Oikeassa oleminen ei ole aina mukava asia

Suomessa tohistiin kovasti ns. käännetystä arvonlisäverosta  parisen vuotta sitten. Taloussotkuihin ja Kehittyvien maakuntien Suomeen pääministerinuransa kaataneen Matti Vanhasen hallitus (joka on toistaiseksi osoittautunut koko historiamme vahingollisimmaksi) lupasi kymmenen kaunista ja yhdeksän hyvää ja kertoi hallintoalamaisilleen, että harmaa talous saadaan kuriin tällä hokkus-pokkustempulla.

Tuolloin eräs tämän blogin kirjoittajista otti kantaa tähän hölmöläisten puuhaan ja totesi, että ei onnistu  – ja osui ennustuksissaan oikeaan.

Viime huhtikuussa sitten voimaan tullut laki muutti rakentamispalvelujen myyntiä ja ostamista. Arvonlisäveroa ei maksa enää palvelun myyjä vaan ostaja. Uuden lain mukaan aliurakoitsija veloittaa myynnin alvittomana, ja pääurakoitsija maksaa koko arvonlisäveron rakennustyön arvosta.

Rakennusalan toimijoiden mukaan tässä kävi juuri niin kuten täälläkin ennustettiin. Nykyisessä systeemissä ja sen suoranaisella  avulla epärehellinen yritys voi tekaistuilla (tai ostetuilla)  kuiteilla tilittää verottajalle kuvitteellisia alv-poistoja. Pienimmät poistot verottaja hyväksyy automaattisesti.

Rakennusteollisuuden toimitusjohtaja Tarmo Pipatti toteaa asian varsin selvästi:

Tämä on rikollisten hymyssä suin vastaanottama uudistus, joka mahdollistaa vielä suuremman hintaeron rikollisten ja rehellisten yrittäjien välillä.

Meidän näkökulmastamme se on äärimmäisen kallis ja monitulkintainen järjestelmä. Aikaisemmin on väärennetty vain kuitteja, joilla on maksettu palkkaa pimeästi. Nyt tullaan näkemään virtuaalista rakentamista alvin tilitysjärjestelmän avulla.

Olennainen kysymys kuuluu  – miksi poliitikot tekevät tällaisia päätöksiä ja miten he hyötyvät hennkilökohtaisesti harmaan talouden suosimisesta rehellisen yritystoiminnan kustannuksella?

Vanha totuus on edelleen se, ettei ole olemassa ilmaista lounasta. Joku syy tällaiselle toiminnalle täytyy olla ja yleensä se on oma taloudellinen etu.

Harmaan talouden kitkemisestä on turha edes haaveilla tässä maassa. Ei ennen nykyisen korruption kitkemistä ja korruptoituneiden poliitikkojen julkisia oikeudenkäyntejä.  Kun poliisin määrärahoja ja toimintaa  priorisoidaan poliittisen nomenklaturan toimesta esimerkiksi sananvapauden kaventamiseen (korruptiotutkimusten sijaan) ja poliisiylijohtajana istuu kokoomuksen puudeli, on myöskään turha odottaa, että tähän mädännäisyyteen puututtaisiin tosissaan ja vakavasti.

Lähde: Taloussanomat

HP

Advertisement

 

Viikon mokutus 17/10

… monet näistä (rakennusalalla toimivista) yrityksistä, jotka eivät noudata pelisääntöjä ovat nimen omaan suomalaisia yrityksiä.

Työministeri Anni Sinnemäki (vihr.) YLE:n A-Talkissa 29.4.2010.

 

Halpatyövoiman haalijat

Monikulttuuriuskontoa julistava julkisrahoitteinen Yleisradiomme jatkaa myös muutaman toimittajan viitoittamalla tiellä. Ammattimiehiä haalitaan nyt Romaniasta-otsikolla varustettu ns.uutinen herättää jälleen kerran kumman skitsofreenisen olon lukijassa – ei nimittäin tiedä pitäisikö tässä itkeä  vai nauraa?

Ylen uutistoimitusta edustava Kristiina Tolkki täräyttää nimittäin lukijaa hudaan heti kättelyssä lauseella eläköityvä Suomi tarvitsee entistä enemmän ulkomaista työvoimaa. Tämä edustaa joko a)täydellistä ymmärtämättömyyttä suomalaisesta arkitodellisuudesta, b) työttömiin kanssakansalaisiin kohdistettua ivaa tai c) kieroutunutta huumoria.

Maassa joka taistelee taloudellisen taantuman alla ja jossa oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2009 joulukuussa 206 000, mikä oli 44 000 enemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Työttömien miesten määrä lisääntyi 34 000:lla ja työttömien naisten 11 000:lla. Työvoimaan kuulumattomia työikäisiä oli joulukuussa 1 418 000, mikä oli 62 000 enemmän kuin vuotta aiemmin.

Tästä huolimatta – julkisin varoin kustannetun – YLE:n akuliinatoimitus, väittää silmät suurina että, tällä hetkellä pulaa on korjausrakentajista, siivoojista ja sairaanhoitajista. Vuokratyöyritykset etsivät työntekijöitä etenkin uusista EU-maista, kuten Romaniasta.

Näin siitä huolimatta, että juuri rakennusalan työttömyysluvut ovat karua luettavaa.  Vuoden 2009 kolmannella neljänneksellä rakennusalan työttömiä oli noin 16 400 eli määrä oli kasvanut 48 prosenttia vuoden takaisesta.

Etenkin talonrakennusalalla avointen työpaikkojen väheneminen ja työttömyyden kääntyminen kasvuun on tapahtunut erittäin nopeasti uudisrakentamisen suhdannekäänteen seurauksena. Vuoden 2009 alkupuoliskolla talonrakentamisen avointen työpaikkojen määrät puoliintuivat vuodentakaisista.

Kolmannella neljänneksellä rakennusalan avoimia työpaikkoja oli 45 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vielä vuotta aiemmin alalla oli kova pula ammattitaitoisesta työvoimasta, mutta uudisrakentamisen kysynnän voimakkaan vähenemisen vuoksi alan työvoimapula on hellittänyt ja työllisyysnäkymät selvästi synkentyneet.

Uutiseen päässyt vuokratyövoimaa välittävä Varamiespalvelu-yhtiöt väittää, että esimerkiksi korjausrakentajia on vaikea löytää. Varamiespalvelu-yhtiöiden toimitusjohtaja Mika Kaukonen sanoo myös, että:

Kun tästä mennään muutama vuosi eteenpäin, tarvitaan entistä enemmän väkeä myös sosiaali- ja terveysalalle.

Varamiespalvelut etsii uusia työntekijöitä muun muuassa Romaniasta. 32-vuotias Moldoveanu Dorel on ollut Suomessa rakennustyömiehenä pari vuotta. Hän on työskennellyt aiemmin myös Saksassa ja Israelissa. Turussa tällä hetkellä työskentelevä Dorel kertoo, että:

Suomalainen työpaikka on paljon parempi kuin saksalainen. Palkka on hyvä ja ihmisten kanssa tulee hyvin toimeen.

Niin… Voisin oikeastaan lainata (hieman mukaillen tähän Eva Biaudetin lausuntoa, nimittäin minäkään en toivo, että Suomesta tulee vierastyöläisyhteiskunta.

En kannata todellakaan sitä, että tänne tulisi vain miehiä, jotka eivät asetu tai naisia, jotka jättävät perheensä, mutta en kannata myöskään heidän perheidensä tänne raahaamista.

Meidän on punnittava, halutaanko ajaa suomalaisten etua vai keskittyä siihen, että saadaan lisättyä tulijoiden lukumäärää – ja työn hinnan alenemista.

Suomi on siitä hyvä maa, että täällä eletään sääntöjen mukaan, mutta aina ei nähdä, mikä sääntö on se keskeinen sääntö.

Minun mielestäni esimerkiksi tässä ei ole päätä eikä häntää – edelleenkään.

Suomi on todellisuudessa kuitenkin sellainen maa, että meillä ei ole olemassa (eikä näköpiirissäkään) minkäänlaista työvoimapulaa Suomessa on paheneva pula rehellisistä  työnantajista ja yrityksistä jotka ovat valmiita ajattelemaan asiota (entiseen tapaan) myös nykyistä projektia muutaman kymmenen vuotta kauemmas.

Mielenkiintoista koko hommassa on se, että yritysmaailmassa tehdään tuskin milloinkaan mitään minkään muun, kuin taloudellisen voiton eteen. Eräs tämän toiminnan tärkeimmistä motivaatiotekijöistä on pyrkimys pudottamaan työn hinta niin halvaksi, että sellaisen suomalaisen, joka elättää itsensä ja perheensä sillä, on mahdotonta tulla toimeen tuolla palkalla.

Nykyinen työvoimapulavalitus perustuu puhtaasti siihen, että koko puuhan  taustalla on halu saada halvinta mahdollista työvoimaa ilman oikeuksia. Kieron ja markkinoita vääristävän kilpailun tuottama voitto siirtyy suoraan näiden yhtiöiden katteeseen ja sitä kautta sen omistajille ja toimivalle johdolle.

Kun nykyiset yhteiskunnan päättävissä asemissa olevat hölmöläiset ovat sitten joko a) liian hyväuskoisia, b) monikulttuuriuskovaisia tai c) edustavat tällaisesta rallista hyötyviä tahoja, niin ei ole ihme, että suomalainen duunari kärsii nykyisestä  tilanteesta lamankin aiheuttamaa perustilannetta enemmän.

Suomalaisten rakennustyöläisten työttömyys olisi  täysin tuntematon asia, jos täällä ei olisi ulkomaalaista halpatyövoimaa rakentamassa- ja kilpailua vääristämässä. Ja  – kuten  Varamiespalvelu-yhtiöiden Kaukonen jo sanoikin – alkuperäisväestön työttömyyttä ollaan laajentamassa myös muille aloille – (kielitaidottomia) sairaanhoitajia Filippiineiltä tai lääkäreistä Baltiasta, ei herätä ajatuksena kovinkaan korkeaa luottamusta jo nykyisinkin horjuvaan suomalaiseen terveydenhuoltoon.

Kun tähän vielä ynnätään ne 15 000 maatalouteen ulkomailta tuotettua piikaa ja renkiä, niin suunta on varsin selvä.

Sitten on vielä selityslistalla tämä kuuluisa eläköityminen. Nämä halpatyövoimaa Suomeen haalivat väittävät myös sitä, jotta kaikkien eläkkeelle jäävien työpaikat saataisiin täyteen, Suomeen pitäisi ottaa neljän seuraavan vuoden aikana saman verran väkeä kuin Helsingissä on asukkaita.

Tämä onkin nykyisen työvoimapulakuplan härskein vale. Kyse ei ole siitä, etteikö Suomessa olisi tarpeeksi työvoimaa – kyse on siitä, että ihmisille ei haluta maksaa (tietyissä piireissä) oikeaa palkkaa oikeasta työstä.

Tosin asian kanssa todellisuudessa töitä tekevässä työvoimahallinnossa ei uskota, että tilanne muuttuu ihan äkkiä.

Tulijoita kyllä olisi, mutta ei välttämättä sellaisia kuin me haluamme.

Niin –  itsekin työantajan asemassa joskus (silloin tällöin oto) vaikuttaneena, olen arvostanut aina työntekijöissä (myöskin päätoimeni alaisissa) rehellisyyden, asiakaspalvelutaidon ja ahkeruuden lisäksi suomalaisen kulttuurin ja ihmisen ymmärtämistä sekä kieli- ja ammattitaitoa.

Nämä kaksi viimeistä ominaisuutta ovat muuten  allekirjoittaneelle korostuneet entisestään  terveydenhuollosta (potilaana ja omaisena) muutaman viimeisen vuoden aikana saatujen  kokemusten kartuttamina.

Niin, piti vielä todeta (melkein unohtui), että näissä kuvioissa, joissa olen (perheenjäsenteni kanssa) toiminut mukana yrityksen pyörittämisessä, on varsin hyvin ymmärretty se, että jos työnantaja on maksavinaan palkkaa, myös työntekijä on tekevinään töitä.

Ja päinvastoin.

Lähteet: YLE, HS, Stakes, RT, RL

 

Käännetty arvonlisävero

Hallitus julkaisi torstaina uudet mallinsa (etenkin rakennusteollisuudesssa ilmeisesti rehottavan) harmaan talouden nujertamiseksi. Hallitus hyväksyi periaatepäätöksen talousrikosten torjumiseen tähtäävästä kaksivuotisesta suunnitelmasta.

Taistelu harmaata taloutta vastaan sisältää suomalaisittain uusia keinoja.  Kamppailua käydään ottamalla käyttöön rakennusalan käännetty arvonlisävero, lisäämällä urakoitsijoiden vastuuta työntekijätietojen ilmoittamisesta ja tehostamalla pankkien rahaliikenteen valvontaa.

Hallituksen laatimaan kokonaisohjelmaan  kuuluu  18 eri ohjelmaa, jotka toteutetaan kahden seuraavana vuoden aikana.

Tässä kuitenkin herää eräs aika tärkeä kysymys. Kun asiaa on tutkittu komiteatasolla ja valtakunnan viisaat ovat lyöneet päänsä yhteen, niin olisiko kuitenkin niin, että uuteen lakiin olisi jäänyt nykyistä suurempi porsaanreikä?

Kun vastuu siirtyy kokonaan pääurakoitsijalle käänteisen alv:n myötä, eikö se lisää riskiä siihen, että urakan ns.kusiessa, pääurakoitsija pystyy käyttämään oman kilpensä takana harmaata taloutta ja epämääräisiä yrityksiä entistä tehokkaammin saadakseen tuotettua projekstinsa mahdollisimman halvalla?

Oikeastaan koko tämän ongelman voisi tiivistää  sodankäynnin historiaa (alusta alkaen) leimaavaan panssarin ja sen penetroivan aseen väliseen kilpailuun.

Aina kun joku käyttää aikaa ja rahaa keksiäkseen entistä tehokkaamman (ja kankeamman panssarin), joku toinen  keksii kevyemmän, halvemman ja tehokkaamman aseen murtaakseen tuon panssarin.

Lähde: STT

 

Viikon mokutus 48/09

Toivotan Sinut tervetulleeksi rakennusfoorumiimme, joka pidetään tiistaina 1.12.2009 klo 16.00–18.00

Joulukuun rakennusfoorumin järjestämme yhteistyössä YTK:n URBA-hankkeen kanssa ja sen aiheena on Maahanmuuttajat ja rakennettu ympäristö. Miksi vanhat mallit eivät kelpaa? Mitä tulisi tehdä toisin? Miten?

Keskusteluun johdattelevat alustuksellaan

– tutkija Hanna Dahlman, Helsingin yliopisto: Kaksi olohuonetta ja tilaa riisisäkille? – Asumisen suunnittelu maahanmuuttajien näkökulmasta.
– toimitusjohtaja Johannes Kangas, Forenom: Kansainvälistymisen vaatimukset asumisen suunnittelussa ja rakentamisessa.
– professori Kimmo Lapintie TKK Arkkitehtuurin laitos: Ihminen ei ole kaiken mitta. Biopoliittisesta suunnittelusta kulttuuriseen suunnitteluun.

Osallistumisesta pyydän ilmoittamaan viimeistään 27.11.2009 Merja Laitiselle, sähköposti: merja.laitinen@rakennustieto.fi, fax 0207 476 320, puh. 0207 476 301.
Tilaisuudessa on kevyt tarjoilu.

Tervetuloa!

Rakennustietosäätiö RTS
Matti Rautiola
yliasiamies

Rakennustietosalissa, Runeberginkatu 5, Helsinki, 2. kerros.

Rakennustietosäätiön yliasiamies Matti Rautiola kutsussaan RTS:n rakennusfoorumiiin teemalla : ”Maahanmuuttajat ja rakennettu ympäristö”.

Nyt täytyy sitten varmaan viimeistenkin skeptikkojen  jo  uskoa, että rakennusteollisuudessa on todella syvä laskusuhdanne ja siellä tartutaan jokaiseen eteen tulevaan oljenkorteen.

Vai miten muuten on selitettävissä, että yli 90 %:sti samaa väestöä edustavassa kansallisvaltiossa mennään jo liike-elämänkin toimesta syvälle rähmälleen muutaman prosentin kovaäänisen vierasperäisen vähemmistön edessä?

Minusta jo pelkkä kysymyksenasettelu on tässä asiassa suoraan sanoen päälaellaan. Ei pidä kysyä sitä mitä uusi kotimaasi voi tehdä Sinun hyväksesi, vaan maahanmuuttajilta pitää kysyä mitä Sinä voit voit tehdä uuden kotimaasi hyväksi?

Maahanmuuttajat ja rakennettu ympäristö. Miksi vanhat mallit eivät kelpaa? Mitä tulisi tehdä toisin? Miten?. Tällaiset kysymykset ja niiden takana oleva ajattelu eivät edistä maahanmuuttajien kotoutumista/sopeutumista/integraatiota mitenkään.

Päin vastoin – tällainen nuoleskelu ja huonoa itsetuontoa osoittava kumartelu ja brownnosing valtaväestön suunnalta, aiheuttavat, voimistavat ja lisäävät kaikkia niitä maahanmuuttosta aiheutuvia kielteisiä ilmiöitä – niitä joista on saatu jo muualta esimerkkiä.

White Flightia, maahanmuuttajalähiöitä, eriarvoisuutta, islamisaatiota, naisten aseman huonontumista, järjestäytynyttä etnistä rikollisuutta, ihmiskauppaa, monikulttuurista rasismia, väkivaltaa, turvattomuutta ja hyvinvointiyhteiskunnan luhistumisen loppupeleissä.

Nimimerkki imulippo  kiteytti erinomaisesti nykyisen kehityksen suunnan ja pahimmat uhkakuvat erään toisen kirjoituksen kommenttiosiossa:

Tuli mieleen tätä lukiessa, että ehkä konsensus oli kasvanut ennen väestönvaihdon aloittamista liiankin suureksi. Meistä tuli naivin luottavaisia siihen, että kaikki hoituu omalla painollaan. Emme enää ymmärtäneet suojella omaamme. Ei ymmärretty, että jokainen yhteiskunta on yhteisresurssi jonka olemassaolon mahdollistaa vain se, että ulkopuoliset voidaan sulkea ulos ja että omien puolta pidetään viimeiseen asti.

Surullista huomata nyt, miten painajainen on käymässä toteen…

Lähde: Homma/Kiitokset jälleen Roopelle.

 

Kasvava maahanmuutto – kasvava uhka

Tilastokeskus on julkaissut arvion Suomen väestökehityksestä. Olen jo aikaisemmin kertonut kantani  tähän – esimerkiksi  YLEn tänään julkaisemaan uutiseen – vai sanoisimmeko Tilastokeskuksen haitariorkesterin esittämään Huoltosuhdehumppaan ? Näin ollen, en näe  siinä edelleenkään mitään sellaista mikä edes teoriassa veisi omilta väitteiltäni pohjaa.

Päin vastoin tällaiset (automaattisesti toteutuvina) esitetyt väitteet esimerkiksi siitä, että Suomessa on vuonna 2042 jo yli kuusi miljoonaa asukasta, lisäävät esittämäni (ja aika monen muunkin tahon esittämän) arvion painoarvoa.

Siis sen, että kasvava maahanmuutto on kasvava uhka ja se on sitä periaatteessa kahdella eri tavalla.

Humanitaarinen – tai sosiaalinen – maahanmuutto on luonteeltaan sellaista, että se on omiaan vääristämään jo nykyisinkin hieman kallellaan olevaa yhteiskunnallista huoltosuhdettamme.

Jokainen humanitaarisen maahanmuuton kautta Suomeen tuleva henkilö (riippumatta siitä saako hän jäädä maahan vai ei) vie resursseja suomalaiselta vähäosaiselta.  Kun yhteiskunnan varat ovat rajalliset, niitä joudutaan jakamaan näiden rajojen puitteissa.

Tämä taas merkitsee sitä, että jokainen uusi nälkäinen suu vie jotain pois niiltä maahan syntyneiltä ja kasvaneilta köyhiltä, sairailta, vanhoilta, epäonnistuneilta, syrjäytyneiltä tai muuten vaan vähäosaisilta – etenkin nykyisen taloudellisen taantuman aikana, mutta tällä kehityksellä myös tulevaisuuden noususuhdanteessa.

Kun joku tulee taas jossain vaiheessa heittelemään lähimmäisenrakkaudella, on syytä muistaa muutama perusasia ja kysymys lähimmäisistä välittämisestä kannattaa suhteuttaa oikeisiin mittasuhteisiin.

1. Jokainen yhteiskunta on rakennettu sen omia jäseniä varten.
2. Koko maailmasta huolehtiminen on sekä sinisilmäistä itsepetosta, että niin kovin turhaa työtä.
3. Hyväksikäyttöä ei pidä suvaita.
4. Nykymuotoinen kehitysapu(kin) on väärää ja saa aikaan vain tuhoa.
5. Ihmisluonteeseen kuuluu – kuten minkä tahansa eläimen luonteeseen – tutusta ja turvallisesta välittäminen ja vieraan hylkiminen.

Kansakunnan henkisen tason mittaa se, miten se pitää huolta omista  heikoista ja vähäosaisisaan – siis ennen kaikkea kunkin kansakunnan omista jäsenistä.

Otetaanko esimerkki tästä aiheesta? Helsingin kaupunki on ilmoittanut eilen, että se siivoaa tilastoja siirtämällä toistatuhatta pitkäaikaissairasta terveiden kirjoihin ja sosiaaliviraston hoiviin. Vaikka tässä näyttäisi ensisilmäyksellä siltä, että apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkosella (Monikansallinen Hajaannus) olisi perin messiaaninen kosketus sairaisiin, kyse taitaa olla jostain muusta – vai kuvitteleeko kukaan aikuinen tosissaan, että sairaat parantuvat apulaiskaupunginjohtajan hallinnollisella päätöksellä ja hoidot poistamalla?

Miksi tähän tilanteeseen on sitten ajauduttu? Yleisen taantuman ja säästökuurin lisäksi pitää muistaa, että Helsinkiin on avattu juuri muutama uusi vastaanottokeskus – joiden kustannuksista vastaa Helsingin Kaupunki – ja että humanitaarisella perusteella (islaminuskoisista maista saapuneet) maahanmuuttajat valuvat ja slummiutuvat pääkaupunkiseudulle (vieden selvien toimeentuloeurojen lisäksi myös mahdollisuuden asuntoon monilta tuhansilta syntyperäisiltä syrjäytyneiltä).

Tämä koskettaa muuten muitakin kuin vähäosaisia ja köyhiä. Se koskettaa  jokaista keskituloista helsinkiläistä lapsiperhettäkin.

Monissa maahanmuuttajavaltaisissa kaupunginosissa on lasten koulunkäyntiin liittyen olemassa suora ja selvä riskitekijä – lapsi saattaa joutua luokalle, jossa on tositakymmentä kielitaidotonta maahanmuuttajalasta, jotka vievät kaikki resusrssit opetuksesta. Ikävimmillään luokalla on pari-kolme iältään muutaman vuoden vanhempaa maahanmuuttajapoikaa – jotka ovat kiinnostuneet opiimisen sijasta lähinnä pienempien oppilaiden terrorisoinnista.

Lisäksi haluaisin tavata sen ihmisen, joka Lastenklinikan jonoissa aikaansa sairaan lapsensa kanssa viettäneenä,  väittää nauttineensa eräiden kulttuureiden tarjoamasta päivystyssirkuksesta.

Koko suku kun on mukana silloinkin,  kun pikkualilla ei esimerkiksi suoli toimi. Sillä ei tietenkään ole mitään väliä, että tilassa on oikeasti sairaita lapisa. Nämä eräät ryhmät ovat tottuneet vaatimaan, huutamaan  ja kuormitamaan muutenkin ylikierroksilla käyvää systeemiä kohtuuttomilla vaatimuksillaan tai asioilla, jotka voitaisiin hoitaa virastoaikanakin.

Kun siihen härdelliin  otetaan mukaan koko suku – toisen lapsen kädestä hedelmän varastavan pikku hellandudeliksen, huutavien setien ja enojen plus sokerina pohjalla kärttyisän (ja kielitaidottoman) isoäidin suomalaista sairaalakulttuuriakin rikastava joukko, niin en yhtään ihmettele, että ihmiset eivät halua viedä sairasta lastaan terveyskeskuspäivystykseen, vaan odottavat iltakymmeneen, että pääsevät suoraan poliklinikalle.

Se toinen maahanmuuttajien ryhmä, ns. työperäiset. Kuten jo totesin, nämäkään eivät ole suomalaisten kannalta alkuunkaan harmittomia.

Eräät ns.hapankaalivyöhykkeeltä peräisin olevat maahanmuuttajat (ja varsinaiset siirtotyöläiset) ovat vallaneet esimerkiksi rakennusalan suoritustason työpaikat. Tekemällä työnteettäjälle halvemmalla (toisen EU-maan verotuksen kautta) aliurakointia, nämä ovat vallaneet lamassa kuihtuvan suomalaisen rakennusalan työpaikat – ja työntäneet samalla monen suomalaisen duunarin työttymyyskassan jäseneksi.

Tässä ryhmässä on nähty paljon myös suoranaista talousrikollisuutta ja  harmaata taloutta, sellaista johon puuttumiseen tai sen ehkäisemiseen suomalaisilla ei ole hirveästi työkaluja – on syytä muistaa esimerkiksi (koko ajan myöhässä oleva) Olkiluodon ydinvoimalatyömaa ja sieltä paljastunut harmaa talous.

Uusin ilmiö mikä tässä ns. työperäisten maahanmuuttajien ryhmässä on havaittavissa, ei oikeastaan yllätä ainakaan minua. Viime aikoina tämä ryhmä on pyrkinyt tuomaan suomalaisen sosiaaliturvan piiriin myös maamme ulkopuolella koko elämänsä asuneet (ja pätkääkään työtä suomalaisen yhteiskunnan eteen tekemättömät) sukulaisvanhuksensa.

(Tuleeko joku väittämään, että tällainen ilmiö ei vie resursseja Hilman ja Hilkan hoidosta?)

En jaksa uskoa myöskään siihen, että suomalainen diplomi-insinööri näkee positiivisena ja mukavana sellaisen kehityksen, joka alkaa hänen monikansallisessa (alkujaan suomalaisessa) yrityksessä tapahtuvasta henkilökehityksestä. Ensin hän saa Euroopan ulkopuolelta saapuva esimiehen – ja huomaa osastonsa henkilöstön muuttuvan varsin nopeassa tahdissa uuden pomon kanssa samaa etnisyyttä edustavaksi (samaan aikaan omia potkuja odotellessaan).

Jos nyt joku väittää, että maahanmuuttajataustaiset yrittäjät rikastavat suomalaista kaupunkikuvaa, ovat yleishyödyllisiä eivätkä kilpaile suomalaisten kanssa, niin ensimmäinen väite voi pitää paikkaansa (kuka nyt sitten haluaa niitä rinnakkaisseurauksia tämän rikastumisen sivuvaikutuksina?),  mutta kaksi muuta ovat puhdasta puutaheinää.

Yleishyödyllisyys on sama tasoa kuin maahanmuuttajataustaisen tulkin kohdalla  – molemmat palvelevat maahanmuuttajia ja vievät alkuperäisväestöltä resursseja.

Kun maahanmuuttaja pystyy useamman kerran (kerta kerran jälkeen) saamaan starttirahan ja käyttämään sukulaisiaan ilmaisena työvoimana, hän vääristää kilpailua, polkee hintoja ja lopulta ajaa alkuperäisväestöä edustavan yritäjän joko selvitystilaan tai muuten pakkoon lopettaa liiketoiminta.

Tältä pohjalta, toivoisin itse kunkin miettivän sitä, kuinka hyödyllistä tämä kasvava  maahanmuutto meille sitten todellisuudessa  on ja onko se uhka meille ja kulttuurillemme?

Lähteet: Tilastokeskus, HS, YLE, STT, US, IL