Pohjois-Suomen valtalehti Kaleva kertoo tänään Susanna Sakkosta joka puuhastelee monikulttuurin parissa.
Sakko tekee konsulttina töitä oman Susacon yrityksensä kautta. Toimialakseen hän ilmoittaa monikulttuuriset koulutus- ja konsultointipalvelut – eli tuttavallisemmin Mo-Ko-Ko.
Kalevan artikkeli on otsikoitu nimellä Voimaa vieraista kulttuureista. Minulle tuli tuosta otsikoinnista jostain syystä hieman samanlainen assosiaatio, kuin keskivertosaksalaiselle muutama vuosi sitten lanseeratusta Nokian Jeden Das Seine-kampanjasta…
Kaleva kertoo, että Sakko kiertää ympäri maata opettamassa eri alojen opiskelijoita ja ammattilaisia kohtaamaan maahanmuuttajia.Tässähän nyt ei sinänsä ole mitään pahaa. Mielenkiintoista on kuitenkin Sakkon työn sisältö ja etenkin hänen käyttämänsä työmenetelmät.
Hän käyttää itsestään nimitystä menetelmäkouluttaja. Hän luottaa ehdottomasti ulkomaalaisuuteen ja monikulttuurisuuden voimaan.
”Monikulttuurisuus yhteiskunnassa on parhaimmillaan rikkaus. Toinen ääripää on avoin rasismi”, hän tiivistää.
Nyt täältä päin tarkasteltuna näyttää vahvasti siltä, että Sakkolla ovat puurot ja vellit sekaisin ja logiikka on hieman hakusessa.
Monikulttuurisuus aiheuttaa rasismia.
Sakko kouluttaa eri alan opiskelijoita ja ammattilaisia kohtamaan ja työskentelemään maahanmuuttajien parissa. Hänen mielestään oppimisen paikkoja löytyy monelta työpaikalta alasta riippumatta.
Sakko kertoo tietävänsä kymmenen maahanmuuttaja-työvuotensa kokemuksella, että kun vieraan maan kulttuuria edustava henkilö tulee työyhteisöön, saattaa tulla yhteentörmäyksiä.
Tämä on hyvä havainto – sen havaitseminen tosin tuskin vaatii kymmentä vuotta.
”On ennustettu, että vuonna 2015 Suomen työvoima on maahanmuuton varassa. Se tulee näkymään katukuvassa. Työnantajille pitää saada tietoa eri kulttuureista, että vältytään rasismilta. Koulutus tulisi aloittaa esimiehistä, ja siinä meillä on pitkä tie”, Sakko sanoo.
Niin – on ennustettu. Säätäkin ennustetaan jatkuvasti jopa satelliittien avulla – tunnetulla tarkkuudella.
Kyse on nyt kuitenkin yhteiskunnallisista arvostuskysymyksistä.
* Tarvitsemmeko me tulevaisuuden Suomessa yli viisi miljoonaa suomalaista – etenkin kun teollisuus muuttaa maasta pois?
* Haluammeko muuttaa turvallisen yksikulttuurisen kansallisvaltion erilaisten keskenään kamppailevien etnisten ryhmien turvattomaksi monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi?
* Haluammeko satojen vuosien monikulttuuriongelman parinkymmenen vuoden hallittavissa olevan ongelman vuoksi?
* Onko meillä todellista tarvetta kulttuuriimme sopeutumishaluttomalle kieli- ja ammattitaidottomalle työvoimalle?
* Ovatko päättäjämme tehtäviensä tasalla ja ajavatko he meidän – suomalaisten -etuja ja asioita?
Olen kommentoinut asiaa aikaisemmin esimerkiksi täällä, täällä, täällä ja täällä.
Sakko kertoo seuraavansa myös politiikkaa eikä pidä poissuljettuna ajatusta, että hän itsekin pyrkisi joku päivä vaikuttajan paikalle.
”Monikulttuurisuus on aiheena ajankohtainen. Esimerkiksi Oulun kaupungin tavoitteissa mainitaan monikulttuurisuuden lisääminen ja asennekasvatus”
Jotenkin tästä kaikesta virallisesta totuudesta ja monikulttuurin palvomisesta epäjumalana tulee mieleen 1970-luvulle – onneksi – jäänyt tämä lakialoite – sen ajan typeryyden huipentuma.
”Tämä ei ole helppoa työtä, mutta vaihtelevaa kyllä. Luulen, että tällä hetkellä olen ainoa Suomessa, joka toimii näin laajasti”.
Tilauksesta hän hyppää junaan tai moottoripyörän selkään ja porhaltaa Oulusta milloin lähikuntaan, Rovaniemelle tai vaikkapa Heinolaan. Tyypillisin tilaus on kolmen päivän koulutuskokonaisuus. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että yksityisyrittäjä mainostaa palveluitaan median kautta.
Susanna Sakko on toiminut yksityisyrittäjänä puolitoista vuotta, ja nyt hänen on helppo muistella, kuinka aikaisemmin hänen ideansa hyllytettiin helposti. Olisiko tämä kenties syy myös siihen miksi Sakko toimi nykyään yksityisyrittäjänä?
”Minulla on paljon ideoita, ja nyt voin viedä ne tarmokkaasti eteenpäin. Yksityisyrittäjänä minulla tulee olla enemmän kuin muilla. Pyrin ottamaan askeleeni nopeammin”.
Toki – jos maksavia asiakkaita riittää. Ja niitähän näyttää nykyisessä Suomessa riittävän…
Mitä sitten näillä Sakkon järjestämillä koulutuspäivillä tehdään?
Sakko antaa esimerkin: Kongon demokraattisesta tasavallasta tulee perhe. Lapsi karkaa päivähoidosta perheensä perään. Perheen ja päivähoidon välillä on ollut hankaluuksia aiemminkin. Ongelman vuoksi ollaan solmussa.
”Ristiriitojen ratkaisemisen perinne on erilainen eri kulttuureissa. Työyhteisön pitää saada tietoa perheen kulttuuritaustasta ja miten heidän kanssaan ratkaistaan ristiriitoja”, Sakko sanoo.
Ongelmana voi olla myös erilainen aikakäsitys: Henkilökunta voi keskenään napista, että lasta ei taaskaan haettu päivähoidosta ajoissa. Mutta vanhemmille ei uskalleta sanoa.
”Suuri osa ongelmista johtuu tiedon puutteesta”, Sakko tiivistää.
Minä taas olen sitä mieltä, että tämä Kongon demokraattisesta tasavallasta Suomeen rantautunut perhe ei ole ymmärtänyt asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Olennaisempaa kuin alkuperäisväestöön kohdistuvan propagandan levittäminen verorahoilla ja meidän alistamisemme vieraiden mielitekojen ja oikkujen uhreiksi, olisi kuitenkin saada nämä maahamme saapuvat ns. maahanmuuttajat ja pidempiakiset vierailijat – ml. sosiaalituristit – ymmärtämään mitä Suomessa saa tehdä ja mitä ei.
Helsingin kaupungin sosiaaliturismivirasto on muuten palkinnut Sakkon Innovaatio 2004 kilpailussa kunniakirjalla. Palkittu työ on nimeltään Päivähoidon ja sosiaalityön maahanmuuttaja- ja monikulttuurimalli hanke.
Kysymys kuuluukin – kuinka tärkeää ja yhteiskunnallisesti arvokasta tämä sitten on?
Nämä monikulttuuriset koulutus- ja konsultointipalvelut ja niihin liittyvät hilkkeet ja hankkeet ovat mielestäni loistava esimerkki siitä, että ihan kaikki työ ei ole samanarvoista tai yhteiskunnallisesti tarpeellista. Osa näennäispuuhastelusta on itse asiassa yhteiskunnallisesti vahingollista.
Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin tulee mieleen olisiko yhteiskunnallisesti kannattavampaa maksaa humpuukiprojektien ja huuhaatyöllistämisen sijasta työttömyyspäivärahaa?
Siinä saattaisi syntyä vähemmän vahinkoa…
Disclaimer: Tämän kirjoituksen sisältö ei ole suunnattu Susanna Sakkon henkilöä, vaan yhteiskuntamme – mielestäni – turhanpäiväistä verorahoilla tapahtuvaa puuhastelua vastaan. Kaikki kirjoituksesta aiheutuvat toisenlaiset mielikuvat ovat ainoastaan lukijan vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.
Lähteet: Kaleva, susacon.com, wikipedia, Hätäpäiden kalinaa
Kullervo Kalervonpoika 