Pekka ja Pätkä merirosvojahdissa

Nykyaikaan liittyvä todellisuus alkaa jo peitota älyttömimmätkin fiktiot tässä rakkaassa isänmaassamme.Se alkaa itseasiassa ylittämään jo jopa jo pahimman suomalaisen elokuvan rillumarei-kauden surkuhupaisimmat saavutukset.

Ja se jos mikä on jo todellinen saavutus.

Odotan jo kieli pitkällä tätä nykyaikaista Pekka ja Pätkä-leffojen nykyaikaistettujen versioiden esiinmarssia.Koska en halua olla mitenkään olla uuden ja uljaan kehityksen esteenä, haluan kantaa oman korteni kekoon ja esitellä oman ehdotukseni siitä, miten suomalaisen elokuvan unohdettu aarteisto saataisiin muutettua poliittisseti korrektiksi ja samalla saataisiin sadun keinoin muutettua suomalaisten enemmistö läpisuvaitsevaisiksi.

Elokuvan ohjaajana voisi toimia vaikka anonyymillä nimimerkillä esiintyvä Ali Quu ja tuottajana (samoin vaikka  peitehenkilöllisyydellä esiintyvä)  YLE:n tavat oppinut suomalaisvihaaja Wali Hoo. Kuvaajana voisi toimia esimerkiksi Käkkis Arhinmäki, jolla on asiaan liittyvää kokemuspohjaa ilmeisen riittävästi.

Nyt tarkkana kaikki muutkin uuden polven wannabe-tarantinot ja -coppolat,  tässä teille loistava business-idea  – etenkin kun vanhat rahoituslähteet ovat kuivuneet. Jos tälle projektille ei heru fyrkkaa YLE:stä, kulttuuriarkistosta ja elokuva-arkistosta – niin sitten ei kyllä heru millekään muulekaan produktiolle.

… ja onhan tietysti aina olemassa RAY ja UM…

Tämän uuden elokuvan nimeksi voitaisiin laittaa integroitumisen (sekä vanhan yksikulttuurin muuttamisen monikulttuuriseksi) merkeissä esimerkiksi Pekka ja Pätkä  merirosvojahdissa.

Pekan rooliin sopisi aivan itseoikeutetusti Afrikkaan verovaroin suuntautuneen turismin kuningaskuluttaja Pekka Haavisto ja hänen aisaparikseen Pätkäksi voitaisiin (turhaa castingia tekemättä) ottaa esimerkiksi Osmo Soininvaara. Odella nimittäin  taitaa olla juuri nyt ylimääräistä aikaa, kun hänen ajamansa Päijät-Hämeen slummiuttamissuunnitelma…  hmmmm… sanoisimmeko vaikka, että ajoi karille.

Tai kuten asiaa kuvaili:

Soininvaara epäonnistui minun mielestäni täysin. Tuommoinen ylimielinen stadin kundi tulee maalaisia opettamaan. Se tuli viestinä kaikilta, että selvittäjä pyörii samat kalvot kainalossa ympäri kuntia. Ja sitten kun selvitysmies tuli ulos valmiin pakettinsa kanssa, niin ne oli taas ne samat kalvot.

Osmo saisi tässä elokuvahassuttelussa kerrankin toteuttaa itseään ja jauhaa jargoniaan ”… asiahan ei kuulu mitenkäään minulle, mutta …”

Naispääosaan – kapteeni Akuliinaksi – sopisi (kuin poliisin nyrkki anarkistin  nenään) työministerinä touhottava Anni Sinnemäki. Annikin saisi kerrankin oikeita töitä, eikä hänen tarvitsisi enää huolehtia työttömyyden lisäämisestä, nuorille ja syrjäytyneillä käytävän ihmiskaupan  laajentamisesta  ja suomalaisen elinkeinoelämän kurjistamisesta.

Jos Haavisto on projektissa mukana, pakollinen homokiintiölin on täytetty, mutta jos hän ei jostain syystä ehdi tai halua osallistua tähän projektiin, tuon kiintiön täyttäminen voitaisiin huoletta uskoa aidon Akuliinan harteille.

Tämän uutta, uljasta ja kaunista uussuomalaista  monikulttuuria edustavan elokuvan synopsis menee suurin piirtein näin:

Kun kaukaa viisas ja täydellinen hallituksemme on komentanut  huonosti Somalian merialueille sopivan   Kaleerilaiva Puuhamaan seikkailuretkelle kapteeni Akuliinan komennossa alkaa käsittämätön hössötys, kaahaus ja sekoilu – kunnon b-farssin tyyliin. Puolustusvoimat palkkaa Kaleerilaiva Puuhamaalle sopivan joukon (noin 50) Suomessa asuvaa somalia  ”yhteyshenkilöiksi ja tulkeiksi”.

Näille annetaan väliaikainen erikoisupseerin vakanssi ja komea uniformu. Hassujen kommeltusten ja kahden upotetun valaanpyyntialauksen jälkeen, kapteeni Akuliinan komentama alus pääsee kuin pääseekin Somalian rannikolle. Kun suomalaiset ottavat ensimmäisen kerran kiinni somalimerirosvoja, todetaankin  yllättäen, että nämä vesselithän kuuluvatkin perheidenyhdistämisohjelman piiriin.

Jokaisessa  kunnon  merirosvotarinassa on aarre – niin myös tässä.  Elokuvan loppukohtauksessa Puuhamaa purjehtii auringonlaskuun kultamunien kanssa.

Lähteet: UM, KU, City, HS

Advertisement

 

Rauhanturvaoperaatioista

Minun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa eräästä rauhanturvaoperaatioihin liittyvästä ongelmasta. Asia on unohtunut ja aina jotenkin siirtynyt, mutta nyt saattaa olla oikea hetki tällekin.

Nykyinen monimutkainen ja kompleksoitunut maailma pitää sisällään entistä enemmän erilaisia kansainvälisiä kriisejä ja kansainvälisiä ponnistuksia niiden ratkaisemiseksi.

Olemme olleet kansana  pitkään mukana rauhanturvaamisessa. Meitä luonnehditaan omien rajojemmekin ulkopuolella rauhanturvaamisen suurvallaksi. Mutta tähänkin asiaan liittyy myös ei-toivottuja elementtejä. Jätän tällä kerralla ulko- ja EU-politiikan kirjoituksen ulkopuolelle ja keskityn asiaan liittyvään kansalliseen ja sotilaalliseen ongelmaan.

Henkilökohtaisesti (ihmisenä)  vastustan kaikkia muita, kuin YK:n lipun alla tehtyjä rauhanturvaoperaatiota. Ammatillisesti vastustan ihan  kaikkia rauhanturvaoperaatiota – tai ainakin suomalaisten osallistumista niihin.

Yhdysvaltalainen eversti  Harry Summers (joka oli Vietnamin sodan veteraani) esitti näiden ”rauhanoperaatioiden” sotilaalliset ongelmat ensimmäisenä.

Hän korosti sitä  perusasiaa, että asevoimien ainoa tehtävä oli valmistautua käymään taisteluja sodassa ja käydä niitä tarvittaessa. Humanitaarisia operaatioita voidaan kyllä avustaa logistisesti, mutta taistelujoukkojen käyttöä niissä pitäisi välttää.

Tällaiset matalan intesiteetin operaatiot ja rauhanturvatehtävät kuluttavat asevoimien moraalia ja opettavat joukoille menettelytapoja, jotka heikentävät kykyä taisteluun tosipaikan tullen. Tällainen taistelujoukko on menettänyt arvonsa ennaltaehkäisevänä pelotteena.

Tuntemattoman Sotilaan majuri Karjulaa siteeraten, te olette sotilaita, ette mitään apusisaria.

Olen itse nähnyt tällaisten operaatioiden vaikutuksen suomalaisiin reserviläisiin ja se on monesti ollut negatiivinen.

Sen lisäksi, että sotaan koulutetuilta ja erinomaisen motivoituneilta miehiltä viedään koulutuksen tarkoitus ja heistä tehdään eräänlaisia poliiseja, he myöskin usein tylsistyvät rutiineihin ja vapaa-aika kuluu voittopuolisesti nestemäisten virvokkeiden parissa.

Kun nämä kaverit palaavat kotimaahan, otteen saaminen normaalista elämästä voi olla tuskallisen vaikeaa ja surukseni olen huomannut aika monen hyvän miehen elämän  menneen ulkopuolisuuden ja alkoholismin kautta turmiolle.

Tavallaan (ammatillisesti) vieläkin pahempaa on ollut seurata sitä, miten tällaiset operaatiot vaikuttavat ammattiarmeijoiden värvättyyn miehistöön ja heidän moraalinsa.

Kun tiedämme myös sen, että ns.rauhaanpakottamisoperaatiot (tai EU/YK-operaatio Darfur) ja esimerkiksi Yhdysvaltojen johtamat operaatiot ovat yleensä vain kaapu uuskolonialismille ja tämän vuosituhannen siirtomaasodille, mielestäni meidän olisi syytä saadaan aikaan laaja ja avoin kansalaiskeskustelu tästä aiheesta.

Siitä, että mikä on roolimme tällaisessa toiminnassa, haluammeko me olla siinä mukana, mitkä ovat saavuttamamme todelliset hyödyt ja mitkä ovat toiminnan todelliset riskit?

Tämä on niin vakava koko kansaa koskeva asia, että se pitää ottaa pois presidentti Tarja Halosen yksityislautaselta ja poliitikkojen saunaseuroista.

Lähteet: Puolustusvoimat, Harry G. Summers, The New World Strategy: A Military Policy for America’s Future, Simon & Schuster, 1995,

Jk. Unohtamatta tätäkään.

 

Maassa maan tavalla…

Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että maahanmuuttajien pitäisi vannoa vala tai antaa juhlallinen vakuutus silloin, kun he jäävät pysyvästi maahan tai viimeistään silloin, kun he saavat Suomen kansalaisuuden.

Tuohon vakuutukseen pitää sisällyttää lupaus siitä, että nämä ihmiset noudattavat Suomen lainsäädännön lisäksi suomalaiseen kulttuuriin liittyviä ns.hyviä tapoja ja etenkin se, että he sitoutuvat toimimaan Suomen hyväksi – olosuhteista riippumatta.

Ennen tuohon tilanteeseen pääsemistä, kaikilta Suomeen halajavilta pitää vaatia myös jokin selvitys siitä, että he eivät ole syyllistyneet muualla suomalaisittain katsottuna törkeisiin rikoksiin.

Kuten esimerkiksi tällaiseen:

Somali adulterer stoned to death

Islamists in southern Somalia have stoned a man to death for adultery but spared his pregnant girlfriend until she gives birth.

Abas Hussein Abdirahman, 33, was killed in front of a crowd of some 300 people in the port town of Merka.

An official from the al-Shabab group said the woman would be killed after she has had her baby.

Lähde: BBC

 

Miksi Yle valehtelee ja somaliyhteisö vaikenee?

Viime viikonlopun kohutuimpia uutisia oli suomalaisen kuvausryhmän matka Somalian merirosvojen vieraaksi.

John Hakalax ja Jussi Arhinmäki ovat saaneet (jotenkin ja jostain syystä) mahdollisuuden kuvata Somalian merirosvoja ja haastatella. Osa suomalaisten kuvaamasta materiaalista esitettiin yhdysvaltalaisen ABC-kanavan 20/20 -ajankohtaisohjelmassa perjantaina.

Arhinmäki kertoi itse matkustaneensa tapaamaan merirosvoja suomalais-somalialaisen ystävänsä avulla ja aseistautuneiden turvamiesten ympäröimänä.

Se mikä oikeasti tässä kaikessa on uutinen, löytyi tuolta – ei löydy enää, koska se näköjään ei sopinut joihinkin tarkoitusperiin.

Uutinen uutisen sisällä on nimittäin se, että videossa PKM-konekiväärin kanssa esiintyvä naamioitunut merirosvo näyttää osaavan varsin hyvin suomea. Vajaan kolme minuuttia kestävässä alkuperäisessä videossa oli ABC:kin näyttämää viimeistelemätöntä kuvamateriaalia.

Kuvaajana toiminut Arhinmäki sanoo erittäin selvästi videolla naamioidulle ja raskaasti aseistetulle merirosvolle ja takaisin samalla lailla, se näytti hyvältä.

Naamioitunut somalialainen merirosvo reagoi välittömästi suomenkieliseen ohjeeseen ilman viivettä

Miksi tuo video on poistettu ? Ehkä siksi, että YLE:lle ja joillekin muille tahoille tuli hätä ja tavaton kiire selittää tapahtunutta tapahtumattomaksi.

YLE:n mukaan suomenkielisessä lauseessa kuvaajaa puhuu tulkille, joka puolestaan välitti ohjeet merirosvolle.

Ikävä kyllä, näin ei kuitenkaan ollut, eli YLE valhtelee suoraan suomalaisille katsojille.

Selitys sivulta seitsemän kuuluu tällä kertaa näin:

Televisio- ja elokuvadokumenttien lainalaisuuksiin kuuluu, että kuvauksia järjestellään ja kuvattaville annetaan myös ohjeita. Esimerkiksi oikean merirosvon vaihtaminen suomea taitavaan näyttelijään ei enää olisi dokumentoinnin sääntöjen mukaista.

Hmmmm…. vaihtaminen suomea taitavaan näyttelijään? Uskokoon kuka haluaa…

Miksi Suomessa oleskeleva somaliyhteisö sitten vaikenee? Eikö heidänkin etujensa mukaista olisi tulla avoimesti ulos ja kertoa onko joku (tai jotkut) näistä merirosvoista asunut Suomessa , saanut täältä turvapaikan ja mahdollisesti jopa Suomen passin ja kansalaisuuden?

Eikö somalienkin olisi syytä puhdistaa ilma epäilyistä ja kertoa, jos joku yksittäinen henkilö vierailee Somaliassa ja harjoittaa siellä Suomessa tiukasti huhuna kulkevaa somalialaista lottoa – päivällä kalastellaan ja yöllä merirosvoillaan.

Toisaalta olisi myös mukava kuulla se, mitä kansanedustaja Paavo Arhinmäki on mieltä pikkuveljensä puuhasteluista ja onko hän jotenkin sotkeutunut tähän asiaan?

Eräänä sivukuriositeettina koko episodissa oli myös se, että Arhinmäki kertoo ABC:n haastattelussa kohtaamistaan pelottavista hetkistä, kun hänen suomalais-somalialaiselta ystävältään kyseltiin mahdollisuutta siepata Arhinmäki.

Olin luultavasti ainoa valkoinen mies satojen kilometrien matkalla. Köyhässä maassa merkitsin yhtä kuin raha.

Monitasoisuudestaan huolimatta tuon kommentin takana on henkisesti keskenkasvuidsen ja muista piittaamattoman nulikan maailmankatsomuksesta paljon kertova ajatus – mitä väliä sillä kaappauksella oikeastaan on jos henki säilyy, kyllä suomalaiset veronmaksajat maksavat lunnaat ja hoitavat tuhlaajapojan kotiin.

Tällaiset edesvastuuttomat ja omaan napaansa tuijottavat ns. dokumentaristit ruokkivat Somalian hätää, levottomuutta ja siihen liittyvää rikollisuutta – pahimmillaan jonkun toisen rahoilla.

Minun mielestäni tämä asia kaikkine siihen liityvine epäselvyyksineen on sellainen, jota soisi KRP:kin tutkivan.

Merirosvous on nimittäin rikoksista hirvittävimpiä ja kuvottavimpia ja se tulisi kitkeä juurineen koko maailmasta – tavalla tai toisella

Lähteet: YLE, HS, ABC

Jk. Jos joku arvoisa lukija löytää jostain tuon poistetun videon, sen saa lisätä tämän kirjoituksen kommenttiosioon varsin mieluusti.

Päivitys 260409 2307: Myös Tundra Tabloids kirjoittaa asiasta.

Päivitys 280409 1547: Asiaa kommentoivat myös Gates of Vienna ja Vlad Tepes.

 

A Zoom 27.2.2009:”Ei pitäisi ajatella etta on suomalaisten veroraha”

---

Eilisessä A-zoomissa oli varsin mielenkiintoinen sisältö. Ohjelma oli sinänsä varsin tarpeellinen ja hyödyllinen – jopa läpinäkyvästä ja propagandistisesta journalismistaan huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi.

Somalit diasporassa

Ensiksi ohjelmassa esiteltiin Somaliassa terrorismista vangitun 17-vuotiaan tytön ja hänen viisikuukautisen vauvansa pelastusprojektia ulos vankilasta. Tähän osallistui suuri joukko eri puolilla Eurooppaa eläviä somalitaustaisia vaikuttajia – näiden lisäksi eduskuntamme vanhin lapsinero, Kimmo Kiljunen, kävi pyörähtämässä (myöhässä sovitusta ajasta) ohjelman kulisseissa.

Muutama asia pisti silmään.

Ensiksikin se, että nämä herrat olivat täysin vakuuttuneita tytön syyttömyydestä. Herrat olivat sitä mieltä, että suomalaisen yhteiskunnan – ja Suomen valtion – tulee puuttua tilanteeseen jollain tavalla – vaikka sitten painostamalla Somalian laillista hallitusta tytön ulossaamiseksi ja ilmeisesti Suomeen siirtämiseksi.

Ongelma tässä on se, että tämä vaatimus rikkoo toisen valtion suvereeniteettiä. Toiseksi on erittäin riskialtista asettua Somalian islamistien puolella laillista hallitusta vastaan puhumattakaan siitä, että Suomi ottaisi valtiona kantaa Somalimaan itsenäistymispyrkimyksiin.

Tällainen toiminta saattaa pahimmassa tapauksessa siirtää Somaliassa nähdyt väkivaltaisuudet myös Suomeen. Tähän viitattiin myös erittäin tökeröllä ja muattomalla tavalla ohjelman alaotsikoinnissa , jossa aluosa ohjelmasta oli otiskoitu nimellä sodan jälkiä Myyrmäessä. Tuon voisi ottaa jopa piilotettuna uhkauksena toimittajien taholta.

Muutenkin minulle – siis henkilökohtaisesti – jäi sellainen kuva asiasta, että ainakaan ohjelmassa esiintyneet herrat eivät ole kovinkaan kiinnostuneita integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan tai Eurooppaan noin yleensäkin ottaen (edes Suomen kansalaisuuden saanut (?) somalialainen huippupoliitikko ei vaivautunut puhumaan suomea – edes Suomen Yleisradion tekemässä ja avoimesti heidän tavoitteitaan ajaneessa haastattelussa).

Minulle – siis edelleen henkilökohtaisesti – jäi sellainen kuva, että nämä herrat käyttävät Suomea ja Eurooppaa eräänlaisena tukikohtana ja kaivona (lainaus kirjasta Somalinaisten elämää Suomessa). He hyödyntävät uusia kotimaitaan, mutta eivät halua luopua vanhasta kotimaastaan ja sen asioihin sekaantumisesta.

Tämä taas herättää kysymyksen, että onko mikään ihme, ettei sotaa, klaanien rikoksia ja merirosvoilua saada loppumaan tuolla Afrikan sarvessa?

Keskustelua avoimesti YLE:n tapaan

Tääsä A-zoomin tämänkertaisessa somalipainotteisessa ymmärtämis- ja rahankerjäysjaksossa käytiin lopuksi keskustelu. Kiilusilmäisen toimittajan lisäksi tähän keskusteluun osallistui tunnettu SDP:n kukkahattu-telaketju-hyysäri-feministi Maarit Feldt Ranta. Kolmas keskusteluun osallistujista oli puolestaan (ilmeisesti vaalityötä tekevä ; ) Helsingin keskustanuorien puheenjohtaja Abdirahim Hussein.

Hussein päästeli suustaan varsin – eh… persoonallisia ja totuutta luovasti tulkitsevia kommentteja. Parhaat palat löytyvät täältä.

Oli jotenkin jo lähinnä myötähäpeää synnyttävää kuunnella näitä lausahduksia.

”Ei pitäisi ajatella etta on suomalaisten veroraha. Minäkin olen veronmaksaja, kaksi työtä.”

Jep – Husseinhan on todellakin todellinen veronmaksaja. Sellainen, jonka ammatti liittyy suoraan sellaiseen tarpeeseen, jota ei olllut olemassakaan Suomessa parikymmentä vuotta sitten.

Hussein on nimittäin somalian kielen tulkki.

” Kuka saa päättää verorahojen käytöstä”

Suomen kaltaisessa yhteiskuntamallissa perinteisesti verorahojen käytöstä on päätetty kollektiivisesti. Se, että joku yhteiskunnallisesti subventoitua työtä tekevä veronmaksaja – tai kuka tahansa muukin individualisti – kertoo muidenkin puolesta mihin hänen mielestään muiden maksamia verorahoja pitäisi käyttää, edustaa perinteisestä suomalaisesta päätöksenteosta aika lailla poikkeavaa kulttuuria.

Etenkin kun päätös liittyy tämän turvapaikan hakijana tulleen henkilön nimeltään Hussein matkusteluun julkisilla rahoilla entisessä kotimaassaan.

Jostain syystä – ilmeisesti tähän Husseinin edustamaan ajatusmaailmaan liittyen – hän ilmoitti myös, että meidän (s.o. suomalaisten veronmaksajien) pitää antaa rahaa Afrikan sarveen.

Puhumattakaan sitten tästä:

” Minusta Suomea on autettu. Onkse 60 vuotta sitten, Afrikasta käsin, kun Suomessa oli hätää ja ongelmia. Silloin on Afrikasta lähetetty rahaa Suomeen. Oliko se silloin, pitikö silloin miettiä, että se on meidän verorahaa ei sais lähettää Suomeen.”

Tällainen luovuus totuuden suhteen vetää jo sanattomaksi.

Eräs mielenkiintoinen havainto oli myös se, että Hussein myönsi Suomessa asuvien somalien lähettävän rahaa entiseen kotimaahansa. Hän ilmeisesti huomasi lipsahduksensa, koska vähätteli verovaroista maksettuja tukia ja niiden suuruutta näissä varainsiirroissa.

Hussein siis tekee ilmeisesti vaalityötä – ja kiihdyttää näin Kepun kannatuksen syöksyä.

Lähde: YLE

 

Asian ytimeen – Zahra Abdullah

Vihreä kestoehdokas, Zahra Abdullah, kommentoi vaalikone.fi:ssä kysymykseen Pitäisikö pääkaupunkiseudun ruuhkiin puuttua niin, että yksityisautoilijoilta alettaisiin kerätä ruuhkamaksuja? seuraavalla tavalla:

Ruuhkiin pitää puuttua, mutta pitää huomioida myös ne ihmiset, jotka tarvitsevat välttämättä autoa töissään. Esimerkiksi terapeutit, kodinhoitajat, valokuvaajat ja tulkit tarvitsevat kuitenkin autoa työssään, eivätkä he ehdi kulkea joka paikkaan bussilla, koska heidän aikansa on niin rajallista. Heidän pitää saada vähentää ruuhkamaksuja esimerkiksi verotuksessa.

Kiitos Zahra siitä, kun menit kursailematta asian ytimeen.

Tämä on juuri se asia, miksi nykyinen meno on perseellään. Kun kaiken maailman erinäiset yksityishenkilöt ja pienet (mutta niin kovaääniset ja hyvin ymmärretyt) painostusryhmät vaativat itselleen verovaroin subventoituja erioikeuksia ja etuuksia, ollaan kaukana Suomen laissa määritellyistä yhdenvertaisuudesta ja kansanvallasta.

Mitä enemmän tietyille individualisteille annetaan näiden vaatimusten suhteen periksi, sitä syvemmällä suossa ollaan. Kun poiketaan yhdenvertaisuudesta jossain, siitä aukeaa portti poikkeamiin kaikessa muussakin yhteiskunnallisessa elämässä.

Pahimpana mahdollisena lopputuloksena – tässä omien etujen ja erikoisuuden tavoittelussa – saadaan sellainen yhteiskunta, jossa hiljainen enemmistö maksaa kovaäänisten vaatijoiden erioikeudet ja kilpailun paikasta auringossa.

Sama Zahra oli muuten Suomesta turvapaikan – ja sen kautta kansalaisuuden – saaneena Somalian islamistihallituksen vieraana ja tukemassa heitä työtä tekemällä pari vuotta sitten Somaliassa. Siis siinä maassa, josta hän on joutunut lähtemään pakolaiseksi. Tuolloin Helsingin kaupungin kunnanvaltuutettuna toiminut katsoi, että hänestä on tärkeämpää olla Somaliassa kuin ajaa äänestäjiensä etuja luottamushenkilönä Suomessa.

Kun islamistihallitus sortui, Zahra oli Mokuradion tuella huutamassa Suomen valtiota evakuoimaan hänet tuolta jo mainitusta Somaliasta…

Viimeistään tämän kommentin pitäisi kertoa, miksi oli oikeastaan hyvä, että Zahra ei päässyt kansanedustajaksi. Hän ei ole mielestäni henkilönä – ja nyt en todellakaan viittaa kansanryhmään enkä etnisyyteen – tarpeeksi integroitunut tai edes tarpeeksi kiinnostunut siitä tavasta, jolla Suomea hallitaan ja maamme lakeja säädetään.

(Luulisi muuten kunnallisvaaliehdokkaan tietävän sen, että Eduskunta säätää lakeja, joihin verohelpotukset perustuvat – ei Helsingin kaupunginhallitus. Ovatkohan vaalit ja tehtävät jäsentyneet nyt aivan oikein?)

Tuliko mielipiteeni Zahrasta henkilönä ja poliitikkona selväksi?

Lähde: Vaalikone.fi

Jk. tämä kirjoitus ei sitten liity mitenkään mihinkään kansanryhmään. Ei edes Korhosiin eikä Sotkamon Jymyyn.