Etäisesti liittyen aikaisimpiin kirjoituksiini – kun kysyin sitä, että mitä saa 12000:lla eurolla ja mitä saa puolestaan 57000:lla eurolla – on ihan pakko jatkaa sarjaa kysymyksellä, mitä sitten saakaan 72000 eurolla?

Sillä rahalla saa Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaiselle uudet ja uljaat 72 000 euron toimistokalusteet upeisiin toimistopuitteisiinsa.

Sosiaalijohtaja Voutilainen katsoo puheiden mukaan kauas eteenpäin. Hänellä on kirkas visio Helsingin tulevaisuudesta ja hän kantaa huolta Helsingin maahanmuuttajista (kantaväestö pärjätköön sitten vaikka siltojen alla ja skutseissa) ja hän haluaa monikulttuurista stadia (vaikka stadilaisten enemmistön mielipiteen vastaisesti) .

Yhdennentoista kerroksen avarista ikkunoista onkin varmasti helppo nähdä pitkälle. Edessä avautuu upea maisema yli Kaisaniemen lahden. Tokoinranta on kuitenkin lähellä.

… niinpä niin….

Voutilainen teetätti arkkitehdilla sisustussuunnitelman ja hankitutti (vastoin kaupungin ohjeita) kilpailuttamatta suurjohtajatasoisen ökysisustuksen (moottoroitune työpöytineen) työtilaansa. Voutilaisen lakeijat ja alamaiset ovat jo ehtinet hänen puolestaan selittämään, että edellisen (160 cm pitkän) johtajan jälkeen (190 cm pitkälle) äijänköriläälle piti saada sopivammat kalusteet.

Toki, toki… mutta; niitä löytyy myös normaaleista konttorikalustevalikoimista.

Unohtamatta sitä, että tämä sosiaalijohtajan tekemä ökyilevä kalustehankinta on ristiriidassa sosiaalivirastolle asetettujen tavoitteiden, kaupungin toiminnalle määriteltyjen arvojen ja eettisten periaatteiden sekä hankintalain ja kaupungin hankintasäännön kanssa ja toisaalta unohtamatta sitä, että se rikkoo ilman kilpailuttamista hankintalaissa ja Helsingin kaupungin valtuuston hyväksymässä hankintasäännössä määriteltyjä kynnysarvoja ( joiden mukaan hankinnat on kilpailutettava 15 000 eurosta alkaen) niin asiassa on eräs vielä tärkeämpi näkökulma.

Nimittäin se, että onko ihminen joka tekee sosiaalijohtajan asemassa näinä vaikeina aikoina tällaisen päätöksen, täysin (tai mitenkään) sopiva tehtäviensä tasolle?

Millaisen signaalin tällainen sosiaalijohtaja antaa niille ihmiseille, jotka joutuvat henkensä pitimikseen nöyrtymään ja pyytämään mitättömiä sosiaalisia almuja sosiaalivirastolta?

Etenkin kun sama sosiaalijohtaja vaatii samaan aikaan päivähoidon, harkinnanvaraisen toimeentulotuen, vanhustenpalvelujen ja muiden menojen leikkaamista.

Ja etenkin, kun tämä sama sosiaalijohtaja on aivan samassa tilanteessa asiakasjoukkonsa kanssa – hän ei nimittäin ole sanan varsinaisessa merkityksessä mikään veronmaksaja – hän saa palkkansa samoista varoista joista maksetaan myös sosiaalituet.

Tuolla 72000:lla olisi saanut (taas lyhyen laskutoimituksen jälkeen, 72000 jaettuna kuukauden toimeentulotuella 375 euroa) 192:lle ihmiselle kuukauden toimeentulotuen.

(Turha tulla itkemään – budjetoitu yhteiskunnallinen raha on aina jostain muualta (tässä tapauksessa ihmiseten toimeentuloedellytyksistä) pois.)

Tässäkin nähdään taas kerran se, mitä tarkoittaa suomalainen priorisointi.

Sosiaalijohtajalle on tärkeämpää ostattaa kaupungilla (eli meillä veronmaksajilla) omaan käyttöönsä johtajatason kalusteita sekä suunnitteluttaa työhuoneensa sisustus arkkitehdilla – kuin huolehtia perustehtävästään, eli hädänalaisten ihmisten auttamisesta.

(Jumalauta!)

Samaan aikaan yhteiskunnallemme on tärkeämpää auttaa jokaista maamme rajojen takaa tänne rantautuvaa ihmistä, kuin taata hyvinvointiyhteiskunnna tarjoama hyvinvointi ja turvallisuus kaikille omille jäsenilleen.

(Oksettaa…)

Luojalle kiitos, että vanhempieni eikä isovanhempieni tarvitse nähdä tätä nykyistä järjettömyyden kilpalaulantaa. Hullu on maailma nykyään ja hulluja olemme me, jotka hyväksymme tämän hulluuden.

(Perkele!)

Lähde: IS

Jk. Myös (ja ainakin) kanssasyyllinen Octavius kirjoittaa samasta taudista.


Site Meter