Itsenäisyyspäivänä 2009

Näin itsenäisyyspäivänä, joulukuun kuudentena , Kullervoblogin toimitus haluaa toivottaa hyvää yhdeksättäkymmenettätoista itsenäisyyspäivää kaikille lukijoilleen.

Tämä päivä herättää tämän tekstin kirjoittajassa nykyään varsin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta tämä päivä ja sen sisältö – eli itsenäisyys – on yksi tärkeimmistä asioista kodin ja maailmankatsomuksen lisäksi kirjoittajan elämässä.

Itsenäisyytemme on lunastettu aikoinaan kallilla hinnalla ja suurilla kärsimyksillä. Sitä on jouduttu puolustamaan kaksi kertaa raskain uhrein ja menetyksin. Edelliset sukupolvet pystyivät rakentamaan Suomesta hyvinvointiyhteiskunnan sotien jälkeisen surutyön, menetysten, epäoikeudenmukaisuuden, nöyryytyksen ja tuhojen alhosta.

Ne sukupolvet, jotka joutuivat vastoin omaa tahtoaan puolustamaan itseään, läheisiään, omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä isänmaataan, ovat pääsääntöisesti poistuneet manan majoille meidän muiden suomalaisten joukosta – ja he todennäköisesti kääntyvät haudoissaan nykyisen elämänmenon aikana.

Nykyinen poliittinen johtomme on hyvää vauhtia tuhoamassa kaiken sen minkä edelliset sukupolvet raskain uhrauksin rakensivat.

Tämän (lähes maanpetoksellisen) poliittisen johtomme toiminnan syvimmän olemuksen on nimimerkki Kantakaupunkilainen pukenut varsin osuvaan muotoon:

Tuli tuossa mieleen puutarhassa, että miten ihminen onkaan voinut edetä tähänkin asti vaikka onkin käytännössä paljon järjettömämpi kuin esim. muurahaiset jos muurahaispesässä olisi näitä sirniöitä ja pelkosia niin osa murkuista hajottaisi pesää kun toiset rakentavat ja osa toisi kusiaisia asumaan murkkujen ruokavarastolle.

Niinpä.

Tuntuu todella pahalta, kun miettii tämän Suomessa nykyisin harjoitetun – täältä katsoen jokaiselle onnenonkijalle avoimen – maahanmuuttopolitiikan valossa sitä, että toinen isoisäni kaatui sodassa ja toinen haavoittui ja sai psyykkisiä traumoja puolustaessaan samaa maata tuolloisilta maahantulijoilta.

Tulevaisuudessa tämä nykyinen aika saattaa tuntua samanlaiselta veitsenterällä tasapainottelulta kuin rähmälläänolon aika 1970-luvulla tuntuu nyt – käsittämättömältä ja painajaismaiselta valveunelta.

Tuolloin vallassa oli kuitenkin sodan kokenut sukupolvi ja vasemmistoradikaalien suoranaiset vallankumouspuuhastelut – jotka tapahtuivat Neuvostoliiton suurlähettilään Aleksei Beljakovin masinoimina ja suojeluksessa – pystyttiin torjumaan laajan (puoluerajat ylittäneen) kansallismielisen rintaman ja presidentti Kekkosen aktiivisten toimenpiteiden avulla.

Itse asiassa meidän pitää tarkastella juuri tuota Kekkoslovakian aikaa ja silloista vasemmistoradikaaalien sukupolvea, ymmärtääksemme sen mitä ja miksi itsenäisyydellemme on tapahtunut ja on tapahtumassa tässä ajassa.

Tuolloin nämä (jo silloin)  moraaliltaan ja maailmankatsomukseltaan vinksahtaneet vallankumoukselliset  olivat liian nuoria ja vailla valtaa –  saadakseen tuon kammottavan maailmankatsomuksensa valtaan Suomessa.

Aika kului ja 1990-luvulle tultaessa kommunismi hajosi omaan mahdottomuuteensa, mutta se ei näitä 1970-luvun vasemmistoradikaaleja juurikaan hetkauttanut. Ilman sen suurempaa häpeää, suurin osa näistä ihmisistä vaihtoi kommunismin tilalle sanan monikulttuuri – ja agenda jatkui muuten samanlaisena.

Nämä entiset vasemmistoradikaalit ovat miehittäneet nykyisin vallan avainpaikat varsin tehokkaasti. Kun tarkastelllaan itsenäisyyttä tuhoavaa virkamies- ja poliitikkojoukkoa, huomamme, että sana demla (ja sen jäsenyys) yhdistää näitä ihmisiä.

Nämä vasemmistoradikaalit eivät ilmeisesti näe sitä, että oman sukupolveni jälkeen valtaan on tulossa 1990-luvun alun lama-aikana kasvanut entistä konservatiivisempi – ja asenteiltaan meitä vanhempiaankin jyrkempi – sukupolvi.

Heissä lepääkin Suomen toivo. Toivottavasti kansallisvaltion ja itsenäisyyden tuhoaminen ei ole edennyt tuolloin niin pitkälle, että Suomessa päädytään vuoden 1918 toisintoon – sillä erolla, että sortajina toimivat punaiset.

Niin pitkälle on itsenäisyytemme tuhoaminen edistynyt, että presidentiksemme on valittu avoimesti suomalaisia arvoja ja kansallisvaltiota pilkkaava ns. koko kansan presidentti – joka ei kuitenkaan suvainnut osallistua vuoden 1918 tapahtumien tiimoilta koko kansan tilaisuuksiin. Hän osallistui ainoastaan punaisten tapahtumiin – ilmoittaen tulevansa työväenluokasta.

Tämä samainen presidentti on osoittanut hallintokautensa aikana viisveisaavansa demokratian pelisäännöistä. Tämä on nähty esimerkiksi täysin käsittämättömässä sisäministeriön kansiapäällikön ja Suomen Pankin johtajan nimityksiin liittyneissä valtioneuvoston ja eduskunnan ylikävelyssä.

Tuollaista toimintaa on totuttu muualla kutsumaan tyranniaksi tai vähintään itsevaltiudeksi.

Kun jälkipolvet tarkastelevat tämän ajan kuvaa, niin uskallan lyödä vetoa siitä, että tämä nimenomainen kuva tulee symboloimaan tätä aikaa sekä sen estetiikan tajua että myös sen perinteiden kunnioitusta.

Kaikesta huolimatta – hyvää itsenäisyyspäivää kaikille niille, jotka itsenäisyyttämme arvostavat.

Advertisement

 

Miten se menikään, Tapio Laakso?

Joskus on hyvä penkoa menneitä.

Penkoessa syntyy usein alkuperäisestä poikkeavia peilikuvia. Niistä  näkyy ajoittain aika kirkas kuva ajasta, ihmisistä ja ihmisten mielipiteistä.

Esimerkkinä voisi käyttää Tapio Laakson (virheet) suustaan vajaa vuosi sitten  päästämää sammakkoa:

Väitteesi siitä, että tänne tultaisiin sosiaaliturvan vuoksi, on yksinkertaisesti epätosi, eikä perustu mihinkään.

Kumma juttu, että uuden ulkomaalaislain mukana räjähdysmäisesti kasvaneen maahantulijoiden tulvan enemmistö koostuu jo virallisenkin mielipiteen mukaan juuri näistä ihmisistä, jotka saapuvat sosiaaliturvan vuoksi Suomeen.

Tosiaan, kumma juttu.

Lähde: Soininvaara.fi

 

”Suomesta saa discorahaa”

Eilisessä Hyysärissä oli kyseisen lehden normaalista tyylistä hieman poikkeava kirjoitus (kiitos nimimerkki Hyysärille 😉 (sic!) sen linkittämisestä tänne).

Tuossa uutisessa käsiteltiin varsin avoimesti kohti Suomea suuntautuvaa ja entisestään kiihtyvää pakolais- ja turvapaikanhakijaliikennettä – unohtamatta myöskään todellista sosiaaliturismia.

Komisario Henry Reponen, Imatran Etelä-Karjalan poliisin ulkomaalaistutkinnasta, sanoi näin:

Tuntuu, että suomalaisen sosiaaliturvan taso on tiedossa paremmin kuin meikäläisillä virkamiehillä. Hyvin monet kertovat suoraan, että ovat tulleet Suomeen rahan perässä. He ovat hyvin avoimia etenkin silloin, kun on jo tiedossa, että tulee lähtö Suomesta.

Reponen jatkaa:

Jotkut pojat kertovat, että Suomesta saa diskorahaa. Toiset sanovat, että täältä saa rahaa lähetettäväksi kotimaahan. Monethan elävät minimiruualla, ja silloin toimeentulotuesta riittää lähettäväksi.

Kiva – onhan se ihan hauska tietää mihin ne verorahat, jotka on tarkoitettu hädänalaisten suomalaisten hengissäpitämiseen kuluvat – ainakin osittain:

… kun samaan aikaan tavalliset suomalaiset joutuvat tyytymään leipäjonoihin pysyäkseen hengissä…

… kun samaan aikaan yli 80-vuotias sotaveteraani asuu näin.

Lähteet: HS, Homma/KariQVA

 

Tutkimus: Helsingissä pelätään maahanmuuttajia

Hieman yllättäen, päivän Hyysärissä on julkaistu sekä maahanmuuttoon että helsinkiläisten turvallisuudentunteeseen liittyvä uutinen. Tuon uutisen mukaan puolet helsinkiläisistä kokee kaupungin turvallisuuden heikentyneen.

Tarkemmin ottaen, noin puolet helsinkiläisistä on sitä mieltä, että kaupungin turvallisuustilanne on huonontunut viimeisimpien kolmen vuoden aikana.

Vähemmän yllättäen, kyselytyöryhmä itse yllättyi tuloksista, joiden mukaan helsinkiläiset pelkäävät maahanmuuttajia.

Turvallisuuskyselyn tuloksia kansalaistilaisuuksissa

Helsingin kaupungin turvallisuus- ja valmiusosasto on toteuttanut välillä 1.12.2008 – 31.1.2009 turvallisuuskyselyn, jossa kartoitettiin Helsingissä asuvien ja täällä kävijöiden näkemyksiä siitä, mihin seikkoihin tulisi kiinnittää huomiota uuden turvallisuusohjelman laadinnassa. Kyselyyn vastasi 765 helsinkiläistä tai vierailijaa. Tämän kyselyn otos on siis kapeudestaan huolimatta varsin tuore. Viimeksi tätä samaa asiaa on selvitetty perusteellisesti vuonna 2006.

Helsingin kaupungin turvallisuusohjelman valmistelua sekä vuoden vaihteessa toteutetun turvallisuuskyselyn tuloksia esitellään kansalaistilaisuuksissa tiistaina 24.2. kaupunkisuunnitteluviraston auditoriossa, keskiviikkona 25.2. Kanneltalossa ja torstaina 26.2. Näkövammaisten keskusliiton toimitalo Iiriksessä. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy.

Turvallisuusohjelman valmistelussa ovat mukana eri hallintokuntien, Helsingin poliisilaitoksen, seurakuntien, elinkeinoelämän sekä asukasyhdistysten ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden edustajat. Tilaisuuksissa käsitellään kansalaiskyselyn keskeisiä vastauksia ja ohjelmatyöskentelyn painopistealueita. Turvallisuusohjelma antaa suuntaviivat sille työlle, jolla Helsingin turvallisuutta ja viihtyisyyttä lähivuosina parannetaan.

Mitä kaupunkilaiset sitten vastasivat?

Vastaukset esimerkiksi julkisten liikennevälineiden turvallisuudesta olivat melko samansuuntaisia kuin 2006. Sen sijaan uutta oli kaupunkilaisten mielipide maahanmuuttajien vaikutuksesta Helsingin turvallisuuteen.

Turvallisuustilanteen huonontuneeksi kokeneista vastaajista 70 prosenttia nimesi maahanmuuttajat syyksi heikentyneeseen tilanteeseen, vaikka sellaista vastausvaihtoehtoa ei edes annettu kyselylomakkeessa.

Vastaajat olivat huolissaan maahanmuuttajien kasvaneesta määrästä. Maahanmuuttajiin yhdistettiin usein myös rikollisuus ja häiriökäyttäytyminen. Kaupunkilaisten keskeisiksi huolenaiheiksi nousivat maahanmuuttajien lisäksi syrjäytyminen, välinpitämättömyys, yhteisöllisyyden puute, katuväkivalta ja sen uhka, joukkoliikenteen turvallisuus ja liikenneturvallisuus.

Helsingin kaupungin turvallisuus- ja valmiusosaston projektipäällikkö Johanna Seppälä kertoo tulosten yllättäneen kyselytyöryhmän.

Oli syy mikä tahansa, tämä on nyt niin vahva signaali kaupunkilaisten mielipiteestä, että asian eteen tullaan tekemään paljon töitä. Jos mahdollisiin ongelmakohtiin ei puututa nyt, tilanne saattaa olla muutaman vuoden päästä erittäin paha.

Seppälän mielestä olisi erittäin tärkeää välttää alueiden eriarvoistumista.

Emmehän halua Helsinkiin ongelmalähiöitä, joihin kukaan ei uskalla mennä.

Niin, emme me helsinkiläiset varmaankaan sitä halua, mutta nyt näyttää siltä, että eräät Helsingin ulkopuolelta tulevat poliitikot sitä haluavat.

Mikä tai kuka on tämä kuuluisa maahanmuuttaja?

Eräs asia, joka minua näissä uutisoinneissa tökkii on sellainen pieni seikka, että kaikki maahanmuuttajat niputetaan samaan nippuun.

Minun mielestäni nämäkin ongelmat, joista kaupunkilaisten pelko johtuu, ovat muutaman – tässä nimeltä mainitsemattoman – yhteiskuntaan sopeutumattoman maahanmuutajavähemmistön sekä kotimaisten ongelmaryhmien – ja niiden joukossa olevien vieläkin pienempien vähemmistöjen – aikaansaamia.

Jotenkin hullulta tuntuu niputtaa samaan uutiseen helsinkiläistynyt nokiainsinööri Mats Svensson ja kieli- ja ammattitaidoton, toiselta puolelta maailmaa Suomeen saapunut pakolainen tai turvapaikanhakija – puhumattakaan sitten eräistä syrjäytyneistä – tässä väestöryhmää edelleenkään nimeltä sanomatta – toisen polven maahanmuutajista.

(Tällaisen yleistämisen luulisi olevan sellainen asia, josta Johanna Suurpää tai Mika Illman saisivat kipinän tutkimuksilleen sen suhteen, onko joku nyt kiihottanut tai kiihottunut – siis siellä Hyysärin toimituksessa ja kaupungintalolla…)

Rasismin syntymekanismi

Olen todennut tämän saman asian aikaisemminkin, mutta otetaan asiayhteyden vuoksi se jälleen kerran pöydälle.

Kun alkuperäisväestö joutuu sietämään eriarvoista kohtelua suhteessa (lähinnä) sosiaalisilla subventioilla eläviin maahanmuutajiin nähden, ollaan varsin lähellä sitä pistettä jossa rasismi syntyy. Kun siihen lisätään ns. positiivinen syrjintä (kammottava ja inha sanahirviö ja etenkin ajatus) ja pakolla tapahtuva omista tavoista luopuminen keinotekoisen monikulttuurin alttarille, olemme rasismin todellisessa leimahtamispisteessä.

Rasismi syntyy kulttuurien ja kansojen kohtaamisesta, eikä se ole mitenkään valkoisen heteromiehen yksinoikeus. – sitä harjoitetaan kaikkialla. Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikka – käytti eilisessä Hyysärin puheenvuorossa (usein itsenikin lainaamaa) Aristotelesta. Aristoteles filosofioi, että ihminen luonnostaan rakastaa samanlaista ihmistä ja vierastaa toisenlaista. Tämä piirre palvelee yhteisön muodostamista mutta se palvelee myös minuuden kehittymistä yhteisön jäsenenä.

Todellisuus lyö monikulttuuritavoitteita korvalle

Yksinkertaistaen kyse on siitä, että päättäjät ovat luisuneet varsin kauas kansan edustamista mielipiteistä.

Jos tällaiselle työryhmälle on yllätys sellainen asia, mitä jokainen kaupungissa asuva normivirtanen pitää valitettavana itsestäänselvyytenä, niin minulle puolestani olisi yllätys, jos joku tämän työryhmän jäsenistä sattuisi mahdollisesti asumaan Helsingissä.

Asioiden – etenkin ongelmien – hyssyttely ja monikulttuurin väkisinvääntäminen (vastoin enemmistön tahtoa) on edesvastuutonta ja ikävillä seurauksilla lastattua edesvastuutonta peräsimenpitämistä.

Tämä tutkimus on omiaan osoittamaan sen, että vakavan maahanmuuttokeskustelun käymiseksi olemme jo siinä kuuluisassa yhdennessätoista hetkessä – jos kansa on aivan jotain muuta mieltä kuin päättäjät kansanvaltaisessa tasavallassa, olisko syytä vaihtaa päättäjät. Tämä nykyinen vanhastelu ja thorssaus eivät nimittäin osoita demokratian alkeidenkaan sisäistämistä.

Jos tarkkoja ollaan, Suomen muuttaminen yksikulttuurisesta kansallisvaltiosta monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi saattaisi täyttää rikoslainsäädännössä määritellyn valtiopetoksen ja vallananastamisen tunnusmerkistön.

Ihmettelen sitä, mikä mies tämä Matti Vanhanenkin oikein on? Hyvän karjalaissuvun ja arvostetun tutkijan poika, joka puhuu vakavissaan pääministerin virasta käsin omasta Suomen diktaattoriksi ryhtymisestään ja Suomen rajojen avaamisesta kaikille.

Kansanvallan vastaisuutensa lisäksi nämä puheet ovat kylmä isku märällä rätillä vasten veteraanisukupolven kasvoja.

Luuletteko, että sodissamme annetut uhrit annettiin siksi, että nämä vanhaset saisivat jakaa toisten rakentaman hyvinvoinnin kenelle tahansa ja mistä tahansa Suomeen sosiaalituristille?

Tällainen toiminta on antautumista vastarinnatta valloittajan armeijoiden edessä – nykyaikaistettu Carl von Clausewitzin käsitys verettömästä valloituksesta.

Rikoslaki on valtiopetoksen ja vallankaappauksen osalta siis voimassa olevaa lainsäädäntöä – sellaista joka päättäjien olisi syytä huomata ja kunnioittaa sitä (sekä kansan tahtoa) – ennen kuin tuulen suunta muuttuu todella rajusti.

Teitä on varoitettu – ken tuuleen kylvää, se myrskyn niittää…

Lähteet: Helsingin kaupunki, HS

 

Vanhasen vapaus

Pääministeri Matti Vanhanen on julkaissut oman käsityksensä vapaudesta:

Minun visiossani Euroopan kansallisvaltioiden rajoista tulee näkymättömiä. Juhliessamme vuotta 1809, jolloin kansallisvaltioiden väliset rajat pystytettiin, on tunnustettava, että suuntaus on nyt toinen. Kansallisvaltioiden rooli ei ole pystyttää muureja vaan purkaa niitä. Rajoilla ei pitäisi olla vaikutusta kansalaisten jokapäiväiseen elämään.

Minun näkemykseni on hieman toinen.

Minulle vapaus merkitsee oikeutta elää omalla kotiseudullani ja oman kansani parissa rauhassa.

Minulle vapaus merkitsee oikeutta käyttää omaa äidinkieltäni – joka tilanteessa – omassa maassani.

Minulle vapaus merkitsee mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon yhteisissä asioissa.

Minulle vapaus merkitsee oikeutta kertoa mielipiteeni ilman pelkoa rangaistuksesta.

Minulle vapaus merkitsee edellisten sukupolvien veren ja työn kautta lunastamien saavutusten puolustusta.

Minulle vapaus merkitsee turvallista kansallisvaltiota.

Minulle vapaus merkitsee hyvinvointivaltiota.

Minulle vapaus merkitsee rajoja ja niiden vartioimista.

Minulle vapaus merkitsee oikeutta arvostella poliitikkkoja ja virkamiehiä.

Minulle vapaus merkitsee itsenäistä kansallisvaltiota.

Minulle vapaus merkitsee valtion oikeutta rajoittaa maahantuloa.

Minulle vapaus merkitsee suomalaisuuden suojelua.

Minä en ole kovinkaan monesta asiasta Matin kanssa samaa mieltä.

Kysymys jonka haluan esittää Keskustalle kuuluu: Vastaako Matin näkemys myös Keksustan virallista näkemystä puolueena? Siinä on kysymys, jota on syytä miettiä.

Kuten kanssablogisti Octavius jo totesikin Matista:

Matti Vanhanen on ilmoittanut kategorisesti, että hän on Suomen pääministeri myös vuosina 2011-2015, eli seuraavan vaalikauden. Kuluvan viikon torstaina 15.1. vertasi hän itseään pitkäaikaiseen Suomen presidentti Kekkoseen.

Puuttumatta mitenkään siihen miten pääministerimme kykyrakenne ja lahjakkuus riittää seisomaan noiden sanojen takana, voi kiistatta todeta, että Matti näkee itsensä suurena valtiomiehenä.

Ottaen huomioon Matin näkemykset vapaudesta sekä hänen aikaisemmat lausuntonsa sananvapaudesta ja kansanvallasta, minua ihmetyttää aivan oikeasti sellainen juttu, että eikö navetantauspuolueella ole oikeasti ketään muuta ehdokasta pääministeriksi, kuin tämä lähinnä puolueen peräkammarin pojaksi luokiteltava – ja ilmeisesti vallastaan humaltunut – ns. naistenmies?

Vai onko Keskusta kenties aloittanut omatoimisesti itsetuhonsa ja alasajonsa puolueena?

YLE nimittäin kertoo, että keskustan kannatus näyttäisi pudonneen jo alle 20 prosenttiin. Vielä joulukuussa Matti Vanhasen luotsaaman keskustan kannatus oli 20,7 prosenttia. Ylen uutisten Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan keskustaa kannattaa tällä hetkellä 19,2 prosenttia suomalaisista.

Lähteet: HS, STT, YLE, Octavius

 

Kutsumattomat vieraat kiristävät Suomea

Parin kuluneen päivän ajan Hyysäri on tehnyt suurta draamaa Metsälän vastaanottokeskuksessa tapahtuvasta suomalaisen sosiaaliturvan kiristysyrityksestä.

Nämä syömälakkolaiset vakuuttavat olevansa tosissaan. Lakolla halutaan edistää oleskeluluvan myöntämistä. Ahmed Bissaud (vas.) ja Elouadi Moshab ovat syömälakossa Metsälän vastaanottokeskuksessa.

Hyysäri kertoo, että syömälakko ei näy vielä kolmen päivän jälkeen osanottajien kasvoilla. Tämän Metsälän vastaanottokeskuksen säilöönottoyksikössä maanantain vastaisena yönä aloitetun syömättömyyden tarkoitus on kuitenkin selvä – ilmeisesti puolin jos toisinkin.

”Olen valmis jatkamaan lakkoa niin kauan kunnes viranomaiset myöntävät minulle oleskeluluvan Suomeen. Takarajaa ei ole”, kolme viikkoa vastaanottokeskuksessa ollut Ahid Hachimi sanoo.

Hachimi haluaa siis pakottaa Suomen viranomaiset myöntämään itselleen oleskeluluvan – välittämättä pätkääkään siitä onko hän kenties sopiva tai haluttu tulija Suomeen.

Metsälän vastaanottokeskuksessa on tällä hetkellä yksitoista syömälakkolaista. Yksi lakkolaisista luokiteltiin keskiviikkona turvapaikanhakijaksi, eikä hän enää ole vastaanottokeskuksessa. Muut syömälakkolaiset ovat hakeneet viranomaisilta pysyvää oleskelulupaa, mutta hakemus on syystä tai toisesta evätty.

Ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä täysin asiallisista syistä.

Suomalainen viranomainen – eräistä tunnettuja poikkeuksia lukuun ottamatta – on tunnollinen, korruptoimaton, tasapuolinen, rehellinen ja käyttää väkivaltaa vain harvoin.

Marokkolainen Moshab kertoo oleskelleensa laittomasti Suomessa viime syyskuusta lähtien ja odottaa viranomaisten lopullista päätöstä kohtalostaan.

Ihme juttu – suomalainen yhteiskunta ottaa laittomasti maassa olevia ihmisiä talteen – aika jännää.

”En ymmärrä, miksi minut pantiin tänne, tämä on kuin vankila. Minulla oli työpaikka ja asunto, työskentelin viisi kuukautta telakalla Helsingissä ja maksoin veroni”, Algeriasta kymmenisen vuotta sitten lähtenyt Youssef Belkaid kertoo puolestaan.

Ilman passia maahan tullut Belkaid kertoo hakeutuneensa tosin itse poliisin puheille saadakseen laillisen luvan maassa oleskeluun.

Viranomaisten päätös oli Belkaidin mukaan kielteinen. Edessä saattaa olla käännyttäminen maasta.

Ahmed Bissaud on taas oleskellut Suomessa ilman passia nelisen vuotta. Suomessa avioituneella (?) Bissaudilla ja hänen vaimollaan on alle kolmikuukautinen vauva.

”Minä haluan vain elää tavallista elämää lapseni ja vaimoni kanssa. Siihen minulla on täällä oikeus”, Ahmed Bissaud sanoo.

Ei muuten ole.

Jokaisella valtiolla on oikeus valita kenet se päästää rajojensa sisäpuolelle – EU:n ja Schengen-sopimuksen nykyisin määrittelemin (toistaiseksi voimassaolevin) rajoituksin. Sitä suuremmalla syyllä Suomen viranomaisten on syytä olla tarkempana kuin ennen. Emmehän me halua, että maastamme tulee kansainvälisen ihmiskaupan ja siihen liittyvän muun rikollisuuden astinlauta muuhun länteen?

Vapaa maahanmuutto – ja sen mukanaan Suomen tapauksessa tuoma sosiaaliturva – eivät kuulu ihmisoikeuksiin. sanavapaus ja alkuperäiskansan oikeus omaan kieleensä ja kulttuurinsa kylläkin kuuluvat niihin.

Minulla on ihan vakava ehdotus näiden nälkälakkolaisten suhteen.

Kun Suomi on kerran heille näin paha ja ikävä paikka – niin paha, että he joutuvat turvautumaan nälkälakkoon saadakseen haluamansa – niin eikö kaikkien osapuolien kannalta olisi paras vaihtoehto palauttaa pikimmiten nämä suomalaisen diktatuurin uhrit takaisin humanistisempiin lähtömaihinsa.

Ja todellakin – mitä pikimmiten.

Lähde: HS

Jk. Hyysärin toimittaja Paavo Tukkimäki muuten kirjoitti viime viikolla näin maahanmuuttajista:

Kuuluhan jo alkeellisimpiinkin käytössääntöihin, että vieraat ovat kohteliaita, sävyisiä ja kunnioittavat isäntäväkeään.