Viikon uutisvuo on tuonut uutisia myös kansainvälisten sopimusten mukaan Suomeen  maakuntana kuuluvasta luodosta nimeltään Ahvenanmaa.

Joku valopää kyseisen maakunnan paikallishallinnossa on saanut idean. Tuon idean mukaan Suomen viranomaisilta kiellettäisiin suomen kielen käyttäminen Suomessa tehdyissä kartoissa.

Tämä ahvenenmaalainen ajatusleikki on hieman samaa tasoa kuin sellainen, että Suomen hallitus vaatisi Venäjän federaatiota käyttämään julkaisemissaan kartoissa ainoastaan latinalaisella aakkostolla suomeksi kirjoitettuja paikannimiä.

Toisaalta meidän hallintomme olisi syytä ottaa oppia eräässä asiassa ahvenanmaalaisilta. Meidänkin tulisi vaalia omia kansalliskieliämme ja ahvenanmaalaisten tavoin kieltää muiden kuin suomen ja ruotsin käyttäminen kaikissa virastoissa ja julkisissa palveluissa.

Ahvenanmaalaista ajatusleikkiä voi jatkaa myös eteenpäin. Meidän olisi syytä miettiä sitä, että riittääkö pelkkä suomi kansalliskieleksi – ja luoda erikseen vähemmistökieliä koskeva lainsäädäntö ruotsia, saameja muita pikkukieliä varten.

Ja jos jatketaan vielä tätä samaa ajatusleikkiä, seuraavaksi voidaan miettiä sitä, pitäisikö meidän vaihtaa verovaroja syövä ja suomalaisiin (virallisesti) rasistisesti suhtautuva Ahvenanmaa johonkin muuhun?

Esimerkiksi luovutettuihin alueisiin Venäjän kanssa?  Tai Länsi-Pohjaan Ruotsin kanssa?

Tai kenties muutamaan lomasaareen Kreikan saaristossa?

Asiasta kirjoittaa myös Hampaankolosta-blogi.

Site Meter

Jk. Miettiköön kukin ihan itse sitä, miten suhtautuu seuraaviin toimittajiin ja yrityksiin tämän ajatusleikin valossa:

HP

Tässä on mielestäni hyvä esimerkki kielen merkityksestä ajattelulle. Minun suomalaiset aivoni eivät tule koskaan ymmärtämään miksi käytetään sanaa kotouttaminen, mielestäni saman pitäisi olla sopeuttaa suomalaiseen kulttuuriin.

Kotouttaminen näkyy olevan ideologia, joka sanoo maahanmuuttajalle, olkaan kuin kotonanne, älkää vain muuttuko suomalaisiksi!

Hyvä esimerkki tästä olivat Ruotsin eduskuntavaalit. Miksi äänestysohjeet oli painettu liki neljällekymmenelle kielelle? Jos Ruotsin valtiollisissa vaalissa äänioikeutettu tarvitsee äänestysohjeet vieraalla kielellä, niin millä oikeudella hänelle annetaan oikeus päättää Ruotsin asioista?

Mika Lako US Puheenvuorossa vastauksessaan Ana María Gutiérrez Soraiselle.

Kansainvälisesti arvostettu terrorismintutkija Magnus Ranstorp arvioi päivän Hyysärissä, että Suomea ei uhkaa samanlainen jihadistinen terrorismi kuin Ruotsia ja Tanskaa. Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulussa työskentelevä Ranstorp sanoo, että

”Suomi on sitä, mitä Ruotsi oli ennen: rauhaisa poukama myrskyisässä maailmassa”,

Kun katsoo nykyistä monikulttuuripuuhastelua niin vääjäämättä tulee mieleen kysymys siitä, että onko nykyisten päättäjiemme  todellinen tavoite seurata tässäkin asiassa Ruotsia ja tehdä maastamme samanlainen monikulttuurinen helvetti ja islamilaisen terrorin mekka kuin Ruotsi ja Tanska jo ovat?

Lähde: HS

Site Meter

Kuva: nimimerkki Jari

Kuva: Jari

Vuosikymmeniä maahanmuuttajia rajojensa sisäpuolelle  haalinut naapurimaamme Ruotsi on kohdannut ensimmäisen kerran ääri-islamilaista  Jihadia  julistaneen itsemurhapommittajan .

Kuten olemme mediasta saaneet tietää tekijä oli  (luotettavan Ruotsin poliisin mukaan 98-prosenttisen varmasti) muuan Taimur Abdulwahab, joka oli (luotettavien ruotsalaisviestimien mukaan)  28- tai 29-vuotias, irakilaissyntyinen mies.

Hän oli (edelleen ruotsalaismedian mukaan ilmeisesti) syntynyt Bagdadissa vuonna 1981 (tai 1980)  ja hän muutti äitinsä, isänsä ja isosiskonsa kanssa Ruotsiin 1992. Poliisin mukaan epäilty sai (mahdollisesti)  Ruotsin kansalaisuuden samana vuonna.

Aftonbladetin haastattelemien  (Abdulwahabin tunteneiden) ihmisten mukaan, hän sopeutui nopeasti ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Hän harrasti koripalloa, seurusteli tyttöjen kanssa ja viihtyi hyvin perheensä kanssa, ystävät kertovat lehdelle. Lukiossa hän sai hyviä arvosanoja.

Lukion jälkeen Abdulwahab  haki ja pääsi Bedfordshiren yliopistoon Lutoniin ja muutti Britanniaan vuonna 2001,jossa hän alkoi kiinnostua radikaalista islamista (al-Qaidan tiedetään värväävän Lutonissa  uusia kannattajia).

Myös Abdulwahabin  vaimo on Lähi-idästä.He menivät naimisiin vuonna 2004, samana vuonna kun epäilty valmistui yliopistosta. Vuonna 2006 pari sai esikoistyttären, kaksi vuotta myöhemmin toisen tyttären ja viime kesänä pojan.

Abdulwahab oli käynyt keskusteluja foorumeilla, joita käyttävät esimerkiksi terroristiverkosto al-Qaida. Sivustoilla hänet tunnettiin ”pyhänä soturina”. Abdulwahabilla oli myös oma sivu Facebookissa. Profiilikuvassa kaksi miestä heiluttaa mustaa lippua, jossa on arabiankielistä kirjoitusta. Facebook-sivulla julkaistiin Expressenin mukaan myös islamistisia marttyyrivideoita. Facebookiin perustettiin (nyttemmin poistettu) Abdulwahabin muistoryhmä, jolla oli maanantaina yli 400 fania.

Neljä viikkoa sitten Abdulwahab palasi Britanniasta Tranåsiin yksin. Lauantaiaamuna hän istui autoon ja ajoi kohti Tukholmaa.

Kiitokseksi saamastaan turvallisuudesta, koulutuksesta ja hyvinvointiyhteiskunnan palveluista Abdulwahab päätti yrittää laajennettua joukkoitsemurhaa hyväntekijöidensä keskuuteen. Ruotsalaisten onneksi Abdulwahab tunaroi pomminsa kanssa niin, että hän itse jäi ainoaksi uhrikseen. Tässä päämäärässään häntä auttoi ennen kaikkea EU ja sen alueella oleva Pyhän Vapaan Liikkuvuuden Doktriini.

Ilman nykyistä Schengenin sopimusta  eri EU-maiden turvallisuusviranomaiset pystyisivät puuttumaan huomattavan paljon tehokkaammin ihmiskauppaan, salakuljetukseen, järjestäytyneeseen rikollisuuteen – ja etenkin tällaiseen fundamentalistisesta islamin uskonnosta juurensa juontavaan terrorismiin.

Tällainen nykyinen EU pysyy pystyssä (internationalismin kuolleeseen ruumiiseen uskovien) tapavasemmistolaisten ja kansainvälisen kapitalismin epäpyhän liiton varassa. Vihervasemmisto luulee pyörittävänsä (ja ennen kaikkea kontrolloivansa) Eurostoliittoa, mutta ei huomaa vieläkään päätyneensä tässä allianssissa kasvottoman kapitalismin juoksutytöksi.

Samaan aikaan kymmenet tuhannet Itä-Euroopasta  (ja muualtakin maailmasta) huijatut ja kaapatut nuoret tytöt joutuvat toimimaan seksiorjina, laittomat siirtolaiset vievät paikallisten työntekijöiden työpaikat, huumekappa leviää ja mafiat muuttuvat koko mantereen ylittäviksi –  ja kaikki tämä tapahtuu  näiden ns.humanistien toiminnan vuoksi.

Puhumattakaan näistä Jihadia keskuudessamme käyvistä terroristeista.

Juuri paneurooppalaisen vapaan liikkuvuuden vuoksi, tämä asia koskee meitä suomalaisia vieläkin enemmän kuin Pohjoismaiden välillä jo 1950-luvulta saakka ollut passivapaussopimus.  Periaatteella eräät-asiat-eivät-koskaan-muutu hoidettu asiasta tiedottaminen viranomaisten taholta  on kuitenkin (perisuomalaiseen tapaan ja jälleen kerran) lähinnä skitsofreenista.

Kun oma kotoinen turvallisuuspoliisimme (Supo) rauhoittelee kansalaisia julkisuudessa, niin  samaan aikaan Koko Kansan Presidenttimme kertoo naama virneessä, että totuttautukaa nyt siihen, kyllä se islamistien pommi räjähtää vielä suomalaistenkin keskuudessa.

Eihän tämä mikään yllätys ollut, mutta tässä herää aito kysymys siitä, että miksi meillä Suomessa on yritetty väen vängällä saada aikaan aivan näitä samoja ongelmia jotka riivaavat Ruotsia? Poliittinen tyhmyys saattaa olla eräs syy, ahneus toinen ja EU:n painostus kolmas. Veikkaan itse, että nämä kaikki kolme yhdessä.

Tästä tapauksesta kannattaa oppia ainakin se olennainen. Vaikka meille jatkuvasti jankutetaan sitä, kuinka toisen ja kolmannen polven syrjäytyneistä maahanmuuttajista tulee tulevaisuuden terroristeja, tämä tapaus osoittaa myös jotain aivan muuta. Tällä kerralla näennäisesti hyvin integroitunut ja elämänsä hallitseva maahanmuuttaja muuttui kiihkeäksi islamin soturiksi opiskellessaan  (islamistien soluttamassa) yliopistossa.

Tämän perusteella voi päätellä ainakin sen, että fundamentalistinen islam puhuttelee myös muitakin kuin syrjäytyneitä (toisen ja kolmannen polven) maahanmuuttajia.

Lisäksi siitä voinee tehdä myös sellaisen johtopäätöksen, että läheskään kaikkien muslimien integraatio eurooppalaisuuteen ja Eurooppaan ei ole todellisuutta.

Haluan kiinnittää tässä kohtaa huomiota New York Timesin  , 5. helmikuuta 2006 julkaisemaan ja Christopher Caldwellin kirjoittamaan Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa valottaneeseen kirjoitukseen. Artikkelin nimi oli Islam on outskirts of Welfare state (artikkeli löytyy kokonaisuudessaan suomeksi käännettynä täältä).

Caldwell kertoo ruotsalaisen yhteiskunnan monikulttuurisen ajanjaksoon johtaneen, sen kehittymisen ja nykyiseen tilanteeseen yleisesti liittyvän historian. Hän tekee myös tarkkoja havaintoja ruotsalaisesta todellisuudesta maahanmuuttajien kanssa:

Ruotsi on yksinkertaisesti nyt liian monimuotoinen pystyäkseen hyötymään massatuotetusta vauraudestaan ja turvallisuudestaan, joka sopi sille niin hyvin melkein vuosisadan ajan. Kapitalismin kriitikot käyttivät Joseph Schumpeteria ja Daniel Bellia osoittaakseen, että vapaa markkinatalous on viime kädessä kaivanut maata oman menestyksensä alta: vauraus jota työn etiikka luo saa ihmiset haluamaan vähemmän työntekoa. Hyvinvointivaltiolla on myöskin omat kulttuurilliset vastaväittäjänsä. Se lepää konsensuksen päällä, joka taas on tapa kertoa toisella tavalla kulttuurillisen variaation puutteesta. Mitä voimakkaampi konsensus on, sitä enemmän hyvinvointivaltiolla on tilaa kasvaa. Mutta kun konsensus vahvistuu, silloin vahvistuu myös yhteiskunnallinen naiiviuskin; uskomus siitä, että omat erikoislaatuiset tavat ovat jotain sellaista joka on myös kaikkia muita vastustamattomasti viettelevää. Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen , vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.

Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Lähteet: Aftonbladet, SvD, HS,IL, MTV3, US, HS, NYT

Site Meter

Suomalaista menettelyä on vaieta totuudesta ja olla auttamatta köyhää samaan oikeutta.

Jaakko Laurinpoika Teitti joka toimi Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan sihteerinä ja kirjoitti virassa ollessaan vuosien 1555–1557 välillä virallisen valitusluettelon aatelin väärinkäytöksistä.

Teitti oli oikeassa. Tuo valitusluettelo julkaistiin vasta vuonna 1894.

Lähde: Kansallisarkisto

Site Meter

Viikonlopun ja eilisen aikana pinnalle ponnahti –  jälleen kerran –  keskustelu vanhuksista ja vanhuudesta Suomessa. Suurimman kohauksen aiheutti kirjailija Kaari Utrion sukailematon kommentti siitä, että yli 70-vuotialle vanhuksille annettaisiin itsemurhan mahdollistava unipilleri.

Kuva

Utrio esitti varsin radikaaleja toimia Suomen vanhustenhoitoon. Utrion mielestä omaehtoinen kuolema voisi ehkä olla ratkaisu suurten ikäluokkien vanhentumisesta seuraavaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan.

Terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa vanhuksille, vaikkapa yli 70-vuotiaille, ystävällisiä ”unipillereitä”. Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle. Mistä muka kaikille suurten ikäluokkien edustajille saadaan hoitajat?

67-vuotias Utrio ei itse halua päätyä vanhainkotiin hoidettavaksi.

Jos taudit iskevät tai tulen sekopäiseksi, aion nitistää itseni. En halua olla kenenkään taakkana tai armoilla, kolmen pojan äiti Utrio sanoo lehdelle.

Ennen katsottiin hyväksi iäksi kolme tiuta ja kymmenen eli 70 vuotta, historiallisista romaaneistaan tunnettu Utrio huomauttaa.

Samasta asiasta kirjoitti muuten hetki sitten myös Freddy Van Wontherghem.

Minä en paheksu enkä kauhistele  Utrion kommentteja, olen itsekin ollut huolestunut jo aikaisemmin tästä skenaariosta. Hän näkee tilanteen ja vanhustenhoidon nykyisen todellisuuden varsin kirkaasti. Jos ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen syntymään ja elämään, hänellä pitää olla myös oikeus ihmisarvoiseen vanhuuteen – ja myöskin kuolemaan.

Todellisuus vanhustenhoidossa on kaukana ihmisarvoisesta vanhuudesta – sänkyyn sidottuja, nälissään ja janoissaan kuivuvia, sukulaistensa laitoksiin hylkäämiä  ja allensa laskevia ihmisraunioita ei voi oikein mitenkään kutsua ihmisarvoista vanhuutta viettäviksi arvostetuiksi seniorikansalaisiksi.

Pahimmillaan nämä pakkolaitoksiin suljetut vanhukset joutuvat sellaisten ihmisten armolle, jotka eivät osaa kunnolla suomea, eivät ymmärrä suomalaista kulttuuria eivätkä tapoja ja joiden ainoa syy olla hoitajina perustuu jonkun toisen ihmisen ahneuteen ja sen kautta tällaisen halpatyövoiman Suomeen raahaamiseen.

Kun meitä lainsäädännön tavoin ohjaava EU-direktiivi määrää, että lehmien on päästävä navetasta laitumelle vähintään 60 päivänä vuodessa, niin ihmisoikeudet on unohdettu,  eikä samaan aikaan ikäihmisille  pystytä järjestämään edes muutamaa jaloitteluhetkeä viikossa.

Ja kun vielä muistetaan se, että yhteiskunta on eräissä tapauksessa vielä ryöstänyt näiden uhriensa omaisuuden, niin en yhtään ihmettele Utrion kommentteja.

Vanhustenhoidosta on puhuttu ajoittain paljonkin. Siihen liittyvät ongelmat nousivat  tapetille viime viikolla, kun lääninhallitusten selvitykset paljastivat törkeitä laiminlyöntejä ja ihmisarvon alitttavaa kohtelua ja kaiken kaikkiaan varsin inhotavilta kuulostavia asioita vanhustenhoidon tilasta nykyisessä Suomessa.

Hoitohenkilökuntaa on selvitysten mukaan liian vähän kaikkialla, ja pakkokeinoja käytetään yleisesti – vapaiden kansalaisten alistamiseen ja heidän ihmisarvonsa viemiseen.

Selvityksissä kerrotaan, että vanhuksia sidotaan peteihin ja teljetään lukkojen taakse  – paitsi heidän oman turvallisuutensa myös henkilökunnan puutteen vuoksi.

Vaippoja käytetään vanhuksilla yleisesti. Niitä käytetään liikaa jopa hyväkuntoisilla, koska henkilökunnalla ei ole joko halua tai aikaa auttaa vanhuksia vessaan. Kaatumisia on selvitysten mukaan paljon. Ulkoilemaan vanhukset pääsevät varsin harvakseltaan. Lisäksi vanhukset kärsivät ravinnon puutteesta ja saavat paikoin liikaa lääkkeitä.

Kaikissa selvityksissä arvioidaan, ettei hoitajilla ole missään riittävästi aikaa vanhuksille. Sama pätee niin laitoshoidossa kuin kotona asuvienkin hoidossa ja palveluissa. Öisin ongelmat vielä korostuvat.

Se mitä tämä selvitys ei kerro, on vastaus siihen kysymykseen, että onko hoitajien työnorganisoinnissa, johtamisessa tai terveydenhuollon hallintokulttuurissa jotain perustavanlaatuista vikaa?

Eräs toinen tunnettu seniorikansalainen – veteraanipoliitikko ja entinen pääministeri – valtioneuvos Harri Holkeri, 72, vastasi lauantaina TV1:llä Arto Nybergin ohjelmassa terävästi ja hyvävoimaisesti vanhustenhoidosta esitettyihin kysymyksiin.

Entisen pääministerin terveys sai kovan kolauksen vuoden 2008 lopulla, kun myymälävaras törmäsi häneen Helsingin Kruununhaassa ja mies mursi lonkkansa. Pitkien hoitojen myötä hän sanoo tutustuneensa hyvin suomalaisen sairaanhoitojärjestelmään.

Tämä on tavallaan se hyvä uutinen koko huonojen uutisten sumassa. Kun valtioneuvostasoinen ihminen joutuu vanhustenhuollon (ja nykyisen julkisen terveydenhuoltohelvettimme) tehottoman, ihmisarvoa alentavan ja kustannuksiltaan tähtitieteellisen koneiston rattaisiin, luulisi jo jossain reagoitavan tai ainakin keskustelun käynnistyvän hieman enemmän todellisuutta hipovana siitä tasosta, kuin se nyt on ollut.

Terveyden menetys sapetti politiikan aktiivivuosinaan paljon liikuntaa harrastanutta Holkeria yhä selvästi. Myymälävarkaan törmäystä käsitellään kohtapuoliin oikeudessa, ja Holkeri joutuu esittämään korvausvaatimuksen, mutta sekään ei paljoa lämmitä.

Ikään kuin minä voisin määritellä mikä on terveyteni hinta, ei sellaista rahaa ole,

Valtion velkaantumisesta ja työttömyyden kasvusta Holkeri on huolissaan. Hän ei suostunut vertaamaan nykytilannetta kuitenkaan hänen hallituksensa aikoihin. Hänen mielestään tilanne on  nyt sellainen, että hallituksen pakko elvyttää lainarahalla. Hän myös muistutti samaan hengenvetoon muistutti samaan aikaan, että nyt saatetaan syödä paljonkin leipää, joka on pois lapsenlapsilta.

Väite siitä, että Suomen väestö ikääntyisi esimerkiksi Ruotsin väestöä nopeammin on sinänsä kupla. Kuten olen ennenkin todennut, kyse on sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien aiheuttamasta tilastollisesta kummajaisesta. Tämä ongelma kuitenkin katoaa näiden suurten ikäluokkien mukana hautaan noin 10-20 vuoden sisällä. Tämän jälkeen Suomen väestö putoaa (ilman keinotekoista väestönkasvua) noin neljään miljoonaan suomalaiseen ja väestöpyramidi (ja elinkeinoelämä) normalisoituu.

Jos tätä – ominkin voimin hoidettavissa olevaa parinkymmenen vuoden mittaista – ongelmaa varten tuodaan maahamme massoittain (kielitaidotonta, suomalaista kulttuuria tuntematonta ja ammatitaidoiltaan ja -normeiltaan kotimaisesta paljonkin poikkeavaa)  halpatyövoimaa, tulemme rakentamaan tuleville sukupolville todellisen monikulttuurisen ongelman. Sellaisen,  jonka vaikutukset saattavat kestää satoja vuosia ja pahimmillaan ne tuhoavat suomalaisen kulttuurin,  suomalaisen kansallisvaltion ja suomalaisuuden.

Mikä sitten ratkaisuksi, mitä tässä pitäisi tehdä? Ehdotan sitä vanhaa konstia, joka on toiminut ennenkin kun yhteiskunta on joutunut hätään. Kutsutaan koko ikäluokka kansalaispalvelukseen.

Annetaan kullekin nuorelle mahdollisuus osallistua halunsa ja kykyjensä mukaan joko ase-, siviili tai kansalaispalvelukseen. Tasa-arvoistavan vaikutuksen lisäksi tällä olisi muitakin hyviä puolia. Nuoret joutuisivat olemaan tekemisissä vanhusten kanssa, nämä samat nuoret oppisivat hyödyllisiä kansalaistaitoja – ja yhteiskuntamme hyötyisi tasavertaisesti omista kansalaisistaan.

Minusta tässä on huomattavasti enemmän järkeä kuin nykyisessä touhussa. Puhumattakaan siitä, että Suomeen tuotaisiin massoittain näitä kielitaidottomia halpatyöläisiä – perheineen ja omine mummoine ja vaareineen, kuormittamaan vanhustenhuoltojärjestelmäämme lisää…

Lähteet: US, STT, HS, Kuvat: www.kaariutrio.fi

Site Meter

Konjunkturinstitutetin palveluksessa oleva ekonomisti Juhana Vartiainen totesi MTV3:n aamulähetyksessä Ruotsin selviytyvän hänen näkemyksenssä mukaan Suomea  nopeammin taloudellisen taantuman kourista.

Eräs asia varsin asiallisessa mielipiteessä teki kuitenkin särön kokonaisuuteen.

Vartiainen nimittäin perusteli kantaansa sillä, että Suomen väestö ikääntyy Ruotsin väestöä nopeammin. Asia on tietenkin näinkin, mutta se ei missään nimessä ole koko totuus – se on ainoastaan ekonomistin silmillä tarkasteltu näkyvä osa koko ongelmasta.

Suomen väestön ikääntyminen on käsitteenä kupla. Kyse on sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien aiheuttamasta tilastollisesta kummajaisesta. Tämä ongelma kuitenkin katoaa näiden suurten ikäluokkien mukana hautaan noin 10-20 vuoden sisällä. Tämän jälkeen Suomen väestö putoaa (ilman keinotekoista väestönkasvua) noin neljään miljoonaan suomalaiseen ja väestöpyramidi (ja elinkeinoelämä) normalisoituu.

Jos tätä  – ominkin voimin hoidettavissa olevaa parinkymmenen vuoden mittaista – ongelmaa varten tuodaan maahamme massoittain halpatyövoimaa, tulemme rakentamaan tuleville sukupolville todellisen monikulttuurisen ongelman. Sellaisen,  jonka vaikutukset saattavat kestää satoja vuosia ja pahimmillaan ne tuhoavat suomalaisen kulttuurin,  suomalaisen kansallisvaltion ja suomalaisuuden.

Site Meter

Käräjäoikeuden tuomion mukaan seksuaaliset hyväksikäytöt ovat tulleet osaksi arkipäivää Hammarkullsskolanissa.

Mielestäni meillä on mukava tunnelma,

yksi rehtoreista sanoi Aftonbladetille.

ILtalehti uutisessaan koulutytön raiskauksesta koulussa Göteborgissa.

Site Meter

Ruotsin poliisin mukaan asialla eivät ole olleet ainakaan ruotsalaiset poliisit.

Eräs mätäkuun uutinen.


Site Meter

Aftonbladet

Yllättäen Mokuradio julkaisi uutisen monikulttuurin saavutuksista Ruotsissa. Kyse on tällä(kin) kerralla Malmön surullisenkuuluisasta – todellisen monikulttuurisuuden saavuttaneesta – Rosengårdin lähiöstä.

Aftonbladet

Tilanne kaikkein monikulttuurisimmissa osissa Ruotsia on muuttunut sellaiseksi, että palomiehet vaativat lisäturvaa työnteolleen – ihmisten auttaminen ja pelastaminen on muuttunut monikulttuurisissa lähiöissä.

Aftonbladet

Ruotsalaiset palomiehet vaativat turvallisuutensa parantamista jatkuvien välikohtausten vuoksi. Malmössä palomiehet joutuivat ongelmalähiön nuorten hyökkäyksen kohteeksi viime viikonlopulla. (kyllä, kyllä – Mokuradion oma ilmaisu… )

Expressen

Nämä nuoret heittelivät palomiehiä kivillä, kananmunilla ja sylkivät pelastajien päälle.
Ruotsin television (SVT) mukaan palomiehet ovat toistaiseksi kieltäytyneet menemästä Rosengårdin ongelmalähiöön ilman poliisin suojaa. He vaativat lisäksi turvalaseja ajoneuvoihin sekä lisää henkilökuntaa ja valvontakameroita.

Tämä on taas yksi esimerkki siitä, millaiseksi pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta rikastuu kun se muuttuu aidosti monikulttuuriseksi. Kuka tällaista sitten itse asiassa haluaa ja miksi, se on taas se kuuluisa miljoonan ruplan kysymys.

Kun näitä uutisia lukee, niin Camilla Haaviston lausuma tuntuu vähintään omituiselta:

Maahanmuuttajat sinänsä eivät ole tuoneet mitään huonoa. Toki on joitain heihin liittyviä negatiivisia ilmiöitä, mutta ne eivät ole maahanmuuttajien vaan yhteiskunnan tuottamia.

Turvattomuus, infrastruktuurin ja omaisuuden tuhoaminen, väkivalta – vai oliko jotain muuta sellaista, joka on yhteiskunnan tuottamaa?

Ai niin – rasismi…

Sehän se on syy kaikkeen. Ja nimenomaan sellainen rasimi, jota alkuperäisväestö kohdistaa maahanmuuttajiin. Muuta rasismiahan ei ole olemassakaan….

Lähde: YLE Uutiset

Jk. Olen joskus aikaisemminkin julkaissut asiaan liittyvää. Näitä kirjoituksia löytyy esimerkiksi täältä, täältä ja täältä.

Päivitys 180608:
Muutaman lukijan pyynnöstä – se kuuluisa kuva Fatimasta:

Kuva kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa…


Site Meter

Hyysärin Pohjoismaiden kirjeenvaihtaja Kalle Koponen kirjoittaa tänään Matti Vanhasen ja Ilkka Kanervan naisseikkailuihin viitaten otsikolla Sympaattisia luolamiehiä.

Lainaan tämän kirjoituksen kokonaisuudessaan tähän.

Ruotsissa on kommentoitu varsin vähän ja hillitysti suomalaisten ministereiden naissotkuja. Osaksi se lienee ruotsalaisten hyvää käytöstä. Naapureiden kompuroinneille ei ole tapana ilkkua.

Mutta kysymys on osittain myös siitä, että pääministerin ja ulkoministerin toilailut ovat niin kertakaikkisen kaukana siitä arkitodellisuudesta, jota ruotsalainen voi millään tasolla ymmärtää. Yhtä hyvin Suomessa olisi voitu tehdä vuosisadan läpimurto hiukkasfysiikassa ja ratkaista bosonien ja antimaterian ongelmat. Ei niistäkään osattaisi sanoa mitään kahvipöydässä.

Ruotsalaisesta näkökulmasta neanderthalit itärajan takana elävät eri aikavyöhykkeellä. En tarkoita Itä-Euroopan aikaa – jota Suomessa kellotetaan – vaan aikaa pari jääkautta sitten.

Touhukkaat möyhäkäiset teroittelevat nuolenkärkiä idän sapelihammastiikerin varalta ja örjähtelevät ohi kulkevien naisten perään. Ruotsalaiset kulkevat hyvissä kengissä ja puhuvat kieliä – mitkä eivät sivumennen sanoen kumpikaan ole suomalaisministereiden tyypillisiä ominaisuuksia.

Jos ulkoministeri Carl Bildt olisi jäänyt kiinni satojen vonkaustekstareiden lähettämisestä stripparille, hänen poliittinen elinaikansa olisi laskettu nanosekunneissa. Arvostelukyky ja tilannetaju olisi todettu riittämättömiksi ministerin vastuutehtävään. Paljastusta seuraavassa megatonniluokan räjähdyksessä koko hallitus olisi todennäköisesti sulanut loppusijoituskuntoon ja pakattu poliittisen historian syvimpään säteilyholviin.

Jos pääministeri Fredrik Reinfeldt lentelisi kukasta kukkaan ja haastaisi jättämänsä naiset käräjille näiden lörpöteltyä saloja julki, Ruotsi todennäköisesti lakkaisi hengittämästä pelkästä ällistyksestä. Ruotsissa ministeri eroaa, jos hän on jättänyt tv-lupansa maksamatta. Ruotsissa ei ole tapana ilkkua Suomelle. Päinvastainen on tunnetusti suomalaisten lempiharrastuksia.

Niinpä niin…

Tämä on omasta mielestäni varsin hyvin kirjoitettu artikkeli. Se sisältää teräviä havaintoja ja niiden pohjalta tehtyjä osuvia johtopäätöksiä. Juttu on kirjoitettu pilke silmäkulmassa ja mukavasti huumorilla ryyditettynä.

Tällainen kirjoitus osoittaa sen, että me suomalaiset – omalaatuisesta kulttuuristamme huolimatta, tai mahdollisesti juuri sen vuoksi – pystymme nauramaan myös itsellemme.

Se osoittaa myös sen, että meillä suomalaisilla menee nykyään sen verran mukavasti, että meille näyttäisi olevan aivan se ja sama minkälaiset b-luokan tahvot päättävät politiikassa yhteisistä asioistamme. Ja näille tahvoillehan tämä sopii mainiosti. Nämä kyvyttömyydet olisivat hautautuneet keskinkertaisuuksien joukkoon ilman oligarkkista hyvä veli-järjestelmää – poliittista kähmintää, näennäisdemokratiaa, palkintovirkoja ja likaista peliä.

Itsevarmuus näyttäisi tämän käytöksen perusteella olevan aivan yhtä suuri, kuin etäisyys normaalin kansan elämään, mielipiteisiin ja tahtoon. Mutta kuten sanoin – ei sillä ole tämän hetkisessä ajassa kovinkaan suurta väliä.

Panem et Circus.

Kun kansalla on tarpeeksi leipää ja sirkushuveja on aivan sama kuka päättää asioista kansan puolesta.

Mutta mitä tapahtuukaan silloin, kun seuraava lama iskee todellisuuteen ja tajuntaan? Mitä tapahtuu silloin, kun keskiluokka joutuu myymään kulutus- ja viihde-elektroniikkaansa kirpputoreilla saadakseen ruokaa? Mitä tapahtuu silloin kun siitä kuuluista ns. työvoimapulasta huolimatta maa ajautuu massiiviseen joukkotyöttömyyteen?

Mitä silloin tapahtuu, jos pahimpien haihattelijoiden utopiat toteutuvat ja maassa on kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia kilpailemassa kapenevista veroilla kustannetuista etuuksista?

Olisikohan aika vaihtaa päättäjiä ja heistä muodostuvaa nomenklatuura hyvissä ajoin ennen kuin ollaan kaulaamme myöten kusessa?

Ai niin…

Tämän jutun tekee myös mielenkiintoiseksi se, että jos sanan suomalainen tilalle vaihtaisi minkä tahansa muun kansallisuuden, kyseessä olisi Mika Illmanin, Mikko Puumalaisen ja Johanna Suurpään mukaan mitä todennäköisemmin kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Suomalaiset kun eivät näyttäisi olevan tämän – totalitarismia tai vaihtoehtoisesti anarkiaa ajavan – kolmikon mielestä mikään kansanryhmä – edes Suomessa.

Muistatteko muuten herran nimeltään Pol Pot?

Lähde: HS

Sunnuntain Pravda kertoo, että Suomen muslimit osoittivat mieltään Muhammed-kuvia vastaan.

Sama lehti ehti muuten mainostamaan tätä pienen ja militantin äärivähemmistön kyseenalaisin perustein tapahtunutta mielenilmaisua nettiversiossaan – ja sen etusivulla – jo perjantai-illasta alkaen.

Tulos ei kuitenkaan ollut ilmeisesti täysin toivotun kaltainen.

Lähde HS

Vain nelisenkymmentä – ilmeisesti joko äärilaitaa edustavaa, huijattua tai pakotettua – Suomen muslimia osoitti lauantaina iltapäivällä Eduskuntatalon portailla mieltään profeetta Muhammedista julkaistuja pilakuvia vastaan. Mielenosoitukseen osallistui sekä miehiä että naisia ja se sujui rauhallisesti.

Noin neljäkymmentä muslimia ei ole – ainakaan omasta mielestäni – Suomen muslimit.

Mielenilmaus alkoi kello kahden aikaan ja kesti noin puoli tuntia. Mielenosoituksessa ei kuultu iskulauseita, vaan mielenosoittajat seisoivat hiljaa ja pitelivät kylttejä, joihin oli kirjoitettu erilaisia iskulauseita.

Kyltteihin kirjoitetuissa teksteissä julistettiin, että islam ei tarkoita terrorismia vaan rauhaa. Vain yhdessä otettiin suoraan kantaa pilakuviin.

Lähde: HS

Suomen islamilaisten järjestöjen liiton puheenjohtaja Walid Hammudin mukaan mielenosoituksella ei ollut tarkoitus painostaa Suomen eduskuntaa.

Sopii varmaan kysyä, että miksi tämä mielenosoitus järjestettiin sitten Suomen eduskunnan portailla?

Herra Hammud totesi myös – muun muassa – seuraavaa:

Osoitamme mieltä profeetta Muhammedin pilakuvista, mutta emme mitään vastaan

Mielenkiintoinen kielikuva. Minulle se ei ainakaan auennut. Oman ymmärrykseni mukaan mielenosoituksella pyritään vastustamaan tai tukemaan jotain asiaa.

Kannatamme sananvapautta, emme haukkumista

Jaha. Sananvapautta tuetaan siis vastustamalla sananvapautta? Varsin mielenkiintoista…

Haluamme julistaa kunnioitusta kaikille profeetoille.

Kuten esimerkiksi Buddhalle? Hänelle, jonka kallioon hakatut maailmaperintöön kuuluneet kuvat Taliban-liike hävitti räjäyttämällä Afganistanissa? Edelleen – varsin mielenkiintoista…

Tämän mielenilmaisun taustalla oli pilakuvakohu, joka syntyi, kun tanskalainen Jyllands-Posten-lehti julkaisi syksyllä 2005 sarjan profeetta Muhammedia esittäviä pilapiirroksia. Kuvat johtivat laajoihin levottomuuksiin muslimien keskuudessa.

Wikipedia

Runsas viikko sitten Tanskan poliisi paljasti salahankkeen tanskalaisen piirtäjän murhaamiseksi. Vastavetona lukuisat tanskalaislehdet julkaisivat kohutut kuvat uudestaan.

Näistä aiemmin julkaistuista kuvista on tätä Kurt Westergaardin piirtämää Muhammed-kuvaa pidetty ääri-islamistien keskuudessa kaikkein vaarallisimpana.

Jyllands Posten

Tätä keppihevosenaan käyttäen – nämä Muhammedin kunniaa puolustaneet fanaatikot – suunnittelivat Westergaadin murhaamista – Tanskassa, perinteisessä demokratiassa.

Nyt kannattaa muistaa myös eräs ruotsalainen pilapiirtäjä – Lars Vilks. Hän piirsi viime vuonna myös kuvan Muhammedista – ja joutui välittömästi ääri-islamistien kostotoimien kohteeksi. Kirjoitin asiasta tuoreeltaan täällä.

Näiden kostotoimien viimeisin episodi tuli julkisuuteen erään toisen väärinkäytöksen myötä. Eräs ääri-islamilaisuuteen sitoutunut mies suunnitteli Vilksin murhaa. Hänen kotoaan löytyi karttoja Vilksin kodille, yökiikareita ja muutakin asiaan liittyvää tarpeistoa. Asiasta kertoi Dagens Nyheter.

Tätä samaa miestä epäillään myös osallisuudesta islamilaisten päiväkotien rahoitukseen liittyviin miljoonahuijauksiin, joista yhteiskunnan päiväkotitoimintaan antamaa rahaa virtasi suoraan pankkisiirtoina terroristeille. Muun muassa Al Quaidalle ja sitä lähellä oleville tahoille.

Tältä pohjalta minusta vaikuttaa siltä, että eilinen mielenosoitus oli kaikista korulauseistaan huolimatta mielenosoitus sananvapautta ja länsimaisen yhteiskunnan arvoja vastaan.

Se saattoi olla myös tukimielenosoitus salamurhaajille ja terrorismille.

Onneksi osanottajamäärä oli vaatimaton. Se kuvastaa lähinnä sitä, että valtaosa Suomessa asuvista ja oleskelevista muslimeista piti kyseistä mielenosoitusta ja sen edustamia arvoja itselleen vieraina.

Toivottavasti meidän ei koskaan tarvitse kohdata Suomessa samaa asiaa, jonka ilmenemisen New York Timesin ansioitunut toimittaja Christopher Caldwell puki Ruotsia käsitelleessä artikkelissaan näin:

Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Lähteet: HS, JP, DN, NYT, Wikipedia