Suomettumisen paluu

Suomeen Yhdysvalloista akkreditoitu Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck on palauttanut maan pinnalle (ärkoopeeläisten tuella) kaikki kuvitelmat YK:n peruskirjasta maailman oppinuorana  – toivottavasti myös maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi katsovien hyödyllisten idioottienkin silmiltä ja haaveista.

Oreckin kommentti on kuin suoraan kultaiselta 1970-luvulta, suurvallan suurlähettiläs puuttuu demokraattisen asemamaansa sisäisiin asioihin ja arvostelee laillista vaalitulosta.

Suomen eduskunnasta on tulossa jälleen maailman suurin teatteri – kuiskaajankoppi on tosin siirtynyt Moskovasta Washingtoniin. Eikä nykyään ole pelkoa siitä, että tasavallan presidentti passittaisi sopimattomia puhuvan (ja asemamaansa sisäisiin asioihin puuttumista harjoittavan) suurlähettilän takaisin kotimaahansa.

Kekkonen sentään teki niin.

Visiot alkavat toteutua; olemme rähmällämme kuin YYA-aikana. Nykyisen sopimuksen nimi tosin on EU:n peruskirja, Varsovan liiton roolin on ottanut Nato ja sosialisoinnin talouspoliittinen kassara on muuttunut SEV:ista EU:ksi.

Ja suurvalta uhkailee meitä – jälleen kerran.

Lähteet: Hbl, IL

Advertisement

 

Epäpätevä syyttää syytöntä

Presidentti Tarja Halosen mielestä rauhanturvaajien kotiuttamisesta Afganistanista päättäneet tahot sivuuttivat omin päin valtiojohdon päätökset.

Yle Uutisten tiistaina haastattelema Halonen ei maininnut nimiä, mutta arvostelun kärki kohdistui pääesikuntaan ja puolustusministeriöön.

Olennaista kuitenkin lienee se, että joku otti vastuun ja toimi Halosen reissatessa pitkin maailmaa veronmaksajien piikkiin. Nyt kädet kyynärpäitä myöten ristiin – olemme korviamme myöten kusessa, jos Suomi joutuu mukaan yhtään Afganistania lähempänä olevaan kriisiin tällaisen ylipäällikön komennossa.

Se mitä todellisuudessa tapahtui – Halosen kiukuttelusta huolimatta – selviää täältä.

Lähde: YLE

 

Nykyinen hallintomme vaarantaa yhteiskuntarauhan – osa 1.

Aloitan kaksiosaisen kirjoitussarjan teemalla, kuinka nykyinen hallintomme vaarantaa suomalaisen yhteiskuntarauhan. Tässä ensimäisessä osassa keskitytään muutamiin yleisluontoisiin havaintoihin ja toisessa osassa esitetään esimerkkejä siitä, miten rappeutunut ja kansanvallasta vieraantunut nykyinen hallintomme on.

Nykyinen hallintomme on itsepäisyydessään ja ylimielisyydessään suurin uhka suomalaiselle yhteiskuntarauhalle. Sen yleisestä mielipiteestä ja kansanvallasta lähes piittaamaton politiikka saattaa aiheuttaa keskinäiseen sopimukseen perustuvan kansalaisyhteiskuntamme muuttumisen eri ryhmien välisiksi kilpailu- ja taistelutantereiksi – hyvinkin nopeasti näkyvissä olevissa lähitulevaisuudessa.

Tässä nykyhallinnon puuhastelussa näkyy kaksi kaikesta muusta toilailusta erikseen selvästi erottuvaa piirrettä.

Ensimmäinen on nöyristely EU:n suuntaan – asiassa kuin asiassa. Muut EU:n jäsenvaltiot toteuttavat kansallisen edun ja harkinnan kautta unionin määräämiä direktiivejä – tai jättävät noudattamatta niitä. Meidän hallintomme puolestaan pyrkii mallioppilaan tavoin viemään (vaikka väkivallan ja toisinajattelijoiden vankilaan sulkemisen uhalla) kaikkein päättömimmätkin euroeliitin läpijyräämät ideat ja pakot läpi Suomessa.

Suomalaisella kansanvallalla ja kansan mielipiteellä ei ole mitään merkitystä silloin, kun poliitikkomme etsivät vihreämpää oksaa ja osa korkeista virkamiehistämme käyttää tilannetta härskisti hyväkseen ajaessaan Suomessa vallankumouksen kaltaista muutosta.

Tämä juontaa virkamiehistön kohdalla juurensa sellaiseen paradoksiin, että vaikka kommunismi ja Neuvostoliitto luhistuivat, niin ne piirit (lähinnä Demla ry:n ympärille linnoittautuneet vallankumoukselliset) onnistuivat jostain syystä soluttautumaan läpi koko korkeimman valtionhallinnon ja pääsivät näistä asemista jatkamaan yhteiskuntamme murentamis- ja vallankaappauspyrkimyksiään.

Sosialismi, proletariaatti ja kansojen välinen veljeys tosin korvattiin uddella propagandatermillä – monikulttuurisuudella.

Monikulttuurisuuden taakse piiloteltu nöyristely (kaikkien jalkansa Suomeen pistävien) ulkomaalaisten ja vähemmistöjen edessä on toinen näistä erityisesti näkyvissä olevista ikävistä erityispiirteistä.

Nykyinen hallinto on unohtanut täysin sen, kenen palveluksessa ja renkinä sen pitäisi olla – nimittäin suomalaisten kansaa edustavan enemmistön. Nyt tilanne on kuitenkin kulkenut siihen suuntaan, että suomalaiseen yhteiskuntaan on syntynyt kaksoisstandardi. Tässä apatheidpolitiikassa syrjittyjä ovat enemmistön edustajat  ja etuoikeutettuja kaikkien vähemmistöjen edustajat.

Tätä syrjintää  jopa) kutsutaan nimellä positiivinen syrjintä. Positiivista tai ei, kaikki syrjintä on syrjintää ja kaikki kiintiöt ovat nyrkinisku lahjakkuuden ja kyvykkyden kasvoihin.

Koko hallintoamme koskeva ikävä ongelma kulminoituu siihen, että lähestulkoon kaikki mitä nykyinen hallinto esittää, ehdottaa ja toteuttaa, on vastoin kansan enemmistön näkemyksiä ja varsin usein ns. yleistä oikeustajua loukkaavaa.

Kun siihen yhdistetään kansanvallan halveksunta, ollaankin siinä pisteessä, jossa sisäministeri Anne Holmlund päästää yhtään edes häpeämättä suustaan tällaisia lausuntoja:

”Järjestöjen kuuleminen on suoritettu aivan normaalin käytännön mukaisesti. Toinen kysymys tietysti on se, että silloin, jos ne poikkeavat täysin hallituksen yksimielisestä pääministeri Matti Vanhasen johdolla tehdystä iltakoululinjauksesta, niitä voidaan ottaa huomioon erittäin rajallisesti.”

Se miten hyvää hallintotapaa, lainvalmistelua tai suhdetta kansanedustuslaitokseen ja kansalaisiin Holmlund kannanottoineen edustaa, jääköön jokaisen itsensä pohdittavaksi.

Perustuslain 14 § toteaa muuten asiasta näin:

”Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.”

Jos hallinto ei kunnioita kansaa, ennemmin tai myöhemmin tulee myös se tilanne jossa kansa ei kunnioita enää hallintoa.

Ja silloin tulee – kaikkien historiallistenkin esimerkkien valossa katsoen – suuria ongelmia.

Kun lainsäädäntö on huonosti valmisteltua ja kansan oikeustajun vastaista, se on omiaan alentamaan lainrikkomiskynnystä. Ja kun se lairikkomiskynnys alentuu jossain, sillä on tapana alentua muuallakin – se mikä ei ole oikeus, ei voi olla myöskään laki.

Kun virkamiehet keskittyvät pilkkuvirheiden etsimiseen ja vastaansanojien hiljentämiseen, ollaan kaukana kansanvallasta ja kansanvaltaisesta kansalaisyhteiskunnasta. Olemme lähestyneet vuoden 1995 jälkeen askel askeleelta byrokraattien pyörittämää tyranniaa.

Teitä on varoitettu – päättäjät ja virkamiehet.

(Sarja jatkuu osalla numero 2)

 

Typeryyden tynnyreistä: Tarja Halonen 17.8.2009

Arvojohtajaksemme ihan  itse julistautunut Tarja Halonen avautuu ja osoittaa (jälleen kerran) mitä hän edustaa todellisuudessa:

”Uusi teknologia mahdollistaa ihmisten hyvinvoinnin parantamisen rasittamatta liikaa luontoa ja ympäristöä.”

Mikä ihmeen uusi teknologia? Arvojohtajamme elää ilmeisesti ihan omassa todellisuudessaan, eikä ole edelleenkään pätkääkään kiinnostunut normivirtasten elämästä, huolista, toimeentulosta eikä työpaikoista – puhumattakaan sitten kansanvallasta ja siihen perustuvasta päätöksenteosta.

Lähde: VL

 

Eräs vasemmistolainen käsitys demokratiasta

Aina kun luulee nähneensä paljon kaikenlaista eikä mielestään ihmettele enää juuri mitään, niin samassa joku tahvo tulee ja palauttaa käsittämättömyyksillään meikäläisen maanpinnalle.

Ei hallintoon kähmintää, ei ”hyviä veljiä”
Iivari Tahko | 7.8.2008 9:05

Presidentti Tarja Halonen on aivan oikeassa, kun yrittää omalta osaltaan olla huomioimassa koko kansan mielipidettä, eli ei tässäkään tilanteessa, vaikka maan oikeisto voitti vaalit niin syrjäytetä muita tahoja yhteiskunnassa ja varsinkin, demokratiaa on tuettava siltäkin osin, että myös opposition edustajia tulee näin keskeisiin paikkoihin kuin, sanoisinko peräti tähänastisten kokemusten valossa, surullisenkuuluisaan sisäasiainministeriöön.

Maahan ei ole syytä synnyttää maan hallinnon sisälle liikaa ns. värisuoria, jotka taas mahdollistavat ns. kähmintää ja hyvä veli – systeemejä.

Ja käsittääkseni virassa on jo pätevä ja sopiva henkilö sitä hoitamassa, tämäkö nyt syrjäytetään, että vain varmistetaan ”oma mies” paikalle.
Aika härskiksi on mennyt tämä oikeistohallinnointi.

Aikanaan, vasemmistovetoisissa hallinnoinnissa kyllä virkamiehiä nimitettiin myös opposition edustajista, jos olivat sopivia.
Se ero näillä kahdella hallinnoilla on, tunnetuksi on myös tullut nykyisen hallinnon heikko yhteistyökyky maan oppositiovoimien kanssa.

On paljon kinasteltu presidentin valtaoikeuksista.
Tämäkin tapaus osoittaa, että demokratian vahvistamiseksi maassa ei ole mitään syytä oikeuksia vähentää, päinvastoin, niitä voisi lisätä.

Toivottavasti kansalaiset antava tälle maan demokraattiselle kehittämiselle täyden tukensa.

En vaivaudu edes kommentoimaan tätä viikon aivopierua. Mielestäni tämä voi hyvin jäädä aikakirjoihin edustamaan vasemmistolaista käsitystä demokratiasta – vai sanoisimmeko kansandemokratiasta?

Tämä idiotia liittyy Hyysärissä käytyyn keskustelua Tarja Halosen tavasta kävellä enemmistödemokratian ja hallituksen yli. Tällä kertaa aiheena on sisäministeriön kansliapäällikön virka. Eduskunnan ja äänestäjien mandaatilla istuva porvarihallituksemme on kyllästynyt virkaa tällä hetkellä hoitavaan Ritva Viljasen (sd) tyyliin ja tapaan hoitaa tuota keskeistä hallintopaikkaa.

( Olisikohan kyse myös siitä, että hänen hallintotapansa on aivan liian paljon Viljasen poliittisen kannasta ja näkökulmasta riippuvainen. Tällaista objektiivisuuden puutetta on todistetusti havaittavissa muutamissa vasemmistolaisissa korkeaan asemaan asetuissa virkamiehissä nykypäivän Suomessa… )

Halonen on kieltäytynyt tänään presidentin esittelyssä nimittämästä hallituksen yksimielisesti virkaan ehdottamaa prikaatinkenraali Ilkka Laitista. Laitinen toimii tällä hetkellä Varsovassa sijaitsevan EU:n rajaturvallisuusviraston Frontexin pääjohtajana. Hänellä on takanaan pitkä kokemus rajavartiolaitoksesta.

Kansliapäällikön virkaa haki kymmenen ehdokasta, joista vain neljä täytti viralta vaadittavat kelpoisuusehdot. Ulkopuolinen arvioitsija testasi heistä kolme perusteellisesti, ja heistä parhaaksi katsottiin Laitinen. Hakijoiden joukossa oli nykyinen kansliapäällikkö Viljanen.

Ministeriö painottaa, että hakuprosessia on leimannut avoimuus, eikä nimitys ole ”puoluesidonnainen”.

Seurataanpa tilanteen kehittymistä. Ihmisenä pienuutensa ja enemmistöpäätöksiin perustuvan demokratian halveksuntansa useamman kerran osoittanut koko kansan presidenttimme saattaa tehdä tästä päätöksestä puoluepoliittisen.

Toveria ei jätetä – oikeudenmukaisuudesta ja demokratiasta viis. ja puhumattakaan kyvykkäimmästä tai sopivimmasta. Hallitus esittää ja presidentti päättää – vaikka sitten vastoin järkeä ja enemmistödemokratian periaatteita.

Jos tämä päätös sekä Kiinan olympialaisiin osallistuminen ovat ihmisoikeusjuristina aikaisemmin profiloituneen demokraattorimme läheisimmät – ja etenkin omasta mielestään – tärkeimmät virantoimitukseen liittyvät asiat, alan jo toivoa sitä, että Porin Jazzeista saataisiin ympärivuotiset.

Halonen voisi pyöriä niissä maireasti alamaisilleen irvistellen koko vuoden ympäri – typerä ja junttimainen lippalakki päässään. Tuossa tilanteessa nykyisen presidenttimme aiheuttamat vahingot saataisiin tehokkaasti minimoitua ainoastaan esteettisiksi.

Lähde: HS

Jk. Yht´äkkiä päähäni tuli varsin pelottava ajatus.

Pelottaa ajatus siitä, että nykyinen presidenttimme saisi ihan issekseen päättää siitä, milloin Suomi on sotatilassa ja kenen kanssa. Kovin kaukana ei nimittäin ole sellainenkauhukuva , että Halonen ja Tuomioja olisivat yhdessä vallassa ollessaan ja valtaoikeuksia käytellessään julistaneet sodan Yhdysvalloille…

Kun tässäkään asiassa nykyinen presidenttimme ei tunnu kunnioittavan enemmistödemokratiaa, niin on erittäin asiallista, että presidentin valtaoikeuksia on kavennettu – ja minun puolestani ne loputkin valtaoikeudet voidaan poistaa vallan hyvin presidentin viran lakkauttamisen myötä.

Annetaan ne valtaoikeudet vaikka pääministerille – jonka kansa valitsee.

 

Vallananastajat

Pravdasta löytyi vaihteeksi mielenkiintoinen kirjoitus. Kirjoituksessa valtio-opin emeritusprofessori Tuomo Martikainen tekee muutamia johtopäätöksiä siitä, kenelle – kansalle kuuluva – valta on Suomessa siirtynyt. Martikaisen mukaan puolueiden puheenjohtajille on yhtäkkiä keskittynyt hirveästi valtaa.

Valtaa on siirtynyt puolueille, ja puolueessa ylivoimaisessa asemassa on puoluejohtaja. Puolueet tuskin ovat kansanvaltaisesti hallittuja elimiä.

Vaikka juhlapuheissa ja julkisuudessa puhutaan ja paasataan parlamentarismin vahvistumisesta, uuden perustuslain myötä onkin käynyt toisin.

Vaikuttaa siltä kuin eduskunta olisi vastuullinen hallitukselle, eikä päinvastoin.

Hallituksen asema suhteessa eduskuntaan on vahvistunut, ja kun hallituksen jäsenistä – pääministeristä ja ministereistä – päättävät puolueet tai puolueiden puheenjohtajat, hämmästyttävä vallan siirtymä puolueiden voitoksi on tapahtunut.

Martikaisen mukaan samasta epätoivotusta ilmiöstä oli kyse myös silloin, kun ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok) erotettiin.

Oikeastaan (kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri) Jyrki Katainen erotti Kanervan, vaikka Kanerva oli hallituksen jäsen.

Martikainen sanoo, että vastaavanlainen muutos on nähty Britanniassa, jossa parlamentin rooli suhteessa hallitukseen on heikentynyt.

Henkilökohtaisesti näen tämän – epätoivotun – kehityksen isänä Paavo Lipposen. Lipposen härski ja ylimielinen tapa hallita Suomea ja suomalaisia sai erinomaisen uuden poliittisen kulttuurin perintöprinssin Matti Vanhasesta.

Vanhasen aikana politiikka on viihteellistynyt ja valta on keskittynyt kansanvallan vastaisesti ja varsin ikävällä tavalla muutamiin – kuten Martikainenkin toteaa – puolueita johtaviin käsiin. Vanhanen on osoittautunut vallanhimoiseksi ja pikkusieluiseksi valtapoliitikoksi – pohjaltaan ja tavoiltaan varsin samanlaiseksi kuin edeltäjänsä Lipponenkin. Eikä valtapoliitikoista Kataisenkaan omena kauas tästä puusta putoa – puhumattakaan uusstalinistisesta hörhölaumasta, Virheet De Dorkasta tai … no, antaa olla… Tajusitte varmaan mitä tarkoitan?

Pahemmaksi näyttäisi päivä päivältä menevän.

Päivänpolitiikan ulkopuolella – ns. harmaaksi amanuenssiksi suomalaisten kiusaksi jääneen – vaikuttavan Paavo Lipposen viimeaikaiset vaatimukset ns. pitkistä listoista ovat avokas kansanvallan korvalle ja pippurikaasusuihke suomalaisen äänestäjän kasvoille. Tällaisessa järjestelmässä puolue (eli viime kädessä puolueen puheenjohtaja ) päättää kenet se asettaa Sinun äänelläsi eduskuntaan. Äänestäjä ei valitse tässä järjestelmässä – vastoin suomalaiseen yhteiskuntaan juurtunutta kansanvallan perinnettä – edustajaa vaan puolueen.

Puolue tietää Sinua paremmin.

Tämä Lipposelle – ja muillekin vallananastajille – sopiva järjestelmä on käytössä esimerkiksi kansanvallan irvikuvaksi muuttuneessa pakkososialidemokratiavaltiossa nimeltään Ruotsi. Ja Lipposen nykyinen – eräs asemaansa reittä pitkin kiivennyt vallananastaja – vaimo pelottelee kansalaisia olemattomilla kummituksilla ja pyrkii rajoittamaan (perinteiseen vasemmistolaiseen tyyliin) omasta mielipiteestään eroavien mielipiteiden ilmaisun.

Toisaalla Vanhasen käytös Susanna Kurosen oikeustapauksessa osoittaa Matin olevan sekä herkkähipiäinen että henkisesti pienimunainen. Se osoittaa myös sydämetöntä suhtautumista vastapuoleen ja häikäilemätöntä valta-aseman hyväksikäyttöä. Sekä – jälleen kerran – vallassa olevan henkilön pyrkimystä rajoittaa sanan- ja mielipiteenvapautta.

Kun pääministerin asemassa oleva ihminen hyökkää lakimiesarmeijan kanssa yksinhuoltaja-yksityisyrittäjää vastaan, se on – sanalla sanoen – kuvottavaa. Etenkin kun sama Matti on avannut aikaisemmin kotinsa ja suhteensa juorulehdille.

Ja samaan aikaan kansan suoraan valitsema arvojohtaja on kiinnostunut lähinnä virka-asemansa käyttämisestä henkilökohtaiseen elämysmatkailuun ja kansan enemmistön halveksimisesta. Pyrkien myös rajoittamaan sanan- ja mielipiteen vapautta.

Olemme varmaan kaikki huomanneet tähän asiaan liittyvän viimeisen ns. jäit-kiinni-housut-kintuissa-ilmiön. Tämä vaalirahoitussotku on varsin mielenkiintoista myös tätä aihetta vasten tarkasteltuna.

Jos – ja kun – poliitikko toimii jonkun tai jonkin tahon marionettina samaan aikaan, kun hän kahmii enemmän ja enemmän valtaa itselleen, ollaan matkalla kauas kansanvallasta. Hyvä tuore esimerkki on liikemies Toivo Sukarin pyrkimys murtaa edustuksellista tietä pitkin valmisteltu ja päätetty yleiskaava – omien liiketoimintaan liittyvien henkilökohtaisten intressiensä vuoksi. Palaan asiaan…

Näinä aikoina demokratian vahtikoira – media – juoksee pääsääntöisesti näiden vallanpitäjien touhuissa täysin kritiikittömästi. Helsingin Sanomat ja sen nykyinen toimituspolitiikka on – yleisesti, eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta – varsin hyvä merkki kansanvallan ja sananvapauden alemmuustilasta Suomessa vuonna 2008.

Vuonna 1991 maailma ja tulevaisuus näyttivät suomalaisestakin näkökulmalta – lamasta huolimatta – lupaavilta ja valoisilta. Neuvostoliiton romahtaminen loi uskoa tulevaan.

Se oli kuitenkin harhakuva.

YYA-sopimuksen jälkeinen aika muutti poliittisen – ja koko kansakunnankin – moraalin. Yhteisöllisyyden, yhteisen rakentamisen ja muista välittämisen tilalle nousivat egosentrisyys, ahneus ja kaiken maailman huuhaa-liikkeet.

Nykyisistä prekariaatti- ja anarkistipuuhailuista mieleeni nousee vääjäämättä mielikuva Länsi-Saksassa 1970-luvulla toimineista ääriliikkeistä ja kommuuneista. Näitä tuettiin hiljaisesti – mutta vahvasti – taloudellisin keinoin DDR:n toimesta. Kuinkahan moni näistäkin hippaheikeistä ja sen ajan anarkisteista lopultakin ymmärsi mitä heille olisi tapahtunut ns.sosialismissa? Kansandemokratiat eivät sulattaneet dekadenssia.

Olin muuten toisaalta aikanaan tavattoman hämmästynyt miten uuden vaurauden ja ahneuden aikana päättäjät pystyivät ajamaan kansalaisoikeuksiamme rajusti kaventaneet poliisi- ja pakkokeinolakien muutokset. Ja kuten huomaamme – sama linja jatkuu. Uusi valmiuslaki ja sen valmistelu jatkaa samaa hiljaisen hyväksynnän perinnettä.

Thaimaan lomat, uusi auto, uudet keittiökoneet ja tanssit tähtien kanssa ovat korvanneet osan kansalaisoikeuksista hiljalleen. Halpa on ollut hinta vallan siirtämiselle muutamiin käsiin ja sen pönkittäminen kansanvallan pelisääntöjen vastaisesti.

Katsokaa nyt hyvät ihmiset ympärillenne ja miettikää tarkkaan tätä; mitä Te haluatte tulevaisuudeltanne. Kohta tahtonne voi olla kokonaan jonkun muun taskussa.

Lähde: HS

 

RKP – syrjitään suomen kieltä Suomessa

Eräät asiat eivät kaikista kaunista sanoista ja hyvästä uskosta huolimatta muutu.

RKP on Suomen rasistisin puolue ja sen tavoitteena on – ei enempää eikä vähempää – kuin suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin vahingoittaminen – mahdollisesti jopa hävittäminen – Suomesta.

Tuoreimpana esimerkkinä on kyseisen marginaalijoukon 22.5.2008 Helsinkiin masinoima rasistinen monikulttuuritilaisuus.

Käsikassarana nämä multikultistit käyttävät RKP:n organisaatiota joka on nimetty – tulevaisuutta ja lopullista tavoitetta ennakoiden – Multicultural Finlandiksi. Suomalaisilla – etenkään suomenkielisillä alkuperäisasukkailla – kun ei ole sijaa tämän alle viittä prosenttia koko väestöstä edustavan joukon taivuttaessa demokratian sääntöjä tahtonsa alle.

Kyseisen organisaation työkielet ovat ruotsi ja englanti – suomenkielinen ei ole tervetullut päättämään itseään koskevista asioista näissä piireissä.

Tilaisuutta mainostetaan näin (kiitos vinkistä tiedonantajalle):

Koko humpuukin keskeltä nousee edelleen muutama kysymys.

Miksi nämä eliittiin kuuluvat ankkalammikon omistajat ja kasvatit tekevät tätä?
Eivätkö he ymmärrä, että jokainen kasvava vähemmistö kaventaa heidän – suhteettoman suurta – vähemmistöasemaansa?
Onko heillä mitään ymmärrystä huoltosuhteesta – kuka maksaa tämän lystin silloin kun veronmaksajat loppuvat?
Vai onko kyse siitä, että he edustavat piirejä, joille halpa – lähes ilmainen orjatyövoima – työvoima on liiketoiminnan ja oman ahneuden tärkein tekijä?
Mihin tämä rasistisakki aikoo pistää syrjäytyneet tai työvoimana liian kalliit alkuperäisasukkaat?

Pihalle, kadulle vai leireihin?

Eivätkö he usko maailmalta löytyviä esimerkkejä monikulttuurin mukanaan tuomista seurauksista?

Tärkeimpänä tietysti: he kysyvät väärällä kysymyksellä. Oikea kysymys kuuluu tietysti miksi ihmeessä Suomeen pitää saada 100000 maahanmuuttajaa?

Koska työvoimapula on vain suurien ikäluokkien aiheuttama kupla, nyt näyttää siltä, että tarkoitus on korvata alkuperäisasukkaat muualta tuodulla väestöllä. Kuten Baltian maissa tehtiin Neuvostoliiton miehityksen aikana.

RKP = Rasistinen Kielipuolue.

Tämä on taas niitä päiviä jolloin hävettää se, että olen myös puoliksi suomenruotsalainen. Ei siksi, että häpeäisin perimääni tai esi-isiäni. Minua hävettää joutua leimatuksi tällaisen saalistavan elitistijoukon kanssa samaan ryhmään – rasistina.

Ei kiitos.

Lähde: SFP:n taisteluorganisaatio MCF.

 

Elitisti – Tarja Halonen

Presidentti Tarja Halonen järjestää kuudennen Presidenttifoorumin lempiaiheistaan monikulttuurisuudesta ja suvaitsevaisuudesta.

Presidentinlinnaan saapuu liuta poliitikkoja, virkamiehiä, tutkijoita sekä uskontokuntien ja kansalaisjärjestöjen edustajia, kuten Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi. Keskustelua voi seurata suorana Ylen nettisivuilla. TV1 lähettää koosteen torstaina.

Esitän Teille – rouva Tasavallan presidentti – kysymyksen:

Aiotteko kenties – ja mahdollisesti koska – järjestää Presidenttifoorumin niistä ikävimmistä aiheista?

Työttömyydestä, syrjäytymisestä, mielenterveyshuollon surkeasta tilasta, terveydenhuollon ongelmista, sosiaaliturismista, poliitikkojen suhteista rahoittajiinsa, korruptiosta, politiikan viihteellistymisestä, oligarkiasta, demokratiamme irvikuvaksi muuttuneesta parlamentarismista, köyhyydestä, tuloloukuista, maaseudun tyhjenemisestä, lasten ja nuorten pahoinvoinnista, yksinäisten vanhusten asemasta, hoitolaitosten tilasta, avohoidon tilasta, slummiutumisesta, ghetoista, white flightistä, sensuurista, sananvapauden rajoittamispyrkimyksistä, käänteisrasismista, lähestyvästä taantumasta, väkivallasta, naisten asemasta, avioeroisien asemasta, lasten hyväksikäytöstä, islamisoitumisesta, yhteisöllisyyden katoamisesta, anarkistisista ja muista omankäden oikeuteen liittyvistä pyrkimyksistä, ekoterrorismista, monikulttuurin mukanaan tuomista ongelmista ja suomalaisen alkuperäisväestön syrjinnästä omassa kotimaassaan?

Tuskin – nämä asiathan eivät merkitse – näiden kommenttienne ja puuhasteluidenne perusteella – kaltaisellenne etuoikeutetulle ihmiselle yhtään mitään. Kuten ne eivät näköjään merkitse mitään muuta kuin poispeiteltäviä ikäviä asioita myöskään muullekaan poliittiselle eliitillemme.

Panem & Circus

Mutta kuinka pitkään?

 

Nollatutkimusten pohjanoteeraus

Ajoittain – ja aina silloin kun luulee nähneensä aika lailla elämää – jostain tärähtää jokin uusi pohjanoteeraus.

Tällä kerralla se tulee – yllätys, yllätys – päivän Pravdasta.

TNS Gallup on tehnyt Keskustan Verkkolehti Apilan tilauksesta – yleiseltä näkökulmasta -varsin tarpeettoman mielipidetutkimuksen. Tosin kepuleilla on tunnetusti aina naapurin lehmä suossa – vai kuinka se menikään…

Kyselyssä haastateltujen suomalaisten (?) mielestä Sdp:n kansanedustaja Erkki Tuomioja olisi sopivin henkilö puolueen seuraavaksi presidenttiehdokkaaksi. Hän sai tässä kyselyssä 20 prosentin kannatuksen. Kyselyyn vastasi 12.–17. lokakuuta 1 282 henkilöä.

Toiseksi suosituimmaksi demariehdokkaaksi nousi eduskunnan ex-puhemies Paavo Lipponen. Häntä piti sopivimpana ehdokkaana 17 prosenttia vastaajista.

Kolmanneksi suosituin on Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes. Häntä kannatti 11 prosenttia kansalaisista. Sdp:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma sai kyselyssä neljän prosentin kannatuksen.

Olen aikaisemminkin ollut sitä mieltä, että nämä gallupit ovat vain osa disinformaatio- ja propagandakoneistoa. Kun otokset ovat noin 1000 ihmisen kokoisia, näillä voi oikeastaan pyyhkiä takapuolensa.

Tarkoitushakuista sontaa. Sellaista peliä, jonka suuret puolueet – ja etenkin Keskusta – hallitsevat suvereenisti.

Miettikääpä huviksenne muuten sitä tilannetta, että vastoin kaikkia oletuksia Erkki Tuomiojasta tulisi presidentti. Voitte valmistautua sen jälkeen ajatukseen, että USA:n seuraavan hyökkäyssodan kohteeksi joutuu arrogantin ja kapeakatseisen Tuomiojan ulkopoliittisesti päin helvettiä luotsaama Suomi.

Toisaalta olisi ehkä hyväkin, että SDP asettaisi – kepuleiden toiveiden mukaisesti – Tuomiojan ehdokkaakseen. Hyvin harva demarikaan kerää inhoa yli puoluerajojen niin paljon kuin Erkki – jopa omiensa joukosta.

Siis toveri Erkki – ylimielinen, herraskodin hemmoteltu kakara. Erkki, josta on kasvanut poliittinen broileri, joka ei ole tehnyt elämänsä aikana päivääkään oikeaa työtä.

Samainen TNS Gallup on tehnyt myös demareiden pyynnöstä asenteenmuokkaustyötään.

Kokoomus hermostui maanantaina Sdp:n pää-äänenkannattajan Uutispäivä Demarin uutisesta, jonka mukaan lähes puolet suomalaisista pitää kokoomusta pääsyyllisenä mahdolliseen hoitajien joukkoeroon. Uutinen perustui Demarin TNS-Gallupilla teettämään mielipidekyselyyn.

Kyselyn mukaan suurin osa suomalaisista katsoo kokoomuksen myös antaneen hoitajille katteettomia palkkalupauksia, jotka se on pettänyt.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Pekka Ravin mukaan kysymykset olivat asenteellisia ja johdattelevia, joten tulos on epäpätevä.

”Tutkimus ei täytä minkäänlaisen luotettavan mielipidetutkimuksen kriteeristöä.”

Ryhmän varapuheenjohtaja Marja Tiura nimesi kyselyn ”propagandatutkimukseksi”, joka kielii Sdp:n kaunaisuudesta.

Tutkimuksessa esitettiin noin 1 300 suomalaiselle muun muassa seuraava väite: ”Kokoomus antoi eduskuntavaaleissa hoitajille katteettomia palkkalupauksia, jotka se on pettänyt”. Vastausvaihtoehtoja oli viisi: täysin tai jokseenkin samaa mieltä, täysin tai jokseenkin eri mieltä ja en osaa sanoa. Vastanneista 62 prosenttia oli vähintään samaa mieltä.Toimialajohtaja Juhani Pehkonen Suomen Gallupista kiistää kokoomuksen syytökset. Hänen mukaansa tutkimus on pätevä.

Tutkimusmetodina käytettiin asenneväittämiä, Pehkonen sanoo. Hänen mukaansa niillä testattiin kansan reaktiota ajankohtaisiin väitteisiin. Sama tulos olisi tullut Pehkosen mukaan, vaikka asiaa olisi kysytty eri tavalla.

Kokoomuksesta väitettiin myös, että Demari halusi salata kysymykset, koska lehti ei julkaissut niitä maanantaina lehdessä vaan vasta maanantaina kotisivuillaan. Lehdessä oli omituinen tyhjä aukko jutun yhteydessä.

Päätoimittaja Juha Peltosen mukaan kysymykset jäivät pois lehdestä teknisen vian takia, mutta ne julkaistaan tiistain lehdessä. Peltonen pitää kokoomuksen väitteitä ”pöhköinä”.

Peltonen käyttäytyy juuri siten, kuin poliittisen koulutuksen saanut poliittinen toimija tekeekin. Kun hän jää kiinni ns. rysän päältä, valehdellaan suoraan päin naamaa ja siiirretään vastuu ja syy omasta toiminnasta vastapuolelle ja alennutaan nimittelyyn.

Uskotteko oikeasti näihin gallupeihin? Älkää ihmiset menkö vipuun, vaan käyttäkää omaa järkeänne näissä asioissa.

Nämä ovat nimittäin niitä juttuja, joissa normivirtasta pyritään vedättämään – ja huolella.

Lähteet: Verkkolehti Apila, HS, STT

Jk. Presidentti Tarja Halonen on antanut myös turhia kommentteja. Hän on avannut tyypilliseen tapaansa suunsa sellaisessa asiassa, joka ei hänelle kuulu – oikeista asioistahan hän pitää suunsa visusti kiinni.

Presidentti Tarja Halonen pitää nelivuotista presidentin toimikautta liian lyhyenä.

Kanta kauden sopivaan pituuteen riippuu siitä, minkälaista politiikkaa halutaan. Hän kertoi olevansa suhteellisen rauhallisen kehityksen kannalla, ja siihen sopivat pidemmät toimikaudet.

Eduskunnan puhemies ja viime presidentinvaalien kakkonen Sauli Niinistö (kok) ehdotti äskettäin, että presidentin toimikausi lyhennettäisiin nykyisestä kuudesta vuodesta neljään vuoteen.

Niin että silleen taas tänään …