Viime viikon katsotuin suomalainen poliittinen näytelmä osoitti sen arvottomuuden ja falskiuden, joka liittyy suomalaiseen parlamentarismiin – ja sitä monopolinaan pyörittävään puoluelaitokseen.

Kun päättäjillä (ja näiden sylikoirana toimivalla HS-medialla) oli kiire peitellä Kreikan taloudellisen kriisin todellisuutta, niin sopiva syntipukki koko tilanteeseen tehtiin kansanedustaja Jussi Halla-ahosta.

Halla-ahon sarkastinen (Facebookissa jutusteltu kahden rivin) kommentti parlamentaarisen demokratian institutionaalisesta kyvyttömyydestä ratkaista yhteiskunnallisesti vaikeita asioita ymmärrettiin tahallaan väärin – ja näin Jussi Halla-ahosta tehtiin yhden aamupäivän aikana demokratian vihollinen.

Otetaanpa hieman perspektiiviä siihen, kuinka vanha ja instituutionaalinen parlamentarismiin liittyvä suomalainen puoluelaitos on.

Puoluelaitos (ja puoluetuki) virallistettiin vasta vuonna 1967 – ja tämäkin vasemmiston vaalivoiton jälkeen (ek-vaalit 1966)  Rafael Paasion (sd) vasemmistohallituksen esiteltyä tämän edistyksellinen saavutuksen vuonna 1966. Paasion hallituksen toinen vastaavanlainen edistyksellinen saavutus liittyi vasemmiston ajamaan kansan tasapäistämiseen ja oli – yllätys, yllätys – peruskoululaki.

Ennen puoluelaitoksen virallistamista (puoluetukilaki 1967 ja puoluelaki 1969) puolueet nähtiin suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvina riippumattomina ideologisina ryhmittyminä. Sellaisina aatteellisina yhdistyksinä,  jotka eri suuntiin vetäen pyrkivät toteuttamaan maailmankatsomustaan ja tavoitteitaan. Ne hyväksyttiin yleisesti lähinnä  yhteiskunnallisesti välttämättömänä pahana (suorasta kansanvallasta ei oltu käyty edes keskustelua tuolloin).

Tämän uudistuksen eräs perustarkoituksista oli betonoida puoluelaitos ns. kansanvaltaisen järjestelmän (l. käytännössä parlamentaarisen meritokratian/oligarkian) välttämättömäksi toimintaedellytykseksi, järjestelmää ylläpitäväksi hyödylliseksi laitokseksi, joka on tunnustettava ja jolle on annettava erityisiä oikeuksia ja korvausta suoritetuista palveluksista (Pertti Pesonen, 1971).

Eduskuntavaalien 1966 jälkeen Paasion ensimmäinen henkilökohtainen (ja tietenkin myös tovereiden)  missio oli käynnistää puoluetukihanke.  SDP palkkasi heti vaalien jälkeen kaksi tutkimussihteeriä, joista (yllätys, yllätys) juuri eduskuntaan valittu Paavo  Lipponen oli toinen.

SDP käytti ainakin osan puoluetukirahoista sellaiseen tutkimukseen ja asioiden selvittämiseen, joka olisi ollut valtiovallan tehtävä (eli tunkeutui valtiovallan toiminta-alueelle).

(Näin SDP pystyi luomaan itselleen sellaisen henkisen substanssin, jolla se vähitellen tunkeutui maan suurimmaksi puolueeksi ja johtavaksi poliittiseksi voimaksi. Tähän ei ollut kyennyt kokoomus, joka perusti silloin toimintansa liian yksisilmäisesti vain elinkeinoelämän ja yrittämisen perusteiden luomiseen.)

Kun keskustellaan parlamentarismista ja demokratiasta, tämä historiallinen tausta on hyvä muistaa ja tiedostaa.

Parlamentarismin suurin heikkous ei ole se, että se ei pysty tekemään vaikeita päätöksiä – sen suurin heikkous on siinä, ettei se pysty tekemään oikeastaan mitään järkeviä ja yleishyödyllisiä päätöksiä – paitsi kriisitilanteessa ja silloinhan ei tunnetusti demokratia ole se tärkein iskulause poliittisessa keskustelussa.

Parlamentarismissa päätökset ovat joko muodottomia ja kenenkään etuja ajamattomia  kaurapuurokompromisseja tai kähminnän seurauksena tapahtuvan ryöstösaaliin jakamisen kirjaamista ja legalisoimista.

Ja kun nyt (ja tässä ajassa) keskustellaan  demokratiasta ja totalitarismista, on todellakin syytä miettiä myös sitä, että onko parlamentarismi demokratiaa – vai edustaako se harvainvaltaa sotilasjuntan tavoin?

En väitä, että ajamani suora kansanvalta pystyisi välttämättä kaikissa asioissa parempaan ja tehokkaampaan kuin parlamentarismi. Väitän kuitenkin, että se edustaa aidompaa kansanvaltaa ja siinä on mahdollisuus päästä yhteiskunnan etujen kautta järkevämpiin päätöksiin kuin parlamentarismissa.

Suorassa kansanvallassa asiat joudutaan perustelemaan ja argumentoimaan, näin vaikeatkin asiat pystytään tarvittaessa perustelemaan.

Toisin kuin kabinettien kätköissä, kähminnän ja salailun ilmapiirissä, tapahtuva parlamentaarinen päätöksen teko.

*

Lähteet:  HS, YLE, Pertti Pesonen( Protestivaalit, nuorisovaalit : tutkielmia kansanedustajien vaaleista 1966, 1970 ja 1972, . Ylioppilastuki 1972) , Sami Outinen (Pro Gradu 2000, Helsingin yliopisto).

Jk.  Jos aihe kiinnostaa, suosittelen myös tämän lukemista.

HP

Kun luen nykyisellä punavihreällä tavalla toimitettua Hyysäriä, en ihmettele oikeastaan yhtään sitä, että tuon ainoan valtakunnallisen päivälehden levikki on tasaisessa laskussa:

2001 446 380
2002 441 325
2003 439 618
2004 434 472
2005 430 785
2006 426 117
2007 419 791

Vuoden 2008 tuloksia odotellessa, jokainen voi tehdä hyvän päätöksen ja erota Erkosta. Sen voi tehdä täällä.

Lähde: Levikintarkastus


Site Meter

Hyysäri on avannut jokin sitten uuden palvelun. Palvelun nimi on Twingly.

Tämän palvelun tarkoituksena on sulkea virallisen blogosfäärin ulkopuolelle kaikki virallisesta totuudesta poikkeavat suomenkieliset nettikirjoittajat. Eli luokitella osa mielipiteistä kielletyiksi ja luokitella samalla näiden mielipiteiden esittäjät toisinajattelijoiksi – tulevaisuuden toimenpiteiden helpottamiseksi.

Asiasta kirjoittaa osuvasti pikkupoika.

Olen ns. hieman käsi näissä asioissa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että oma höperehtivä – ja dementiaa sairastava – keski-ikäinen habitukseni on saanut myös rukkaset monikulttuuriselta Twingly-tyttöseltä…

Muita toisinajattelijan leiman otsaansa saaneita ovat pikkupojan lisäksi – ainakin – Reiska, Uusi Viesti ja – yllätys, yllätys – Mikko Ellilä.

Lerppalakkisia miehiä ja mustia autoja odotellessa…

Tässä aikaisemminkin on ollut puhetta siitä, kuinka Suomeen pesiytyneen islamilaisen fundamentalismin ajatollah Risto ”Abdullah” Tammi suhtautuu Suomen lakiin ja synnyinmaansa oikeusjärjestykseen. Muistatte varmaan, että Risto totesi ”Mahtavaa”, kun häneltä kysyttiin pitäisikö Suomeen saada islamilainen sharia-laki.

Siihen mitä sharia-lainsäädäntö pitää todellisuudessa sisällään, voi tutustua esimerkiksi täällä.

Ari ”Paska” Peltosesta ja hänen tempauksistaan voidaan olla mitä mieltä tahansa. Minä olen tällä kerralla sitä mieltä, että Paska on pystynyt puristamaan City-lehteen tekemässään haastattelussa varsin paljon puhuvia ja selviä vastauksia suvaitsemattomuuden ajatollahilta – siis Ristolta.

Lähde: citylehti

Siis näin puhui Risto – Paskan kysyessä:

Te ajatte saria-lakia Suomeen.

”Se on Jumalan laki ja oikeudenmukainen ja tasapuolinen kaikkia ihmisiä kohtaan.”

Eikö se muka ole sukupuoleen nähden eriarvoinen?

”Ei, ei missään tapauksessa! Jos mies tekee huorin, hän saa rangaistuksen siinä missä nainenkin.”

Mutta jos lain mukaan esimerkiksi muslimimies voi mennä naimisiin juutalaisen naisen, mutta nainen ei juutalaisen miehen kanssa, niin eihän se silloin ole tasa-arvoa!

”Mies on islamissa se henkilö, joka on vahvempi.”

Jos mies on vahvempi, niin silloin se on eriarvoista!

”Islam näkee sen niin, että mies suojelee naista.”

Haluavatko kaikki naiset tällaista suojelua?

”Kyllä ne haluaa.”

Saria-lain mukaan joissakin tapauksissa voidaan aviorikoksesta kivittää kuoliaaksi.

”Se edellyttää aina tutkimusta, mikä on ollut tilanne.”

Jos osoitetaan, että tilanne on vakava, niin on oikein, että kivitetään kuoliaaksi?

”Joo.”

Ja toi on paras laki ikinä?

”Länsimainen lainsäädäntö lähtee siitä, että laitetaan häkkiin. Islamilaisessa hallinnossa vankiloita ei ole. Länsimainen rangaistus on armottomampi.”

Tuskinpa tämä enää kommentointia tarvitsee. Eiköhän asia tullut varsin selväksi. Kiitos Paska – kysymyksenasettelustasi.

Päivän Hyysärikin on muistanut meitä kyseisen läpyskän yleisen toimituspolitiikan kanssa hieman ristiriidassa olevalla kirjoituksella. Kirjoitus on otsikoitu Muslimeista osa asettaisi islamin lait Suomen lain edelle. Nuoret ovat muita jyrkempiä mielipiteissään.

Jo tämä otsikko herättää epäilyn siitä, onko maahanmuuttajataustaisella muslimivähemmistöllä edes tarkoitusta sopeutua, kotiutua tai integroitua Suomeen? Onko tarkoitus muuttaa Suomi todellakin islamilaiseksi valtioksi?

Siitä päämäärästä ei tosin ole epäselvyyttä Riston fundamentalistisakin kanssa. Näiden arabilarppaajien tarkoituksena on muuttaa Suomi fundamentaliseksi islamilaiseksi yhteiskunnaksi – sellaiseksi kuin talebanien hallitsema Afganistan oli.

Hyysärin edistyksellistä nuorisokaartia edustavat Hanna Eriksson ja Pauliina Grönholm kirjoittavat, että Suomessa asuvan muslimin pitää perheoikeudellisissa kysymyksissä noudattaa islamilaista lakia, mikäli Suomen perhelait ja islamilainen laki ovat ristiriidassa. Tätä mieltä oli lähes puolet Ihmisoikeusliiton tekemään kyselyyn vastanneista Suomessa asuvista muslimeista.

Veikkaan, että tässä tutkimuksessa ei haastateltu yhteiskuntaamme saumattomasti sopeutuneita tataareja…

Suomessa arvioidaan asuvan 35 000–40 000 muslimia. Kyselylomake lähetettiin 500:lle, joista vain 75 vastasi. Otos on tietysti vaatimaton, mutta jos sen suhteuttaa Pravdan yleisiin mielipidekyselyihin se on varsin vakuuttava.

Yleensä näissä kyselyissä otos on 1000 henkeä per 5 miljoonaa suomalaista. Tällä kerralla otos on 500/75 per maksimissaan 40000 viiteryhmää edustavaa haastateltavaa.

Ihmisoikeusliiton pääsihteerin Kristiina Kouroksen mukaan Suomen lain ja islamilaisen perhelainsäädännön välillä on ristiriitoja erityisesti avioliittoikään, avioliittoon pakottamiseen, moniavioisuuteen ja lasten kurittamiseen liittyvissä asioissa. Kolme neljästä kyselyyn vastanneesta ei hyväksynyt lasten ruumiillista kurittamista.

Kouroksen mukaan merkittävin ero suomalaisen ja islamilaisen lain välillä on avioero-oikeudessa. Musliminaisille ei välttämättä myönnetä islamilaista avioeroa, vaikka se on hänelle Suomen lain mukaan myönnetty. ”Tällöin entinen aviomies voi esimerkiksi rajoittaa naisen liikkumisvapautta”, Kouros sanoo.

Hänen mukaansa ongelmiin pitäisi puuttua keskustelemalla islamilaisen lain tulkinnoista.

”Maltilliset tulkinnat voidaan sovittaa yhteen Suomen lakien kanssa. Monet naisten oikeuksia loukkaavat käytännöt pohjautuvat patriarkaalisiin tulkintoihin, eikä niille löydy oikeutusta koraanista.”

Hetkinen…

Me edustamme viiden miljoonan alkuperäisasukkaan yhteiskulttuurista väestöä. Lainsäädäntömme on varsin liberaalia ja yhteiskuntamme yksi maailman kehittyneimmistä ja turvallisimmista.

Ei meidän tarvitse neuvotella eikä keskustella yhdenkään arvojamme pilkkaavan ja niihin muutenkin epäkunnioittavasti sopeutuvan vähemmistön kanssa. Demokratiassa enemmistö päättää mitä tehdään ja vähemmistö sopeutuu enemmistön tahtoon – vähemmistön todellisten oikeuksien hyväksymisen puitteissa.

Jos oletusarvona on se, että nykyisen lainsäädännön mukaan kaikki kotona tapahtuvat pahoinpitelyyn liittyvät riidat ovat yleisen syyttäjän toimivallan ja virkavelvollisuuden alaisia, niin emmehän me voi myöskään hyväksyä sitä, että joku entinen aviomies rajoittaa ex-vaimonsa liikkumisoikeutta uskonnon perusteella.

Maassa edelleen maan tavalla tai maasta pois.

Voi Kiesus näitä omia hölmöläisiämme…

Tällaiset kaiken maailman kourokset eivät tunnu ymmärtävän istuvansa sillä samalla oksalla mitä he sahaavat poikki. Ymmärtämällä sharia-lakia he hyväksyvät hiljaisen muutoksen kohti omien arvojensa myyntiä ja häpäisemistä.

Joissain asioissa pitää sanoa kylmästi ja tiukasti, ei. Ja tämä on eräs niistä.

Järjestettyihin avioliittoihin suhtautuminen jakoi vastaajat. Vanhemmat vastaajat ja muslimit, jotka eivät harjoita uskontoaan, suhtautuivat niihin selvästi kielteisemmin kuin nuoret uskonnolliset miehet.
Kolmasosa vastaajista piti järjestettyä avioliittoa hyvänä asiana. Avioliittoon pakottamista ei juurikaan hyväksytty.

Puolet vastaajista tunsi kuitenkin Suomessa asuvia muslimeja, joiden avioliitto on järjestetty. Neljäsosa tunsi avioliittoon pakotetun, ja yli puolet vastaajista tunsi jonkun, joka elää moniavioisessa suhteessa.

Joidenkin vastaajien kommenteista nousi esille ajatus, että moniavioisuudessa olisi kyse samasta asiasta kuin niiden suomalaisten kohdalla, joilla on vaimon lisäksi ”tyttöystävä”.

Ei huoraamisessa ja pettämisessä ole mitään gloriaa. Se on väärin – kaikkia osapuolia kohtaan. Minusta on kuitenkin nurinkurista se, että tässä tapauksessa jokin ryhmä käyttää ns. pyhää kirjaansa perusteena siihen, että se saisi rikkoa voimassaolevaa lainsäädäntöä. Eikä kahdesta väärästä tule yhtä oikeaa…

Kouroksen mukaan moniavioisuudesta puhuttaessa pitäisi kiinnittää huomio nimenomaan lasten asemaan. “Lapset eivät saa jäädä vaille heille kuuluvia oikeuksia.”

Miten ihmisoikeusliitto huolehtii alkuperäisväestöön kuuluvien äpäröiden oikeuksista? Veikkaisin, että ei mitenkään.

Tälle suvaitsevaistollemme on tärkeintä erikoisuus ja erilaisuus. Tällä menolla emme ole kovinkaan kaukana Hollannista. Siellä muslimit hilluvat oman tahtonsa mukaan ja alkuperäisväestö nöyrtyy ja kärsii – suvaitsevaisuuden vuoksi.

Ja sen suvaitsevaisuuden räikeimpänä esimerkkinä on maahan rekisteröity pedofiilipuolue.

Kas, kun tosi suvaitsevaisessa ja monikulttuurisessa yhteiskunnassa kun tulee hyväksyä kaikkien ns. oikeudet – vaikka ne pedofiilien kohdalla menisivät lasten todellisten oikeuksien edelle…

Ja muslimien kohdalla naisten ja ihmisoikeuksien edelle…

Onko muuten Kouros ihmisoikeusliittoineen huolestunut tämän kaverin ihmisoikeuksista? Olisiko nykyisen linjauksenne mukaisesti syytä?

Mikä tätä maailmaa vaivaa?

Yli puolet vastanneista muslimeista ajatteli, että avioliitto voidaan solmia vanhempien vastustuksesta huolimatta. Alle 25-vuotiaat olivat muita epävarmempia. Kouroksen mukaan nuorten muita jyrkemmät kannat tulivat esiin muissakin kysymyksissä.

Näistäkö meille pitäisi sitten kasvattaa sen kuuluisan työvoimapulan murtavia lainkuuliaisia ja yhteiskuntaamme sopeutuneita uussuomalaisia?

Uskallanpa eppäillä onnistumisen edellytyksiä…

Lähteet: City, HS

Pitäisiköhän tässä todeta, että osui ja upposi?

Lähde: kuvaton.com

Nimittäin taannoinen kirjoitukseni, jossa käsittelin erään nuoren naisen näkemyksiä perusteilla olevasta islamilaisesta puolueesta ja sen tavoitteista.

Tämä Sakinaksi itseään kutsuva tyttönen kävi kommentoimassa jo kirjoitustani.

Mukavaa – Kullervo on löytänyt taas uuden muslimiystävän. Entisiäkin riittää ja osalla heistä on aika selvä mielipide Kullervosta.

Tässä täytyy nyt kertoa kaikille uteliaille – ja etenkin Sakinalle – että Kullervo on elänyt muslimien kanssa ihan naapuruuselämää. Jostain syystä Kullervon – jota myös nimitellään suvaitsemattomaksi natsiksi – maailmankuva oli aivan liian liberaali näille mukaville naapureille ja he järjestivät Kullervolle mukavan pienen yllätyksen.

Empiiriset kokemukset valottavat maailmaa ja auttavat ymmärtämään toisten kulttuurien syvimmän ja todellisimman olemuksen, sanoi äidinkielenopettajani Pirkko joskus keskikoululuokilla. Täytyy todeta, että Pirkko oli harvinaisen oikeassa….

Mutta palataanpa Sakinaan. Jos jokin keilahalli kaipaa palloja, ne saattavat löytyä erään tyttelin sieraimesta.

Sakina kirjoittaa nimittäin – hyvin tuohtuneena – näin:

Etsiskelin netistä itselleni avatarta googlettamalla nimelläni Sakina. Ensimmäinen osuma ohjasi minut omaan blogiini. Seuraava kansallismielisen Kullervo Kalervon pojan sivulle. Sivuillaan hän on käsitellyt juttuani, jossa kerroin miksi olisi hyvä, että muslimeillakin olisi oma puolue. Jutun otsikko on ei enempää tai vähempää liioitellusti Sakina kertoo meille miksi islamin pitää olla erityissasemassa.

Vähemmän liioitellusti – sanoo Kullervo.

Olen tutustunut tuohon kirjoitukseen ja ymmärtänyt lukemani sietämättömän keveästi – tai jotenkin muuten.
Sillä mitä muuta kuin islamin erityisaseman vaatimista on esimerkiksi seuraava vuodatus:

Suomalaisilla alkavat jo islamin perusteet olla hyvin hallussa, mutta on paljon asioita, joita he eivät tiedä. Islamhan on kokonainen elämäntapa, sen opiskeluun menee syntyperäiseltäkin muslimilta koko elämä. Kuinka siis suomalaiset päättäjät voisivat tietää, että mikä on muslimille kiellettyä ja mikä ei? Ja vaikka he tietäisivätkin, miksi he lähtisivät ajamaan pienen ryhmän asiaa oman maineensa uhalla? Siksi tarvitaan muslimipäättäjiä, jotka tekevät aloitteita ja osaavat myös perustella, miksi k.o. asia on niin tärkeä.

Öh? Mitä en sitten muka ymmärtänyt oikein? Minusta tuon lässytyksen syvin olemus on se, että enemmistön pitää ymmärtää vähemmistöä.

Kun demokratiassa puhutaan vähemmistön oikeuksista, sillä tarkoitetaan näin perinteisessä mielessä sitä, että enemmistöpäätöksen jälkeen vähemmistö pitää päänsä kiinni ja alistuu enemmistön tahtoon. Enemmistö taas kunnioittaa vähemmistön demokraattisia oikeuksia.

Tätä islamilaisen puolueen perustamiseen liittyvää mediasähellystä katsoessa on jotenkin jäänyt kuva siitä, että tämä ponipoppoo haluaa käyttää demokratiaa keppihevosenaan siirryttäessä heidän halajamaansa vähemmän-demokraattiseen-järjestelmään.

Näitä kommentteja vasten olisi todella hauskaa tietää mitä Risto ja Sakina sitten omasta mielestään tarkoittivat?

Siis tässä vaiheessa keskustelua. Huomennahan asioita voi valottaa taas jonkin muun jutun ja tarkoituksen kautta. Tässä alkaa valtaamaan alaa sellainen tunne, että vastuu on siirtynyt kuulijalle…

Tai tämä sitten:

Halal-ruoka: pakkausmerkintöjä koskevia sääntöjä tulisi tiukentaa – tällä hetkellä kun on lähes mahdotonta tietää, onko elintarvikkeessa sikaperäisiä (tai yleensäkin eläinperäisiä) ainesosiai. Usein paketin kyljessä lukee “liivate”, jolloin on tuote hylättävä, sillä liivatteen alkuperästä ei ole hajuakaan. Emulgointiaineet on merkitty, mutta usein ei edes kerrota, onko kyseinen aine eläin- vai kasviperäistä. Suomalainen ei tule edes ajatelleeksi, kuinka monessa paikassa sikaperäisiä aineita onkaan: makeisissa, jugurteissa, leivissä, kekseissä, sulatejuustoissa ja broileripyöryköissä. Jokaisen tuotteen tarkan koostumuksen selvittäminen on käytännössä mahdotonta, eikä jokaisen leipäpaketin sisältöä voi muistaakaan.

Toistan:

Höpö, höpö…Nykyinen merkintäjärjestelmä on tarpeeksi tarkka. Kukaan normaalijärkinen ei voi vaatia erillisä erillismerkintöjä häviävän pienen vähemmistön mielipiteen vuoksi. Sellainen olisi mielipideterroria ja enemmistön alistamista vähemmistön tahtoon.Ei käy.Eikä elintarvikkeissa muuten ole myöskään merkintöjä siitä sopivatko ne juutalaisille, kristityille, hinduille tai ateisteille. Yhdenvertaisuusperiaatetta unohtamatta.

Mikä tämän ymmärtämisessä on niiiiiiiiin sietämättömän vaikeaa?

Kullervo Kalervonpoika väittää, että olen vaatinut eduskuntaan – tai minne lie – muslimikiintiötä. Hä?! Missä minä niin olen sanonut? Suoraan sanottuna nyppii, että suuhuni laitetaan sanoja ja näiden keksittyjen sanojen perusteella sitten päätellään, että kannatan totalitarismia.Otetaanpa uudestaan. sakinan omin sanoin:Siksi tarvitaan muslimipäättäjiä, jotka tekevät aloitteita ja osaavat myös perustella, miksi k.o. asia on niin tärkeä.

Samalla perusteella tarvitaan edustajajoukkoa, josta osan pitäisi olla homoseksuaaleja, pedofiilejä, skitsofreenikkoja, muumeja, hattivatteja, lestadiolaisia, moottoripyöräjengiläisiä, virtasia tai kuumailmapallopilotteja.

Jokaisella on toki oikeutensa tulkita tekstejäni, mutta olisi voinut minulle ilmoittaa mihin sävyyn minusta ja kirjoituksistani puhuu. Etenkin kun kutsuu minua vielä tytteliksi.

Wuh, wuh… Olen kommentoinut tätä siellä alkuperäisen artikkelini kommenteissa. Ei lisättävää.

Sitä mikä ei tähän kuulu, en viitsi edes kommentoida. Tämä oli kuitenkin mielenkiintoista:

Minun kannaltani tämä tarkoittaa, että lukijoillani on tiettyjä ennakkokäsityksiä ja –oletuksia islamista ja muslimeista. Nämä käsitykset ohjaavat kunkin lukijan tarkkaavaisuuden sellaisiin viesteihin, jotka vahvistavat aiempaa käsitystä (esimerkiksi islam on väkivaltainen uskonto tai että muslimit ovat rauhaa rakastavaa porukkaa). Lukija siis huomaa teksteistäni juuri sellaiset kohdat, jotka sopivat aiempaan kuvaan. Näin uusi tieto vahvistaa aiempaa tietoa, joka taas ohjaa havaitsemista.

Omat käsitykseni ja kokemukseni ovat peräisin elävästä elämästä. Myös roolistani kolmen tytön isänä…

Minun asemani tekee erityisen heikoksi se, että olen nuori nainen. Sen tähden keski-ikäiset miehet voivat kutsua minua tytteliksi, raukkapieneksi ja käyttää muita nimityksiä, jotka kyseenalaistavat älykkyyteni ja uskottavuuteni. Nuori nainen ei ole varteenotettava keskustelukumppani, vaan hänen sanojaan voi käännellä miten huvittaa. Nuoren naisen on aivan turha yrittää puolustella itseään, sillä silloin häntä pidetään herkkänahkaisena ja hupaisena. Pikkutyttö nyrkit pystyssä.
Tiedän, etteivät minusta puhuneet ihmiset tarkoita pahaa. He kertovat vain, kuinka itse kokevat sanomiseni. Stereotypioista on vaikea luopua.

Kyse ei ole fyysisestä iästäsi, tyttö-kulta. Kyse on siitä – anteeksi vain – kirjoituksesi ovat tällaisen keski-ikäisen ukon mielestä joiltain osiltaan niin kovin, kovin naiiveja.

Kun aloin kirjoittaa tätä, olin vielä kiukkuinen. Nyt vain surettaa. Käsitän varsin hyvin, miksi minua ymmärretään väärin. Näkemykseni ovat monissa asioissa niin erilaisia, että lukijalta loppuu kyky asettua asemaani ja ymmärtää perustelujani. Ikäväksi tämän asian tekee se, että minä pystyn asettumaan ”vastapuolen” housuihin – niin kristityn kuin ateistin/agnostikon.

Sama vertauskuvan kautta: jokaiselle on varmasti joskus käynyt niin, että puhelimessa sinä kyllä kuulet kaverisi jutut mutta hän ei kuule sinua. Linjassa on häikkää, mutta vain toiseen suuntaan.

Ongelma on myös siinä, että keskustelukumppanisi saattaa pitää kommenttejasi kumartamisena jollekulle muulle ja pyllistämisenä itselleen.

Sakinalle terveisiä; kyllä minä olen ymmärtänyt kaiken olennaisen hänen kirjoituksistaan – ilmeisesti sietämättömän keveästi .

Ymmärrykseni on nimittäin rajoittunut. Olen perusluonteeltani varsin ikävä, huumorintajuton, suvaitsematon ja jäykkä. Ja vielä keski-ikäinenkin…

Vielä hieman Risto – vai sanoisimmeko kenties 😉 – Abdullah Tammesta.

Lähde: HS

Olen käsitellyt arabikulttuuria ja islamia larppaavan Ristomme ristiretkeä ja edesottamuksia aikaisemmin esimerkiksi täällä, täällä ja täällä.

Puuhatessaan Suomeen islamilaista puoluetta Tammi tuli sanoneeksi seuraavaa:

Tammelta kysyttiin myös, haluaako puolue pitkällä aikavälillä šaria-lain Suomeen.
”Se olisi mahtavaa”, Tammi sanoi.

Mitä tämä lyhyt lause sitten pitää sisällään?

Se pitää sisällään halun muuttaa Suomen lainsäädäntö sellaiseksi, joka sotii perusarvojamme, kulttuuriamme, perinteitämme, ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, demokratiaa ja ratifioimiamme kansainvälisiä sopimuksia vastaan.

Šaria eli islamilainen oikeusjärjestelmä poikkeaa täysin siitä länsimaisesta oikeusjärjestelmästä johon me suomalaisetkin olemme tottuneet luottamaan ja turvaamaan. Šaria perustuu Koraaniin ja profeetan sunnaan. Näiden perusteella islamilaiset lainoppineet kehittivät sääntökokoelmansa.

Lain tulkitsijat ja tuomarit eivät ole puolueettomia valtion virkamiehiä vaan yksityishenkilöitä ja heidän tuomionsa eivät periaatteessa – mutta käytännössä kyllä – ole sitovia. Valtio nimittää tuomarit eli qadit, joiden tehtävänä on jakaa islamilaista oikeutta tuomioistuimissa – mutta ei tulkita lakia. Lain tulkinta puolestaan kuuluu muftille, joka pyydettäessä antaa lainopillisia tulkintoja, eli fatwoja.

Šarian katsotaan olevan allahin laki ja islamilaisen näkemyksen mukaan ihmisille ei ole annettu mitään oikeuksia lainsäädäntöön. Näin useiden satojen vuosien aikana on muodostunut joukko vakiintuneita – kovin sekavia ja ristiriitaisia – tulkintoja ja Koraanin tai sunnan esittämistä periaatteista johdettuja uusia uljaita sääntöjä.

Šaria ei ole lakia perinteissä länsimaisessa mielessä. Islamilaisessa yhteiskunnassa ei ollut mitenkään mahdollista perustaa lakiasäätäviä kokouksia tai säätypäiviä, jotka muodostavat länsimaisen demokratian perustan. Länsimaiseen oikeuskäsitykseen perustuva valitusoikeus on meidän ymmärtämässämme mielessä niin ikään Šariakäytännölle tuntematon.

Šaria jaetaan kahteen osa-alueeseen; uskonnollisiin rituaaleihin ja ihmisten välisiin suhteisiin. Rituaalilakiin kuuluvat myös islamin viisi peruspilaria. Šaria määrää esimerkiksi tarkasti milloin, missä ja miten tulee rukoilla ja kuka saa suorittaa rukouksen.

Tsot, tsot – eipä rukoilla siellä! Ette osaa eikä teillä ole valtuuksia siihen puuhaan.

Tuo toinen osa-alue antaa puolestaan varsin sitovia ohjeita jokapäiväistä elämää varten. Se määrää avioliiton solmimisesta, perinnönjaosta, sopimusten tekemisestä veron maksusta ja muista ihmisten välisiin suhteisiin liittyvistä kysymyksistä. Islamilaisen lain piiriin kuuluu myös monia muita olennaisen tärkeitä asioita.

Näihin islamilaisittain tärkeisiin juridisiin kysymyksiin kuuluvat esimerkiksi yksityiskohtaiset ohjeet hääjuhlien viettämistä.

Jos koraanista tai sunnasta ei löydykään sen kaikentietävyydestä huolimatta ratkaisua ongelmaan, niin eipä hätää. Šariaa voidaan aina – tarvittaessa – lisäksi johtaa kolmesta eri periaatteesta: analogisesta päättelystä, qiyás, umman – eli islamilaisen yhteisön – yksimielisyydestä, ijmá tai islamilaisesta yleisestä edusta, maslaha.
Tämä aiheuttaa ajoittain ongelmia esimerkiksi fundamentalistien lääkityksen suhteen. Islamissa katsotaan, että islamilaisen umman yksimielisyys jostain määräyksestä tai kiellosta tarkoittaa, että se on allahin tahdon mukainen. Yksimielisyydeksi islamilaisessa maailmassa katsotaan yleensä merkittävien uskonoppineiden yksimielisyys.Johtaja on aina oikeassa ja jos ei ole, noudatetaan kuitenkin periaatetta, että johtaja on aina oikeassa…Islamissa ns. yleinen etu tarkoittaa sitä, että jos jotain sääntöä pidetään yleisesti oikeana ja yhteisön hyvinvointia edistävänä niin se on myös laki. Näitä ohjeita ja sääntöjä on otettu myös mukaan tähän kuuluisaan Šariaan. Näin Šariaan on tullut monia käytäntöjä, jotka eivät perustu mitenkään koraaniin tai sunnaan vaan paikallisiin tapoihin ja perinteisiin.

Eräs tunnettu esimerkki tällaisesta käytännöstä on tyttöjen ympärileikkaus. Tässä barbaarisessa rituaalissa silvotaan naisen sukuelimet ja poistetaan klitoris.

Yleiseen etuun vedoten ei lakiin kuitenkaan saa – tai saisi – tuoda mitään sellaista, joka on ristiriidassa profeetan opetuksen tai koraanin kanssa.

Jep…Kuten näemme edellisestä esimerkistä, Mahtavaa Šariaa voidaan tulkita kulloisenkin tahdon ja tarpeen mukaisesti.Tämän mahtavuuden sisältöön kuuluu lisäksi esimerkiksi ihmisten silmien kaivamista päästä, käsien katkomista ja kuoliaaksi kivittämistä.Šaria jakaa ihmisen ja allahin välisen oikeuden. Allahin oikeutena rankaisuun pidetään rikoksia, jotka mainitaan koraanissa ja niistä löytyy nippu koraanissa määrättyjä rangaistuksia. Tällaisia pidetään Jumalan asettamina rajoina (hudud) ja niiden rikkominen on Jumalan oikeuden loukkaamista. Islamilaisella tuomarilla ei ole oikeutta olla tuomitsematta hudud-rikokseen syyllistynyttä henkilöä vaikka muissa rikosasioissa tuomarilla tai rikoksen uhreilla on oikeus antaa syylliselle anteeksi. Hudud-rikoksia ovat aviorikos ja väärä syyte aviorikoksesta, varkaus, maantierosvous, viinin juominen ja islamista luopuminen. Näiden rikosten rangaistukset ovat ruumiillisia ja vaihtelevat raipaniskuista, silmienpuhkomisen ja käsien katkomisen kautta aina kivittämällä toteutettavaan kuolemantuomioon saakka.

Täältä löytyy käytännön esimerkkejä islamilaisesta oikeudesta ja kuinka sitä toteutetaan.

Miten mielestänne tällainen sopii suomalaiseen oikeusperiaatteeseen?

Šaria sisältää myös määräykset qisas– ja ta’zir-rikoksista.

Qisas-rikokset ovat hyvitykseen oikeuttavia rikoksia, joissa uhrilla tai tämän omaisilla on oikeus vaatia hyvitystä teon tekijältä tai he voivat antaa syylliselle anteeksi ja luopua rangaistuksesta. Näitä rikoksia ovat muun muassa murha, tappo, kuolemantuottamus tai ruumiinvamman tuottaminen.

Ta’zir-rikokset ovat rikoksia yhteisöä ja sen jäseniä vastaan ja niierittely puuttuu. Ta’zir-rikosten ja -rangaistusten määrittely on jätetty yhteisön hallinnon tehtäväksi. Ta’zir-rikoksia ovat perinteisesti olleet muun muassa korruptio, petos ja kunnianloukkaus. Tilanteissa, jossa uhri tai uhrin omaiset antavat syyliselle anteeksi qisas-rikoksen tuomitaan hänet ta’zir-säännösten perusteella.

Šarian yleisimmin sovellettu osuus on islamilainen perheoikeus. Avioliitto solmitaan erityisellä avioliittosopimuksella, johon kuuluu avioliittotarjous, Ííájáb, morsiamen ja sulhasen tai heidän edustajiensa sekä huoltajan hyväksyntä. Muslimimiehet voivat mennä naimisiin musliminaisten tai kirjan uskontoihin kuuluvan naisen kanssa, musliminaiset voivat naida vain muslimimiehiä.

Niinpä niin…

Šaria rajoittaa miehen vaimojen lukumäärän neljään, mutta vain jos hän pystyy kohtelemaan kaikkia vaimojaan tasapuolisesti.

Aviomies voi periaatteessa erota vaimostaan sanomalla todistajien läsnä ollessa ”talaq” -eli eroanpa nyt sinusta – kolme kertaa.

Nainen tarvitsee eroon miehensä suostumuksen. Avioerotilanteessa parin lapset tulevat aina isän hoitoon lukuun ottamatta aivan pieniä lapsia.

Tämä kannattaa kaikkien sinisilmäisten ja erikoisuutta muslimimiehen kautta tavoittelevien suomalaistyttöjenkin muistaa…

Rangaistus avioliiton ulkopuolisista suhteista šarian mukaan on sata ruoskaniskua. Aviorikos on hudud-rikos ja siitä rangaistus kuolemantuomio. Yleensä ainakin naiselle.

Šarian mukaan naisen tärkeimmäksi velvollisuudeksi katsotaan lasten kasvattaminen. Koraani mainitsee naisen olevan syntynyt miestä ala-arvoisemmaksi, ja mikäli hän ei tottele miestään hänet tulee sulkea taloonsa, kunnes ”kuolema korjaa hänet tai Jumala valmistaa hänelle jonkin toisen tien”.

Tähän mahtavuuteen ja sen sisältöön voi tutustua tarkemmin esimerkiksi täällä tai täällä.

Todella mahtavaa – vai onkohan sittenkään? Jos nimittäin sattuu joutumaan islamilaisen lainkäytön kohteeksi…

Koko homman todellinen tarkoitus on alistaa hallintoalamaiset sekä maallisten että teokraattisten despoottien vallan alle – täydellisesti. Kun tähän otetaan mukaan islamiin kuuluva fatalismi, niin ihmisoikeuksia alleen polkeva oikeuskäytäntö on valmis.

Tällainen oikeuskäytäntö on omasta mielestäni yhtä oikeudenmukaista ja tarpeellista, kuin peräruiske ripulipotilaalle tai umpisuolen poisto päänsärkytapauksessa.

Miten on Risto – olisiko tämä todellakin mahtavaa?

Lähteet: STT,HS, Islamtieto, Koraani, Wikipedia.