150904-0726rajattu_s638x0_q80_noupscale

Elokuvaohjaaja Antti J. Jokinen on tehnyt yhteiskunnan verorahoin tukemana elokuvan. Elokuvan nimi on “Pahan Kukat”. Elokuvaohjaaja Jokisen mukaan elokuvassa,  ”… annetaan ääni myös niille, jotka huutavat, mutta kukaan ei kuule sitä.Pelottavin skenaario on se, että meillä on iso määrä pahoinvoivia nuoria, joilta homma lähtee käsistä, Jokinen sanoo.”

 

Väärin.

Pelottavin skenaario on se, kuinka paljon väkivaltaa, kuolemaa ja tuhoa Jokisen ja Karri ”Paleface” Miettisen kaltaiset kansankiihottajat saavat aikaan yllyttäessään nuoria (ja maahanmuuttajia) suoraan kapinaan sekä valtiovaltaa vastaan, että väkivaltaan ei-vasemmistolaisia suomalaisia vastaan. Jo nyt on nähty ihan riittävästi, eikä missään ole järjestetty mielenosoituksia äärivasemmistolaista terroria vastaan.

arto-mikkosen-muistolle

Kovin hiljaa on valtamediakin ollut äärivasemmiston masinoimista väkivaltaisista mellakoista, kuten viime itsenäisyyspäivänä Helsingin Töölössä tapahtuneesta ”Vapaus Pelissä” nimen alla tapahtuneesta rikollisesta joukkoliikehdinnästä, Se oli lähtökohtaisesti laiton mellakka, joka oli suunnattu laillista 612.fi-mielenosoituskulkuetta vastaan ja aiheutti vahinkoa ja häiriötä myös töölöläisille, kun Suvi Auvisen johtamat sekakäyttäjät, anarkistit ja harhaanjohdetut kakarat riehuivat Töölön kaduilla.

Se on ollut hiljaa myös laittomasti maahan saapuneiden henkilöiden Otanmäessä ryöstömurhaaman Arto Mikkosen sekä Palefacen ”Emme suostu pelkäämään”-videolla esiintyvän Al-Montathar Mahdi Basita Al-Mehsenin Puotilan kappelin luona (islamistisin motiivein) veitsellä rituaalimurhaaman (hänelle tuntemattoman) vuonna 1930 syntyneen suomalaismiehen.

puotilantappaja0000000001

Jokinen tulee kertoneeksi elokuvansa lehdistötilaisuudessa ihan itse tällaisen toimintansa todelliset motiivit. Elokuvassa nähdään myös mellakka. Jokisen, Korhosen ja Nojosen mielestä Suomikin on ajautunut tilanteeseen, jossa nuorisomellakat ovat pian mahdollisia.

Aivan varmasti.

Etenkin kun Jokisen kaltaiset äärivasemmistolaiset propagandistit yllyttävät siihen elokuvan keinoin. Elokuvan, joka on siis suomalaisen yhteiskunnan rahoittama ja suunnattu suomalaista elämänmenoa, yhteiskuntaa ja tavallisia suomalaisia vastaan.

Jokinen ja Miettinen jättävät kertomatta sen, että suurin uhka suomalaiselle suorelle on maahan laittomasti saapuva elintasopakolainen, jonka kokoomus haluaa tekemään (suomalaisen nuoren tilalle) halpatyötä orjuuteen verrattavin ehdoin. Ja vasemmiston ay-koneisto läpsyttää rinnalla paskaisia käsiään yhteen.

rumarillumarei-kultalusikkaa-suussa-syntynyt-paleface

Paleface ei suostu kommentoimaan videotaan, eikä suhdettaan siinä esiintyvään suomalaisvanhuksen julmaan murhaan syyllistyneeseen Al-Montathar Mahdi Basita Al-Mehseniin. Ei tietenkään, koska murhaaja on Miettisen ystäviä ja musiikillisia yhteistyökumppaneita.

 

Paleface kommetoi “Palamaan”-videotaan YleX:lle näin, Tää ei ole mikään scifi, joka sijoittuu vuoteen 2420. Biisi ja video sijoittuvat johonkin lähitulevaisuuteen. Hallituksen jatkuva leikkauspolitiikka johtaa vääjäämättömästi tällaiseen pahaan oloon, ellei siihen saada muutosta, Se on se, joka yhdistää fiktion ja todellisuuden”.

Voiko kukaan enää Palefacea selvemmin kertoa, että haluaa hän lietsoa väkivaltaa?

J.Crash Good Times create weak men Juha Sipilä

 

Ei ole ollut Tarja Halonen, Paula Risikko, Petteri Orpo eikä Juha Sipilä osoittamassa mieltään maahanmuuttajien murhaamien suomalaisten tai äärivasemmistolaisen mellakoinnin uhreiksi joutuneiden puolesta.

Kun tässä maassa vaaditaan rajuja otteita ääriryhmiä kohtaan, niin yhteiskunnan olisi syytä aloittaa siitä, että se pistää Jokisen ja Palefacen kaltaiset äärivasemmistolaiset kansankiihottajat vastuuseen, kertoo Jokisen elokuvan todellisista motiiveista (sensuuri ei ole hyvä ratkaisu), ei rahoita tällaisia väkivaltaprojekteja sekä lakkauttaa kaikki äärivasemmistolaiset järjestöt & liikkeet.

Jos tarve on, niin vasemmistopuolueita myöten.

j-crash-laittomat-maahanmuuttajat-ryo%cc%88sto%cc%88murhasivat-arto-mikkonen

HP

#KarriMiettinen #Paleface #Suomi100vuotta #Takku #varisverkosto #PeliPoikki #MeilläOnYnelma #vasemmistoliitto #paavoarhinmäki #liandersson #dankoivulaakso #mikaelbrunila #punikki #punakaarti #vasemmistolainenväkivaltaonerityyppistä #anarkia #anarkismi #maahanmuuttomurhaaja #AlMontatharMahdiBasitaAlMehsen #monikulttuuri #kulttuurienkirjo #rikkaus #antirasismi #antifasismi #KarriPekkaMatiasMiettinen, #kulttuurimarxismi #maahanmuutto #palamaan #emmesuostupelkäämään

Kun valtionbudjetti tuli taas ulos, se aiheutti meteliä monessa suunnassa. Ehdottomasti noloimmat ja eniten myötähäpeää tulleet kommentit tulivat SDP:n taholta.

Pitää muistaa, että vaikka nykyisessä porvarihallituksessa puuhastelevat puolueet eivät ole mitenkään syyttömiä (etenkään kepukuppila ja kokkelibaari) nykyiseen Suomea ja suomalaisia kurittavaan  taloudelliseen katastrofiin, niin vasemmisto (SDP etunenässä) on vetänyt meidät Paavo Lipposen venkuroinneista alkaen tähän EU:n aiheuttamaan kusiseen tilanteeseen .

Unohtamatta tässä mitenkään koko Suomen historian ammattitaidottomimman valtionvarainministerin, Jutta Urpilaisen, saavutuksia suomalaisten kansallisomaisuuden jakamisessa kansainväliselle kapitalismille (yhteisen omaisuuden lahjoittaminen ulkomaille ja Kreikka-takaukset). Unohtamatta, että hän sai samaan aikaan täysin käsittämättömillä  verotuspäätöksillään aikaan koko palvelusektorin tukehtumisen (yritysten edustuskulujen veronvähennysoikeuden poistaminen).

SDP osoitti tänään sen, että koko puolue olisi aikoinaan pitänyt kuopata niihin hiekkakuoppiin, mihin osa sen jäsenistä päätyi vuonna 1918. Nämä sen ajan anarkistit ja maanpetturit päätyivät sinne siksi, että SDP on ainoa (edelleen eduskunnassa oleva) puolue, joka on lähtenyt avoimeen aseelliseen vallankaappaukseen laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan.

Historia kertoo sen, miten tuossa punakapinassa kävi. Ikävää on se, että monet uskoivat punaisten humpuukimaakareiden juttuihin ja lähtivät ase kädessä tekemään punaista vallankumousta. Ikävin kohtalo oli niillä torppareilla, jotka uhrasivat henkensä ja tulevaisuutensa omien teloittajiensa puolesta.

Jokainen historiaa lukenut tietää, ettei SDP eikä Punakaarti aikonut missään vaiheessa antaa näille harhaanjohdetuille heidän omia talojaan ja maitaan. Punikit olisivat sosialisoineet koko maataloussektorin ja pakottaneet nämä hyödylliset idiootit kolhooseihin.  Siis puhtaaseen  maaorjuuteen, josta pahat valkoiset (”porvarit” ja ”lahtarit”) heidät pelastivat lakkauttamalla koko torpparilaitoksen.

SDP:n työllisyyskommentit ovat samaa kukkahattutätien  verorahoilla tapahtuvaa huuhaata, kuin ne ovat aina aikaisemminkin olleet. Niiden ainoa kosketus yritysmaailmaan tai työttömyyteen on se, että nämä puuhastelijat onnistuvat olemaan sekä oikeiden töiden että työttömyyden ulkopuolella leikkiessään hiekkalaatikolla muiden ihmisten verorahoilla ja työttömien elämällä & tulevaisuudella.

Hilpeimmät ehdotukset näissä sössötyksissä koskevat demarien (vakavalla) naamalla ehdottamaa työnhakijan ja työntekijän ”Tinder-tapaamista” ja sitä, että huuhaa-taitelijoille pitää maksaa (verovaroista) palkkaa, koska he tekevät jollain määrittelemättömällä tavalla tärkeää yhteiskunnallista työtä.

Samaan aikaan kyseinen vasemmistopuolue (kuten koko muukin vasemmisto) huutaa kurkku suorana, että kaikkien maailman kehitysmaista tulevien pitää saada Suomesta vapaa turvapaikka ja ilmainen terveydenhuolto & ylläpito.

Kun tältä pohjalta ratkotaan työttömyyttä, alkaa tuntua siltä,että koko Sosialidemokraattinen puolue on naulannut itsensä ristille oikeaa kättä lukuunottamatta.

Se kun ei enää onnistu, kun ei ole kuin yksi käsi vapaana.

Myös SDP:n kommentit veroprogression lisäämisestä, yritysverotuksen kiristämisestä ja perintöverotuksen (=sosialisointia) kiristämisestä kannattaa huomioida (etenkin jos kuvittelisi näitä pinkkejä elefantteja äänestävänsä).

Kaikki nämä toimenpiteet osuvat loppujen lopuksi keskiluokkaan ja PK-yrittäjiin, koska SDP on muiden puolueiden joukossa mahdollistanut kapitaalien ja kapitalistien paon Suomen ulkopuolelle.

Perintöverotus on moneen kertaan verottamista eli sosialisointia ja tässä yhteydessä SDP:n ehdottamat toimenpiteet aiheuttavat PK-yritysten ja maatalouden konkursseja sen lisäksi, että tavallinen keskituloinen ei pysty enää mitenkään tulevaisuudessa lunastamaan perintöasuntoaan tai kesämökkiään perintöverotuksen vuoksi.

Tässä on erityisen  jännää huomata, että SDP (kuten vasemmisto yleensäkin) huutaa kyllä verotuksen kiristämisen puolesta, mutta unohtaa ja peittelee oman veronkiertobisneksensä täysin.

Vasemmisto pyörittää VVO:n ja SATO:n kaltaista valtakunnallista vuokra-asuntotoimintaa,  rakennuttaen infrastruktuurinsa yhteiskunnan rahoilla, nylkemällä vuokralaisiaan (ja KELAa asumistuen kautta) ja kierrättämällä tässä toiminnassa valtavia rahoja ilman minkäänlaista verojen maksamista

Vasemmistolla on näitä hokkus-pokkustemppuja (joista mikään ei ole koskaan yhteiskunnan hyväksi toiminut), röyhkeyttä, valtaa ja ylimielisyyttä – mitään oikeita ratkaisuja sillä ei ole ja toverit ovat varsin tyytyväisiä nykyiseen sulle-mulle-korruptioon.
Jo asioihin haluttaisiin todellisuudessa puuttua, niin keinottelu ja varsinaiseen kansainväliseen kapitalismiin puuttuminen kansallistamalla kansallisomaisuus takaisin, eroamalla vapaan liikkuvuuden EU:sta ja potkaisemalla laittomasti ”turvapaikanhakijoina” maahan saapunut joutoväki hyysääjiensä kanssa pihalle Suomesta.

Mutta tätä ei tulla näkemään ennen sitä, kun kansa on aidosti saanut tarpeekseen ja kulkee hamppuköysien ja soihtujen kanssa Suomen pimeää iltaa valaisemassa

SDP näyttää koostuvan sulle-mulle korruptiota tekevistä hyväsiskoista sekä miespuolisista pallittomista uuninpankkotytöistä.

Sellaisista jotka (muka) ovat huolissaan työttömistä, mutta lisäävät toimillaan työttömyyttä ja pahentavat työttömien asemaa.

Suomi ei tarvitse poliitikkoja eikä edustuksellista demokratiaa yhtään enempää kuin kukaan suomalainen tarvitsee tuberkuloosia.

Kysymys kuuluukin, ”milloin riittää, suomalainen”?

jos riittää

KK

(Useat lukijat ovat pyytäneet meiltä  tämän postauksen uusintaa tänään. Olkaapa hyvät.)

 

Työministeri Anni Sinnemäki on ottanut lisäaikaa selvittääkseen, miten valtion palkkatuen muutokset vaikuttaisivat (sosiaalisten ja humanitaaristen) järjestöjen työllistämiseen.

Nykyistä voimassa oleva palkkatukilakia pitää uudistaa, jotta se vastaisi EU:n säädöksiä. Uudistusta koskeva lakiesitys piti antaa eduskunnalle jo kuluneella viikolla. Sen on määrä tulla voimaan ensi keväänä.

Sosiaali- ja terveysalan (vapaaehtois)järjestöt ovat nyt hermostuneet tästä hankkeesta. Ne pelkäävät, että niiden mahdollisuudet työllistää ihmisiä romahtavat. Järjestöt työllistävät palkkatuella vuosittain 14 000 pitkäaikaistyötöntä tai muuten vaikeasti työllistettävää henkilöä.

Näiden työllistettyjen avulla esimerkiksi Suomen Punainen Risti pyörittää muun muassa Kontti-kierrätystavaratalojaan sekä vanhusten ystäväpalvelua.

Se mikä tässä on erittäin olennaista on määrittely. Nämä järjestöt puhuvat työllistämisestä – nämä järjestöjen palkkaamat ihmiset puhuvat orjuudesta.

Ja orjuudestahan tässä on asiallisesti ottaen kyse.

Homma toimii niin, että tällekin toiminnalle on kehitetty oma järjestelmänsä ja järjestelmän avainsana on palkkatuki. Palkkatuki (eli todellisuudessa työllistämistuki) on teoriassa tarkoitettu siihen, että yritys (eli tässä tapauksessa todellisuudessa järjestö) saa yhteiskunnallista tukea työttömän päivärahan suuruisen summan työllistäessään vaikeasti työllistettävän pitkäaikaistyöttömän.

Palkan tulisi olla taulukon mukainen ja työn kokopäivätyötä, mutta näin ainakaan järjestömaailmassa todellisuudessa tapahdu eikä näin myöskään ole. Palkkatukea hyväksikäyttävät yhdistykset ja järjestöt toimivat niin, että ne maksavat työehtosopimuksen mukaista palkkaa mutta teettävät niin paljon lyhyempää päivää, että palkan maksuun riittää pelkkä palkkatuki.

Toinen yleisesti käytetty metodi on se, että saadulla rahamäärällä pyritään teetättämään työtä mahdollisimman monta tuntia vuorokaudessa. Jos työehtosopimuksen vähimmäispalkaksi on määritelty 8 euro /tunti, niin useista työehtosopimuksista löytyy nykyään (kiitos punakorporaatioiden) lisäklausuuli, jonka mukaan työllistämistuella työllistetyn työttömän palkkaa voidaan alentaa 15% pitkäaikaistyöttömyyden perusteella.

Eli työllistetyn tuntipalkaksi määräytyy 8 – (0,15 * 8   ,) = 6,8 e / h
Nyt työtöntä voidaan työllistää 6,8 eurolla tunti sen sijaan, että siitä pitäisi maksaa 8 e / h. Näppärää.

Kyseinen järjestö ei joudu siis ottamaan minkäänlaista taloudellista vastuuta työntekijästään, koska palkka maksetaan pelkästään yhteiskunnan subventoimalla palkkatuella.

Ja mitä tapahtuukaan yksilölle? Pitkäaikaistyötön saattaa menettää tällaiseen palkkatukityöpaikkaan siirtyessään myöskin mahdollisuutensa toimeentulotukeen.

Käytännössä hänen käteensä jää vähemmän rahaa kuin hänen ollessaan työttömänä ja hänen maksettavakseen lankeavat myös terveydenhoitokulut, lääkkeet ja sähkölaskut. Tämä asia on sinänsä erittäin merkittävä monelle ihmiselle, koska valtaosa näistä pitkäaikaistyöttömistä on myös pitkäaikaissairaita, joita ei haluta päästää työkyvyttömyyseläkkeelle.

Koska (usein työkyvytön) työtön joutuu köyhyydessään entistä suurempaan ahdinkoon mennessään pelkästään palkkatuella palkattuun osa-aikatyöhön, kyse on puhtaasta puolustuskyvyttömän orjuuttamisesta.

Jotta elämä ei olisi tuosssa vaiheessa tarpeeksi vaikeaa, palkkatukiorjuudesta irtisanottu työtön saa myös ns. R7-merkinnän. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen on oltava 5 kuukautta töissä vapailla työmarkkinoilla tai sitten työelämävalmennuksessa ennen kuin hänen oikeutensa työttömyyskorvaukseen palautetaan.

Palkkatukiorjuus on klassista orjuutta pahempaa ja raaempaa. Entisaikojen maaorjien omistajat huolehtivat orjistaan koska he olivat hänen omaisuuttaan ja siis arvokkaita työntekijöinä – ja he perustivat bisneksensä omaan toimintaansa, eivät yhteiskunnalta saatuun tukeen ja yhteiskunnan maksamaan maaorjaan.

Nykyaikaisen palkkatukiorjan saa myös halutessaan (sosiaalista ja humanitaarista toimintaa harjoittava järjestö) irtisanoa koska tahansa (aivan mistä tahansa) mitättömimmästäkin syystä ja uuden palkkatukiorjan saa heti tilalle.

Ja näitä orjia riittää.

Hieman vanhahtavasta tilastosta nähdään, että erilaisissa työvoimapoliittisissa toimenpiteissä (eli huuhaakoulutuksen ja palkkaorjuuden piirissä) oli vuonna 2008 yli 81 000 henkeä. Jos tähän lasketaan vielä mukaan Työ- ja elinkeinoministeriön rekisterissä olevat työttömät ja työttömyyseläkeläiset, saadaan vapaana olevan työvoiman määräksi noin 330 000 henkeä.

Ja jos ei riitä, otetaan käyttöön uudet keinot. Nykyinen hallitus on käyttänyt myös huomattavasti työaikaa ja yhteiskunnallisia varoja siihen, että ulkomailta saadaan haalittua näiden tilalle uusia orjia – uuden maahanmuuttolain puitteissa.

Nämä toimet tarkoittavat sitä, että inhimillinen surkeus jatkuu ja kasvaa. Kun tämä 330 000 orjan joukko on sitten ajettu hautaan, voidaan siirtyä uuden ulkomailta haalitun paarialuokan hyödyntämiseen.

Tämän Astrid Thorsin (koko nykyhallituksen tukemana) junaileman ulkomaalaispolitiikan seurauksena saadaan sitten hoidettua (ilmeisesti varsin nopealla ajanjaksolla) nykyisen alkuperäisväestön syrjäytyneiden aiheuttama ongelma ja poistettua kauneusvirheet tehokkuuteen pyrkivästä yhteiskunnastamme.

Miinusmerkkisenä voi tosin joku iljettävä toisinajatelija nähdä sen, että tämä kehitys luo suurempia yhteiskunnallisia jänniteitä, tuo tullessaan aidon monikulttuurisen rasimin, lisää turvattomuutta ja rikollisuutta, kaventaa demokratiaa sekä sananvapautta ja tuhoaa suomalisen yhteiskunnan ja kulttuurin.

Mutta eihän se mitään. Tuohan on pieni hinta kansainvälisestä kilpailukyvystä – tosin joku voi taas ihmetellä, että mitä sillä tehdään kun ei ole enää mitään vientiteollisuuttakaan

Samasta aiheesta aikaisemmin ansiokkaasti kirjoittanut Kari Laurila esittää erinomaisen kysymyksen orjan juridisesta asemasta blogissaan:

Mielenkiintoinen ajatusleikki on myös, onko pitkäaikaistyötön rikollinen? Käräjäoikeuksien rikoksista tuomitsemat sankiot ovat teon vakavuusasteen mukaan sakko, ehdollinen vankeustuomio tai ehdoton vankeustuomio. Vakavimman, ehdottoman vankeustuomion voi muuttaa yhdyskuntapalveluksi jos vankeusrangaistus on lyhyehkö.

Yhdyskuntapalvelussa työtä tehdään näissä samoissa järjestöissä jotka järjestävät palkkatukitöitäkin, mutta työtä tehdään vain kolmena päivänä viikossa neljä tuntia kerrallaan. Tunti yhdyskuntapalvelua vähentää yhden vankeuspäivän. Yhdyskuntapalvelu ei vaikuta tuomitun taloudelliseen asemaan esimerkiksi silloin, kun tuomittu sattuu olemaan työtön.

Palkkatukityöllistetty saa siis pahemman rangaistuksen kuin vankeusrangaistukseen tuomittu, koska hän joutuu tekemään pitempää päivää ja saa käteensä vähemmän rahaa. Onko pitkäaikaistyötön siis rikollinen vai vain kolmannen luokan kansalainen, rikollistakin pahempi?

Tämä on erittäin hyvä kysymys – mikä on palkkatukiorjan oikeudellinen asema Suomessa (taitaa tosin olla myös aika turha kysymys….)?

Jotta tältä palkkatukiorjuudelta ei katoaisi uskottavuus, käytännön jatkuvuutta vakuutellaan valtiovallan taholta. Työministeriön jallitus hallitusneuvos Päivi Kerminen vakuuttaa SPR:lle ja muille järjestöille, että palkkatukeen tulee rajoituksia vain silloin, jos järjestöt tuottavat sellaisia maksullisia palveluja, jotka kilpailevat yritysten kanssa.

Nyt on käynyt sitten niin, että EU pyrkii lopettamaan tämän perustus- ja yhdenvertaisuuslakia vastaan sotivan palkkatukiorjuuden hienon ja loistavan työllistämismuodon.

Nyt haluan antaa hallitukselle neuvon – jotta ette taas joutuisi häpeämään nurkkaan EU-kokouksissanne (yhden tai kahden lautasen kanssa), yrittäkää hieman keskittyä työhönne.

Se kannattaa tämän kysymyksen kohdalla aloittaa siitä, että poistatte tällaiset kilpailua vääristävät ja ihmisoikeuksia rikkovat tukimuodot, päästätte sairaat työkyvyttömyyseläkkeelle, alatte kantaa todellista huolta suomalaisesta elinkeinoelämästä, suljette rajat ei-toivotulta sosiaaliturismilta ja katsotte hieman sen perään, että oikeasta työstä maksetaan myös oikeaa palkkaa.

Ei siten kuin Erkki Tuomioja asian näkee:

yritykset jotka palkkaa paljon väkeä pitäisi olla kevyt verotus ja päinvastoin

Järjestöiltä tekee mieli kysyä, että onko tämä palkkatukiorjuus mielestänne toimintanne kannalta todellakin kynnyskysymys?

Onko toimintanne muuttunut yhteiskunnan tukemaksi (ja markkinoita vääristäväksi) orjuudella pyöritetyksi bisnekseksi? Se, että esimerkiksi SPR on tehnyt suomalaisella verellä bisnestä ei ole sinänsä uutinen. Se, että muutkin ovat mahdollisesti lähdössä mukaan, on taas ihan ilmeinen jatko tälle kehitykselle.

Kansalaisesta orjaksi ja sen jälkeen elinkaupan kohteeksi – tämäkö on tulevaisuudenkuva syrjäytyneiden osalta?

Lähteet: HS, IS, IL, EK, SAK; SPR, Kepa, Kari Laurila, anonyymi lukija

… ei ole kyse rasismista, kun Suomen demari- ja ay-liikkeen johtajat ovat olleet huolissaan ongelmista ulkomaista työvoimaa käyttävissä yrityksissä.

Presidentti Tarja Halonen valtiovierailullaan Virossa 4.5.2010.

Näiden (maahanmuuttokriittisten) palstojen seuraaminen on ajan hukkaa. Osa siellä kirjoittavista kutsuu itseään ilman ansioita kriitikoiksi. Kritiikin tärkeä tunnusmerkki on, että otetaan asiasta myönteiset ja kielteiset piirteet ja punnitaan niitä. Se ei ole kritiikkiä, jos ihmisellä on jo kanta valmiina.

Halosen aviopuoliso tohtori Pentti Arajärvi Pohjalaisessa 4.5.2010.

Lähteet: HS, Pohjalainen

Site Meter

SDP hallitsee edelleen (ja täysin suvereenisti) yhteiskunnallisten  ideoiden heittämisen ilmaan – muiden ideoita kopioiden ja ne omikseen julistaen.

Sosiaalidemokraatit liputtavat tänään julkaistun uutisen mukaan sen puolesta, että myös naiset velvoitettaisiin osallistumaan kansalaispalveluun. Sen voisi suorittaa perinteisenä varusmiespalveluna, siviilikriisinhallinnassa tai esimerkiksi ensiapu- tai hoivatehtävissä.

Sdp esittää, että mahdollisuus koko ikäluokkaa velvoittavasta kansalaispalvelusta selvitetään tulevalla vaalikaudella.

Kansalaispalvelua ideoinut Sdp:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen jaosto perustelee ehdotustaan sukupuolten tasa-arvoisella kohtelulla. Työryhmän puheenjohtajan Eero Heinäluoman mukaan naisillekin pakollinen kansalaispalvelu voisi olla muutaman kuukauden mittainen.

Onhan se kiva lukea lehdestä, kuinka omat ajatukset kelpaavat jo  demareillekin. muistatte varmaan mitä olen aikaisemmin kirjoittanut esimerkiksi koko ikäluokkaa koskevasta kansalaispalvelusta ja Nato-jäsenyydestä? (noilla hakusanoilla löytyy useampin aiheisiin liittyvä kirjoitus).

Tässä pitäisi varmaan olla imarreltu, mutta jotenkin sellainen tilanne ei tunnu kovin oikealta, jossa toista poliittista laitaa edustava puolue varastaa (jo useampi vuosi sitten)  esittelemäni idean ja esittelee sen omana tuotoksenaan.

Mutta myönnetään toki, että SDP osoittaa enemmän isänmaallisuutta ja tervettä järkeä kuin esimerkiksi työttömyysministeri Anni Sinnemäen luotsaama vihreät.

Sinnetänne (ja takaisin lähtöpisteeseen) periaatteella työvoimapolitiikkaa luotsaava työministerimme on nimittäin kertonut omia näkemyksiään asian tiimoilta Vihreiden verkkosivulla julkaistussa blogikirjoituksessaan.

Päinvastoin kuin vastuulliset ja yhteiskunnallisesta hyvinvoinnista huolissaan olevat tahot,  Sinnemäki  ei ole kiinnostunut kansalaispalveluksen kautta toteutuvasta todellisesta tasa-arvosta. Sinnemäki näkee asian näin:

”Asevelvollisuutta lyhentämällä ja valikoivammaksi muuttamalla saataisiin monet nuoret nopeammin jatko-opintojen pariin. Nyt asevelvollisuuden suoritus kuluttaa ajankohtien hankaluuden vuoksi usein kaksikin opiskeluvuotta”,

Vai niin?

Jälleen kerran työministerimme osoittaa sen, kuinka kauas todellisuudesta –  eliittiin kuuluva (ja päivääkään todellista työtä tekemätön) poliittinen broileri – voikaan Suomessa ajautua.

Yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti, terveydenhoidollisesti ja kasvatuksellisesti puolen vuoden varusmiespalvelus on paljon arvokkaampi asia, kuin kahdenkaan vuoden aikaistaminen työuralla.

Lisäksi Sinnemäki unohtaa puolustusvoimien työllistävän vaikutuksen varuskuntapaikkakunnilla, koko kansan armeijan edut sotilasluokan syntymiseen nähden ja noin yleensäkin yhteisen yhteiskunnallisen edun. Tällainen toimenpide olisi omiaan luomaan lisää työttömyyttä – kuten työministerimme kaikki muutkin ideat.

Unohtamatta hetkeäkään sitä ristiriitaa mikä on koko vihreän puolueen puheiden ja tekojen välillä. Vihreät esiintyvät jatkuvasti niin ristiriitaisia kommentteja ja aloitteita esittäen, että tässä herää aito ihmetys siitä, minkälainen ihminen äänestää vihreitä?

Tämä arvoliberalismiaan kovalla äänellä kailottava puolue ajaa todellisuudessa yksilönvapauksien kaventamista ja ihmisten pakottamista haluamiinsa asioihin.

Sinnemäen blogissaan esittämä työvoimapoliittinen ohjelma on – anteeksi karkea ilmaisuni – puhdasta paskaa. Ympäripyöreää, elämästä ja todellisuudesta kaukana olevaa puutaheinää.

…Työkyvystä pitää huolehtia paremmin… Pään pitää kestää… Työtä erilaisissa elämänvaiheissa… Nopeammin uran alkuun… Nuorten syrjäytyminen pitää estää.. mutta myös eläkejärjestelmään tarvitaan muutoksia… blaa, blaa, blaa…

Missä pihvi? Ai niin, eihän sitä vegaanin kirjoituksesta voi (tietenkään) löytyä.

Sinnemäki on tyypillinen vihreä – pinnalta vihreä ja sisältä punainen vesimeloni. On naiivia kuvitella, etteikö kommuunissa asuva kommunistimme pyrkisi aidosti luomaan oman kaltaistaan mallia kommunismista. Älkää edes kuvitelko muuta.

Palataanpa kuitenkin demareihin. SDP:n kohdalla niiden aidosti omien ideoiden tuottaminen jäi aikoinaan ”Jo riittää!” kampanjaan. Sen jälkeen tämä yleispuolue on ollut lähinnä kummallinen punakorporaatioiden peitejärjestö ja savijalkainen poliittinen pikkujättiläinen suomalaisen poliittisen toiminnan kentällä.

Sen ainoa varteenotettava yhteiskunnallinen tehtävä näyttäisi nykyään olevan ainoastaan nostalgisen hurmoksen ja harhaisen tunteen luominen vappumarssien kautta niille ihmisille, jotka luulevat edustavansa ylemmässä keskiluokassa sitä aitoa duunaria.

SDP oli aikoinaan tärkeä tekijä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan luomisessa, nyt se näyttää muuttuneen tarpeettomaksi pyhäinjäännökseksi menneiltä ajoilta.

Oikeastaan tuo puolue näyttäisi muuttuneen toisten ajatuksia ominaan suoltavaksi kopiokoneeksi…

Lähteet: Vihreät, STT

Site Meter

Monikulttuuriuskontoa julistava julkisrahoitteinen Yleisradiomme jatkaa myös muutaman toimittajan viitoittamalla tiellä. Ammattimiehiä haalitaan nyt Romaniasta-otsikolla varustettu ns.uutinen herättää jälleen kerran kumman skitsofreenisen olon lukijassa – ei nimittäin tiedä pitäisikö tässä itkeä  vai nauraa?

Ylen uutistoimitusta edustava Kristiina Tolkki täräyttää nimittäin lukijaa hudaan heti kättelyssä lauseella eläköityvä Suomi tarvitsee entistä enemmän ulkomaista työvoimaa. Tämä edustaa joko a)täydellistä ymmärtämättömyyttä suomalaisesta arkitodellisuudesta, b) työttömiin kanssakansalaisiin kohdistettua ivaa tai c) kieroutunutta huumoria.

Maassa joka taistelee taloudellisen taantuman alla ja jossa oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2009 joulukuussa 206 000, mikä oli 44 000 enemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Työttömien miesten määrä lisääntyi 34 000:lla ja työttömien naisten 11 000:lla. Työvoimaan kuulumattomia työikäisiä oli joulukuussa 1 418 000, mikä oli 62 000 enemmän kuin vuotta aiemmin.

Työlliset ja työllisten trendi 1989/01 – 2009/12

Tästä huolimatta – julkisin varoin kustannetun – YLE:n akuliinatoimitus, väittää silmät suurina että, tällä hetkellä pulaa on korjausrakentajista, siivoojista ja sairaanhoitajista. Vuokratyöyritykset etsivät työntekijöitä etenkin uusista EU-maista, kuten Romaniasta.

Näin siitä huolimatta, että juuri rakennusalan työttömyysluvut ovat karua luettavaa.  Vuoden 2009 kolmannella neljänneksellä rakennusalan työttömiä oli noin 16 400 eli määrä oli kasvanut 48 prosenttia vuoden takaisesta.

Etenkin talonrakennusalalla avointen työpaikkojen väheneminen ja työttömyyden kääntyminen kasvuun on tapahtunut erittäin nopeasti uudisrakentamisen suhdannekäänteen seurauksena. Vuoden 2009 alkupuoliskolla talonrakentamisen avointen työpaikkojen määrät puoliintuivat vuodentakaisista.

Kolmannella neljänneksellä rakennusalan avoimia työpaikkoja oli 45 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vielä vuotta aiemmin alalla oli kova pula ammattitaitoisesta työvoimasta, mutta uudisrakentamisen kysynnän voimakkaan vähenemisen vuoksi alan työvoimapula on hellittänyt ja työllisyysnäkymät selvästi synkentyneet.

Uutiseen päässyt vuokratyövoimaa välittävä Varamiespalvelu-yhtiöt väittää, että esimerkiksi korjausrakentajia on vaikea löytää. Varamiespalvelu-yhtiöiden toimitusjohtaja Mika Kaukonen sanoo myös, että:

Kun tästä mennään muutama vuosi eteenpäin, tarvitaan entistä enemmän väkeä myös sosiaali- ja terveysalalle.

Varamiespalvelut etsii uusia työntekijöitä muun muuassa Romaniasta. 32-vuotias Moldoveanu Dorel on ollut Suomessa rakennustyömiehenä pari vuotta. Hän on työskennellyt aiemmin myös Saksassa ja Israelissa. Turussa tällä hetkellä työskentelevä Dorel kertoo, että:

Suomalainen työpaikka on paljon parempi kuin saksalainen. Palkka on hyvä ja ihmisten kanssa tulee hyvin toimeen.

Niin… Voisin oikeastaan lainata (hieman mukaillen tähän Eva Biaudetin lausuntoa, nimittäin minäkään en toivo, että Suomesta tulee vierastyöläisyhteiskunta.

En kannata todellakaan sitä, että tänne tulisi vain miehiä, jotka eivät asetu tai naisia, jotka jättävät perheensä, mutta en kannata myöskään heidän perheidensä tänne raahaamista.

Meidän on punnittava, halutaanko ajaa suomalaisten etua vai keskittyä siihen, että saadaan lisättyä tulijoiden lukumäärää – ja työn hinnan alenemista.

Suomi on siitä hyvä maa, että täällä eletään sääntöjen mukaan, mutta aina ei nähdä, mikä sääntö on se keskeinen sääntö.

Minun mielestäni esimerkiksi tässä ei ole päätä eikä häntää – edelleenkään.

Suomi on todellisuudessa kuitenkin sellainen maa, että meillä ei ole olemassa (eikä näköpiirissäkään) minkäänlaista työvoimapulaa Suomessa on paheneva pula rehellisistä  työnantajista ja yrityksistä jotka ovat valmiita ajattelemaan asiota (entiseen tapaan) myös nykyistä projektia muutaman kymmenen vuotta kauemmas.

Mielenkiintoista koko hommassa on se, että yritysmaailmassa tehdään tuskin milloinkaan mitään minkään muun, kuin taloudellisen voiton eteen. Eräs tämän toiminnan tärkeimmistä motivaatiotekijöistä on pyrkimys pudottamaan työn hinta niin halvaksi, että sellaisen suomalaisen, joka elättää itsensä ja perheensä sillä, on mahdotonta tulla toimeen tuolla palkalla.

Nykyinen työvoimapulavalitus perustuu puhtaasti siihen, että koko puuhan  taustalla on halu saada halvinta mahdollista työvoimaa ilman oikeuksia. Kieron ja markkinoita vääristävän kilpailun tuottama voitto siirtyy suoraan näiden yhtiöiden katteeseen ja sitä kautta sen omistajille ja toimivalle johdolle.

Kun nykyiset yhteiskunnan päättävissä asemissa olevat hölmöläiset ovat sitten joko a) liian hyväuskoisia, b) monikulttuuriuskovaisia tai c) edustavat tällaisesta rallista hyötyviä tahoja, niin ei ole ihme, että suomalainen duunari kärsii nykyisestä  tilanteesta lamankin aiheuttamaa perustilannetta enemmän.

Suomalaisten rakennustyöläisten työttömyys olisi  täysin tuntematon asia, jos täällä ei olisi ulkomaalaista halpatyövoimaa rakentamassa- ja kilpailua vääristämässä. Ja  – kuten  Varamiespalvelu-yhtiöiden Kaukonen jo sanoikin – alkuperäisväestön työttömyyttä ollaan laajentamassa myös muille aloille – (kielitaidottomia) sairaanhoitajia Filippiineiltä tai lääkäreistä Baltiasta, ei herätä ajatuksena kovinkaan korkeaa luottamusta jo nykyisinkin horjuvaan suomalaiseen terveydenhuoltoon.

Kun tähän vielä ynnätään ne 15 000 maatalouteen ulkomailta tuotettua piikaa ja renkiä, niin suunta on varsin selvä.

Sitten on vielä selityslistalla tämä kuuluisa eläköityminen. Nämä halpatyövoimaa Suomeen haalivat väittävät myös sitä, jotta kaikkien eläkkeelle jäävien työpaikat saataisiin täyteen, Suomeen pitäisi ottaa neljän seuraavan vuoden aikana saman verran väkeä kuin Helsingissä on asukkaita.

Tämä onkin nykyisen työvoimapulakuplan härskein vale. Kyse ei ole siitä, etteikö Suomessa olisi tarpeeksi työvoimaa – kyse on siitä, että ihmisille ei haluta maksaa (tietyissä piireissä) oikeaa palkkaa oikeasta työstä.

Tosin asian kanssa todellisuudessa töitä tekevässä työvoimahallinnossa ei uskota, että tilanne muuttuu ihan äkkiä.

Tulijoita kyllä olisi, mutta ei välttämättä sellaisia kuin me haluamme.

Niin –  itsekin työantajan asemassa joskus (silloin tällöin oto) vaikuttaneena, olen arvostanut aina työntekijöissä (myöskin päätoimeni alaisissa) rehellisyyden, asiakaspalvelutaidon ja ahkeruuden lisäksi suomalaisen kulttuurin ja ihmisen ymmärtämistä sekä kieli- ja ammattitaitoa.

Nämä kaksi viimeistä ominaisuutta ovat muuten  allekirjoittaneelle korostuneet entisestään  terveydenhuollosta (potilaana ja omaisena) muutaman viimeisen vuoden aikana saatujen  kokemusten kartuttamina.

Niin, piti vielä todeta (melkein unohtui), että näissä kuvioissa, joissa olen (perheenjäsenteni kanssa) toiminut mukana yrityksen pyörittämisessä, on varsin hyvin ymmärretty se, että jos työnantaja on maksavinaan palkkaa, myös työntekijä on tekevinään töitä.

Ja päinvastoin.

Lähteet: YLE, HS, Stakes, RT, RL

Site Meter

Kun oikeusministeri Tuija Brax huomasi yllätyksekseen (ilmeisesti tämän jutun luettuaan), että perustuslaki Suomessa suojelee kansalaisten mielipiteen-, ilmaisun- ja sananvapautta, eikä lainsäädäntöömme ole (muutaman juristin vastaväitteistä huolimatta) edelleenkään (eduskunnan tahdosta) kirjattu rasismia rikokseksi, hänelle tuli ilmeisesti hätä  (vaalikausi kun lähenee loppuaan ja jatko lainsäädäntötyön korkeimpana valvojana ei ole ollenkaan varma).


Brax reagoi asiaan ja hän rykäisi hädissään ns.työryhmän manipuloimaan lainsäädäntöämme haluamaansa suuntaan. Tuo työryhmä esittää tänään julkaistun uutisen mukaan sitä, että rasismin ohella muutkin vaikuttimet voisivat olla peruste tuomion koventamiselle.

Esimerkiksi pahoinpitelystä seuraisi (ilmeisesti eduskunnan kantaa juurikaan kysymättä, ihan näiden muutaman demokraattisen lakimiehen keskinäisellä päätöksellä?) tavallista ankarampi rangaistus, jos tekijää on ärsyttänyt uhrin sukupuolinen suuntautuminen, vammaisuus, uskonto tai elämänkatsomus (eli vastapuolen tahallinen provosoiminen tullaan sallimaan tulevaisuudessa?)

Rasistinen vaikutin (vaikka rasismi- ja viharikoksia ei siis lakiin ole kirjattu)  on ollut koventamisperusteena jo vuodesta 2002. Työryhmän mukaan poliisi kirjaa rasistisia motiiveja ylös varsin usein, mutta oikeuden tuomioissa ne harvemmin näkyvät.

”Motiivista on usein vaikea saada näyttöä. Voimassa oleva säädös on tulkinnanvarainen ja siksi ongelmallinen”

sanoo työryhmän jäsen valtionsyyttäjä Mika Illman.

Minusta on aika paksua, että virantoimituksessaan (ihmisoikeus- ja sananvapauskysymyksissä)  varsin usein tulilinjalle joutunut valtionsyyttäjä on otettu manipuloimaan (hänelle kelpaamatonta) lainsäädäntöä (vastoin eduskunnan kantaa) itselleen sopivaksi.

Joissain aidoissa sivistysmaissa Illmanin touhut olisivat johtaneet – jos nyt ei suoraan  hyllyttämiseen, erottamiseen tai muihin tehtäviin siirtoon – niin ainakin tutkintaan. Sen verran yleisestä oikeustajusta poikkeavalta, puolueelliselta ja poliittisesti leimautununeela tuo toiminta on ajoittain näyttänyt sivustaseuraajan silmissä.

Sinänsä se periaate, että yhteiskunta suojelee jäseniään on erittäin toivottua. Tällaisen työryhmän jäljiltä on tosin pelättävä sitä, että ajatusrikollisten ja mielipidevankien määrä tullee jossain vaiheessa kasvamaan räjähdysmäisesti.

Kyse on todellisuudessa (kylmästi) siitä, että Braxin asettama työryhmä myötäjuoksijoineen haluaa kriminalisoida perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten suojaaman sananvapauden – nimen omaan heitä vastakkaisia mielipiteitä esittäviltä ihmisiltä. Tällainen manipuloitu toisinajattelijajahti tuo mieleen lähinnä DDR:n ja Neuvostoliiton – mutta näillä ihmisillähän on joukoissaan sellaisia, joilla on jo valmiiksi kokemusta tuosta systeemistä ja siellä harjoitetusta toiminnasta.

Tämä työryhmä luovutti hätäisesti kasatun (ja yksipuolisen) mietintönsä oikeusministeri Braxille tiistaina Helsingissä.

Työryhmä ehdottaa lakiin myös muutoksia, jotka helpottaisivat internetin rasismiin puuttumista. Laissa tehtäisiin selväksi, että pelkkä nettilinkin tarjoaminen rasistisille sivuille voi olla kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Lakiin lisättäisiin Braxin työryhmän toivomuksesta uusi rikosnimike törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Sellaiseksi voitaisiin katsoa esimerkiksi yllyttäminen joukkotuhontaan tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn tappoon.

Törkeä kiihottamisrikos toisi enimmillään neljä vuotta vankeutta. Nykyään kiihottaminen kansanryhmää vastaan voi tuoda korkeintaan (oikeuskäytännössämme varsin kovan) kahden vuoden tuomion.

Eli käytännössä työryhmä ajaa takaa sitä, että väärän mielipiteen julkaisemisesta (ajatusrikoksesta) tulisi neljä vuotta vankeutta – samaan aikaan kun Suomessa  ihmisen tappamisesta selviää sakoilla.

Työryhmän mukaan rasistisia väitteitä esitetään netissä paljon – erityisesti keskustelupalstoilla, joissa keskustelijat voivat revitellä nimimerkkien suojissa. Esimerkiksi Sellon ampumistapaus sai työryhmän mukaan aikaan rasististen viestien vyöryn (kuka vielä väittää, ettei lainsäädäntötyö olisi tarvittaessa nopeaa… 😉 ).

Braxin mukaan lausuntokierroksella onkin pohdittava sitä, miten keskustelupalstojen pitäjien vastuuta selvennettäisiin. Lehdet ovat vastuussa verkkosivuistaan, mutta niin sanotuilla vapailla sivustoilla käydään vilkkaita keskusteluja, joista ketään ei yleensä saada vastuuseen.

”Mitä pitäisi tehdä yhteisöille, jotka eivät poista rasistisia viestejä, vaikka niitä toistuvasti kehotetaan siihen”

Esityksen mukaan myös yhteisö voisi joutua vastuuseen rasistisesta rikoksesta, kuten kiihottamisesta tai syrjinnästä. Tällöin rangaistus olisi yhteisösakko.

Tämä ei tietenkään koskisi oikeita mielipiteitä eikä  suoraa suomalaisiin tai miehiin kohdistuvaa ammattimaistakaan kirjoittelua. Ilmeisesti tällä lainsäädäntötyöllä haetaan myös lainsuojaa esimerkiksi seuraaville ilmaisuille:

*…vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin…
*…tuommoinen niskamakkara siellä orpona istui…
*…tämän mullin ja elukan elämä…
*…kuohittu mahtisonni…

Sen sijaan sanojen pakolainen, maahanmuuttaja, islam, muslimi, afrikka, tummaihoinen, arabitaustainen tai somali käyttämisestä tulee yksittäin ilmeisesti vuoden vankeusrangaistus ja yhdistettynä niiden käyttämisestä tulee sitten neljän vuoden vankeustuomio.

Vaikka Kaarina Hazard sitten saatiinkin JSN:n  eteen tutkittavaksi, on kansalaisten syytä olettaa, että tällainen valtaväestöä halventava ja loukkaava  kirjoittelu tulee saamaan Lex Braxin erityisen suojan:

Meni oikealla hetkellä. Ymmärsi mennä. Kuten Elvis oksennukseensa tai Marilyn lääkkeisiin. Tahdomme loppuun dramaattisen käänteen, emme kiusallista hiipumista, joka on kaikkien osa. Ja tämän testosteronilla, anabolisilla steroideilla, eläintaljoilla ja leijonariipuksilla itsensä mieheksi rakentaneen olennon kylmenevän kalmon ääressä salaa ihmettelemme, miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu, sehän on jo nähty.

Tämä tulee siis yleistymään.

Vanha tuttavamme Päivi Tiilikka ehti jo kertomaan oman asiantuntijakantansa näihinkin asioihin.Tiilikan mukaan:

Hazardin kirjoitus ei ollut hyvän maun vastainen, koska Halmeen elämä oli kaikkea muuta kuin hillittyä.

On koomista, jos rikoksiin syyllistyneestä ressukasta tehdään pyhimys kuoleman jälkeen.

Hazard osoitti ihailtavaa rohkeutta, koska vainajista yleensä kirjoitetaan kunnioittavaan sävyyn.

Tunnettu oikeustietelijä Jukka Kemppinen kommentoi Päivi Tiilikkaa näiden lausuntojen jälkeen seuraavasti:

Lupaava ja nuori Päivi Tiilikka on puhunut lyhyessä ajassa uskottavuutensa sangen vähiin…

… Tiilikka on jo aikaisemmin osoittanut, ettei hän oikeastaan tunne lakia kuolleen henkilön kunniaa, yksityisyyttä ja henkilötietojen salassapitoa koskevin osin, hänen on syytä sopeutua siihen, että häntä pidetään vastaisuudessa iltapäivälehtien asianajajana.

Olisikohan tässäkin kyse siitä, että lakia pitää muuttaa silloin,  kun lakimies ei tunne sitä tai se ei sovi tämän päämääriin (unohtamatta sitä, että Tiilikan lausunto Hazardin oikeudesta esittää mielipiteensä, vaikka se jotain loukkaisikin, ei taatusti koske tämän lain voimaantultua kuin osaa mielipiteistä)?

Tiilikan kohdalla on muuten syytä huomata, että Tiilikan  tärkein sidosryhmä on – yllätys,yllätys – Demla, eli Kansandemokraattiset Lakimiehet – kuten Pirkkalassa ( kuuluisan monisteen vaikutuspiirissä) kouluaan käyneen toimeksiantajankin –  tai tämän kirjoituksen  käsittelemän ns. työryhmänkin.

Lainsäädäntöneuvos Ilari Hannulan mukaan rasistiset asenteet voivat helposti nostaa päätään varsinkin laman aikana.

”Viharikokset ja rasismi ovat kasvussa. Asenteisiin on syytä vaikuttaa kaikilla tasoilla, myös rikoslaissa”

Hannulan (ja muun Braxin työryhmän) ratkaisu ongelmiin on asioista vaikeneminen, ongelmien peittely ja väärien mielipiteiden esittäjien rankaiseminen – ja ihmisten heittäminen (tarvittaessa ja poliitikkojen halutessa)mielipiteidensä vuoksi  neljäksi vuodeksi vankilaan.

Jotenkin ihmetyttää sellainen logiikka, jossa samaan aikaan, kun ehdottomista vankeusrangaistuksista pyritään siirtymään (esimerkiksi omaisuus-, huume ja väkivaltarikosten kohdalla) kohti avolaitos- ja yhteiskuntapalvelurangaistuksia, itseään kansanvaltaisena tasavaltana pitävä kansallisvaltio valmistautuu heittämään vankiloihin oman kantaväestönsä joukossa olevia (isänmaallisia, mutta virallisesta linjasta mielipiteiltään poikkeavia) toisinajattelijoita.

Työryhmä muistaa kyllä muistuttaa, ettei sananvapautta saa polkea rasismin vastustamisen nimissä. Laissa pitää täsmentää ne alueet, joilla sananvapaus on erityisen suojattu. Näitä ovat tiede ja taide sekä ajankohtaisten ja historiallisten tapausten selostaminen.

Tämä laissa pitää täsmentää on siis työryhmän näkemys ja täysin irrallaan esimerkiksi eduskunnan (tai sen edustaman kansan ja yleisen mielipiteen) kannasta – perustuslaista nyt tässä edes puhumattakaan.

”Toimittajan saattaminen vastuuseen muiden antamista haastattelulausunnoista voi vaarantaa sananvapauden käyttämistä ja estää keskustelua yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista”

Työryhmän esittämät sananvapautta rajoittavat muutokset on tarkoitus saada voimaan ensi vuoden kevääseen mennessä (eduskunnan vaihtumisen ilmeisesti huolestuttaessa näitä lainpuoskaroijia).

Uudistuksilla Suomen lainsäädäntö saataisiin vastaamaan EU:ssa tehtyjä ratkaisuja.

Tämä työryhmän kokoonpano  on sitten ihan oma  luku sinänsä. Tuskin koskaan (sotasyyllisyyslakeja ehkä nyt tässä lukuunottamatta) maamme historiassa on ollut näin yksipuolinen ja yksisilmäisesti (l.poliittisen tarkoitushakuisesti) kasaan hädässä pistetty parlamentaarisen työryhmän irvikuva.

Ryhmän jäsenet ansaitsevat kertauksen vuoksi uudelleenesittelyn (vaikka olenkin täällä kertonut olennaisimman heistä).

Valtakunnaninkvisiittorina valtakunnansyyttäjänä toimiva Mika Illman on myös eräs varsin tunnettu demlisti. Hänen suurimpia saavutuksiaan on ollut kirjoittaa (sisällöltään uskomattoman kepeä ja) varsin kyseenalainen väitöskirja rasistisesta rikollisuudesta Suomessa – ja käyttää omaa väitöskirjaansa oikeustieteellisenä lähteenä syyttäjänä toimiessaan. Hän ratsastaa toisinajattelijoiden ruumiiden yli kohti oikeuskanslerin virkaa.

Eräs nimi joka kannattaa myös muistaa tässä yhteydessä on Johanna Ojala.

Tämä reipas asianajaja on ilmeisesti keskittynyt rahastamaan yhteiskunnalta rahaa itselleen,  hoitamalla maahanmuuttajien maksuttomia oikeudenkäyntejä (mok).  Unohtamatta mitenkään sellaisia demlistejä kuten lainsäädäntöneuvos Ilari Hannulaa (joka toimii Braxin alaisena oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla), käräjätuomari Jaana Niemitaloa ( Helsingin käräjäoikeus) tai OTL ja hallinto-oikeuden assistenttia Riku Neuvosta (Helsingin yliopisto).

Työryhmästä loistaa ulospäin täydellinen yksipuolisuus – työryhmään ei ole kelpuutettu muita kuin demlaa lälhellä olevia juristeja, joilla jokaisella on oma lehmänsä ojassa, joko virkansa tai veronmaksajien rahoilla kustannetun kukoistavan ihmiskaupan maahanmuuttobisneksen  puitteissa – neutraaleista tai sananvapauteen suopeasti suhtautuvista mielipiteistä nyt puhumattakaan.

Tämä työryhmä ja sen ns.lainvalmistelutyö on häpeällinen farssi – niin oikeustieteellisen lainvalmistelun, kuin kansanvallan tai sananvapaudenkin kannalta tarkasteltuna.

Nyt on käynyt niin, että sen sijaan että meillä olisi pukki kaalimaanvartijana, olemme saaneet susilauman lammaskatraamme – ja sananvapautemme – vartijoiksi.

*   *   *

Tavallaan tämä ei sinänsä yllätä.

Viime aikoina on tullut useita merkkejä siitä, kuinka lainsäädäntövalta on ajautunut sellaisiin käsiin mihin se ei kuulu tai siitä, kuinka oikeusministeriö (ja sen demlalaiset sidosryhmät) voi muissakin asioissa  käyttää lainvalmistelussa (ja etenkin lainsäätämisessä)  perustuslakikomiteaa (vastoin perustuslakia) omien poliittisten pyrkimyksiensä kumileimasimena.

Jokaisen kannattaa miettiä näitä asioita – etenkin äänestyspäätöstä tehdessään.

Tällaisesta oligarkiasta pääsisimme kätevästi eroon laajentamalla aitoa kansanvaltaisuutta – ja alistamalla lakialoitteet ja virkamiesvalinnat suorien kansanäänestysten alaisiksi.

Lähteet: OM, Eduskunta, STT, Wikipedia, Finlex, HS

Site Meter

Kaikista kauniista puheista huolimatta hallitus aikoo ilmeisesti jatkaa orjien välittämistä vihreitä lähellä oleville veronkierto- ja rahankeruujärjestöille. Ainakin, jos työministeri Anni Sinnemäen tahto tulee huomioiduksi.

Päivän uutisvuo kertoo, että järjestöjen palkkatukityöllistämisen ehtoja aiotaan muuttaa. Hallitus antoi esityksensä asiasta torstaina.Kyse on kuitenkin ns. nahkapäätöksestä tai kaurapuurokompromissista.

Näistä lupauksista ja nykyiseen käytäntöön kohdistuneesta kritiikistä huolimatta, suurin osa järjestöistä saa myös tulevaisuudessa palkkatukea (l. orjia palvelukseensa)  pääsääntöisesti aivan kuten ennenkin Näin siksi, että valtaosa järjestöistä ei harjoita elinkeinotoimintaa. Näin meille vakuutetaan  hallituksen tiedotteessa .

Samainen jallitus hallitus ehdottaa, että palkkatuki myönnetään elinkeinotoimintaa harjoittavalle työnantajalle joko yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen säännösten mukaisena tukena tai de minimis -tukena. Starttiraha ehdotetaan myönnettäväksi de minimis -tukena. Ehdotuksella täytetään EU:n valtiontukisäädökset.

Tämän ns. uudistuksen kyseenalaisin kohta on kentällä tapahtuva elinkeinotoiminnan harjoittamisen määrittely eli mikä on elinkeinotoimintaa ja mikä ei. Sinnemäki selittää:

Ehdotus jättää harkintavaltaa TE-toimistoille. Ne arvioivat toiminnan luonnetta tapauskohtaisesti. TE-toimistot tullaan ohjeistamaan lain tulkinnasta tältä osin kevään aikana.

Eniten nämä muutokset vaikuttaisivat niihin kilpailuolosuhteissa maksullisia tuotteita ja palveluja tuottaviin yhdistyksiin ja säätiöihin, jotka ovat nykyisin voineet kattaa työntekijän palkkauskustannukset kokonaan palkkatuella.

Esityksen mukaan yksityinen työvoimapalvelua harjoittava yritys voisi edelleensijoittaa palkkatuetussa työssä olevia työntekijöitään muille työnantajille. Nuorten työttömyyden pitkittymisen ehkäisemiseksi palkkatuen ehtoja ehdotetaan määräaikaisesti lievennettäviksi alle 25-vuotiailla.

Työministeri Sinnemäki  toteaa.

Moni työtön on saanut työtä järjestöjen avulla. Lakiesityksen valmistelussa on lähdetty siitä, että järjestöjen tekemä hyvä työ ja mahdollisuudet työllistää ihmisiä eivät vaarannu.

Hallituksen päätös on käsittämätön veto – etenkin näin taloudellisen taantuman aikana. Juurikin nyt  joukoittain ihmisiä joutuu ilman oma syytään  kilometritehtaalle, hallitus siirtää lopunkin teollisuuden Kiinaan ja Intiaan, pääministeri Matti Vanhanen jakaa surutta väheneviä verovaroja maailmalle,  valtionvaraiministeri Jyrki Katainen ottaa surutta valtiolle velkaa  ja yritykset kamppailevat olemassaolostaan.

Samaan aikaan hallitus on päättänyt suuressa viisaudessaan tukea vihervasemmistolaista ihmisten riistoa, veronkiertoa, harmaata taloutta ja kilpailun vääristämistä.

Tämä ei ole työllistämistä – tämä on epätoivotun kehityksen kiihdyttämistä.

Lähde: HS

Site Meter

Päivän uutisvuosta esille tullut – ja erittäin vastenmielisen asian sisällään pitänyt – uutinen, herättää jälleen kerran ajatuksia ja keskustelua siitä, että olisiko Suomessa viimeinkin aika pistää pystyyn rähmälläänolonajan totuuskomissio?

HBL kertoi, että SAK:n tiedotuspäällikkönä nykyään toimiva Riitta Juntunen oli DDR:n salaisen poliisin Stasin ilmiantaja – kiduttajien ja murhajien juoksutyttö.  Hänen Stasiin liittyvä koodinimensä oli ”Kati”, ja hän työskenteli kääntäjänä valtiollisessa tulkkaus- ja käännöstoimistossa Itä-Berliinissä.

Petra Sauerzapf-Poser, joka oli Katin ”ystävä” ja kollega käännöstoimistossa kertoi, että hän sai elämänsä shokin avatessaan 1990-luvulla oman Stasi-mappinsa.  Tämä yksi hänen parhaista ystävistään oli ilmiantanut hänet Stasille ja paljastanut intiimejä yksityiskohtia.

Vuonna 1983 ystävät viettivät yhdessä iltaa. He puhuivat miesihanteistaan, ja Sauerzapf-Poser kertoi yksityiskohtaisesti, millainen olisi hänen elämänsä mies.

Kun Stasi oli lukenut Juntusen raportin minusta, se päätti lähettää agentin perääni. Ove, jonka luulin olevan poikaystäväni, olikin oikeasti Stasin agentti ”Herbert”, joka raportoi kaiken sanomiseni ja tekemiseni toimeksiantajilleen.

    Picture:Wikicommons

Stasi – eli DDR:n Ministerium für Staatssicherheitei ollut mikään normaali poliisiorganisaatio. Stasi oli huippuunsa jalostettu ja viilattu – ja saksalaisella tehokkuudella jauhanut – valtiollinen urkinta- ja terrorielin.

    Picture:Tripadvisor.com

Stasin – itä-saksalaisittain nuuskintaviraston (das Snuffelamt) tai  yhtiön –  organisaatio paisui jättimäiseksi. DDR:n loppuaikana järjestön palkkalistoilla oli 85 000-91 000 päätoimista virkailijaa. Sen lisäksi oli 150 000- 300 000 aktiivista urkkijaa ja tilapäisiä ilmiantajia, joiden tarkkaa lukumäärää ei kukaan tiedä. Arviot vaihtelevat 600 000 ja 2 miljoonan välillä.

Neuvostoliitosta omaksuttuun tyyliin, myös alle 18-vuotiaita käytettiin nuuskijoina . Noin 6 % Stasin tiedottajista oli alle 18-vuotiaita, jotka raportoivat vanhemmista ihmisistä tai luokkatovereistaan.
Stasin arkistoon päätyi noin 6 miljoonan ihmisen tiedot, noin 1/3 koko
Itä-Saksan väestöstä. Stasi ulotti lonkeronsa myös ulkomaille, toimien KGB:n tehoikkaimpana kassarana monissa maissa.

Kuten esimerkiksi Suomessa.

Stasi loi tehokkaamman urkintakoneiston, kuin sen tunnetut virkaveljet; KGB tai Gestapo. Näihin verrattuna DDR:ssä salaiseen poliisiin kuuluvien vakinaisten, pysyvien ja tilapäisten tiedottajien suhde verrattuna vahdittavien määrään oli pienin.


* Gestapossa oli 1 upseeri jokaista 2000 vahdittavaa saksalaista kohden.

* KGB:ssä oli 1 upseeri 5830 neuvostoliittolaista kohden.

* Stasissa oli yhtä vakinaista työntekijää, pysyvää tai tilapäistä
urkkijaa kohden oli vain 6,5 vahdittavaa saksalaista.

    Picture:Tripadvisor.com

Stasi oli myös kovaotteinen väkivaltakoneisto. Se kehitti eräitä kuulustelu- ja  kidutusmenetelmiä – saksalaisella insinööriasenteella ja -taidolla –  tehokkaaseen, kylmään ja julmaan huippuunsa.

Omasta mielestäni erässä parhaimmista uhrien kokemuksista kertovassa teoksessa, Anna Funderin Stasiland (Granta Books 2003), eräs uhri Miriam, kertoo näin:

Miriam says the prisoners were brutal to each other too. She says the criminal prisoners received privileges for abusing the politicals. She says that for eighteen months she was addressed by number and never by name. She says there was a hoard-and-barter system, in fact a whole economy, in sanitary napkins.

Tämäkin menetelmä oli kopioitu raakamallina suoraan Neuvostoliitosta – ja jalostettu huippuunsa DDR:ssä. Kuuluisassa Neuvostoliitossa toimineessa pakkotyöleirijärjestelmässä  Gulagissa (vankileirien saaristossa) rikosvangit toimivat poliittisten vankien rangaistusta kiristävänä osana, mutta saklainen tehokkuus loi siitä täydellisen helvetin.

Stasi osasi ihmisen mielenmurtamisesta lähes kaiken. Sellit olivat pieniä ja osa selleistä  oli seiniltään  ilman tasaista betonirappausta- karheaa pintaa, johon iho jäi kiinni. Joissain selleissä  oli metalliseinät ja vesijohtoputkisto, josta suihkusi jääkylmää vettä ympäriinsä. Osassa näistä oli kuuluisa  puolatuoli, joka vangitsee ihmisen mutkalle. Sangosta tippui vettä päähän pisara kerrallaan.

Myöskään metri kertaa metri kertaa metri kooltaan ollut eristyskoppi ei ollut tuntematon Stasille. Yksinäisyydellä ja eristämisellä vaikeisiin olosuhteisiin saatiin ihmisten tahto murtumaan – ja mieli järkkymään.

Fyysisillä kidustuskeinoilla saatiin yleensä nopea tulos kuulusteluiden aikana. Kahlittua ihmistä piestiin heti kuulustelun alussa – ja hetken päästä hänelle tarjottiin tupakka ja löysättiin hieman kahleita.

… ja jatkettiin pieksämistä yllättäen, varoittamatta ja uudelleen.

Kuristamiset, hukuttamiset, vesi- ja sähkökäsittelyt olivat Stasin arkipäivää. Kynsiin ja hampaisiin kohdistuva väkivalta kuuluivat kehittyneempään ja pidempiaikaiseen kuulusteluun vakiometodeina – kuten myös naispuolisten vankien raiskaus.

Valvottaminen ja vuorokausirytmin sekoittaminen ovat keinoja, joihin (ihmisoikeusopimuksista huolimatta) suomalainen tutkintavankikin törmää edelleen. Stasille ne olivat pidemmälle viedyn kiduttamisen alkusoitto.

Se jatkui aistihavaintojen estämisellä, fyysisellä eristyksellä, melulla, valolla, nöyryyttämisellä, lähimmäisten kiduttamisella kuulusteltavan nähden tai kuullen, vesikidutuksella, valeteloituksilla…

Stasin rikoslistalta löytyy myös järjestelmällinen omien kansalaisten murhaaminen rajalinjalla.Tuon rajalinjan symboliksi muodostu aikanaan Berliinin muuri.

Sattumalta tätä kirjoitettaessa on kulunut päivälleen kaksikymmentä vuotta siitä, kun Berliinin muuri murtui. Muistan tuonkuin eilisen päivän, mutta niille jotka eivät muista, liitän pienen tiivistelmän tähän.

Berliinin muuri erotti Länsi-Berliinin Itä-Berliinistä ja sitä ympäröivästä DDR:stä vuosina 1961–1989. Se oli osa DDR:n rajajärjestelmää. DDR:n hallinnon antifasistiseksi suojavalliksi kutsuman muurin tarkoituksena oli estää itäsaksalaisten pääsy länteen.

Monet ihmiset eivät ehtineet näkemään tuota päivää, vaan kuolivat väkivaltaisesti tuolla rajalla.

Vuonna 1962 muurin vieressä sijainneet talot hajotettiin ja noin 100 metrin päähän rakennettiin uusi muuri. Tähän väliin jäi tyhjä kaistale ei-kenenkään maata, jota alettiin kutsua ”kuoleman käytäväksi”.

Se oli täytetty hienojakoisella hiekalla, jotta pakoa yrittävien jalanjäljet näkyisivät helposti. Alue oli täysin suojaton ja ansoitettu muun muassa panoksilla, jotka oli liitetty mutkittelevaan lankaan. Pienikin töytäisy laukaisi panokset, jotka haavoittivat pakenijaa ja kutsuivat rajavartijat paikalle.

Alueen tärkein ominaisuus oli vartiotorneissa oleville vartijoille avautuva vapaa tulilinja. Aluetta ei kuitenkaan ollut miinoitettu raskaammilla jv-miinoilla (toisin kuin DDR:n ja Saksan liittotasavallan välinen muu raja-alue).

Viimeinen rakennusvaihe alkoi vuonna 1975. Lopullisen muurin korkeus oli 3,6 m ja leveys 1,5 m. Sen rakentaminen maksoi 16 155 000 DDR:n markkaa. Muurin yläosassa oli metallinen putki joka hankaloitti muurin yli kiipeämistä. Ennen metallista putkea kokeiltiin lasinsirpaleita muurin päällä, mutta päättäjät katsoivat paremmaksi siirtyä metalliseen putkeen. Rakennelmaan kuului myös 300 vahtitornia ja 30 bunkkeria.

Muurin rakentamisen jälkeen pako Saksan liittotasavaltaan oli erittäin vaikeaa. Pakenemista yrittäneistä 5000 onnistui, 239 kuoli ja 200 haavoittui vakavasti. Piikkilankavaiheessa, kun raja vielä kulki pitkin kaupungin katuja, pakoa saattoi yrittää yksinkertaisesti loikkaamalla talon ikkunasta kadun toiselle puolelle. Betonimuurin ja suojavyöhykkeen valmistuttua tämä muuttui mahdottomaksi. Myöhemmin pakoa yritettiin muun muassa kaivamalla tunneleita muurin ali tai lentämällä sen yli.

Juntunen ei  kommentoinut Stasi-yhteistyötä tänään HBL:lle mitenkään. Hän sanoi myös STT:lle sunnuntaina, että ei aio kommentoida asiaa.

Stasi-kohu ei vie  (ei tietenkään, oikea aate ja oikea puolue…) SAK:n viestintäpäälliköltä työpaikkaa. SAK:n järjestöjohtaja Matti Tukiainen sanoo  Juntusen jatkavan töitään normaalisti Hufvudstadsbladetin artikkelista huolimatta.

Tämä asia tuli julkisuuteen viimeksi seitsemän vuotta sitten. Tuolloin asia käsiteltiin SAK:n sisällä ja tultiin siihen tulokseen, että asia on vanha, eikä ole tapahtunut Juntusen ollessa SAK:n palveluksessa ja Juntunen sai jatkaa

Tukiainen selventää.

Juntunen sai jatkaa ja antoi jatkossa erinomaisen kuvan SAK:n edustamasta moraalista ja arvostelukyvystä – kas, sittemmin Juntunen ylennettiin SAK:n viestintäpäälliköksi. Asia tiedettiin ja painettiin villaisella – erinomaisen avointa ja rehellistä  toimintaa ay-liikkeeltä jälleen kerran.

SAK:ssa kannattaa katsoa peiliin, jos yhteiskunnallinen luottamus alkaa olla nollan tasolla ja vaikutusvalta hupenee samalle tasolle.

Tänään esitettyyn kysymykseen siitä, vahingoittaako uutisointi SAK:n imagoa, Tukiainen vastasi:

Ei tämä ole miellyttävä asia, mutta hän ei ollut silloin SAK:n palveluksessa.

Niin – tällä logiikalla SAK pitäisi sitten varmaan palkkalistoillaan myös sellaisen ihmisen, joka paljastuisi myöhemmin oikeaksi kiduttajaksi?

Moraalin taso on SAK:ssa aika vähäinen. Toisaalta ne jutut mitä olen kuullut esimerkiksi rakenuksilla työskennelleiltä tutuilta, vahvistavat tätä kaksinaismoralistista kuvaa.

Jos tilanne on niin, että työsuojeluvaltuutettu ei saa tiilien ja lautojen putoamista uuden duunarin päälle  loppumaan – ennen kuin uusi työntekijä on painostettu Rakennusliiton jäseneksi.

Jonka värvärinä toimii samainen työsuojeluvaltuutettu…

Kun Juntunen ei ymmärrä hävetä – eikä pyytää anteeksi –  eikä myöskään hänen työnantajansa näe mitään väärää siinä, että Juntunen näin ollen hyväksyy taustansa Stasin juoksutyttönä, minusta suomalaiset voisivat tehdä jotain.

Ei, ei mitään adresseja tällä kerralla, vaan reilu joukkoeroaminen SAK:laisista liitoista  ja liittyminen esimerkiksi asioita tasapuolisemmin ja rehellisemmin ajavaan Loimaan kassaan.

Luulen vahvasti, että vasta se vauhdittaisi SAK:n ja vasemmiston todellista itsetutkiskelua menneisyyden syntien edessä.

Miten sitten ns. oikeistossa olleet selkärangattomat nilviäiset saataisiin paljastettua? Ainoa tehokas ratkaisu olisi varmaan Rosenholz-aineiston julkaisu ja sen kuuluisan totuuskomission perustaminen.

Nyt nimittäin näyttää siltä, että korruptioskandaalissa ryvettyneet päättäjät pysyvät kaikesta tapahtuneesta huolimatta paikoillaan, kuin se paska siellä kuuluisan Junttilan tuvan seinässä.

Ehkä totuuskomission kaltainen valkopesu ja jätteiden kartanolle heittäminen pesuveden mukana on sitten se ainoa tapa saada joku roti tähän maahan ja tämän maan asioiden hoitamiseen.

Lähteet: HBL, IL, AL, Wikipedia, Anna Funder: Stasiland, Various; History of Stasi, Tripadvisor

Site Meter

Jk. Suosittelen aiheesta muuten kiinnostuneille  tätä elokuvaa: Muiden elämä (Das Leben der Anderen). Ohjaus Florian Henckel von Donnersmarck, pääosissa Ulrich Muhe, Martina Gedeck ja Sebastian Koch. Saksa 2006.

Kuva

    Kuva: EPA / All Over Press

SDP (Stjälar Dina Pengar) on lopulta (pitkän painostuksen jälkeen)julkistanut puoluerahoituksensa vuosilta 2005 ja 2006. Kaikista saamistaan rahallista tukiaisista puolue on julkistanut (oman ilmoituksensa perusteella) kaikki yli 2000 euron tuet – joiden antajien suostumuksen se on saanut.

Tämä yksipuolisen ilmoituksen mukaan SDP:n merkittävimmät yksittäiset tukijat ovat olleet Metallityöväen liitto, JHL, Palvelualojen ammattiliitto ja vuonna 2006 edellisten lisäksi Työväenlehdistön kannatusyhdistys TLKY ry.

SDP:n oman ilmoituksen mukaan sen osuus Tarja Halosen vuoden 2006 presidentinvaalikampanjan tuesta oli reilu 400 000 euroa. Kokonaisuudessaan kampanja maksoi liki 1,8 miljoonaa euroa. Vaalivuoden ylimääräisen puoluetuen osuus oli 653 000 euroa.

Puolueen ulkopuoliset avustukset kasvoivat vaalivuonna 525 000 eurosta 915 000 euroon. Ammattiliittojen tuki puolueelle kasvoi vaalivuonna selvästi. Pottia kasvatti myös Työväen Lehdistön kannatusyhdistykseltä saatu 100 000 euron avustus.

Vuosina 2005 – 2006 seminaareihin on osallistunut 13 tahoa, joiden seminaarilippujen summa on yli 2 000 euroa; Kemian liitto 4 500 euroa, KTV 7 200 euroa, Metalliliitto 9 000 euroa, Pam 8 200 euroa, Paperiliitto 4 500, SOK 3 600 euroa, Sähköliitto 4 000 euroa, Toimihenkilöunioni 4 500 euroa ja Tradeka-yhtymä 3 600 euroa.

Neljä julkisuutta karttavaa tahoa antoi Halosen presidentinvaalikampanjaan yli 2000 euroa, mutta alle 4500 euroa.

Mitä tässä sitten mättää? Siis sen lisäksi, että verovähennyksinä on siirretty veronmaksajien taskuista (puoluekirjasta ja – kannasta huolimatta) vasemmistolle jokaisen veronmaksajan rahoja.

Se, itse asiassa tärkeämpikin asia,  on vielä inhottavampi juttu sinänsä.

Oman vaalirahailmoituksensa mukaan Halonen ei ole saanut senttiäkään ay-liikkeen rahaa.

Kuitenkin nyt näyttää siltä, että suoraa ay-rahaa on virrannut Haloskan vaalikassaan. Miten se on mahdollista?

Siis sellaista verovähennyskelpoisista ay-jäsenmaksuista kerättyä rahaa, jonka maksajina ovat olleet kaikki veronmaksajat – poliittisesta kannastaan huolimatta.

Onnea Suomi. Sait sitten Tarja Halosen presidentiksi (rahalla, falskilla pelillä ja väkisin) – mutta millä hinnalla ja kenen selkänahasta maksettuna?

Lähde: US

Site Meter

Valtiollinen lentoyhtiömme Finnair  on tunnetusti vaikeuksissa.  Yhtiön toimitusjohtaja  Jukka Hienonen sai tarpeekseen ja  erosi muutama päivä sitten  tehtävästään. Hienonen kertoi olevansa tyytymätön yhtiön tulokseen ja joidenkin henkilöstöjärjestöjen sopeutumisvaikeuksiin.
Finnair ilmoitti perjantaina myös aloittavansa uudet yt-neuvottelut elo-syyskuussa.

Eli noin suomeksi kerrottuna,  punakorporaatioiden hallitsema ay-liike on ottanut erävoiton sekä järjestä, valtiosta että työnantajaosapuolesta  ja jatkaa (taantumasta huolimatta) hajotustyötään – aitoon taistolaiseen 1970-luvun tyyliin.

Hetki sitten työministeriksi nimitetyn vihreiden puheenjohtajan,  Anni Sinnemäen, luulisi jo virkansa puolesta olevan kiinnostunut valtionyhtiöstä ja niiden  hyvinvoinnin vaikutuksista työllisyyteen. Näiden valtionyhtiöiden kautta kun on helpompi kohdistaa suoria työvoimapoliittisia toimenpiteitä työmarkkinoille, kuin yksityisten yhtiöiden kautta.
Anni on nyt sitten ottanutkin  kantaa valtionyhtiöihin – ja niiden kautta työllisyyteen.

Sinnemäki siirtäisi kotimaan lentomatkustajia juniin ilmastosyistä. Sinnemäki haluaa valtion ensi vuoden budjettiin riittävät määrärahat Pohjanmaan radan kaksoisraiteen toteuttamiseksi. Osan Oulun ja Helsingin välisestä lentoliikenteestä arvioidaan siirtyvän rautateille kaksoisraiteen valmistuttua.

Sinnemäen mielestä hallituksen on keskusteltava Pohjanmaan radasta budjettiriihessään. Hän huomautti, että hallitus on sitoutunut pistämään vähintään puolet liikenneinvestoinneistaan ratahankkeisiin.

Eihän rataverkostoon kohdistettavissa julkisissa subventoinneissa näin taantuman aikana ole itse asiassa mitään vikaa.  Ongelma syntyy siitä kun maailmanparantajamme haluaa uhrata kotimaisen (energia- ja ympäristölähtökohtiin sitoutuneen) ja valtion omistaman lentoyhtiömme – ja sitä kautta tuhansia työpaikkoja – ilmastonmuutoskuplan alttarille.

Suorana seurauksena tällaisesta toiminnasta on kyseisen – vastuullisen ja kotimaisen – yhtiön toiminnan vaikeutuminen.  Sen seurauksena yhtiön vähiten kannattavat vuorot tullaan lakkauttamaan ja niitä ryhtyy liikennöimään jokin puhtaalta taloudelliselta pohjalta ponnistava mukavuuslippuyhtiö – joka ei välitä työntekijöistään, taloudellisista velvoitteistaan, matkustajaturvallisuudesta eikä myöskään siitä kuuluisasta ilmastomuutoksesta.

Eurooppalainen vihervasemmisto on tehnyt näköjään periaatepäätöksen torjua ilmastonmuutosta yleisellä tasolla niin, että eurooppalainen (valvonnassa oleva ja vastuullinen) teollisuus ja elinkeinoelämä siirretään  sellaisiin maihin, joissa ei välitetä moisista liiketoiminnan rajoitteista pätkääkään – Kiinaan, Intiaan ja  Venäjälle.

Tällainen lausunto työministerin suusta antaa Finnairin johdolle selkeän signaalin siitä, että sillä on lupa pistää vaikka kuinka suuri osa työntekijöistä kilometritehtaalle syksyn yt-neuvotteluiss. Työministeriä tästä nähtävissä olevasta kehityksestä  seuraava työttömyys ja sen sivuvaikutukset  eivät kiinnosta pätkääkään – hän kun ratsastaa päin ilmastonmuutosta tuulimyllyllään.

Lähteet: STT, US, IL

Jk. Anni Sinnemäki on muuten erinomainen esimerkki kanssablogisti Yrjö Perskeleksen lanseeraamasta käsitteestä mitätöijät.

Site Meter

Kansanedustaja Eero Heinäluoma (punakorporaatiot) on antanut haastattelun Itä–Savolle ja Länsi-Savolle. Sinänsä varsin tyylipuhtaan mahalaskun puoluejohtajana tehneen Sdp:n entisen puheenjohtajan sanomiset voisi sivuuttaa kintaalla, mutta tähän on rakennettu eräitä minussa kysymyksiä herättäneitä asioita.

Eläkerahojen kaappausyritys

Eero Heinäluoman mielestä eläkekiistassa oli kyse keskustan yrityksestä kaapata työeläkkeet oman peukalonsa alle. Hän väittää, että kyse oli vuoden 1956 toisinnosta.

Tuolloin maalaisliiton eli nykyisen keskustan johtama vähemmistöhallitus julisti menetetyksi palkansaajien siihen mennessä kertyneet eläkesäästöt rahapulassaan. Kansaneläkelaki muutettiin pelkäksi peruseläkkeitä antavaksi järjestelmäksi. Tuolloin vielä – jotenkin yhteiskunnallisesti tarpeellinen ja kyvykäs – Sdp sekä sen poliittinen käsikassara – punakorporaatioiden hallitsema ay-liike – tulkitsivat maalaisliiton operaation tulonsiirroksi työntekijöiltä maaseutuväestölle ja härskinä välistävetona. Siitä seurasi työmarkkinajärjestöjen neuvottelu ja sopimus uudesta työeläkejärjestelmästä.

Kysymykset heräävät

Sekä mikä minua kiinnostaa on kuitenkin tämä Heinäluoman suustaan päästämä lausahdus:

Palkansaajat ja työnantajat halusivat, että työeläkkeet eivät tule Kansaneläkelaitoksen haltuun, jotta hallitus ei voi niitä kaapata. Siksi työeläkkeitä hallinnoivat yksityiset eläkeyhtiöt.

Minusta tämä on aika omituinen kommentti Heinäluoman asemassa olevalta mieheltä. Se johtaakin muutamaan  kysymykseen:

  • Onko Heinäluomasta nykyinen järjestelmä sitten parempi, kuin esimerkiksi sellainen, joka olisi sekä valtiosta että eri yhteiskunnallista intressipiireistä riippumaton ja kaikkiin tasapuolisesti suhttautuva eläkelaitos?
  • Onko Heinäluoman mielestä oikein se, että pieni kansanosa (l.punakorporaatioihin ja demarivetoiseen työväenliikkeeseen sitoutuneet toverit) kerää itselleen suhteettoman eläkkeen  -veronmaksajien subventioimana ja ay-mafian työnantajilta kiristyksen kautta keräämänä?
  • Onko Heinäluoma sitä mieltä, että köyhälistö, nuoremmat ikäpolvet  ja pienyrittäjät tulkoot toimeen kansaneläkkeellä?
  • Tämänkö vuoksi työeläkkeitä hallinnoivat yksityiset eläkeyhtiöt.

Pata kattilaa soimaa – punasaalistajien saalis

Vaikka Heinäluoma on kääntänyt syyttävän sormensa Suomen Keskustaa kohti voisi todeta, että pata kattilaa soimaa.  Vaikka keskustaa (ja muutakin poliittista eliittiä) pitää vahtia eläkekassan ääressä, niin SDP ei myöskään  ole mitenkään syytön eläkekassan rohmuamiseen.

Edellisen laman aikana selvitystilaan ajautunut punakorporaatioiden oma vakuutusyhtiö – Kansa – on varsin surullinen esimerkki siitä, kuinka ohuita Heinäluoman puheet ovat todellisuutta vasten tarkasteltaessa (eikä ole syytä unohtaa myöskään Ekaa, Hakaa tai STS-pankkia…)

Kun Heinäluoma sanoo, että jokin asia on tulonsiirtoa työntekijöiltä maaseutuväestölle ja härski välistäveto, hän on siinä oikeassa.

Mutta, mutta… ennen kuin laskee suustaan tuollaisia kommentteja, ay-pampun kannattaisi vilkaista peiliin ja muistella oman sidosryhmänsä puuhia – ettei esitetty väite tule takaisin bumerangina päähän.

Koko kupletin juonen voi yksinkertaistaen tiivistää siihen, että näillä kahdella puolueella – Keskustalla ja SDP:lla – on ollut historiallinen missio jakaa muiden tienaamaa rahaa ja rakentamaa varallisuutta edesvastuuttomasti pitkin poikin – sinne sun tänne.

Sen surkean puuhastelun viimeisimpinä muotoina on ollut holtiton maahanmuuttopolitiikka. Kumpikin puolue on tarttunut hanakasti kabineteissa tarjottuun ulkomaalaiseen halpatyövoimaan turvatakseen omat intressinsä (samaan aikaan Kokoomus maksimoi ydinryhmänsä voittoja ja tuhoaa itsenäisyytemme rippeitä Kepua ja demareitakin tehokkaammin).

Vielä nykyisessäkin tilanteessa – kun hyvinvointivaltio vetää viimeisiään yskien ja puhisten – keskinäinen jakopolitikka tuntuu olevan pääpuolueille isänmaan etua tärkeämpää.

Eivät suomalaiset ole tyhmiä – olemme ehkä hieman liian rehellisiä ja hyväuskoisia – mukavuudenhalusta nyt puhumattakaan.

Heinäluoman (ja muidenkin oligarkkien) olisi syytä muistaa se, että kun koettu haitta ylittää mukavuudenhalun, laiskanlotkeankin kansan toiminta aktivoituu. Heinäluoman edustama (varsin läpinäkyvä) oderint, dum metuant-asenne ei ole välttämättä paras mahdollinen tyyli poliitikkolle kansanvaltaisessa tietoliikenneyhteiskunnassa.

Ainakaan minulle ei tule olemaan yllätys se, että jos meno ei muutu, niin seuraavissa eduskuntavaaleissa Keskusta putoaa 10%:n puolueiden joukkoon. Se, että myös SDP:lla on sama riski edessään, saattaa olla Heinäluomalle ja hänen tovereilleen varsin ikävä yllätys – vaikka minulle sekään ei ole.

Miten muuten on?



Lähteet: Itä-Savo, Länsi-Savo, Wikipedia

Jk. Koko eläkekeskustelussa on jäänyt hieman taka-alalle se, että ns. suuret ikäluokat ovat rahastaneet tämän maan ja luoneet oman henkilökohtaisen varallisuutensa velkasi ja jättäneet sen tulevien sukupolvien maksettavaksi. Palaan asiaan.

SDP:llä ei ole enää sosiaalista – poliittisesta sellaisesta puhumattakaan – tilausta nykyisenkaltaisessa yhteiskunnassa.

Se on poliittisesti liian vasemmistolainen, yksilönvapauksien vastainen ja paperinmakuinen vedotakseen markkinatalouteen uskoviin nykyihmisiin.

Se on liian porvarillinen hyvä-veli-kerho vedotakseen todellisiin vasemmistolaisiin.

Se on liian kaukana työväestöstä pystyäkseen edustamaan työväestöä.

Se on tottunut liikaa luomaansa status quohon pystyäkseen muutokseen.

Se on liian mafiamainen pystyäkseen toimimaan ammattiyhdistystoiminnan todellisena tukipylvänä.

Se on läpinäkyvästi edustajansa Lasse Lehtisen näköinen ja pitää kansaa avoimesti liian tyhmänä tekemään päätöksiä omasta puolestaan:

Kansa ei kanna vastuuta, ei ymmärrä rahan päälle eikä osaa päättää järkevästi.

Kansanäänestys käy hyvin juu ja ei -vastauksia vaativiin kysymyksiin, jos ne asetellaan oikein.

Irlannissa kysyttiin, hyväksytäänkö Lissabonin sopimus vai ei. Kansa vain heittäytyi hankalaksi.

Ei. Edustuksellinen demokratia on paras mitä on keksitty

… ja niin edelleen.

SDP on auringonlaskun puolue – vaikka sillä on vielä hetken aikaa lähes neljännes kansanedustajapaikoista.

Päivän kysymys:

Lähde: HS


Site Meter

Viime viikonloppu toi mukanaan jälleen ikäviä uutisia – peilaten samalla yhteiskuntamme nykyistä tilaa.

Jokelalla on jatkonsa.

Karua kertomaa kehyskunnista

Poliisin mukaan Keravan lauantai-iltaisesta koulutytön surmasta epäilty nuorukainen saattoi etsi satunnaista uhria veriteolleen useamman tunnin ajan. Teon tunnustanut 18-vuotias mies on kertonut poliisille liikkuneensa polkupyörällä yhdestä kahteen hehtaarin kokoisella puistoalueella, surmapaikalla ja Keravan keskustassa jo kello 18:sta lähtien eli kolme tuntia ennen veritekoa.

Poliisin käsityksen mukaan epäilty oli aikonut surmata jonkun, mutta valitsi 14-vuotiaan koripalloa pelanneen tytön uhriksi sattumalta. Uhri ei tuntenut hyökkääjää.

Poliisin tiedottaminen ontui samalla tavalla kuin Jokelan tragedian aikoihin. Maanantaina poliisi ilmoitti, että epäilty on kertonut poliisikuulustelussa surmalle jonkinlaisen motiivin, jota voi pitää osittain yhteiskunnallisena. Poliisi ei suostunut maanantaina paljastamaan tätä motiivia ja ilmoitti samaan hengenvetoon, että se ei ollut radikaali tai mitenkään Pekka-Eric Auvisen Jokela-motiiviin rinnastettava.

Mikä oli motiivi?

Seuraavana päivänä poliisi kertoi surman motiiviksi teosta epäillyn henkilön halun päästä mielenterveyshoitoon.

Tämä voi olla näkemysero, mutta minun mielestäni tässä Savion tragediassa on kuitenkin sama asia takana – ainakin osittain – kuin Jokelan tragediassakin. Nimittäin mielenterveyshuollon tehottomuus – etenkin kasvavissa kehyskunnissa.

Jokelan asiaa on puitu paljon julkisuudessa ja eräs Auvisen surulliseen tarinaan liittyvä epäilys oli alusta alkaen juuri mielenterveyshuollossa tehdyt virheet. Virheitä oli kertynyt paljon ja seurauksena voisi väittää olleen suoranainen potilaan heiteillejättö. Tämän asian myös Pekka Ericin isä vahvisti taannoin.

Ja samaan aikaan – samassa maassa – ollaan valmiita jakamaan yhteiskuntamme ulkopuolelta valuville sosiaalituristeille ja onnenonkijoille yhteiskunnallisia tukia.

Unohdettu alkuperäisväestö

Kotimaista alkuperäisväestöä edustavien mielenterveyspotilaiden, nuorison, pitkäaikaissairaiden, köyhien, syrjäytyneiden ja asunnottomien pärjääminen ja elämä on jätetty sattuman varaan. Suomeksi sanoen – ja Suomessa edelleen ollen – heidät on hylätty oman onnensa nojaan.

Kaikella on syynsä

Tämä kehityskulku ei kuitenkaan ole vahinko – ei. KMS on vain jäävuoren huippu siitä mitä yhteiskuntamme kulisseissa tapahtuu.

Koska teollisuusyhteiskuntamme ja osaamisemme on myyty – ympäristöstä, luonnosta ja ihmisistä välittämättä -halvalla kolmanteen maailmaan (Kiina, Intia), Suomi kulkee vääjäämättömästi kohti ns. palveluyhteiskuntaa. Kun näiden palvelujen tuottaminen on liian kallista alkuperäisväestöllä, sen korvaamiseksi (tai alistamiseksi uusien sääntöjen alle) tarvitaan uusi ulkomailta tuotu puoliorjaluokka.

Idealistiset multikultit ja vihervasemmistolaiset eivät ymmärrä tekevänsä itselleen – ja tavallisille normivirtasille – peruuttamattoman karhunpalveluksen – ja pelaavansa samaan aikaan kasvottoman globaalin kapitalismin pussiin. Tästä voikin jatkaa pohdinta suomalaisen monikulttuurivouhotuksen tehotätiin – Astrid Thorsiin.

Mikä on Astridin motiivi?

Astridilla on missio – Suomen muuttaminen monikulttuuriseksi ja pääkieleltään ruotsinkieliseksi yhteiskunnaksi. Ja hän on onnistunut tuossa touhussaan pelottavan hyvin kun miettii miten pienellä äänimäärällä hän pääsi eduskuntaan – ja sen jälkeen RKP:n kiintiöministeriksi.

Astridin viime eduskuntavaaleissa saama äänimäärä oli vaatimattomat 5 938 ääntä. Tätä vähemmistötotuutta vasten on vielä pelottavampaa ajatella mihin kaikkeen tarpeeksi määrätietoinen poliitikko pystyy – onhan tämä nähty ennenkin. Muistatteko vielä Urho Kekkosen?

Ei Astrid ole tyhmä – eikä dementoitunut, kuten eräällä toisella palstalla väitettiin. Huono suomen kielen osaaminen ei tee hänestä vielä dementikkoa eikä typerystä. Astrid ajaa varsin määrätietoisesti omaa agendaansa.

Ainoa todella suuri kysymysmerkki – ainakin minulle – joka on jäänyt epäselväksi, on kysymys siitä onko Astrid idealisti vai pääoman juoksutyttö. Hänen selvityksensä taloudellisista vastuista ja kytköksistä eivät vakuuta.

Kas kun – sen lisäksi, että Astrid edustaa varsin huonosti suomalaisten asioita, hän kusee myös vaalipiirinsä äänestäjien niskaan.

Näennäisesti helsinkiläinen (sipoolainen? sipoolaisen rahan juoksutyttö?) kansanedustaja Astrid Thors on todennut blogissaan myös näin:

Helsingin ongelmia ei ratkaista niin että epädemokraattisella ja laittomalla tavalla otetaan maita Sipoosta – ja pyritään pientalorakentamiseen. Onneksi enemmistö Helsinkiläisistä on samalla kannalla – mutteivät Helsingin valtapuolueet.

Eli tämän viikon miljoonan ruplan kysymys kuuluu näin : Kenen lauluja laulat Astrid? Olisiko Sinun syytä kertoa sidosryhmistäsi hieman nykyistä avoimemmin. Puheesi ja antamasi selvitys eivät vakuuta – päin vastoin, ne herättävät epäilyksiä…

Quo Vadis?

Ehkä hieman pitkähkön aasinsillan kautta – mutta kuitenkin- kysyn Sinulta tässä – ja tähän aiheeseen liittyen – Reetta Räty, että tällaisia tapauksiako ajoit takaa, kun kirjoitit näin?

On kysyttävä: miten Suomi muuttuu, kun esimerkiksi viidennes väestöstä on taustaltaan muita kuin suomalaisia. Ihan kivutta se ei tapahdu.

Tunnen henkilökohtaisesti varsin syvää inhoa ja vastenmielisyyttä sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka avoimesti haikailevat konflikteja ja väkivaltaa. Usein he – kuten tämä Pahkis-Reettakin – ovat suljetussa ja suojatussa ympäristössä kasvaneita, todellisuudentajultaan kehittymättömiä ja väkivallan syvintä olemusta ymmärtämättömiä haihattelijoita.

Kun tähän yhdistyy ymmärtämättömyys siitä miten ja kenelle yhteiskunta on rakennettu, miten se toimii ja kuka sen tuottamat palvelut maksaa, päästään hyvään alkuun matkalla helvettiin.

Mieleni tekevi… kysyä sitä mistä Reetta kuvittelee ne yhteiskunnallisiin palveluihin tarvittavat rahat otettavaksi tuollaisessa tulevaisuudessa? Kun huoltosuhde on romahtanut ja viimeisetkin veronmaksajat juoksevat karkuun monikulttuurisesta helvetistä?

Pankkiautomaatista kortilla?

Lähteet: STT, HS


Site Meter

Jokainen, joka on yhtään seurannut nykyistä kehitystä, ymmärtää varmaan sen, että eräät ihmiset pyrkivät muuttamaan nykyisen Suomen aivan toisenlaiseksi.

Kun katsoo nykyisen hallituksen äherrystä EU:n mallijäsenyyden, kähminnän ja henkilökohtaisten etujen ajamisen, NATO-jäsenyyden, maahanmuuton kasvattamisen ja yhteiskunnan monikulttuurisoinnin rintamilla, asian pitäisi olla varsin selvä. Kun tähän kehitykseen lisää vielä sen propagandan, jota monopoliasemassa olevat mediatalot – kärjessä Sanoma-WSOY ja Yleisradio – työntävät tuuteistaan ulos, kuva kirkastuu entisestään.

Suomi muutosten virrassa

Nykyhallitus – ja eräät muutkin ryhmät – pyrkivät lakkauttamaan nykyisen kansanvaltaisen kansallisvaltion ja korvaamaan sen yleiseurooppalaisella – harvojen hallitsemalla – monikulttuurisella liitovaltiolla.

Rahapiirit pyrkivät siihen tuoton maksimoimisen, herra-aseman pönkittämisen, halvantyövoiman ja jatkuvan talouskasvun vuoksi, duunariporvarit (ja – demarit) minulle käsittämättömistä syistä ja vihervasemmisto saadakseen viimeinkin aikaan utopian nimeltään kaikkien maiden proletaarit yhtykää.

Kärsijänä ja maksajana olemme me – suomalaiset normivirtaset.

Tässä pelissä tavoitteena on se, että kapitalistit saavat lisää rahaa ja uuden puoliorjatyöluokan maahanmuuttajista, puoluekirjaporvarit ( ja -demarit) näennäistä arvovaltaa EU:ssa sekä näennäistä valeturvallisuutta NATO:ssa ja vihervasemmisto monikulttuurisen Suomen.

Hintana on huoltosuhteen kasvaminen sietämättömäksi, verotaakan kaatuminen yhä harvempien maksajien niskaan, todellinen rasismi, turvattomuus, väkivalta, vähemmistöjen vaatimuksesta perverssiksi muuttuva yhteiskunnallinen moraali, eri etnisten ryhmien keskinäinen taistelu ja kilpailu vähenevistä etuuksista, palvelujen romahtaminen, yhteiskuntarauhan tuhoutuminen ja lopuksi koko Suomen ja suomalaisten katoaminen maailmankartalta.

Ja sokerina pohjalla – tämä kehitys maksatetaan meillä; normivirtasilla.

Yhdestoista hetki

Nyt alkaa olemaan viimeinen hetki tehdä asioille jotain – ennen kuin on myöhäistä.

Uusin – tosin samaa kehityskulkua ja sen karua logiikkaa noudattava – kehityssuunta oli havaittavissa Helsingissä Tony Halmeen eduskuntaseikkailun jälkeen.

Halme herätti nukkuvat ja syrjäytyneet uurnille – ja petti heidät. Helsinkiläisittäin seurauksena oli se, että menee todella pitkään, ennen kuin nämä suomalaiset luottavat kenenkään poliitikkoon – jos luottavat enää koskaan.

Ja se oli vasta alkua – jatkoa seuraa.

Satakunnan Kansan teettämä kyselytutkimus kertoo, että vaalirahakohu on vähentänyt suomalaisten äänestysintoa kuntavaaleissa . Eniten kohu on vaikuttanut matalasti koulutettuihin, joista joka neljäs kokee äänestysintonsa hiipuneen kohun myötä. Vastaavasti korkeakoulutettujen äänestysinto on piristynyt.

”Keskustapuolueesta lähtenyt kohu tuntuu lopulta kääntyvän oikeistopuolueiden eduksi, kun vasemmistopuolueiden äänestäjät eivät lähde uurnille”,

sanoo valtio-opin emeritusprofessori Tuomo Martikainen Satakunnan Kansalle.

Tuon tutkimuksen mukaan yli kolmannes suomalaisista haluaa kaiken vaalirahan julkiseksi. Vähiten avoimuutta kaipaavat keskustan ja kokoomuksen kannattajat, eniten oppositiopuolueiden kannattajat.

Valta vaikuttaa

Vallanpitäjät – tällä hetkellä Keskusta ja Kokoomus – ovat tyytyväisiä status quohon ja haluavat salata nykyiseen kehitykseen johtaneita asioita. Toisaalla vihervasemmisto itkee tyytymättömyyttään ja vaatii – nyt oppositiossa ollessaan – avoimuutta.

Juuri siihen saakka, kun he saavat taas vallan kahvasta kiinni.

Vaalirahasotkua pyykätessä vasemmiston osuus asiaan on jäänyt hieman turhan paljon taustalle. Tämä avoimuutta nyt huutava oppositiolauma ei todellakaan ole niin puhdas ja pulmunen, kuin se haluaa esittää.

Pitkään tiedetty salaisuus on se, että ay-liike on tukenut mieleisiään (tai sellaisiksi katsomiaan) vasemmistoehdokkaita voimakkaasti myös rahallisesti. Tämän lisäksi vasemmistolla on ollut Kehittyvien Maakuntien Suomea vastaavia rahanjakokoneita.

Vasemmistoliitto – ihan esimerkkinä – on keskittänyt ammattiliitoilta tulevaa vaalirahoitusta varsin rajoitetulle ehdokasjoukolle. Rahavirrat on ohjattu erilaisten yhdistysten kautta, eivätkä ay-järjestöt ole näin ollen joutuneet esiintymään suoranaisina vaalirahoittajina.

Järjestelmä on toiminut vuodesta 1995 asti, ja sen kautta on jaettu suuria tukiaisia. Suurimpien tukisummien saajat ovat Outi Ojala, joka sai 38 000 euroa eurovaalikampanjaansa 2004, viime vuoden vaaleissa varaedustajaksi pudonnut Matti Kauppila 27 000 euron potilla ja puolueen puheenjohtaja Martti Korhonen 22 000 eurolla.

Matti Huutola ja Mikko Immonen saivat kumpikin tukea 20 000 euron edestä, ja Claes Anderssonia tuettiin 15 000 eurolla.

Aiemmin rahaa jaettiin Punajuuri ry:n ja Rakentajien vasemmistoyhdistyksen kautta. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa vaalitukiyhdistyksenä toimi Ohjelmatyö ry.

Ilta-Sanomien mukaan Vasemmistoliiton johto päätti, kenelle tukirahaa annetaan.

Puoluesihteeri Sirpa Puhakka ei ottanut IS:n haastattelussa kantaa siihen , kuka asiasta päätti. Hän sanoi, että nykyisellä järjestelmällä ei voida jatkossa jakaa rahoja.

”Haluamme vaalirahoituksesta mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää”

Ainakin siihen saakka, kun olette jälleen vallankahvassa. Puhakan selittely kulminoituu oikeastaan seuraavaan lauseeseen:

”Ay-liikkeeltä tulleen rahan osalta on kyse moraalista ja eettisyydestä. Siinä ei ole ollut mitään laitonta.”

Ei tietenkään – eihän rahan saaminen poliitikkona ole laitonta. Tosin sen pitäisi olla sitä. Kun kaikella todennäköisyydellä tässäkin asiassa käy niin, että sitä ei saada laittomaksi, se pitää saada ainakin avoimeksi ja mahdollisimman läpinäkyväksi.

Tässä kuvioon astuu mukaan ns. kansalaismedia.

Kun virallinen media kulkee kiltisti vallanpitäjien talutushihnassa, ainoa vallan vahtikoira on nykyään juuri kansalaismedia. Jos olette huomanneet myös kaikki tekoradikaalit piiri – kuten prekariaatti ja anarkistit – on pystytty valjastamaan vallanpitäjien rattaiden aisoihin vetämään tätä kulkuetta kohti globaalia ja monikulttuurista, (näennäis)vapaata Uutta Uljasta Suomea.

Hei Anarkoantit ja -akuliinat! Teitä on kusetettu. Ja huolella.

Tämä on muuten se todellinen syy, miksi vallanpitäjien kannalta kiusallista ja virallisesta poliittisesta agendasta poikkeavaa internetkeskustelua pyritään erilaisin tekosyin sensuroimaan.

Kyse on kuitenkin loppupelissä vallasta.


Kansa vaihtoon!

Tämä tavoite näyttäisi lyhyellä tähtäimellä olevan kaikkien kolmen ryhmän etujen mukaista. Se kuka pääsee tässä niskan päälle on tietysti se, jolla on valtaa. Vallalla on ollut taipumus aikojen alusta seurata joko väkivaltaa ja voimaa tai rahaa – tai joissain tapauksissa kumpaakin.

Kun vasemmisto siirtyy väkivallasta rahan käyttäjäksi, se ei ole enää vasemmistoa. Siinä asia mitä kannattaa miettiä myös duunaripiireissä.

Pienenä lisämausteena asiassa on ns. Närpiö-ilmiö. Närpiössä on onnistuttu korvaamaan hankalat suomenkieltä puhuvat finnejävlat nöyrillä maahanmuuttajilla. Näille opetetaan myös kansalliskieltämme – eli ruotsia. Näin saadaan (tosin keinotekoisesti, mutta kuitenkin) nostettua edes alueellisesti ruotsinkielisen väestön määrää. Projektia voidaan tulevaisuudessa laajentaa myös muualle perinteisille ruotsinkielisille alueille – kuten Sallaan tai Kuhmoon.

Pidemmällä tähtäyksellä suomalaisuus katoaa ja viimeinen – suomalainen – sammuttaa valot.

Lähteet: Satakunnan Kansa, STT, IS, HS


Site Meter

Näennäisdemokratiassamme ollaan siirtymässä reipas askel kohti peittelemätöntä ja häikäilemätöntä puoluekeskeistä oligarkiaa.

Päivän Uusi Suomi kertoo nimittäin, että Sdp:ssä on virinnyt keskustelu presidentin valinnan siirtämisestä kansalta eduskunnalle. Kansanedustaja Kimmo Kiljusen mukaan monet demariedustajat haluavat siirtää vaalin eduskunnalle, jos presidentiltä viedään valtaoikeudet.

Kiljunen kuuluu Sdp:ssä presidentin valtaoikeuksia pohtivaan työryhmään. Hän itse pitää parhaana vaihtoehtona sitä, että presidentistä tulisi edustuksellinen hahmo, jonka eduskunta valitsisi.

Tämä ei sinällään yllätä yhtään.

Kiljunen tovereineen edustaa tyypillisimmillään Sdp:n todellisuudesta kaikkein vahvimmin irrallaan olevaa akateemista hattivattisiipeä. Kiljunen on tehnyt koko elämänuransa yhteiskunnallisesti toissijaisten arvojen piirissä ja onnistuttuaan pääsemään kansanedustajankin – ja sitä kautta politiikan ytimeen – hän näyttää humaltuneen entisestään saavuttamastaan vallasta.

Ei niin, että Kiljunen olisi koskaan kunnostautunut kansanvallan tai kansantahdon kirkassilmäisenä airuena. Enemmän hän on edustanut ammattipolitikointiin ja ammattiyhdistyskeinotteluun liittyvää ylimielisten komitea-, kabinetti- ja virkamiesdemareiden – omasta mielestäni – varsin itseriittoista ja vastenmielistä maailmankuvaa.

Myös eduskunnan keskustataustainen pääsihteeri Seppo Tiitinen on heittänyt pohdittavaksi, pitääkö kansaa vaivata uurnille vallatonta presidenttiä äänestämään. Tiitisestä kannattaa myös muistaa se, että hän ehkei profiloidu virka-asemastaan huolimatta kaikkein vahvimmaksi kansanvaltaisuuden puhdashaarniskaiseksi ritariksi. Sellaista on vaikea kuvitella Tiitisen työuralta löytyvän entinen itsevaltaisen Suojelupoliisin päällikön hahmosta.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) kuitenkin huomauttaa, harvoin sellaista vaalia on otettu pois kansalta, johon kansa osallistuu. Ja presidenttiä kansalaiset äänestävät innokkaammin kuin muita päättäjiä.

Sasi muistuttaa myös siitä, miksi kansanvaaliin aikanaan siirryttiin: valtionpäämiehen valinnasta haluttiin sulkea pois mustan hevosen mahdollisuus.

Vielä ei ole aivan riittävää luottamusta siihen, että jokin valitsijakollegio valitsisi sellaisen henkilön, jonka kansa haluaa. Eikä ole syytä siirtää vaalia pois kansalta, vaikka valtaoikeuksia karsittaisiinkin.

Hän ei myöskään usko, että valtaoikeuksien vähentäminen juuri veisi kansan äänestysintoa. Siitä pitää huolen selkeä henkilövaalin luonne.

Se, että näennäisdemokraattinen Sdp – ja muutkin näennäisdemokraattiset puolueet – haluavat kaventaa nykyisinkin varsin rajattua demokratiaa ja kansan mahdollisuutta päättää asioista, ei ole todellakaan yllätys. Odotan sitä päivää jolloin kyseinen lokkiparvi ehdottaa äänestysoikeuden poistamista kokonaan kansalaisilta ja sen siirtämistä tarkasti valituille poliittisille edustajille. Tuokaan päivä ei välttämättä ole nykyorwellilaisessa maailmassamme kovinkaan kaukana.

Yllätys tässä asiassa on se, että vaikka presidentin valtaoikeuksia on riisuttu varsin rankalla kädellä, kansa haluaa kuitenkin äänestää suoraan presidenttiään.

Olisiko tässä viesti siitä, että nykyistä puolueisiin sitoutunutta hallintojärjestelmäämme pitäisi purkaa ja siirtää toiminta – suomalaisen muunkin kansalaistoiminnan tapaan – alhaalta ylöspäin suuntautuvaksi?

Jo se, että se aiheuttaa vastarintaa ja pelkoa Sdp:n kaltaisessa herrahississä ja verovarojemme hyväksikäyttökoneistossa, on varsin selvä signaali siitä, että tuo suunta on ainoa oikea.

Lähde: Uusi Suomi

Jk. Oma mielipiteeni järjestöstä nimeltään Sdp lienee varsin selvä: