Oikeuskansleri:”Vanhanen on siten menetellyt lainvastaisesti”

Tapaus Matti Vanhasen tekemiksi epäiltyihin   ministeririkoksiin liittyvä tutkinta on polkaistu sitten viimeinkin odotetusti liikkeelle.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkan mielestä Vanhanen oli esteellinen osallistumaan valtioneuvoston yleisistuntoihin, joissa päätettiin Raha-automaattiyhdistyksen avustusten myöntämisestä Nuorisosäätiölle. Tämän perusteella oikeuskansleri lähettää Vanhasen mahdollisen esteellisyyden eduskunnan perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Vanhanen voi joutua valtakunnanoikeuteen.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi ilmoitti puolestaan, että Vanhasta koskevaa asiaa käsitellään tiistaina. Ensi vaiheessa Vanhaselta pyydetään vastinetta. Vastineen laatimiselle ja jättämiselle annetaan aikaa normaalisti pari kolme viikkoa.

Vähemmän yllättäen Vanhanen itse ei halunnut vielä kommentoida asiaa mitenkään..

Oikeuskansleri on selittänyt näkemystään lehdistötiedotteessa. Hänen näkemyksensä mukaan asia on varsin yksinkertainen :

Pelkistetysti asiassa on kyse siitä, että Matti Vanhanen oli saanut Nuorisosäätiöltä yli 20 000 euron taloudellisen tuen vuoden 2006 presidentinvaalikampanjaansa varten. Vanhanen puolestaan oli pääministerinä toistuvasti vuosina 2006–2009 ollut valtioneuvoston yleisistunnossa myöntämässä Raha-automaattiyhdistyksen varoista miljoonaluokan avustukset samaiselle säätiölle. Näin on muodostunut asetelma, joka hallintolain esteellisyyssäännöksen tarkoittamalla tavalla on vaarantanut luottamuksen Vanhasen puolueettomuuteen. Vanhanen on siten menetellyt lainvastaisesti.

Tämä on mielenkiintoista. Mielenkiintoista siksikin, että Jonkka tarvitsi kuukausia aikaa, pystyäkseen tekemään tämän  yksinkertaisen johtopäätöksen.

Oikeuskansleri Jonkka sai nimittäin jo vuosi sitten kantelun, jossa oikeuskansleria pyydettiin selvittämään pääministerin esteellisyyttä RAY:n varojen jakamisessa valtioneuvostossa.

Hitaita ovat herrojen kiireet…

Keskusrikospoliisissa on parhaillaan vireillä Nuorisosäätiön antamia vaalitukia koskeva laaja esitutkinta.  KRP:n tutkinnalla on  rakenteellinen yhteys nyt oikeuskanslerin käsittelemään tapaukseen. Vanhasen saamaa tukea olisi oikeuskanslerin mielestä syytä tarkastella osana esitutkinnassa olevaa asiakokonaisuutta.

Oikeuskanslerin käsitys on, että ilman tämän yhteyden huomioon ottamista ei Vanhasen osallistumisesta avustuspäätöksien tekemiseen Nuorisosäätiölle saada oikeaa kuvaa

Oikeuskansleri on tehnyt yhteistyötä keskusrikospoliisin kanssa ja pyytänyt kahteen otteeseen selvitystä Vanhaselta. Oikeuskansleri halusi tietää, oliko Vanhanen tietoinen Nuorisosäätiöstä saamastaan vaalituesta silloin kun hän oli päättämässä valtioneuvostossa Nuorisosäätiölle menevistä avustuksista.

Tässä vaiheessa oikeuskansleri ei halua kuitenkaan julkistaa Vanhaselta saamiaan selvityksiään. Ne eivät kuitenkaan ole ilmeisestikään vakuuttaneet oikeuskansleria, koska tämän mukaan Vanhanen on nyt toiminut lainvastaisesti.

Jos eduskunnan perustuslakivaliokunta päättää aloittaa rikostutkinnan, sen suorittaa käytännössä keskusrikospoliisi. Syytteen nostamisesta valtakunnanoikeudessa päättää eduskunnan täysistunto. Tämä mahdollinen (jopa todennäköinen) syyte käsitellään valtakunnanoikeudessa, jossa syytettä ajaa valtakunnansyyttäjä.

Se mikä tässä asiassa ei vakuuta on oikeuskanslerin rooli. Jonkka panttasi kantaansa varsin pitkään, antaen näin (ainakin teoriassa) Vanhaselle aikaa ja mahdollisuuden hävittää jälkiään.

Ja vielä huolestuttavampaa on se, että miksei Jonkka ole hoitanut virkaansa siten kuin laki edellyttää? Hän nimittäin istuu jokaisessa valtioneuvoston kokouksessa – valvomassa kokouksen ja valtioneuvoston tekemien päätösten laillisuutta virkansa puloesta.

Olisiko syytä tutkia myös Jonkan rooli tässä valtakunnan ylimmälle tasolle saakka levinneessä korruptiovyyhdissä?

Tai ainakin se, on hän syyllistynyt tässä ja/tai jossain muussa asiassa virkavirheeseen ja onko hän sopiva sekä kykenevä hoitamaan virkaansa?

Yhtäkaikki, tämä ei ole omiaan nostamaan luottamusta suomalaisen poliittisen kulttuurin uskottavuuteen – eikä korkeimpiin virkamiehiin. Nyt olisi (etenkin näin vaalien alla) aika käynnistää puolueettoman perustuslakituomioistuimen luominen viimeinkin Suomeen sekä tarkastella vallan valvontaa myös suoran demokratian näkökulmasta.

Lähteet: Finlex, US, YLE, OKV

Advertisement

 

Sosialidemokraattinen kaksoisstandardi

… ei ole kyse rasismista, kun Suomen demari- ja ay-liikkeen johtajat ovat olleet huolissaan ongelmista ulkomaista työvoimaa käyttävissä yrityksissä.

Presidentti Tarja Halonen valtiovierailullaan Virossa 4.5.2010.

Näiden (maahanmuuttokriittisten) palstojen seuraaminen on ajan hukkaa. Osa siellä kirjoittavista kutsuu itseään ilman ansioita kriitikoiksi. Kritiikin tärkeä tunnusmerkki on, että otetaan asiasta myönteiset ja kielteiset piirteet ja punnitaan niitä. Se ei ole kritiikkiä, jos ihmisellä on jo kanta valmiina.

Halosen aviopuoliso tohtori Pentti Arajärvi Pohjalaisessa 4.5.2010.

Lähteet: HS, Pohjalainen

 

Viikon mokutus 17/10

… monet näistä (rakennusalalla toimivista) yrityksistä, jotka eivät noudata pelisääntöjä ovat nimen omaan suomalaisia yrityksiä.

Työministeri Anni Sinnemäki (vihr.) YLE:n A-Talkissa 29.4.2010.

 

Virallisia valheita maahanmuutosta – ja suomalaisista

Tiesitkö muuten sen, että sodan uhreina evakoiksi joutuneet karjalaiset ja heidän jälkeläisensä luokitellaan nykyään virallisen suomalaisen tahon toimesta  maahanmuuttajiksi? Tai sen, että saman tahon mukaan Amerikan alkuperäisasukkaiden hävittäminen oli hieno asia, koska näin luotiin nykyinen Yhdysvallat?

Tai että joku Laura Kolbe-niminen – lähinnä saduiksi luokiteltavia leperryksiä runoileva tyyppi – on jo päättänyt Sinun puolestasi (ja Sinun kustantamastasi julkisesta suojatyöpaikastaan käsin) sen, että Suomesta tulee monikulttuurinen?

Tai sen, että Suomessa, että syrjintää saa kohdistaa Suomessa valtaväestöä edustaviin kantasuomalaisiin? Ja, että samoin perustein kantasuomalaisten sanavapautta saa (ja pitääkin kirjoittajien mielestä) rajoittaa?

Tämä kaiken sekä paljon muutakin samanlaista  ja -sisältöistä löydät Puhetta maahanmuutosta-sivustolta.

Moni muukin on jo toki  saattanut löytää tämän suomalaista alkuperäisväestöä ja kansanvaltaista hallintomalliamme loukkaavan sivuston Ikävintä tässä sivustossa on se, että sen sisältämä kiihottaminen  kansanryhmänä suomalaisia vastaan ja yleisestä mielipiteestä ja demokraattisesta hallintotavasta viisveisaamaton propaganda on toteutettu sisäministeriön toimesta ja Euroopan Unionin rahoittaman Living Together -hankkeen puitteissa.

Tämän hankkeen toteuttajiksi on myös  onnistuttu saamaan uskomattoman yksisilmäinen ja -mielinen suomalaisuuttaan vihaava (ja muutamalla maahanmuuttajalla täydennetty), suojatyöpaikoissaan mekastava, äänekäs ja marginaalimielipiteitä edustava sekä muutenkin yhteiskunnallisesti  vahingollisten ihmisten lauma.

Jos tämä on nyt sitä paljon puhuttua asiallista maahanmuuttokeskustelua, niin herää kysymys oikeastaan enää siitä, että kuinka tyhminä päättäjät pitävät tavallista suomalaista normivirtasta?

Vaalit ovat tulossa ja jokaisen meistä on syytä miettiä vakavasti sitä, että antaako äänensä akuankalle, kirkkoveneelle vai väkipakolla monikulttuuria vääntävälle viherpunaisten höpönassusakille?Vai pitäisikö ääni antaa varmuuden vuoksi suurille valtapuolueille?

Vai olisiko kenties Sinunkin  syytä – kansanedustajien  työnantajan ominaisuudessa – muuttaa omalta kohdaltasi  tämä meiltä kysymättä aloitettu hullunmylly ja antaa äänesi vaikka aidolle nykymenosta huolestuneelle kritiikille?

Lähde: puhettamaahanmuutosta.fi

 

Tiedoksi duunarille

Vi har stora förändringar på gång där väldigt uppskattade industriarbeten inte har samma privilegierade ställning längre. Dynamiken mellan samhällsgrupperna blir svår.

Maahanmuuttoministeri Astrid Thors HBL:n haastattelussa 27.3.2010.

Suomeksi käännettynä tuo ministeritasolta tullut ilmoitus menee jokseenkin näin, että, meillä (Suomessa)  on tapahtumassa suuria muutoksia, kun hyvin (yhteiskunnallisesti)  arvostetuilla teollisuustyöläisillä ei tule olemaan (tulevaisuudessa) enää nykyistä etuoikeutettua asemaansa. Suomessa olevien yhteiskuntaryhmien dynamiikka (vuorovaikutussuhde)  tulee jatkossa muuttumaan vaikeaksi.

Tämä on sen luonteinen ilmoitus, jota jokaisen (etenkin näillä työvoimavaltaisilla aloilla työskentelevän) suomalaisen duunarin kannattaa ihan aikuisten oikeasti miettiä.

Etenkin tehdessään äänestyspäätöstään sen perusteella, haluaako Suomen olevan tulevaisuudessa kasvavan halpatyövoiman maa, vai haluaako tällainen duunari pitää kiinni hyvinvoinnistaan, työpaikastaan ja työolosuhteistaan?

Toisaalta voi myös ihmetellä, miksi täti Astrid ei kerro näistä todellisista päämääristään ja ajatuksistaan (suomenkielisessä) valtamediassa?

Äänestämällä voi  onneksi (vielä toistaiseksi) vaikuttaa – vasemmistoliitolta (tai yleensä ottaen koko perinteiseltä vasemmistolta) duunarin on turha apua odottaa, yhtään sen enempää tai vähempää kuin kokoomukselta, vihreiltä, keskustalta, demareilta tai ärkoopeeltakaan.

Lähde: HBL

 

Ärsyttääkö naapurisi? Ilmianna hänet

Suomi niminen valtio on ottanut jälleen kerran aimo askeleen pois kansalaisvaltiosta ja kohti poliisivaltiota. Poliisi on avannut aidon DDR:läisessä ja orwellilaisessa hengessä anonyymin ilmiantopalvelun kotisivuilleen.

Tällaisella ilmiantopalvelulla poliisi mahdollistaa perättömien ilmiantojen tekemisen vaivattomasti – ja jopa kannustaa siihen. Jos naapurisi ärsyttää ja tiedät tämän kirjoittelevan esimerkiksi blogia, voit käyttää näppärästi poliisia omaan kiusantekoosi tästä eteenpäin.

Samoin voit nyt työllistää poliisia usuttamalla sen pomosi, anoppisi, poliittisen vastustajasi, vihamiehesi  tai kenen tahansa sellaisen  kimppuun josta et pidä ja  joka toimii netissä.

Se kuinka paljon tällainen toiminta tulee sitten syömään poliisin resursseja, ei näytä kiinnostavan poliisijohtoa eikä näitä armaita päättäjiämme. Valvonta, sensuuri ja kuri näyttäisivät muodostuneen jo itsetarkoitukseksi tässä entisessä demokratiassamme.

Mielenkiintoista on tosin se, miten Orwellin totalitaristinen maailma tuli sitten Suomeen ihan muutamassa vuodessa-  ja nimen omaan liberaaleiksi julistautuneiden vihreiden hallitessa oikeusministeriötä Demlan tuella.

Historia tulee aivan varmasti muistamaan tämän päivän päättäjät – mutta ei välttämättä hyvällä.

Lähde: Poliisi

Jk. Myös Jarkko Pesonen kirjoittaa samasta asiasta.

 

SDP:n kopiokone jauhaa

SDP hallitsee edelleen (ja täysin suvereenisti) yhteiskunnallisten  ideoiden heittämisen ilmaan – muiden ideoita kopioiden ja ne omikseen julistaen.

Sosiaalidemokraatit liputtavat tänään julkaistun uutisen mukaan sen puolesta, että myös naiset velvoitettaisiin osallistumaan kansalaispalveluun. Sen voisi suorittaa perinteisenä varusmiespalveluna, siviilikriisinhallinnassa tai esimerkiksi ensiapu- tai hoivatehtävissä.

Sdp esittää, että mahdollisuus koko ikäluokkaa velvoittavasta kansalaispalvelusta selvitetään tulevalla vaalikaudella.

Kansalaispalvelua ideoinut Sdp:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen jaosto perustelee ehdotustaan sukupuolten tasa-arvoisella kohtelulla. Työryhmän puheenjohtajan Eero Heinäluoman mukaan naisillekin pakollinen kansalaispalvelu voisi olla muutaman kuukauden mittainen.

Onhan se kiva lukea lehdestä, kuinka omat ajatukset kelpaavat jo  demareillekin. muistatte varmaan mitä olen aikaisemmin kirjoittanut esimerkiksi koko ikäluokkaa koskevasta kansalaispalvelusta ja Nato-jäsenyydestä? (noilla hakusanoilla löytyy useampin aiheisiin liittyvä kirjoitus).

Tässä pitäisi varmaan olla imarreltu, mutta jotenkin sellainen tilanne ei tunnu kovin oikealta, jossa toista poliittista laitaa edustava puolue varastaa (jo useampi vuosi sitten)  esittelemäni idean ja esittelee sen omana tuotoksenaan.

Mutta myönnetään toki, että SDP osoittaa enemmän isänmaallisuutta ja tervettä järkeä kuin esimerkiksi työttömyysministeri Anni Sinnemäen luotsaama vihreät.

Sinnetänne (ja takaisin lähtöpisteeseen) periaatteella työvoimapolitiikkaa luotsaava työministerimme on nimittäin kertonut omia näkemyksiään asian tiimoilta Vihreiden verkkosivulla julkaistussa blogikirjoituksessaan.

Päinvastoin kuin vastuulliset ja yhteiskunnallisesta hyvinvoinnista huolissaan olevat tahot,  Sinnemäki  ei ole kiinnostunut kansalaispalveluksen kautta toteutuvasta todellisesta tasa-arvosta. Sinnemäki näkee asian näin:

”Asevelvollisuutta lyhentämällä ja valikoivammaksi muuttamalla saataisiin monet nuoret nopeammin jatko-opintojen pariin. Nyt asevelvollisuuden suoritus kuluttaa ajankohtien hankaluuden vuoksi usein kaksikin opiskeluvuotta”,

Vai niin?

Jälleen kerran työministerimme osoittaa sen, kuinka kauas todellisuudesta –  eliittiin kuuluva (ja päivääkään todellista työtä tekemätön) poliittinen broileri – voikaan Suomessa ajautua.

Yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti, terveydenhoidollisesti ja kasvatuksellisesti puolen vuoden varusmiespalvelus on paljon arvokkaampi asia, kuin kahdenkaan vuoden aikaistaminen työuralla.

Lisäksi Sinnemäki unohtaa puolustusvoimien työllistävän vaikutuksen varuskuntapaikkakunnilla, koko kansan armeijan edut sotilasluokan syntymiseen nähden ja noin yleensäkin yhteisen yhteiskunnallisen edun. Tällainen toimenpide olisi omiaan luomaan lisää työttömyyttä – kuten työministerimme kaikki muutkin ideat.

Unohtamatta hetkeäkään sitä ristiriitaa mikä on koko vihreän puolueen puheiden ja tekojen välillä. Vihreät esiintyvät jatkuvasti niin ristiriitaisia kommentteja ja aloitteita esittäen, että tässä herää aito ihmetys siitä, minkälainen ihminen äänestää vihreitä?

Tämä arvoliberalismiaan kovalla äänellä kailottava puolue ajaa todellisuudessa yksilönvapauksien kaventamista ja ihmisten pakottamista haluamiinsa asioihin.

Sinnemäen blogissaan esittämä työvoimapoliittinen ohjelma on – anteeksi karkea ilmaisuni – puhdasta paskaa. Ympäripyöreää, elämästä ja todellisuudesta kaukana olevaa puutaheinää.

…Työkyvystä pitää huolehtia paremmin… Pään pitää kestää… Työtä erilaisissa elämänvaiheissa… Nopeammin uran alkuun… Nuorten syrjäytyminen pitää estää.. mutta myös eläkejärjestelmään tarvitaan muutoksia… blaa, blaa, blaa…

Missä pihvi? Ai niin, eihän sitä vegaanin kirjoituksesta voi (tietenkään) löytyä.

Sinnemäki on tyypillinen vihreä – pinnalta vihreä ja sisältä punainen vesimeloni. On naiivia kuvitella, etteikö kommuunissa asuva kommunistimme pyrkisi aidosti luomaan oman kaltaistaan mallia kommunismista. Älkää edes kuvitelko muuta.

Palataanpa kuitenkin demareihin. SDP:n kohdalla niiden aidosti omien ideoiden tuottaminen jäi aikoinaan ”Jo riittää!” kampanjaan. Sen jälkeen tämä yleispuolue on ollut lähinnä kummallinen punakorporaatioiden peitejärjestö ja savijalkainen poliittinen pikkujättiläinen suomalaisen poliittisen toiminnan kentällä.

Sen ainoa varteenotettava yhteiskunnallinen tehtävä näyttäisi nykyään olevan ainoastaan nostalgisen hurmoksen ja harhaisen tunteen luominen vappumarssien kautta niille ihmisille, jotka luulevat edustavansa ylemmässä keskiluokassa sitä aitoa duunaria.

SDP oli aikoinaan tärkeä tekijä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan luomisessa, nyt se näyttää muuttuneen tarpeettomaksi pyhäinjäännökseksi menneiltä ajoilta.

Oikeastaan tuo puolue näyttäisi muuttuneen toisten ajatuksia ominaan suoltavaksi kopiokoneeksi…

Lähteet: Vihreät, STT

 

Halpatyövoiman haalijat

Monikulttuuriuskontoa julistava julkisrahoitteinen Yleisradiomme jatkaa myös muutaman toimittajan viitoittamalla tiellä. Ammattimiehiä haalitaan nyt Romaniasta-otsikolla varustettu ns.uutinen herättää jälleen kerran kumman skitsofreenisen olon lukijassa – ei nimittäin tiedä pitäisikö tässä itkeä  vai nauraa?

Ylen uutistoimitusta edustava Kristiina Tolkki täräyttää nimittäin lukijaa hudaan heti kättelyssä lauseella eläköityvä Suomi tarvitsee entistä enemmän ulkomaista työvoimaa. Tämä edustaa joko a)täydellistä ymmärtämättömyyttä suomalaisesta arkitodellisuudesta, b) työttömiin kanssakansalaisiin kohdistettua ivaa tai c) kieroutunutta huumoria.

Maassa joka taistelee taloudellisen taantuman alla ja jossa oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2009 joulukuussa 206 000, mikä oli 44 000 enemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Työttömien miesten määrä lisääntyi 34 000:lla ja työttömien naisten 11 000:lla. Työvoimaan kuulumattomia työikäisiä oli joulukuussa 1 418 000, mikä oli 62 000 enemmän kuin vuotta aiemmin.

Tästä huolimatta – julkisin varoin kustannetun – YLE:n akuliinatoimitus, väittää silmät suurina että, tällä hetkellä pulaa on korjausrakentajista, siivoojista ja sairaanhoitajista. Vuokratyöyritykset etsivät työntekijöitä etenkin uusista EU-maista, kuten Romaniasta.

Näin siitä huolimatta, että juuri rakennusalan työttömyysluvut ovat karua luettavaa.  Vuoden 2009 kolmannella neljänneksellä rakennusalan työttömiä oli noin 16 400 eli määrä oli kasvanut 48 prosenttia vuoden takaisesta.

Etenkin talonrakennusalalla avointen työpaikkojen väheneminen ja työttömyyden kääntyminen kasvuun on tapahtunut erittäin nopeasti uudisrakentamisen suhdannekäänteen seurauksena. Vuoden 2009 alkupuoliskolla talonrakentamisen avointen työpaikkojen määrät puoliintuivat vuodentakaisista.

Kolmannella neljänneksellä rakennusalan avoimia työpaikkoja oli 45 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vielä vuotta aiemmin alalla oli kova pula ammattitaitoisesta työvoimasta, mutta uudisrakentamisen kysynnän voimakkaan vähenemisen vuoksi alan työvoimapula on hellittänyt ja työllisyysnäkymät selvästi synkentyneet.

Uutiseen päässyt vuokratyövoimaa välittävä Varamiespalvelu-yhtiöt väittää, että esimerkiksi korjausrakentajia on vaikea löytää. Varamiespalvelu-yhtiöiden toimitusjohtaja Mika Kaukonen sanoo myös, että:

Kun tästä mennään muutama vuosi eteenpäin, tarvitaan entistä enemmän väkeä myös sosiaali- ja terveysalalle.

Varamiespalvelut etsii uusia työntekijöitä muun muuassa Romaniasta. 32-vuotias Moldoveanu Dorel on ollut Suomessa rakennustyömiehenä pari vuotta. Hän on työskennellyt aiemmin myös Saksassa ja Israelissa. Turussa tällä hetkellä työskentelevä Dorel kertoo, että:

Suomalainen työpaikka on paljon parempi kuin saksalainen. Palkka on hyvä ja ihmisten kanssa tulee hyvin toimeen.

Niin… Voisin oikeastaan lainata (hieman mukaillen tähän Eva Biaudetin lausuntoa, nimittäin minäkään en toivo, että Suomesta tulee vierastyöläisyhteiskunta.

En kannata todellakaan sitä, että tänne tulisi vain miehiä, jotka eivät asetu tai naisia, jotka jättävät perheensä, mutta en kannata myöskään heidän perheidensä tänne raahaamista.

Meidän on punnittava, halutaanko ajaa suomalaisten etua vai keskittyä siihen, että saadaan lisättyä tulijoiden lukumäärää – ja työn hinnan alenemista.

Suomi on siitä hyvä maa, että täällä eletään sääntöjen mukaan, mutta aina ei nähdä, mikä sääntö on se keskeinen sääntö.

Minun mielestäni esimerkiksi tässä ei ole päätä eikä häntää – edelleenkään.

Suomi on todellisuudessa kuitenkin sellainen maa, että meillä ei ole olemassa (eikä näköpiirissäkään) minkäänlaista työvoimapulaa Suomessa on paheneva pula rehellisistä  työnantajista ja yrityksistä jotka ovat valmiita ajattelemaan asiota (entiseen tapaan) myös nykyistä projektia muutaman kymmenen vuotta kauemmas.

Mielenkiintoista koko hommassa on se, että yritysmaailmassa tehdään tuskin milloinkaan mitään minkään muun, kuin taloudellisen voiton eteen. Eräs tämän toiminnan tärkeimmistä motivaatiotekijöistä on pyrkimys pudottamaan työn hinta niin halvaksi, että sellaisen suomalaisen, joka elättää itsensä ja perheensä sillä, on mahdotonta tulla toimeen tuolla palkalla.

Nykyinen työvoimapulavalitus perustuu puhtaasti siihen, että koko puuhan  taustalla on halu saada halvinta mahdollista työvoimaa ilman oikeuksia. Kieron ja markkinoita vääristävän kilpailun tuottama voitto siirtyy suoraan näiden yhtiöiden katteeseen ja sitä kautta sen omistajille ja toimivalle johdolle.

Kun nykyiset yhteiskunnan päättävissä asemissa olevat hölmöläiset ovat sitten joko a) liian hyväuskoisia, b) monikulttuuriuskovaisia tai c) edustavat tällaisesta rallista hyötyviä tahoja, niin ei ole ihme, että suomalainen duunari kärsii nykyisestä  tilanteesta lamankin aiheuttamaa perustilannetta enemmän.

Suomalaisten rakennustyöläisten työttömyys olisi  täysin tuntematon asia, jos täällä ei olisi ulkomaalaista halpatyövoimaa rakentamassa- ja kilpailua vääristämässä. Ja  – kuten  Varamiespalvelu-yhtiöiden Kaukonen jo sanoikin – alkuperäisväestön työttömyyttä ollaan laajentamassa myös muille aloille – (kielitaidottomia) sairaanhoitajia Filippiineiltä tai lääkäreistä Baltiasta, ei herätä ajatuksena kovinkaan korkeaa luottamusta jo nykyisinkin horjuvaan suomalaiseen terveydenhuoltoon.

Kun tähän vielä ynnätään ne 15 000 maatalouteen ulkomailta tuotettua piikaa ja renkiä, niin suunta on varsin selvä.

Sitten on vielä selityslistalla tämä kuuluisa eläköityminen. Nämä halpatyövoimaa Suomeen haalivat väittävät myös sitä, jotta kaikkien eläkkeelle jäävien työpaikat saataisiin täyteen, Suomeen pitäisi ottaa neljän seuraavan vuoden aikana saman verran väkeä kuin Helsingissä on asukkaita.

Tämä onkin nykyisen työvoimapulakuplan härskein vale. Kyse ei ole siitä, etteikö Suomessa olisi tarpeeksi työvoimaa – kyse on siitä, että ihmisille ei haluta maksaa (tietyissä piireissä) oikeaa palkkaa oikeasta työstä.

Tosin asian kanssa todellisuudessa töitä tekevässä työvoimahallinnossa ei uskota, että tilanne muuttuu ihan äkkiä.

Tulijoita kyllä olisi, mutta ei välttämättä sellaisia kuin me haluamme.

Niin –  itsekin työantajan asemassa joskus (silloin tällöin oto) vaikuttaneena, olen arvostanut aina työntekijöissä (myöskin päätoimeni alaisissa) rehellisyyden, asiakaspalvelutaidon ja ahkeruuden lisäksi suomalaisen kulttuurin ja ihmisen ymmärtämistä sekä kieli- ja ammattitaitoa.

Nämä kaksi viimeistä ominaisuutta ovat muuten  allekirjoittaneelle korostuneet entisestään  terveydenhuollosta (potilaana ja omaisena) muutaman viimeisen vuoden aikana saatujen  kokemusten kartuttamina.

Niin, piti vielä todeta (melkein unohtui), että näissä kuvioissa, joissa olen (perheenjäsenteni kanssa) toiminut mukana yrityksen pyörittämisessä, on varsin hyvin ymmärretty se, että jos työnantaja on maksavinaan palkkaa, myös työntekijä on tekevinään töitä.

Ja päinvastoin.

Lähteet: YLE, HS, Stakes, RT, RL

 

Suomalainen oikeusturva ja sananvapaus vaakalaudalla

Kun oikeusministeri Tuija Brax huomasi yllätyksekseen (ilmeisesti tämän jutun luettuaan), että perustuslaki Suomessa suojelee kansalaisten mielipiteen-, ilmaisun- ja sananvapautta, eikä lainsäädäntöömme ole (muutaman juristin vastaväitteistä huolimatta) edelleenkään (eduskunnan tahdosta) kirjattu rasismia rikokseksi, hänelle tuli ilmeisesti hätä  (vaalikausi kun lähenee loppuaan ja jatko lainsäädäntötyön korkeimpana valvojana ei ole ollenkaan varma).

Brax reagoi asiaan ja hän rykäisi hädissään ns.työryhmän manipuloimaan lainsäädäntöämme haluamaansa suuntaan. Tuo työryhmä esittää tänään julkaistun uutisen mukaan sitä, että rasismin ohella muutkin vaikuttimet voisivat olla peruste tuomion koventamiselle.

Esimerkiksi pahoinpitelystä seuraisi (ilmeisesti eduskunnan kantaa juurikaan kysymättä, ihan näiden muutaman demokraattisen lakimiehen keskinäisellä päätöksellä?) tavallista ankarampi rangaistus, jos tekijää on ärsyttänyt uhrin sukupuolinen suuntautuminen, vammaisuus, uskonto tai elämänkatsomus (eli vastapuolen tahallinen provosoiminen tullaan sallimaan tulevaisuudessa?)

Rasistinen vaikutin (vaikka rasismi- ja viharikoksia ei siis lakiin ole kirjattu)  on ollut koventamisperusteena jo vuodesta 2002. Työryhmän mukaan poliisi kirjaa rasistisia motiiveja ylös varsin usein, mutta oikeuden tuomioissa ne harvemmin näkyvät.

”Motiivista on usein vaikea saada näyttöä. Voimassa oleva säädös on tulkinnanvarainen ja siksi ongelmallinen”

sanoo työryhmän jäsen valtionsyyttäjä Mika Illman.

Minusta on aika paksua, että virantoimituksessaan (ihmisoikeus- ja sananvapauskysymyksissä)  varsin usein tulilinjalle joutunut valtionsyyttäjä on otettu manipuloimaan (hänelle kelpaamatonta) lainsäädäntöä (vastoin eduskunnan kantaa) itselleen sopivaksi.

Joissain aidoissa sivistysmaissa Illmanin touhut olisivat johtaneet – jos nyt ei suoraan  hyllyttämiseen, erottamiseen tai muihin tehtäviin siirtoon – niin ainakin tutkintaan. Sen verran yleisestä oikeustajusta poikkeavalta, puolueelliselta ja poliittisesti leimautununeela tuo toiminta on ajoittain näyttänyt sivustaseuraajan silmissä.

Sinänsä se periaate, että yhteiskunta suojelee jäseniään on erittäin toivottua. Tällaisen työryhmän jäljiltä on tosin pelättävä sitä, että ajatusrikollisten ja mielipidevankien määrä tullee jossain vaiheessa kasvamaan räjähdysmäisesti.

Kyse on todellisuudessa (kylmästi) siitä, että Braxin asettama työryhmä myötäjuoksijoineen haluaa kriminalisoida perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten suojaaman sananvapauden – nimen omaan heitä vastakkaisia mielipiteitä esittäviltä ihmisiltä. Tällainen manipuloitu toisinajattelijajahti tuo mieleen lähinnä DDR:n ja Neuvostoliiton – mutta näillä ihmisillähän on joukoissaan sellaisia, joilla on jo valmiiksi kokemusta tuosta systeemistä ja siellä harjoitetusta toiminnasta.

Tämä työryhmä luovutti hätäisesti kasatun (ja yksipuolisen) mietintönsä oikeusministeri Braxille tiistaina Helsingissä.

Työryhmä ehdottaa lakiin myös muutoksia, jotka helpottaisivat internetin rasismiin puuttumista. Laissa tehtäisiin selväksi, että pelkkä nettilinkin tarjoaminen rasistisille sivuille voi olla kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Lakiin lisättäisiin Braxin työryhmän toivomuksesta uusi rikosnimike törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Sellaiseksi voitaisiin katsoa esimerkiksi yllyttäminen joukkotuhontaan tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn tappoon.

Törkeä kiihottamisrikos toisi enimmillään neljä vuotta vankeutta. Nykyään kiihottaminen kansanryhmää vastaan voi tuoda korkeintaan (oikeuskäytännössämme varsin kovan) kahden vuoden tuomion.

Eli käytännössä työryhmä ajaa takaa sitä, että väärän mielipiteen julkaisemisesta (ajatusrikoksesta) tulisi neljä vuotta vankeutta – samaan aikaan kun Suomessa  ihmisen tappamisesta selviää sakoilla.

Työryhmän mukaan rasistisia väitteitä esitetään netissä paljon – erityisesti keskustelupalstoilla, joissa keskustelijat voivat revitellä nimimerkkien suojissa. Esimerkiksi Sellon ampumistapaus sai työryhmän mukaan aikaan rasististen viestien vyöryn (kuka vielä väittää, ettei lainsäädäntötyö olisi tarvittaessa nopeaa… 😉 ).

Braxin mukaan lausuntokierroksella onkin pohdittava sitä, miten keskustelupalstojen pitäjien vastuuta selvennettäisiin. Lehdet ovat vastuussa verkkosivuistaan, mutta niin sanotuilla vapailla sivustoilla käydään vilkkaita keskusteluja, joista ketään ei yleensä saada vastuuseen.

”Mitä pitäisi tehdä yhteisöille, jotka eivät poista rasistisia viestejä, vaikka niitä toistuvasti kehotetaan siihen”

Esityksen mukaan myös yhteisö voisi joutua vastuuseen rasistisesta rikoksesta, kuten kiihottamisesta tai syrjinnästä. Tällöin rangaistus olisi yhteisösakko.

Tämä ei tietenkään koskisi oikeita mielipiteitä eikä  suoraa suomalaisiin tai miehiin kohdistuvaa ammattimaistakaan kirjoittelua. Ilmeisesti tällä lainsäädäntötyöllä haetaan myös lainsuojaa esimerkiksi seuraaville ilmaisuille:

*…vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin…
*…tuommoinen niskamakkara siellä orpona istui…
*…tämän mullin ja elukan elämä…
*…kuohittu mahtisonni…

Sen sijaan sanojen pakolainen, maahanmuuttaja, islam, muslimi, afrikka, tummaihoinen, arabitaustainen tai somali käyttämisestä tulee yksittäin ilmeisesti vuoden vankeusrangaistus ja yhdistettynä niiden käyttämisestä tulee sitten neljän vuoden vankeustuomio.

Vaikka Kaarina Hazard sitten saatiinkin JSN:n  eteen tutkittavaksi, on kansalaisten syytä olettaa, että tällainen valtaväestöä halventava ja loukkaava  kirjoittelu tulee saamaan Lex Braxin erityisen suojan:

Meni oikealla hetkellä. Ymmärsi mennä. Kuten Elvis oksennukseensa tai Marilyn lääkkeisiin. Tahdomme loppuun dramaattisen käänteen, emme kiusallista hiipumista, joka on kaikkien osa. Ja tämän testosteronilla, anabolisilla steroideilla, eläintaljoilla ja leijonariipuksilla itsensä mieheksi rakentaneen olennon kylmenevän kalmon ääressä salaa ihmettelemme, miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu, sehän on jo nähty.

Tämä tulee siis yleistymään.

Vanha tuttavamme Päivi Tiilikka ehti jo kertomaan oman asiantuntijakantansa näihinkin asioihin.Tiilikan mukaan:

Hazardin kirjoitus ei ollut hyvän maun vastainen, koska Halmeen elämä oli kaikkea muuta kuin hillittyä.

On koomista, jos rikoksiin syyllistyneestä ressukasta tehdään pyhimys kuoleman jälkeen.

Hazard osoitti ihailtavaa rohkeutta, koska vainajista yleensä kirjoitetaan kunnioittavaan sävyyn.

Tunnettu oikeustietelijä Jukka Kemppinen kommentoi Päivi Tiilikkaa näiden lausuntojen jälkeen seuraavasti:

Lupaava ja nuori Päivi Tiilikka on puhunut lyhyessä ajassa uskottavuutensa sangen vähiin…

… Tiilikka on jo aikaisemmin osoittanut, ettei hän oikeastaan tunne lakia kuolleen henkilön kunniaa, yksityisyyttä ja henkilötietojen salassapitoa koskevin osin, hänen on syytä sopeutua siihen, että häntä pidetään vastaisuudessa iltapäivälehtien asianajajana.

Olisikohan tässäkin kyse siitä, että lakia pitää muuttaa silloin,  kun lakimies ei tunne sitä tai se ei sovi tämän päämääriin (unohtamatta sitä, että Tiilikan lausunto Hazardin oikeudesta esittää mielipiteensä, vaikka se jotain loukkaisikin, ei taatusti koske tämän lain voimaantultua kuin osaa mielipiteistä)?

Tiilikan kohdalla on muuten syytä huomata, että Tiilikan  tärkein sidosryhmä on – yllätys,yllätys – Demla, eli Kansandemokraattiset Lakimiehet – kuten Pirkkalassa ( kuuluisan monisteen vaikutuspiirissä) kouluaan käyneen toimeksiantajankin –  tai tämän kirjoituksen  käsittelemän ns. työryhmänkin.

Lainsäädäntöneuvos Ilari Hannulan mukaan rasistiset asenteet voivat helposti nostaa päätään varsinkin laman aikana.

”Viharikokset ja rasismi ovat kasvussa. Asenteisiin on syytä vaikuttaa kaikilla tasoilla, myös rikoslaissa”

Hannulan (ja muun Braxin työryhmän) ratkaisu ongelmiin on asioista vaikeneminen, ongelmien peittely ja väärien mielipiteiden esittäjien rankaiseminen – ja ihmisten heittäminen (tarvittaessa ja poliitikkojen halutessa)mielipiteidensä vuoksi  neljäksi vuodeksi vankilaan.

Jotenkin ihmetyttää sellainen logiikka, jossa samaan aikaan, kun ehdottomista vankeusrangaistuksista pyritään siirtymään (esimerkiksi omaisuus-, huume ja väkivaltarikosten kohdalla) kohti avolaitos- ja yhteiskuntapalvelurangaistuksia, itseään kansanvaltaisena tasavaltana pitävä kansallisvaltio valmistautuu heittämään vankiloihin oman kantaväestönsä joukossa olevia (isänmaallisia, mutta virallisesta linjasta mielipiteiltään poikkeavia) toisinajattelijoita.

Työryhmä muistaa kyllä muistuttaa, ettei sananvapautta saa polkea rasismin vastustamisen nimissä. Laissa pitää täsmentää ne alueet, joilla sananvapaus on erityisen suojattu. Näitä ovat tiede ja taide sekä ajankohtaisten ja historiallisten tapausten selostaminen.

Tämä laissa pitää täsmentää on siis työryhmän näkemys ja täysin irrallaan esimerkiksi eduskunnan (tai sen edustaman kansan ja yleisen mielipiteen) kannasta – perustuslaista nyt tässä edes puhumattakaan.

”Toimittajan saattaminen vastuuseen muiden antamista haastattelulausunnoista voi vaarantaa sananvapauden käyttämistä ja estää keskustelua yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista”

Työryhmän esittämät sananvapautta rajoittavat muutokset on tarkoitus saada voimaan ensi vuoden kevääseen mennessä (eduskunnan vaihtumisen ilmeisesti huolestuttaessa näitä lainpuoskaroijia).

Uudistuksilla Suomen lainsäädäntö saataisiin vastaamaan EU:ssa tehtyjä ratkaisuja.

Tämä työryhmän kokoonpano  on sitten ihan oma  luku sinänsä. Tuskin koskaan (sotasyyllisyyslakeja ehkä nyt tässä lukuunottamatta) maamme historiassa on ollut näin yksipuolinen ja yksisilmäisesti (l.poliittisen tarkoitushakuisesti) kasaan hädässä pistetty parlamentaarisen työryhmän irvikuva.

Ryhmän jäsenet ansaitsevat kertauksen vuoksi uudelleenesittelyn (vaikka olenkin täällä kertonut olennaisimman heistä).

Valtakunnaninkvisiittorina valtakunnansyyttäjänä toimiva Mika Illman on myös eräs varsin tunnettu demlisti. Hänen suurimpia saavutuksiaan on ollut kirjoittaa (sisällöltään uskomattoman kepeä ja) varsin kyseenalainen väitöskirja rasistisesta rikollisuudesta Suomessa – ja käyttää omaa väitöskirjaansa oikeustieteellisenä lähteenä syyttäjänä toimiessaan. Hän ratsastaa toisinajattelijoiden ruumiiden yli kohti oikeuskanslerin virkaa.

Eräs nimi joka kannattaa myös muistaa tässä yhteydessä on Johanna Ojala.

Tämä reipas asianajaja on ilmeisesti keskittynyt rahastamaan yhteiskunnalta rahaa itselleen,  hoitamalla maahanmuuttajien maksuttomia oikeudenkäyntejä (mok).  Unohtamatta mitenkään sellaisia demlistejä kuten lainsäädäntöneuvos Ilari Hannulaa (joka toimii Braxin alaisena oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla), käräjätuomari Jaana Niemitaloa ( Helsingin käräjäoikeus) tai OTL ja hallinto-oikeuden assistenttia Riku Neuvosta (Helsingin yliopisto).

Työryhmästä loistaa ulospäin täydellinen yksipuolisuus – työryhmään ei ole kelpuutettu muita kuin demlaa lälhellä olevia juristeja, joilla jokaisella on oma lehmänsä ojassa, joko virkansa tai veronmaksajien rahoilla kustannetun kukoistavan ihmiskaupan maahanmuuttobisneksen  puitteissa – neutraaleista tai sananvapauteen suopeasti suhtautuvista mielipiteistä nyt puhumattakaan.

Tämä työryhmä ja sen ns.lainvalmistelutyö on häpeällinen farssi – niin oikeustieteellisen lainvalmistelun, kuin kansanvallan tai sananvapaudenkin kannalta tarkasteltuna.

Nyt on käynyt niin, että sen sijaan että meillä olisi pukki kaalimaanvartijana, olemme saaneet susilauman lammaskatraamme – ja sananvapautemme – vartijoiksi.

*   *   *

Tavallaan tämä ei sinänsä yllätä.

Viime aikoina on tullut useita merkkejä siitä, kuinka lainsäädäntövalta on ajautunut sellaisiin käsiin mihin se ei kuulu tai siitä, kuinka oikeusministeriö (ja sen demlalaiset sidosryhmät) voi muissakin asioissa  käyttää lainvalmistelussa (ja etenkin lainsäätämisessä)  perustuslakikomiteaa (vastoin perustuslakia) omien poliittisten pyrkimyksiensä kumileimasimena.

Jokaisen kannattaa miettiä näitä asioita – etenkin äänestyspäätöstä tehdessään.

Tällaisesta oligarkiasta pääsisimme kätevästi eroon laajentamalla aitoa kansanvaltaisuutta – ja alistamalla lakialoitteet ja virkamiesvalinnat suorien kansanäänestysten alaisiksi.

Lähteet: OM, Eduskunta, STT, Wikipedia, Finlex, HS

 

Riitta Juntunen – kiduttajien ja murhaajien juoksutyttö

Päivän uutisvuosta esille tullut – ja erittäin vastenmielisen asian sisällään pitänyt – uutinen, herättää jälleen kerran ajatuksia ja keskustelua siitä, että olisiko Suomessa viimeinkin aika pistää pystyyn rähmälläänolonajan totuuskomissio?

HBL kertoi, että SAK:n tiedotuspäällikkönä nykyään toimiva Riitta Juntunen oli DDR:n salaisen poliisin Stasin ilmiantaja – kiduttajien ja murhajien juoksutyttö.  Hänen Stasiin liittyvä koodinimensä oli ”Kati”, ja hän työskenteli kääntäjänä valtiollisessa tulkkaus- ja käännöstoimistossa Itä-Berliinissä.

Petra Sauerzapf-Poser, joka oli Katin ”ystävä” ja kollega käännöstoimistossa kertoi, että hän sai elämänsä shokin avatessaan 1990-luvulla oman Stasi-mappinsa.  Tämä yksi hänen parhaista ystävistään oli ilmiantanut hänet Stasille ja paljastanut intiimejä yksityiskohtia.

Vuonna 1983 ystävät viettivät yhdessä iltaa. He puhuivat miesihanteistaan, ja Sauerzapf-Poser kertoi yksityiskohtaisesti, millainen olisi hänen elämänsä mies.

Kun Stasi oli lukenut Juntusen raportin minusta, se päätti lähettää agentin perääni. Ove, jonka luulin olevan poikaystäväni, olikin oikeasti Stasin agentti ”Herbert”, joka raportoi kaiken sanomiseni ja tekemiseni toimeksiantajilleen.

Stasi – eli DDR:n Ministerium für Staatssicherheit –ei ollut mikään normaali poliisiorganisaatio. Stasi oli huippuunsa jalostettu ja viilattu – ja saksalaisella tehokkuudella jauhanut – valtiollinen urkinta- ja terrorielin.

Stasin – itä-saksalaisittain nuuskintaviraston (das Snuffelamt) tai  yhtiön –  organisaatio paisui jättimäiseksi. DDR:n loppuaikana järjestön palkkalistoilla oli 85 000-91 000 päätoimista virkailijaa. Sen lisäksi oli 150 000- 300 000 aktiivista urkkijaa ja tilapäisiä ilmiantajia, joiden tarkkaa lukumäärää ei kukaan tiedä. Arviot vaihtelevat 600 000 ja 2 miljoonan välillä.

Neuvostoliitosta omaksuttuun tyyliin, myös alle 18-vuotiaita käytettiin nuuskijoina . Noin 6 % Stasin tiedottajista oli alle 18-vuotiaita, jotka raportoivat vanhemmista ihmisistä tai luokkatovereistaan.
Stasin arkistoon päätyi noin 6 miljoonan ihmisen tiedot, noin 1/3 koko
Itä-Saksan väestöstä. Stasi ulotti lonkeronsa myös ulkomaille, toimien KGB:n tehoikkaimpana kassarana monissa maissa.

Kuten esimerkiksi Suomessa.

Stasi loi tehokkaamman urkintakoneiston, kuin sen tunnetut virkaveljet; KGB tai Gestapo. Näihin verrattuna DDR:ssä salaiseen poliisiin kuuluvien vakinaisten, pysyvien ja tilapäisten tiedottajien suhde verrattuna vahdittavien määrään oli pienin.

* Gestapossa oli 1 upseeri jokaista 2000 vahdittavaa saksalaista kohden.

* KGB:ssä oli 1 upseeri 5830 neuvostoliittolaista kohden.

* Stasissa oli yhtä vakinaista työntekijää, pysyvää tai tilapäistä
urkkijaa kohden oli vain 6,5 vahdittavaa saksalaista.

Stasi oli myös kovaotteinen väkivaltakoneisto. Se kehitti eräitä kuulustelu- ja  kidutusmenetelmiä – saksalaisella insinööriasenteella ja -taidolla –  tehokkaaseen, kylmään ja julmaan huippuunsa.

Omasta mielestäni erässä parhaimmista uhrien kokemuksista kertovassa teoksessa, Anna Funderin Stasiland (Granta Books 2003), eräs uhri Miriam, kertoo näin:

Miriam says the prisoners were brutal to each other too. She says the criminal prisoners received privileges for abusing the politicals. She says that for eighteen months she was addressed by number and never by name. She says there was a hoard-and-barter system, in fact a whole economy, in sanitary napkins.

Tämäkin menetelmä oli kopioitu raakamallina suoraan Neuvostoliitosta – ja jalostettu huippuunsa DDR:ssä. Kuuluisassa Neuvostoliitossa toimineessa pakkotyöleirijärjestelmässä  Gulagissa (vankileirien saaristossa) rikosvangit toimivat poliittisten vankien rangaistusta kiristävänä osana, mutta saklainen tehokkuus loi siitä täydellisen helvetin.

Stasi osasi ihmisen mielenmurtamisesta lähes kaiken. Sellit olivat pieniä ja osa selleistä  oli seiniltään  ilman tasaista betonirappausta- karheaa pintaa, johon iho jäi kiinni. Joissain selleissä  oli metalliseinät ja vesijohtoputkisto, josta suihkusi jääkylmää vettä ympäriinsä. Osassa näistä oli kuuluisa  puolatuoli, joka vangitsee ihmisen mutkalle. Sangosta tippui vettä päähän pisara kerrallaan.

Myöskään metri kertaa metri kertaa metri kooltaan ollut eristyskoppi ei ollut tuntematon Stasille. Yksinäisyydellä ja eristämisellä vaikeisiin olosuhteisiin saatiin ihmisten tahto murtumaan – ja mieli järkkymään.

Fyysisillä kidustuskeinoilla saatiin yleensä nopea tulos kuulusteluiden aikana. Kahlittua ihmistä piestiin heti kuulustelun alussa – ja hetken päästä hänelle tarjottiin tupakka ja löysättiin hieman kahleita.

… ja jatkettiin pieksämistä yllättäen, varoittamatta ja uudelleen.

Kuristamiset, hukuttamiset, vesi- ja sähkökäsittelyt olivat Stasin arkipäivää. Kynsiin ja hampaisiin kohdistuva väkivalta kuuluivat kehittyneempään ja pidempiaikaiseen kuulusteluun vakiometodeina – kuten myös naispuolisten vankien raiskaus.

Valvottaminen ja vuorokausirytmin sekoittaminen ovat keinoja, joihin (ihmisoikeusopimuksista huolimatta) suomalainen tutkintavankikin törmää edelleen. Stasille ne olivat pidemmälle viedyn kiduttamisen alkusoitto.

Se jatkui aistihavaintojen estämisellä, fyysisellä eristyksellä, melulla, valolla, nöyryyttämisellä, lähimmäisten kiduttamisella kuulusteltavan nähden tai kuullen, vesikidutuksella, valeteloituksilla…

Stasin rikoslistalta löytyy myös järjestelmällinen omien kansalaisten murhaaminen rajalinjalla.Tuon rajalinjan symboliksi muodostu aikanaan Berliinin muuri.

Sattumalta tätä kirjoitettaessa on kulunut päivälleen kaksikymmentä vuotta siitä, kun Berliinin muuri murtui. Muistan tuonkuin eilisen päivän, mutta niille jotka eivät muista, liitän pienen tiivistelmän tähän.

Berliinin muuri erotti Länsi-Berliinin Itä-Berliinistä ja sitä ympäröivästä DDR:stä vuosina 1961–1989. Se oli osa DDR:n rajajärjestelmää. DDR:n hallinnon antifasistiseksi suojavalliksi kutsuman muurin tarkoituksena oli estää itäsaksalaisten pääsy länteen.

Monet ihmiset eivät ehtineet näkemään tuota päivää, vaan kuolivat väkivaltaisesti tuolla rajalla.

Vuonna 1962 muurin vieressä sijainneet talot hajotettiin ja noin 100 metrin päähän rakennettiin uusi muuri. Tähän väliin jäi tyhjä kaistale ei-kenenkään maata, jota alettiin kutsua ”kuoleman käytäväksi”.

Se oli täytetty hienojakoisella hiekalla, jotta pakoa yrittävien jalanjäljet näkyisivät helposti. Alue oli täysin suojaton ja ansoitettu muun muassa panoksilla, jotka oli liitetty mutkittelevaan lankaan. Pienikin töytäisy laukaisi panokset, jotka haavoittivat pakenijaa ja kutsuivat rajavartijat paikalle.

Alueen tärkein ominaisuus oli vartiotorneissa oleville vartijoille avautuva vapaa tulilinja. Aluetta ei kuitenkaan ollut miinoitettu raskaammilla jv-miinoilla (toisin kuin DDR:n ja Saksan liittotasavallan välinen muu raja-alue).

Viimeinen rakennusvaihe alkoi vuonna 1975. Lopullisen muurin korkeus oli 3,6 m ja leveys 1,5 m. Sen rakentaminen maksoi 16 155 000 DDR:n markkaa. Muurin yläosassa oli metallinen putki joka hankaloitti muurin yli kiipeämistä. Ennen metallista putkea kokeiltiin lasinsirpaleita muurin päällä, mutta päättäjät katsoivat paremmaksi siirtyä metalliseen putkeen. Rakennelmaan kuului myös 300 vahtitornia ja 30 bunkkeria.

Muurin rakentamisen jälkeen pako Saksan liittotasavaltaan oli erittäin vaikeaa. Pakenemista yrittäneistä 5000 onnistui, 239 kuoli ja 200 haavoittui vakavasti. Piikkilankavaiheessa, kun raja vielä kulki pitkin kaupungin katuja, pakoa saattoi yrittää yksinkertaisesti loikkaamalla talon ikkunasta kadun toiselle puolelle. Betonimuurin ja suojavyöhykkeen valmistuttua tämä muuttui mahdottomaksi. Myöhemmin pakoa yritettiin muun muassa kaivamalla tunneleita muurin ali tai lentämällä sen yli.

Juntunen ei  kommentoinut Stasi-yhteistyötä tänään HBL:lle mitenkään. Hän sanoi myös STT:lle sunnuntaina, että ei aio kommentoida asiaa.

Stasi-kohu ei vie  (ei tietenkään, oikea aate ja oikea puolue…) SAK:n viestintäpäälliköltä työpaikkaa. SAK:n järjestöjohtaja Matti Tukiainen sanoo  Juntusen jatkavan töitään normaalisti Hufvudstadsbladetin artikkelista huolimatta.

Tämä asia tuli julkisuuteen viimeksi seitsemän vuotta sitten. Tuolloin asia käsiteltiin SAK:n sisällä ja tultiin siihen tulokseen, että asia on vanha, eikä ole tapahtunut Juntusen ollessa SAK:n palveluksessa ja Juntunen sai jatkaa

Tukiainen selventää.

Juntunen sai jatkaa ja antoi jatkossa erinomaisen kuvan SAK:n edustamasta moraalista ja arvostelukyvystä – kas, sittemmin Juntunen ylennettiin SAK:n viestintäpäälliköksi. Asia tiedettiin ja painettiin villaisella – erinomaisen avointa ja rehellistä  toimintaa ay-liikkeeltä jälleen kerran.

SAK:ssa kannattaa katsoa peiliin, jos yhteiskunnallinen luottamus alkaa olla nollan tasolla ja vaikutusvalta hupenee samalle tasolle.

Tänään esitettyyn kysymykseen siitä, vahingoittaako uutisointi SAK:n imagoa, Tukiainen vastasi:

Ei tämä ole miellyttävä asia, mutta hän ei ollut silloin SAK:n palveluksessa.

Niin – tällä logiikalla SAK pitäisi sitten varmaan palkkalistoillaan myös sellaisen ihmisen, joka paljastuisi myöhemmin oikeaksi kiduttajaksi?

Moraalin taso on SAK:ssa aika vähäinen. Toisaalta ne jutut mitä olen kuullut esimerkiksi rakenuksilla työskennelleiltä tutuilta, vahvistavat tätä kaksinaismoralistista kuvaa.

Jos tilanne on niin, että työsuojeluvaltuutettu ei saa tiilien ja lautojen putoamista uuden duunarin päälle  loppumaan – ennen kuin uusi työntekijä on painostettu Rakennusliiton jäseneksi.

Jonka värvärinä toimii samainen työsuojeluvaltuutettu…

Kun Juntunen ei ymmärrä hävetä – eikä pyytää anteeksi –  eikä myöskään hänen työnantajansa näe mitään väärää siinä, että Juntunen näin ollen hyväksyy taustansa Stasin juoksutyttönä, minusta suomalaiset voisivat tehdä jotain.

Ei, ei mitään adresseja tällä kerralla, vaan reilu joukkoeroaminen SAK:laisista liitoista  ja liittyminen esimerkiksi asioita tasapuolisemmin ja rehellisemmin ajavaan Loimaan kassaan.

Luulen vahvasti, että vasta se vauhdittaisi SAK:n ja vasemmiston todellista itsetutkiskelua menneisyyden syntien edessä.

Miten sitten ns. oikeistossa olleet selkärangattomat nilviäiset saataisiin paljastettua? Ainoa tehokas ratkaisu olisi varmaan Rosenholz-aineiston julkaisu ja sen kuuluisan totuuskomission perustaminen.

Nyt nimittäin näyttää siltä, että korruptioskandaalissa ryvettyneet päättäjät pysyvät kaikesta tapahtuneesta huolimatta paikoillaan, kuin se paska siellä kuuluisan Junttilan tuvan seinässä.

Ehkä totuuskomission kaltainen valkopesu ja jätteiden kartanolle heittäminen pesuveden mukana on sitten se ainoa tapa saada joku roti tähän maahan ja tämän maan asioiden hoitamiseen.

Lähteet: HBL, IL, AL, Wikipedia, Anna Funder: Stasiland, Various; History of Stasi, Tripadvisor

Jk. Suosittelen aiheesta muuten kiinnostuneille  tätä elokuvaa: Muiden elämä (Das Leben der Anderen). Ohjaus Florian Henckel von Donnersmarck, pääosissa Ulrich Muhe, Martina Gedeck ja Sebastian Koch. Saksa 2006.

 

Sinnemäen vastaus Finnairin ongelmiin

Valtiollinen lentoyhtiömme Finnair  on tunnetusti vaikeuksissa.  Yhtiön toimitusjohtaja  Jukka Hienonen sai tarpeekseen ja  erosi muutama päivä sitten  tehtävästään. Hienonen kertoi olevansa tyytymätön yhtiön tulokseen ja joidenkin henkilöstöjärjestöjen sopeutumisvaikeuksiin.
Finnair ilmoitti perjantaina myös aloittavansa uudet yt-neuvottelut elo-syyskuussa.

Eli noin suomeksi kerrottuna,  punakorporaatioiden hallitsema ay-liike on ottanut erävoiton sekä järjestä, valtiosta että työnantajaosapuolesta  ja jatkaa (taantumasta huolimatta) hajotustyötään – aitoon taistolaiseen 1970-luvun tyyliin.

Hetki sitten työministeriksi nimitetyn vihreiden puheenjohtajan,  Anni Sinnemäen, luulisi jo virkansa puolesta olevan kiinnostunut valtionyhtiöstä ja niiden  hyvinvoinnin vaikutuksista työllisyyteen. Näiden valtionyhtiöiden kautta kun on helpompi kohdistaa suoria työvoimapoliittisia toimenpiteitä työmarkkinoille, kuin yksityisten yhtiöiden kautta.
Anni on nyt sitten ottanutkin  kantaa valtionyhtiöihin – ja niiden kautta työllisyyteen.

Sinnemäki siirtäisi kotimaan lentomatkustajia juniin ilmastosyistä. Sinnemäki haluaa valtion ensi vuoden budjettiin riittävät määrärahat Pohjanmaan radan kaksoisraiteen toteuttamiseksi. Osan Oulun ja Helsingin välisestä lentoliikenteestä arvioidaan siirtyvän rautateille kaksoisraiteen valmistuttua.

Sinnemäen mielestä hallituksen on keskusteltava Pohjanmaan radasta budjettiriihessään. Hän huomautti, että hallitus on sitoutunut pistämään vähintään puolet liikenneinvestoinneistaan ratahankkeisiin.

Eihän rataverkostoon kohdistettavissa julkisissa subventoinneissa näin taantuman aikana ole itse asiassa mitään vikaa.  Ongelma syntyy siitä kun maailmanparantajamme haluaa uhrata kotimaisen (energia- ja ympäristölähtökohtiin sitoutuneen) ja valtion omistaman lentoyhtiömme – ja sitä kautta tuhansia työpaikkoja – ilmastonmuutoskuplan alttarille.

Suorana seurauksena tällaisesta toiminnasta on kyseisen – vastuullisen ja kotimaisen – yhtiön toiminnan vaikeutuminen.  Sen seurauksena yhtiön vähiten kannattavat vuorot tullaan lakkauttamaan ja niitä ryhtyy liikennöimään jokin puhtaalta taloudelliselta pohjalta ponnistava mukavuuslippuyhtiö – joka ei välitä työntekijöistään, taloudellisista velvoitteistaan, matkustajaturvallisuudesta eikä myöskään siitä kuuluisasta ilmastomuutoksesta.

Eurooppalainen vihervasemmisto on tehnyt näköjään periaatepäätöksen torjua ilmastonmuutosta yleisellä tasolla niin, että eurooppalainen (valvonnassa oleva ja vastuullinen) teollisuus ja elinkeinoelämä siirretään  sellaisiin maihin, joissa ei välitetä moisista liiketoiminnan rajoitteista pätkääkään – Kiinaan, Intiaan ja  Venäjälle.

Tällainen lausunto työministerin suusta antaa Finnairin johdolle selkeän signaalin siitä, että sillä on lupa pistää vaikka kuinka suuri osa työntekijöistä kilometritehtaalle syksyn yt-neuvotteluiss. Työministeriä tästä nähtävissä olevasta kehityksestä  seuraava työttömyys ja sen sivuvaikutukset  eivät kiinnosta pätkääkään – hän kun ratsastaa päin ilmastonmuutosta tuulimyllyllään.

Lähteet: STT, US, IL

Jk. Anni Sinnemäki on muuten erinomainen esimerkki kanssablogisti Yrjö Perskeleksen lanseeraamasta käsitteestä mitätöijät.

 

Uusi uljas työväenluokka?

Kuten tiedämme, Virheet De Röda ei ole porvaripuolue – se on (kuten nimimerkki Ihmettelijä tuolla toisaalla jo hyvin kuvasi) miehitetty vanhataistolaisilla ja uusstalinisteilla.

Näin periaatteessa kyseessä saattaisi olla ns. työväenpuolue.

Kuinka paljon työväenpuolue sitten on sellainen puolue, jonka juuri työministeriksi nimitetty puheenjohtaja ei ole tehnyt päivääkään oikeita töitä?

Toisaalta, vasemmistoliittokin uudistuu.

Sekin on valinnut (työväenpuolueena) itselleen tuoreen puheenjohtaja, jonka suurimpiin saavutuksiin ei kuulu työura.

Onneksi olkoon Paavo Arhinmäki – sitä nimittäin tulet tarvitsemaan puolueesi rautakourien ja muun ay-väen kanssa. Muistat varmaan keväisestä puheenvuorosi Eduskunnassa. Hehkutit tuolloin vasemmistoliiton olevan puolueena sitoutunut ilmastonmuutoksen hidastamiseen ja pysäyttämiseen. Takarivin rautakourat omasta ryhmästäsi kommentoivat puhettasi sanoin puhu vain omasta puolestasi.

Niinpä niin.

Jaa, ai niin – eräs asia melkein unohtui.

Miten tällaiset työväenluokan johtajat pystyvät ajamaan työväen asiaa samaan aikaan, kun he karkottavat teollisuutta pois Suomesta (vähentävät työpaikkoja ilmastomuutoksen varjolla) ja tuovat halpatyövoimaa kilpailemaan suomalaisen duunarin kanssa yhä vähenevistä työpaikoista?

Siinäpä kysymys – mieti ketä äänestät, duunari.

Lähteet: STT, AL, HS

 

Vihreä mätäkuu

Mätäkuu on tänä kesänä saapunut hieman tavallista aikaisemmin.

Helteiden lisäksi epämiellyttävyyttä lisää virheiden ympäriltä nouseva mätänevän hurskastelun ja tekopyhyyden katku. EU-vaalien vaalimenestyksen sokaisema vihreään kaapuun kätkeytynyt totalitaristinen ja näennäissuvaitsevainen stalinistisakkimme haluaisi nyt hyödyntää näennäistä menestystään – malttamatta odotella vaaleihin saakka.

Tällainen kansanvallan vastainen painostus- ja kiristystoiminta ei sinänsä yllätä – koko puolue ja sen toimnta perustuvat kansalaistottelemattomuudeksi vihreiden itse kutsumalle lainsäädännön, sopimusten ja moraalin rikkomiselle.

Eräs virheiden vakioteemoista on näennäissuvaitsevainen moraalinen paheksunta ja suoranainen vaino maahanmuuttokriittisiä mielipiteitä esittäviä kanssakansalaisia vastaan. Vihreän filosofiaan näyttäisi (tuon ihan itsemääritellyn lainkunnioituksen lisäksi) liittyvän saumattomasti sokea ihailu pakkovaltaa ja totalitaarisia metodeja kohtaan.

Tätä ei pidä nähdä paradoksina, koska kyse on puhtaasta retoriikasta. Vihreän liikkeen kovin ydin on omaksunut vahvasti uusstalinistisen toimintamallin ja ns.syväkielen ajattelunsa pohjalla olevasta taistolaisuudesta. Tällainen vihreä saattaa vaatia sananvapautta ja ihmisoikeuksia, mutta hän vaatii niitä ainoastaan samalla tavalla itsensä kanssa ajatteleville (tai selaisiksi luulemilleen) tahoille.

Tästä luulottelusta on ollut sekä hupaisia että surullisia esimerkkejä. Huvittaviin kuuluvat ehdottomasti ne taloudellisesti aktiiviset ja omaa etuan tavoittelevat maahanmuuttajat jotka eivät olekaan taipuneet vihreiden luomaan pikkulapsen ja tulevan vihervasemmistolaisen muottiin. Surullisimpia ovat sitten puolestaan Ville Komsin puukotuksen tapaiset tapahtumaketjut – joista ainakaan Komsi ei ole oppinut sitten yhtään mitään.

Jussi Halla-aho on jo pitkään ollut kansallismielisiin ja maahanmuuttokriittisiin piireihin kohdistuvan loanheittokampanjan päämaali ja näin myös ensisijainen uhri.

Näin vihreän mätäkuun saapuessa peli on saanut entistä härskimpiä ja normaalia ihmistä kuvottavia muotoja. Suomalaisia vihaava ja Libanonista maahamme pesiytynyt Umayya Abu-Hanna meni Radio Rockin ikioman Beavis & Butthead-kaksikon – Jussi Heikelän ja Aki Linnanahteen – tukemana suorassa valehtelussaan niin pitkälle, että Halla-aho (aivan aiheesta) joutui korjaamaan asian todellista luonnetta blogissaan.

Samaisen Abu-Hannan tärkeimpiä saavutuksia on se, että hän on kaikesta huolimatta jaksanut oleskella Suomessa melkein kolmekymmentä vuotta – siitä huolimatta, että hän vihaa Suomea, suomalaisia, kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme – hyvinvointivaltion palveluilla on näköjään varsin ihmeitä tekevä vaikutus.

Myös eräs marginaalikirjailijana (mahdollisesti joissain piireissä) tunnettu Jarkko Tontti on ylittänyt itsensä Halla-aho vihassaan. Tämä pasifistiksi RUK:ista saamiensa potkujen jälkeen kääntynyt ja herttaisen naiiveja tekstejä pusaileva vihapropagandisti on matkannut aimo askeleen kohti kirjarovioita.

Tontin itku-potku-raivarin kohteeksi on joutunut J.R.R Tolkienin tuotanto. Näin siksi, että Jussi Halla-aho (sekä myös Sampo Terho) sattuvat pitämään niistä. Hellandudelis pikku Jarkkoa….

Saamme nähdä missä vaiheessa Tontti siirtyy ajatuksissaan eteenpäin – luulisi tohtorismihen muistavan sellaisen vanhan viisauden kuin, että siellä missä poltetaan ensiksi kirjoja, poltetaan seuraavaksi ihmisiä.

Mutta – kuten jo totesin – eipä yllätä vesimelonin halkeaminen pudotessaan. Vihreä pinnan alta paljastuu tuolloin tulipunainen sisus.

Pienenä – lähes merkityksettömänä – yksityiskohtana voisi mainita myös vihreän sananvapauden kaventamisen puolesta ristiretkeä käyvän Joni Pelkosen. Tämä surullisen hahmon ritari (vai sanoisimmeko vihreä sammakkoprinssimme) ei pysty enää vihassaan aloittamaan yhtään kommenttia hyökkäämättä maahanmuttokriittisten ihmisten mielipiteiden kimppuun – vaatien omasta mielipiteestään poikkeavien mielipiteiden sensurointia.

Kuuluuhan vihreään mätäkuuhun toki jotain suomalaisen normivirtasen kannalta hyvääkin. Se, että avoimesti uustalinistinen Anni Sinnemäki valittiin virheiden puheenjohtajaksi tullee hieman pidemmällä aikajaksolla aiheuttamaan virheiden kannatuksen romahtamisen ja koko poppoon marginalisoitumisen.

Tätä tavoitetta tukee Sinnemäen nimittäminen työministeriksi – ikävää tämä tosin on lamssa rämpivän suomalaisen työttömän kannalta, mutta toivotaan, että virheiden toimenpiteistä huolimatta, lama osoittautuu lyhytaikaisemmaksi kuin edellinen.

Vaikka maailma on muuttunut, niin Sinnemäki on edelleen uskollinen ympäristöä todellisuudessa kuormittavalle ja järkevää kehitystä rajoittavalle mahtipontiselle menneen ajan tyylilleen.

Ilmastonmuutoksen torjunta ja taantuman torjunta on kytkettävä yhteen. Vihreä energia tarjoaa paljon mahdollisuuksia pienille ja keskisuurille yrityksille.Sähkön syöttötariffi on ulotettava koskemaan kaikkea uusiutuvaa energiaa, esimerkiksi sahoille tämä olisi tärkeä asia. Samalla on pidettävä huolta siitä, ettei pienten toimijoiden pääsyä sähkömarkkinoille rajoiteta,

Tämä kommentti osoittaa sen, miten kaukana todellisuudesta virheiden tuore työministeri ja puheenjohtaja on – onnea suomalaiset, sitä nimittäin näiden virheiden ja heidän ideoidensa kanssa me tarvitsemme.

Virheiden tavoitteet ovat keskenään ristiriitaisia ja mahdottomia toteuttaa. Vapaa kansainvaellus kasvattaa entisestään maailman väestönräjähdystä ja tuhoaa lopulta kahlitsemattomana koko maailman. Ilmastomuutospölhöily vähentää Suomestakin työpaikkoja ja teollisuutta samaan aikaan kun Kiina, Venäjä, Intia ja USA työntävät päästöjä yhteiseen ympäristöömme – mitenkään niitä rajoittamatta ja mihinkään ilmastosopimuksiin sitoutumatta.

Tuoreimpana episodina homeenvihreässä mätäkuussa on europarlamentaarikko Satu Hassin halu (vaalirahasotkuun tekosyynä vedoten) hajottaa eduskunta. Hän katsoo (europarlamentaarikon ominaisuudessa) asiakseen ja tehtäväkseen komennella eduskunnan puhemiestä Sauli Niinistöä.

Perjantaina Niinistön toimisto palautti Hassin maanpinnalle muistuttamalla siitä, että perustuslain mukaan puhemies ei kuitenkaan voi näin toimia. Lain mukaan tasavallan presidentti voi pääministerin perustellusta aloitteesta ja eduskuntaryhmiä kuultuaan määrätä ennenaikaiset kansanedustajain vaalit toimitettaviksi.

Tästäkin (siis voimassaolevasta lainsäädännöstä) huolimatta Hassin mielestä Niinistön täytyisi ryhtyä edes joihinkin toimiin.

Hän on ottanut tyylin, että ottaa kantaa moniin asioihin. Mielipidejohtajana hänen pitäisi toimia niin tässäkin asiassa,

Hmmmm… herää kysymys missä koko kansan presidentti ja itse itsensä arvojohtajaksi julistanut Tarja Halonen luuraa? Olisiko käynyt niin, että Halosella olisi mahdollisesti kaapissaan SAK:lainen vaalirahaluuranko?

(Veikkaan muuten , että seuraavaksi virheet vetävät taas (omista läpinäkyvistä syistään) äänestysiän alentamisvaatimuksensa.)

Mielenkiintoiseksi tämän asian tekee myös se, että Hassin punavihreä puoluetoveri (ja myös euroeliitiä edustava MEP) Heidi Hautala on asiassa samoilla linjoilla. Hänen mukaansa nyt on paljastumassa vähä vähältä yksi Suomen kaikkien aikojen poliittisen järjestelmän konkursseja.

Hautalan mielestä vaalirahakohu osoittaa poliittisen järjestelmän moraalin rappiota ja rikoslain lahjontapykälien jälkeenjääneisyyttä.

Puolueet ovat kekseliäästi tehneet tukiyhdistyksiä, joiden tarkoitus on ollut häivyttää vastaanotetun rahan alkuperää. Moraalisesti ne lähentelevät rahanpesulaitoksia.

Tästä asiasta olen kyllä nyt samaa mieltä Hautalan kanssa. Sillä erolla, että kun tutkinta on nyt känynistetty, siihen pitää liitää myös vihervasemmiston liepeillä pyörivät rikolliset ja laittomat puolivillaiset liikkeet ja kaikki muukin toiminta. Vihreä liike perustuu lainrikkomiseen oman henkilökohtaisen moraalin pohjalta – eli anarkiahakuisuuteen.

Minä en nimittäin usko siihen, että virheet olisivat säilyneet tässä korruptiokeitoksessa yhtään sen lahjomattomampina kuin muutkaan instituutionaaliset puolueet. Merikukka Forsius ja hänelle Vanhasen junailema summa saattaa olla vain raapaisu mätänevän vesimelonin pinnasta.

* * *

Olisi minulla tähän ongelmaan ratkaisukin.

Päin vastoin kuin virheet, minä kannatan aidosti (en syväkielellä) suoraa demokratiaa. Nykyisen parlamentarismin ja kansanedustuslaitoksen korvaaminen suoralla kansanvallalla ja ammattilainsäätäjillä.

Korruptio ja mätä katoaisivat tuossa tapauksessa veikkaukseni mukaan varsin huomattavasti – samoin kuin tuo homeenvihreä näennäisympäristöystävällinen ja totalitaristinen puoluehirvityskin – homeentuoksuinen ja ummehtunut tuulahdus taistolaisvihreiden kulta-ajalta, 1970-luvulta.

Lähteet: Vihreä Lanka, tekstissä mainitut blogit, STT, HS, IS, IL

 

Rikas valtio ja anteliaat asukkaat

Päivän Hyysäri palaa rakkaaseen romanialaiskerjäläisiin liittyvään ikiteemaansa.

Helsingin kaupungin ja Helsingin Diakonissalaitoksen Rom po drom – Romanit tiellä -projektissa työskentelevä työpari – Tuomo Leinonen ja Marjatta Vesalainen – on haastatellut liki kahtasataa Helsingissä majailevaa kiertolaista.

Työryhmä tutkii

Se mitä on tähän mennessä tuolle työryhmälle (kerjäläisten itsensä kertomana) on selvinnyt:

* Nämä kerjäläiset oleskelevat Suomessa kerrallaan keskimäärin kuusi kuukautta.
* Suurin osa heistä kerjää Helsingin keskustassa joka päivä yhdeksästä viiteen.
* Päivän tuotto vaihtelee kymmenen ja viidentoista euron välillä.
* Valtaosa Helsingin keskustan kerjäläisistä on romanialaisia, muutamat ovat Bulgariasta.
* Suomessa pisimpään viipyvät ovat yleensä kotoisin Bacaun, Gorjin tai Alban lääneistä Romaniasta.
* Nuorin tavattu kiertolainen oli kaksivuotias, vanhin jo vanhus. Suurin osa kiertolaisista on miehiä.
* Kiertolaisryhmät – tai mustalaiset, kuten he itseään kutsuvat – olivat tulleet Suomeen leveämmän leivän perässä.
* Suomesta ei tiedetä etukäteen muuta kuin se, että se sijaitsee ”ulkomailla”.
* Osa romanialaisista luuli tai luulee Suomea kuningaskunnaksi.
* Työryhmä ei havainnut merkkejä laajemmin johdetusta toiminnasta.
* Myöskään pakotettua kerjäämistä ei havaittu, vaikka naiset ovatkin tiukasti miesten käskynalaisia.
* Romanikulttuuri ei salli prostituutiota.

Uskokoon kuka haluaa ja mitä haluaa – olen osittain aika skeptinen kerrotun todellisuuspohjan kanssa. Ei sovi unohtaa, että poliisi kertoi auton keräilevän kolehteja ja huoltavan kerjäläisiä. Eikä sitä, että – edelleen poliisin kertomana – Katajanokalta löytyi näiden kerjäläisten käyttämä rekvisiittavarasto.

Kerjääminen ja lapsen etu

Työryhmä ilmaisee myös huolensa kiertolaislasten kohtalosta. Kerjäläisten ja katusoittajien lasten koulunkäynti kärsii vanhempien jatkuvan poissaolon tai muuttamisen takia.

Tässä on varmaan oikea huolen paikka. Mutta mitä tehdä?

Kerjäläiskulttuuriin paikoilleen asettuminen ei oikein – tämänkään tutkimuksen mukaan – kuulu. Vaeltaminen maasta toiseen ei taida oikein antaa pohjaa koulunkäynnille tai edes yhden kielen kunnolliselle oppimiselle.

Ja kun lapsella ei ole edes mahdollisuutta hannkia ja saada kunnollista luku- ja kirjoitustaitoa, hänen on vaikea oppia edes ammattia. Ja jos oma kulttuuri pohjautuu kiertämiseen ja jo lapsena tapahtuvaan kerjäämiseen, lasten kokonaisetu on pahasti vinoutunut.

Minusta asiaa olisi syytä tarkastella myös tästä suunnasta – onko tällainen ns. alkuperäiskulttuuri sovitettavissa eurooppalaiseen ihmioikeuskäsitykseen?

Kerjäläisten tukeminen

Leinosen ja Vesalaisen mielestä kerjäläisille pitäisi antaa materiaalista tukea vain harkiten.

Tästä olen samaa mieltä. Jos jokin kulttuuri perustuu elannon hankkimiseen ilman työntekoa, se pyrkii myös hyödyntämään kaikki saamansa subventiot – jotka puolestaan vähentävät (yleistäen) halua minkäänlaiseen työntekoon.

Näin oravanpyörä on valmis.

Toisaalta, minulle tulee hieman epätodellinen olo, kun sama parivaljakko toteaa seuraavaksi:

Työlle on asetettava tavoitteeksi kerjäävien ja suomalaisten välisen yhdentymisen tukeminen sekä sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen.

Jos he eivät pärjää kotimaassaan ja lähempänä omaa kulttuuriaan olevassa ympäristössä, miten he voivat pärjätä aivan toisella planeetalla sijaitsevassa Suomessa? Etenkin kun heidän kulttuurinsa perustuu kiertämiseen ja kerjäämiseen ja suomalainen kulttuuri vahvasti paikallaanolemiseen ja luterilaiseen työmoraaliin.

Eiköhän näitä ihmisiä pystytä parhaiten auttamaan heidän omassa kotimaassaan? Minun nähdäkseni ongelmien ratkominen niiden synty-ympäristössä on huomattavasti tehokkaampaa, kuin niiden levittäminen pitkin Eurooppaa.

Asiassa nousee vastakkain kaksi keskenään kovin ristiriidassa olevaa tavoitetta – sallitaanko kerjäämiseen ja kiertämiseen perustuva kulttuuri nykyisessä Euroopassa vai olisiko (jo pelkästään lasten tulevaisuuden ja kokonaisedunkin vuoksi) syytä rajoittaa tämän tyyppistä ( tämä ei siis ole luonteeltaan työvoiman vapaata liikkumista ) toimintaa rajojen yli.

Olisiko todellakin parempi auttaa näitä kiertolaisia omassa maassaan? Auttaa heitä sivistymään, juurtumaan ja hankkimaan itselleen todellisen, oikean elinkeinon ammatin kautta? Onko tällaisen toiminnan salliminen – jopa tukeminen – lopulta kenenkään etujen mukaista?

Huutava työvoimapula ja valtion runsaskätiset avustukset

Työryhmän mukaan moni saapuu Suomeen, koska on kuullut tuttaviltaan rikkaasta valtiosta ja anteliaista asukkaista. Harhatietoa levitetään muun muassa internetissä. Siellä on romaniankielisiä sivustoja, joissa kerrotaan tietoa Suomen huutavasta työvoimapulasta ja valtion runsaskätisistä avustuksista.

Samaan aikaan, eräät piirit hyysäävät asiaa ja muutamat vihervasemmistolaiset poliitikot ovat valmiita ottamaan nämä kiertolaiset suomalaisen sosiaaliturvan piiriin. Puhumattakaan ministereistä, jotka laman saavuttua huutavan työvoimapula(kupla)a julkisuudessa.

Sanoisin, että aika edesvastuutonta menoa – jopa kukkahattuväeltä.

—

Edelleen – samaan aikaan, tämä kukkahattuväki on unohtanut näköjään todellisuuden.

Suomessa on 650000 köyhyysrajan alapuolella elävää kantasuomalaista. Lisäksi – virallisesta humppukista huolimatta – maassamme on edelleen yli 200 000 työtöntä. Näitä (eläviä ja tuntevia ihmisiä) on piiloteltu tilastoihin, höpö-höpökursseille, sairauslomille, työkyvyttömyyseläkkeille ja ties mihin muuhun tilastoihin. Asunnottomuus on pääkaupunkiseudulla arkipäivää tuhansille ihmisille. Julkinen terveydenhoito on konkurssikypsä ja tehoton. Mielenterveydenhoidosta eivoida kai edes käytännössä puhua. Lapset, yksinhuoltajat, vanhukset, köyhät – jopa varakkaat, mutta ylityöllistetyt ja yksinäiset ihmiset – voivat pahoin.

Poliitikkojen lisäksi myös ammattiyhdistysliike ja vasemmisto kokonaisuudessaan on unohtanut työttömät ja keskittyy duunariammateissa säilyneen ylemmän keskiluokan hyvinvoinnin lisäämiseen – pätkätyökin kuuluu muille kuin tovereille. Vuoden 2008 alussa Asiakastiedon rekisterissä oli 309 000 maksuhäiriömerkinnän saanutta, eikä luvussa vielä näkynyt tuore pikavippibuumi.

Toimeentulotuki, kansaneläke ja työttömän perusturva ovat pysyneet pitkään samalla – noin 500 euroa kuukaudessa – tasolla. Toimeentulotuen perusosa vaatisi 35 prosentin korotuksen, jotta sen ostovoima saataisiin samalle tasolle kuin vuonna 1994.

—

Kuitenkin – jälleen samaan aikaan – vuonna 2008 pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottotoiminnan kulut olivat 60 miljoonaa euroa ja vuonna 2009 nämä samat kulut kasvavat 92 miljoonaan euroon.(Kiitos lukijalle vinkistä)

Näihin kyllä riittää Suomessa nykyään rahaa ja mielenkiintoa.

Lähteet: Tilastokeskus, HS, Ylioppilaslehti, STT

Jk. Lisää suomalaisesta todellisuudesta – ajoittain paljonkin parjaamani – Ylioppilaslehden julkaisemassa ja Antti Järven kirjoittamassa ansiokkaassa jutussa.

 

Iltalehti: ”Kerjäläispulmaa hyssytellään”

Ministeri Astrid Thors kiitteli alaistensa raporttia Romanian kerjäläisten saapumisesta Suomeen.

Kirjoitin pari päivää sitten kerjäläisongelmasta ja maanmuuttoministeri Astrid Thorsin asettaman ns. työryhmän puuhastelusta kyseisen asian parissa. Saman päivän Iltalehti käsitteli myöskin tätä samaa aihetta pääkirjoituksessaan:

Pääkirjoitus 12.7.2008:
Kerjäläispulmaa hyssytellään

Vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa on tuonut monien etujen rinnalla myös ongelmia. Niihin on lukuisissa maissa puututtu jo tiukasti. Sen sijaan sisäministeriön raporttia kerjäläisyydestä leimaa suomalainen hyväuskoisuus, vaikeuksien vähättely sekä pyrkimys olla EU:n mallioppilas myös kuvitellussa suvaitsevaisuudessa.

Ongelman suuruus on suhteellinen. Suomessa lienee vain vajaat sata kerjäävää Romanian romania, mutta heihin törmää helposti Helsingin keskustassa. Jo viime vuonna romanialaiset syyllistyivät Suomessa 1 157 rikokseen, lähinnä varkauteen – siis kolmeen rötökseen vuorokaudessa. Romanialaiset ovat pysäyttäneet autoja maanteillä ja vaatineet uhkaillen rahaa.

Romanien asema on monissa maissa surkea. Kun rutiköyhässä Suomessa oli jo 1700-luvulla kattava väestörekisteri, moni Romanian romani elää yhä minnekään kirjaamattomana ja vailla mahdollisuutta esimerkiksi koulutukseen. Romania otettiinkin EU:n jäseneksi liian varhain. Kiistelty Turkki on monissa suhteissa sen edellä.

Tulo Suomeen ei kuitenkaan auta hiukkaakaan Romanian romaneja, vaikka ah, niin avarasydäminen Astrid Thors ei tohdi edes neuvoa olemaan heittämättä lanttia kerjäläiselle. Millä rahoilla rutiköyhät romanit edes Suomeen saakka matkustavat?

Kerjäläiset eivät ole ainoita, joiden selityksiä sinisilmäiset suomalaiset ovat uskoneet. Taannoin hyysättiin ”elämäntapaintiaaneja”. Tänä kesänä siedettiin hämmästyttävän kauan irlantilaisia kulkureita, jotka terrorisoivat leirintäalueita ja tappoivat Tampereella puistolintuja. Muuan naivistiryhmä auttaa Romanian kerjäläisiä majoittumaan.

Maahantuloa ei voi EU-kansalaisilta kieltää, mutta kaikkien on elettävä Suomessa siivosti. Työryhmä vieroksuu kuitenkin niitäkin keinoja, joita jo on esimerkiksi lasten suojelemiseksi.Kaiken asioihin puuttumisen varoitetaan ajavan kerjäläiset rikosten tielle. Kerjääminen on kielletty monissa EU-maissa – ja oli Suomessa 1980-luvulle saakka. Tähän on syytä palata samalla, kun tuetaan kestävin keinoin romanien asemaa kaikkialla.

Minulla ei ole tähän oikeastaan mitään lisättävää.

Kommenttitasolla haluan kuitenkin vielä kertoa oman henkilökohtaisen mielipiteeni. Tämä juttu ns. työryhmineen haisee kuin kolme päivää vanha kala mätäkuussa. Kun Astrid kiittelee alaistensa kyhäilemää raporttia Romanian kerjäläisten saapumisesta Suomeen, olen lähes varma, että se ei tarkoita mitään hyvää kansanvaltaisuuden tai enemmistön mielipiteen kunnioittamisen kohdalla.

Porvarihallituksen suurin paradoksi on sen epäisänmaallisuus. Punamulta-, sateenkaari- ja sinipunayhdistelmät ovat olleet kaikki jollain tavoin epäkelpoja ja huonosti isänmaan etua – ja sen kautta suomalaisten etua – palvelevia.

Epäisänmaallisuuden viimeaikainen pohjanoteeraus on kuitenkin nykyinen porvarihallituksemme. Kokoomuksella on ollut liian kiire nuoleskella EU:n takamusta ja ajaa – vastoin kansalaisten enemmistön mielipidettä – Suomea vanhentuneeseen ja ainoastaan imperialismia palvelevaan NATO:on. Kokoomus voisi minun puolestani unohtaa nimestään kansallinen – tai ainakin muuttaa sen muotoon epäkansallinen.

Keskusta on puolestaan nykyisessä hallituksessa keskittynyt pääasiassa kähminnän jälkien peittelyyn ja positiivisen julkisuuskuvan rakentamiseen – unohtaen Paavo Väyrystä lukuun ottamatta Suomen ja suomalaisten kokonaisedun

Tämä on mahdollistanut RKP:n ja Virheet De Röda:n käynnistämän ja voimalla ajaman monikulttuurisuus- ja maanmuuttokampanjan. Hieman yllättävää asiassa on se, että halpaa työvoimaa haluavat riistäjät ja maailmantuskaa potevat arvostelukyvyttömät vihervasemmistolaiset ovat löytäneet tässä agendassa toisensa. Tässä touhussa tullee käymään niin, että Suomi monikulttuurisoituu ja muuttuu poikkirasistiseksi helvetiksi, pääoma muuttaa tropiikkiin ja duunarit kärsivät. Vaikka punakorporaatioilla – ja niihin kiinteästi liittyvillä virallisilla vasemmistopuolueilla – on taas oma lehmänsä ojassa, niin toivoisi duunarin edes huolehtivan omasta parhaastaan ja potkivan ns. edunvalvojaansa persuuksille.

Kaiken tämän keskellä Astrid istuu – ajaen omaa agendaansa, kutoen verkkojaan ja tehden maahanmuuttoon liittyviä päätöksiään enemmistön tahdon vastaisesti – alaistensa kanssa…

Tarttisko kenties tehdä jotain, ennen kuin on liian myöhäistä?

Lähteet: IL ,MTV3, YLE, HS