(Useat lukijat ovat pyytäneet meiltä tämän postauksen uusintaa tänään. Olkaapa hyvät.)
Työministeri Anni Sinnemäki on ottanut lisäaikaa selvittääkseen, miten valtion palkkatuen muutokset vaikuttaisivat (sosiaalisten ja humanitaaristen) järjestöjen työllistämiseen.
Nykyistä voimassa oleva palkkatukilakia pitää uudistaa, jotta se vastaisi EU:n säädöksiä. Uudistusta koskeva lakiesitys piti antaa eduskunnalle jo kuluneella viikolla. Sen on määrä tulla voimaan ensi keväänä.
Sosiaali- ja terveysalan (vapaaehtois)järjestöt ovat nyt hermostuneet tästä hankkeesta. Ne pelkäävät, että niiden mahdollisuudet työllistää ihmisiä romahtavat. Järjestöt työllistävät palkkatuella vuosittain 14 000 pitkäaikaistyötöntä tai muuten vaikeasti työllistettävää henkilöä.
Näiden työllistettyjen avulla esimerkiksi Suomen Punainen Risti pyörittää muun muassa Kontti-kierrätystavaratalojaan sekä vanhusten ystäväpalvelua.
Se mikä tässä on erittäin olennaista on määrittely. Nämä järjestöt puhuvat työllistämisestä – nämä järjestöjen palkkaamat ihmiset puhuvat orjuudesta.
Ja orjuudestahan tässä on asiallisesti ottaen kyse.
Homma toimii niin, että tällekin toiminnalle on kehitetty oma järjestelmänsä ja järjestelmän avainsana on palkkatuki. Palkkatuki (eli todellisuudessa työllistämistuki) on teoriassa tarkoitettu siihen, että yritys (eli tässä tapauksessa todellisuudessa järjestö) saa yhteiskunnallista tukea työttömän päivärahan suuruisen summan työllistäessään vaikeasti työllistettävän pitkäaikaistyöttömän.
Palkan tulisi olla taulukon mukainen ja työn kokopäivätyötä, mutta näin ainakaan järjestömaailmassa todellisuudessa tapahdu eikä näin myöskään ole. Palkkatukea hyväksikäyttävät yhdistykset ja järjestöt toimivat niin, että ne maksavat työehtosopimuksen mukaista palkkaa mutta teettävät niin paljon lyhyempää päivää, että palkan maksuun riittää pelkkä palkkatuki.
Toinen yleisesti käytetty metodi on se, että saadulla rahamäärällä pyritään teetättämään työtä mahdollisimman monta tuntia vuorokaudessa. Jos työehtosopimuksen vähimmäispalkaksi on määritelty 8 euro /tunti, niin useista työehtosopimuksista löytyy nykyään (kiitos punakorporaatioiden) lisäklausuuli, jonka mukaan työllistämistuella työllistetyn työttömän palkkaa voidaan alentaa 15% pitkäaikaistyöttömyyden perusteella.
Eli työllistetyn tuntipalkaksi määräytyy 8 – (0,15 * 8 ,) = 6,8 e / h
Nyt työtöntä voidaan työllistää 6,8 eurolla tunti sen sijaan, että siitä pitäisi maksaa 8 e / h. Näppärää.
Kyseinen järjestö ei joudu siis ottamaan minkäänlaista taloudellista vastuuta työntekijästään, koska palkka maksetaan pelkästään yhteiskunnan subventoimalla palkkatuella.
Ja mitä tapahtuukaan yksilölle? Pitkäaikaistyötön saattaa menettää tällaiseen palkkatukityöpaikkaan siirtyessään myöskin mahdollisuutensa toimeentulotukeen.
Käytännössä hänen käteensä jää vähemmän rahaa kuin hänen ollessaan työttömänä ja hänen maksettavakseen lankeavat myös terveydenhoitokulut, lääkkeet ja sähkölaskut. Tämä asia on sinänsä erittäin merkittävä monelle ihmiselle, koska valtaosa näistä pitkäaikaistyöttömistä on myös pitkäaikaissairaita, joita ei haluta päästää työkyvyttömyyseläkkeelle.
Koska (usein työkyvytön) työtön joutuu köyhyydessään entistä suurempaan ahdinkoon mennessään pelkästään palkkatuella palkattuun osa-aikatyöhön, kyse on puhtaasta puolustuskyvyttömän orjuuttamisesta.
Jotta elämä ei olisi tuosssa vaiheessa tarpeeksi vaikeaa, palkkatukiorjuudesta irtisanottu työtön saa myös ns. R7-merkinnän. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen on oltava 5 kuukautta töissä vapailla työmarkkinoilla tai sitten työelämävalmennuksessa ennen kuin hänen oikeutensa työttömyyskorvaukseen palautetaan.
Palkkatukiorjuus on klassista orjuutta pahempaa ja raaempaa. Entisaikojen maaorjien omistajat huolehtivat orjistaan koska he olivat hänen omaisuuttaan ja siis arvokkaita työntekijöinä – ja he perustivat bisneksensä omaan toimintaansa, eivät yhteiskunnalta saatuun tukeen ja yhteiskunnan maksamaan maaorjaan.
Nykyaikaisen palkkatukiorjan saa myös halutessaan (sosiaalista ja humanitaarista toimintaa harjoittava järjestö) irtisanoa koska tahansa (aivan mistä tahansa) mitättömimmästäkin syystä ja uuden palkkatukiorjan saa heti tilalle.
Ja näitä orjia riittää.
Hieman vanhahtavasta tilastosta nähdään, että erilaisissa työvoimapoliittisissa toimenpiteissä (eli huuhaakoulutuksen ja palkkaorjuuden piirissä) oli vuonna 2008 yli 81 000 henkeä. Jos tähän lasketaan vielä mukaan Työ- ja elinkeinoministeriön rekisterissä olevat työttömät ja työttömyyseläkeläiset, saadaan vapaana olevan työvoiman määräksi noin 330 000 henkeä.
Ja jos ei riitä, otetaan käyttöön uudet keinot. Nykyinen hallitus on käyttänyt myös huomattavasti työaikaa ja yhteiskunnallisia varoja siihen, että ulkomailta saadaan haalittua näiden tilalle uusia orjia – uuden maahanmuuttolain puitteissa.
Nämä toimet tarkoittavat sitä, että inhimillinen surkeus jatkuu ja kasvaa. Kun tämä 330 000 orjan joukko on sitten ajettu hautaan, voidaan siirtyä uuden ulkomailta haalitun paarialuokan hyödyntämiseen.
Tämän Astrid Thorsin (koko nykyhallituksen tukemana) junaileman ulkomaalaispolitiikan seurauksena saadaan sitten hoidettua (ilmeisesti varsin nopealla ajanjaksolla) nykyisen alkuperäisväestön syrjäytyneiden aiheuttama ongelma ja poistettua kauneusvirheet tehokkuuteen pyrkivästä yhteiskunnastamme.
Miinusmerkkisenä voi tosin joku iljettävä toisinajatelija nähdä sen, että tämä kehitys luo suurempia yhteiskunnallisia jänniteitä, tuo tullessaan aidon monikulttuurisen rasimin, lisää turvattomuutta ja rikollisuutta, kaventaa demokratiaa sekä sananvapautta ja tuhoaa suomalisen yhteiskunnan ja kulttuurin.
Mutta eihän se mitään. Tuohan on pieni hinta kansainvälisestä kilpailukyvystä – tosin joku voi taas ihmetellä, että mitä sillä tehdään kun ei ole enää mitään vientiteollisuuttakaan…
Samasta aiheesta aikaisemmin ansiokkaasti kirjoittanut Kari Laurila esittää erinomaisen kysymyksen orjan juridisesta asemasta blogissaan:
Mielenkiintoinen ajatusleikki on myös, onko pitkäaikaistyötön rikollinen? Käräjäoikeuksien rikoksista tuomitsemat sankiot ovat teon vakavuusasteen mukaan sakko, ehdollinen vankeustuomio tai ehdoton vankeustuomio. Vakavimman, ehdottoman vankeustuomion voi muuttaa yhdyskuntapalveluksi jos vankeusrangaistus on lyhyehkö.
Yhdyskuntapalvelussa työtä tehdään näissä samoissa järjestöissä jotka järjestävät palkkatukitöitäkin, mutta työtä tehdään vain kolmena päivänä viikossa neljä tuntia kerrallaan. Tunti yhdyskuntapalvelua vähentää yhden vankeuspäivän. Yhdyskuntapalvelu ei vaikuta tuomitun taloudelliseen asemaan esimerkiksi silloin, kun tuomittu sattuu olemaan työtön.
Palkkatukityöllistetty saa siis pahemman rangaistuksen kuin vankeusrangaistukseen tuomittu, koska hän joutuu tekemään pitempää päivää ja saa käteensä vähemmän rahaa. Onko pitkäaikaistyötön siis rikollinen vai vain kolmannen luokan kansalainen, rikollistakin pahempi?
Tämä on erittäin hyvä kysymys – mikä on palkkatukiorjan oikeudellinen asema Suomessa (taitaa tosin olla myös aika turha kysymys….)?
Jotta tältä palkkatukiorjuudelta ei katoaisi uskottavuus, käytännön jatkuvuutta vakuutellaan valtiovallan taholta. Työministeriön jallitus hallitusneuvos Päivi Kerminen vakuuttaa SPR:lle ja muille järjestöille, että palkkatukeen tulee rajoituksia vain silloin, jos järjestöt tuottavat sellaisia maksullisia palveluja, jotka kilpailevat yritysten kanssa.
Nyt on käynyt sitten niin, että EU pyrkii lopettamaan tämän perustus- ja yhdenvertaisuuslakia vastaan sotivan palkkatukiorjuuden hienon ja loistavan työllistämismuodon.
Nyt haluan antaa hallitukselle neuvon – jotta ette taas joutuisi häpeämään nurkkaan EU-kokouksissanne (yhden tai kahden lautasen kanssa), yrittäkää hieman keskittyä työhönne.
Se kannattaa tämän kysymyksen kohdalla aloittaa siitä, että poistatte tällaiset kilpailua vääristävät ja ihmisoikeuksia rikkovat tukimuodot, päästätte sairaat työkyvyttömyyseläkkeelle, alatte kantaa todellista huolta suomalaisesta elinkeinoelämästä, suljette rajat ei-toivotulta sosiaaliturismilta ja katsotte hieman sen perään, että oikeasta työstä maksetaan myös oikeaa palkkaa.
Ei siten kuin Erkki Tuomioja asian näkee:
yritykset jotka palkkaa paljon väkeä pitäisi olla kevyt verotus ja päinvastoin
Järjestöiltä tekee mieli kysyä, että onko tämä palkkatukiorjuus mielestänne toimintanne kannalta todellakin kynnyskysymys?
Onko toimintanne muuttunut yhteiskunnan tukemaksi (ja markkinoita vääristäväksi) orjuudella pyöritetyksi bisnekseksi? Se, että esimerkiksi SPR on tehnyt suomalaisella verellä bisnestä ei ole sinänsä uutinen. Se, että muutkin ovat mahdollisesti lähdössä mukaan, on taas ihan ilmeinen jatko tälle kehitykselle.
Kansalaisesta orjaksi ja sen jälkeen elinkaupan kohteeksi – tämäkö on tulevaisuudenkuva syrjäytyneiden osalta?
Lähteet: HS, IS, IL, EK, SAK; SPR, Kepa, Kari Laurila, anonyymi lukija
Jukka Perttu
Kullervo Kalervonpoika 
