SDP:n suunnasta tulevia kommentteja seuratessa demokratiaan uskovaa ihmistä alkaa (tai ainakin luulisi alkavan) jo ihan oikeasti huolestuttamaan kyseisen puolueen ajama agenda. Vielä huolestuttavampaa on tietenkin tässä se, (jos ja/tai ) kun tietää oman poliittisen maailmankuvansa olevan jokseenkin demareiden maailmankuvan peilikuva, mitä demarit ovat Sinun tai minun varalleni suunnitelleet – rangaistuksena väärien mielipiteiden esittämisestä.
Termi nollatoleranssi tarkoittaa (näin aluksi) tässä demareiden luomassa uuskielessä nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivien, demarien määrittämän ns. vihapuheen (aivan sama asia) ja ns. äärioikeistolaisten mielipiteiden (aivan sama asia) mielipiteiden esittämisen kieltämistä – eli perustuslain kieltämää ennakkosensuuria ja mielipiteen- ja sananvapauden rajoittamista (jopa kieltämistä). Jatkossa siihen saatetaan niputtaa yleinen hallituksen tai EU:n vastaisuus.
Vanhempi polvi saattaa muistaa seuraavaksi täällä lainattavan Jouni Backmanin edelliset puuhat. Sisäministerinä toimiessaan hän väänsi aika suoraviivaisesti oman tahtonsa mukaisesti läänien uudistuksen. Tämä Backmanin ihan omasta voimantunnostaan repimä uudistus todettiin sitten pari vaalikautta myöhemmin täysin epäonnistuneeksi byrokraattiseksi voimannäytöksi – ja läänit lakkautettiin.
(Äänestäjät tosin palkitsivat Savon Suuren Ajattelijan potkimalla tämän (ikävä kyllä vain väliaikaisesti) pois eduskunnasta.)
Käsi sydämelle, miten muuten kuin sensuuripuheeksi voi käsittää Backmanin suustaan laukoman väitteen siitä, että Suomessa pitää ottaa käyttöön nollatoleranssi kaikkeen sellaiseen kommentointiin, joka voi vaikuttaa asenteisiin esimerkiksi maahanmuuttajia kohtaan?
Ikävä kyllä, sotien jälkeisinä vaaran vuosina Suomen kommunismilta pelastaneet demarit alkavat joutsenlaulussaan valumaan lähinnä kansandemokraattisten poliittisten menettelytapojen synkkää suota.
Käytännössä tällä pyritään rajoittamaan vaalitappion kärsineiden puolueiden ja sen edustaman politiikan arvostelua.
Siellä missä rajoitetaan sananvapautta, siellä rajoitetaan nopeasti myös kansalaisten fyysistä vapautta – samoihin syihin perustuen. Meillä on jo nähty kuinka ns. katoavaa kansanhuumoria esittävän verbaalitaiteilijan alapäähuumori on johtanut vapauden rajoittamiseen – kohdistuessaan päättäjiin
Demarit ovat vaarallisella tiellä yrittäessään estää sananvapauden rajoittamisellaan lopunaikojen syöksymistään poliittiseen marginaaliin. Kun lailliset keinot oman viestin perille saamiseen loppuvat, myös mielipiteidensä vuoksi kriminalisoitu ihminen ajetaan yhteiskunnan ulkopuolelle.
Ympyrä on sulkeutunut.
Pahimmillaan voi näyttää ulkopuolisen silmissä siltä, että vuoden 1918 pakottamisen ja aggression henki on palannut SDP:n sisään ja voi siellä hyvin.
Siitä ilmapiiristä sananvapaus, yhdenvertaisuus ja kansalaisoikeudet ovat kaukana.
Hieman omalaatuisesti kuolleiden kunnioittamisen,sananvapauden ja kansanvallan ymmärtänyt SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner aloitti välittömästi Norjan tragedian jälkeen ruumiiden päällä tapahtuvan kiihotustanssinsa – valjastaen yhden psykopaatin murhaamat Oslon ja Utøyan uhrit railakkaasti omien poliittisten päämääriensä vetojuhdiksi. Tänään (tiistaina 26.7.2011) hän lupaa kovia otteita oikeistoa kohtaan Ilta-Sanomien paperiversion julkaisemassa haastattelussa.
Hän uhkailee toisinajattelijoita (oikeistolaisia) heti suruajan päättymisen jälkeen tapahtuvalla hiljentämisellä – keinoja näihin pogromeihin Jungnerin mukaan (Suomessa äskettäin vaalitappion kärsineet javaalilupausten pettämisellä hallitukseen päässeet) demarit saattavat pohtia jopa yhteisellä pohjoismaisella tasolla…
Jungnerin suurin huoli on tuon jutun mukaan se, että monelle nuorelle saattaa syntyä sellainen kuva, että (ääri)oikeistolainenpolitiikka on jotenkin sallittu.
(…huokaus… toim.huom.)
Samaan villiin rytmiin tanssimaan hautojen päällä on lähtenyt mukaan myös Erkki Tuomioja – jonka ajatusmaailma näiden väkivaltatekojen lopettamisesta lailliset aseet kieltämällä tuntuu entistä tarkoitushakuisemmalta ja järjettömämmältä.
Norjassa on eräs maailman tiukimmista aselainsäädännöistä. Se ei estänyt kuitenkaan Oslon ja Utøyan tragedidoiden tapahtumista. Tuomioja ei ymmärrä sitä, että tiukentamalla lainsäädäntöä aseiden ympärillä ei poisteta aseita rikollisten saatavilta – päin vastoin, ne suorastaan kerätään rikollisille valtiovallan toimesta.
Myös vasemmistoliittolainen, entinen anarkisti ja jalkapallon (ajoittain varsin väkivaltaisia) lieveilmiötä harrastava tosiduunariPaavo Arhinmäki, pääsi paljastamaan todellisen puolen itsestään ministerin asemassa.
Arhinmäki oli samoilla linjoilla Jungnerin kanssa – joka taas ei yhtään ihmetytä. Vasemmiston perinteiset poliittiset keinot ovat pääsääntöisesti päättyneet (jos vasemmisto on voittanut tai saanut huseerata vapaasti) poliittiseen terroriin, sananvapauden poistamiseen, ihmisoikeusloukkauksiin ja vastustajien alistamiseen/eliminointiin.
* * *
Tämän poliittista kritiikkiä sisältävän yhteiskuntakriittisen tekstinvihakirjoituksen kirjoittaja odottaa täällä pimeässä kellarissa Jungnerin mainostamia kovia otteita.
Katkotteko sormia ja revitte irti kynsiä – vai riittääkö pelkkä toisinajattelijoiden äärioikeistolaisten pieksentä? Tuleeko sähköshokkeja, alistamisraiskauksia, insuliinia tai vesikidutusta? Pehmeitä vai kovia menetelmiä? Stasin vai CIA:n mallin mukaan?
Ja tärkeimpänä kaikesta, pystyykö toisinajattelija äärioikeistolainen vaikuttamaan mihin Gulagiin joutuu?
(Vasemmistolainen suvaitsevaisuus on aika omituinen laji suvaitsevaisuuden kukkivassa tarhassa)
Suomi niminen valtio on ottanut jälleen kerran aimo askeleen pois kansalaisvaltiosta ja kohti poliisivaltiota. Poliisi on avannut aidon DDR:läisessä ja orwellilaisessa hengessä anonyymin ilmiantopalvelun kotisivuilleen.
Tällaisella ilmiantopalvelulla poliisi mahdollistaa perättömien ilmiantojen tekemisen vaivattomasti – ja jopa kannustaa siihen. Jos naapurisi ärsyttää ja tiedät tämän kirjoittelevan esimerkiksi blogia, voit käyttää näppärästi poliisia omaan kiusantekoosi tästä eteenpäin.
Samoin voit nyt työllistää poliisia usuttamalla sen pomosi, anoppisi, poliittisen vastustajasi, vihamiehesi tai kenen tahansa sellaisen kimppuun josta et pidä ja joka toimii netissä.
Se kuinka paljon tällainen toiminta tulee sitten syömään poliisin resursseja, ei näytä kiinnostavan poliisijohtoa eikä näitä armaita päättäjiämme. Valvonta, sensuuri ja kuri näyttäisivät muodostuneen jo itsetarkoitukseksi tässä entisessä demokratiassamme.
Mielenkiintoista on tosin se, miten Orwellin totalitaristinen maailma tuli sitten Suomeen ihan muutamassa vuodessa- ja nimen omaan liberaaleiksi julistautuneiden vihreiden hallitessa oikeusministeriötä Demlan tuella.
Historia tulee aivan varmasti muistamaan tämän päivän päättäjät – mutta ei välttämättä hyvällä.
Kun oikeusministeri Tuija Brax huomasi yllätyksekseen (ilmeisesti tämän jutun luettuaan), että perustuslaki Suomessa suojelee kansalaisten mielipiteen-, ilmaisun- ja sananvapautta, eikä lainsäädäntöömme ole (muutaman juristin vastaväitteistä huolimatta) edelleenkään (eduskunnan tahdosta) kirjattu rasismia rikokseksi, hänelle tuli ilmeisesti hätä (vaalikausi kun lähenee loppuaan ja jatko lainsäädäntötyön korkeimpana valvojana ei ole ollenkaan varma).
Brax reagoi asiaan ja hän rykäisi hädissään ns.työryhmän manipuloimaan lainsäädäntöämme haluamaansa suuntaan. Tuo työryhmä esittäätänään julkaistun uutisen mukaan sitä, että rasismin ohella muutkin vaikuttimet voisivat olla peruste tuomion koventamiselle.
Esimerkiksi pahoinpitelystä seuraisi (ilmeisesti eduskunnan kantaa juurikaan kysymättä, ihan näiden muutaman demokraattisen lakimiehen keskinäisellä päätöksellä?) tavallista ankarampi rangaistus, jos tekijää on ärsyttänyt uhrin sukupuolinen suuntautuminen, vammaisuus, uskonto tai elämänkatsomus (eli vastapuolen tahallinen provosoiminen tullaan sallimaan tulevaisuudessa?)
Rasistinen vaikutin (vaikka rasismi- ja viharikoksia ei siis lakiin ole kirjattu) on ollut koventamisperusteena jo vuodesta 2002. Työryhmän mukaan poliisi kirjaa rasistisia motiiveja ylös varsin usein, mutta oikeuden tuomioissa ne harvemmin näkyvät.
”Motiivista on usein vaikea saada näyttöä. Voimassa oleva säädös on tulkinnanvarainen ja siksi ongelmallinen”
sanoo työryhmän jäsen valtionsyyttäjä Mika Illman.
Joissain aidoissa sivistysmaissa Illmanin touhut olisivat johtaneet – jos nyt ei suoraan hyllyttämiseen, erottamiseen tai muihin tehtäviin siirtoon – niin ainakin tutkintaan. Sen verran yleisestä oikeustajusta poikkeavalta, puolueelliselta ja poliittisesti leimautununeela tuo toiminta on ajoittain näyttänyt sivustaseuraajan silmissä.
Sinänsä se periaate, että yhteiskunta suojelee jäseniään on erittäin toivottua. Tällaisen työryhmän jäljiltä on tosin pelättävä sitä, että ajatusrikollisten ja mielipidevankien määrä tullee jossain vaiheessa kasvamaan räjähdysmäisesti.
Tämä työryhmä luovutti hätäisesti kasatun (ja yksipuolisen) mietintönsä oikeusministeri Braxille tiistaina Helsingissä.
Työryhmä ehdottaa lakiin myös muutoksia, jotka helpottaisivat internetin rasismiin puuttumista. Laissa tehtäisiin selväksi, että pelkkä nettilinkin tarjoaminen rasistisille sivuille voi olla kiihottamista kansanryhmää vastaan.
Lakiin lisättäisiin Braxin työryhmän toivomuksesta uusi rikosnimike törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Sellaiseksi voitaisiin katsoa esimerkiksi yllyttäminen joukkotuhontaan tai terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn tappoon.
Törkeä kiihottamisrikos toisi enimmillään neljä vuotta vankeutta. Nykyään kiihottaminen kansanryhmää vastaan voi tuoda korkeintaan (oikeuskäytännössämme varsin kovan) kahden vuoden tuomion.
Työryhmän mukaan rasistisia väitteitä esitetään netissä paljon – erityisesti keskustelupalstoilla, joissa keskustelijat voivat revitellä nimimerkkien suojissa. Esimerkiksi Sellon ampumistapaus sai työryhmän mukaan aikaan rasististen viestien vyöryn (kuka vielä väittää, ettei lainsäädäntötyö olisi tarvittaessa nopeaa… 😉 ).
Braxin mukaan lausuntokierroksella onkin pohdittava sitä, miten keskustelupalstojen pitäjien vastuuta selvennettäisiin. Lehdet ovat vastuussa verkkosivuistaan, mutta niin sanotuilla vapailla sivustoilla käydään vilkkaita keskusteluja, joista ketään ei yleensä saada vastuuseen.
”Mitä pitäisi tehdä yhteisöille, jotka eivät poista rasistisia viestejä, vaikka niitä toistuvasti kehotetaan siihen”
Esityksen mukaan myös yhteisö voisi joutua vastuuseen rasistisesta rikoksesta, kuten kiihottamisesta tai syrjinnästä. Tällöin rangaistus olisi yhteisösakko.
*…vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin…
*…tuommoinen niskamakkara siellä orpona istui…
*…tämän mullin ja elukan elämä…
*…kuohittu mahtisonni…
Sen sijaan sanojen pakolainen, maahanmuuttaja, islam, muslimi, afrikka, tummaihoinen, arabitaustainen tai somali käyttämisestä tulee yksittäin ilmeisesti vuoden vankeusrangaistus ja yhdistettynä niiden käyttämisestä tulee sitten neljän vuoden vankeustuomio.
Vaikka Kaarina Hazard sitten saatiinkin JSN:n eteen tutkittavaksi, on kansalaisten syytä olettaa, että tällainen valtaväestöä halventava ja loukkaava kirjoittelu tulee saamaan Lex Braxin erityisen suojan:
Meni oikealla hetkellä. Ymmärsi mennä. Kuten Elvis oksennukseensa tai Marilyn lääkkeisiin. Tahdomme loppuun dramaattisen käänteen, emme kiusallista hiipumista, joka on kaikkien osa. Ja tämän testosteronilla, anabolisilla steroideilla, eläintaljoilla ja leijonariipuksilla itsensä mieheksi rakentaneen olennon kylmenevän kalmon ääressä salaa ihmettelemme, miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu, sehän on jo nähty.
Tämä tulee siis yleistymään.
Vanha tuttavammePäivi Tiilikka ehti jo kertomaan oman asiantuntijakantansa näihinkin asioihin.Tiilikan mukaan:
Hazardin kirjoitus ei ollut hyvän maun vastainen, koska Halmeen elämä oli kaikkea muuta kuin hillittyä.
On koomista, jos rikoksiin syyllistyneestä ressukasta tehdään pyhimys kuoleman jälkeen.
Hazard osoitti ihailtavaa rohkeutta, koska vainajista yleensä kirjoitetaan kunnioittavaan sävyyn.
Lupaava ja nuori Päivi Tiilikka on puhunut lyhyessä ajassa uskottavuutensa sangen vähiin…
… Tiilikka on jo aikaisemmin osoittanut, ettei hän oikeastaan tunne lakia kuolleen henkilön kunniaa, yksityisyyttä ja henkilötietojen salassapitoa koskevin osin, hänen on syytä sopeutua siihen, että häntä pidetään vastaisuudessa iltapäivälehtien asianajajana.
Olisikohan tässäkin kyse siitä, että lakia pitää muuttaa silloin, kun lakimies ei tunne sitä tai se ei sovi tämän päämääriin (unohtamatta sitä, että Tiilikan lausunto Hazardin oikeudesta esittää mielipiteensä, vaikka se jotain loukkaisikin, ei taatusti koske tämän lain voimaantultua kuin osaa mielipiteistä)?
Tiilikan kohdalla on muuten syytä huomata, että Tiilikan tärkein sidosryhmä on – yllätys,yllätys – Demla, eli Kansandemokraattiset Lakimiehet – kuten Pirkkalassa ( kuuluisan monisteen vaikutuspiirissä) kouluaan käyneen toimeksiantajankin – tai tämän kirjoituksen käsittelemän ns. työryhmänkin.
Lainsäädäntöneuvos Ilari Hannulan mukaanrasistiset asenteet voivat helposti nostaa päätään varsinkin laman aikana.
”Viharikokset ja rasismi ovat kasvussa. Asenteisiin on syytä vaikuttaa kaikilla tasoilla, myös rikoslaissa”
Hannulan (ja muun Braxin työryhmän) ratkaisu ongelmiin on asioista vaikeneminen, ongelmien peittely ja väärien mielipiteiden esittäjien rankaiseminen – ja ihmisten heittäminen (tarvittaessa ja poliitikkojen halutessa)mielipiteidensä vuoksi neljäksi vuodeksi vankilaan.
Jotenkin ihmetyttää sellainen logiikka, jossa samaan aikaan, kun ehdottomista vankeusrangaistuksista pyritään siirtymään (esimerkiksi omaisuus-, huume ja väkivaltarikosten kohdalla) kohti avolaitos- ja yhteiskuntapalvelurangaistuksia, itseään kansanvaltaisena tasavaltana pitävä kansallisvaltio valmistautuu heittämään vankiloihin oman kantaväestönsä joukossa olevia (isänmaallisia, mutta virallisesta linjasta mielipiteiltään poikkeavia) toisinajattelijoita.
Työryhmä muistaa kyllä muistuttaa,ettei sananvapautta saa polkea rasismin vastustamisen nimissä. Laissa pitää täsmentää ne alueet, joilla sananvapaus on erityisen suojattu. Näitä ovat tiede ja taide sekä ajankohtaisten ja historiallisten tapausten selostaminen.
Tämä laissa pitää täsmentää on siis työryhmän näkemys ja täysin irrallaan esimerkiksi eduskunnan (tai sen edustaman kansan ja yleisen mielipiteen) kannasta – perustuslaista nyt tässä edes puhumattakaan.
”Toimittajan saattaminen vastuuseen muiden antamista haastattelulausunnoista voi vaarantaa sananvapauden käyttämistä ja estää keskustelua yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista”
Työryhmän esittämät sananvapautta rajoittavat muutokset on tarkoitus saada voimaan ensi vuoden kevääseen mennessä (eduskunnan vaihtumisen ilmeisesti huolestuttaessa näitä lainpuoskaroijia).
Uudistuksilla Suomen lainsäädäntö saataisiin vastaamaan EU:ssa tehtyjä ratkaisuja.
Tämä työryhmän kokoonpano on sitten ihan oma luku sinänsä. Tuskin koskaan (sotasyyllisyyslakeja ehkä nyt tässä lukuunottamatta) maamme historiassa on ollut näin yksipuolinen ja yksisilmäisesti (l.poliittisen tarkoitushakuisesti) kasaan hädässä pistetty parlamentaarisen työryhmän irvikuva.
Ryhmän jäsenet ansaitsevat kertauksen vuoksi uudelleenesittelyn (vaikka olenkin täällä kertonut olennaisimman heistä).
Valtakunnaninkvisiittorina valtakunnansyyttäjänä toimiva Mika Illman on myös eräs varsin tunnettu demlisti. Hänen suurimpia saavutuksiaan on ollut kirjoittaa (sisällöltään uskomattoman kepeä ja) varsin kyseenalainen väitöskirja rasistisesta rikollisuudesta Suomessa – ja käyttää omaa väitöskirjaansa oikeustieteellisenä lähteenä syyttäjänä toimiessaan. Hän ratsastaa toisinajattelijoiden ruumiiden yli kohti oikeuskanslerin virkaa.
Eräs nimi joka kannattaa myös muistaa tässä yhteydessä on Johanna Ojala.
Tämä reipas asianajaja on ilmeisesti keskittynyt rahastamaan yhteiskunnalta rahaa itselleen, hoitamalla maahanmuuttajien maksuttomia oikeudenkäyntejä (mok). Unohtamatta mitenkään sellaisia demlistejä kuten lainsäädäntöneuvos Ilari Hannulaa (joka toimii Braxin alaisena oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla), käräjätuomari Jaana Niemitaloa ( Helsingin käräjäoikeus) tai OTL ja hallinto-oikeuden assistenttia Riku Neuvosta (Helsingin yliopisto).
Työryhmästä loistaa ulospäin täydellinen yksipuolisuus – työryhmään ei ole kelpuutettu muita kuin demlaa lälhellä olevia juristeja, joilla jokaisella on oma lehmänsä ojassa, joko virkansa tai veronmaksajien rahoilla kustannetun kukoistavan ihmiskaupan maahanmuuttobisneksen puitteissa – neutraaleista tai sananvapauteen suopeasti suhtautuvista mielipiteistä nyt puhumattakaan.
Tämä työryhmä ja sen ns.lainvalmistelutyö on häpeällinen farssi – niin oikeustieteellisen lainvalmistelun, kuin kansanvallan tai sananvapaudenkin kannalta tarkasteltuna.
Nyt on käynyt niin, että sen sijaan että meillä olisi pukki kaalimaanvartijana, olemme saaneet susilauman lammaskatraamme – ja sananvapautemme – vartijoiksi.
* * *
Tavallaan tämä ei sinänsä yllätä.
Viime aikoina on tullut useita merkkejä siitä, kuinka lainsäädäntövalta on ajautunut sellaisiin käsiin mihin se ei kuulu tai siitä, kuinka oikeusministeriö (ja sen demlalaiset sidosryhmät) voi muissakin asioissa käyttää lainvalmistelussa (ja etenkin lainsäätämisessä) perustuslakikomiteaa (vastoin perustuslakia) omien poliittisten pyrkimyksiensä kumileimasimena.
Jokaisen kannattaa miettiä näitä asioita – etenkin äänestyspäätöstä tehdessään.
Tällaisesta oligarkiasta pääsisimme kätevästi eroon laajentamalla aitoa kansanvaltaisuutta – ja alistamalla lakialoitteet ja virkamiesvalinnat suorien kansanäänestysten alaisiksi.
Lähteet: OM, Eduskunta, STT, Wikipedia, Finlex, HS
Päivän uutisvuosta esille tullut – ja erittäin vastenmielisen asian sisällään pitänyt – uutinen, herättää jälleen kerran ajatuksia ja keskustelua siitä, että olisiko Suomessa viimeinkin aika pistää pystyyn rähmälläänolonajan totuuskomissio?
HBL kertoi, että SAK:n tiedotuspäällikkönä nykyään toimiva Riitta Juntunen oli DDR:n salaisen poliisin Stasin ilmiantaja – kiduttajien ja murhajien juoksutyttö. Hänen Stasiin liittyvä koodinimensä oli ”Kati”, ja hän työskenteli kääntäjänä valtiollisessa tulkkaus- ja käännöstoimistossa Itä-Berliinissä.
Petra Sauerzapf-Poser, joka oli Katin ”ystävä” ja kollega käännöstoimistossa kertoi, että hän sai elämänsä shokin avatessaan 1990-luvulla oman Stasi-mappinsa. Tämä yksi hänen parhaista ystävistään oli ilmiantanut hänet Stasille ja paljastanut intiimejä yksityiskohtia.
Vuonna 1983 ystävät viettivät yhdessä iltaa. He puhuivat miesihanteistaan, ja Sauerzapf-Poser kertoi yksityiskohtaisesti, millainen olisi hänen elämänsä mies.
Kun Stasi oli lukenut Juntusen raportin minusta, se päätti lähettää agentin perääni. Ove, jonka luulin olevan poikaystäväni, olikin oikeasti Stasin agentti ”Herbert”, joka raportoi kaiken sanomiseni ja tekemiseni toimeksiantajilleen.
Stasi – eli DDR:n Ministerium für Staatssicherheit –ei ollut mikään normaali poliisiorganisaatio. Stasi oli huippuunsa jalostettu ja viilattu – ja saksalaisella tehokkuudella jauhanut – valtiollinen urkinta- ja terrorielin.
Stasin – itä-saksalaisittain nuuskintaviraston (das Snuffelamt) tai yhtiön – organisaatio paisui jättimäiseksi. DDR:n loppuaikana järjestön palkkalistoilla oli 85 000-91 000 päätoimista virkailijaa. Sen lisäksi oli 150 000- 300 000 aktiivista urkkijaa ja tilapäisiä ilmiantajia, joiden tarkkaa lukumäärää ei kukaan tiedä. Arviot vaihtelevat 600 000 ja 2 miljoonan välillä.
Neuvostoliitosta omaksuttuun tyyliin, myös alle 18-vuotiaita käytettiin nuuskijoina . Noin 6 % Stasin tiedottajista oli alle 18-vuotiaita, jotka raportoivat vanhemmista ihmisistä tai luokkatovereistaan.
Stasin arkistoon päätyi noin 6 miljoonan ihmisen tiedot, noin 1/3 koko
Itä-Saksan väestöstä. Stasi ulotti lonkeronsa myös ulkomaille, toimien KGB:n tehoikkaimpana kassarana monissa maissa.
Kuten esimerkiksi Suomessa.
Stasi loi tehokkaamman urkintakoneiston, kuin sen tunnetut virkaveljet; KGB tai Gestapo. Näihin verrattuna DDR:ssä salaiseen poliisiin kuuluvien vakinaisten, pysyvien ja tilapäisten tiedottajien suhde verrattuna vahdittavien määrään oli pienin.
* Gestapossa oli 1 upseeri jokaista 2000 vahdittavaa saksalaista kohden.
* KGB:ssä oli 1 upseeri 5830 neuvostoliittolaista kohden.
* Stasissa oli yhtä vakinaista työntekijää, pysyvää tai tilapäistä
urkkijaa kohden oli vain 6,5 vahdittavaa saksalaista.
Stasi oli myös kovaotteinen väkivaltakoneisto. Se kehitti eräitä kuulustelu- ja kidutusmenetelmiä – saksalaisella insinööriasenteella ja -taidolla – tehokkaaseen, kylmään ja julmaan huippuunsa.
Omasta mielestäni erässä parhaimmista uhrien kokemuksista kertovassa teoksessa, Anna Funderin Stasiland (Granta Books 2003), eräs uhri Miriam, kertoo näin:
Miriam says the prisoners were brutal to each other too. She says the criminal prisoners received privileges for abusing the politicals. She says that for eighteen months she was addressed by number and never by name. She says there was a hoard-and-barter system, in fact a whole economy, in sanitary napkins.
Tämäkin menetelmä oli kopioitu raakamallina suoraan Neuvostoliitosta – ja jalostettu huippuunsa DDR:ssä. Kuuluisassa Neuvostoliitossa toimineessa pakkotyöleirijärjestelmässä Gulagissa (vankileirien saaristossa) rikosvangit toimivat poliittisten vankien rangaistusta kiristävänä osana, mutta saklainen tehokkuus loi siitä täydellisen helvetin.
Stasi osasi ihmisen mielenmurtamisesta lähes kaiken. Sellit olivat pieniä ja osa selleistä oli seiniltään ilman tasaista betonirappausta- karheaa pintaa, johon iho jäi kiinni. Joissain selleissä oli metalliseinät ja vesijohtoputkisto, josta suihkusi jääkylmää vettä ympäriinsä. Osassa näistä oli kuuluisa puolatuoli, joka vangitsee ihmisen mutkalle. Sangosta tippui vettä päähän pisara kerrallaan.
Myöskään metri kertaa metri kertaa metri kooltaan ollut eristyskoppi ei ollut tuntematon Stasille. Yksinäisyydellä ja eristämisellä vaikeisiin olosuhteisiin saatiin ihmisten tahto murtumaan – ja mieli järkkymään.
Fyysisillä kidustuskeinoilla saatiin yleensä nopea tulos kuulusteluiden aikana. Kahlittua ihmistä piestiin heti kuulustelun alussa – ja hetken päästä hänelle tarjottiin tupakka ja löysättiin hieman kahleita.
… ja jatkettiin pieksämistä yllättäen, varoittamatta ja uudelleen.
Kuristamiset, hukuttamiset, vesi- ja sähkökäsittelyt olivat Stasin arkipäivää. Kynsiin ja hampaisiin kohdistuva väkivalta kuuluivat kehittyneempään ja pidempiaikaiseen kuulusteluun vakiometodeina – kuten myös naispuolisten vankien raiskaus.
Valvottaminen ja vuorokausirytmin sekoittaminen ovat keinoja, joihin (ihmisoikeusopimuksista huolimatta) suomalainen tutkintavankikin törmää edelleen. Stasille ne olivat pidemmälle viedyn kiduttamisen alkusoitto.
Se jatkui aistihavaintojen estämisellä, fyysisellä eristyksellä, melulla, valolla, nöyryyttämisellä, lähimmäisten kiduttamisella kuulusteltavan nähden tai kuullen, vesikidutuksella, valeteloituksilla…
Stasin rikoslistalta löytyy myös järjestelmällinen omien kansalaisten murhaaminen rajalinjalla.Tuon rajalinjan symboliksi muodostu aikanaan Berliinin muuri.
Sattumalta tätä kirjoitettaessa on kulunut päivälleen kaksikymmentä vuotta siitä, kun Berliinin muuri murtui. Muistan tuonkuin eilisen päivän, mutta niille jotka eivät muista, liitän pienen tiivistelmän tähän.
Berliinin muuri erotti Länsi-Berliinin Itä-Berliinistä ja sitä ympäröivästä DDR:stä vuosina 1961–1989. Se oli osa DDR:n rajajärjestelmää. DDR:n hallinnon antifasistiseksi suojavalliksi kutsuman muurin tarkoituksena oli estää itäsaksalaisten pääsy länteen.
Monet ihmiset eivät ehtineet näkemään tuota päivää, vaan kuolivat väkivaltaisesti tuolla rajalla.
Vuonna 1962 muurin vieressä sijainneet talot hajotettiin ja noin 100 metrin päähän rakennettiin uusi muuri. Tähän väliin jäi tyhjä kaistale ei-kenenkään maata, jota alettiin kutsua ”kuoleman käytäväksi”.
Se oli täytetty hienojakoisella hiekalla, jotta pakoa yrittävien jalanjäljet näkyisivät helposti. Alue oli täysin suojaton ja ansoitettu muun muassa panoksilla, jotka oli liitetty mutkittelevaan lankaan. Pienikin töytäisy laukaisi panokset, jotka haavoittivat pakenijaa ja kutsuivat rajavartijat paikalle.
Alueen tärkein ominaisuus oli vartiotorneissa oleville vartijoille avautuva vapaa tulilinja. Aluetta ei kuitenkaan ollut miinoitettu raskaammilla jv-miinoilla (toisin kuin DDR:n ja Saksan liittotasavallan välinen muu raja-alue).
Viimeinen rakennusvaihe alkoi vuonna 1975. Lopullisen muurin korkeus oli 3,6 m ja leveys 1,5 m. Sen rakentaminen maksoi 16 155 000 DDR:n markkaa. Muurin yläosassa oli metallinen putki joka hankaloitti muurin yli kiipeämistä. Ennen metallista putkea kokeiltiin lasinsirpaleita muurin päällä, mutta päättäjät katsoivat paremmaksi siirtyä metalliseen putkeen. Rakennelmaan kuului myös 300 vahtitornia ja 30 bunkkeria.
Muurin rakentamisen jälkeen pako Saksan liittotasavaltaan oli erittäin vaikeaa. Pakenemista yrittäneistä 5000 onnistui, 239 kuoli ja 200 haavoittui vakavasti. Piikkilankavaiheessa, kun raja vielä kulki pitkin kaupungin katuja, pakoa saattoi yrittää yksinkertaisesti loikkaamalla talon ikkunasta kadun toiselle puolelle. Betonimuurin ja suojavyöhykkeen valmistuttua tämä muuttui mahdottomaksi. Myöhemmin pakoa yritettiin muun muassa kaivamalla tunneleita muurin ali tai lentämällä sen yli.
Juntunen ei kommentoinut Stasi-yhteistyötä tänään HBL:lle mitenkään. Hän sanoi myös STT:lle sunnuntaina, että ei aio kommentoida asiaa.
Stasi-kohu ei vie (ei tietenkään, oikea aate ja oikea puolue…) SAK:n viestintäpäälliköltä työpaikkaa. SAK:n järjestöjohtaja Matti Tukiainen sanoo Juntusenjatkavan töitään normaalisti Hufvudstadsbladetin artikkelista huolimatta.
Tämä asia tuli julkisuuteen viimeksi seitsemän vuotta sitten. Tuolloin asia käsiteltiin SAK:n sisällä ja tultiin siihen tulokseen, että asia on vanha, eikä ole tapahtunut Juntusen ollessa SAK:n palveluksessa ja Juntunen sai jatkaa
Tukiainen selventää.
Juntunen sai jatkaa ja antoi jatkossa erinomaisen kuvan SAK:n edustamasta moraalista ja arvostelukyvystä – kas, sittemmin Juntunen ylennettiin SAK:n viestintäpäälliköksi. Asia tiedettiin ja painettiin villaisella – erinomaisen avointa ja rehellistä toimintaa ay-liikkeeltä jälleen kerran.
SAK:ssa kannattaa katsoa peiliin, jos yhteiskunnallinen luottamus alkaa olla nollan tasolla ja vaikutusvalta hupenee samalle tasolle.
Tänään esitettyyn kysymykseen siitä, vahingoittaako uutisointi SAK:n imagoa, Tukiainen vastasi:
Ei tämä ole miellyttävä asia, mutta hän ei ollut silloin SAK:n palveluksessa.
Niin – tällä logiikalla SAK pitäisi sitten varmaan palkkalistoillaan myös sellaisen ihmisen, joka paljastuisi myöhemmin oikeaksi kiduttajaksi?
Moraalin taso on SAK:ssa aika vähäinen. Toisaalta ne jutut mitä olen kuullut esimerkiksi rakenuksilla työskennelleiltä tutuilta, vahvistavat tätä kaksinaismoralistista kuvaa.
Jos tilanne on niin, että työsuojeluvaltuutettu ei saa tiilien ja lautojen putoamista uuden duunarin päälle loppumaan – ennen kuin uusi työntekijä on painostettu Rakennusliiton jäseneksi.
Jonka värvärinä toimii samainen työsuojeluvaltuutettu…
Kun Juntunen ei ymmärrä hävetä – eikä pyytää anteeksi – eikä myöskään hänen työnantajansa näe mitään väärää siinä, että Juntunen näin ollen hyväksyy taustansa Stasin juoksutyttönä, minusta suomalaiset voisivat tehdä jotain.
Ei, ei mitään adresseja tällä kerralla, vaan reilu joukkoeroaminen SAK:laisista liitoista ja liittyminen esimerkiksi asioita tasapuolisemmin ja rehellisemmin ajavaan Loimaan kassaan.
Luulen vahvasti, että vasta se vauhdittaisi SAK:n ja vasemmiston todellista itsetutkiskelua menneisyyden syntien edessä.
Miten sitten ns. oikeistossa olleet selkärangattomat nilviäiset saataisiin paljastettua? Ainoa tehokas ratkaisu olisi varmaan Rosenholz-aineiston julkaisu ja sen kuuluisan totuuskomission perustaminen.
Nyt nimittäin näyttää siltä, että korruptioskandaalissa ryvettyneet päättäjät pysyvät kaikesta tapahtuneesta huolimatta paikoillaan, kuin se paska siellä kuuluisan Junttilan tuvan seinässä.
Ehkä totuuskomission kaltainen valkopesu ja jätteiden kartanolle heittäminen pesuveden mukana on sitten se ainoa tapa saada joku roti tähän maahan ja tämän maan asioiden hoitamiseen.
Lähteet: HBL, IL, AL, Wikipedia, Anna Funder: Stasiland, Various; History of Stasi, Tripadvisor
Jk. Suosittelen aiheesta muuten kiinnostuneille tätä elokuvaa: Muiden elämä (Das Leben der Anderen). Ohjaus Florian Henckel von Donnersmarck, pääosissa Ulrich Muhe, Martina Gedeck ja Sebastian Koch. Saksa 2006.
Kansanvaltaisen kansalaisyhteiskunnan tärkeimpiin perusperiaatteisiin kuuluu se, että jokaisella kansalaisella on oikeus kertoa oma mielipiteensä – pelkäämättä sitä, että joutuu diskriminoinnin tai syrjinnän kohteeksi mielipiteensä vuoksi.
Kansalaisilla on tämänkaltaisissa yhteiskunnissa oikeus sanan-, mielipiteen- ja julkaisunvapauteen. Heillä on oikeus myös järjestäytyä parhaaksi katsomallaan tavalla niin poliittisesti, uskonnollisesti kuin muutenkin – tai jättäytyä järjestäytyneen toiminnan ulkopuolelle.
Jokaisen kansalaisen mielipide on yhtä arvokas ja kaikki kansalaiset ovat yhdenvertaisia. Tämän lisäksi yhteiskunta on sitoutunut huomioimaan enemmistöpäätösten jälkeen myös vähemmistöjen oikeudet.
Tuskin kovinkaan monella suomalaisella on julkisesti mitään nokankoputtamista tähän?
Jo siksikin, että meitä suomalaisia on totuttu pitämään sopimiaan sopimuksia kunnioittavina ja Suomen tasavaltaa on totuttu pitämään – tällaisia arvoja kunnioittavana yhteiskuntana – vakiintuneena kansanvaltaisena kansalaisyhteiskuntana Onhan valtiomuotommekin tasavalta.
Perustuslakimme alkaa komealla lauseella valta Suomessa kuuluu kansalle jota edustaa eduskunta.
Muuta onko näin?
Todellisuus Suomessa
Valitettavasti näyttää siltä, että totuus ei ole ihan tämä. Suomi on saanut toistuvasti langettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Pääsääntöisesti nämä tuomiot ovat kohdistuneet – kansanvaltaisena julkisesti pidetyn – yhteiskuntamme tekemiin sananvapausrikkomuksiin.
Jo hetken aikaa on näyttänyt siltä, että osa yhteiskuntamme päättäviin asemiin juuttuneista YYA-kauden ja puhtaan stalinismin ajan kasvateista ei oikein ymmärrä sitä mitä ihmis- ja kansalaisoikeuksilla tarkoitetaan.
Minua on kummastuttanut pitkään se, miten nämä totalitaristit ovat onnistuneet säilyttämään – jopa vahvistamaan – julkista asemaansa päätöksenteossa. Myös härskille haiseva omaneduntavoittelu ja ns. väärien mileipiteiden armoton vaientaminen – kansalaisyhteiskunnan periaatteiden vastaisesti – on tuntunut onnistuvan jotenkin yllättävän helposti.
Näin silti, vaikka ihmiskunnan pahimman vitsauksen – kommunismin – kaatumisesta tulee jo kaksikymmentä vuotta.
Kommunismi on kaatunut mutta uuskommunistit ja piilostalinistit elävät syöpänä yhteiskuntamme rakenteissa – aiheuttaen tuhoa ja inhimillistä kärsimystä.
Tässä toiminnassa on nähty jo monenlaista, mutta kulunut viikonvaihde onkin sitten avannut jo aivan uuden luvun tässä kehityksessä.
Helsingin kaupungin sosiaalivirasto kulkenut sitten erään virstantolpan ohi.
Henkilön poliittista mielipidettä yritetään käyttää irtisanomisen perusteena – aivan kuten Natsi-Saksassa, DDR:ssä tai Neuvostoliitossa.
Gestapo, Stasi ja KGB elävät ja voivat hyvin Helsingissä
Helsingin sosiaaliviraston työpäällikkö Harri Eerikäinen sai esimieheltään varsin erikoisen hyvää viikonloppua-toivotuksen.
Komealta kalskahtavalla tittelillä – sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikkö – Leena Palviainen antoi tukeaan alaiselleen tämän poliittisen kannan perusteella – ja varsin heppoisin perustein – käynnistetyllä irtisanomisprosessilla.
Tämä ojennusmenettelyn käynnistämisen perusteina Palviainen käyttää työsuojelulakia. Hän on lainannut laista seuraavan kohdan:
7 luku
Työsopimuksen irtisanomisperusteet
2 §
Työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet
Työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.
(Ja unohtaen ilmeisesti kuitenkin saman luvun 1 §:n:
1 §
Yleissäännös irtisanomisperusteista
Työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä.
… hetki pieni, palaan asiaan)
Eli suomeksi – nyt on kyse siitä, että Palviainen epäilee alaisenaan toimivan Eerikäisen rikkoneen työsopimustaan, lakia erikseen tai työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteita vakavasti tai syyllistyneen laiminlyöntiin. Hän saattaa epäillä myös sellaisten työntekijän henkilöön (Eerikäiseen) liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi Eerikäinen ei enää kykene selviytymään työtehtävistään.
Kovaa tekstiä – ja mikä onkaan näiden epäilysten syy?
Tunnistitteko tuon tekstin?
Jep – aivan oikein. Se on blogisti reinonhuumoriteksti parin vuoden takaa.
Vähemmistövaltuutetun toimiston tunarit – jälleen kerran
Eerikäiselle vaaditaan siis irtisanomista pari vuotta sitten yksityisesti (ja kirjesalaisuuden piiriin kuulunena) lähetetyn sähköpostin lähettämisestä?
Jos asia ei olisi näin vakava, pitäisin koko juttua varsin absurdina pahkasikahuumorina, mutta siitähän ei todellakaan ole nyt kyse. Kyse on siitä, että jotklin tahot haluavat joko vaientaa Eerikäisen tai irtisanomalla rangaista häntä – sähköpostin lähettämisestä.
Lex Nokia ei ole vielä voimassa – eikä lainsäädäntö Suomessa ole (erästä tunnettua poikkeusta lukuunottamatta) taannehtivaa. Minusta näyttää siltä, että työnantaja saattaa olla jopa (laittomasti) murtautunut alaisensa sähköposteihin.
Ja jos tuo Vähemmistövaltuutetun toimisto on (oikeasti) mukana tässä(kin) farssissa, niin asia muuttuukin aivan toisenlaiseksi.
Lainsäädäntömme ei tunne ns. rasistista rikosta (olen kirjoittanut samasta asiasta aikaisemminkin). Kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkistö vaatii sen, että se on tehty julkisuudessa (julkisuuteen levittäen). Suljettu sähköpostikeskustelu on yksityistä kirjeenvaihtoa – ei julkista.
Pitää myös muistaa se, että Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa tuomioistuimet ratkaisevat sen missä tapauksessa on syyllistytty rikokseen ja missä ei. Tämä vie viimeisenkin pohjan (katkaisee suorastaan kölin) tältä Vähemmistövaltuutetun lausunnolta.
Naurettavaksi itsensä tekemisen vuotuisesta palkinnosta kilpailevat eräs valtionsyyttäjä sekä tämä julkinen viranomainen. Nyt näyttää siltä, että tässä kilpailussa aimo harppauksen etumatkaa sai tämän kyseisen viranomaisen toimisto…
(Tosin he ovat onnistuneet ennenkin – ei tästä kovin kauan aikaa ole kulunut siitä, kun Vähemmistövaltuutettu ilmoitti verkkosivuillaan Asianajajaliiton olevan viranomainen…)
Vaikka – näin jälkikäteen tarkastellen – edellinen vähemmistövaltuutettu käytti virka-asemaansa hyppylautana korkeampaan virkaan (ja on näin ehkä inhimillisesti ymmärrettävää) niin Johanna Suurpään valinta vähemmistövaltuutetuksi on surkeimpia esityksiä koko itsenäisyytemme historiassa.
Vaikka ammattitaidolliset ja muut muodolliset vaatimukset ovatkin teoriassa kunnossa, niin Suurpäältä ilmeisesti puuttuvat lain vaatimat edellytykset toimia objektiivisesti virassaan.
Hän on tunnettu siitä, että hän oli mukana vuonna 1991 lainsäädäntöämme venyttäneissä pakolaistapahtumissa. Kuitenkin valtiollisena virkamiehenä kansalaisilla on oikeus olettaa, että hän suhtautuu tasapuolisesti kaikkiin kansalaisiin ja asioihin nykyisessä virassaan.
Kaikki kokemukset tähän mennessä näyttävät – ainakin minun mielestäni – lähinnä päinvastaista. Tämä episodi on vain jatkumoa kaikelle entiselle toiminnalle.
Vähemmistövaltuutetun toimisto on ilmeisesti valmis uhraamaan suomalaisen oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden, laillisuuden ja jopa yksittäisten ihmisten elämät monikulttuurisuuden Moolokin kitaan.
Tarkoitus (kansan tahdon vastainen sellainen) näyttäisi pyhittävän keinot…
(Ja ihan noin sivuhavaintona – minusta tässä työnantajan laatimassa paperissa haisee uhkailun lisäksi mahdollinen pakottaminen tai sen yritys. Puhumattakaan sananvapauden rajoittamispyrkimyksistä.)
Miksi näin on toimittu?
Tähän noitavainoon löytyy syynsä. Eerikäistä jahdataan ilmeisesti poliittisen vakaumuksen vuoksi.
Vai miten muuten on selitettävissä moinen akti sellaista ihmistä vastaan, joka on toiminut maahanmuuttokriittisen kunnanvaltuutetun Jussi Halla-ahon vaalityöryhmässä viimeisimpien Eduskuntavaalien aikaan omalla nimellään ja tieto siitä on helposti löydettävissä (vähemmistövaltuutettu ja Halla-aho tukiryhmineen kun ovat monista asioista kategorisesti päinvastaista mieltä).
Eerikäinen on myös Suomen Sisun jäsen, esiintyy Suomen maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvalla Homma-foorumilla internetissä omalla nimellään, kirjoittaa maahanmuuttokriittisiä kirjoituksia mm. Helsingin Sanomien keskustelupalstalle omalla nimellään – ja suurimpana kaikista synneistä – hän on Perussuomalaisten jäsen.
Niinpä niin…
Ai niin… lupasin palata erääseen asiaan.
Työsuhdelain 1 § sanoo siis näin:
1 §
Yleissäännös irtisanomisperusteista
Työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä.
Saman lain 2 luvussa 2§:ssä todetaan sitten näin:
Syrjintäkielto
Työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi.
Kyseessä on – jos ei toisin todisteta – puhdas poliittinen ajojahti.
Minusta tämä on erittäin mielenkiintoinen näkemys nykyiseen politiikkaan sekä sen kytkyihin mediaan ja sitä kautta sananvapauteen:
Euroopan Unionin ytimeen pyrkivää Suomea johtavat nyt valtaosin poliitikot, jotka neljännesvuosisata sitten pitivät ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimusta Neuvostoliiton kanssa maailman napana, johon Suomen oli turvauduttavana ainoana auttajana kaikissa olosuhteissa.
Valtakunnan ylin johtajisto on saanut vahtikoirakseen arvoisensa median. Suomen nykyisen lehdistön suuri osa piilottelee vanhaa taistolaisuuttaan, stalinismin ihailuaan ja EEC-vastaisuuttaan.
Tällainen lehdistö pitää mielellään kynänsä kurissa. Hiljaisuus on ollut pitkään käsin kosketeltavaa.
Lehdistöä riivaava nostalgia stalinismiin kävi hetkiseksi ilmi helmikuussa 2000, jolloin TV1:n MOT-toimitus heitti journalistisen pommin esittäessään dokumenttiohjelman Neuvostoliiton vaikutuskeinoista suomalaisiin toimittajiin. Se oli tutkivan journalismin helmiä. Se avasi ovet keskustelulle stalinistisen uskon roolista tiedotusvälineissä.
MOT:n dokumenttiohjelma oli vähällä aloittaa suomettumisen ajan purkamisen median kentällä. Suomi oli jäänyt jälkeen koko itäisestä Keski-Euroopasta ja useimmista hajonneen Neuvostoliiton raunioilta nousseista valtioista lähihistorian käsittelyssä. Suomen poliittinen eliitti ja lehdistö olivat valtaosin jatkaneet elämäänsä aivan kuin Neuvostoliitto olisi yhä ollut valvomassa etujaan ja estämässä neuvostoperiodin vääristymien selvitystä.
Ohjelma sai kiinnostuneen vastaanoton, mutta se osoittautui tuota pikaa suutariksi. Keskustelua yrittäneet jäivät suut auki seuraamaan miten kiukustuneet stalinistiset eli taistolaiset toimittajat pystyivät vaientamaan kommentit kohta lähtökuoppiinsa.
Niinpä MOT:n avaus purkautui tyhjöön, koska lehdistö ei ollutkaan valmis avoimeen keskusteluun. Suomettumisen synkkien vuosikymmenien salaisuuksien käsittelyn sijaan lehdistö kokonaisuutena antoi taistolaisten hallita julkista sanaa.
Tapahtumaketjussa oli tiettyä äärimmäisen periferian ironiaa. Siinä yritettiin tutkiskella Neuvostoliiton vaikutuskeinoja suomalaisiin toimittajiin, mutta tutkimisen esti juuri samainen ryhmä stalinistisia toimittajia, jotka olivat selvittelyn kohteena ja joilla ei vuoden 2000 Suomessa olisi pitänyt enää olla minkäänlaista valtaa eikä edes vaikutusvaltaa.
Todellisuus osoittautui toisenlaiseksi.
MOT oli julkaissut ohjelman taustatietoina internetissä kotisivuillaan Toimittajaliiton vuosien 1979-81 jäsenluettelon, jossa oli kolmisen sataa nimeä. Useat liiton jäsenet vaativat Yleä poistamaan jäsenluettelon ja valittivat erilaisiin instansseihin luettelon julkaisemisesta ja jäsenistön henkilöllisyyden paljastamisesta. Pelästynyt Yle taipui nopeasti vaatimuksiin ja poisti luettelon internetistä.
Ohjelman tehnyt toimittaja Jouni Tervo luonnehti poistoa hätäiseksi. Se tehtiin toimittajan tietämättä hänen ollessaan matkalla. Ylen taholta poistoa selitettiin työrauhan antamisena tietosuojavaltuutetulle, joka otti asian käsittelyyn.
Minusta tämä on erittäin uskottavaa – sekä omien kokemusten, että ympäristöstä välittyneiden havaintojen perusteella. Tuo paniikkia aiheuttanut lista muuten löytyy samasta lähteestä. Samoin kuin paljon muutakin vähemmän hauskaa ja varsin mielenkiintoista.
Mitä Sinulle ei ole kerrottu Tarja Halosesta?
Tämä samainen mediassa vaikuttava ryhmä on jotenkin onnistunut syöttämään myös Tarja Halosen persoonan maltillisena – ja äidillisenä – sosialidemokraattina Suomen kansalle – ja etenkin suomalaisille naisille. Muumimammana.
Todellisuudessa Halosen takaa löytyy marxilaiseksi 1970-luvun alussa julkisesti tunnustautunut äärivasemmistolainen. Ottamatta kantaa kenenkään poliittisiin mielipiteisiin, mietin tässä yhteydessä sitä, että kuinkahan moni niistä Halosen taakse huijatuista porvarillista, sitoutumattomista ja jopa sosialidemokraattisista naisista (ja miehistä) olisi todellisuudessa äänestänyt Halosta, jos olisi tiennyt tai muistanut tämän poliitisen uran ja todellisen poliittisen kannan.
Unohtaa ei kannata myöskään sitä, että Halosen hakiessa töihin ulkoministeriöön varatuomari Jussi Lumme (hänen entisen työnantajansa Luotonvalvonta Oy:n edustajana) sanoi lausunnossaan, että Halonen oli itsepäinen väittelijä. Ulkoministeriössä ministerinä toimiessaan Halosta luonnehdittiin ehkä tämän vuoksi toimintatyyliltään ja – tavoiltaan lammiomaiseksi johtajaksi.
Tai sitä, että Halosen entinen avopuoliso, Sdp:n eduskuntaryhmän sihteeri Kari Pekkonen, toimi KGB-kontaktina.
Tai sitä, että Halonen on – jostain julkisuudelle tuntemattomasta syystä – kieltänyt Suojelupoliisia antamasta julkisuuteen ns. Rosenholz-dokumentteihin perustuvaa Stasi-listaa – listaa DDR:n kommunistisen tiedustelupalvelun korkeinta poliittista johtoa edustaneista suomalaisista yhteistyökumppaneista (joissain kulttuureissa käytettäisiin tällaisesta toiminnasta kenties nimiä maanpetos tai vakoilu vieraan vallan hyväksi).
Niin? Monikohan olisi äänestänyt Halosta nämä asiat tietäessään?
Mikä on teidän mielestänne journalismi.infon esittelemän taistolaismedian vaikutus tämän päivän Suomessa?
Lähteet: journalismi.info, VA, STT, Uuden Suomen arkisto, Jukka Seppinen; Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991
Kun Mikko Ellilä (puhumattakaan nimimerkki Tomashotista, joka lähinnä lainasi uutisia blogiinsa) joutui uussuomalaisen sensuurikoneiston hampaisiin, kyse ei suinkaan ollut Ellilän kirjoituksen sisällöstä tai viittauksista Vanhanen-Lynn-tutkimuksiin.
Kyse oli siitä, että nämä nykyajan inkvisiittorit hakivat case Ellilässä ennakkotapausta sille, että poliittisesti korrekti puheenvuoro, tieteellinen dokumentti, tutkimus tai puhdas mielipide voitaisiin julistaa rikokseksi sillä perusteella, että (poliittinen) laintulkitsija päättelee itse omassa mielessään (vastapuolta edustavan) lausujan tai lainaajan motiivin – ja käyttää näin virka-asemaansa poliittisten tarkoitusperiensä ajamiseen ja poliittisten vastustajiensa hiljäntämiseen/rankaisemiseen.
Haluatteko esimerkin?
Jos – sattumalta – joku vihervasemmistolaisuudesta ajatusmaailmaltaan poikkeava mielipidekirjoittaja julkaisisi tämän tekstin ja uskaltaisi analysoida tai kommentoida sitä – muuten kuin tunteenomaisesti ja poliittisesti korrektisti hymistellen, voivotellen ja ymmärtäen – tutkinta tuosta kirjoituksesta – ja etenkin sen merkityksestä -käynnistyisi Valtakunnaninkvisaattorin toimistossa välittömästi.
Vai epäilettekö?
Vihervasemmisto – nimiä tässä mainitsematta – on tietyiltä vallankumouksellisimmilta ja suvaitsemattomimmilta osiltaan osoittanut jo elkeensä. Heidän käsityksensä Niccolo Macchiavellistä perustuu vain WC-käyntien aikana tapahtuneeseen Valittujen Palojen lyhennelmän selailuun – todellinen taituruus ja sisäistäminen puuttuu ja touhu on varsin läpinäkyvää.
Tämä – jos mikä – on kuitenkin demokratiassa läpimennessään varsin pelottava näkymä sananvapauden ja kansalaisoikeuksien tulevaisuuden kannalta.
Ainoa valonpilkahdus tämänkin ajatusketjun nykyisen pakkopluralismin realiteeteista kumpuavassa synkkyydessä on IDA:n mietelause kuluneelta päivältä:
Suomalaiset poikkeavat maailman muista kansoista siinä, että Suomessa kansa on älymystöään älykkäämpää.
Ex-vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen kehotti korkeasta virka-asemastaan poliisia toteuttamaan laissa kiellettyä ennakkosensuuria:
Pyydämme keskusrikospoliisia tutkimaan, täyttääkö osoitteessa http://mikkoellila.thinkertothinker.com oleva artikkeli ”Yhteiskunta koostuu ihmisistä” rikoslain kiihottaminen kansanryhmää vastaan rikoksen tunnusmerkistön. Lisäksi pyydämme ryhtymään toimenpiteisiin, jotta teksti saataisiin pois internetistä.
Lisäksi pyydämme ryhtymään toimenpiteisiin, jotta teksti saataisiin pois internetistä.
Ihan itse ja ilman oikeuden päätöstä asiasta. Hienoa…
Samaa asiaa sivuten, pyydän arvoisaa – nykyistä apulaisoikeuskansleria – tutustumaan tämän oikeudenkäynnin pöytäkirjoihin:
Ennakkosensuuria yrittänyt poliisi sai sakkoja
Helsinkiläispoliisi sai sakkoja tutkintailmoituksen kiikuttamisesta 7 päivää -lehden toimitukseen.
Helsingin hovioikeuden mukaan poliisi syyllistyi virka-aseman väärinkäyttämiseen toimittaessaan lehdelle ilmoituksen, jossa lehtijutun kohteet paheksuivat heistä kertovan pian ilmestyvän jutun julkaisua.
Poliisi vei paperin kuitattavaksi lehden päätoimittajalle ja vastaavalle päätoimittajalle. Hän selitti toimineensa ilmoituksen tekijöiden pyynnöstä. Poliisi ei ollut kieltänyt lehteä julkaisemasta juttua.
Helsingin käräjäoikeus hylkäsi syytteet. Sen mukaan poliisin toiminta ei aiheuttanut vahinkoa, sillä lehti julkaisi juttunsa hänen käynnistään huolimatta. Ei myöskään ollut näyttöä siitä, että käynnillä olisi tavoiteltu hyötyä.
Hovioikeus muutti tuomion ja määräsi syytetyn maksamaan 30 päiväsakkoa eli 780 euroa. Sen mukaan poliisimies pyrki toiminnallaan estämään artikkelin julkaisua ja käytti virka-asemaansa painostuskeinona.
Oikeus muistuttaa, että laki kieltää ennakkosensuurin. Poliisilla ei olisi oikeutta estää ennakkoon lehtijutun julkaisua, vaikka se olisi rikollistakin.
Vai muutetaanko tätä tuomiota Mika Illmanin väitöskirjaan perustuvan laintulkinnan perusteella?
Sarjassamme huumoria huomaan, että monesti todellisuus ajaa keksityn huumorin ohi iloisesti ryskyen.
Kaikkien suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa lokittavien pikku anarkomarkojen ja prekaeetujen ikioma Takku kertoo meille anarkian alalahkon, ns. eläintensuojelun, suurista saavutuksissa taistelussa universaalia pahuutta vastaan:
Kolme kanaa vapautettu avoimesti maanantai, 12.05. 2008 @ 08:11
Eläinten vapautusKanat saivat uuden kodin – avoin vapautus tehokanalasta
Kolme eläintenystävää vapautti avoimesti kolme kanaa suuresta kanalasta Etelä-Suomessa 11. toukokuuta 2008. Kanat vapautettiin, koska niiden olot häkkikanaloissa ovat surkeat.
Suojavaatteisiin pukeutuneet aktivistit nostivat kanat varovasti laatikkoon. Vapautetut kanat on viety uuteen kotiin, jossa ne saavat elää hyvää kananelämää.
– Suomen kanaloissa on noin kolme miljoonaa kanaa. Niistä 85% elää häkeissä, joissa kanoille on tilaa A4-arkin verran. Tehokanaloissa on mahdotonta huomioida kanojen tarpeita. Niiltä riistetään oikeus hyvään
elämään ja niitä kohdellaan robottimaisina munantuottajina pikemminkin kuin elävinä ja tuntevina yksilöinä, joilla on arvo itsessään, sanoo Cajsa Nykvist, yksi vapauttajista.
– Kun sain tietää miten kanoja Suomessa kohdellaan, tunsin olevani moraalisesti velvollinen toimimaan. On sääli, että tällä kertaa pystyimme vapauttamaan vain kolme kanaa, mutta tuntuu hyvältä että ainakin ne saavat nyt tuntea oikean maan jalkojensa alla, sanoo Mathias Smulter.
– Tämä teko on ensisijaisesti symbolinen. Toivon että se saa ihmiset kyseenalaistamaan ihmisten suhtautumista eläimiin maataloudessa. Minulle on tärkeää toimia avoimesti, niin että asiallinen keskustelu on mahdollista, sanoo Emma Nykvist.
Jännää – suuret vapautustaistelijat suojavaatteissaan… 😉
Tähän ei oikein voi sanoa edes chicken…. Pitäisiköhän tyytyä kysymään, että luuleekohan muna olevansa kanaa viisaampi tässä tapauksessa?
Minulla on ehdotus totaalikieltäytyjien kohteluun. Hehän ovat De facto jättäytyneet omatoimisesti järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle – sen desperadoiksi.
Kyse ei ole sanan- eikä mielipiteenvapaudesta. kyse on aktiivisesta toimesta – ns. kansalaistottelemattomuudesta – jossa yritetään lakia rikkomalla painostaa yhteiskunta muuttamaan lainsäädäntöä yhden kiittämättömän marginaaliryhmän etujen vuoksi. Tämän vuoksi hieman ihmetyttää, miksi Amnesty International, joka on ilmoittanut tukevansa ainoastaan aktiivisesta väkivallasta pidättäytyneitä mielipidevankeja, tukee kuitenkin suomalaisia totaalikieltäytyjiä.
Kenelläkään meistä ei ole yhteiskunnan jäseninä oikeutta päättää mitä lakeja noudattaa ja mitä rikkoo. Se kuka näin tekee on siirtänyt itsensä yhteiskunnan ulkopuolelle. Tällainen yksilö tulee sulkea myös yhteiskunnan tarjoamien palvelujen ulkopuolelle.
Olen pitkään kannattanut varusmies- ja siviilipalveluksen ulottamista koko ikäluokkaan – myös tyttöihin. Tasa-arvon lisäksi tällaisella kokemuksella on sosiaalinen aspektinsa. Lisäksi nuorten ikäluokkien työ vanhusten, vammaisten ja lasten parissa on omiaan luomaan oikeaa kansallista yhteisöllisyyttä. Asiaan tarttui viime viikolla myös Puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala.
On tietysti siten, että totaalikieltäytyjiä ei mielestäni pitäisi sulkea vankilaan. Parempi ratkaisu näille ihmisille – jotka eivät halua antaa yhteiskunnalle mitään vastineeksi saamastaan koulutuksesta, huolenpidosta, terveydenhoidosta tai muista yhteiskunnan tuottamista palveluista – olisi sulkea heidät täysin yhteiskunnan ulkopuolelle määräajaksi. Ei KELA-korttia, ei terveydenhuoltoa, ei passia, ei sosiaaliturvaa, ei poliisin turvaa, ei oikeusturvaa, ei ambulanssia, ei palokuntaa, ei julkista liikennettä – ei mitään yhteiskunnan tuottamia palveluja.
Samaa käytäntöä voisi soveltaa myös muihin asosiaalisiin ryhmiin – anarkisteihin, kettutyttöihin, ympäristöterroristeihin ja yleensäkin ottaen kaikkiin niihin, jotka uskovat omankädenoikeuteen ja oman moraalinsa ehdottomuuteen.
Aivan turhaa on kuluttaa yhteiskunnan varoja sellaisiin ihmisiin, jotka eivät halua olla kokonaisvaltaisesti yhteiskunnan jäseniä. Vankipaikan perustaminen maksaa noin 200 000 euroa ja yksi vankeuspäivä noin 150 euroa – yhteiskunnalle.
Kas, kas… huomasin Vähemmistövaltuutetun toimiston muokanneen internetsivujaan.
Virheellinen tieto siitä, että Asianajajaliitto olisi – muka – viranomainen oli kadonnut – tai sitten piilotettu siten etten ainakaan minä löytänyt sitä ensituntumalla.
Vähemmistövaltuutettu oli muokannut myös sananvapausosiotaan. Myös oma sananvapauteen liittyvä suosikkilauseeni on päässyt tuonne viranomaisen sivuille.
Mutta, mutta…
Verratkaa vähemmistövaltuutetun väännöstä:
Toisaalta jokaisella on sananvapaus, mikä tarkoittaa oikeutta pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta. Sananvapauden suojan piiriin ei kuulu ainoastaan sellaiset tiedot tai mielipiteet, jotka otetaan vastaan mielellään tai joita pidetään harmittomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaiset, jotka koetaan häiritsevinä ja epämiellyttävinä. Näin ollen esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan ja kotouttamispolitiikan kritisoiminen kärkevälläkin tavalla on sallittua.
Siihen miten se oikeasti kuuluu:
Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.
Haiseeko jonkun muunkin nenään? Tuntuuko jostain muustakin kenties siltä että joku on kusaissut vihtaan?
Joudun täyttämään kansalaisvelvollisuuteni ja ilmiantamaan tässä kirjoituksessani vähemmistövaltuutetulle erään netistä löytyneen nettirasismia sisältävän sivuston.
Muun tekstin joukosta löytyy kaksi mielipidepoliisimme kieltämää pahaa – siis rasistista – sanaa. Löytänette ne itse tuolta
Eli ne kaksi kiellettyä sanaahan ovat seuraavan lainauksen mukaan:
Esimerkiksi ”ryssä”- ja ”neekeri”-sanan käyttäminen ryhmistä on oikeuskäytännössä katsottu täyttävän kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön”
Näin siis kirjoittaa vähemmistövaltuutettu ja levittää siis itse noita kahta sanaa yleisön keskuuteen internetissä. Eikö tämä ole juuri pahimmillaan sitä internetrasismia?
Eikö tämä ole sellainen rasistinen rikos (jolle toki täytyy jossain vaiheessa määrittää käsitteen lisäksi lainsäädäntö – ehtiihän sitä… pääasia että löytyy jotain millä syyttää ja tuomita – lainsäädännönhän ehtii tehdä myöhemminkin…)
Demlan tapaan ja niitä kansandemokraattisia esikuvia noudattaen…
Hopi, hopi vähemmistövaltuutettu – tekemään itsestänne tutkintapyyntöä Valtakunnansyyttäjävirastoon. Siellä on eräs näiden asioiden suhteen varsin (yli?) innokas nuori mies…
Hetkinen… tulipa mieleen…
Syytetäänkö nyt minua kun olen linkittänyt nuo kaksi rasistista sanaa? Itse niitä kuitenkaan tähän kirjoittamatta ja ilman tarkoitusta kiihottaa ketään tai mitään ryhmää vastaan?
Kas, siinä taas kerran mielenkiintoinen kysymys…
Ai niin… Teenpä saman tien toisenkin ilmiannon – vaikka tässä tapauksessa rikos on vanhentunut.
Tosin Mika Illman voisi kokeilla jos hän saisi lainsäädännön takautumisperiaatteenkin joustamaan sananvapauden ja yksilönoikeuksien tavoin haluamaansa suuntaan. Jos tulokset eivät taivu halutuiksi, ainahan asiasta voi kirjoittaa omakätisesti vaikka väitöskirjan.
Ja sitä voi tietysti käyttää Illmanin tapauksessa oikeudellisena lähde- ja tulkintamateriaalina seuraavissa tulevissa oikeudenkäynneissä nettirasisteja, rasismirikoksiin syyllistyneitä tai muuten vaan toisella tavalla kuin Mika ajattelevia rikollisia – eli toisinajattelijoita – vastaan.
Ai anteeksi, jäin hieman kiinni Mikan ihmeellisen ajatusmaailmaan. Se toinen ilmianto koskee vuoden 1939-1940 Seura-lehden toimituskuntaa. Nämä rasistit olivat ilmeisesti onnistuneet aiheuttamaan fasistisen Suomen hyökkäyksen rauhallisen Neuvostoliiton kimppuun.
Sieltä kun löytyy esimerkiksi tällainen kuva – teksteineen:
Tämän vaiheen haluan sitten tosiaan nähdä. Kun Mika on saanut taannehtivuusasiat haluamaansa kuntoon, onkin varsin mielenkiintoista nähdä kuinka hän saa syylliset haastettua oikeuteen ja vastuuseen hirveistä rasistisista rikoksistaan…
Haudoistaan ja kuoleman takaa…??????
(Psst… Kannattaisiko kokeilla kuitenkin taannehtivaa lainsäädäntöä vielä hengissä oleviin henkilöihin? Nuo vaaralliset ja rasistiset kuvat on nimittäin julkaistu uudelleen vuonna 2002. Julkaisijana Yhtyneet kuvalehdet Oy… Puskii… )
Tuli muuten mieleen eräs varsin tunnettu pätkä, hieman muokattuna:
On, on perkelettä.
Tulis kuula ja tappas.
Kyllä sitten pitää olla hommaa.
Ja pakolaisavun pösöt istuu keinutuolissansa ja laskee avustustrokausrahoja.
Minä sanon, että jos jostakin tulis vielä semmonen ihminen, jonka päätä ei olis ihan kokonansa tällä koohotuksella sekoitettu. Meinaan ettei se ymmärtäs mailman menosta muuta kun sen mikä on järjellistä ja tarpeellista, niin sanon minä että se ihmettelis. Kun isot miehet vetelee tämmöstä kelkkaa pitkin mettiä edestakasin…
Mutta tää on sotaa ja pösöt tarttee halpatyövoimaa . Jaa-a lähdetääs taas…
Koskahan nämä Suomen herrat oppivat olemaan lyömättä päätään monikulttuurin mäntyyn ja näennäisdemokratiaan?
Lähteet: Vähemmistövaltuutettu, Seura, Väinö Linna: Tuntematon sotilas.
Eräs pitkään ilmassa ollut epäilys on saanut vahvistuksen. Vihreät ovat vasemmistopuolue. Virallisestikin.
Asian tunnusti nuori ViNoilijammeTapio ”Jakenpoika” Laakso(uusstalinistit) tuoreessa Virheet – De Rödan äänenkannattajana toimivassa Vihreä Lanka -lehdessä.
Hän arvosteli kirjoituksessaan Vihreiden harjoittamaa SDP:n arvostelua. Sitä ei pitäisi Tapsan mielestä tehdä tai sitä pitäisi ainakin vähentää.
Politrukki Laakso komentaa ja ohjaa tovereita seuraavasti:
Politiikassa pahinta kilpakumppania pitää hieman läimiä, mutta vihreiden demariviha on menossa liiallisuuksiin.
Laakson mukaan sosiaalidemokraattien surkeuden vatvominen haittaa oman politiikan tekemistä.
Vihreät eivät ole porvaripuolue, siksi syksyn kunnallisvaalien jälkeen vihreiden pitää etsiä kunnallistasolla yhteistyötä myös demarien suunnasta. Punavihreän akselin hallitsemat kunnat toisivat hyvää vastapainoa hallituksen porvariyhteistyölle.
Vihreät eivät ole porvaripuolue.
Herää kysymys, mitä helvettiä sitten VirheetDe Röda tekee porvarihallituksessa?
Vihreät ovat erinomainen esimerkki siitä miten yhteisöllisyys muuttuu eräiden tuohonkin liikkeeseen soluttautuneiden äärivasemmistolaisten totalitaristien ja muiden yhteiskuntaa murentamaan pyrkivien ääriainesten suissa ja käsissä irvikuvaksi siitä mitä se todellisuudessa on.
Nämä omaisuudensuojan ja yksilönvapauksien rajoittamiseen – kaikesta sanahelinästä huolimatta – pyrkivät hyvinvointiyhteiskunnan subventiolla kumoustaan puuhaavat vallankumouspuuhastelijat ovat surullinen esimerkki siitä millaista jälkikasvua itsekkyys ja välinpitämättömyys tuottaa.
Pahimmillaan vääristymä kulkee siinä, että nämä vallanhimoiset pullamössöpaskiaiset rinnastavat touhunsa vuoden 1918 punakaarteihin.
Irvokasta.
Suurin osa punakaartilaisista taisteli paremman elämän ja todellisten ihmisoikeuksien puolesta – torpparit saivatkin voittajan kädestä armahduksen maaorjuudesta ja viljelemänsä tilat omikseen. Tuon ajan punaisten johtajat käyttivät – aivan samoin kuin nykyäänkin – massavoimaa omien tavoitteidensa eteenpäin viemiseen.
Ja niissä tavoitteissa torppareiden ja työläisten oikeudet olisi murskattu rautaisella tsekalaisella saappaankorolla ja kaikki kansanosat olisi alistettu isovenäläisellä nagaikalla orjuuteen ja vasemmistolaiseen luokkahygienian kynsiin.
Yhteisöllisyys ja heikommasta huolehtiminen eivät ole mitään vasemmistolaisia arvoja – vaikka jotkut tahot niin yrittävät uskotellakin. Ne ovat huomattavasti vanhempaa alkuperää kuin ns. vasemmistolaisuus.
Nuo arvot ovat sisäänrakennettuina kaikissa vahvoihin siteisiin rakentuvissa yhteisöissä ja kulttuureissa.
Nuo ovat olleet aikanaan koko suomalaisen yhteiskunnan pystyssä pitäneitä arvoja. Ja niiden pitäisi olla sitä vieläkin.
Todellinen keskinäinen solidaarisuus ja yhteisöllisyys kuuluvat luonnollisena ja vahvana osana puolestaan omaan – kansallismieliseen – maailmankuvaani. Olemme pieni kansa ja meidän pitää pitää keskenämme yhtä tässä muuttuvassa ja epävakaassa maailmassa.
Myös ympäristön- ja luonnonsuojelu ovat saaneet varsin irvokkaan muodon tämän joukon käsissä. Suurin paradoksi liittyy siihen että – suurin osa – vihreistä puhuu samaan hengenvetoon ympäristönsuojelusta ja ilmastomuutoksesta kehitysavun lisäämisen ja sitä tietä väestöräjähdyksen edesauttamisen kanssa.
Jösses…
Jos VirheetDe Dorka – ja sen militantein osa – saavat joskus vallan, se tarkoittaa huonoja uutisia kaikelle sille mitä tuo puolue muka puolustaa ja suojelee. Ehdoton ja absoluuttinen valta turmelee – ja pahiten se turmelee sellaisia, jotka tavoittelevat valtaa kateuteen ja toisten oikeuksien rajoittamiseen perustuvan ideologian pohjalta. Vihreässä utopiassa kansalaiset valjastetaan Sen Ainoan Oikean Totuuden eteen – tekemään orjatyötä muutaman vallanhimoisen totalitaristin johtaessa alamaisiaan kohti punavihreää helvettiä.
Ja vallankumous syö perinteisesti lapsensa aamupalaksi. Mutta siihen tautiin on olemassa varsin yksinkertainen parannuskeino:
Mannerheimin jälkeen hänen seuraava kohteensa on toinen kuollut – ja näin ollen puolustuskyvytön – suomalainen suurmies, arkkiatri Arvo Ylppö.
Lillqvist kertoili Kevätkumpu-festivaalilla Outokummussa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa suunnitelmistaan tehdä seuraava nukkeanimaationsa arkkiatri Arvo Ylpöstä.
Ilta-Sanomien mukaan Lillqvist suunnittelee animaatiota, jossa paneuduttaisiin Suomessa – hänen mukaansa – 1920-40-luvuilla kannatusta saaneeseen Natsi-Saksalta vaikutteita saaneeseen rotuoppiajatteluun.
Tamperelaisohjaaja Lillqvist mainitsee Ilta-Sanomille perehtyvänsä myös arkkiatri Arvo Ylpön rooliin suomalaisessa rotuhygienia-ajattelussa.
Hetkinen…
Lillqvist hyökkää tässä Ylpön elämäntyötä vastaan. Sitä työtä, josta STT julkaisi tänään erittäin positiivisen uutisen.
Uutinen kertoo, että Suomessa syntyi viime vuonna 58 729 lasta. Syntyneiden määrä on säilynyt lähes muuttumattomana, sillä vuonna 2006 syntyi 111 lasta enemmän kuin viime vuonna. Alle vuoden ikäisiä lapsia kuoli vain 161. Määrä on pienin 90 vuoteen.
Ja tämä kehitys on Lillqvistin mielestä rotuhygieniaa?
Arvo Ylpön elämäntyö liittyi siihen, että hän oli lastentautiopin professori, arkkiatri ja suomalaisen neuvolajärjestelmän isä. Kansainvälisesti Ylppö tunnettiin keskostutkimuksistaan.
Ylppö sai tutkimuksissaan selville, että keskosten menehtyminen johtui yleensä jostakin hoidettavissa olevasta sairaudesta, ei epäkypsyydestä kuten tuolloin yleisesti ajateltiin. Tämä havainto johti keskostutkimusten ja hoidon kehittämiseen. Ja näiden kahden asian – neuvolajärjestelmän ja keskostutkimusten seurauksena – lapsikuolleisuutemme on maailman pienin.
Tällä syntyvyydellä – ilman sosiaaliturismin tuomaa riemua – Suomi ei ole mikään uhka maapallolle – ei edes väestökehityksen suhteen. Olen suhteellisen vakaasti sitä mieltä, että nykyinen noin viiden miljoonan henkilön väestömme on – edelleen – sotien aiheuttama vääristymä.
Tämä ongelma katoaa seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana näiden ikäluokkien mukana historiaan.
On järjetöntä yrittää lisätä – tai edes ylläpitää nykyistä – populaatiotamme nykyisessä maailmassa. Tulevaisuudesta tässä puhumattakaan. Nykyisenä aikana meidän tulisi huolehtia siitä, että keskitymme oman hyvinvointimme ylläpitämiseen – omin voimin. Lisäksi meidän pitäisi rehellisesti tunnustaa, että savupiipputeollisuus muuttaa pois Suomesta. Kun keskitymme teknologiaan, keskittymisen pitää kohdistua innovaatioihin ja tulevaisuuteen.
Ylpön luoma järjestelmä edesauttaa siinä, että ne kansalaiset jotka syntyvät ovat mahdollisimman terveitä ja heillä on mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään. Myös sen, että heidän vammaisuutensa on tiedossa ja heille pystytään näin takaamaan jo lapsuusvuosista alkaen samanlainen ihmisarvoinen elämä.
Lillqvistin esiinmarssin takana paistaa pyrkimys lakkauttaa kansallisvaltioon perustuva hyvinvointijärjestelmämme. Lillqvistin äänenpainot muuttuvat aina tarpeen mukaan – välillä hän haikailee kommunismia välillä monikulttuurisuutta.
Yhtä kaikki – nämä yhteiskuntamallit tuhoavat väistämättä suomalaisuuteen perustuvan hyvinvointiyhteiskuntamme – ja korvaavat sen jollain aivan muulla.
Lilliqvistin missiota voisi hyvällä omallatunnolla kuvata sanaparilla vasemmistolainen rotuhygienia.
Tällaisten lilliqvistien edustama vasemmistolaisuus on väärinymmärrettyä ja vääristynyttä yhteisöllisyyttä – oikeastaan se ei ole edes yhteisöllisyyttä. Se on kateudesta ja pahasta olosta kumpuavaa totalitarismia – sellaista, joka ei suo loppupelissä kenellekään muulle kuin omalle itselle yhtään mitään.
Minulla on muuten ehdotus, mitä näille lillqvisteille, anarkomarkoille ja prekaeetuille pitäisi ihan noin oikeasti tehdä (kiitokset inspiraatiosta IDA:lle, jatkoin hieman ajatuskulkuasi eteenpäin 🙂 )
Jos – tai kun – suomalainen demokraattinen hyvinvointiyhteiskunta ei kiinnosta, voisimme irrottaa – eurooppalaisittain – suurehkosta maapinta-alastamme sopivan määrän joutomaata ja luovuttaa tämä alue näille haihattelijoille.
Silloin nämä saisivat kerrankin kokeilla unelmayhteiskuntaansa ilman fasistien ja natsien häirintää.
Tässä on kyllä olemassa eräs vaaramomentti. Jonkin ajan kuluttua rajamme olisivat täynnä turvapaikanhakijoita ja työmarkkinatukivallankumouksellisia.
Minusta on varsin hassua, että nämä suomalaisen yhteiskunnan maksaman työmarkkinatuen – ja muiden sosiaalisten subventioiden – varassa vallankumousleikkejään leikkivät anarkomarkot ja prekaeetut eivät ole sitten tyytyväisiä mihinkään.
Kun he valtaavat – l. varastavat – toisten omaisuutta ja julistavat näistä ns. autonomisia sosiaalikeskuksia, niin luulisi heidän olevan tyytyväisiä saavuttamastaan olotilasta.
Vaan ei.
Kun anarkiaan on päästy ja se alkaa toimimaan todellisuudessa, näiden tekovallankumouksellisten ja – muka – yhteiskunnan ulkopuolelle heittäytyneiden ns.anarkistien tuleekin äkkiä ikävä myös yhteiskunnan väkivaltakoneiston – eli poliisin – suojaa (Puhumattakaan sitten sosiaaliavustuksista ja työmarkkinatuista – ilman niitä tämä larppaus loppuisi varsin äkkiä… ).
Yksi valtaaja jouduttiin viemään sairaalaan, kun joukko vastavallankumouksellisia hyökkäsi entisessä Viirus-teatterissa majailevien talonvaltaajien kimppuun viime viikon lauantai-iltana.
Kaupungin talonvaltaajille vuokraamassa talossa oli runsaasti työmarkkinatukivallankumouksellisia ja näiden hang-aroundeja viettämässä iltaa, kun kello kymmenen aikaan paikalle saapui noin kymmenen ulkopuolisen joukko.
Paikalle saapunut porukka aloitti anarkian – sen todellisimmassa muodossaan. Nämä vastavallankumoukselliset alkoivat heitellä taloa kivillä ja pulloilla. Yksi sisällä olleista nuorista sai ulkopuolelta heitetyn pullon päähänsä, ja toiseen osui kivi. Anarkian seurauksena myös osa tämän homevaurioisen talon ikkunoista rikkoutui.
Poliisin mukaan tilanne talolla oli erittäin sekava.
Vaikea sanoa kuka siellä teki ja mitä, mutta olemme tarkastaneet muutamien paikalta löydettyjen henkilötietoja. Katsotaan mitä siitä selviää
Näin kertoo päivystävä komisario Jussi Huhtela Helsingin poliisista.
Poliisin hälyttivät paikalle talonvaltaajat. Talolle hyökänneessä joukossa oli sekä nuoria että aikuisia ihmisiä.
Kannattaa muistella mitä eräs näiden larppaajien johtohahmoista – Operator Jack – totesi hetki sitten City-lehdelle:
Jos tänne tulee joku riehumaan, me hoidetaan se. Niin kuin himassa. Jos joku tulee sun luokse rettelöimään, et sä hae vartijoita, vaan puutut siihen itse.
Niinpä näkyy… Puheet olivat taas puheita ja tekemättömät teot tekoja.
Ikävintä tässä on se, että anarkistit eivät tajua lietsovansa vääryyttä – ja etenkin väkivaltaa. Väkivalta hyökkäysmielessä on omasta mielestäni aina väärin. Puolustautumiseen sitä saa eettisesti oikeutettuna käyttää silloin, kun muuta mahdollisuutta ei ole eikä pakoon pääse. Mutta silloinkin vain ja ainoastaan suhteutettuna hyökkäyksen voimaan.
Tuossa viime lauantain anarkiahappeningissä pullosta päähänsä saanut nuori jouduttiin viemään paikkailtavaksi Marian sairaalaan. Tästä ei sitten opittu mitään tuolla anarkomarkojen piirissä.
Tämän väkivallan innoittamana nämä iloiset työmarkkinatukivallankumoukset aloittivat väkivaltaisen actionin myös vappuaattona.
Oman vappuni huipennus oli se, kun poliisi pisti nämä vallankumouslarppaajat ojennukseen varsin nopeasti, tehokkaasti ja selvästi.
Kyseessä oli anarkistimilitanttien affinity group, joka vastaa lähinnä terroristisolua. Tämän ryhmän tehtäviin kuuluu suunnitella ja toteuttaa mielenosoituksen aikana tehtävät rikokset, omaisuuden tuhoaminen sekä muiden yllyttäminen väkivaltaan. Useimmat tämän ryhmän mukana pyörivistä ns. hyödyllisistä idiooteista eivät ymmärrä, että tämän ryhmän strategia on pyrkiä siihen että poliisi kohdistaa huomion mahdollisimman moneen sivustakatsojaan ja mukana pyörivään hönttiin. Näin saadaan mediahuomio maksimoitua.
Tällaisesta mielenosoituksesta kannattaa pysytellä kaukana. Tarkoituksena on nimenomaan saada sivustakatsojat kärsimään ja aiheuttaa vahinkoa ympäristölle.
Pravda-konserniin kuuluva Komsomolskaja Vartti loistaa myös typeryyksillään. Vartti ja saman konsernin päätuotteen Njet-liite ovat nykyään aika vahvasti nuoren, yksisilmäisen, elämää kokemattoman ja utopiaan uskovan vasemmistolaisen kakaralauman käsissä.
Jyväskylän yliopiston anarkian laitoksen kasvatti, Uutispäällikkö Petti Jännäri, loihe lausumaan:
Sinnikkyys palkittiin
On vallattu ja häädetty… Nyt talonvaltaajien aherrus vihdoinkin palkittiin. Kaupunki päätti, että Vapaa-katto-yhdistys saa vuokrata valtaamansa tilat Rajasaaresta elokuun loppuun. Kaupunki yrittää myös löytää valtaajille vakinaisemmat tilat. Hyvä niin.
Vai niin?
Vai on hyvä, että nämä pellossa kasvaneet kakarat jatkavat aikuisten – tässä tapauksessa ympäröivän yhteiskunnan – häirintää ja kiristämistä, senkin jälkeen kun ovat lähteneet kiusaamasta vanhempiaan? Petti on ilmeisesti sitä mieltä, että kaiken saa – ilmaiseksi tai toisten maksamana – kunhan huutaa tarpeeksi lujaa ja heittäytyy selälleen ja kiukuttelee?
Nämä ihmiset näkevät maailman minä ja minulle perspektiivistä. Tämäkin tapaus osoittaa, että tässä kiittämättömien ja keskenkasvuisten egoistien joukossa yhteiskuntaa halveksitaan ja sen sääntöjä ollaan valmiita rikkomaan – silloin kun se itselle sopii. Vaan kun hätä tulee – yhteiskuntaa huudetaan apuun.
Lähinnä säälittävää.
Tosin heillekin tulee käymään jo näiden esimerkkien mukaan samoin kuin kaikille vallankumouksellisille – vallankumous syö omat lapsensa. Tavalla tai toisella.
Olen henkilökohtaisesti valmis sitomaan tähänkin käytetyt verorahat huomattavasti mieluummin näiden ihmisten ikätovereiden hyväksi. Siis niiden syrjäytyneiden nuorten ihmisten saamiseksi takaisin yhteiskuntaan.
Osan näistä anarkisteiksi itseään kutsuvista egotrippailijoista ja rotanlarppaajista voisi työntää oikeastaan sinne mihin he kuuluvatkin:
Eräskin Jyväskylässä asusteleva anarkomarko katsoo oikeudekseen pilkata suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneita maanmiehiään – ja naisiaan. Hänelle voisi antaa kehotuksen hävetä , mutta se on turhaa – ymmärrys ja sydän kun puuttuvat.
Hän voisi puolestani kokeilla vaihtaa osaa näiden metsän miesten kanssa.
Ehkä Metsokin oppisi silloin jotain…
Lähteet: HS, STT, IS, Vartti, City
Jk. Jäteputken kolinaa taas odotellessa – olette te niin hassuja…
Suomalaisuuttaan sydämestään – ilmeisesti – häpeävä, ihoava ja vihaava toimittaja Katja Martelius on kirjoittanut fiktiolehti Pravdassa tämän viikon älyttömimmän kukkahattutekstin – viikon pöntöin mokutus, olkaa hyvät:
Kahdet säännöt
Suomessa on seksin oston kieltävä laki – mutta poliisilla ei ole resursseja valvoa sitä. Poliisi ei myöskään ehdi valvoa liikennettä, ja niinpä tässä kaupungissa voi ajella autolla ihan miten huvittaa. Asuntomurroista Helsingissä poliisi ratkaisi vuonna 2006 naftisti viidenneksen.
Sen sijaan poliisilla on kyllä resursseja valvoa ulkomaalaisia ostoskeskuksissa, juna-asemilla ja yökerhoissa. Maaliskuussa poliisi on kysellyt ulkomaalaisen näköisiltä ihmisiltä heidän henkilötodistuksiaan ja oleskeluoikeuksiaan Suomessa. Syy: poliisi epäilee, että maassa on ehkä tuhansia ihmisiä laittomasti – ja vips! kaikki Suomen 130000 ulkomaalaista ovat epäiltyjä.
Pelkkä ihonväri tai vieraan kielen puhuminen ei kuulemma anna aihetta henkilöyden tarkistamiseen (HS 14.3.). Sen sijaan poliisi ”korostaa velvollisuuttaan yleisen turvallisuuden ja järjestyksen valvonnassa”.
Älkää nyt viitsikö. Jos poliisi ei kysy papereita ihonvärin tai kielen perusteella, niin minkä sitten? Ja miten tämä ei ole rasismia?
Muissa maissa mietitään, miten saataisiin muualta tulleet integroitua uuteen kotimaahan – ihan yleisen turvallisuuden nimissä. Meillä taas tehdään kaikki, että tulija ei tuntisi itseään samanarvoiseksi suomalaisten kanssa. Saa tulla, jos tekee ikäviä hommia huonommilla työsopimuksilla. Mutta meidän veroisia teistä ei tule koskaan.
Suomalaiseen yhteiskuntaan ei pääse sisään edes toisen polven maahanmuuttaja, jos on väärän värinen ja on kumma nimi. Sama juttu Suomeen adoptoiduilla, vaikka miten vientäisit savvoo.
Poliisi kysyy heiltä kaikilta paperit, koska kaikki muut paitsi etnis-kulttuurisesti suomalaiset ovat Suomessa kroonisesti epäilyksenalaisia.
Ilmainen neuvo poliisille: jos ottaa kaikki rikolliset kiinni, niin siinä samassa löytyvät myös ulkomaalaiset rikolliset. Antakaa muitten olla rauhassa.
Eli Martelius mielipiteineen pähkinänkuoressa:
* Poliisi on rasistinen.
* Ulkomaalaisia ei saa valvoa – suomalaisin voimin ja Suomessa.
* Poliisi ei saa kysyä missään tapauksessa papereita ihonvärin tai kielen perusteella – se on rasismia.
* Rikollisuus on kiinni poliisista ja poliisin toiminnasta – resursseista huolimatta.
* Poliisi ei saa priorisoida turvallisuuttamme uhkaavia tekijöitä.
* Kansainväliseen rikollisuuteen ei saa puuttua.
* Järjestäytynyt ulkomailta johdettu rikollisuus ei ole Marteliuksen Suomelle uhka.
* Kansainväliseen ihmiskauppaan ei saa puuttua.
Ja sokerina pohjalla: * Jos poliisi ottaa kaikki rikolliset kiinni, niin siinä samassa löytyvät myös ulkomaalaiset rikolliset.
Wau… Loistavaa logiikkaa ja erinomaista argumentointia… 😀
Nyt olisi vielä eräs kysymys kysyttävänä Marteliukselta:
Oletko sinä nyt ihan tosissasi? Aprillipäivä on vasta tiistaina…
Mikko Ellilä on saanut 60 päiväsakkoa kansanryhmää vastaan kiihottamisesta Espoon käräjäoikeuden tänään julistamassa kansliatuomiossa. Lisäksi kirjoitus määrättiin poistettavaksi saatavilta.
Tuossa laajalti puidussa kirjoituksessaan Ellilä esitti yhteiskunnan ja kulttuurien heijastavan niiden ihmisten ominaisuuksia, joista ne koostuvat ja hän väitti yleistäen esimerkiksi Afrikan matalan elintason johtuvan afrikkalaisista.
Ellilä on kertonut aikovansa valittaa päätöksestä hovioikeuteen.
Hovioikeuden tuomiota odotellessa on hyvä tietysti kerrata tähän tuomioon välittömästi liittyvät syyt. Olen käsitellyt tätä aihetta aikaisemmin esimerkiksi täällä, täällä, täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä.
Espoon käräjäoikeus alistui näytösoikeudenkäynnin jälkeen valtionsyyttäjä Mika Illmanin käynnistämän henkilökohtaisen – poliittisen – ajojahdin kumileimasimeksi.
Ellilän tapaus oli näytösoikeudenkäynti – De facto – mitä suurimmassa määrin. Asia oli oman näkemykseni mukaan päätetty jo etukäteen ja Ellilä oli tuomittu jo ennen varsinaisen tuomion julistamista. Oikeuden tehtäväksi jäi näin ollen alistua lainsäädäntövallan itselleen mahdollisesti kaapanneen valtionsyyttäjän käsikassaraksi.
Sellaisen valtionsyyttäjän, jonka näkemys sananvapaudesta on ristiriitainen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannan kanssa:
Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.
Kun oikeus luopuu riippumattomuudestaan ja asettuu valtionsyyttäjän käsikassaraksi, on jotain todella pahasti pielessä – siis jos samaan hengenvetoon puhutaan tasa-arvoisuudesta ja kansanvallasta.
Se mikä on tietenkin mielenkiintoista, on vastaus kysymykseen kaatuuko tämä Ellilälle langetettu tuomio hovioikeudessa? Jo se ei kaadu, on syytä miettiä mitä lainsäädäntömme osaa valtakunnaninkivisiittorit haluavat tulkita seuraavaksi?
Luulisi eräitä tahoja hävettävän – jos ymmärrys riittää.
Ja meidän normivirtasten pitäisi hiljakseen – ihan aikuisten oikeasti – olla huolissamme omasta oikeusturvastamme ja tulevaisuudestamme.
Päivän Hyysäri kertoo – hieman yllättäen – että kansa tuomitsee talonvaltaukset ja autojen renkaiden tyhjentämiset.
Yllättäen – kyseisen läpyskän nykyistä toimituspolitiikkaa vasten peilaten – mutta ei ollenkaan yllättäen ns. normivirtasten tuntoja, moraalia ja yleistä mielipidettä yhtään tuntien.
Ns. aktivistien – l. työmarkkinatuella elävien pseudovallankumouksellisten – tekoja paheksuu 81 prosenttia pääkaupunkiseutulaisista. Neljä viidestä pääkaupunkiseutulaisesta ei hyväksy talonvaltauksia tai maastoautojen renkaiden tyhjentämisiä ympäristönsuojelun nimissä.
Työmarkkinatukivallankumouksellisten toimintaan suhtaudutaan – ei mitenkään yllättäen – suopeammin Helsingissä kuin naapurikaupungeissa Espoossa ja Vantaalla. Nuoret ymmärtävät näitä öyhöttäjiä paremmin kuin muut ikäluokat. Kaikkein torjuvimpia ovat ikääntyneet.
Vastaajien puoluekannalla on suuri merkitys asenteessa näiden pikkurikollisten toimintaa kohtaan.
Vasemmistoliittolaisista yli puolet ja vihreistä kolmannes hyväksyy anarkistien toiminnan. Rkp:läisille, kokoomuslaisille ja keskustalaisille anarkismi on myrkkyä.
Tämänkertainen joutavalle jotain, eli varkauksiin, ilkivaltaan ja anastuksiin perustuva ns. talonvaltausliike aktivoitui Helsingissä vappuna 2001, kun tyhjä Irakin suurlähetystö vallattiin hetkeksi. Sen jälkeen valtauksia on tapahtunut säännöllisesti. Poikkeuksellisen aktiivisia nämä ns. talonvaltaajat ovat olleet viime kesästä alkaen. Helsingissä onkin tehty vuoden aikana kymmenkunta ns. talonvaltausta.
Talonvaltauksia tutkivan Leo Straniuksen mukaan valtauksilla on useita syitä:
Mukaan on tullut uutta porukkaa, joka on puhaltanut uutta tuulta.
Yhteiskunnallisista liikkeistä väitöskirjaa tekevä Stranius arvioi, että Helsingin kaupungin Stop töhryille -kampanja ja kaikenlainen lisääntynyt katutilojen kontrolli on synnyttänyt vastaliikkeen.
Mukana on myös tietynlainen karnevalistinen elementti.
Tällä hetkellä ei ole mitään vallattua tilaa Helsingissä, mikä tulee tarkoittamaan sitä, että valtauksia tullaan lähitulevaisuudessa mahdollisesti näkemään lisää.
Minä uskon, että tässä ilmiössä on kyse osittain aidosta idealismista. Sellaisesta äärilaitaa ja -liikettä edustavasta suuresta (ja typerästä) vallankumouksellisuudesta, jolla ei ole koskaan mitään mahdollisuuksia menestyä demokraattisessa hyvinvointivaltiossa.
Ihmiset kun ovat Suomessa keskimäärin tarpeeksi älykkäitä pysymään erossa tuollaisesta taivaanrannanmaalailusta ja sen mukanaan tuomista ongelmista – mutta pääasiassa siksi, että suomalaiset ovat liian hyvin koulutettuja, puettuja, viihdytettyjä ja syötettyjä lähteäkseen barrikadeille huutamaan vallankumousta. Unohtamatta iän äkkiä aikuistumisen jälkeen tuomaa järkeä.
Siihen vallankumoukseen kun heillä ei ole mitään syytä.
Eikä siihen ole myöskään näillä ns. aktivisteilla mitään syytä. Tämä uho ja kapina ovat omaa ja varsin tietoista valintaa jättäytyä (näennäisesti) jännään vallankumoukseen ja (näennäisesti) yhteiskunnan ulkopuolelle.
Kuitenkin eläen hyvinvointiyhteiskunnan sisällä ja käyttäen sen palveluja. Kuten sosiaali- ja terveydenhoitopalveluja.
Tämän pehmovallankumouksellisen ydinjoukon lisäksi tässä sakissa on mukana myös egotrippaajia ja larppaajia.
Sellaisia pikku pössyttelijöitä, joista on kivaa lähteä turvallisesta kodista leikkimään vasemmistolaista ja vallankumousta. Tai sellaisia, joista on kiva lähteä muuten vaan tappelemaan, rikkomaan, tuhoamaan ja aiheuttamaan häiriötä.
Jos Suomi olisi lämpimämpi maa ja meillä olisi todellinen jalkapallokulttuuri, osa näistä pikku mussukoista löytyisi jalkapallohuliganismin parista puuhailemasta.
Aika vekkulia sakkia – eikö vain?
ja näistä pikkuvandaaleistahan kuuluu enemmänkin. Apinointi on valttia – apinoiden kesken.
Kaiken muun älyttömyyden uusimpana huipentumana katumaastureiden renkaiden tyhjentämiskampanjan epäillään olevan leviämässä myös Suomeen. Esimerkiksi Ruotsissa asfalttiviidakon intiaaneiksi kutsutut vahingontekijät ovat tyhjentäneet yli tuhannen auton renkaat.
Turussa tyhjennettiin muuten helmikuussa useiden kaupunkimaastureiden renkaita. Autojen tuulilaseihin oli jätetty lappuja, joihin oli kirjoitettu, että ”maasturisi tappaa”. Myös Helsingissä on ollut ainakin yksi epäilty tapaus.
Tässä näkyy nykyajan kokokuva – pienestä ja hieman vääristyneestä peilistä katsoen.
Hajonneet perheet, yleinen egosentrisyys, liikaa vapaa-aikaa, rahaa ja liian hyvä sosiaaliturva – yhdistettynä vaatimattomaan järkeen, olemattomaan harkintakykyyn, nuoruuteen, edesvastuuttomuuteen ja yleiseen sähläämiseen.
No – aikuisuus, perhe ja vastuu tasoittavat aika nopeasti aikuisuuteen siirryttäessä jokaisen ikäluokan.
Paitsi ne yhteiskuntaan sopeutumattomat. He yleensä juovat itsensä jossain vaiheessa hengiltä – ainakin Suomessa.
Eräs tärkeimmistä syistä miksi aloitin tämän blogin pitämisen vuosi sitten, oli se inho jota tunsin – ja tunnen edelleen – sananvapautta vastaan ristiretken käynnistäneitä Mika Illmania ja Mikko Puumalaista kohtaan. Tähän jokkoon liittyi uutena jäsenenä Johanna Suurpää Puumalaisen onnistuessa hankkimaan itselleen apulaisoikeuskanslerin viran.
Blogin hakutoiminnolla löydätte halutessanne useitakin tähän aiheeseen liittyviä aikaisempia kirjoituksiani, sen vuoksi lienee tarpeetonta linkittää niitä tähän.
Tämä ristiretki huipentui viime perjantaina – paljon esillä olleeseen – näytösoikeudenkäyntiin Mikko Ellilää vastaan. Tästä oikeudenkäynnin muodossa toteutetusta farssista kertoo Matias Turkkilablogissaan varsin tarkasti.
Asia jonka haluan tässä vielä kerran toistaa on se, että Illmanin oikeudentulkinnan pohjana on hänen ihan omin pikku kätösin väsäämä – ja varsin kiistanalainen – väitöskirjansa. Tämä on – edelleen – täysin käsittämätöntä ja yleistä oikeustajua loukkaavaa.
Kyseessä saattaa olla lainsäädäntövallan kaappaaminen eduskunnalta.
Kun tutustutte Mika Illmanin touhuihin, teillä saattaa herätä sama kysymys kuin minullakin; miten tällainen ihminen voi toimia Valtakunnansyyttäjänvirastossa valtionsyyttäjänä?
Poliittisen korruption, hyväveli-verkoston, harmaan eminenssin, mesenaatin – vai kenties näiden kaikkien yhteisvaikutuksen vuoksi?
Tämä Mika ei ole todellakaan sopiva virkaansa.
Tuntuu hieman siltä, että hänen ammatilliset esikuvansa ovat joko Andrei Vyšinski:
En malta kuitenkaan olla lainaamatta tähän loppuun – jälleen kerran – Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kantaa sananvapauskysymykseen:
Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.
Mutta tätähän Mika Illman ei joko halua tai pysty ymmärtämään.
Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
Axel Oxenstierna:
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.
Onnea matkaan, lapsikullat. Yrittäkää selviytyä.
Ikävä velvollisuuteni on kertoa, että jos syttyy sota teikäläisten ja esimerkiksi minun tuntemieni mamujen välillä — joista useimmat ovat kelpo ihmisiä — me olemme siinä sodassa eri puolilla.
Yritän olla oksentamatta, kun ruumiinne likoavat puroissa ja mätänevät metsiin.
Vihfreä humanisti Ville Komsi
kesäkuu 2023
ma
ti
ke
to
pe
la
su
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
DISCLAIMER!
Tämä blogi sisältää kirjoittajan henkilökohtaisia poliittisia mielipiteitä. Niitä ei pidä - eikä saa - ottaa totuuksina.
Vieraskirjaan kirjoitetuista mielipiteistä sekä kirjoitusteni kommentointiosioihin jätetyistä kommenteista vastaa jokainen kommentoija juridisesti itse.
Panu Höglund ja humanismi
Minusta olisi ihan hyvä jos muslimiterroristit tulisivat ja räjäyttäisivät hengiltä sinut ja kaikki vastenmieliset aateveljesi. Älä yhtään kuvittele että kukaan kunnon ihminen tuntisi pätkääkään
myötätuntoa sinua kohtaan.Panu Höglund turkulainen humanisti
Christopher Caldwell
Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen , vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.
Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.
Netin muukalaisviha koetaan vakavana uhkana myös siksi, että maahanmuuton odotetaan jatkossa lisääntyvän. Euroopasta on jo esimerkkejä siitä, kuinka maahanmuuttajien ja kantaväestön arkisetkin kärhämät voivat kärjistyä polttoiskuiksi ja mellakoiksi.
Pitäisin tärkeänä, ettei tilannetta päästetä sellaiseksi kuin se on eräissä muissa maissa, Ruotsissa ja Länsi-EuroopassaValtionsyyttäjä Mika Illman
Tiivistys sananvapauden rajoittamispyrkimyksistä
Väärästä mielipiteestä rankaiseminen kertoo lähinnä sen, ettei yhteiskunnalla ole perusteltua vastausta esitettyihin argumentteihin. Normaalissa väittelyssä sitä voisi pitää täydellisenä epäonnistumisena. Jos yhden yksilön ylilyönnit ovat ainoa perustelu miksi koko yhteiskunnan mielipidekirjoittelu pitäisi saada kuriin, ollaan aika heikolla pohjalla.Nimimerkki vastakiiski HS 6.5.2008 10:33
Viikon mokutus
Vähemmistövaltuutetun mukaan erityisesti ylikorostuneet kielitaitovaatimukset vaikeuttavat maahanmuuttajien työllistymistä.Johanna Suurpää, vähemmistövaltuutettu , Helsingin Sanomat 23.5.2008
Mika Illman ääneen lausumisesta
Demokraattisessa maassa hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.
Ei kai Suomessa?
Sananvapauden päivänä halutaan myös muistuttaa, että maailmassa on kymmeniä valtioita, jotka rajoittavat vapaata tiedonvälitystä ja ihmisten oikeutta ilmaista mielipiteitään
HS, Sananvapauden päivänä, 3.5.2008
Ns. positiivinen syrjintä lainsäädännössä
Syrjintälaki 7§
Tällä lailla ei estetä sellaisia erityistoimenpiteitä, joiden tavoitteena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttaminen 6 §:n 1 momentissa tarkoitetusta syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäisemiseksi tai lievittämiseksi (positiivinen erityiskohtelu).
Astrid Thors:
Ei pitäisi olla niin suurta väliä sillä, millä perusteilla ihminen on Suomeen tullut. Perheen käsitettä laajentamalla houkuttelemme helpommin uusia maahanmuuttajia.
Niinkö?
Maahanmuuttajat sinänsä eivät ole tuoneet mitään huonoa. Toki on joitain heihin liittyviä negatiivisia ilmiöitä, mutta ne eivät ole maahanmuuttajien vaan yhteiskunnan tuottamia.
Camilla Haavisto
Suomalaisuudesta sanottua
Ruotsalaisesta näkökulmasta neanderthalit itärajan takana elävät eri aikavyöhykkeellä. En tarkoita Itä-Euroopan aikaa – jota Suomessa kellotetaan – vaan aikaa pari jääkautta sitten.
Touhukkaat möyhäkäiset teroittelevat nuolenkärkiä idän sapelihammastiikerin varalta ja örjähtelevät ohi kulkevien naisten perään. Ruotsalaiset kulkevat hyvissä kengissä ja puhuvat kieliä – mitkä eivät sivumennen sanoen kumpikaan ole suomalaisministereiden tyypillisiä ominaisuuksia.
HS:n Tukholman kirjeenvaihtaja 30.3.2008 Kalle Koponen
Suomen perustuslain 14 §:ssä sanottua
Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.
Mika Illman väitöskirjastaan
Kriminalisoinnin tarkoituksena on viime kädessä suojata pluralistista yhteiskuntaa rangaistusuhan avulla.
Kullervo Kalervonpoika 
