Verenpunaisen hämärän paluu

Blogimme on on ollut jonkin aikaa tauolla ja maailma näyttää muuttuneen tällä välillä vielä entistäkin huonompaan suuntaan.

Tauon jälkeisen avauksemme piti koskea EU:n tiukassa ohjauksessa kansallista tuhoa kulkevaa Juha Sipilän (kesk) Perskeko-hallitusta, mutta joudumme nyt ottamaan aasinsillan tuohon aiheeseen siksi, että verenpunainen hämärä on palannut Suomeen ja varsin yllättäen.

Kuka olisi uskonut viime itsenäisyyspäivien,  EuroMayDay-vappujen, Smash Asemien ja muiden anarkistimellakoiden sekä etenkin kevään  eduskuntavaalituloksen jälkeen sitä, että porvarivetoisessa Suomessa anarkistinen vallankumoustoiminta ja siihen liittyvä rikollisuus on valtiovallan erityisessä suojeluksessa ja vastaavasti isänmaallisia ihmisiä ja järjestöjä vastaan on käynnistetty valtakunnallinen ajojahti ja suoranainen vainokampanja?

Emme mekään, vaikka olemme kollektiivisesti jo jonkin ajan seuranneet maailman menoa suomalaisen nationalismin filtterin läpi.

Mitä sitten on tapahtunut ja miksi?

Näyttää vahvasti siltä, että viime tiistaina kahdessa yössä maasta ylöspolkaistu vihatapahtuma oli rakennettu jo valmiiksi, aika oli sovittu heinä-elokuun vaihteeseen ja punakaarti odotti ainoastaan jotain sopivaa tekosyytä .

Sellaiseksi saatiin väännettyä kansanedustaja Olli Immosen (ps) nationalistis-romanttinen FaceBook-päivitys.

Niin, miksi tämä aiheutti kalabaliikin, pöyristymisen ja monikulttuurisen älämölön? Kirjoitus on nationalistinen, romanttinen ja isänmaanrakkautta heijastava.

Täysin suomalaisen kansallisvaltion olemassaoloa ja arvoja tukeva. Kukaan  täysijärkinen ei saa tuosta rasismia haettua kuin hakemalla väkisin.

Kuten myös sellainen asia, että valtakunnan ykkostähtiä pursuavaksi konsertiksi rakennettu vihapahtuma rakentuisi Helsingin kansalaistorille kahdessa yössä.

Älkää viitsikö punikit, ette te itsekään usko tuohon satuun.

Näin saatiin siis tekosyy sille, että etukäteen sovittu ja osittain YLE:n verovaroista sekä pääsääntöisesti eräiden poliittisesti tai yksityisesti ohjattujen rahoittajien varoilla rahoitettu vihatilaisuus kansallismielisyyttä, isänmaallisuutta, Suomea – ja etenkin – Perussuomalaisia vastaan saatiin polkaistua ylös.

Mukaspontaanisti, mukasuvaitsevaisesti ja mukatalkoilla?

Yeah Right…

Kun tuota järjestäjälistaa katsoo, siitä pistää tasan kaksi asiaa silmään.

Näistä asioista ensimmäinen on sellainen havainto, että vihatilaisuuden järjestäjät ovat jo kauan (Lepakon, Radio Cityn, Radio Helsingin, Elmun, Nosturin jne) tiedostavassa Punavuoren kuplassa eläviä ja  samalla  hiekkalaatikolla keskenään henkisessä bukkakeringissä puuhastelleita liberaaleja, vihreitä ja aitovasemmistolaisia.

Ns. Hyviä Ihmisiä.

(Osa on jopa niiiiiiiiiiiin hyviä ihmisiä, että on onnistunut siirtämään yhteiskunnan nuoriso- ja kulttuuritarkoituksiin subventoimia tiloja ja käyttöomaisuutta ihan itselleen. Siis, tooooooooooodella hyviä ihmisiä.)

Näiden ihmisten maailmankuvaan itsenäisyys, kansallinen päätöksenteko, kansallisvaltio ja suomalaisuus on (pääsääntöisesti ) ihan liian  junttia. Suomesta pitää näiden mukaan saada aikaan aito monikulttuurinen palmuparatiisi, maksoi mitä maksoi ja vaikka sitten kansaa vaihtamalla.

Tällä kaikella on muitakin tavoitteita, joihin palaamme hetken kuluttua. Malttia, se on valttia.

Toinen asia mikä tuossa listassa suorastaan huutaa – poissaolollaan – on lista tämän käynnistetyn monikulttuuristamiskampanjan todellisista rahoittajista.

Nyt päästään asian ytimeen.

Kuten jo todettiin, YLE oli (verorahoitteisena) mukana siitä syystä, että kyseinen tilaisuus piti saada lähetettyä suorana lähetyksenä ja siihen löytyi apua Reporadion punaisilta tovereilta – laskun jäätyä kuitenkin Sinun ja minun maksettavaksi (vaikka koko tilaisuus oli suunnattu meitä vastaan)

Rahoittajina ”Me vihaamme suomalaisia” ”Meillä on Unelma”-ulkoilmakonsertissa oli Sanoma Oy:n, Alma Median ja HBl:ää lähellä olevien suomenruotsalaisen Ankkalammikon säätiöiden lisäksi punakorporaatioiden AY-liikkeitä.

Tällä pyrittiin siihen sekä rahoituspohjan sitomiseen suoraan tämän kampanjan poliittisiin tavoitteisiin:

Kevään 2015 eduskuntavaalien tuloksen mitätöimiseen, Perussuomalaisten ajamiseen hallituksesta pois, isänmaallisen kansanosan kokoontumis-, esiintymis-, ilmaisun-, mielipiteen- ja sananvapauden rajoittamiseen.

Tämän läpinäkyvän ilmaiskonserttina ihmisille myydyn vihatilaisuuden jälkeen tilanne on muuttunut vielä mielenkiintoisemmaksi.

Viime lauantaina Suomen Vastarintaliike (SVL) järjesti mielenosoituksen Jyväskylässä. Kuten olemme mediasta huomanneet, tilaisuus päättyi kaaokseen ja anarkistin pieksäjäisiin.

Se mikä tästä tilaisuudesta tekee oudon, on poliisin toiminta.

Kun mielenosoitus oli loppumassa, poliisi antoi Jyväskylän kirjastopuukotuksen johtaneen tilanteen aloittaneen (laittomana järjestyksenvalvojana laittomalla teleskooppipampulla huitoneen ja  väkivalta-, huumausaine- ja omaisuusrikoksista tuomitun) anarkisti Arto Savolaisen häiritä mielenosoitusta ja käydä mielenosoittajiin kiinni.

Savolainen pakeni narkkarikavereineen paikalliseen tavarataloon, jossa sai pataansa. Ilmeisen huolella.

Yleisen oikeuskäsityksen  mukaan Savolainen syyllistyi poliittisten toimintavapauksien loukkaamiseen (RL 14:5). Tämän yrityskin on rangaistava., joten Savolainen olisi pitänyt ottaa ainakin kiinni esitutkinnan ajaksi

Mitä teki sitten Jyväskylän poliisi?

Jyväskylän poliisi toimi  sisäministeri Petteri Orpon (kok) Helsingistä käsin antaman käskyn mukaan ja  otti kaikki mielenosoittajat kiinni. Tämän jälkeen poliisi  pidätti 7 mielenosoittajaa ja vaati näitä vangittaviksi.

Eilen vangittiin sitten näistä  kaksi ruotsalaista marraskuun alkuun saakka, törkeästä pahoinpitelystä (mellakka tekosyynä), tänään on vangittu 5 suomalaista.

Keski-Suomen käräjäoikeus määräsi tänään vangittavaksi viisi Jyväskylän ”uusnatsimellakasta pidätettyä”  suomalaista.

21–25-vuotiaita miehiä epäillään todennäköisin syin muun muassa väkivaltaisesta mellakasta, väkivaltaisen mellakan johtamisesta, pahoinpitelyistä ja ampuma-aserikoksesta (ampuma-aserikosepäily tuli ilmi poliisin kotietsinnän yhteydessä).

Muuta en voi sanoa, mutta vangitsemisen erityinen peruste on se, että on kysymys teoista, joista säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta, ja on syytä epäillä, että epäillyt vaikeuttavat asian selvittämistä,

Käräjäoikeuden tuomari  Petteri Orpon kumileimasin Ulla-Maija Viiravuori.

Löytynyt ase ei ollut kuitenkaan mukana mellakassa, joten kaikella todennäköisyydellä tuomio on jo annettu sisäministerin virkahuoneessa ja tuomio on poliittinen

Ja samaan aikaan tapahtuman aiheuttanut Savolainen (jolle syyttäjä vaati tämän edellisestä poliittisesta rikoksesta ehdotonta vankeutta Savolaisen synkän rikoshistorian vuoksi) kävelee vapaana ja Jyväskylässä on saatu jo hyödylliset idiootit mielenosoitukseen rasismia (sic!) vastaan.

Mitä tässä sitten on tapahtunut ja mihin tällä kaikella pyritään?

Tällä pyritään korvaamaan perussuomalaiset (ja jopa keskustakin) ja asettamaan uudelleen valtaan kokoomuksesta, RKP:sta ja vasemmistopuolueista koostunut edellinen hallitushirviö.

Jos asiat menevät suunnitelmien mukaan, hallitus on kohta vainaa ja saamme pällistellä taas Alexander Stubbia ja tämän erkoopeeläisiä ja vihervasemistolaisia tovereitaan ajamassa Suomea vieläkin syvemmälle suohon ja lakkauttamassa loputkin Suomen kansallisesta itsenäisyydestä.

Jos joku ei usko sitä, että kokoomus on mukana tässä, kannattaa tutkia kokoomuksen Verkkouutisten Olli Immoseen ja näihin käynnissä oleviin monikulttuuriprojekteihin liittyvä ”uutisointi” tai tutustua ihan kokoomuslaisiin puheenvuoroihin.

Kokoomus ei ole isänmaallinen ja sillä on yhteisiä intressejä vasemmiston kanssa lakkauttaa suomalainen kansallisvaltio ja täyttää se monikulttuurisella puoliorjuuteen perustuvalla EU:n ulkopuolisella halpatyövoimalla.

Sillä pyritään myös pelottelemaan kansallismieliset ja isänmaalliset suomalaiset

Ja jos se pelottelu ei joidenkin yksilöiden kohdalla onnistu, nyt on hyvä tilaisuus kärrätä meidät änkyräpään nationalistit pakkotyöleireille tai polttouuneihin.

Aitoon leniniläiseen tapaan.

Sarkasmia?
Vuosi sitten olisi voinut olla, nyt on vaikea sanoa.

Advertisement

 

Taantumuksellisuus?

Päivän Hyysärissä oli penaali Anna Paljakan sepustama väestönkasvuun liittyvä kirjoitus. Tuo kirjoitus loppui sanoihin Väestökysymys on vakava. Koska tahansa voi taantumuksellisten hallitusten tai paavien vaikutuksesta tulla takapakkia.

Taantumuksellisuus?

Tuo sana on peräisin maasta jota ei ole enää olemassakaan ja sitä on käytetty yleensä pyhittämään yli sadan miljoonan ihmisen murhatyöt viime vuosisadalla.

Eikä sitä ole normaalisti (edes pahimpaan 1970-luvun rähmälläänolon aikaan) totuttu pitämään puolueettoman valtakunnallisen päivälehden sanavarastoon kuuluvana.

Ei – se kuuluu enemmänkin tuonne Tiedonantajan suuntaan – kuten varmaan Paljakkakin?

Lähde: HS

 

Pyhä yksisilmäisyys

Punakaartilaiset jakamassa ryöstösaalistaan hieman ennen punaisen Tampereen luhistumista 1918.

Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, olen aivan tarkoituksella jättänyt vuoden 1918 tapahtumien kommentoinnin muiden huoleksi. Syy on se, että en halua kaivaa – jo kerran vaivalla – umpeutuneita haavoja uudestaan vereslihalle tai kokonaan auki.

Joillain muilla tuntuu olevan tarvetta siihen… 😦

Punaisten murhaamien uhrien joukkohaudoista kaivettuja ruumiita pestään Kouvolassa 1918.

Punaisten lähtiessään murhaamia vankeja Viipurin lääninvankilassa 1918

Lauantain Hyysärin mielipide-osio sisälsi erään varsin… öhh… sanoisimmeko vaikka yksisilmäisen kirjoituksen samasta aiheesta.

Kristiina Haavisto kirjoittaa asiasta – vahvasti tulipunaisen nostalgian huurruttamien lasien kautta katsellen. Kirjoitus on otsikoitu Punaorvoille olisi syytä esittää anteeksipyyntö.

Katsotaanpa hieman Kristiinan avautumista:

Eki Siivosen mielipidekirjoitus (HS 27. 3.) osoittaa taas, millaisen harhan vallassa vuoden 1918 terrorin suhteen eletään. Hänen mukaansa ne, joiden olisi kuulunut pyytää anteeksi, ovat kuolleet sukupolvia sitten.

Oleellista on, että joukossamme elää vielä niitä, joille anteeksipyyntö tulee osoittaa. Minunkin tuttavapiirissäni näitä on useampia täyttä päätä elossa, punaorpoja.

Pitäisikö punaisten vallananastajien perillisten sitten pyytää vastaavasti anteeksi punaisten murhaamien valkoisten ja puolueettomien ihmisten lapsilta?

Erään tuttavan isän ampuivat valtiovallan Suomeen pyytämät saksalaiset tuttavani ollessa 8-vuotias. Tuttavani isän rikos oli toimia lääkintämiehenä häviölle jäävällä puolella.

Tämän henkilön suurin rikos oli lähteä mukaan aseelliseen kapinaan laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan. Jos punaiset eivät olisi nousseet vallankumoukseen, näitä tapahtumia ei olisi koskaan tapahtunut.

Hieman vastaavasti – Kristiinan logiikkaa laajentaen – kuka tahansa rikollinen voisi vaatia rikoksellaan itse aiheutetusta kärsimyksestä anteeksipyyntöä ja korvauksia valtiolta.

Ongelmana on vain se, että se poistaisi pohjan nykyiseen yhteiskuntaamme kuuluvalta regulaatiojärjestelmältä ja sen rikkomisesta seuraavalta rangaistukselta.

Kuten olen todennut, näiden asioiden pitäisi antaa hautautua niistä kärsineiden ikäluokkien mukana ja meidän pitäisi ottaa opiksemme näistä vuoden 1918 tapahtumista niin, etteivät ne toistu enää koskaan Suomessa – eivät suomalaisten kesken, eivätkä kymmenien vähemmistöjen keskuudessa.

Toinen tuttavani jäi punaorvoksi 4-vuotiaana, ja äitiäkin haettiin kahteen otteeseen soppakomppaniassa toimimisesta. Äiti kuoli tuttavani ollessa 5-vuotias. Kummallakin punaorvolla nämä lapsuuden synkät hetket ovat edelleen mielessä.

Isoäitini – sotaan osallistumaton – setä murhattiin 1918 Pietariin pakomatkalla olleen punarosvojoukon toimesta. Nämä herrasväeltä ryöstettyihin naisten hepeneihin ja turkkeihin pukeutuneet rikolliset tappoivat pistimin pistämällä rauhallisen miehen. Tämä siksi, että hän kieltäytyi antamasta kolmannen punaisten suorittaman ryöstön jälkeen perheensä viimeisiä ruokavaroja ja seuraavan kesän vähäistä siemenviljaa.

Murhatyön jälkeen naisväkeä ahdisteltiin, irtaimisto ryöstettiin, pirtin kalusto lyötiin pirstaleiksi ja eräs näistä ns. punasankareista ulosti pisteeksi iin päälle liedelle.

Vain valkoisten joukkojen saapumisen pelko esti ilmeisesti perheeseemme kohdistuneet pahemmat väkivaltaisuudet ja naisten raiskaamisen.

Vastuullisia ei saatu koskaan oikeuden eteen vastuuseen teoistaan – emmekä me ole vaatimassa punikeilta kuitenkaan anteeksipyyntöä kärsimistämme todellisista rikoksista. Vaikka tiedämme varsin tarkasti näiden terroristien ja murhamiesten johtajan:

Murhamies H. Kaljunen


Punapäällikkö

Vuoden 1918 nälänhädänkin paheneminen on muuten aika helppo osoittaa näiden punarosvojen syyksi – niin laajaa oli täysin edesvastuuton ns. tuhkatkin pesästä ryöstely näiden rikollisten toimesta.

Mutta annetaanpa Kristiinan jatkaa :

Anteeksipyynnön kohteet löytyvät ja yhtä helpolla myös anteeksipyytäjä.

Se valtiovalta, joka pyysi saksalaiset mukaan kansalaissotaan, sama valtiovalta joka ei huolehtinut kansalaistensa hengen koskemattomuudesta keväästä 1918, vangitsi kansalaisiaan kykenemättä huolehtimaan heidän ruokkimisestaan ja tuomitsi laittomissa tuomioistuimissa. Ja kaiken lopuksi vielä armahti omat laittomuuksiin syyllistyneet terroristinsa.

Nykyhallituksemme on tuon hallituksen seuraaja.

Anteeksi kuinka?

Seuraavaksi Kristiina vaatii ilmeisesti hallitusta pyytämään anteeksi kaikilta muiltakin rikollisilta? No ei tietenkään – nämähän edustavat aivan toista – ja Kristiinan kannalta väärää – luokkaa. Kristiina ilmeisesti jatkaa perinteisellä hirttäkää kaikki porvarit-linjalla.

Mitäpä jos palattaisiin kuitenkin vuoteen 1918-liittyviin faktoihin?

Punaisen terrorin alku liittyi lakkoon 14.-20.11. 1917. Lakon ja sitä seuranneen viikon aikana surmattiin 25 valkoista. Hyvin harva näistä surmantöistä selvitettiin ja murhaajat jäivät pääsääntöisesti rankaisematta tuolloisten – punaisten painostuksen alla – olleiden yhteiskunnallisten olosuhteiden vuoksi.

Punaisten väkivallanteot kohdistuivat helmikuussa sodan jo alettua pääasiassa suojeluskuntalaisiin, jotka pyrkivät pohjoiseen valkoisten yhteyteen tai jotka jäivät kiinni punaisten alueellaan tekemissä selustan puhdistustoimenpiteissä. Myös siviiliväestö joutui lukuisten väkivallantekojen kohteeksi. Näistä osa oli täysin sattumanvaraisia ja järjetöntä julmuutta osoittavia.

Syynä oli yleensä punakaartilaisten ja alempien päälliköiden kurittomuus ja mielivalta. Punaisten johdon ja taistelukyvyn romahdettua alkoi huhtikuun lopussa punaisten suureksi osaksi ilman johtoa jääneiden joukkojen ja myös suurten punaisten siviilipakolaismäärien sekasortoinen pako kohti itää. Paon yhteydessä punaiset syyllistyivät lukuisiin murhiin ja ryöstöihin, joihin kannustimena oli useissa tapauksissa kosto ja vanha kauna. Näihin liittyivät valkoisten vankien järjestelmälliset lähes 160 murhaa Kouvolassa, Korialla ja Viipurissa. Kaiken kaikkiaan punaisen terrorin uhrina sai surmansa 1649 henkilöä.

Valkoisten harjoittama terrori lisääntyi sodan loppua kohden mentäessä. Ominaista terrorille oli kostonomaisuus. Punaisia ammuttiin ennen kaikkea sen jälkeen, kun taistelut olivat päättyneet ja punaiset antautuneet vangiksi. Punaiset vietiin teloitusryhmän eteen paikallisten ja omatekoisten pikatuomioistuinten käsittelyn jälkeen. Erityisesti kenraali Mannerheim pyrki sodan aikana hillitsemään vangiksi joutuneiden punaisten mielivaltaista teloittamista. Valkoisten surmaamien punaisten määrä oli yhteensä noin 8400 henkilöä, joista 364 oli naisia. Sodan jälkeen punaisten asianmukaista tuomitsemista varten perustetuissa valtiorikostuomioistuimissa langetettiin yhteensä 555 kuolemantuomiota, joista 265 pantiin täytäntöön.

Tämä on totuus. Sellainen, jota Kristiina ei kykene – tai itse asiassa halua kyetä – tunnustamaan.

Tässä näyttäisi edelleen olevan se suurin vedenjakaja valkoisen ja punaisen Suomen perintöä ajavissa piireissä.

Valkoisella puolella myönnetään omat virheet ja pyritään hajottamisen sijasta rakentamaan yhteistä tulevaisuutta ja kansallisvaltiota.

Punaisella puolella äänekkäimpinä esiintyjinä on joukko Kristiinan kaltaisia yksisilmäisiä kouhottajia. He eivät pysty – tai halua – näkemään kokonaisuutta. Rakentamisen sijaan heillä näyttäisi olevan kiihkeä halu repiä arpia auki, kostaa, rikkoa, tuhota – ja jopa mahdollisesti kiihottaa uudestaan kansa toisiaan vastaan ase kädessä.

Tällaiset Kristiinat ovat vaarallisia meille kaikille.

Kristiina on muuten myös tätä mieltä:

Kun Saksan liittokansleri Willy Brandt polvistui Varsovan geton muistomerkille vuonna 1970, hän ei saivarrellut sanallakaan, mikä hänen kabinettinsa jäsenten osuus oli kansanmurhaan.

Anteeksipyytäjä oli Saksan hallitus aivan kuten kansanmurhan tekijäkin.

Tämä väite – jos mikä – osoittaa sen, että joko Kristiina pyrkii vastenmieliseen ja törkeään totuuden väärentelyyn ja suoranaiseen valehteluun – tai siten hän ei ymmärrä asioiden todellisuutta.

Willy Brandtin vuonna 1970 suorittamaan toimeen rinnastettava anteeksipyyntö on nimittäin jo tehty.

Sen teki vähän yli kymmenen vuotta sitten Venäjän federaation presidentti Boris Jeltsin. Hän pyysi tuolloin anteeksi meiltä suomalaisilta sitä, kuinka Neuvostoliitto hyökkäsi maahamme ilman syytä vuonna 1939. Hän pahoitteli myös meidän joutumistamme alue- ja ns. sotakorvausryöstön kohteeksi.

Tämä oli kaunis ele Jeltsiniltä – siitä voisi Kristiinakin oppia jotain.

Lähteet: Sotamuseo, Veteraanien perintö, Mannerheim.fi, HS, Heikki Ylikangas, Jaakko Paavolainen, Marko Tikka, Antti Arponen

Jk. Suosittelen – jälleen kerran – kaikkia asioista kiinnostuneita tutustumaan tähän teokseen:

Stéphane Courtois, Nicolas Werth, Jean-Louis Panné, Andrzej Paczkowski, Karel Bartosek, Jean-Louis Margolin: Kommunismin musta kirja. Rikokset, terrori, sorto.

Suomentaneet Kaarina Turtia, Matti Brotherus ja Heikki Eskelinen. Suomalaisen laitoksen esipuheen laatinut Heikki Eskelinen. WSOY: Juva, 2000. 863 sivua.