Mitä saa 12000:lla eurolla?

Kysyin taannoin mitä saa 57000:lla eurolla. Vastaus löytyy täältä.

Astrid Thors on nyttemmin kertonut meille sen, mitä suomalainen veronmaksaja saa 12000:lla eurolla. Tuolla summalla saadaan katettua yhden turvapaikanhakijan aiheuttamat kulut suomalaiselle yhteiskunnalle yhden vuoden ajan.

Thors on vastannut Etelä-Saimaassa ihan henkilökohtaisesti tähän kysymykseen.

Turvapaikkamenettelyä nopeutetaan
21.4. 04:00

Etelä-Saimaassa 10.4. julkaistussa Seppo Ahon mielipidekirjoituksessa esitettiin huoli turvapaikanhakijoiden Suomelle aiheuttamista kustannuksista.

Kuten kirjoituksessa arveltiinkin, valtion talouden kannalta on edullisempaa lisätä väliaikaisesti turvapaikkahakemusten käsittelijöiden määrää Maahanmuuttovirastossa, jolloin hakijoiden oleskelu vastaanottokeskuksessa ei pitkity.

Yhden turvapaikanhakijan kustannukset vastaanottokeskuksessa ovat keskimäärin 12 000 euroa vuodessa.

Maaliskuun tietojen mukaan normaalissa menettelyssä turvapaikkapäätösten käsittelyaika on keskimäärin 199 vuorokautta.

Arviolta noin 0,6 milj. euron lisämäärärahalla, joka kohdennetaan turvapaikkahakemusten käsittelyyn, voidaan vuositasolla säästää noin viisi miljoonaa euroa vastaanottokustannuksissa.

Turvapaikanhakijoiden määrä kääntyi Suomessa nousuun viime vuoden loppupuolella.

Turvapaikanhakijoiden määrät ovat vaihdelleet aina, mutta viime vuoden hakijamäärä on toistaiseksi suurin.

Sisäasiainministeriössä tehdään parhaillaan selvitystä Suomen turvapaikkapolitiikasta. Selvityksessä tehdään muun muassa vertailua turvapaikkamenettelyistä Pohjoismaissa ja ehdotuksia turvapaikkamenettelyn nopeuttamiseksi Suomessa.

Sellaiset hakemukset, jotka ovat ilmeisen perusteettomia tai joiden tutkinnasta on vastuussa toinen EU-valtio, pyritään nykyäänkin ratkaisemaan mahdollisimman nopeasti.

Tässäkin on pitkälti kysymys siitä, saadaanko turvapaikkamenettelyyn riittävästi voimavaroja.

ASTRID THORS

maahanmuutto- ja eurooppaministeri

Muutama nopea laskutoimitus.

199 vuorokautta jaettuna 30:lla (eli kuukauden keskipituudella) tekee tulokseksi noin 6.6 kuukautta.
Kun tämä kerrotaan taas (kahdelletoista jaetulla 12000) 1000:lla eurolla saadaan 6600 euroa.

Tämän verran – 6600 euroa – siis maksaa keskimäärin yksi turvapaikanhakija (turvapaikkaan liittyvän käsittelyprosessin kuluessa) suomalaiselle yhteiskunnalle.

Joukossamme on lukuisa joukko työmarkkinatuen perusosalla tai kansaneläkkeellä kituuttavia yhteiskuntamme syntyperäisiä jäseniä.

Heidän saamansa yhteiskunnallinen tuki on keskinmäärin noin 500 euroa kuukaudessa. Kun laskemme saman kaavan mukaan 199 vuorokautta jaettuna 30:lla (eli kuukauden keskipituudella) tekee tulokseksi noin 6.6 kuukautta. Kun tämä kerrotaan 500:lla saadaan 3300 euroa.

Tämän verran – 3300 euroa – siis maksaa keskimääräisellä yhden turvapaikanhakijan käsittelyajalla yhden suomalaisen sairaan, työttömän tai syrjäytyneen ylläpito suomalaiselle yhteiskunnalle.

Kummasti näyttää siltä, että ns. hyvinvointiyhteiskuntamme on valmis priorisoimaan kenet tahansa yhteiskuntamme ulkopuolelta saapuneen ihmisen omien kansalaistensa etu- ja yläpuolelle.

Onko tässä mitään laitaa?

Päivän kysymys:

EDIT: Kiitos AnttiT:lle pilkkuvirhestä huomauttamisesta.

Advertisement

 

Suomalaista piilokorruptiota

Oula Lintula kysyi varsin asiallisen ja ajankohtaisen kysymyksen masinoinnista Sananvapausfoorumilla.

Tämä herätti eräitä ajatuksia minussa.

Tämä nimittely masinoinnista osoittaa sen, että vallanpitäjät joko pelkäävät valtansa puolesta tai haluavat nitistää kaikki soraäänet jo versovaiheessa. Tosin se osoittaa myös sen, että nykyinen nomenklatura ei oikein ymmärrä internetin merkitystä ja sen aikaansaamia muutoksia koko maailmassa.

Yhteiskuntamme on päivänvalossa tarkastellen osoittautunut – vastoin kaikkia kaunopuheita ja epäilysten hiljalleen todeksi osoittautuessa – varsin oligarkkiseksi valtioksi.

Se mikä näyttää ulos päin kauniilta kansanvallalta ja monipuoluejärjestelmältä, onkin erinäisten keskenään kissanhäntää vetävien ja saaliin lopuksi keskenään jakavien saalistajien – sanoisinko vennamolaisesti – rosvojoukko. Tämä sama piirre näkyy olevan määräävänä kaikessa muussakin suomalaisessa yhteiskunnallisessa toiminnassa.

Tuskin kukaan sanoo naama vakavana osallistuvansa yhdistystyöhön pelkästään ja ensisijaisesti yhteisen hyvän ja edun vuoksi. Minä myönnän osallistuvani metsästysseurani touhuihin vain ja ainoastaan siitä syystä, että hirvenmetsästys on käytännössä mahdotonta yksin Suomessa. Minä hyödyn seurasta ja seurani muista jäsenistä – näiden hyötyessä minusta. Tämä on vielä moraalisesti oikein.

Aivan toinen tilanne on sitten se, kun käytetään näitä yhteisöjä ja yhdistyksiä ponnahduslautana valtaan tai pelkästään oman edun tavoitteluun. Se ei ole minun mielestäni mitenkään moraalisesti hyväksyttävää, vaikka onkin maan tapa. Tässä näkyy suomalaisen yhteiskunnan läpi kulkeva piilokorruptio.

Pahimmillaan tämä piilokorruptio näkyy vallatuissa ja käytön jälkeen hylätyissä tai suoranaista oman edun tavoittelua varten perustetuissa yhdistyksissä – unohtamatta tässä mitenkään suomalaisen piilokorruption todellisia kukkasia – asunto-osakeyhtiöitä.

Vallassa on muuten (juuri nyt) aivan selvä internetistien läpimentävä aukko. Aika sitten näyttää muuttuuko mikään vai onko ihminen edelleen – sukupolvesta toiseen – Niccolo Macchiavellin erinomaisesti kuvaama omaa etuaan ajava häikäilemätön eläin. Sellainen, jolle sosiaalisuus on vain keino toteuttaa omia päämääriään.