Nykyaikaan liittyvä todellisuus alkaa jo peitota älyttömimmätkin fiktiot tässä rakkaassa isänmaassamme.Se alkaa itseasiassa ylittämään jo jopa jo pahimman suomalaisen elokuvan rillumarei-kauden surkuhupaisimmat saavutukset.

Ja se jos mikä on jo todellinen saavutus.

Odotan jo kieli pitkällä tätä nykyaikaista Pekka ja Pätkä-leffojen nykyaikaistettujen versioiden esiinmarssia.Koska en halua olla mitenkään olla uuden ja uljaan kehityksen esteenä, haluan kantaa oman korteni kekoon ja esitellä oman ehdotukseni siitä, miten suomalaisen elokuvan unohdettu aarteisto saataisiin muutettua poliittisseti korrektiksi ja samalla saataisiin sadun keinoin muutettua suomalaisten enemmistö läpisuvaitsevaisiksi.

Elokuvan ohjaajana voisi toimia vaikka anonyymillä nimimerkillä esiintyvä Ali Quu ja tuottajana (samoin vaikka  peitehenkilöllisyydellä esiintyvä)  YLE:n tavat oppinut suomalaisvihaaja Wali Hoo. Kuvaajana voisi toimia esimerkiksi Käkkis Arhinmäki, jolla on asiaan liittyvää kokemuspohjaa ilmeisen riittävästi.

Nyt tarkkana kaikki muutkin uuden polven wannabe-tarantinot ja -coppolat,  tässä teille loistava business-idea  – etenkin kun vanhat rahoituslähteet ovat kuivuneet. Jos tälle projektille ei heru fyrkkaa YLE:stä, kulttuuriarkistosta ja elokuva-arkistosta – niin sitten ei kyllä heru millekään muulekaan produktiolle.

… ja onhan tietysti aina olemassa RAY ja UM…

Tämän uuden elokuvan nimeksi voitaisiin laittaa integroitumisen (sekä vanhan yksikulttuurin muuttamisen monikulttuuriseksi) merkeissä esimerkiksi Pekka ja Pätkä  merirosvojahdissa.

Pekan rooliin sopisi aivan itseoikeutetusti Afrikkaan verovaroin suuntautuneen turismin kuningaskuluttaja Pekka Haavisto ja hänen aisaparikseen Pätkäksi voitaisiin (turhaa castingia tekemättä) ottaa esimerkiksi Osmo Soininvaara. Odella nimittäin  taitaa olla juuri nyt ylimääräistä aikaa, kun hänen ajamansa Päijät-Hämeen slummiuttamissuunnitelma…  hmmmm… sanoisimmeko vaikka, että ajoi karille.

Tai kuten asiaa kuvaili:

Soininvaara epäonnistui minun mielestäni täysin. Tuommoinen ylimielinen stadin kundi tulee maalaisia opettamaan. Se tuli viestinä kaikilta, että selvittäjä pyörii samat kalvot kainalossa ympäri kuntia. Ja sitten kun selvitysmies tuli ulos valmiin pakettinsa kanssa, niin ne oli taas ne samat kalvot.

Osmo saisi tässä elokuvahassuttelussa kerrankin toteuttaa itseään ja jauhaa jargoniaan ”… asiahan ei kuulu mitenkäään minulle, mutta …”

Naispääosaankapteeni Akuliinaksi – sopisi (kuin poliisin nyrkki anarkistin  nenään) työministerinä touhottava Anni Sinnemäki. Annikin saisi kerrankin oikeita töitä, eikä hänen tarvitsisi enää huolehtia työttömyyden lisäämisestä, nuorille ja syrjäytyneillä käytävän ihmiskaupan  laajentamisesta  ja suomalaisen elinkeinoelämän kurjistamisesta.

Jos Haavisto on projektissa mukana, pakollinen homokiintiölin on täytetty, mutta jos hän ei jostain syystä ehdi tai halua osallistua tähän projektiin, tuon kiintiön täyttäminen voitaisiin huoletta uskoa aidon Akuliinan harteille.

Tämän uutta, uljasta ja kaunista uussuomalaista  monikulttuuria edustavan elokuvan synopsis menee suurin piirtein näin:

Kun kaukaa viisas ja täydellinen hallituksemme on komentanut  huonosti Somalian merialueille sopivan   Kaleerilaiva Puuhamaan seikkailuretkelle kapteeni Akuliinan komennossa alkaa käsittämätön hössötys, kaahaus ja sekoilu – kunnon b-farssin tyyliin. Puolustusvoimat palkkaa Kaleerilaiva Puuhamaalle sopivan joukon (noin 50) Suomessa asuvaa somalia  ”yhteyshenkilöiksi ja tulkeiksi”.

Näille annetaan väliaikainen erikoisupseerin vakanssi ja komea uniformu. Hassujen kommeltusten ja kahden upotetun valaanpyyntialauksen jälkeen, kapteeni Akuliinan komentama alus pääsee kuin pääseekin Somalian rannikolle. Kun suomalaiset ottavat ensimmäisen kerran kiinni somalimerirosvoja, todetaankin  yllättäen, että nämä vesselithän kuuluvatkin perheidenyhdistämisohjelman piiriin.

Jokaisessa  kunnon  merirosvotarinassa on aarre – niin myös tässä.  Elokuvan loppukohtauksessa Puuhamaa purjehtii auringonlaskuun kultamunien kanssa.

Lähteet: UM, KU, City, HS

Site Meter

Eilisessä A-zoomissa oli varsin mielenkiintoinen sisältö. Ohjelma oli sinänsä varsin tarpeellinen ja hyödyllinen – jopa läpinäkyvästä ja propagandistisesta journalismistaan huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi.


Somalit diasporassa

Ensiksi ohjelmassa esiteltiin Somaliassa terrorismista vangitun 17-vuotiaan tytön ja hänen viisikuukautisen vauvansa pelastusprojektia ulos vankilasta. Tähän osallistui suuri joukko eri puolilla Eurooppaa eläviä somalitaustaisia vaikuttajia – näiden lisäksi eduskuntamme vanhin lapsinero, Kimmo Kiljunen, kävi pyörähtämässä (myöhässä sovitusta ajasta) ohjelman kulisseissa.

Muutama asia pisti silmään.

Ensiksikin se, että nämä herrat olivat täysin vakuuttuneita tytön syyttömyydestä. Herrat olivat sitä mieltä, että suomalaisen yhteiskunnan – ja Suomen valtion – tulee puuttua tilanteeseen jollain tavalla – vaikka sitten painostamalla Somalian laillista hallitusta tytön ulossaamiseksi ja ilmeisesti Suomeen siirtämiseksi.

Ongelma tässä on se, että tämä vaatimus rikkoo toisen valtion suvereeniteettiä. Toiseksi on erittäin riskialtista asettua Somalian islamistien puolella laillista hallitusta vastaan puhumattakaan siitä, että Suomi ottaisi valtiona kantaa Somalimaan itsenäistymispyrkimyksiin.

Tällainen toiminta saattaa pahimmassa tapauksessa siirtää Somaliassa nähdyt väkivaltaisuudet myös Suomeen. Tähän viitattiin myös erittäin tökeröllä ja muattomalla tavalla ohjelman alaotsikoinnissa , jossa aluosa ohjelmasta oli otiskoitu nimellä sodan jälkiä Myyrmäessä. Tuon voisi ottaa jopa piilotettuna uhkauksena toimittajien taholta.

Muutenkin minulle – siis henkilökohtaisesti – jäi sellainen kuva asiasta, että ainakaan ohjelmassa esiintyneet herrat eivät ole kovinkaan kiinnostuneita integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan tai Eurooppaan noin yleensäkin ottaen (edes Suomen kansalaisuuden saanut (?) somalialainen huippupoliitikko ei vaivautunut puhumaan suomea – edes Suomen Yleisradion tekemässä ja avoimesti heidän tavoitteitaan ajaneessa haastattelussa).

Minulle – siis edelleen henkilökohtaisesti – jäi sellainen kuva, että nämä herrat käyttävät Suomea ja Eurooppaa eräänlaisena tukikohtana ja kaivona (lainaus kirjasta Somalinaisten elämää Suomessa). He hyödyntävät uusia kotimaitaan, mutta eivät halua luopua vanhasta kotimaastaan ja sen asioihin sekaantumisesta.

Tämä taas herättää kysymyksen, että onko mikään ihme, ettei sotaa, klaanien rikoksia ja merirosvoilua saada loppumaan tuolla Afrikan sarvessa?

Keskustelua avoimesti YLE:n tapaan

Tääsä A-zoomin tämänkertaisessa somalipainotteisessa ymmärtämis- ja rahankerjäysjaksossa käytiin lopuksi keskustelu. Kiilusilmäisen toimittajan lisäksi tähän keskusteluun osallistui tunnettu SDP:n kukkahattu-telaketju-hyysäri-feministi Maarit Feldt Ranta. Kolmas keskusteluun osallistujista oli puolestaan (ilmeisesti vaalityötä tekevä ; ) Helsingin keskustanuorien puheenjohtaja Abdirahim Hussein.

Hussein päästeli suustaan varsin – eh… persoonallisia ja totuutta luovasti tulkitsevia kommentteja. Parhaat palat löytyvät täältä.

Oli jotenkin jo lähinnä myötähäpeää synnyttävää kuunnella näitä lausahduksia.

”Ei pitäisi ajatella etta on suomalaisten veroraha. Minäkin olen veronmaksaja, kaksi työtä.”

Jep – Husseinhan on todellakin todellinen veronmaksaja. Sellainen, jonka ammatti liittyy suoraan sellaiseen tarpeeseen, jota ei olllut olemassakaan Suomessa parikymmentä vuotta sitten.

Hussein on nimittäin somalian kielen tulkki.

” Kuka saa päättää verorahojen käytöstä”

Suomen kaltaisessa yhteiskuntamallissa perinteisesti verorahojen käytöstä on päätetty kollektiivisesti. Se, että joku yhteiskunnallisesti subventoitua työtä tekevä veronmaksaja – tai kuka tahansa muukin individualisti – kertoo muidenkin puolesta mihin hänen mielestään muiden maksamia verorahoja pitäisi käyttää, edustaa perinteisestä suomalaisesta päätöksenteosta aika lailla poikkeavaa kulttuuria.

Etenkin kun päätös liittyy tämän turvapaikan hakijana tulleen henkilön nimeltään Hussein matkusteluun julkisilla rahoilla entisessä kotimaassaan.

Jostain syystä – ilmeisesti tähän Husseinin edustamaan ajatusmaailmaan liittyen – hän ilmoitti myös, että meidän (s.o. suomalaisten veronmaksajien) pitää antaa rahaa Afrikan sarveen.

Puhumattakaan sitten tästä:

” Minusta Suomea on autettu. Onkse 60 vuotta sitten, Afrikasta käsin, kun Suomessa oli hätää ja ongelmia. Silloin on Afrikasta lähetetty rahaa Suomeen. Oliko se silloin, pitikö silloin miettiä, että se on meidän verorahaa ei sais lähettää Suomeen.”

Tällainen luovuus totuuden suhteen vetää jo sanattomaksi.

Eräs mielenkiintoinen havainto oli myös se, että Hussein myönsi Suomessa asuvien somalien lähettävän rahaa entiseen kotimaahansa. Hän ilmeisesti huomasi lipsahduksensa, koska vähätteli verovaroista maksettuja tukia ja niiden suuruutta näissä varainsiirroissa.

Hussein siis tekee ilmeisesti vaalityötä – ja kiihdyttää näin Kepun kannatuksen syöksyä.

Lähde: YLE


Site Meter