Niin – Ottaisitko romanin tai somalin naapuriksesi?

Hyvä kysymys.

Niin hyvä, että ihmettelin hieman sitä, miten Hyysärin toimittaja ottaa tämän kysymyksen esille jutussaan.

Paavo Tukkimäki kirjoittaa Poika pisti pahan nimellä otsikoidussa jutussaan, että hänen poikansa kysyi:

Ottaisitko sinä naapuriksesi romanin tai somalin?

kun Tukkimäen perhe keskusteli pääsiäisenä keskenään pakolaisista, maahanmuuttajista ja vähemmistöistä.

Tukkimäki pukee vastauksensa itse tähän muotoon:

Vastaukseni oli hieman välttelevä ja juhlan henkeen huonosti sopiva, mutta sen ydinajatukseen riitti yksitavuinen sana. Sitä ei tässä tarvinne toistaa, mutta epäilemättä se oli häpeäksi kaikelle sille avarakatseisuus-, ennakkoluuttomuus- ja lähimmäiskasvatukselle, jota tässä maassa on annettu ja annetaan.

Ja kaikille niille arvoille, joita uskoin edes jollakin lailla edustavani.

Kysymys osoitti, kuinka periaatteessa on helppo kannattaa hyviä ajatuksia ja yleviä periaatteita, mutta kun päästään tai joudutaan omakohtaiseen käytännön toteutukseen, ennakkoluulot hiipivät koloistaan kuin varas yöllä ja vievät koko potin.

Olisi edes jotenkin lohduttavaa ajatella, että ehkä vieraskammossa onkin kyse jostakin atavistisesta vaistosta, joka periytyy ammoiseen aikaan ihmisen vaellellessa Afrikan savanneilla.

Tuolloin kaikki vieraat edustivat mahdollista hengenvaaraa, ja tuon vaaran muistoa me kannamme yhä jossain syvällä aivojemme sopukoissa.

En enää minä, vaan geenit minussa!

Suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus luetaan hyveisiin, joita noudattamalla ihminen voi tuntea itsensä vähän jalommaksi. Mutta jos me annamme lähimmäiselle sen, mikä hänelle jo luonnostaan kuuluu eli ihmisarvon ja -oikeudet, mitä hyvää me siinä teemme?

Jalostummeko vai petämmekö vain itseämme?

Niinpä niin – jalostummeko vai petämmekö vain itseämme?

Myös tämä on erittäin hyvä kysymys. Itse asiassa se on vielä parempi kuin tuo ottaisitko sinä naapuriksesi romanin tai somalin?

Ihminen on eräs apinalaji, jonka käyttäytymistä säätelevät tietyt lainalaisuudet. Eräs tärkeimmistä niistä on totuus, että ihminen – kuten muutkin lajit – suosii tuttua ja omaa ja hylkii vierasta.

Nepotismi on luonnollista – ylisuvaitsevaisuus taas ei. Tietty sisäänlämpiävyys, toiseuden vieroksunta ja muutosvastaisuus huolehtivat siitä, että yhteisössä säilyy rauha ja se pystyy toteuttamaan perustehtävänsä – tarjoamaan suojaa jäsenilleen.

Nämä lainalaisuudet ja niihin perustuvat (kirjatut ja kirjaamattomat) kodeksit ja regulaatiot pyrkivät säilyttämään sen tutun ja turvallisen lisäksi myös luonnollista monimuotoisuutta – diversiteettiä.

Monikulttuurinen ja rauhallinen yhteiskunta on teoreettisestikin ottaen täysi mahdottomuus. Kun eri kulttuurit joutuvat liian lähelle toisiaan, liian pieniin lokeroihin ja kilpailevat keskenään elämisen perusehdoista, syntyy kitkaa. Tämä kitka muuttaa kaikissa meissä luonnostaan (kuten tuosta Tukkimäen jutustakin huomasimme) asuvan ksenofobian jossain vaiheessa rasismiksi.

Minusta on myös paljon tärkeämpää ja olennaisempaa miettiä ( tässäkin asiassa) ihmisten motiiveja, kuin kulkea ympäriinsä leimailemassa muita ihmisiä rasisteiksi oman pahanolon peittelypyrkimyksissään.

Osa monikulttuurin nimeen vannovista alkuperäisasukkaistamme (kuten myös globaali kapitalismi) haluaa halpaa ulkomaista työvoimaa katteiden nostamiseksi ja suomalaisen työväestön aisoihin pistämiseksi – kyykyttämiseksi.

Toinen osa haluaa taas pestä oman pahanolonsa pois antamalla uhrin. Sellaisen, jolla Suomi ja suomalainen hyvinvointivointiyhteiskunta avataan kaikkien maailman köyhien ja kärsivien käyttöön – huomaamatta sitä, että ajatus tukehtuu huoltosuhteeseen liittyvien lainalaisuuksien mukaan omaan mahdottomuuteensa.

Eräs osa on henkisesti kypsymättömiä ja sinisilmäisiä uneksijoita – niitä ikuisia hymänistejä, jotka uskovat ihmisen tasa-arvoisuuteen, hyväntahtoisuuteen ja rauhaan.

Heidän liepeillään liikkuu myös joukko anarkisteja ja muita ammattivallankumouksellisia – niitä väkivallan lähettiläitä, jotka käyttävät monikulttuuristeja V.I.Leninin määritelmän mukaan hyödyllisinä idiootteina omien vallankumous- ja valtapyrkimystensä eteenpäin kuljettelussa.

Ja sitten on se surullisin joukko – ne aidosti hyväsydämiset ja hieman arvostelukyvyttömät ihmiset, jotka eivät tajua, että heitä viedään tässä asiassa kuin kuoriämpäriä hamppunarussa.

Rasismi ei todellakaan ole pelkästään enemmistön vähemmistöön kohdistamaa. Se on useimmiten vähemmistöjen toisiinsa ja enemmistöön kohdistamaa syrjintää ja sortoa – jota omassa yhteiskunnassamme tukee ja siihen kannustaa joukko yksisilmäisiä ja omaa pesäänsä likaavia käänteisrasistisia suomalaisia virkamiehiä.

Niitä mikoja, mikkoja ja johannia, jotka eivät ole ymmärtäneet rasismin syvimmän olemuksen lisäksi myöskään sitä, että virkamies on kansan palvelija (ja jos ei mielestään ole, niin ennemmin tai myöhemmin itkee virkavastuunsa kautta ja palvelee).

Onko muuten kukaan kysynyt vähemmistöiltä haluavatko he suomalaisen naapurikseen?

Minusta nimittäin näyttää siltä, että ainakin osa etnisistä vähemmistöistä haluaa aidosti luoda Suomeen samanlaisen etnisen pienoisyhteiskunnan kuin se, mistä he ovat joutuneet pakenemaan Suomeen turvapaikanhakijoiksi ja pakolaisiksi.

Aika mielenkiintoista – eikö?

Kun tähän pisteeseen on päästy, voidaan sanoa hyvästi turvalliselle ja yhdenvertaiselle yhteisölle. Sen tilalle tulee joukko monikulttuuriksi nimitettyjä alakulttuureita ja nämä taistelevat ja kilvoittelevat keskenään – tulevaisuudessa mahdollisesti jopa avoimen sodankäynnin muodoin (kuten olemme saaneet huomata esimerkiksi Britanniaa, Saksaa, Ranskaa, Ruotsia ja Tanskaa koskevan uutisvuon tuomana).

Kun joku seuraavan kerran hehkuttaa minulle monikulttuurisuuden ihanuutta, aion näyttää tuo Hysärin artikkelin ja kysyä:

Ottaisitko sinä naapuriksesi romanin tai somalin?

Josta päästäänkin sitten aasinsillan kautta päivän kysymyksiin:


Lähde: HS


Site Meter

Niin miksi?

Tämä on kysymys, joka on askarruttanut niin minua kuin useaa muuta ympärilläni elävää ihmistä. Miksi täysin erilaisen kulttuurin, ilmaston ja uskonnollisen näkemyksen parista kylmään pohjolaan tuodut ihmiset haluavat jäädä – heidän omien väitteidensä mukaan – vihamieliseen ja kylmään Suomeen?

Marja Tiilikainen on toimittanut kirjan, joka saattaa osaltaan antaa vastauksen tähän aika suureen kysymykseen. Kirjan nimi on Arjen Islam, somalinaisten elämää Suomessa (Vastapaino, Tampere 2003, ISBN 951-768-140-2, K90.2). Olen viitannut aikaisemminkin tähän kirjaan ja on hyvin mahdollista, että viittaan siihen tulevaisuudessakin. Lukekaa ihmeessä – suosittelen lämpimästi.

Moninaisten haastattelujen ja tutustumiskäyntien jälkeen Tiilikainen tekee seuraavan johtopäätöksen:

Somalinaisile eläminen diasporassa ja transnationaalisessa todellisuudessa ei välttämättä tarkoita integraation vastakohtaa, mutta se haastaa kuitenkin sen marginaalisen tilan, joka somali- ja ylipäätään maahanmuuttajanaisille Suomessa on usein annettu.

Minulle on useaan kertaan todettu, että ”olemme nomadeja, ja selitetty sillä lähtemisen helppoutta.
Osalle somalinaisista Suomi näyttäytyy kotina, johon oma tulevaisuus kiinnittyy ja jonka tulevaisuuteen halutaan vaikuttaa. Osalle somaliperheistä Suomi on vesipiste, jossa pysähdytään ennen kuin matkaa jatketaan ja johon ehkä jossain vaiheessa palataan.

Suomen kansalaisuuden ja passin saaminen merkitsee tällöin ennen kaikkea helpompaa mahdollisuutta ylläpitää ja rakentaa kotia yli valtiollisten rajojen. Transnationaalinen sosiaalinen kenttä, missä somalinaiset elävät, avaa heille yhden mahdollisuuden horisontin.

Siinäpä se.

Me suomalaiset olemme saaneet viimeinkin vastauksen siihen kysymykseen, kuka on todellinen ja aito suomalainen? No, sehän on tietysti Wali Hashi.

Lähde: Turun ylioppilaslehti

Petri Rautiainen on kirjoittanut artikkelin Hashista ja tosisuomalaisuudesta Turun ylioppilaslehteen. Tämä totuuden torvi palauttaa meidät geneettisesti sisäsiittoiset ja epäisänmaalliset suomalaiset omalle paikallemme: loistavien moniosaajien alapuolelle.

Herra Hashi on eräs loistava moniosaaja. Tämän todistaa se, että hän on työllistynyt yhteiskunnallisesti erittäin tärkeälle alalle – nimittäin tekemään ohjelmaa maahanmuuttajista maahanmuuttajille.

Wali Hashi tekee itse työtä mm. Turku-TV:n Jambo-ohjelmassa, jossa hän käsittelee maahanmuuttaja-asiaa huumorin keinoin. Idea ohjelmaan lähti tilanteen pakosta. ”Kun näin, miten media kohteli maahanmuuttajia, sanoin itselleni: jos me haluamme asua tässä maassa, mustien on pakko päästä toimittajiksi. Näin omin silmin mitä roskapuhetta meistä oli kirjoitettu. Meitä leimattiin raiskaajiksi ja sanottiin, että pidämme naisia alistettuina huntujen alla. Se on median keksimä juttu. Se ei pidä paikkaansa, se ei ole meidän kulttuuriamme.”

Niinkö? Somalinaiset eivät ole hunnutettuja ? Pyydän anteeksi – näössäni on ilmeisesti jotain pahempaakin vikaa…

Naisen asema islamissa ei ole alisteinen? Pyydän anteeksi – ymmärryksessänikin on ilmeisesti jotain vikaa…

Palataan kuitenkin Hashiin.

Hashin elinkeinotoiminta on todellakin ensisijaisen tärkeää yhteiskunnallista toimintaa – se ylittää tärkeydessään perustuotannon, teollisuuden, peruspalvelut sekä kaupan. Innovaatioalasta nyt tässä puhumattakaan.

Hashin kaltaiset maahanmuuttajat ovat korvaamattoman arvokkaita kohta työvoimapulassa riutuvassa Suomessa. Hashi tuottaa siis suomalaisen yhteiskunnan kustantamana palveluita maahanmuuttajille ja näin saadaan tuo kuuluisa työvoimapulakysymys ratkaistua. Huoltosuhde ilmeisesti paranee, kun maahan tuodaan Astrid T:n toivomusten mukaan muutamia kymmeniä tuhansia samanlaisia waleja vuosittain.

Minä luulin aikaisemmin, että tämä ns. kuuluisa työvoimapula koskisi lähinnä terveydenhuoltoalaa ja sitäkin vain suurten ikäluokkien elinkaaren lopun ajan.

Mutta väärässähän minä olin.

Todellinen työvoimapula syntyykin siitä, ettei maassamme ole tarpeeksi paljon maahanmuuttajataustaisia henkilöitä tuottamaan palveluja toisille maahanmuuttajille – pienevän alkuperäisväestöä edustavan veronmaksajakunnan kustannuksella.

Hän on löytänyt nyttemmin myös todellisen suomalaisuuden ytimen – vaviskaa kaikki Te itseänne aikaisemmin isänmaallisina pitäneet liian kalpeat, rasistisen ja epäisänmaallisen ulkonäön omaavat ja väärän ajatusmaailman omaksuneet alkuperäisasukkaat.

Puhumattakaan ristipohjaisesta Suomen lipusta. Hyi – moinen rasistinen tunnus pitää kieltää heti ja ottaa tilalle esimerkiksi Somalian rauhanomaisen valtion lippua muistuttava lippu.

Wali on aloittanut ristiretken väärää suomalaisuutta edustavaa Suomen Sisua sekä kaikkia kaljupäisiä suomalaismiehiä vastaan.

”Minulle riitti ensimmäiset kaksi riviä foorumista. Luin vähän ja huomasin, että he keskustelevat sellaisista asioista, joista heillä ei ole minkäänlaista käsitystä. Siellä on kaikennäköistä aivan hirveää keskustelua.”

Wali on loistava moniosaaja. Hän osaa muodostaa mielipiteensä kahden rivin perusteella. Ja tokihan sananvapaus pitää kieltää kaikilta epäisänmaallisilta rasistin näköisiltä alkuperäisasukkailta.

”Jos haukut tänne saapuneita pakolaisia ja olet vihamielinen todella pientä ryhmää kohtaan, et ole mikään isänmaallinen. Suomalaisuus on sitä, että kunnioittaa muita ihmisiä, sanoo asiat vääristelemättä ja osaa kohdella muita ihmisiä oikein. Arvostan sotaveteraaneja, mutta nämä tyypit jotka leikkaavat hiuksensa, pistävät Suomen lipun hihaansa, tappelevat kadulla ja haukkuvat naisia ja lapsia – eivät he ole isänmaallisia.”

Vapise haudassasi Urkki… kaljupäisyys on epäisänmaallista.

Nyt taisi Hashilta lipsahtaa pieni paradoksi. Jos veteraanit aikoinaan puolustivat Suomea ase kädessä vierasta kulttuuri-imperialismia vastaan, miten nykyiset rauhanomaisiin keinoihin luottavat Suomen puolustajat eroavat heistä?

Ai niin … toki, toki.

Nuorisoseuralaisilla ei ole asetta kädessä eivätkä he usko suomalaisuuden puolustamiseen väkivallalla. Veteraaneilla oli – kuten suurimmalla osasta Somaliassa asuvasta Hashin miespuolisesta sukulaisväestöstä on vieläkin – ase kädessä. Ajat olivat Suomessa veteraanien nuoruudessa hieman toiset…

Ehkä Hashin on entisen kulttuuritaustansa kautta helpompi samaistua sotaiseen veteraaniin kuin nykypäivän Suomea rakentavaan veronmaksajaan.

Wali Hashin suomalaisuus perustuu monikulttuurisuuteen – ja nimenomaan ei-valkoiseen ulkonäköön. Mikään ei ole niin rasistista ja väärää suomalaisuutta edustavaa kuin vaalea iho ja siniset silmät – hyi! . Puhumattakaan sitten kaljusta päästä.

Hänen mielestään maahanmuuttajia edustavat ja mahdollisimman kaukana perinteisestä – l. rasistisesta – suomalaisesta kulttuurista olevat vähemmistöt ovat arvokkaampia kuin enemmistö, eikä enemmistöllä ole tähän asiaan mitään sanottavaa.

Jos jo ulkonäkö on epäisänmaallinen ja rasistinen, eihän sellaisella henkilöllä ole edes oikeutta mielipiteenvapauteen.

Jos asiat olisivat kiinni Hashista hän lakkauttaisi Suomen Sisun kaltaiset fasistiset ja rasistiset järjestöt. Samassa kylpyvedessä menisivät myös todennäköisesti martat, vapaa-ajattelijat, partiolaiset ja kaljupäiset syöpäsairaat. Noin varmuuden vuoksi.

Hashin mukaan suuri osa maahanmuuttajien ongelmista valtaväestön kanssa juontaa juurensa juuri median luomista stereotypioista.

Media – etenkin Pravda 😉 – ja rasistinen alkuperäisväestöhän ovat syypäitä kaikkeen. Maahanmuuttajillahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa minkälainen julkinen kuva heistä on muodostunut.

”Olin töissä järjestyksenvalvojana Raumanmeren juhannuksessa. 90 000 suomalaista, kaikki kännissä, ilman vaatteita, nukkumassa kadulla, oksentelee, tappelee ja harrastaa seksiä. Ajattelin, että jos tekisin dokumentin tästä tilanteesta, veisin Afrikkaan ja sanoisin heille: ’katsokaa näitä suomalaisia’, niin mitä he ajattelisivat suomalaisista? Kuka haluaisi tulla tänne sen jälkeen?”

On se hyvä, että Hashi osaa kertoa asiansa ilman kansanryhmää vastaan kohdistuvaa yleistystä. Rasismi ja yleistäminen ovat aika ikäviä asioita.

Ja se vasta onkin todella hyvä, ettei Hashi ole tehnyt tuota dokumenttia. Kuinka me raukkaparat pärjäisimme, jos Afrikassa loppuisi halu tulla Suomeen?

Suomalaisempi kuin suomalaiset?

”Tämä on hauska kohta. Makkaraa pitää syödä ja viinaa pitää juoda. Suomessahan lähes kaikki rikollisuus tapahtuu alkoholin vaikutuksen alaisena. Jopa kansanedustaja [Tony Halme] juo viinaa ja ajaa autolla päihtyneenä. Suomihan on Euroopan unionin tilastoissa korkealla naisiin kohdistuvassa väkivallassa ja täällä vähätellään sitä.”

Niin?

Makkaran syönti ja alkoholihan ne ovatkin maailman suurin väkivaltaa aiheuttava tekijä ja alkuperäissuomalaiset noine piirteineen ovat maailman rauhan suurin riski ja ongelma.

”Olen ylpeä siitä, millä tavalla olen itse suomalaistunut ja millä tavalla me yritetämme sopeutua. Esimerkiksi Helsingin lentokentän passintarkastaja oli somali ja puhuimme keskenään somalia. Se oli todella hienoa.”

Somalin kielen taitohan se edustaa suomalaisuuden parhainta kulminoitumaa ja on kaikille meille suomalaisille se must taito. Onkohan Hashille tullut mieleen vaihtaa pakkoruotsi pakkosomaliksi?

”Me olemme töissä, me toimimme mediassa ja me olemme ravintoloissa – vaikka muslimit eivät edes juo alkoholia.”

Nyt olen ilmeisesti jälleen joutunut väärän informaation kohteeksi. Minulle on muodostunut julkisista lähteistä sellainen käsitys, että aikuisikäisestä somalitaustaisesta – eli tosisuomalaista – suurin osa on työttöminä. Korjatkaa ihmeessä jos olen oikeasti väärässä.

Ehkä kyse on kuitenkin suomalaisen median pahantahtoisuudesta…

Kiitos muuten Petri Rautiaiselle tästä artikkelista. Toivon vilpittömästi, että mahdollisimman moni alkuperäisväestön edustaja lukee tuon jutun – ja tekee siitä omat johtopäätöksensä.

Totuus kun ei tunnetusti pala tulessakaan…

Lähde: Turun ylioppilaslehti

Päivitys 1: Sain kipinän tuleen Etnohelvetin kirjoituksesta. Kiitos etnis. 😉