Helsingin Sanomia ja Sosialidemokraattista Puoluetta yhdistää vahvasti eräs asia.

Kumpikin on aikoinaan oman tehtävänsä tehnyt ja myöhemmin muuttunut haitalliseksi irvikuvaksi itsestään

Site Meter

HP

Kansanedustaja Eero Heinäluoma (punakorporaatiot) on antanut haastattelun Itä–Savolle ja Länsi-Savolle. Sinänsä varsin tyylipuhtaan mahalaskun puoluejohtajana tehneen Sdp:n entisen puheenjohtajan sanomiset voisi sivuuttaa kintaalla, mutta tähän on rakennettu eräitä minussa kysymyksiä herättäneitä asioita.

Eläkerahojen kaappausyritys

Eero Heinäluoman mielestä eläkekiistassa oli kyse keskustan yrityksestä kaapata työeläkkeet oman peukalonsa alle. Hän väittää, että kyse oli vuoden 1956 toisinnosta.

Tuolloin maalaisliiton eli nykyisen keskustan johtama vähemmistöhallitus julisti menetetyksi palkansaajien siihen mennessä kertyneet eläkesäästöt rahapulassaan. Kansaneläkelaki muutettiin pelkäksi peruseläkkeitä antavaksi järjestelmäksi. Tuolloin vielä – jotenkin yhteiskunnallisesti tarpeellinen ja kyvykäs – Sdp sekä sen poliittinen käsikassara – punakorporaatioiden hallitsema ay-liike – tulkitsivat maalaisliiton operaation tulonsiirroksi työntekijöiltä maaseutuväestölle ja härskinä välistävetona. Siitä seurasi työmarkkinajärjestöjen neuvottelu ja sopimus uudesta työeläkejärjestelmästä.

Kysymykset heräävät

Sekä mikä minua kiinnostaa on kuitenkin tämä Heinäluoman suustaan päästämä lausahdus:

Palkansaajat ja työnantajat halusivat, että työeläkkeet eivät tule Kansaneläkelaitoksen haltuun, jotta hallitus ei voi niitä kaapata. Siksi työeläkkeitä hallinnoivat yksityiset eläkeyhtiöt.

Minusta tämä on aika omituinen kommentti Heinäluoman asemassa olevalta mieheltä. Se johtaakin muutamaan  kysymykseen:

  • Onko Heinäluomasta nykyinen järjestelmä sitten parempi, kuin esimerkiksi sellainen, joka olisi sekä valtiosta että eri yhteiskunnallista intressipiireistä riippumaton ja kaikkiin tasapuolisesti suhttautuva eläkelaitos?
  • Onko Heinäluoman mielestä oikein se, että pieni kansanosa (l.punakorporaatioihin ja demarivetoiseen työväenliikkeeseen sitoutuneet toverit) kerää itselleen suhteettoman eläkkeen  -veronmaksajien subventioimana ja ay-mafian työnantajilta kiristyksen kautta keräämänä?
  • Onko Heinäluoma sitä mieltä, että köyhälistö, nuoremmat ikäpolvet  ja pienyrittäjät tulkoot toimeen kansaneläkkeellä?
  • Tämänkö vuoksi työeläkkeitä hallinnoivat yksityiset eläkeyhtiöt.

Pata kattilaa soimaa – punasaalistajien saalis

Vaikka Heinäluoma on kääntänyt syyttävän sormensa Suomen Keskustaa kohti voisi todeta, että pata kattilaa soimaa.  Vaikka keskustaa (ja muutakin poliittista eliittiä) pitää vahtia eläkekassan ääressä, niin SDP ei myöskään  ole mitenkään syytön eläkekassan rohmuamiseen.

Edellisen laman aikana selvitystilaan ajautunut punakorporaatioiden oma vakuutusyhtiö – Kansa – on varsin surullinen esimerkki siitä, kuinka ohuita Heinäluoman puheet ovat todellisuutta vasten tarkasteltaessa (eikä ole syytä unohtaa myöskään Ekaa, Hakaa tai STS-pankkia…)

Kun Heinäluoma sanoo, että jokin asia on tulonsiirtoa työntekijöiltä maaseutuväestölle ja härski välistäveto, hän on siinä oikeassa.

Mutta, mutta… ennen kuin laskee suustaan tuollaisia kommentteja, ay-pampun kannattaisi vilkaista peiliin ja muistella oman sidosryhmänsä puuhia – ettei esitetty väite tule takaisin bumerangina päähän.

Koko kupletin juonen voi yksinkertaistaen tiivistää siihen, että näillä kahdella puolueella – Keskustalla ja SDP:lla – on ollut historiallinen missio jakaa muiden tienaamaa rahaa ja rakentamaa varallisuutta edesvastuuttomasti pitkin poikin – sinne sun tänne.

Sen surkean puuhastelun viimeisimpinä muotoina on ollut holtiton maahanmuuttopolitiikka. Kumpikin puolue on tarttunut hanakasti kabineteissa tarjottuun ulkomaalaiseen halpatyövoimaan turvatakseen omat intressinsä (samaan aikaan Kokoomus maksimoi ydinryhmänsä voittoja ja tuhoaa itsenäisyytemme rippeitä Kepua ja demareitakin tehokkaammin).

Vielä nykyisessäkin tilanteessa – kun hyvinvointivaltio vetää viimeisiään yskien ja puhisten – keskinäinen jakopolitikka tuntuu olevan pääpuolueille isänmaan etua tärkeämpää.

Eivät suomalaiset ole tyhmiä – olemme ehkä hieman liian rehellisiä ja hyväuskoisia – mukavuudenhalusta nyt puhumattakaan.

Heinäluoman (ja muidenkin oligarkkien) olisi syytä muistaa se, että kun koettu haitta ylittää mukavuudenhalun, laiskanlotkeankin kansan toiminta aktivoituu. Heinäluoman edustama (varsin läpinäkyvä) oderint, dum metuant-asenne ei ole välttämättä paras mahdollinen tyyli poliitikkolle kansanvaltaisessa tietoliikenneyhteiskunnassa.

Ainakaan minulle ei tule olemaan yllätys se, että jos meno ei muutu, niin seuraavissa eduskuntavaaleissa Keskusta putoaa 10%:n puolueiden joukkoon. Se, että myös SDP:lla on sama riski edessään, saattaa olla Heinäluomalle ja hänen tovereilleen varsin ikävä yllätys – vaikka minulle sekään ei ole.

Miten muuten on?



Lähteet: Itä-Savo, Länsi-Savo, Wikipedia

Jk. Koko eläkekeskustelussa on jäänyt hieman taka-alalle se, että ns. suuret ikäluokat ovat rahastaneet tämän maan ja luoneet oman henkilökohtaisen varallisuutensa velkasi ja jättäneet sen tulevien sukupolvien maksettavaksi. Palaan asiaan.

Piispa Rowan Williams on kertonut mielipiteensä Sharia-lainsäädännöstä.

Williams kertoi ja todisti brittiläisille protestanteille, että islamilaisen Sharia-lain tulkintoja on useampia ja myös sitä, että tasa-arvon puute sen tulkinnoissa on pikemminkin yhteiskunnallista ja poliittista perua eikä juonnu Koraanista. Mutta toistaiseksi Sharia-lain modernisoimista ajaa vain pieni muslimiryhmä ja käytännön tulkinnat ovat täälläkin olleet vanhakantaisia.

Tämä ei muuten ole ihan ensimmäinen ja viimeinen hölmöily sielunvihollisen kanssa tuolla Britannian piisparintamalla.

Vuonna 1941 Canterburyn piispa – joka oli tuolloin myös koko anglosaksisen maailman korkein protestanttinen hengellinen johtaja – anoi rukouksin Herran edessä siunausta ja armoa kommunistiselle – ja ateistiselle – Neuvostoliitolle.

Samoihin aikoihin Talvisodan Kollaan suunnan rintamapappi – Antti Rantamaa – toimi JR 28:n pappina ja valistusupseerina. Hän kulki rykmenttinsä mukana ja saapui hyökkäysvaiheessa myös Hiitolan kirkolle. Kirkon kellotorni ja sakaristo olivat palvelleet neuvostomiehityksen aikana käymälöinä. Tämän lisäksi kirkkoa vähemmän rakastaneet neuvostoliittolaiset valloittajat olivat jättäneet kirkon pääoveen suomenkielisiä V-kirjaimella alkaneita tervehdyksiä.

Samoihin aikoihin huomattiin suomalaisten hautausmaiden joutuneen häväistyksien ja haudanryöstöjen kohteiksi – asia joka ei ollut tuntematon historian myöhemmässäkin vaiheessa. Nimittäin eräällä sotilastarkoituksiin vuokratulla uusmaalaisella alueellakin.

Nämä havainnot aiheuttivat sen, että Rantamaa kirjoitti avoimen kirjeen lehteen nimeltään Suomen Sosialidemokraatti. Artikkeli oli suunnattu Canterburyn arkkipiispalle. Huomatkaa myös, että Suomi ja Iso-Britannia eivät olleet tuolloin sodassa keskenään.

Rantamaa totesi kirjeessään muun muassa seuraavaa:

… minua pappina pelottaa se, että Te, protestanttinen piispa, kannettavaksenne saattaessanne miljoonat ihmiset, jotka eivät voi tietää bolshevismin todellista luonnetta, siihen kauhistuttavaan erehdykseen, että sille voidaan jopa rukouksin Herran edessä siunausta anoa.

Artikkeli ilmestyi syyskuun 1941 alussa ja julkaistiin saman tien sanasta sanaan runsaslevikkisessä saksalaisessa Zwölf Uhr Blatt-lehdessä. Rantamaan artikkelin saamaa julkisuutta täydensi 40000 samaa asiaa ihmettelevää lentolehtistä.

Asiaan palattiin vielä uudestaan vuoden 1947 Pariisin rauhanneuvotteluissa. Britit ilmoittivat tuolloin, että nuo lentolehtiset tekivät heihin todella suuren vaikutuksen.

Minusta tuo erehdysten toistaminen on inhimillistä. Se mikä on surullista on se, että se joka ei tunne historiaansa joutuu elämään sen uudestaan. Tässä tapauksessa anglikaaninen kirkko.

Lähtet: BBC, Uutispäivä Demari, Ari Rautala ja inspiraationa nimimerkki Herja.