – ja yhteiskunnan rahoja.

Mutta Paavolla on ratkaisu. Se ratkaisu on (yleisvasemmistolaiseen tapaan) tuo edellä mainittu pakko.

(Se miten hyvin tämä sopii Paavon prekaristi– ja anarkistiäänestäjien maailmankuvaan onkin sitten aivan toinen kysymys.)

Vasemmiston poltellessa ganjaa ja makasiineja sekä  masinoidessa työmarkkinavallankumousta, kärsijäksi jäävät normivirtaset. Lainkuuliaiset  ihmiset alistuvat väkivallan ja sanktioiden edessä pakon alle, mutta  pakkokeinoilla ei ole koskaan saatu kovin pysyviä tuloksia – eikä tulla nytkään saamaan. Myöskään kannettu vesi ei ole kovin hyvä pysymään kaivossa.

Porkkana on keppiä parempi pitkäjänteistä työtä tehdessä – se olisi vasemmiston syytä oppia esimerkiksi Isä Aurinkoisen touhujen jälkisaldoa tarkastellessaan.

Myös Spd:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on mukana näissä  vasemmistolaisissa propagandatalkoissa. Urpilaisen mukaan oppivelvollisuutta voisi pidentää nuorisotyöttömyyden ehkäisemiseksi, mutta demareiden mallissa koulu jatkuisi vain vuodella.

”Jos on ollut jo vuoden vaikka ammatillisessa oppilaitoksessa parturikampaajalinjalla, silloin voi olla motivaatiota jatkaa tutkinto loppuun asti”

Urpilainen rysäyttää demarillaan pusikkoon vielä tukevammin ja syvemmälle kuin Arhinmäki.

Tuollaisen puolittaisen hällä-väliä-tyylin (vasemmalla kädellä) hoidetun pöhköpolitiikan aika on ohi – Urpilainen ja muut (1970-luvulle sekä henkisesti ja poliittisesti jääneet) demarit sitä eivät vielä kuitenkaan ymmärrä – eikä he myöskään ymmärrä sitä, että näin lähtee kierros näyttelykehässä käyntiin.

Mielenkiintoista tässä tilanteessa on se, että demarit ja vihreät ovat nyt vasemmiston kennelin näyttelykoirat – kennelin emäntä on vasemmistoliitto.

Olisi väärin olla antamatta Paavo Arhinmäelle ensimmäisen luokan Macchiavellin ritarikunnan komentajamerkkiä – komeasti Paavomme on aloittanut oman poliittisen valtataistelunsa.

Pitää nostaa hattua myös  sille, että aidosti vasemmistolaista pakkovaltaa (ilmeisesti) ajava poliitikko nousi nimen omaan valtiota vihaavien anarkistien äänillä eduskuntaan.

Sillekin pitää nostaa hattua, että Paavo pystyi (vaikka vasemmistoliiton ay-jyrät vastustivat raivoisasti) nousemaan puolueensa johtoon.

Ja tämän päivän jälkeen pitää nostaa hattua ehdottomasti myös sille, että Paavo on onnistunut nostamaan itsensä suomalaisen vasemmiston keulahahmoksi – huolimatta siitä, että hän on änkyränä tunnettu marginaalipuolueen edustaja.

Demareiden Antti Kalliomäki ehdotti nimittäin maanantaina puolueen lehdessä Uutispäivä Demarissa, että Sdp:n olisi hylättävä molemmat perinteiset hallitusmallit punamulta ja sinipuna.

Kalliomäki haluaisi Sdp:n tavoittelevan enemmistöhallitusta, joka koottaisiin ilman kahta muuta suurta puoluetta. Hän myöntää, että tavoitteessa piilee riski Sdp:n oppositiotaipaleen venymisestä entisestään.

Vähemmän yllättäen, maanantaina Uutispäivä Demarin verkkosivulla niin vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kuin vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistökin pitivät Kalliomäen ehdotusta varteenotettavana.

(Niin ovatko Vihreät edelleen porvaripuolue, kysyy äänestäjä?)

Myös Jutta Urpilainen huomautti maanantaina puhuneensa toistuvasti ”punavihreän” yhteistyön tarpeesta tulevaisuudessa.

”Politiikan sisältöjen näkökulmasta punavihreä yhteistyö olisi luontevinta. Se on unelma, joka on äänestäjien käsissä”,

Urpilainen ei kuitenkaan usko unelman toteutuvan vielä ensi vaaleissa.

Onneksi olkoon Paavo – olet antanut vasemmistolle kasvot.  Toivon vilpittömästi, että suomalaiset ymmärtävät mitä niiden kasvojen takana piilee.

Ihmiskasvoista sosialismia ei nimittäin ole olemassakaan – kuten ei kapitalismiakaan.

Olen usein todennut, että ultrakapitalismi takaa sinulle paikan katuojassa. Ultrakommunismi takaa Sinulle paikan pakkotyöleirissä. Onneksi on kolmaskin tie.

Lähteet: AL, IS, HS, STT

Site Meter

”Minun tuntumani on, että rasistinen kirjoittelu on lisääntynyt selkeästi. Se on ilman muuta huolestuttavaa, koska se on helposti kasvupohja vakavammalle rikollisuudelle.”

Sisäministeri Anne Holmlund (epäkansallinen sekoomus) Hyysärissä 23.7.2009

Holmlundin kommentti on kuin suoraan Neuvostoliitosta.

Vai miten mielestänne mielipiteen ilmaiseminen voi olla kansalaisyhteiskunnassa pohja vakavammalle rikollisuudelle? Seuraavaksi ohjelmassa taitaa olla toisinajattelijoiden pakkohoito psykiatrisissa laitoksissa…

Tämä Holmlundin kommentointi – etenkään poliisiministerin asemassa –  ei sovi oikein kansanvaltaisen kansalaisyhteiskunnan kuvaan.

Site Meter

Verkkolehti Uusi Suomi avaa Hyysärin kokototuudesta poikkeavan käsityksen suomalaisen korruption – eli vaalirahoituksen – syvimmästä olemuksesta.

Otsikolla Vaalirahakytköksiin ei hevin kajota – tämän takia nimetyssä uutisessaan US kertoo, että kynnys tutkia vaalirahan ja päätöksenteon yhteyksiä on Suomessa keskusrikospoliisin mukaan korkea. Lakipykälien lisäksi tähän vaikuttaa apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen linjaus vuodelta 2005.

Uuden Suomen mukaan Kalskeen kanta on selvä – rikosoikeutta voi soveltaa vaalirahoitukseen vain selvissä tapauksissa. Kalskeen kannan mukaan kyse pitää siis olla selvästi muusta kuin edustukselliseen demokratiaan kuuluvasta, hyväksyttävästä sidonnaisuudesta. Tutkittavan rahoituksen pitää myös olla selvästi omiaan vaikuttamaan luottamushenkilön toimintaan tai ainakin vaarantamaan yleistä luottamusta.

Kalske linjasi tätä asiaa siis jo vuonna 2005 syyttämättäjättämispäätöksessään, joka koski rakennusliikkeiden mainoksia järvenpääläisen poliitikon vaalilehdessä.

Järvenpään kaupunginvaltuuston puheenjohtaja pyysi kyseisiltä yrityksiltä maksulliset mainokset kunnallisvaalilehteensä syksyllä 2004. Kaupunginvaltuusto oli edellisvuonna hyväksynyt yrityksiä hyödyttäneen kaavamuutoksen. Paikallinen asunto-osakeyhtiö vei asian poliisin tutkittavaksi. Tapaus eteni syyteharkintaan, mutta sen enempää kuin kihlakunnansyyttäjä kuin apulaisvaltakunnansyyttäjäkään eivät nähneet asialliseksi nostaa syyteitä – korruptiota sivuavassa asiassa.

Vanha sanonta kuuluu, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

Keskusrikospoliisi on hierarkisesti valtakunnansyyttäjänviraston alainen, joten tämän ei pitäisi nostaa yhtään olankohautusta kummempia kommentteja ajattelevassa (kansalaisyhteiskunnan) yleisössä.

Tämä päätös nimittäin nostettiin kaikessa hiljaisuudessa esiin keskusrikospoliisin tämänvuotisessa korruptiotilannekuvassa, eikä sen esiin nostaminen tuossa yhteydessä ole tuonut yhteisöstämme esiin yhtään krriittisiä äänenpainoja – ennen tätä nykyistä (lähinnä myötähäpeää aiheuttavaa) vaalirahasotkua.

Kun tämä kuuluisa valtakunnansyyttäjänvirasto on nykyään keskittynyt lähinnä (kansalaisyhteiskunnan pelisääntöjen ja perustuslain vastaiseen) sananvapauden (ja sen myötä tärkeimmän kansalaisoikeuden) rajoittamiseen, niin on turha ihmetellä syitä siihen, miksi sen aika ja resurssit (sekä halu?) eivät riitä yhteiskunnan kannalta todella vakavien asioiden tutkimiseen.

Kalskeen päiväkerho on vallanpitäjien sylikoira, eikä se ole todellakaan kiinnostunut suomalaisen kansallisvaltion muuttamisesta (vastoin kansan enemmistön tahtoa) monikulttuuriseksi helvetiksi.

Se suosii ja puolustaa lainsäädännössä kirjatun yhdenvertaisuusperiaatteen romuttamista.

Se ei puutu vähemmistövaltuutetun viraston ylilyönteihin – – vaikka sen pitäisi tehdä se jo virkansa puolesta.

Se eri puutu ns. positiiviseen syrjintään – – vaikka sen pitäisi tehdä se jo virkansa puolesta.

Se ei puutu kansalaisoikeuksien rajoittamispyrkimyksiin – – vaikka sen pitäisi tehdä se jo virkansa puolesta.

Se ei suojele perustuslaissa suojattua suomalaista kansallisvaltiota ja elämänmuotoa – – vaikka sen pitäisi tehdä se jo virkansa puolesta.

Se ei puutu yhteiskuntaan muuttamaan pyrkiviin liikkeisiin  – – vaikka sen pitäisi tehdä se jo virkansa puolesta.

Ja tärkeimpänä kaikista näistä epäkohdista – se luo oikeuskäytäntöön linjaa, joka suosii ja kannustaa korruptiota.

Kysymys kuuluukin – – mitä virkaa on tällaisella virkavallalla?

Lähde: US


Site Meter

Ulkoministeriö on teetättänyt Taloustutkimuksella taas kerran manipulointiin pyrkivän ja varsin (kansanvallan kannalta) eettisesti arveluttavan mielipidekyselyn.

Tuosta tutkimuksesta voi päätellä suoraan pari asiaa:

Ensiksikin, 680 suomalaista 5 000 000:sta on tutkitusti sitä mieltä, että nykyistä kehitysapupolitiikkaa pitää jatkaa ja haluaa pitää nykyiset määrärahat ennallaan. Otos oli nimittäin jälleen kerran se kuuluisa 1000 (mahdollisesti hyvin tarkasti seulottua) haastateltavaa.

Näitä ihmisten mielipiteen muokkaukseen tarkoitettuja ns. mielipidekyselyjä on tehty aikaisemminkin. Ja aikaisemminkin niiden tekijät ovat jääneet varsin nolosti housut kintuissa kiinni moraalittomasta puuhastelustaan.

Muistuupa nyt mieleeni – ei ensimmäisenä mutta yhtenä härskeimmistä – viime eduskuntavaalien alla viime tipassa julkaistu ns. mielipidekysely. Tuolloin Hyysäri teetätti myös ns. mielipidekyselyn yllätys, yllätys 1000 (tarkkaan valitun demarin?) otannalla. Kyselyn mukaan demarit saisivat vaalivoiton ja sekä kokoomus että keskusta kärsisivät vaalitappion.

Kuinka sitten kävikään…

Tämä on lajiltaan samaa kamaa, kuin (nykyisten) päättäjien harrastama sananvapauden rajoittaminen, monikulttuurisuuden tuputtaminen ja Suomen muuttaminen kansan mielipiteen vastaisesti kansallisvaltiosta osaksi yhtä Suurta Eurooppalaista Monikulttuurista Liittovaltiota.

Toinen merkillepistävä asia on Ulkoministeriön virkamiesten varsin perinteinen tapa pitää kiinni määrärahoistaan ja Afrikkaan suuntautuvista virkamatkoistaan. Kovin inhimillistä, mutta yhtä vähän oikeutettua, kuin mitkään muutkaan verovarojen hassaamiset Kankkulan kaivoon.

Nykymuotoinen kehitysapu alkaa olla (vääristyneisyydestään huolimatta) kuin mantraa näille virkamiehille – kuten myös eräille poliitikoille, joista voisi nostaa esimerkiksi Kimmo Kiljusen, Erkki Tuomiojan, Paavo Arhinmäen ja Anni Sinnemäen, kovin, kovin yksipuolisesta vihervasemmistolaisesta kastista.

He ovat jauhaneet tätä jargonia niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pitkään, että ovat alkaneet uskoa siihen ilmeisesti itsekin. Toinen mahdollisuus on se, että he (kuten eräät virkamiehetkin?) ovat taloudellisesti ja urallisesti riippuvaisia veronmaksajien rahojen haaskaamisesta nykymuotoiseen kehitysapuun.

Kun tietää Afrikan korruptiotason, herää ikävä epäilys siitä (etenkin vaalirahaskandaalin jälkeen), että ovatko nämä kotimaiset kehitysapupuuhastelijat olleet korruption koskemattomissa?

Olen toki samaa mieltä siitä, että ihmisiä pitää auttaa heidän kotiseudullaan – eikä ruokkia sosiaaliturismiin perustuvaa kansainvaellusta kehitysmaista kohti länttä.

Se ei kuitenkaan tapahdu nykymuotoisen kehitysavun keinoin.

Nykymuotoinen kehitysapu on rahojen kaatamista sinne kuuluisaan Kankkulan kaivoon. Se on suoraa varainsiirtoa kehittyneiden maiden köyhiltä kehitysmaiden rikkaille – diktaattoreille, mafiosoille, rosvopäälliköille, sotaherroille, rikollisille, murhaajille, raiskaajille ja ryöstäjille.

Ikävintä on kuitenkin huomata eurooppalaisen kolonialismin nousevan tämän kehitysyhteistyövarjon alla. Darfurin operaatiossa ei ole kyse mistään sen kummallisemmasta kuin nykyaikaisesta siirtomaasodasta EU:n (tai itse asiassa Ranskan ja Saksan) sekä nousevan Kiinan välillä. Kärsijänä ovat paikalliset ihmiset Afrikassa ja maksajana yleiseurooppalainen veronmaksaja.

Nykymuotoinen kehitysapu ruokkii pohjattoman ahnetta järjestäytynyttä rikollisuutta – huumekauppaa, ihmiskauppaa, valloitussotia ja inhimillistä kurjuutta. Lisäksi se ruokkii myös maailman väestöräjähdystä ja nälänhätiä sekä sitä kautta kasvavaa sosiaaliturismia. Se pitäisi muuttaa vastikkeelliseksi ja kehitysmaiden omaa suoriutumista kannustavaksi reilun kaupankäynnin pohjalta tehdyksi suosivuuspolitiikaksi.

Ennen sitä on turha kuvitella mitään hyvää tapahtuvan – ei kehitysmaissa eikä kehittyneissä maissa.

Mutta mitä tekevät päättäjät ja virkamiehet? He ovat kiinnostuneempia manipuloimaan ihmisten mieliä ja luomaan näennäissuvaitsevaa ja kaikesta rasismista (näennäisesti) uloskasvanutta Uutta Uljasta Homo Europeanusta (Heidän hengenheimolaistensa luoma Homo Sovieticus kun ei oikein toiminut…). Tulevaisuuden siirtomaasodat nimittäin tarvitsevat uhrattavissa yleiseurooppalaista lammaskaaderia.

Juuri tämän vuoksi kaikkiin näihin ns. mielipidekyselyihin pitäisi liittää varoitustarra ”ei kerro totuutta, sisältö vaarantaa tulevaisuutesi ja lastesi elämän”. Näin ihmiset osaisivat varoa kyseistä höpöhöpötietoa.

Parasta olisi tietysti kieltää moiset kyselyt lainsäädännön kautta, heivata korruptoitunut parlamentarismi historian tunkiolle ja siirtyä suoraan demokratiaan.

Lähde: HS


Site Meter

Tämä muutaman viikon loma ja aivan tietoisesti tehty irtiotto maailmasta ja sen todellisuudesta alkaa ilmeisesti tuottamaan tuloksia.

Kun katselin tänään Hyysärin uutisia, niin käsitykseni siitä, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tapahtunut kiehunta ja muutos maailmassa ei ole vielä saavuttanut kliimaksiaan – muutos kehittyy edelleen.

Otan tässä muutaman esimerkin.

Kahdessa eri uutisessa kerrottiin radikalismin jatkavan kulkuaan – vaikka sen olisi pitänyt loppua äärivasemmiston kohdalta jo tuohon kuuluisaan kommunismin konkurssiin – ja äärioikeiston kohdalla Nurnbergin oikeudenkäyntiin ja sitä seuranneeseen amerikaanisaatioon.

Jostain syystä – kivuliaassa maanosassamme – sekä äärivasemmisto että äärioikeisto on päässyt jälleen kerran yli uutiskynnyksen. Uutiset kertovat äärivasemmiston aloittaneen mellakat Italiassa G8-kokouksen vastustamisen tiimoilta ja samaan aikaan poliisi on joutunut taiteluun äärioikeistoa edustavien ryhmien kanssa Unkarissa.

Kun samalla uutissivulla – ja samaan aikaan – paheksutaan sitä, että Formula 1:n ehdottoman itsevaltiaan – Bernie Eccklestonen – kehuneen Adolf Hitlerin kykyä ”saada asiat hoidetuiksi”.

Asia muuttuukin tässä uutisvuossa – nykymaailman kaikkien pinnalla olevien ilmiöiden tavoin – varsin paradoksaaliseksi.

Eccklestone ylistää samassa haastattelussa vahvoja johtajia ja moittii nykyisiä poliitikkoja heikoiksi. Ecclestone kehuu Hitlerin kykyä johtaa suuria ihmisjoukkoja. Samalla hän sanoo kallistuvansa enemmän totalitarismiin demokratian sijaan.

Ecclestone puhuu haastattelussa myös esimerkiksi Saddam Husseinista.

Teimme pahan virheen, kun kannatimme ajatusta päästä Saddam Husseinista eroon. Hän oli ainut, joka pystyi kontrolloimaan tuota maata [Irakia]

Tämä samainen Ecclestone on herättänyt hämmennystä kommenteillaan myös aiemmin. Viime kuussa hän sanoi F1-sarjan tarvitsevan tummaihoisen juutalaisnaisen, joka voittaisi muutaman kisan.

Mistä sitten on kyse?

Vaikka kaiken tämän sekavuuden keskellä näyttäisi siltä, että äijä on menettänyt järkensä, niin kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, että vaikka Eccklestonekin vaalii lompakkoaan ja omaisuuttaan, hän hakee myös muutosta nykyiseen järjestelmään. Hän on nimittäin lukenut läksynsä, ymmärtää muutosta ja tietää myös sen, että se kenellä on todellista valtaa (mammonaa ja suhteita), pärjäilee sekä äärioikeistolaisten että äärivasemmistolaisten kanssa.

Kuten Kruppin suku pärjäsi kansallissosialistien tai Fordin suku kommunistien kanssa – loistavasti jo pelkästään rahallisesti.

Kyse on kuitenkin siitä miten valjastetaan ideologioita rahan ja kansainvälisen kapitalismin vankkureita vetämään.

Vaikka juuri ja nyt näyttäisi siltä, että äärioikeisto saattaisi viedä pidemmän korren, todellisuus voi olla jotain aivan muuta. Äärivasemmisto kansainvälisyyteen ja valtiottomuuteen perustuvine ideologioineen on juuri sitä mitä globaali kapitalismi tarvitsee.

Nimittäin kaikkien orjien näennäiseen yhdenvertaisuuteen perustuvan ja ahkerien työläismuurahaisten muodostaman paariakastin. Siinä ei ihmisen ihonvärillä, uskonnolla tai mielipiteellä ole mitään merkitystä.

Samaan aikaan nationalistien ajattettelemattomin osa haluaa lähteä mukaan pelkän Formula 1 kilpailuissa soitettavan kansallishymnin tai – pahimmassa tapauksessa – sokean markkinataloususkonnon vuoksi.

Circus et panem – sanoisivat roomalaiset.

Tai kuten Joseph Göbbels sanoi, tulemme pääsemään valtaan laillisin keinoin, miten me valtaa sen jälkeen käytämme on oma asiamme.

Tai kuten Vladimir Iljitsh Lenin sanoi, vallankumous tarvitsee hyödyllisiä idiootteja.

Häviäjiä tässä kilpailussa ovat kaikki kansat, kulttuurit, diversiteetti – ja loppupelissä orjiksi viihteen ehdoilla antautuvat yksilöt.


Ultrakapitalismi takaa sinulle paikan katuojassa. Ultrakommunismi takaa Sinulle paikan pakkotyöleirissä. Onneksi on kolmaskin tie.

Valinta on Sinun – on muutoksen aika, halusit tai et.

Halusit tai et.

Lähde: HS


Site Meter

Näiden sanojen myötä heteroseksuaalisuuden ylivalta on ohi!

Miten kukaan voi kuvitella, että on olemassa vain yksi tie jota on kuljettava, ja että tämä tie on valtion päällystämä ?

Kuka haluaa elää elämänsä byrokraattisen hallinnon suunnitelmien mukaan? Kuka haluaa antaa väestöpolitiikan ja sukupuolittuneen vallan määrätä ihmissuhteistaan?

Vaikka sinä haluaisitkin, me emme halua! Elämme ja valitsemme itse. Meidän kylkiluistamme ei muokata valtakuntia, eikä meidän äänillämme oikeuteta sotakoneistoa! Elämme mieluummin yhteisöissä, joissa kansallisuus ei määrää ihmisarvoa!

Akuliina iskä-järkkäsi-Ylelle-töihin Saarikoski TV-lupavaroin kustannetussa vallankumousohjelmassaan.


Site Meter

Helsingin Sanomien urheaan (ja todellisuudesta vieraantuneeseen) päätoimittajakuntaan kuuluva isovelihahmo uskaltaa hyökätä eilisen propagandapläjäyksen pääkirjoitussivulla suomalaisten kimppuun – kansanryhmänä karkeasti yleistäen ja yleisellä tasolla – pidättäytyen kuitenkin tyylikkäästi anonyymiteetin takana.

Ehkä minäkin uskallan arvostella tässä tuota kuvottavaa propagandistista oksennusta – myös anonyyminä?

Otsikolla Edes lapset eivät välty suomalaiselta rasismilta nimetyssä kirjoituksessa mennään tyylillisesti, asiallisesti ja tarkoitushakuisesti niin alas, että ainoastaan ja ehkä tämä saman mielipideaviisin aikaisempi tökerö tuherrus pystyy alittamaan riman yhtä tyylittömästi.

Suomalaisten kyky edes sietää ihmisiä – suvaitsemisesta puhumattakaan –, jotka poikkeavat ihonväriltään, ulkonäöltään tai kieleltään kantaväestöstä on vielä hyvin ohutta. Suurimmillaan suvaitsevaisuus ilmenee juhlapuheissa, puolue- ja yritysjohtajien lausunnoissa ja koulujen opetussuunnitelmissa.

Tämä havainto pitää varmasti jollain muotoa paikkaansa.

Näennäissuvaitsevaisuus on todellakin suurinta niissä joukoissa, jotka pyrkivät hyötymään taloudellisesti humanitaarisesta maahanmuutosta ja niissä jotka ovat vieraantuneet täydellisesti suomalaisten enemmistön arjesta ja siihen liittyvästä todellisuudesta. Kolmas ryhmä on tietysti tämä monikulttuurihumalassa sekoileva kukkahattutätien ja -setien varsin pieni (mutta sitäkin kovaäänisempi) joukko.

Toisaalta tuo väite, että suomalaisten kyky edes sietää ihmisiä – suvaitsemisesta puhumattakaan –, jotka poikkeavat ihonväriltään, ulkonäöltään tai kieleltään kantaväestöstä on vielä hyvin ohutta, ei itse asiassa pidä paikkaansa.

Suomalaisuus on lähtökohtaisesti kulttuurina hieman varauksellista, mutta perustaltaan ystävällisesti ja positiivisesti uusiin asioihin suhtautuvaa (tosin ennen hyväksymistä niitä karkealla huumorilla testaavaa ja tarkastelevaa). Historiamme orjajaksojen vuoksi kulttuurimme on hieman alentuvaa vieraita kohtaan, mutta sen pohjalla on kuitenkin 1800- ja 1900-luvuilla syntynyt kansallinen tietoisuus ja sen kautta itsensä arvostaminen. Tämäntyyppinen hyökkäys valtakunnallisen median (ja sen takana seisovan nykyhallinnon) taholta pyrkii romuttamaan tätä kansallista identiteettiä ja palauttamaan suomalaiset nöyriksi käskyläisiksi.

On helppoa sanoa, että Suomi ei ole rasistinen maa. Jos Suomeen alkaa muodostua todellista rasimia jossain vaiheessa, se on väärän politiikan seurausta.

Rasismi syntyy klassisen mekanismin kautta. Ystävällisyys ja uteliaisuus muuttuu kulttuurien kohdatessa – ja saapuvan (valloittavan) kulttuurin alkaessa kaventamaan alkuperäiskulttuurin elinmahdollisuuksia – ensin ksenofobiaksi ja sen jälkeen avoimeksi (kummaltakin puolelta toista vastaan suunnatuksi) rasismiksi.

Näin ollen on helppoa väittää myös, että maahanmuuton minimoiminen, maahanmuuttajien nopea ja tehokas integroiminen alkuperäiskulttuuriin ja kansallisvaltion puolustaminen ovat tehokkaimpia aseita rasismia vastaan.

Suomessa on nähty aikaisempien vähemmistöjen ja tulijoiden kanssa erinomaisia esimerkkejä tällaisesta yhteiskunnallisesti toivotusta kehityksestä. Nimet Fazer, Rosenlew, Sinebrychoff ja Finlayson ovat loistavia esimerkkejä maahanmuuttajien integroitumisesta tuottavaksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa (he eivät tosin saapuneetkaan Suomeen humanitaarisen maahanmuuton tuloksena…).

Eikä tämä Suomessa syntyvä ja kehittyvä rasismi ei ole pelkästään suomalaisten vähemmistöihin kohdistamaa. Todellinen rasismi tilastojenkin mukaan on painottunut muutamien maahanmuuttajaryhmien toisiinsa ja valtaväestöön kohdistamaan toimintaan.

Se mikä tekee tästä Hyysärin pääkirjoituksesta oksettavan, on tämä keltaiselle lehdoistölle kuuluva tapa yleistää ja käyttää läpinäkyviä aasinsiltoja kirjoituksissaan:

Kun juhla- ja seminaarisaleista tai kirjoitetuista muistioista laskeudutaan arkimaailmaan vaikkapa paikallisjunan ovelle, vastassa on toisenlainen todellisuus. Siihen törmäsi muiden joukossa pieni kahdeksanvuotias tummaihoinen Amal Farah Abdi viime tiistaina, kun valkoihoinen mies tönäisi hänet asemalaiturille selälleen ja korosti väkivaltaansa nimittämällä tyttöä apinaksi.

Eli – kun joku suomalainen mies tekee tällaisen vastenmielisen ja tuomittavan teon, siitä voidaan syyllistää Hyysärin pääkirjoituspenaalin mukaan kaikkia suomalaisia? Eikö tämä ole juuri sellaista yleistämistä ja panettelua, joka on kriminalisoitu RL:ssa (kiihottaminen kansanryhmää vastaan)?

Ja pahemmaksi menee:

Erityisen vastenmielistä on se, että lapset joutuivat suomalaisten aikuisten harrastaman rasismin kohteeksi. Tyypillinen häiritsijä on humalainen suomalainen mies.

Jos tämä ei ole tuossa pykälässä kriminalisoitu yleistys, niin mikä sitten on (kysyn vaan, että missä on Mika Illman nyt) ?

Hyysärin mukaan Amal Farah Abdin vanhemmat osoittivat fiksuuttaan ja vastuullisuuttaan tehdessään lapsensa kohtelusta rikosilmoituksen ja antaessaan lapsensa kasvot julkisuuteen esimerkiksi rasismin uhrista.

Katsotaan nyt sitten – kun savu hälvenee – mitä on oikeasti tapahtunut. Kuten jo totesin, en hyväksy tuollaista käytöstä – jos näin on sitten todellisuudessa tapahtunut. Jostain syystä syyllistä – eikä todistajaakaan – ole löytynyt, vaikka niitä on haettu koko monikulttuurisen median ja Etelä-Suomen läänin poliisien voimin.

Tällaisissa paikoissa on kameravalvonta, joten hassua on myös se, miksi valvontakameroista ei löydy todisteita tytön väittämän mukaan tapahtuneelle hyökkäykselle?

Lapsilla on kautta maailman ja aikain tapana kertoa satuja – etenkin peitelläkseen omia tekemisiään. Jos savun hälvettyä näyttää siltä, että tulta ei ollutkaan, niin minusta media – ja etenkin Hyysäri – on syyllistynyt erittäin ajattelemattomaan ja typerään kirjoitteluun ja nykyisen henkisen ilmapiirin ja hallinnon aikana syylliset tulee saattaa (MIka Illmanin laintulkinnan ja yhdenvertaisuusperiaatteen perusteella) rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Henkilökohtaisesti alan olemaan entistä enemmän vakuuttunut siitä, että tämä lainsäädäntöömme kirjattu kiihottaminen kansanryhmää vastaan on malliesimerkki sellaisesta lainsäädännöstä, jota ei pitäisi laatia missään.

Se on epäselvä, tulkinnanvarainen ja yleisen oikeudentajun vastainen – omiaan laskemaan lainrikkomiskynnystä yleiseimminkin. Se ei edusta laillisuutta eikä yhdenvartaisuutta – se edustaa hallitsevan luokan alistavaa suhtautumista kansan enemmistöön ja vähemmistöjen oikeuksien nostamista enemmistön oikeuksien yläpuolelle.

Hyysäri menee näissä johtopäätöksissään muuten vieläkin syvemmälle metsään – niin että vesaikko kaatuu ja hongat rytisevät:

Maahanmuutto ei ole Suomessa enää niin uusi asia, etteikö kantaväestöön kuuluvilla olisi ollut aikaa totutella elämään tasa-arvoisina kaikkien ihmisten kanssa. Viime vuodenvaihteessa Suomessa asui noin 235 000 ihmistä, jotka olivat joko ulkomaan kansalaisia tai ulkomaalaistaustaisia. Suomi on jo monikulttuurinen maa.

Ei muuten ole – siis niin, että Suomi olisi monikulttuurinen maa.

Ja jos olisikin – se olisi tuolla väestösuhteella suuri vääryys. Minua on pitkään ihmetyttänyt se, minkälaisten vanhempien lapsia nämä monikulttuurisuusfanaatikot ovat? Onko teitä alistettu ja piesty kotonanne niin pahasti, että oman menettämänne itsetuntonne lisäksi uskotte siihen, että kaikilla muillakin suomalaisilla on vielä orjan luonto ja huono itsetunto.

Erehdys – vaikka te kuinka kiihotatte toisianne monikulttuuriin, niin Suomi ei silti ole (todellisuudessa) mitenkään monikulttuurinen maa – täysin päinvastoin. Tyhmyys näkyy tiivistyvän Arkadianmäen ongelmajätelaitoksen ja Erkon lasitalon välille.

Kantaväestöllä on eräitä kansainvälisiin sopimuksiin kirjattuja oikeuksia omassa maassaan – tulijat sopeutukoot. Alkuperäiskulttuurriin sopeutumaton maahanmuuttaja on vihamielinen tunkeutuja, josta Jari Rantapelkonen varoittaa, että hyökkääjä ei välttämättä kanna asepukua ja että hyökkääjänä ei välttämättä ole valtio. Vuonna 2020 puhutaankin arvoperäisestä sodankäynnistä. Suomessa ei käydä laajoja maataisteluja vaan kamppailuja informaatiosolmuista.

Hyvä esimerkki suomalaisen kulttuurin yksikulttuurisuudesta on se, että äidinkielenään ruotsia puhuvan vähemmistön osuus väestöstä putoaa koko ajan – vielä nykyisestäkin neljän prosentin marginaalista vähemmistöä pienemmäksi kansanosaksi (omassa perheessäni kehitys on alkanut jo 1960-luvulla). Se, että suomalaiset ovat tavoiltaan yksikulttuurisia (riippumatta sitä kumpaa kansalliskieltä puhuvat), osoittaa Suomen kansan enemmistön olevan varsin yksikulttuurinen – ja Suomen olevan näin ollen yksikulttuurinen maa.

Se ken haluaa monikulttuuria, voi puolestani muuttaa Yhdysvaltoihin, Ruotsiin tai Etelä-Afrikkaan – ja jättää meidät (eli suomalaisten enemmistön) nauttimaan yksikulttuurisen maamme hedelmistä. Ei täällä ole pakko olla.

* * *

Eräästä asiasta olen tosin samaa mieltä tämän penaalin kanssa:

Jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen rauhaan ja koskemattomuuteen. Kaikilla lapsilla rodusta ja ihonväristä riippumatta on lisäksi oikeus odottaa aikuisilta suojelevaa ja vastuullista käyttäytymistä.

Kyllä. Tuohon ei ole mitään lisättävää.

Minä olisin voinut hyvinkin otsikoida tämän kirjoituksen esimerkiksi otsikolla Edes koirat eivät välty Suomeen sopeutumattomien maahanmuuttajien väkivallalta.

Raflaavaa? Ehkä.
Totta? Ehdottomasti.
Subjektiivista? Mahdollisesti.
Kiihottamista kansanryhmää vastaan? Ei tietenkään.

Minä en (toisin kuin tuossa HS:n pääkirjoituksessa) yleistä tuossa lauseessa mitään kansanryhmää tai maahanmuuttajia kokonaisuutena. Tuo otsikko on kohdistettu niitä kuuluisa muutamia yksttäistapauksia vastaan – niitä joita ei (toisin kuin HS:n pääkirjoituksen laatija) käyttää yleistämiseen.

Myös minulla ja muilla valtaväestöön kuuluvilla on oikeus henkilökohtaiseen rauhaan ja koskemattomuuteen. Se nyt ei – sattuneesta syystä johtuen toteudu aina.

Tämä johtuu varsin usein muusta kuin humalassa örveltävästä suomalaisesta heteromiehestä. Viimeisten vuosien aikana suurin syy konflikteihin, jotka ovat häirinneet minun, perheeni, sukulaisteni ja tuttavieni oikeutta rauhaan ja koskemattomuutta, on ollut jokin aivan muu asia.


Sukulaiseni ja tuttavani
ovat joutuneet erääseen (nimeltä mainitsemattomaan) vähemmistöön kuuluvien edustajien pahoinpitelyjen, ryöstön (kalsarit ja T-paita jäivät kaverini pojan päälle jokin aika sitten Tennispalatsin kulmalla) ja jopa raiskauksen kohteeksi – eivätkä koiratkaan välty Suomeen sopeutumattomien maahanmuuttajien väkivallalta.

Haluaisinkin tietää, miten tämä Hyysärin penaali suhtautuu tilanteeseen, jossa erääseen-nimeltä-mainitsemattomaan-maahanmuuttajavähemmistöön kuuluva aikuinen mies potkii kytkettyjä koiria, aikuinen nainen yrittää jyrätä koirat lastenvaunujensa alle ja lauma vaahtosammuttinen kokoisia kakaroita juoksee ympärillä huutaen ja kiusaten (jopa hakaten kepeillä) koiria. Ja kun siihen sanot, että antakaas olla, niin vastauksena on ryöppy syytöksiä rasistksi – kaiken huipulla alle kouluikäisen pojan huutamat fak-juut, vitu-homot ja paskapäät – tämä vanhempien seistessä vieressä ja yllyttäessä tuohon käytökseen.

Ei hyvää päivää….

Lähde: HS

Päivitys 180509 0847: Asiasta kirjoittavat myös (ja ainakin) Aleksi Lääperi ja Roopen Ropinaa.


Site Meter

On tässä tämän päivän uutisvuosta löydettävissä näköjään jotain hyvääkin.

Nimittäin se odotettu uutinen, että Virheet De Röda valitsi yksimielisesti puolueen puheenjohtajaksi seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi uusstalinistina, epäselvänä suullisena ilmaisijana ja monikulttuurihumppukistina tunnetun Anni Sinnemäen.

Sinnemäen valinta oli varsin selvä totuus jo pitkään – hänelle ei ilmaantunut vastaehdokasta. Hänet siis suorastaan huudettiin (Hyysärin Annia palvovan penaalin sanoin 😉 ) puheenjohtajaksi. Sinnemäen valinta puheenjohtajaksi merkitsee myös sitä, että hän siirtyy työministeriksi puheenjohtajuudesta luopuneen Tarja Cronbergin seuraajaksi.

Onnea virheille, Annille ja etenkin Suomen kansalle.

Sinnemäki on anarkisteja ja prekaeetuja beesailevana (ja kommuunniasumista suomalaisille tyrkyttävänä) vasemmistoänkyränä erinomainen hajottamaan vasemmistoa, osoittamaan virheiden poliittisen todellisuuden elitistisenä vasemmistopuolueena ja mahdollisesti antamaan Suomen kansalle viimeinkin tehokkaan rokotteen virheitä vastaan – niin tehokkaan, että tämä muka-ympäristöpuolue katoaa muiden jälkistalinististen painostus- ja kiristysryhmien mukana unohduksen yöhön.

Ensimmäinen asia jonka muuten haluan nähdä, on tämän uuden työministerimme tuleva tasapainottelu oman fix ideensä eli laittoman maahanmuuton laillistamisen sekä lamassa kärsivän kansallisvaltion aiheuttamassa ristiaallokossa.

Siitä tulee ennakkotietojen mukaan mitä hupaisin poliittinen farssi….

Tukea Annin on turha odottaa Kekkoseen ripustatutuneelta Maalaisliitolta – joka käy taistelua olemassaolostaan tai toiselta päähallituspuolueelta, Kokoomukselta. Kokoomus on nyt alkanut kuunnella kenttäänsä ja ottanut viimeinkin kantaa maahanmuuttoon.

Niin – ehkä pääsemme lopultakin eroon tästä vihreiksi kutsutusta jälkikommunistisesta painajaisesta ja ympäristöpolitiikkaa aletaan tekemään suomalaisen ympäristön ja Suomen kansan ehdoin?

Vihreät ovat nimittäin kansallisvaltiolle aiheuttamansa tuhon ja vahingon lisäksi mukana eturivissä lisäämässä maailman väestöräjähdystä politiikallaan – ja tuhoamassa näin yhteistä planeettamme.

Kysymys:
Suomalainen cityvihreä ja ympäristösuojelu, mitä yhteistä niillä on?
Ei mitään. Tuo sanapari on aivan yhtä yhteensopiva ja uskottava kuin Suomi ja kaupallinen banaaninviljely (tai demokratia ja EU)

Lähteet: US, HS, STT


Site Meter

Mitä luulette, onko tämä täyttääkö tämä lainaus kansanryhmää vastaan kiihottammisen tunnusmerkistön rikoksena:

Kooste käynneistäni somaleiden pitämissä kahviloissa viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta:

Henkilökuntaa ei näytä kiinnostavan saapuuko asiakas vai ei. Tiskin takana on niin vähän työntekijöitä, että itsepalvelulinjalla on taas ruuhkaa. Vilkaisu vitriineihin kertoo, että kuudella eurolla saa kuivan korvapuustin ja pussiteetä tai yhden sämpylän. Oikeastaan eniten tekee mieli kääntyä takaisin kadulle.

Kun kannan ostokset tarjottimella pöytään, joudun siivoamaan sen alta edellisen asiakkaan jättämät kahvikupit, lautasliinamytyt ja ruuantähteet. Jos olen saapunut jonkun seurassa, on taistelu tuotteista ja tilasta tappanut tunnelman.

Laman torjumiseksi kuluttajia yllytetään käyttämään somalialaisia palveluita. Jotta kehotusta voidaan noudattaa, täytyy somalialainen palvelu ensin keksiä.

Luulen, että ainakin vihervasemmiston mielestä se täyttää. Mutta olkaapa kukkahattusedät huoletta, tuohon lainaukseen on pesiytynyt kolme kirjaimen kokoista kirjoitusvirhettä

Miten tämä lainaus sitten – on se kiihottamista kansanryhmää vastaan?

Kooste käynneistäni Suomen kantaväestön pitämissä kahviloissa viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta:

Henkilökuntaa ei näytä kiinnostavan saapuuko asiakas vai ei. Tiskin takana on niin vähän työntekijöitä, että itsepalvelulinjalla on taas ruuhkaa. Vilkaisu vitriineihin kertoo, että kuudella eurolla saa kuivan korvapuustin ja pussiteetä tai yhden sämpylän. Oikeastaan eniten tekee mieli kääntyä takaisin kadulle.

Kun kannan ostokset tarjottimella pöytään, joudun siivoamaan sen alta edellisen asiakkaan jättämät kahvikupit, lautasliinamytyt ja ruuantähteet. Jos olen saapunut jonkun seurassa, on taistelu tuotteista ja tilasta tappanut tunnelman.

Laman torjumiseksi kuluttajia yllytetään käyttämään suomalaisia palveluita. Jotta kehotusta voidaan noudattaa, täytyy suomalainen palvelu ensin keksiä.

Jep…

Ei tietenkään – sehän on Hyysärin kommunistipenaalin Mikko-Pekka Heikkisen oksennus päivän Hyysärissä. Mikko on siis suomalisvihansa lisäksi myös sellainen ihmisen, joka uskoo vielä 2000-luvulla suurimpaan ideologian nimissä kulkeneen massamurhan ja ihmisyyttä vastaan tehdyn rikoksen oikeutukseen.

Meidän pitää nyt muistaa, että oikeinajattelijan kirjoittamana tuo teksti ei tietenkään ole kiihotusta kansanryhmää vastaan. Se on vain raikas suomalaisiin juntteihin kohdistuva kritisointi (aiheesta) ja reipas ruoskinta – eihän sellainen ole rikos, koska suomalaiset eivät nykyisin mitä ilmeisimmin ole kansanryhmä Suomessa.

(Kuten huomaatte Heikkisen tekstistä, suomalaiset voitaisiin hänen mielestään poistaa mielellään kokonaan ja heti Suomesta.)

Niin tuo jälkimmäinen lainaus ei siis mitä ilmeisemmin ole sananvapausrikos, mutta auta armias jos yksi kirjain vaihtuu – asiahan muuttuu aivan toiseksi.

Kaikki eläimet ovat yhdenvertaisia, toiset ovat vaan toisia yhdenvertaisempia ja vähemmistö on aina oikeassa…

Lähde: HS



Site Meter

Hyysäri julkaisi tänään tällaisen uutisen:

Poliisi etsii Britanniassa etsintäkuulutettua naista Suomesta

Poliisi etsii Suomesta naista, joka on etsintäkuulutettu Britanniassa. Nainen on tuomittu Britanniassa 3,5 vuodeksi vankeuteen lapsen pahoinpitelystä.

Lisäksi hän on saanut tuomion perättömästä lausumasta. Nainen on syyttänyt synnytyssairaalan kätilöä syntymättömien kaksostensa kuolemasta, vaikka hänen epäillään aiheuttaneen itse lasten kuoleman.
STT

Ja  PunaYleisradiomme beesailee tovereitaan  Pravdan punatoimituksessa näin:

Poliisi pyytää yleisön apua löytääkseen Ison-Britannian etsintäkuuluttaman naisen. Nainen on saapunut Suomeen viime elokuussa ja hänen uskotaan oleskelleen maassa siitä asti.

Noin 35-vuotias nainen on mahdollisesti liikkunut pienen vauvan tai pienten lasten kanssa.

Nainen on tuomittu Isossa-Britanniassa 3,5 vuodeksi vankeuteen lapsen pahoinpitelystä. Lisäksi hänellä on tuomio perättömästä lausumasta: nainen syytti sairaalan kätilöä syntymättömien lastensa kuolemasta, vaikka hänen epäillään aiheuttaneen itse lasten kuolemat.

Naisesta on tehty eurooppalainen pidätysmääräys. Viranomaisten mukaan naisella on yhteyksiä Suomeen.

Keskusrikospoliisilla on viitteitä siitä, että nainen on asunut Suomessa eri henkilöllisyyksillä ja että hän on voinut paeta Ison-Britannian tuomiota Suomeen. Hän oli raskaana kadotessaan Isosta-Britanniasta ja on voinut synnyttää Suomessa.

Ison-Britannian viranomaiset ovat huolissaan lapsen hyvinvoinnista.

Naisella on ollut yhteyksiä ainakin Helsinkiin, Vantaalle ja Tampereelle.

Havainnot pyydetään ilmoittamaan KRP:lle 046-896 7806 tai lähimmälle poliisille.

YLE

Eli uutisesta saa sellaisen kuvan, että poliisi etsii (valkoihoista) brittiläistä pahoinpitelystä ja perättömästä lausumasta tuomittua naista ja että tämä asia olisi varsin tuore.

Väärin.

Iltalehti uutisoi tästä viime elokuusta saakka karkuteillä olleesta rikollisesta ja samasta asiasta jo (sic!) 5.5. ja kertoi samalla hieman laveammin etsintäkuulutetun naisen tuntomerkeistä:

Piileskeleekö hän Suomessa?
Tiistai 5.5.2009 klo 11.20

Keskusrikospoliisi etsii naista, joka tuomittiin vankeuteen Englannissa.

PAKOMATKALLA The Daily Mail -kertoi perjantaina Faiso Sahilista, joka väitti syyttömän kätilön aiheuttaneen lastensa kuoleman. (WWW.DAILYMAIL.CO.UK)

Nainen, joka surmasi syntymättömät vauvansa ruiskuttamalla itseensä lääkettä, tuomittiin perjantaina vuosien vankeustuomioon Englannin Bristolissa.

Brittimedian tietojen mukaan poissaolevana tuomittu Faiso Sahil, 35, piileskelee sukulaistensa luona Suomessa.

– Kyllä häntä on etsitty täältä. Vielä ei ole saatu täyttä varmuutta siitä, että hän olisi Suomessa. Nainen esiintyy nykyään ehkä uuden henkilöllisyyden suojissa, mikä vaikeuttaa etsintöjä, rikostarkastaja Seija Havukainen keskusrikospoliisista sanoi eilen Iltalehdelle.

Syytti kätilöä kuolemista

Sahil odotti kaksosia bristolilaisessa Southmeadin sairaalassa keväällä 2007.

Koska Sahil pelkäsi, että viranomaiset ottavat lapset huostaan, hän halusi aikaistaa vauvojen syntymää kolmella viikolla. Aiemmassa kotimaassaan Somaliassa kätilön koulutuksen saanut Sahil otti hoitajien kärrystä Syntometrine-nimistä lääkettä ja ruiskutti sitä itseensä, jotta synnytys käynnistyisi.

Lääke tappoi vauvat hapenpuutteeseen pian pistoksen jälkeen. Sahil väitti, että häntä hoitanut kätilö Caroline Randall oli antanut hänelle lääkkeen. Syytös johti kätilön pidättämiseen ja määräaikaiseen erottamiseen.

Pahoinpiteli yhdeksänvuotiasta

Sahil tuomittiin perjantaina Randalliin kohdistamastaan perättömästä syytöksestä 14 kuukauden vankeusrangaistukseen. Sahil sai myös 3,5 vuoden tuomion yhdeksänvuotiaan tytön pahoinpitelyistä, jotka hän oli tunnustanut aiemmin.

Oikeudessa kerrottiin, että Sahil pieksi usein tyttöä, joka oli annettu hänen hoidettavakseen.

Kun lääkäri näki lapsen hän sanoi, että vammat olivat pahimmat, joita hän oli nähnyt kymmenen vuoden uransa aikana. Sahil ei saanut tuomiota vauvat surmanneen lääkkeen ruiskuttamisesta.

Oikeuden päätös oli suuri helpotus kätilölle, jota Sahil syytti kuolemista.

– Olen onnellinen tuomiosta. Tämä on piinannut minua kahden vuoden ajan. Nyt voin jättää tämän kaiken taakseni, Randall kertoi julkisuuteen antamassaan tiedotteessa.

Ja se alkuperäinen uutinenhan menee näin:

Niinpä niin…

Tällä kerralla näyttää siltä, että HS ja YLE eivät tyytyneet pelkkään salailuun ja poliittisesti korrektien puolitotuuksien syöttämiseen kansalle.

Tällä kerralla ylittyi suoran valehtelun kynnys – onneksi olkoon, nilkit…

* * *

Kommentoimatta sen kummemmin tätä asiaa yhtään tässä tätä enempää, esitänkin päivän kysymyksen:

Lähteet: STT, HS, IL, YLE, Daily Mail.


Site Meter

Suomi näyttäytyy siis maana, jossa instituutiot ovat kelvollisia mutta kantaväestö hieman kehittymätöntä.

Hyysäri (anonyymin kirjoittajan kirjoittamassa) pääkirjoituksessaan 24.4.2009.


Site Meter

Viime viikonlopun kohutuimpia uutisia oli suomalaisen kuvausryhmän matka Somalian merirosvojen vieraaksi.

John Hakalax ja Jussi Arhinmäki ovat saaneet (jotenkin ja jostain syystä) mahdollisuuden kuvata Somalian merirosvoja ja haastatella. Osa suomalaisten kuvaamasta materiaalista esitettiin yhdysvaltalaisen ABC-kanavan 20/20 -ajankohtaisohjelmassa perjantaina.

Arhinmäki kertoi itse matkustaneensa tapaamaan merirosvoja suomalais-somalialaisen ystävänsä avulla ja aseistautuneiden turvamiesten ympäröimänä.

Se mikä oikeasti tässä kaikessa on uutinen, löytyi tuolta – ei löydy enää, koska se näköjään ei sopinut joihinkin tarkoitusperiin.

Uutinen uutisen sisällä on nimittäin se, että videossa PKM-konekiväärin kanssa esiintyvä naamioitunut merirosvo näyttää osaavan varsin hyvin suomea. Vajaan kolme minuuttia kestävässä alkuperäisessä videossa oli ABC:kin näyttämää viimeistelemätöntä kuvamateriaalia.

Kuvaajana toiminut Arhinmäki sanoo erittäin selvästi videolla naamioidulle ja raskaasti aseistetulle merirosvolle ja takaisin samalla lailla, se näytti hyvältä.

Naamioitunut somalialainen merirosvo reagoi välittömästi suomenkieliseen ohjeeseen ilman viivettä

Miksi tuo video on poistettu ? Ehkä siksi, että YLE:lle ja joillekin muille tahoille tuli hätä ja tavaton kiire selittää tapahtunutta tapahtumattomaksi.

YLE:n mukaan suomenkielisessä lauseessa kuvaajaa puhuu tulkille, joka puolestaan välitti ohjeet merirosvolle.

Ikävä kyllä, näin ei kuitenkaan ollut, eli YLE valhtelee suoraan suomalaisille katsojille.

Selitys sivulta seitsemän kuuluu tällä kertaa näin:

Televisio- ja elokuvadokumenttien lainalaisuuksiin kuuluu, että kuvauksia järjestellään ja kuvattaville annetaan myös ohjeita. Esimerkiksi oikean merirosvon vaihtaminen suomea taitavaan näyttelijään ei enää olisi dokumentoinnin sääntöjen mukaista.

Hmmmm…. vaihtaminen suomea taitavaan näyttelijään? Uskokoon kuka haluaa…

Miksi Suomessa oleskeleva somaliyhteisö sitten vaikenee? Eikö heidänkin etujensa mukaista olisi tulla avoimesti ulos ja kertoa onko joku (tai jotkut) näistä merirosvoista asunut Suomessa , saanut täältä turvapaikan ja mahdollisesti jopa Suomen passin ja kansalaisuuden?

Eikö somalienkin olisi syytä puhdistaa ilma epäilyistä ja kertoa, jos joku yksittäinen henkilö vierailee Somaliassa ja harjoittaa siellä Suomessa tiukasti huhuna kulkevaa somalialaista lottoa – päivällä kalastellaan ja yöllä merirosvoillaan.

Toisaalta olisi myös mukava kuulla se, mitä kansanedustaja Paavo Arhinmäki on mieltä pikkuveljensä puuhasteluista ja onko hän jotenkin sotkeutunut tähän asiaan?

Eräänä sivukuriositeettina koko episodissa oli myös se, että Arhinmäki kertoo ABC:n haastattelussa kohtaamistaan pelottavista hetkistä, kun hänen suomalais-somalialaiselta ystävältään kyseltiin mahdollisuutta siepata Arhinmäki.

Olin luultavasti ainoa valkoinen mies satojen kilometrien matkalla. Köyhässä maassa merkitsin yhtä kuin raha.

Monitasoisuudestaan huolimatta tuon kommentin takana on henkisesti keskenkasvuidsen ja muista piittaamattoman nulikan maailmankatsomuksesta paljon kertova ajatus – mitä väliä sillä kaappauksella oikeastaan on jos henki säilyy, kyllä suomalaiset veronmaksajat maksavat lunnaat ja hoitavat tuhlaajapojan kotiin.

Tällaiset edesvastuuttomat ja omaan napaansa tuijottavat ns. dokumentaristit ruokkivat Somalian hätää, levottomuutta ja siihen liittyvää rikollisuutta – pahimmillaan jonkun toisen rahoilla.

Minun mielestäni tämä asia kaikkine siihen liityvine epäselvyyksineen on sellainen, jota soisi KRP:kin tutkivan.

Merirosvous on nimittäin rikoksista hirvittävimpiä ja kuvottavimpia ja se tulisi kitkeä juurineen koko maailmasta – tavalla tai toisella

Lähteet: YLE, HS, ABC

Jk. Jos joku arvoisa lukija löytää jostain tuon poistetun videon, sen saa lisätä tämän kirjoituksen kommenttiosioon varsin mieluusti.

Päivitys 260409 2307: Myös Tundra Tabloids kirjoittaa asiasta.

Päivitys 280409 1547: Asiaa kommentoivat myös Gates of Vienna ja Vlad Tepes.


Site Meter

Päivän uutisvuo on tuonut tiedon siitä, että voimakkaassa hallituksen omistajaohjauksessa (hieno uussana) toimiva Kela korvaa tulevaisuudessa potilaalle ainoastaan halvimman reseptilääkkeen. Tähän mennessä potilaalla on ollut mahdollisuus kieltäytyä apteekin tarjoamasta halvemmasta rinnakkaisvalmisteesta. Hyysärin asiasta julkaiseman uutisen mukaan, nyt se ei enää onnistu ilman lisäkuluja.

Kela on lanseerannut tänään voimaan astuvan Uuden ja Uljaan viitehintajärjestelmän, jossa Kela-korvaus lasketaan yleensä lääkeryhmän halvimman tuotteen mukaan. Sosiaali- ja terveysministeriö haluaa säästää näin reilut 80 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi lääkevaihtoon on tulossa uusia lääkkeitä.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Kela (tai itseasiassa hallitus) haluaa säästösyiden vuoksi ihmisten syövän tehottomia ja sopimattomia lääkkeitä vaivoihinsa. Lisäksi tässä päätöksessä on viitattu tyylikkäästi kintaalla eri lääkevalmisteista (ja niiden sidosaineista) aiheutuviin interaktioihin.

Vaikuttavat aineet saattavat olla molemmissa lääkkeissä samat, kuitenkin erilaiset (halvemmat) sidos- ja apuaineet saattavat aiheuttaa kivuliaiden ja tuskallisten allergiaoireiden lisäksi jopa potilaan elintoimintojen pysähtymisen.

Vaikka aina ja jokaisessa tapauksessa tämä halvempi lääke ei aiheuttaisikaan epätoivottuja oireita, se saattaa olla tehoton. Hyviä esimerkkejä tällaisista lääkkeistä ovat kilpirauhasen vajaatoimintaan käytettävät halpalääkkeet. Tähän (varsin vaaralliseen) vaivaan on olemassa sekä synteettinen että orgaaninen lääkevalmiste. Synteettinen (eli halvempi ) ei auta kaikkia potilaita. Se, että yhteiskunnan rahoja käytetään korvaamaan sellaisen lääkkeen käyttökuluja, joka ei auta potilaan vaivaan, tuntuu kiinnostavan Kelaa yhtä paljon kuin internet kotikoiraa.

Mielialaan vaikuttavat lääkkeet ja erityisesti SSRI-lääkkeet (serotoniinin takaisinpalauttajat) ovat vaikutuksiltaan varsin erilaisia alkuperäisenä ja kopiolääkkeenä (pitää muistaa, että juuri tämä lääkeaineryhmä oli eräänä tekijänä Pekka Eric Auvisen toimissa Jokelassa).

Diabeteslääkkeiden halpakopioiden sidosaineet ovat eräiden tutkimusten mukaan aiheuttaneet toisille potilasryhmille täysin toivotusta päinvastaisia vaikutuksia (kiihtynyt diabeettinen dyslipidemia). Myöskään atooppisen ihon hoito (puhumattakaan vakavammista ihosairauksista) ei onnistu kaikkien yksilöiden kohdalla sillä Kelan korvaamalla halvimmalla rasvalla.

Ja vielä eräs pelottava ajatuskuva. Lääkäri joutuu muuttamaan kokonaan korvattavan reseptilääkkeen annostusta ja hän antaa uudet annostusohjeet esimerkiksi puhelimitse. Pahimmassa tapauksessa potilas ei saa uutta lääke-erää uusimatta reseptiä, koska vain ja ainoastaan Kelassa tiedetään oikea annostus ja mikä on potilaalle parasta

Miten käy lääkkeiden tuotekehittelyn?

Eräs asia, joka sopii myös huomioida on se varsin erikoinen politiikka, että valtio tukee eräänlaista teollisuusvakoilua, laiskuutta tuotekehityksessä, ahnetta voittojen optimointia ja suoranaista piratismia tässä päätöksessä lääkkeiden osalta, mutta rankaisee samaan aikaan yksityistä kansalaista kovalla kädellä, mikäli hän valitsee musiikista tai painotuotteesta sen halvimman vaihtoehdon.

Kaikki alkuperäislääkkeet ovat jonkun vastuullisen lääkefirman itse kehittämiä. Rinnakkaislääkkeet ovat pelkkiä suoraan kopioituja valmisteita. Miljoonan ruplan kysymys kuuluukin, mitä tapahtuu (kotimaistenkin) vastuullisilla metodeilla tapahtuvalle uusien lääkkeiden kehittämiselle?

Kun kansa pakotetaan ostamaan vain halpavalmisteita, onko seurauksena se, että perinteisillä lääkefirmoilla ei ole enää varaa kehittää uusia lääkkeitä? Vai käykö tässä niin, että oikeasti uusia lääkkeitä ei tule markkinoille Suomessa – tai että ne katoavat maamme markkinoilta patentin mentyä umpeen?

Suurin osa näistä rinnakkaisvalmisteista valmistetaan muuten sellaisissa maissa kuten Intia ja Kiina. Näiden valmistajien kanssa on ollut ongelmia jo nyt lääkevalmistuksen hygienian ja lääkkeiden todellisen tehon kanssa.


Onko sitten olemassa vaihtoehtoja?

On – toki.

Ensimmäinen vaihtoehto on se, että lääkäri kirjoittaa (maksua vastaan) erillisen vaihtokiellon. Toinen vaihtoehto on se, että yksinkertaisesti hän lisää tuon kiellon reseptiin (lisäveloituksetta). Eli Pravdan uutisessa esitetty väite nyt se ei enää onnistu ilman lisäkuluja, ei aivan pidä paikkaansa – itse asiassa se on aika harhaanjohtava ja epätosi.

Kela on (ilmeisesti tarkoituksella) jättänyt kuitenkin selvän informaation jakamisen näistä vaihtoehdoista varsin vähäiselle liekille. Tämä onkin aivan uusi aluevaltaus valtion omistajaohjauksen tiellä.

Kun miettii niitä ihmisiä jotka eivät pysty, jaksa, kykene tai ymmäärä valvoa etujaan – siis vähäosaisia, vanhuksia, monisairaita, mielenterveyden häiriöistä kärsiviä ja muitakin sellaisia, jotka ovat sietokykynsä rajoilla muutenkin lähellä luovuttamista – niin ainakin minulle tulee tällaisen päätöksen jälkeen varsin epämielyttävä olo

Minulle tulee sellainen tunne, että hallitus ja siellä asian junailijana toiminut ministeri Liisa Hyssälä ovat kaikessa hiljaisuudessa pusertaneet tämän uuden käytännön läpi kansaa (taaskaan) kuulematta. Tämä on ilmeisen tehokas keino päästää eroon nopeasti kalliita lääkkeitä käyttävistä ja alkuperäisväestöä edustavista syrjäytyneistä ihmisistä.

Onhan olemassa myös toinenkin vaihtoehto. Kun jakaa tuon sosiaali- ja terveysministeriön laskeman säästön eli 80 miljoonaa euroa 57000:lla saadaan summaksi 1403.

Ajatelkaapa kuitenkin positiivisesti – tuolla säästöllä saadaan maksettua 1403:n humanitaarisen maahanmuuton kautta saapuvan maahantulijan oleskelu, hoito ja eläminen kokonaiseksi vuodeksi.

Hyvät ihmiset – meillä olisi syytä käynnistää suuri arvo- ja tulevaisuuskeskustelu kansan kesken – ilman päättäjien osallistumista.

Kohta alkaa nimittäin olla liian myöhäistä:

Lähteet: STT, HS


Site Meter

Kuten kaikki jo varmaan tietävät, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on tehnyt syyttämispäätöksen Jussi Halla-ahon blogikirjoittelua koskevassa asiassa.

Syyttämispäätöksessä toinen rikosepäily koskee kiihottamista kansanryhmää vastaan. Asiasta on kirjoitettu paljon – etenkin siitä, että Kalske on jostain syystä ymmärtänyt väärin Halla-ahon tekstin, joten en palaa enää siihen.

On kuitenkin eräs asia, jota haluan tiedustella Kalskeelta. Olisiko tämä (mediassa julkaistu) lausuma kenties sellainen, että se ylittäisi syyteharkinnan osalta syytteen nostamiskynnyksen samasta rikoksesta epäiltynä?

Olin töissä järjestyksenvalvojana Raumanmeren juhannuksessa. 90 000 suomalaista, kaikki kännissä, ilman vaatteita, nukkumassa kadulla, oksentelee, tappelee ja harrastaa seksiä.

Niin miten on?

Tämän lausuman on päästänyt suustaan somalitaustainen Wali Hashi.

Onko laki Suomessa todellakin sama kaikille vai onko Jussi Halla-aho oikeassa siinä, kun hän epäilee maamme oikeuskäytännön perustuvan yhdenvertaisuusperiaatteen (ja lainsäädännön) vastaiselle kaksoisstandardille?

Jos Kalske ei tee Hashia vastaan syyttämispäätöstävoimme päätellä näin olevan.

Noh – kuka tekee tutkintapyynnön?

??????????

Jk. Lisää samasta aiheesta löydätte täältä.


Site Meter

    Lähde: Rutja via Homma

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma ”jorma” Kalske ilmoitti odotetusti eilen tehneensä syyttämispäätöksen Jussi Halla-ahoa vastaan.

Syytteen julkitulo oli ajoitettu tarkoituksellisesti tasan päivä ennen sitä hetkeä, kun perussuomalaiset päättivät Halla-ahon EU-vaaliehdokkuudesta ja tämän syyte on (sanan varsinaisessa merkityksessä) kaivamalla kaivettu.

Tavoitekin saavutettiin – Halla-aho ei mahtunut EU-ehdokaslistalle Perusuomalaisten piirissä.

Timo Soinin mukaan Halla-ahon ehdokkuudesta on ollut puolueessa ristiriitaa. Soini sanoo, että Halla-ahon liepeillä on ollut voimia, joilla on puolueen hajotuspyrkimyksiä.

Hyysärin valitseman sanamuodon mukaan, Soini kokee halla-aholaisten yrittäneen painostaa puoluetta.

(Tosin Soini toteaa myös, että painostuksena hän kokee myös Rkp-vetoisen hankkeen rasisminvastaisen julistuksen allekirjoittamisvaatimuksesta. Hän ei aio sitä kirjoittaa.)

Kalskeen allekirjoittama syytekirjelmä perustuu Jussi Halla-ahon varsin kuuluisaan sarkasmiryöpytykseen  ”Muutama täky lIllmanin Mikalle” ja siitä kahteen kontekstista irti revittyyn lauseeseen (sinänsä aika säälittävää, ettei tuon tasoisessa virastossa pystytä peittelemään paremmin asian todellisia syitä ja syytteen motiivia…) .

Jokainen normaalilla järjellä asioista jotakin ymmärtävä ihminen tajuaa sen, että kyseessä on sarkastinen  (ja varsin ajankohtainen ) pakina sananvapauden puutteesta nykyisessä Suomessa. Kuten Jussi Halla-aho itse on todennut, hän pyrki osoittamaan (ja näköjään onnistuikin tavoitteessaan)  että

…  kirjoituksen aiheena oli julkisen sanan ja syyttäjäviranomaisten harrastama kaksoisstandardi. Se, että joistakin ihmisryhmistä saa esittää törkeitä ja loukkaavia väitteitä, kun taas joistakin toisista ei saa. Kirjoituksen kohteena olivat julkinen sana ja ennen kaikkea syyttäjäviranomaiset, kuten kirjoituksen otsikostakin voi päätellä.

Ne jotka eivät sitä ymmärrä, ovat ilmeisesti hieman jälkijättöisiä ja tyhmiä – tai he ovat ymmärtäneet asian tahallaan väärin. Oli niin tai näin, tämä ei vakuuta valtakunnansyyttäjän virastossa hallittavasta ammattitaidosta. Päin vastoin minusta kyseessä on varsin amatöörimäinen poliittisen ajojahdin peittelyyn pyrkivä yritys.

Entistä omituisemmaksi asian tekee se, että Kalske perustaa määräyksensä sananvapauden rajoittamista koskevan osan ainoastaaan Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mietintöön – ei lainsäädäntöön.

5.1 Sananvapauden rajoittaminen

Sananvapaus ei ole rajoittamaton. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunut Suomen perustuslakiin sisältyvien perusoikeuksien rajoittamisedellytyksistä perusoikeusuudistusta koskevassa mietinnössään (PeVM 25/1994 vp. s. 5). Perustuslakivaliokunta on lausunut, että yleisten rajoittamisedellytysten mukaan kullakin perusoikeudella on ydinalue, jonka turvaamaa käyttäytymistä ei saa säätää rangaistavaksi. Näin ollen sananvapaudella on ydinalueensa, johon kuuluvaa toimintaa ei saa säätää rangaistavaksi tai muulla tavalla rajoittaa. Sananvapauden
ydinalueeseen kuuluu ainakin valtaosa ns. poliittisesta sananvapaudesta.

Mielenkiintoista koko jutussa on se, että tämä kappale kääntyy aika ristiriitaiseksi, kun siitä otetaan (Kalskeen tapaan) eräs lause irti yhteydestään, nimittäin sananvapauden ydinalueeseen kuuluu ainakin valtaosa ns. poliittisesta sananvapaudesta.

Kun Kalske perustelee päätöstään valiokuntamietinnöllä (eli varsinaisen lainsäädännön ulkopuolisella, sen valmisteluun liittyvällä parlamentaarisella höpinällä) hän päättääkin seuraavaksi määritellä ihan itse, mikä poliittinen mielipide on sallittu ja mikä ei – siis minkälaiset mielipiteet kuuluvat (vieläpä kontekstista väkivalloin irtiolevina ja vääristeltyinä) poliittisen sananvapauden piiriin.

(Puhumattakaan siitä, että EIT on jo pitkään todennut the tolerance of individual points of view is an important component of the democratic political system.)

Suomessa (ja yleisemmin perinteisissä ja vakiintuneissa demokratioissa) on yleensä katsottu, että perusoikeuksien ydinalueelle kohdistuvat rajoitukset ovat kiellettyjä. Sananvapausoikeuden kohdalla tätä ydinaluetta ovat esimerkiksi poliittinen sananvapaus ja lehdistönvapaus. Halla-ahon tekstit ovat kritiikkiä joka kohdistuu vallanpitäjiin. Näin ollen Jussin kirjoitukset nauttivat korostettua sananvapauden suojaa.

Tätä vasten Kalskeen paperi on rikollisen huonosti laadittu, epäselvä, kyseenalainen ja ilman todellisia perusteluja poliittiseksi aseeksi kyhätty töherrys.

Tämä jos mikä on aika erikoista toimintaa apulaisvaltakunnansyyttäjältä virantoimituksessa – tosin erikoista on myös se, että Kalske on antanut ymmärtää edustavansa yksityishenkilönä Halla-ahon poliittisia vastustajia (ja silti hän ei ole nähnyt mitään tarvetta jäävätä itseään ns. julkisena vihamiehenä Halla-ahon tapauksessa).

Herää kysymys, onko jorma tehtäviensä tasalla vai onko hän kenties rikkonut taitamattomuuttaan tai kenties jopa tahallaan virkavelvollisuuttaan – ja toiminut mahdollisesti poliittisen eliitin ajaman toisinajattelijajahdin käsikassarana?

Tässä syyttämispäätöksessä on myös unohdettu EIT:n viimeaikaiset päätökset ja Europarlamentin tuore kanta tätäkin sivuavaan internetsensuurin kiristämiseen liittyvään asiaan.

Hienoa päättäjät ja vihervasemmistolaiset virkamiehet. Ei ole mikään ihme, että kansalaisten vaikutusmahdollisuudet Suomessa ovat YK:n tuoreen luokituksen mukaan samaa tasoa kuin Mongoliassa.

Pieni pyyntö – älkää edes vitsinä viitsikö puhua kansalaisyhteiskunnasta…

Päivän kysymykset kuuluvatkin tänään seuraavasti:


Lähteet: HS, Scripta, Rutja, Homma

Vastaanottokeskus merkitsee meille paljon. Se merkitsee työpaikkoja, yksityisen palvelukysynnän vahvistumista, valtionosuuksia mahdollisiin kustannuksiin.

Arja Alho (SDP, Siuntio) US blogissaan.

Tässä humaanin elvytyksen logiikassa on jotain samaa kuin Indianan osavaltion kongressin 1897 säätämässä laissa Yhdysvalloissa.

Siellä hyväksyttiin tuolloin laki, jonka mukaan piin arvo ei vastaisuudessa olisi 3,14. Yksinkertaisuuden vuoksi sen arvo muutettiin tasaluvuksi 4.

Nk. todellisuus pakotti varsin nopeasti Indianan ennakkoluulottomat ja avarakatseiset päättäjät kuitenkin palaamaan entiseen käytäntöön.

Yksikään tuolla piin arvolla rakennettu silta ei olisi kantanut kuormia ja tuolloin varsin tavallinen heilurikello olisi jätättänyt varttitunnin jokaista tuntia kohden.

Todellisuus tässä asiassa on jotain sellaista mitä toimittaja Perttu Kauppinen laskeskeli artikkelissaan Hyysärissä 24.3.2009:

Humanitaarisen elvytyksen mielekkyyttä voi pohtia vertaamalla sen kustannuksia kuntalaisten maksamiin valtion veroihin. Esimerkiksi Pudasjärvelle Pohjois-Pohjanmaalle perustettiin viime syksynä 40 alaikäiselle tarkoitettu vastaanottokeskus. Alaikäisen vastaanottokeskuspaikka maksaa 42 600 euroa, joten koko keskuksen kustannukset ovat 1,7 miljoonaa euroa vuodessa.

9 000 asukkaan kunta riemuitsee keskuksen tuoneen 19 työpaikkaa. Ne tulevat siksi kalliiksi, että vastaanotto vie vajaan kolmanneksen pudasjärvisten valtiolle maksamista veroista. Kunnasta kun tilitetään ansio- ja pääomaveroja vain 5,9 miljoonaa euroa vuodessa.

Suunnitelmien mukaan Pudasjärven keskus voidaan kasvattaa yli satapaikkaiseksi. Silloin sen pyörittäminen vie kaikki kuntalaisten maksamat valtion verot.

Minua ei ihmetytä se, miksi talous, yhteiskunta ja kansalaisoikeudet Suomessa ovat retuperällä. Ihme olisi jos asiat olisivat toisin nykyisen päättäjäjoukon jäljiltä.

Lähteet: HS, US


Site Meter

Viime aikojen uutiset ovat vahvistaneet entisestään kuvaani siitä  mikä on suomalaisen (ja yleisemminkin eurooppalaisen) kansalaisyhteiskunnan tila ja vointi.

Potilas (eli kansanvalta) voi huonosti – EU:n liittovaltiokehitykseen saumattomasti kuuluvana osana – kansanvaltaisina pidetyissä yhteiskunnissa.  Suomessa se alkaa olla jo henkihievereissään.

Vai mitä mieltä olette siitä, että eräässä kansainvälisessä vertailussa Suomi on jaetulla 45. sijalla samoilla pisteillä kuin Honduras, Mongolia ja Filippiinit?

Keskeneräisistä asioista ei ole soveliasta keskustella?

Tähän saavutukseen kansalaisyhteiskunta Suomi yltää YK:n vertailussa. Tässä tuoreessa vertailussa mitataan valtioiden tapaa käyttää ict-teknologiaa kansalaisten mielipiteen kuulemiseen. Ruotsi ja Tanska ovat kärkisijoilla kaikissa tähän asiaan liittyvissä selvityksissä, muista ongelmistaan huolimatta.

Kansalaisten lähes kokonaan puuttuvat mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin  eivät kuitenkaan herätä keskustelua  nykyisessä nomenklatuuran pyörittämässä valtiodiktatuurissamme.  Siinä tekopyhässä teeskentelyssä,  jossa kansalaisvaikuttamisen ainoa muoto on äänioikeus (äänestyspakkoa odotellessa…). Tai puhumattakaan siitä, että kukaan vallan kahvaan kiinni päässyt poliitikko ottaisi asiakseen muuttaa nykyistä järjestelmäämme yhtään nykyistä enemmän kansanvaltaiseksi.

Monet – Suomea vähemmän kansanvaltaisina pidetyt – valtiot ovat jo huomanneet sen,  että internet on hyödyllinen keino  kansalaisten mielipiteiden kuuntelemiseen.  Suomessa  valtioneuvoston, vähemmistövaltuutetun, nykyisen apulaisoikeuskanslerin ja erään valtionsyyttäjän muodostama inkvisitiolautakunta pyrkii puolestaan  sensuroimaan internetiä ja rajoittamaan kansalaisten sananvapautta – jopa rankaisemaan kansalaisia ns.vääristä mielipiteistä

Demokraattisessa maassa hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.

Mika Illman

Suomessa tätä asiaa pyrittiin maskeeraamaan surkuhupaisalla tavalla – muistatte varmaan oikeusministeri Tuija Braxin masteroiman  sähköisen äänestyksen farssin viime vaaleissa? Vaikka sähköinen äänestys saataisiinkin toimimaan, niin kyse on siitä, että kansaa tarvitaan antamaan äänensä vallanpitäjille – ei käyttämään valtaa ja kertomaan oma mielipiteensä asioista (vaikka perustuslaki alkaakin sanoilla Suomessa valta kuuluu kansalle…).

Useimmissa demokraattisina pidetyissä  maissa näiden kansalaisia autetaan (ja suorastaan yllytetään)  kertomaan näkemyksensä valmisteltavista asioista.  Suomessa sen sijaan ministeritason päättäjät  – ja muutamat virkamiehet, eli kansan palvelijat – ovat toinen  toisensa ja kerta kerran  jälkeen todenneet, että keskeneräisistä asioista ei ole soveliasta keskustella.

Näin ei tapahdu kuitenkaan Suomessa.

Aika jännä juttu – eikö?

Kansalaiskeskustelu takaisi paremmin valmistellut päätökset

Suomessa on kuljettu iso askel kohti latinalaista hallintokulttuuria – ja korruptiota. Nykyään suomalaiset päättäjät nimittäin uskovat,  että (päättäjien keskinäiseen)  konsensukseen perustuva mahdollisimman  nopea ja salamyhkäinen toiminta ilman kansalaiskeskustelua on yhteiskunnallisesti taloudellisinta ja tarkoituksenmukaisinta (muualla  on jo tosin  alettu ajatella siten, että valtio palvelee paremmin kansalaisia, jos valtio tuntee kansalaisten tarpeet ja odotukset).

Aidossa kansalaisyhteiskunnassa  säästetään kuluissa ja tehdään vähemmän virhepäätöksiä silloin , kun asioista keskustellaan avoimesti  ennen päätöksiä. Tätä voisi pitää jopa liiketaloudellisesti tehokkaana toimintana.

Tuossa YK:n tekemässä vertailussa (kuten aikaisemmissa perusopetuksen tasoa koskevissa tutkimuksissakin) Suomen tärkein vahvuus on todistetusti  voimavara nimeltään maailman parhaiten koulutetut kansalaiset.

Poliittista nomenklaturaamme ei kuitenkaan kiinnosta se mitä kansalaiset ajattelevat. Inhimilliset resurssit jäävät todellisuudessa muutaman keskinkertaisen pyrkyrin keskenään tekemien päätösten jalkoihin – näin silti, vaikka samat poliittiset apinat jankuttavat kaikkialla – ulkoa opitun kuuloista – mantraa Suomen elämisestä huippuosaamisen kautta.  Kuten joku muukin on jo todennut, huippuyliopistojen perustaminen Suomeen on todennäköisesti  – vain ja ainoastaan –  rahan tuhlaamista maassa, jossa ihmisten ajattelukykyyn ei kuitenkaan luoteta.

Suurten ikäluokkien aiheuttama (kahdenkymmenen vuoden mittainen) tilastollinen työvoimapulakupla näkyy yhteiskunnassamme jo ensi vuodesta alkaen. Vaikka työttömyys kuristaa koko yhteiskuntaamme, niin julkisella sektorilla on entistä vähemmän työntekijöitä ja enemmän tekemistä. Tätä ei aukkoa ei pystytä täyttämään kieli- ja ammattitaidottomalla – ja vastoin kansan enemmistön tahtoa ja ilman mitään järkevää suunnitelmaa – maahantuodulla halpatyövoimalla.  Tehokkuutta on lisättävä näissä talkoissa ja nykyinen  tietotekniikka on tässä asiassa avainsana.

Suomen hallitus (suuressa viisaudessaan) on juossut näissäkin asioissa perse edellä puuhun (ja päänsä siihen kuuluisaan Karjalan mäntyyn). Väkisin tehty TV-kanavien digitalisointi (ja syrjäseuduilla asuvan kansanosan  hylkääminen samalla kerralla, analogisista palveluista järjenvastaisesti luopumalla). Itseään Suomen uudeksi diktaattoriksi nostavan Matti Vanhasen luotsaama hallitus ilmoittikin muutama viikko sitten, että valtio investoi nyt laajakaistaan ja uusiin sähköisiin palveluihin. Tämänkin on joku muu todennut jo ennen minua, mutta totuushan on se, että mitä helvetin hyötyä on satsata uusiin järjestelmiin, jos päättäjien omaksumat toimintamallit pysyvät samoina?

Totuus lienee kuitenkin se (ai prkkl kuinka inhoankaan tuota kielikuvaa…), että päättäjät näkevät laajakaistateknologian keinona alistaa kansa tiukemmin poliittiseen kontrolliin ja helpottaa kurinpidollisia toimenpiteiden kohdistamista ns. toisinajattelijoihin. Luuletteko ihan aikuisten oikeasti, että Braxin sähköinen äänestyskokeilu ei jättäisi takaportteja kansalaisten valvontaan?

(Hyödyllisempää olisi varmaankin taata kotimaisella polttoaineella palava tulisija jokaiseen suomalaiseen asuntoon – niin huoltovarmuuden kuin hallituksen salliman viestinnän tasonkin kautta – savumerkit kun eivät taida olla vielä uhka nomenklaturalle?)

Noin summa summarum – henkilökohtaisesti olisin valmis tukemaan ketä tahansa poliitikkoa, joka avoimesti (ja tarpeeksi vilpittömästi)  ilmoitta ajavansa todellista kansalaisyhteiskuntaa – sveitsiläistyyppistä demokratiaa.

Sananvapauden ihmemaa?

Demokratiana pitämämme Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) enemmän langettavia sananvapaustuomioita kuin mikään muu muista Euroopan neuvoston maista tai esimerkiksi muut Pohjoismaat.

Kymmenessä vuodessa Suomi on saanut seitsemän tuomiota, joissa on todettu ihmisoikeussopimuksen sananvapausartiklan rikkomus.

Lähelle Suomea rikkomusten määrässä pääsee Pohjoismaista Norja, joka on vuodesta 1999 lähtien tuomittu viisi kertaa sananvapauden rikkomisesta. Tapaukset ovat koskeneet lähinnä lehdistöä. Ruotsi on saanut samassa ajassa kahdet rapsut, Tanska ja Islanti eivät yhtään.

Ihmisoikeussopimuksen ratifioineista 47 maasta on Suomea enemmän langettavia sananvapaustuomioita saanut seitsemän maata. Vain Turkki (jota oma poliittinen nomeklaturamme kuolaa ja hinkuu EU:n jäsenmaaksi) pyörii näissä rikkomuksissa aivan omassa luokassaan  169 tuomiollaan.

Lehdistöä koskevissa tapauksissa EIT ottaa huomioon (kategorisesti ja ihmisoikeussopimusten mukaisesti)  myös yleisön oikeuden saada tietoa. Poliittisessa  Suomessa kiistat  ajatellaan  lehtikirjoituksen tekijän ja kirjoituksen kohteen välisiksi – ilman yhteiskunnallista merkitystä ( keskeneräisistä asioista ei ole soveliasta keskustella).

Suomi ei ole saanut sananvapausjutuista yhtään vapauttavaa tuomiota.

Tämän maan valtaapitävät eivät tunnu edelleenkään ymmärtävän sitä , että:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Niinpä niin…

Eikä kuuntele myöskään EU

Tuore uutinen kertoo näin, että vasemmistoryhmien europarlamentaarikot ovat huolissaan mahdollisuudesta,
että ranskalainen äärioikeistolaispoliitikko Jean-Marie Le Pen saisi johtaa uuden EU-parlamentin avausistuntoa heinäkuun puolivälissä.

Tätä avausistuntoa on perinteisesti johtanut parlamentin vanhin meppi, ja on todennäköistä, että kesäkuussa 81 vuotta täyttävä Le Pen on kesäkuussa valittavan uuden parlamentin ikäpresidentti.

EU-parlamentin sosiaalidemokraattista ryhmää johtavan saksalaisen Martin Schulzin mielestä on sietämätön ajatus, että avausistuntoa johtaisi poliitikko, joka kiistää holokaustin eli juutalaisten joukkotuhoamisen tapahtuneen toisen
maailmansodan aikana. Schulz haluaakin muuttaa parlamentin sääntöjä tältä osin.

EU-parlamentin vihreiden johtaja, saksalainen (oikeasti ranskalainen, maansa rikoksen takia hylännyt) Daniel Cohn-Bendit pitää koko ikäpresidenttikäytäntöä vanhentuneena.

Meidän mielestämme avausistunnon puheenjohtajana pitäisi olla parlamentinnuorin edustaja. Ei Le Penin vuoksi, vaan siksi, että nuorin edustaja edustaatulevaisuutta

Eli suomeksi:

Nykyinen nomenklatura muuttaa härskisti sääntöjä – etenkin silloin kun säännöt eivät sovi sen tavoitteisiin. Tähän kun ynnätään vielä natsi/fasisti-kortin heiluttelu, vähemmistöjen nostaminen enemmistöjen yläpuolelle ja ehdottomuus vihervasemmiston ja seteliselkärankaisten oman asian suhteen, pääsemme tilanteeseen, että jäykkävasemmistolais-globaalikapitalistinen vuosi 1984 ei ole kovinkaan kaukana.

(Punaiseen Danyyn pitää suhtautua (kaikesta huolimatta) kaikella vakavuudella. Tämä virheiden nykyinen MEP on todellinen anarkomarkojen esi-isä.)

Tämä on – kaiken muun tuoreen uutistulvan sisällä – taas kerran osoitus siitä, että virheet ja sen ympärillä pyörivä loiskiehunta on kansanvallan pahin vastustaja koko Euroopassa.

Johdonmukainen jatko

Johdonmukaisena jatkona soraäänien hiljentämiselle ja oman valtansa pönkittämiselleen, ikioma nomenklaturamme on tullut siihen johtotulokseen, että tuomaria ei jatkossakaan voida panna viralta sen vuoksi, että hän on yksityiselämässään syyllistynyt vain sakolla rangaistavaan tekoon. Eduskunta on hylkäämässä hallituksen lainmuutosesityksen tältä osin.

Hallitus oli esittänyt, että tuomari voitaisiin panna viralta, jos hän on syyllistynyt tahalliseen rikokseen, josta rangaistus on ollut vähintään 60 päiväsakkoa. Eduskunnan lakivaliokunta ehdottaa, että tätä ei hyväksytä.

Tällä hetkellä tuomareiden viraltapanoa koskevat samat säännökset kuin muitakin virkamiehiä. Viraltapano on ehdoton, jos virkamies tuomitaan elinkautiseen. Pääsääntö se on silloin, kun tuomio on vähintään kaksi vuotta vankeutta.

Harkinnanvaraiseksi viraltapano muuttuu sitten, kun tuomio tahallisesta rikoksesta on alle kaksi vuotta vankeutta.

Hallituksen mielestä tuomarin syyllistyminen tahalliseen rikokseen yksityiselämässään voi osoittaa, että hän on sopimaton toimimaan tuomarina, vaikka rangaistus teosta olisikin lievä. Tästä tuli ehdotus 60 päiväsakon rajasta.

Ehdotukselle vastusti aiemmin eduskunnan perustuslakivaliokunta. Sen mielestä hallituksen perustelut eivät olleet riittävät. Myös ehdotettu 60 päiväsakon raja vaikutti sattumanvaraiselta.

Vai niin?

Minusta taas näyttää siltä, että hallitus on kiinnostunut lähinnä siitä, että tuomarit toimivat sen sylikoirina ja jakavat ns.oikeita tuomioita –  virkakelpoisuudesta ja virkamiehen nuhteettomuudesta paskaakaan välittämättä.  Sopivuus – ja etenkin poliittinen sellainen – saattaa olla oikeudenkäyttäjien mittari entistä enemmän tulevaisuudessa.

(Puhu tässä nyt sitten kansalaisyhteiskunnasta…)

Lainaan tähän loppuun veli Valkean muualle hyvin muotoilemaa tekstiä:

Valtion viehtymys tunnustuksiin, pahoitteluihin, anteeksipyyntöihin, selontekoihin, jne. voidaan selittää sillä, että valtio haluaa olla kaikkinäkevä ja kaikkitietävä.

Anteeksipyyntö ja/tai pahoittelu on valtiolle, vaikkakaan ei aukoton, ennuste tulevasta käyttäytymisestä, ja sopeutumisesta ja alistumisesta valtion valtaan.

Rangaistusten lieventyminen 1790-1810 välillä  ei johtunut humaanisuuden lisääntymisestä valistusajan seurauksena kuten väitetään, vaan tehokkaampien, erityisesti armeijasta opittujen johtamis- ja hallitsemismetodien soveltamisesta siviilielämään, sekä hiukan myöhemmin lisääntyneestä kansaan (populaatioon = numeroiksi ja tilastoiksi muuttunut kansa) kohdistuvasta tiedonkeruusta ja valvonnasta, sen käyttäytymisen tarkemmasta ymmärtämisestä ja erilaisten metodien aiheuttamista vaikutuksista siihen, jne. Lisäksi talousrakenteiden kehittyminen vaati aiempaa suurempaa kansalaisten toimintavapautta ja vallan täytyi siksi toimia toisella tavalla, kuin monimutkainen yhteistoimintakoneisto.

Aiemmin rankaiseminen oli ollut hallitsijan kosto, monessa suhteessa tuntemattoman ja arvaamattomasti käyttäytyvän kansan kovaotteista kurissapitämistä, nyt siitä on tullut tarkoin tunnetun populaation tarkoin säädeltyä ohjailemista haluttuihin suuntiin. Ennen kovimmat rangaistukset olivat mahdollisimman julkisia ja ne oli tarkoitettu saamaan aikaan voimakas psykologinen efekti, esim. kuolemanrangaistus kiduttamalla. Ne olivat monessa suhteessa tärkeimpiä rangaistuksia, hallitsijan osoitus hänen kyvystään päättää kansalaisten elämästä ja kuolemasta.

Nyt tärkeimpiä rangaistuksia ovat pienet ja pienehköt rangaistukset, joita on paljon. Ne on tarkoitettu ohjaamaan kansan enemmistöä, sen lainkuuliaisinta, tuottoisinta ja tärkeintä osaa tarkoin lasketuilla keskimääräisillä efekteillä. Vähemmän tärkeät kovimmat rangaistukset on jätetty kovimmille rikollisille, joilta ei voi odottaa tuottoa, jotka eivät pidä yhteiskuntaa pystyssä (päinvastoin), ja jotka eivät useimmiten muuta käytöstään, ainakaan ennen kohtuullista ikääntymistä. Heidät pyritään eristämään määräajoiksi muusta yhteiskunnasta, jotta heistä aiheutuva haitta minimoituu.

Kommunismi ja kansallissosialismi olivat suoraa seurausta yhteiskuntien humanisoitumisesta; kansojen muuttamisesta abstrakteiksi numeroiksi, populaatioiksi, dehumanisoiduiksi laskennallisiksi yksiköiksi; yhteiskuntien toiminnan muuttamisesta teollista koneistoa muistuttavaksi; ideasta ”ihmisosien” lähes täydellisestä korvattavuudesta ja vaihdettavuudesta (tabula rasa, kansainvälisyys/ universaalisuus, kosmopolitanismi, jne.); kaikkialle ulottuvasta valvonnasta ja ohjaamisesta; jne. Nykyisen ”humaanin” suomalaisen yhteiskunnan muuttuminen diktatuuriksi on luonnollinen ja mahdollinen kehityskulku, koska tämän muutoksen tarvitsemat elementit on sisäänrakennettu yhteiskuntaamme, ja nimenomaan sellaisiin käsitteisiin kuin ihmisoikeudet ja suvaitsevaisuus. Sanojen julkisen, retorisen ja tunnesisällön sijaan kannattaa tarkastella sanojen teknistä sisältöä, jotta näkee yhteiskunnan sellaisena kuin se on. (Lähde: Michel Foucault, eri vuosia)

– Men have dreamed of liberating machines. But there are no machines of freedom, by definitionMichel Foucault

Hyvää yötä kansalaisyhteiskunta…

Lähteet: Taloussanomat, KL, IL, HS, IS, STT,EIT, Valkea



Site Meter

Tiedotustilaisuuden järjestäjät korostivat kutsuneensa vieraat Suomeen, koska Suomi ja suomalaiset poliitikot ovat vastuussa Viron kansalaispolitiikan kehityksestä.

Petri Krohn Putin Jugendin tiedotustilaisuudessa Helsingissä.


Site Meter

Käynnistin tuossa hetki sitten  maahanmuuttokyselyn – osa1. Lupasin vastauksia viikolla 12/09. Tässä ne sitten ovat.

Pitäisikö Suomen pysyä somalien kiistojen ulkopuolella?
Kyllä 95%
Ei 5%

Painostivatko A-zoomissa olleet henkilöt Suomea?
Kyllä 94%
Ei 6%

Onko turvapaikanhakijana saapuneen ihmisen asiallista matkustaa Suomen ja lähtömaansa välillä?
Kyllä 3%
Ei 97%


Pitäisikö ei-syntyperäisen suomalaisen kansalaisuuteen asettaa ehtoja?

Ei 3%
Kyllä 34%
Kyllä, rikoksiin syyllistyneeltä voitaisin poistaa kansalaisuus 35%
Kyllä, kansalaisuus voisi olla turvapaikanhakijalle väliaikainen 9%
Kyllä, kansalaisuus pitäisi peruuttaa olojen muututtua lähtömaassa vakaiksi 19%
Muu vastaus, mikä? 1%

Onko nykyinen maahanmuuttopolitiikkamme onnistunutta?
Kyllä 1%
Ei 99%

Haluatko Suomen muuttuvan monikultturiseksi?
En halua 95%
Haluan 5%

Ruokkiiko maahanmuuttopolitiikkamme sosiaaliturismia?
Kyllä 97%
Ei 3%

Loukkaako nykyinen maahanmuutto edellisten sukupolvien uhrauksia?
Kyllä 93%
Ei 7%


Pitääkö maahanmuuttajan suomalaistua?

Kyllä 84%
Ei 16%

Onko oikein, että jotkut maahanmuuttajat lähettävät sosiaalisina tukimuoitoina elinkustannuksiin tarkoitettuja rahoja lähtömaahansa?
Kyllä 13%
Ei 87%

Pelkäätkö maahanmuuttajia?
Kyllä 33%
En 67%

Oletko huolestunut maahanmuutosta?
Kyllä 97%
En 3%

Kansa on puhunut – 15624 ääntä vs. Suomen Gallupin ja HS:n (noin 1000 ääntä/äänestys) tutkimukset (kiitos kaikille osallistuneille).

Pulinat pois.


Site Meter

Kansanvaltaisen kansalaisyhteiskunnan tärkeimpiin perusperiaatteisiin kuuluu se, että jokaisella kansalaisella on oikeus kertoa oma mielipiteensä – pelkäämättä sitä, että joutuu diskriminoinnin tai syrjinnän kohteeksi mielipiteensä vuoksi.

Kansalaisilla on tämänkaltaisissa yhteiskunnissa oikeus sanan-, mielipiteen- ja julkaisunvapauteen. Heillä on oikeus myös järjestäytyä parhaaksi katsomallaan tavalla niin poliittisesti, uskonnollisesti kuin muutenkin – tai jättäytyä järjestäytyneen toiminnan ulkopuolelle.

Jokaisen kansalaisen mielipide on yhtä arvokas ja kaikki kansalaiset ovat yhdenvertaisia. Tämän lisäksi yhteiskunta on sitoutunut huomioimaan enemmistöpäätösten jälkeen myös vähemmistöjen oikeudet.

Tuskin kovinkaan monella suomalaisella on julkisesti mitään nokankoputtamista tähän?

Jo siksikin, että meitä suomalaisia on totuttu pitämään sopimiaan sopimuksia kunnioittavina ja Suomen tasavaltaa on totuttu pitämään – tällaisia arvoja kunnioittavana yhteiskuntana – vakiintuneena kansanvaltaisena kansalaisyhteiskuntana Onhan valtiomuotommekin tasavalta.

Perustuslakimme alkaa komealla lauseella valta Suomessa kuuluu kansalle jota edustaa eduskunta.

Muuta onko näin?

Todellisuus Suomessa

Valitettavasti näyttää siltä, että totuus ei ole ihan tämä. Suomi on saanut toistuvasti langettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Pääsääntöisesti nämä tuomiot ovat kohdistuneet – kansanvaltaisena julkisesti pidetyn – yhteiskuntamme tekemiin sananvapausrikkomuksiin.

Jo hetken aikaa on näyttänyt siltä, että osa yhteiskuntamme päättäviin asemiin juuttuneista YYA-kauden ja puhtaan stalinismin ajan kasvateista ei oikein ymmärrä sitä mitä ihmis- ja kansalaisoikeuksilla tarkoitetaan.

Minua on kummastuttanut pitkään se, miten nämä totalitaristit ovat onnistuneet säilyttämään – jopa vahvistamaan – julkista asemaansa päätöksenteossa. Myös härskille haiseva omaneduntavoittelu ja ns. väärien mileipiteiden armoton vaientaminen – kansalaisyhteiskunnan periaatteiden vastaisesti – on tuntunut onnistuvan jotenkin yllättävän helposti.

Näin silti, vaikka ihmiskunnan pahimman vitsauksen – kommunismin – kaatumisesta tulee jo kaksikymmentä vuotta.

Kommunismi on kaatunut mutta uuskommunistit ja piilostalinistit elävät syöpänä yhteiskuntamme rakenteissa – aiheuttaen tuhoa ja inhimillistä kärsimystä.

Tässä toiminnassa on nähty jo monenlaista, mutta kulunut viikonvaihde onkin sitten avannut jo aivan uuden luvun tässä kehityksessä.

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto kulkenut sitten erään virstantolpan ohi.

Henkilön poliittista mielipidettä yritetään käyttää irtisanomisen perusteena – aivan kuten Natsi-Saksassa, DDR:ssä tai Neuvostoliitossa.

Gestapo, Stasi ja KGB elävät ja voivat hyvin Helsingissä

Helsingin sosiaaliviraston työpäällikkö Harri Eerikäinen sai esimieheltään varsin erikoisen hyvää viikonloppua-toivotuksen.

Komealta kalskahtavalla tittelillä – sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikköLeena Palviainen antoi tukeaan alaiselleen tämän poliittisen kannan perusteella – ja varsin heppoisin perustein – käynnistetyllä irtisanomisprosessilla.

Tämä ojennusmenettelyn käynnistämisen perusteina Palviainen käyttää työsuojelulakia. Hän on lainannut laista seuraavan kohdan:

7 luku
Työsopimuksen irtisanomisperusteet

2 §
Työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet

Työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

(Ja unohtaen ilmeisesti kuitenkin saman luvun 1 §:n:

1 §
Yleissäännös irtisanomisperusteista

Työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä.

… hetki pieni, palaan asiaan)

Eli suomeksi – nyt on kyse siitä, että Palviainen epäilee alaisenaan toimivan Eerikäisen rikkoneen työsopimustaan, lakia erikseen tai työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteita vakavasti tai syyllistyneen laiminlyöntiin. Hän saattaa epäillä myös sellaisten työntekijän henkilöön (Eerikäiseen) liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi Eerikäinen ei enää kykene selviytymään työtehtävistään.

Kovaa tekstiä – ja mikä onkaan näiden epäilysten syy?

Tunnistitteko tuon tekstin?

Jep – aivan oikein. Se on blogisti reinon huumoriteksti parin vuoden takaa.

Vähemmistövaltuutetun toimiston tunarit – jälleen kerran

Eerikäiselle vaaditaan siis irtisanomista pari vuotta sitten yksityisesti (ja kirjesalaisuuden piiriin kuulunena) lähetetyn sähköpostin lähettämisestä?

Jos asia ei olisi näin vakava, pitäisin koko juttua varsin absurdina pahkasikahuumorina, mutta siitähän ei todellakaan ole nyt kyse. Kyse on siitä, että jotklin tahot haluavat joko vaientaa Eerikäisen tai irtisanomalla rangaista häntä – sähköpostin lähettämisestä.

Lex Nokia ei ole vielä voimassa – eikä lainsäädäntö Suomessa ole (erästä tunnettua poikkeusta lukuunottamatta) taannehtivaa. Minusta näyttää siltä, että työnantaja saattaa olla jopa (laittomasti) murtautunut alaisensa sähköposteihin.

Ja jos tuo Vähemmistövaltuutetun toimisto on (oikeasti) mukana tässä(kin) farssissa, niin asia muuttuukin aivan toisenlaiseksi.

Lainsäädäntömme ei tunne ns. rasistista rikosta (olen kirjoittanut samasta asiasta aikaisemminkin). Kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkistö vaatii sen, että se on tehty julkisuudessa (julkisuuteen levittäen). Suljettu sähköpostikeskustelu on yksityistä kirjeenvaihtoa – ei julkista.

Pitää myös muistaa se, että Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa tuomioistuimet ratkaisevat sen missä tapauksessa on syyllistytty rikokseen ja missä ei. Tämä vie viimeisenkin pohjan (katkaisee suorastaan kölin) tältä Vähemmistövaltuutetun lausunnolta.

Naurettavaksi itsensä tekemisen vuotuisesta palkinnosta kilpailevat eräs valtionsyyttäjä sekä tämä julkinen viranomainen. Nyt näyttää siltä, että tässä kilpailussa aimo harppauksen etumatkaa sai tämän kyseisen viranomaisen toimisto…

(Tosin he ovat onnistuneet ennenkin – ei tästä kovin kauan aikaa ole kulunut siitä, kun Vähemmistövaltuutettu ilmoitti verkkosivuillaan Asianajajaliiton olevan viranomainen…)

Vaikka – näin jälkikäteen tarkastellen – edellinen vähemmistövaltuutettu käytti virka-asemaansa hyppylautana korkeampaan virkaan (ja on näin ehkä inhimillisesti ymmärrettävää) niin Johanna Suurpään valinta vähemmistövaltuutetuksi on surkeimpia esityksiä koko itsenäisyytemme historiassa.

Vaikka ammattitaidolliset ja muut muodolliset vaatimukset ovatkin teoriassa kunnossa, niin Suurpäältä ilmeisesti puuttuvat lain vaatimat edellytykset toimia objektiivisesti virassaan.

Hän on tunnettu siitä, että hän oli mukana vuonna 1991 lainsäädäntöämme venyttäneissä pakolaistapahtumissa. Kuitenkin valtiollisena virkamiehenä kansalaisilla on oikeus olettaa, että hän suhtautuu tasapuolisesti kaikkiin kansalaisiin ja asioihin nykyisessä virassaan.

Kaikki kokemukset tähän mennessä näyttävät – ainakin minun mielestäni – lähinnä päinvastaista. Tämä episodi on vain jatkumoa kaikelle entiselle toiminnalle.

Vähemmistövaltuutetun toimisto on ilmeisesti valmis uhraamaan suomalaisen oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden, laillisuuden ja jopa yksittäisten ihmisten elämät monikulttuurisuuden Moolokin kitaan.

Tarkoitus (kansan tahdon vastainen sellainen) näyttäisi pyhittävän keinot…

(Ja ihan noin sivuhavaintona – minusta tässä työnantajan laatimassa paperissa haisee uhkailun lisäksi mahdollinen pakottaminen tai sen yritys. Puhumattakaan sananvapauden rajoittamispyrkimyksistä.)

Miksi näin on toimittu?

Tähän noitavainoon löytyy syynsä. Eerikäistä jahdataan ilmeisesti poliittisen vakaumuksen vuoksi.

Vai miten muuten on selitettävissä moinen akti sellaista ihmistä vastaan, joka on toiminut maahanmuuttokriittisen kunnanvaltuutetun Jussi Halla-ahon vaalityöryhmässä viimeisimpien Eduskuntavaalien aikaan omalla nimellään ja tieto siitä on helposti löydettävissä (vähemmistövaltuutettu ja Halla-aho tukiryhmineen kun ovat monista asioista kategorisesti päinvastaista mieltä).

Eerikäinen on myös Suomen Sisun jäsen, esiintyy Suomen maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvalla Homma-foorumilla internetissä omalla nimellään, kirjoittaa maahanmuuttokriittisiä kirjoituksia mm. Helsingin Sanomien keskustelupalstalle omalla nimellään – ja suurimpana kaikista synneistä – hän on Perussuomalaisten jäsen.

Niinpä niin…

Ai niin… lupasin palata erääseen asiaan.

Työsuhdelain 1 § sanoo siis näin:

1 §
Yleissäännös irtisanomisperusteista

Työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä.

Saman lain 2 luvussa 2§:ssä todetaan sitten näin:


Syrjintäkielto

Työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi.

Kyseessä on – jos ei toisin todisteta – puhdas poliittinen ajojahti.

Lähteet: Homma, Suomen laki

Asiasta kirjoittaa (ainakin) Mikko Ellillä.

Päivitys 160309 2109: Asiasta kirjoittavat myös Yrjö Perskeles ja Juha Kettunen.

Päivitys 170309 0021: Myös taistelija nimeltään Jiri Keronen on kommentoinut samaa asiaa.

Päivitys 170309 1354: Asiaa kommentoi myös Turjalainen.

Päivitys 170309 2041: Myös Arttu Ojanperä on kirjoittanut samasta asiasta.


Site Meter