Sisäministeri Anne Holmlundin työryhmän ehdotukset kerjäämisen kieltämisestä vesittyivät hallituksen iltakoulussa keskiviikkona lähes täydellisesti. Jostain syystä kerjäämisen kiellon sijasta hallitus päätti täsmentää luvattoman leiriytymisen kieltoa järjestyslaissa.

Vaikka luvaton leiriytyminen on nykyisinkin kiellettyä ilman maanomistajan tai vuokralaisen lupaa,niin järjestyslain muutoksella pykäliä pyritään selkeyttämään.

Sattuiko tämä sopivasti tähän aikaan, kun Metsähallitusta ollaan yhtiöittämässä ja suomalaisten ikimuistoisia nautintaoikeuksia – ns. jokamiehenoikeuksia – kaventamassa ja mahdollisesti lopettamassa?

Vai olisiko taustalla vieläkin suurempi liiketoimi? Sellainen, jossa Suomesta tehdään hissukseen raaka-aineita maailmalle toimittava kolonialisoitu uuden ajan siirtomaa?

Niin tai näin, suosittelemme tutustumista  Metsähallituksen pohjavesien ryöstöprojektin lisäksi ainakin tähän yhtiöön ja sen puuhiin Pohjois-Suomessa.

Tämän yhtiön luulisi kiinnostavan myös vihreitä, koska sen toimet ovat  tuomassa pohjoiseen massiivisen rekkarallin, mutta kovin hiljaista on vihertehtaalla.

Northland Resources on päättänyt laivata rautarikasteen Kiinaan ja muihin Aasian maihin Norjan Narvikista. Yhtiö hylkäsi lähes varmana pidetyn Kemin Ajoksen sataman, jolloin malmi olisi kulkenut sähköistettävää malmirataa myöten Kolarista.

Tämä tarkoittaa käytännössä raskaalla rekkaliikenteellä Lapin herkässä luonnossa Narvikiin hoidettavaa syöttöliikennettä  – 7 dollaria tonnilta halvempaan satamaan.

Vaikka nyt jostain lukijasta saattaisi tuntua siltä, että nämä asiat liittyvät huonosti toisiinsa, niin elävässä elämässä ne saattavat kuitenkin liittyä varsin tukevasti toinen toisiinsa.

… palaamme asiaan…

Lähteet: HS, STT, Wikipedia, Metsähallitus, MMM

Site Meter

kuva:MMM

Tässä blogissa partioliikkeen ja puoluepolitiikan välisestä suhteesta julkaistu kirjoitus kirvoitti runsaan keskustelun. Tuosta keskustelusta hyppäsi pöydälle myös Metsähallituksen asema kansallisomaisuutemme – suomalaisen luonnon –  hoitajana.

Useat keskusteluun osallistuneet viittasivat Metsähallituksen kaksoisrooliin liikelaitoksena ja kansallisomaisuuden hoitajana. He esittivät samassa yhteydessä myös huolensa kyseisen (valtion omistaman) julkishallinnon laitoksen haluamasta muutosprosessista.

Tuossa prosessissa metsähallituksen virkistyspalveluja hoitava Villi Pohjola yhtiöitettäisiin yritykseksi.

Tämä asia on jäänyt uutisvuossa hieman mediapimentoon, vaikka se on ollut pöydällä jo viime keväästä saakka.

Tänään tilanne on muutunut. Kauppalehti kertoo, että Metsähallituksesta tulee yhteiskunnallisia tehtäviä hoitava valtion erityisyhtiö vastaavasti kuin Yleisradio Oy ja Veikkaus Oy.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) ja ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) ovat (yllättäen, kaksi kepulaista ministeriä)  päätyneet yhteiseen näkemykseen, että valtion liikelaitoksen organisaatiomuutosta valmistellaan erityisyhtiömallin mukaisesti. Laajasta luontopuolen virastosta ollaan luopumassa.

Erityisyhtiöön kootaan sekä maa- ja metsätalousministeriön alainen liiketoimintapuoli eli suurimpana metsätalous ja ympäristöministeriön alaiset luontopalvelut sekä luonnonsuojelu- ja ympäristösuojelutehtävät. Ainoastaan viranomaistehtävät siirtyvät muualle.

Metsähallituksen pääjohtajan Jyrki Kankaan jo viime keväänä esittämän kannan mukaan yhtiönä Villi Pohjola olisi samalla viivalla kilpailijoidensa, muiden matkailuyritysten kanssa.

Kankaan mukaan mahdollisella yhtiöittämisellä ei ole vaikutuksia esimerkiksi Villin Pohjolan tuotevalikoimaan. Valtion liikelaitoksen matkailuyksikön työntekijät siirtyisivät vanhoina työntekijöinä uuden yhtiön palvelukseen. Samalla Metsähallituksen viime vuonna ostama rovaniemeläinen ohjelmapalveluyritys Eräsetti Oy sulautettaisiin Villi Pohjola Oy:öön.

Yhtiöittämispäätöksen tekee valtioneuvosto maa- ja metsätalousministeriön esityksen pohjalta. Metsähallituksessa toivotaan, että päätös tehtäisiin vielä tänä vuonna, jotta yhtiö voisi aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa.

Villi Pohjola vuokraa vuosittain noin 300 lomamökkiä ja tuo Suomeen, lähinnä Lappiin, kymmeniä tuhansia ulkomaalaisia turisteja. Lisäksi se järjestää yritysmatkoja. Villin Pohjolan ja Eräsetin vuotuinen liikevaihto on noin 10 miljoonaa euroa ja ne työllistävät noin 50 henkilöä.

Kun Metsähallitus puhuu pääjohtajansa suulla, asiaan pitää suhtautua vakavasti. Metsähallitus haluaa itse tätä muutosta.

Kangas kertoo, että  EU:n komission vaatimus vauhditti myös Villin Pohjolan yhtiöittämistä. Tämä vaatimus perustuu siihen, että EU:n komissio pitää liiketoimintaa harjoittavia valtion liikelaitoksia kilpailulainsäädännön vastaisena. Komission mukaan niillä on konkurssisuoja ja ne saavat veroetua verrattuna vapailla markkinoilla toimiviin yrityksiin.

Totta tämäkin, mutta näemme jälleen tässä sen asian, että kun asioista päätetään niistä ymmärtämättömien parissa ja kaukana sieltä mihin nämä päätökset vaikuttavat, saadaan aikaan tyypillinen EU-päätös- ei päätä, ei häntää.

Tämä hyväntahtoisuus jää nimittäin sen asian alle, että näin (vastoin alkuperäistä vaatimusta) Metsähallitus pystyy luomaan EU-komission  (ja Suomen kumileimasimena toimivan valtionhallinnon) siunauksella Villi Pohjola Oy:sta virkistyskäytössä olevia maa-ja vesialueita ja infrastruktuuria hallinnoivan (valtion omistaman ja tarvittaessa ulkomaille myytävissä olevan) monopoliyhtiön.

Tämä tilanne tullee aiheuttamaan sen, että Villi Pohjola voi kuristaa kuoliaiksi pienet paikalliset toimijat ja yrittäjät sekä liittää ne itseensä itse sanelemillaan ehdoilla – kuten Rovaniemellä toimineen Eräsetin.

Tai ajaa halutessaan paikalliset luontomatkailuyrittäjät konkurssiin. Jos tämä yhtiöittäminen tapahtuu, Villi Pohjolan johdolla on EU:n komission valtuutus ja suomalaisen veronmaksajan rahat takanaan tätäkin päämäärää varten.

Asiaa olisi syytä tarkastella myös hiljattaisen Destian antaman esimerkin kautta. Kun valtionyhtiössä on tällaista intoa muuttua yhtiöittää toimintaa, on veronmaksajan syytä miettiä sitä, onko jollain ketunhäntä kainalossa?

Kaikissa (etenkin yhteisissä) asioissa kannattaa esittää kysymys siitä kuka hyötyy? Toistaiseksi näyttää siltä, että ainoa joka tästä hyötyy, on se sama valtioyhtiöihin ja niiden ympärille pesiytynyt saalistajien sakki.

Näiden esimerkkien valossa valtioyhtiöiden yhtiöittämine ja muuttamine liikelaitoksiksi oli vertaansa vailla oleva virhe koko historiassamme. Kahdella penkillä kun on huono istua – yhteisten etujen valvojan ja bisneksen tekijän.

Asiassa on muitakin kuin yrittäjinä elantonsa saavia suomalaisia koskevia uhkia. Ikävä kyllä nyt näyttää siltä, että Metsähallitus ja sen käsikassara Villi Pohjola ovat osoittautuneet jo tässä vaiheessa pukeiksi suomalaisen kansallisomaisuuden kaalimailla.

Suomen Luonnonsuojeluliitto on pelännyt, että luonnonsuojelu unohdetaan, kun metsät siirretään tulosta tavoittelevan yhtiön hallintaan.

Pahimmillaan on vilauteltu skenaariota, jossa kansallisomaisuutta eli esimerkiksi kansallispuistoja ja eräkämppiä siirtyy ulkomaiseen omistukseen. Tämä skenaario on askeleen lähempänä toteutumista tuon aiemmin tekstissä siteeratun Kauppalehden tänään julkaiseman utisen mukaan.

Tämä on jälleen kerran todellinen malliesimerkki siitä, mitä on odotettavissa nyt ja tulevaisuudessa, kun EU siirtää lopunkin paikallisen päättämisen Brysseliin.

On mahdotonta vaatia, että suomalaiset yrittäjät pystyisivät ajamaan edes omia etujaan lobbaamalla Brysselissä, etenkin kun vastassa on monopoliaseman saanut Suomen valtion verorahoilla ja valtionvirallisella statuksella pyörittämä ns. yhtiö.

Yrittäminen on Suomessa kova laji – ilman valtiota kilpailijanakin. Kun valtio saa monopolin sekä myyntipalveluihin että verotukseen, ollaan aika kaukana kommision alkuperäisestä vaatimuksesta.

Tai ehkä juuri se on tarkoituskin?

Luoda jossain tulevaisuudessa kenties Suomesta eurooppalainen luontoreservaatti, jossa paikallisten asukkaiden oikeudet luontoon ja siellä oleskeluunkin ovat rajoitetut ja jota myydään parhaiten maksavalle?

Nyt minun on syytä lopettaa näiden kauhuskenaarioiden luominen, niiden toteutuminen kun saattaa olla ihan mahdollistakin.

Lähteet: STT, IL, MMM, Metsähallitus, YLE

Site Meter

Päivitys 08012010: Turjalainen on sivunnut samaa aihetta blogissaan.

Katsoin eilen uudestaan Ilkka Vanteen Lupaus-elokuvan.

Lähde:Suomen elokuvasäätiö

Elokuva on Lotta-Svärd-säätiön tuella toteutettu varsin koskettava kuvaus nuorista suomalaisista naisista ja heidän kohtaloistaan sotavuosina. Se kertoo kolmen nuoren lotan tarinan – ja sen mihin annettu lottalupaus heidän kohtalonsa johdatti.

Lupaus on elokuva kolmesta nuoresta naisesta, joiden elämään tunkeutuu sota. Mona (Laura Birn) on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja haaveilee eläinlääkärin opinnoista Oslossa, Anna (Karoliina Vanne) suunnittelee häitä ja omaa perhettä, Ruth (Hanna Lekander) on päättänyt opiskella teologiaa. Mutta miten uskoa tulevaisuuteen, kun kaikki ympärillä järkkyy?

Lupaus kuvaa nuorten naisten vapauden kaipuuta, unelmia ja aikuistumista aikana, jolloin Suomi joutui sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Se kertoo naisista, jotka työnsivät omat haaveensa syrjään ja antoivat lottalupauksen isänmaalle. Näiden Lotta Svärd –järjestöön kuuluneiden naisten työllä sekä koti- että sotarintamalla oli ratkaiseva merkitys pienen maan taistelussa itsenäisyytensä puolesta.

Elokuva seuraa viittä vuotta Monan, Annan ja Ruthin elämästä vuodesta 1939 vuoteen 1944.

Niin…

Ja katsoinpa elokuvan jälkeen kirjahyllyssäni olevia kuvia ja merkkejä. Oman sukuni veren ja kärsimyksen värittämää historiaa.

Täytyy sanoa, että kävipähän luonnon päälle – miettiessäni menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Tämän nykyisen itsekeskeisen saalistuspolitiikanko vuoksi menneet sukupolvet kärsivät ja venyivät?

Siksikö isoisäni kaatui, että joku maahantulija – ja pahimmassa tapauksessa kulttuurimme sopeutumaton sosiaalituristisellainen – saa tulla tänne valmiiseen maahan ottamaan ilman väkivaltaa sen, mitä neuvostoliittolaiset eivät saaneet otettua väkivallallakaan? Siksikö isoäitini- ja tätini olivat rintamalla ja toinen isoisäni alkoholisoitui sodassa?

Näidenkö vuoksi osa suvustani joutui lähtemään kodeistaan ja antamaan omaisuuteensa maahantunkeutujalle? Näidenkö vuoksi henkiin jäänyt isoisäni lähti rakentamaan sodanjälkeistä Suomea vuonna 1939 uutena ostamallaan – ja sodan aikana pakkoluovutettuna loppuun ajetulla – kuorma-autollaan. Autolla, joka palautui sodasta niin, että oven sulkulaitteina oli huussin haat?

Näidenkö vuoksi myös sodissa kärsinyt ja isänmaan etua ajanut isosetäni joutui olemaan ns. asekätkentäjupakan aikana De Facto vangittuna melkein kolme vuotta? Ilman vangitsemismääräystä tai oikeudenkäyntiä – puhtaasti kommunistien poliittisena vankina.

Näidenkö vuoksi olen maksanut, maksan ja tulen maksamaan Euroopan kovinta verotaakkaa?

Suuntaanko kiukkuni maahanmuuttajaan?

En – hänhän käyttää hyväkseen sitä mitä hänelle tarjotaan. Hän on seuraus hölmöydestä ja kansallisesta ajattelemattomuudesta – ei sen syy.

Syypäät ovat ihan omassa joukossamme.

Toistan taas kerran saman asian.

Koko touhun takana on joukko elitistisiä vihervasemmistolaisia ns. humanisteja. Itsekeskeisiä, ylimielisiä ja todellisuudesta vieraantuneita, isänmaansa ja kanssakansalaistensa päälle virtsaavia oman pesän likaajia. Ihmisiä, jotka eivät ymmärrä toimivansa raa´an kansainvälisen globalisoituneen kapitalismin juoksupoikina- ja tyttöinä.

Ihmisiä, jotka eivät ymmärrä aiheuttavansa eriarvoisuutta, rasismia ja turvattomuutta – ja siinä sivussa he polkevat ihmisoikeuksia sekä tukevat kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta, ihmiskauppaa, orjuutta, diktaattoreita, fundamentalisteja, sodankäyntiä ja maailman hukkumista väestöräjähdykseen.

He ovat vähemmistö – mutta vallankahvassa tiukasti kiinni oleva ja kovaa ääntä pitävä sellainen.

Saattaa tulla itku monelle isollekin pojalle tätä nykyistä menoa miettiessä.

Mutta annan omalta kohdaltani kuitenkin lupauksen – minä en alistu enkä anna periksi vääryyden edessä.

En.

Lähteet: Fantasia-filmi, Suomen elokuvasäätiö, Wikipedia,

Onneksi olkoon suomalaiset! Olemme saaneet kunnon korotuksen kunnallisveroihimme ja tulemme näin laman kynnyksellä näkemään vielä inflaatiopeikon ilmestymisen kotitalouksien pöytään.

Juuri nyt Suomi on tällaisessa tilanteessa. Takana on poikkeuksellisen pitkä lihavien vuosien jakso, jonka jatkumisen varaan kaikki rakennetaan. Väkisinkin palaa mieleen 1980-luvun loppu, jonka tunnelmassa on paljon yhtäläisyyksiä tämänpäiväiseen

Näin sanoi edellisen laman mestarointiin osallistunut Esko Aho Savon Sanomille.

Eniten ja syvimmälle tämä koko tilanne tietysti koskettaa pienituloisia ja vähävaraisia. Luitteko muuten aikaisemman tähän samaan aiheeseen liittyvän kirjoitukseni?

Mutta eihän tämä kiinnosta TEHY:läistä satuhahmoa – sitä vielä pelottavampaa peikkoa. Tämä Pahatar saa veronmaksajilta 2500 euroa kuukaudessa taskurahaksi. Hän harrastelee terveydenhoitajana koulussa – jota muuten lapsesi käyvät, ole tarkkana…

Hänen miehensä tienaa niin paljon, ettei hänen tarvitse edes tehdä töitä. Hän tekee töitä oman mielenterveytensä vuoksi – rikkoen samalla siinä sivussa herkkien kasvuiässä olevien elämiä ja mielenterveyttä.

Hän katsoo, että hänellä on oikeus

Tervetuloa vuoden 2007 Ahneiden pitoihin.

Saalistajat ovat jälleen kerran näyttäneet sen, että vähemmistö voi maksattaa enemmistöllä lähes tulkoon ihan mitä tahansa. Yhteisöllisyys on muuttunut wc-paperiksi ja kaikki eturyhmät huutavat kuorossa omia oikeuksiaan – potkien samalla kaikkia muita nivusiin ja työntäen näitä taaemmaksi kyynärpäillään.

Kun tähän lisätään tieteellisesti todistettu vierastyövoiman tarve – kuten Turun Sanomat kertoo:

Suomi ei ehkä tulevaisuudessa ole enää houkutteleva työpaikka ulkomaalaisille, sillä kilpailu vierastyöläisistä kovenee Euroopassa. i työvoiman kysyntä ja tarjonta kulkevat usein niin ammatillisesti kuin alueellisestikin kaukana toisistaan.

Vajaan kymmenen vuoden kuluttua kotimainen työvoima ei millään konstilla kata työmarkkinoiden tarpeita.

Olisi muuten ihan noin aikuisten oikeasti nähdä mihin lähteisiin tällainen ns. paskanjauhanta todellisuudessa perustuu. Ilmeisesti ei mihinkään luotettaviin, koska niitä lähteitä ei nähdä koskaan.

Mitä me muuten teemme noin 200 000 kotimaisen työttömän kanssa? Karkotetaanko heidät muualle vai suljetaanko leireihin? Vai onko mielessänne jotain aivan muuta? Suvaitsevaisen haihattelijajoukon vastauksia odotellessa…

Tähän kun vielä ynnätään Astrid Thorsin tukijoukkoineen huutama monikulttuurinen Suomi, niin saadaankin aikaan keskinäistä sisällissotaa käyvä turvaton ja ahneuteen perustuva hullujenhuone. Sellainen joka kaatuu lopulta siihen mahdottomuuteen, että maksajia ei enää ole – kun kukaan ei halua antaa mitään, kaikki haluavat vain ottaa.

Esko Aho kysyy näin:

Mistä löytyisi se voima, joka saisi kansakunnan huomion hyvinvoinnin jakamisesta sen perustan luomiseen?

Nämä ahneiden pidot merkitsevät yhteisöllisyyden ja suomalaisen kansalaisvaltion loppua.

Tässä alkaa hiljalleen tulla mieleen ajatus poliittisen turvapaikan hakemisesta Islannista…

Lähteet: STT, TS, SS