Kummallisia käsityksiä kansanvallasta

Suomi on tasavalta jossa valta kuuluu kansalle. Näin alkaa Suomen perustuslaki. Laki on laki ja perustuslaki on superlaki – niinhän sitä tyhmempi voisi luulla.

Valta näyttäisi todellisuudessa kuitenkin – ainakin täältä katsoen tarkasteltuna – siirtyneen muutaman ministerin ja virkamiehen sekä erilaisten yhteiskunnalle haitallisten vähemmistöryhmien käsiin. Näillä vähemmistöryhmillä tarkoitan pienen soosipäiden joukon pyörittämiä työmarkkinavallankumousta puuhastelevia tuttipulloterroristeja.

Kansalaiset ovat kertoneet mielipiteensä.

Vaikka gallupit alkavat voittamaan- joissain tapauksissa – jo tilaston aseman emävalhetta pahempana valheena, ne ovat kuitenkin suuntaa antavia ja tarpeeksi suurella otoksella tehtyinä kohtuullisen luotettaviakin.

Kun kansalaisilta kysyttiin tammikuussa heidän mielipidettään Romaniasta Suomeen ilmaantuneista kerjäläisistä, pääkaupunkiseudun asukkaat halusivat varsin selvästi kieltää kerjäämisen:

Pitäisikö kerjääminen kieltää?
Kyllä 76% Ei 24%

Pääkaupunkiseudun kuntien eli Helsingin, Espoon ja Vantaan välillä ei ole suuria eroja suhtautumisessa kerjäläisiin. Sen sijaan sukupuoli, ikä, puoluekanta ja ammatti vaikuttavat heihin suhtautumiseen.

Naiset suhtautuvat kerjäämiseen nuivemmin kuin miehet. Mitä iäkkäämpi vastaaja on, sitä kielteisemmin hän kokee kerjäämisen. Hanakimmin kerjäämisen kieltäisivät kokoomuksen ja Sdp:n kannattajat. Kokoomusta tukevista 73 prosenttia ja demarimielisistä 63 prosenttia ovat kiellon kannalla.

Vasemmistoliiton, vihreiden, Rkp:n ja keskustan kannattajien keskuudessa on keskimääräistä enemmän tukijoita ja myötämielisiä kerjääjille. Vasemmistoliiton kannattajista lähes puolet on sitä mieltä, että kerjäämistä ei tule kieltää. Vihreiden kannattajista kerjäämiskieltoa vastustaa kaksi viidestä.

Mielenkiintoiseksi asia meneekin näin jatkossa.

Nämä yhteiskuntaamme nakertavat marginaaliryhmät ovat tehneet muiden karhunpalvelustensa jatkoksi – ihan keskenään – päätöksiä, ikioman suljetun työryhmänsä sisällä.

Muutaman marginaalinäkökantaa edustavan – ja pikaisesti työryhmään kasatun – ns. asiantuntijan mielestä kerjäämistä ei haluta kieltää lailla. Tämän työryhmän mukaan kerjäläiset ovat vielä pieni ongelma Suomessa

Asiaa pohtineen työryhmän mukaan lainmuutos ei estäisi köyhien EU-kansalaisten tuloa Suomeen. Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsin (r) mukaan kerjäläisilmiö on tullut Suomeen jäädäkseen.

Niin kauan kuin elintasoerot ovat suuria ja romaneita syrjitään eri maissa, meillä tulee olemaan etnisiä ryhmiä, jotka liikkuvat ympäri Eurooppaa.

Thors uskoo, että kerjäämisen kieltäminen lailla voisi johtaa muuhun rikolliseen toimintaan.

Vai niin?

Jos kerjäämisestä tehdään rikos, niin eikö ole suhteellisen selvää, että rikokseen syyllistynyt on harjoittanut rikollista toimintaa? Uskomaton logiikka Astridilla ainakin on.

Ja miten niin se on tullut jäädäkseen? Onko Astrid kenties se ihminen, joka päättää meidän muiden – enemmistön – puolesta tällaisista asioista?

Haluaako Astrid muuttaa tasa-arvoisen suomalaisen yhteiskunnan takaisin kahden kerroksen väkeä sisällään pitäväksi herra- ja piikayhteiskunnaksi? Minusta kerjäämisen palaaminen virallisesti hyväksytyksi ilmiöksi on myös henkinen paluu 1800-luvulle. Suuri kansallinen häpeä hyvinvointiyhteiskunnalle.

Tai sitten kyseessä on täysin tarkoitushakuinen valtapolitiikka….

Thors vastaanotti kerjäämistä pohtineen työryhmän raportin torstaina. Selvityksessä muistutetaan, että poliisi voi jo nykyisen järjestyslain puitteissa puuttua häiritsevään kerjäämiseen. Lastensuojelulain nojalla viranomaiset voivat estää kerjäämisen alaikäisiltä.

Miksi sitten apulaisvaltakunnansyyttäjä ohjeistaa toisella tavalla?

Työryhmä haluaisi koko maan viranomaisille yhtenäisen ohjeistuksen kerjäämisestä. Ongelmiin pitäisi lisäksi kiinnittää enemmän huomiota kerjäläisten kotimaissa ja EU-tasolla, raportti huomauttaa.
Suurin osa Suomeen saapuneista kerjäläisistä on selvityksen mukaan Romanian romaneita. Heidän elinolosuhteensa kotimaassa ovat heikot.

Tilanne Romaniassa pakotti meidät lähtemään. Osa meistä halusi tulla Suomeen etsimään töitä, mutta se on aika mahdotonta. Haluamme kuitenkin ansaita rahaa rehellisesti, kuten soittamalla kaduilla.

Näin kertoi kertoi Romanian romani Ionel Oprea torstaina järjestetyssä Rajasaaren romanien häätämistä vastustavassa mielenosoituksessa Helsingin Kauppatorilla.

Saisiko tässä taas kysyä välikysymyksen?

Miten on mahdollista, että keppikerjäläiset pystyvät kuitenkin matkustamaan aivan toiselle puolelle Eurooppaa – ilman rahaa?

Oprea kuuluu 20:een romaniin, jotka Vapaa liikkuminen -verkosto kaksi viikkoa sitten majoitti Helsingin Rajasaaren sosiaalikeskuksen varastoon. Tiistaina rakennusta hallinnoiva Helsingin liikuntavirasto pyysi poliisia häätämään romanit rakennuksesta paloturvallisuussyihin vedoten. Nyt romanit asuvat teltoissa sosiaalikeskuksen pihalla.

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin mukaan Helsingin sosiaalivirasto on valmis auttamaan häädettyjä romaneja, jos nämä ottavat yhteyttä.

Tästä varmaan kaikki helsinkiläiset vähävaraiset ovat todella otettuja …

Lisää suita jakamaan ehtyviä varoja. Elintarvikkeiden hinnat ovat kasvaneet viimeisen puolen vuoden aikana todella rajusti. Tämä koskee kipeimmin juuri vähävaraisiin – niihin suomalaisperheisiin, joilla ei ole mahdollisuutta taloudellisen tilanteensa ja työnteon vuoksi matkustaa ulkomaille kerjäämään – ja vastaanottamaan samaan aikaan paikallisia sosiaalisia subventioita.

Palotarkastaja kielsi kyseisen tilan käytön majoitukseen. Tätä kieltoa ei kaupunki voi ohittaa

Vapaa liikkuminen – verkoston järjestämällä mielenosoituksella haluttiin estää Helsingin kaupunkia häätämästä romaneita teltoista.

Niinpä niin…

Höpö, höpö – läpinäkyvää takkuilua… Anarkomarkot käyttävät näitä ihmisiä keppihevosina suuressa taistelussaan Systeemiä vastaan – todellisesta humanismista ei näiden keskenkasvuisten egoilijoiden kohdalla ole todellakaan kyse.

Ja itse asiassa lainsäädäntö kieltää kaupunkialueella teltoissa nukkumisen.

Mitään ei ole taaskaan opittu mistään.

Surkeinta koko tilanteessa on se, että – puupäisyydessään maailmanmestariluokkaa edustavat – marginaalipäättäjämme eivät usko mitään, eivätkä ole ottaneet opikseen muualta saaduista kokemuksista.

Viime vuoden syyskuussa Norjassa keskusteltiin samasta aiheesta. Monet ulkomaisista kerjäläisistä viipyvät Norjassa vain muutaman viikon, sillä lyhyessäkin ajassa he pystyvät ansaitsemaan suhteellisen suuria summia.

Norjalainen Dagsavisen -lehti kertoi parikymppisestä romanialaismiehestä, joka kerjäsi Oslossa parisen viikkoa viime vuoden loppukesällä. Nuorukainen tarvitsi rahaa opiskeluun. Kotimaassaan hän ei välttämättä olisi saanut työtä, eikä siitä olisi maksettu läheskään yhtä paljon kuin kerjäämisestä öljyvauraan Norjan kaduilla.

Oslossa romanialaismies ylsi jopa tuhannen Norjan kruunun (noin 126 euron) päivätuloon.

Kerjääminen oli vielä vuoden 2005 loppuun asti kiellettyä Norjassa. Lakimuutoksen jälkeen ulkomaisia kerjäläisiä on virrannut Norjaan suuria määriä, ja avustusjärjestöjen mukaan heitä on parhaimmillaan jopa sata Oslon kaduilla.

Emme auta ketään pönkittämällä ulkomaalaisten kerjäämistä. Jo nyt näemme, että toiminta on osittain organisoitua

sanoi Oslon kaupunginhallituksen puheenjohtaja, konservatiivista Høyre-puoluetta edustava Erling Lae, Dagsavisen-lehdelle. Lae pelkäsi, että vauraasta ja anteliaasta Norjasta on kehittymässä kansainvälisen kerjäämisen turvapaikka.

Eikä tuo ole tosiaan mikään ihme.

Yhdenvertaisuus lain edessä?

EU näyttää – jälleen kerran – sen rakenteellisen vääryyden, tekopyhyyden ja näennäisdemokratian , jonka pohjalle se on rakennettu.

EU:n juhlapuheissa vakuutetaan kansalaisyhteiskuntaa ja ihmisoikeuksia, todellisuudessa tämä liitto vie kansalta vallan ja polkee alkuperäisväestöjen oikeuksia. Kansallinen päätöksentekovalta on annettu kyvyttömien päättäjien toimesta EU:lle ja Suomikin on enää irvikuva kansanvaltaisesta kansallisvaltiosta.

Ikävintä on se, että se edellisten sukupolvien työllä ja uhrauksilla rakennettu hyvinvointiyhteiskuntamme on annettu kiihtyvää vauhtia ulkopuolisten onnenonkijoiden ja saalistajien jaettavaksi – ja samaan aikaan omat syrjäytyneet on unohdettu oman onnensa nojaan.

Jokainen yhteiskunta on ensisijaisesti rakennettu omia kansalaisiaan varten.

Minusta olisi varsin mukavaa, jos hyvinvointiyhteiskuntamme terävin kärki suuntaisi toimintatarmonsa ja aktiivisuutensa todellisiin, ympäristössämme ja keskuudessamme oleviin ongelmiin – kaiken tyhjänpäiväisen maailmanparantamisen ja vallankumoushaikailun sijaan.

… heitäkään unohtamatta:

Kuten jo totesin, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri lupasi, Helsingin sosiaalivirasto on valmis auttamaan häädettyjä romaneja, jos nämä ottavat yhteyttä.

Tästähän muodostuu hyvä diili jollekin – kerjäläiset saavat sosiaaliturvan ja sen lisäksi voita leipänsä päälle kerjäystuloistaan.

Onkohan kukaan tosissaan tutkinut sitä, kuinka organisoitua tämä toiminta on?

Voivatko esimerkiksi Sauri tai Thors luvata, että suomalaisen yhteiskunnan jakamat toimeentuloavustukset ja muut sosiaaliset subventiot eivät ajaudu – tässä tai joissain muissa tapauksissa – järjestäytyneen rikollisuuden käsiin?

Esimerkkejä epäilyksistä toimeentuloon tarkoitettujen yhteiskunnallisten avustusten käyttämisestä johonkin muuhun kuin toimeentuloon on ollut olemassa jo jonkin aikaa. Ulkomaanmatkailua siihen maahan, josta on jouduttu turvattomuuden vuoksi poistumaan ja rahansiirtoja – Suomen rajojen ulkopuolelle.

Joskus sanottiin, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Nyt näyttää – kärjistetysti siltä – että on lottovoitto saapua Suomeen – mihinkään ryhmään, kulttuuriin, kansallisuuteen, uskontoon tai muuhunkaan etnisyyteen mitenkään viittaamatta.

Minua on jäänyt vaivaamaan tässä tilanteessa eräs varsin konkreettinen asia. Miten tämä asia peilautuu minimipalkalla tai toimeentulotuen varassa elävään suomalaiseen köyhään? Tuleeko hänelle eteen se hetki, että suomalaisenkin köyhän pitää siirtyä kerjäämään pärjätäkseen? Vai tullaanko hänelle suosittelemaan esimerkiksi prostituutiota hengenpitimikseen?

Tulevaisuus ei näytä kenenkään – edes tavallisen veronmaksajan – kannalta mitenkään valoisalta. Itse asiassa nykyinen kehitys avaa varsin ikäviä visioita yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja sen myötä levottomuuden, turvattomuuden, todellisen rasismin ja jopa suoranaisen väkivallan synnystä ja kiihtymisestä.

Kansanvallan irvikuva

Koko vihervasemmistomme – johon lasken nykyään myös Astrid Thorsinkin – on menettänyt suhteellisuudentajunsa. He eivät ymmärrä sitä, että kerjäläisten, pakolaisten ja muun kieli- ja ammattitaidottoman väen haaliminen Suomeen on oman oksan sahaamista kaikkein pahimmassa mielessä.

Huoltosuhde heikkenee kun ainoastaan väestönkasvu sekä monikulttuurinen utopia ovat jääneet mantraksi tähän ajattelumalliin. Antamalla väestön laskea normaaliin – ennen sotia olleeseen status quohon, pystymme hoitamaan sekä itsemme, että läheisemme. Kuten olen joskus aikaisemminkin todennut, suuret ikäluokat ovat sodan seurauksena syntynyt tilastollinen harha. Tämä ongelma poistuu luonnollisella tavalla eikä sen tilalle ole mitenkään järkevää hankkia uusia ongelmia – monikulttuurisuutta, rasismia, levottomuutta, rikollisuutta ja lopulta yhteiskuntamme tukehtumista vääristyneen huoltosuhteen alle.

Ja nämä kommentit – ne osoittavat suoranaista halveksintaa omaa kansaa ja kansanvaltaista yhteiskuntaamme kohtaan.

Jos Astrid Thors päättää yksin siitä mikä on pysyvää, toivottua tai ei-toivottua, haluaisin varsin mielelläni tietää koska, missä ja kenen toimesta Astridille on myönnetty tällainen diktatuuri?

Lähteet: HS, STT, Dagsavisen, City, Iltalehti

Advertisement

 

Koiria, kettuja, kuiskaajia ja kus… ei kun soosipäitä.

Aina ajoittain tulee aika pistää asioita ns. nippuun ja nivaskaan. Saamastani kiihkeästä fanipostista päätellen, nyt alkaa taas olla se aika käsillä. 😉

Joukko soosipäitä suosikkipuuhassaan

Minua on jo hetken häirinnyt ns.eläinaktivismi – ja muukin anarkomarkojen ja prekaeetujen kouhkaus. Olen kritisoinut sekä sitä, että siihen sotkeutuneita henkilöitä. Nämä todellisuudesta ja luonnosta kovin kauas vieraantuneet viher-puna-anarko–cityhörhöt – eli soosipäät -yrittävät nostaa eläimet ihmisen rinnalle – ja jopa ihmisen yli. Tähän samaan ymmärtämättömyyteen toisella tavalla liittyvästä liittyvästä apinoinnista on kirjoittanut hetki sitten myös reino.

Samat soosipäät, jotka huutavat kuolemaa heteroille – ja lähes tulkoon kaikelle sellaisille, joka ei mahdu heidän suvaitsevaisuuteensa – ovat valmiita tarvittaessa väkivaltaan myös oletettujen eläinten oikeuksien vuoksi.

Eläinten tätä pyytämättä tai edes ymmärtämättä miksi.

Onhan se mukavaa tietysti käyttää valtaa…

Esimerkiksi nimittelemällä kuorohuudon voimin (naamioituneina) turkiksia laillisesti myyvän tavaratalon johtajaa hänen kotiovellaan murhaajaksi – hänen lastensa joutuessa kuuntelemaan pelokkaina vieressä.

”Pekka Halonen häpeä – kätesi ovat veressä!”
”Liisa Halonen häpeä – kätesi ovat veressä!”
”Turkismyyjä, kätesi ovat veressä”
”Turkis on murha – murhaaja, murhaaja!”

Ja kun tämä(kään) rikollinen kiristys- ja pakotusyritys ei tuottanut tulosta, Pekka Halosen omakotitalon seinä ja aita töhrittiin punaisella maalilla. Isku tapahtui valvontakameran tallentaman kuvan mukaan perjantaina 28.10.2005 kello 0449. Kamera otti kuvat kahdesta nuoresta miehestä ja yhdestä naisesta.

Aidan ja talon töhrijät lukitsivat lisäksi Halosen portin useilla lukoilla niin, ettei talon pihasta voinut ajaa autolla kadulle. Soosipäät kävivät muuten tähän samaan pogromiinsa liittyen häiriköimässä myös Anttila Oy:n toimitusjohtajan kotirauhaa.

Miltähän soosipäistä tuntuisi, jos joku tekisi heille vastaavia temppuja? Itku ja parkuhan siitä syntyisi. Veikkaan vahvasti, että kotikasvatuksen puute on syynä tällaiselle vakavalle moraalin vääristymiselle. Vasemmistolaisen vapaan kasvatuksen hedelmiähän näistä soosipäistä suurin osa on. 1970-luvun stalinistisen kehityksen jälkeensä pukkaamaa yhteiskunnallista ongelmajätettä.

Kuinkahan kaukana me Suomessa olemme tästä näystä:

Ja kun nämä soosipäät palauttaa sinne minne he kuuluvat ja kritisoi heidän tekemisiään, niin välittömästi alkaa itkuvirsi ja valitus siitä, kuinka heidän herkkiä ja herttaisia persoonallisuuksiaan on loukattu.

My ass…

Soosipäät tekevät vallankumoustaan tukevasti hyvinvointiyhteiskunnan napanuorassa roikkuvana painolastina. Työmarkkinavallankumous taitaa kärsiä viimeisen pakkastalvensa, jos laman tullessa soosipäille lyötäisiin lappu luukulle ja kehotettaisiin tekemään samaa kuin heidän utopiansa rahoittajatkin – töitä ja maksamaan veronsa.

Tai sitten ei – ainahan maailmassa on ollut keskenkasvuisia ja turhan joutilaita tyhjänvouhkaajia – enemmän ja vähemmän

Koko touhun uskottavuus menee tosin pakkasasteille viimeistään silloin kun miettii, mitä esimerkiksi nämä urheat eläinoikeustaistelijat ovat tehneet halal-teurastuksen kieltämiseksi tai yleensäkään tainnuttamatta teurastettavien eläinten oikeuksien eteen?

Niinpä niin…

Eläimillä on oikeutensa – mutta eivät ne ole silti ihmisen kanssa samalla tasolla tai yhdenvertaisia. Olen muuten henkilökohtaisesti varsin jyrkästi eläinkokeita vastaan – ihan yleisellä tasolla. Ja etenkin silloin, kun ne liittyvät turhuuksien markkinoihin – kuten kosmetiikan kehittämiseen. Monet näistä testeistä ovat puhtaan eläinrääkkäyksen lisäksi myös turhia. Ihmisen fysiologiaa ei pystytä aina testaamaan muuta kuin ihmisillä.

Mutta kuitenkin…

Soosipäiden suurimmat ongelmat ovat ymmärtämättömyys ja vieraantuneisuus todellisuudesta. Mitä pyörii sellaisessa päässä, joka laskee lintujen pesintäkauden aikana – eläinsuojelu näennäisenä motiivina – maastoon satoja tarhaminkkejä? Aluksi ne tuhoavat juuri luonnossa elävien lintujen poikaset ja sen jälkeen kun tämä ravinnonlähde ehtyy, häkkipedot kuolevat joko nälkään tai kylmyyteen.

Vain soosipää pystyy tällaiseen epäloogiseen ajatteluun ja itsepetokseen.

Soosipäät ylihumanisoivat eläimiä – puuttumatta kuitenkaan samaan aikaan varsinaiseen eläinrääkkäykseen ja kidutukseen. Aikamoinen paradoksi – eikö totta?

Poikkitieteellisesti ja laajasti arvostettu National Geographic on tuottanut jo muutaman kauden sarjaa nimeltään Koirakuiskaaja.

Tämä Reality-sarjaan kuuluva TV-ohjelma esittelee Cesar Millanin tapaa käsitellä ongelmakoiria – ja etenkin koirien ongelmaomistajia.

Millanilla on – mielestäni – muutama loistava slogan ja varsin maanläheinen tapa tehdä töitä koirien ja heidän laumansa (l.perheen) kanssa. Hänen tyylinsä ei poikkea juurikaan siitä, mitä vanhempani minulle lapsuudessani opettivat ja mitä itsekin noudatan omien koirieni kanssa – kuri ennen rakkautta.

Haluankin kiinnittää soosipäiden huomion tähän. Nämä ovat varsin toimivia ohjeita lemmikkien, kotieläinten – ja miksei vähän muidenkin kanssa… 😉

* Koirat – kuten muutkin sosiaalisuuteen kykenevät eläimet – ovat laumansa jäseniä. Ne seuraavat laumansa johtajaa. Jos ihminen ei ota – eläinten keskellä toimiessaan – johtajaroolia, eläin yrittää hakea sitä.

* Koirat – eivätkä muutkaan eläimet – ole ihmisiä. Joillain ihmisryhmillä ja – tyypeillä on erittäin ikävä tapa kuvitella, että eläimet käyttäytyvät, ajattelevat ja toimivat kuten ihmiset.

* Älä taistele luontoäitiä vastaan. Jos metodi tai toiminnan peruste on luonnonjärjestyksen vastainen, se ei voi toimia – koskaan.

* Koira elää tässä hetkessä. Eläin ei suunnittele, eikä paljon myöskään muistele. Äidilläni oli myös tapana sanoa, että koira ei tunne moraalia – se erottaa sallitun kielletystä ja siinä kaikki.

* Ei ole ongelmarotuja – mutta on ongelmaomistajia. Koirien käyttäytymisongelmat ovat ensisijaisesti lähtöisin koirien omistajista ja heidän kyvyttömyydestään johtaa laumaansa.

* Hyvä laumanjohtaja ei hermostu. Laumanjohtajan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat rauhallinen ja vakuuttava olemus. Johtaja ei näytä paniikin, hermostumisen tai jännittyneisyyden merkkejä.

* Kuri ennen rakkautta. Hyvä laumanjohtaja asettaa laumalleen rajoituksia ja sääntöjä ja pitää niistä johdonmukaisesti kiinni.

* Koirat tarvitsevat ensimmäiseksi liikuntaa purkamaan paineita ja poistamaan tylsistymistä, toiseksi johdonmukaista kuria ja vasta kolmanneksi hellyyttä. Liian monet koiranomistajat antavat lemmikeilleen ensisijaisesti hellyyttä, aivan liian vähän liikuntaa eivätkä pidä lemmikkejään kurissa.

* Kävelytä koiraasi päivittäin (heti aamuisin noin 45 minuutin lenkkejä). Kävelyretket, joilla lauma seuraa johtajaa ovat koirille luontaisia ja mieluisia aktiviteetteja. Pidä huolta siitä, että koirasi seuraa vierelläsi tai perässäsi. Jos annat koiran ryntäillä edelläsi, se uskoo kävelyttävänsä sinua – eikä päinvastoin.

* Odotuttaminen on hyvä tapa osoittaa koiralle paikka laumassa. Edellytä koiralta odottamista hetken aikaa, ennen kuin annat sille luvan syödä. Koira ei mene rikki tästä.

* Helli koiraasi vain silloin kun se on tehnyt asian oikein sekä käyttäytyy rauhallisesti ja tottelee Sinua. Vaatimista ja haukkumista ei saa rauhoittaa lahjonnalla.

Vähemmän yllättäen – amerikkalaiset puunhalaajat ja soosipäät ovat arvostelleet Millanin metodeja metodeja on epäinhimillisinä. Millan mm. korjaa ja jopa – tarvittaessa – hapettaa koiraa kuristuskaulapannalla. Näin emo toimii pentuaan kohtaan ja lauman vahvemmat jäsenet itseään heikompia jäseniä kohtaan koiralaumassakin – luonnollisesti.

Tässä humpuukikritiikissäkin on siis kyse juuri tästä soosipäiden perussynnistä – eläimen inhimillistämisestä. Kaikki muukin näiden soosipäiden puuhastelu – talonvaltauksista, vallankumouksellisuuteen ja sitä kautta, ns. työväenluokkaisuuteen ja ns. suvaitsevaisuuteen ja ties mihin – näyttää jotenkin kaukaa tutulta.

Se on yhtä todellista kuin Salvador Dalin La persistencia de la memoria.

Minä toivon, että teidän todellisuutenne ei muutu samanlaiseksi.

Ai niin… Tässä vaiheessa kannattaa myös muistaa se, että kun puhutaan kuiskaamisesta, puhutaan myös salaamisesta. Päivän miljoonan ruplan kysymys kuuluukin seuraavasti:

Mitä eroa on Sanlalla ja Demlalla?

Radio Jore Vaan vastaa:

Ei mitään. Kumpaankin työnnetään selkokielistä tekstiä ja ne muuttavat sen käsittämättömäksi siansaksaksi.

Lähteet: National Geographic, Demla, Wikipedia, STT, HS, Takku, EVR