Pieni vinkki Ilkka Mäkelälle

Kirjoitin pari päivää sitten EU:n käskytyspolitiikasta kalastuksen suhteen. Hyysäri on julkaissut samaan uutiseen  liittyen varsin uskomattoman haastattelun.

Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön toiminnanjohtaja Ilkka Mäkelä ei näe ongelmaa uudessa EU-säädöksessä, joka kieltää harrastajakalastajilta merisaaliin myynnin ensi vuoden alusta lähtien. Mäkelä tekee selvän eron ammatti- ja harrastajakalastajien välille.

”… minun mielestäni silloin ei ole enää kyse harrastekalastuksesta, vaan harmaasta ammattikalastuksesta. Vapaa-ajan kalastajat käyttävät saaliin perhepiirissä ja ystävien kesken. Ei meillä ole mitään syytä ryhtyä vaatimaan vapaa-ajankalastajille oikeutta myydä saalistaan.”

Mäkelä ei ilmeisesti ymmärrä mitä suustaan päästelee tai sitten hän kertoo tarkoituksella asioita, jotka eivät pidä paikkaansa? Luontaiselinkeinot (tietyin rajoituksin metsästyksen ja poronhoidon kohdalla) kun ovat sallineet jokaisen suomalaisen harjoittaman lisätulojen keräämisen (muuallakin kuin Pohjois-Suomessa) ilman verotusta esimerkiksi kalastamalla.

Kyse ei ole siis harmaasta taloudesta, vaan eurooppalaisen siirtomaahallinnon puuttumisesta alkuperäiskansan ikimuistoisiin nautintaoikeuksiin.

Tuollaista toimintaa on tavattu kutsua kolonialismiksi ja sen paikallisia juoksupoikia… tuota noin , yleisesti ja ajoittain,  aika rumillakin nimillä.

Lähde: HS

Advertisement

 

Suomen kansallisesta päätösvallasta

Päivän uutisvuo kertoo, että EU kieltää suomalaisia harrastelijakalastajia myymästä merialueelta veneestä pyytämiään saaliita. EU-maat päättivät asiasta tiistaina Luxemburgissa. Suomi vastusti kieltoa, mutta jäi muiden jyräämäksi.

Se sitten siitä kansallisesta päätösvallasta. Tässä on enää turha tuudittautua sokeimmankaan siihen harhakuvaan, että EU (ja Lissabonin sopimus) turvaisivat demokratiaa tai lisäisivät ihmisten mahdollisuuksia päättää paikallisesti itseään koskevista asioista.

Päätöksenteko on näköjään sitten lopullisesti siirretty ns.parempien ihmisten käsiin. Pahimmillaan – kuten tässä tapauksessa – puututaan rikosoikeudellisin sanktiouhkin alkuperäisväestön vuosisataiseen toimeentuloon ja lisäelinkeinoon.

Tämä sama kehitys on nähty jo aikaisemmin metsästyksen (etenkin haitta- ja tuhoeläintenpyynin) kohdalla. Vaikka sudet ja karhut aiheutaisivat taloudellisia vahinkoja syrjäseudulla asuville ihmisille ja uhkaisivat suoraan näiden perheenjäsenten ja kotieläinten turvallisuutta, niin ilmeisesti Brysselissä asuva (ja Etelä-Euroopasta kotoisin oleva) EU-byrokraatti tietää ja tuntee nämäkin asiat paremmin – karhu ja susi ovat söpöjä ja uhanalaisia eläimiä.

Vaikka tässä tilanteessa nämä luonnosta vieraantuneet (ja pohjoismaista yhteiskuntaa tuntemattomat) eläinten inhimillistäjät näkevät nämä suurpedot lähinnä puhuvina pehmoleluina, heille ei tuota tuskaa järjestää muuttolintujen joukkoteurastuksia Välimeren rannalla. Ja siellä ammutaan todellakin kaikki mikä lentää – uhanalaisuudesta, syötävyydestä, tarpeesta tai eläinsuojelusta pätkääkään välittämättä.

Omat Brysseliin päin rähmällään olevat eurostoliitolaisen kolonialismin juoksupoikamme  ja -tyttömme  (vihreät ) ovat hanakasti tukemassa tällaista toimintaa. Onhan se kuitenkin sivityneempää ja monikulttuurisempaa, kuin syrjäseudun asukin metsästäminen ravinnontarpeeseensa tai haittaeläinten hävittäminen.

Olen pitkään mietinyt, että kuinka kauas suomalainen voi ajautua luonnosta ja häntä ympäröivästä todellisuudesta. Erään vastauksen tähän kysymykseen saimme jo reilu vuosi sitten keväällä.

Seuraavaksi tässä vihreiden märkänä päiväunena toimivassa kehitysketjussa nähtäneen suomalaisten jokamiehenoikeuksien lopullinen niistäminen. Kuten kunnon siirtomaassa, meilläkin oikeus luontoon ja sen tuotteisiin tullaan sitomaan pääomaan ja EU-statukseen.

Paikallisilta kielletään metsästys, kalastus, sienestys ja marjastus- sekä tietenkin  liikkuminen vapaasti luonnossa. Väestö siirretään asutuskeskuksiin ja maaseudusta tehdään luontoreservaatti eurooppalaiselle yläluokalle (ja miksei muillekin varakkaille ja tärkeille).

Ette usko? No, katsotaan kymmenen vuoden kuluttua (jos EU-on vielä mahtipontisena  harvainvaltana pystyssä) olinko oikeassa. Miettikää huviksenne tätä ilmastonmuutospelleilyä ja siihen liittyvää Suurta Kusetusta.

Mitähän Inkoolaisen kotitarvekalastajan pitäisi tehdä näihin aikoihin vuodesta löytyvälle kuhasaaliille? Tuo saalis kun saattaa koostua yli sadasta –  yli kiloisesta – kuhasta.

Pitäisikö hänen antaa kalat ilmaisiksi esimerkiksi maahanmuuttajille (mitä sanoo elintarkilainsäädäntö)? Pitäisikö hänen EU:n mukaan kärrätä ylimääräinen saalis kaatopaikalle (mitä sanookaan jätelaki näin suuresta määrästä biojätettä)?

Vai pitäisikö hänen myydä kalat pilkkahintaan (pimeästi) ammattikalastajalle, joka tekee pimeällä tavaralla hyvän tilin? Näinkö suojellaan uhanalaisia lajeja – tekemällä niistä mustan pörssin kauppatuotteita?

EU on kuin entinen Neuvostoliitto – sitä hallisee pieni joukko nomenklaturan jäseniä ja sen päätöksissä ei ole päätä, ei häntää.

Lähde: HS

 

Susiongelmasta

Suomalaisen elinkeinonharjoittamisen ja EU:n byrokraattien ymmärtämättömyys sitä kohtaan on ylittänyt kansainvälisen uutiskynnyksen.

Laatulehti New York Times kirjoittaa Suomen susiongelmasta otsikolla A Finnish Turf Battle Pits Wolf Against Reindeer Herder .

Koska jutun lukeminen vaatii rekisteröitymisen, lainaan sen kokonaisuudessaan tänne. Minusta tämä ansaitsee myös kotimaista huomiota.

Valitettavasti en ehdi kääntämään tätä suomeksi – katsotaan jos myöhemmin olisi aikaa…

Olkaapa hyvät:

A Finnish Turf Battle Pits Wolf Against Reindeer Herder

By STEPHEN CASTLE
Published: January 21, 2008

SUOMUSSALMI, Finland — Close to the tiny Finnish village of Saaravaara, bloody tracks lead through the snow to the frozen carcass of an 8-month-old male reindeer lying on its side, its neck torn, its underbelly ripped open. Within minutes, Ilmari Schepel, a local agriculture official, identified the culprit: a wolf. His evidence was the shape of the bite to the animal’s throat and the belly tear; wolves are particularly fond of reindeer intestines.

This town, a 20-minute drive from Finland’s border with Russia and more than 375 miles northeast of Helsinki, is on the front line of Finland’s wolf wars. The fight is between backers of European Union regulations, which are meant to halt sharp drops in the population of wolves and other endangered predators across Europe, and the roughly 7,000 reindeer herders whose livelihoods are threatened by increased attacks on their animals.

Finland, which joined the European Union in 1995, came under criticism that its hunting practices did not mesh with European habitat directives. So in 2001, the Finnish government tightened its hunting laws to meet European Union standards. Finnish law now states that every kill must be covered by a permit and restricts the number of permits to about 10 percent of a particular predator’s known numbers.

Seven years later, the populations of wolves, lynxes, brown bears and wolverines in Finland have grown substantially, according to the Ministry of Agriculture and Forestry in Helsinki. In this area, the number of wolves has roughly tripled since 1996, and attacks on reindeer herds have increased more than threefold in the past 10 years.

The level of anger about the hunting restrictions is high here. In one telling example, Stavros Dimas, the European environment commissioner who insisted on the hunting crackdown to protect the endangered predators, received a bullet in his mailbox from an irate hunter.

Asko Moilanen, 40, a third-generation herder, said that because of his losses to predators over the past three years, his income from reindeer has been reduced to almost nothing. “Either we should be allowed to hunt or they should pay compensation for the real losses,” he said. “It affects my whole life and my family.”

Mr. Moilanen, who is married with four children, depends on his wife’s earnings to stay afloat. “The people are poor here, but I am a beggar. Last year on my tax return, I declared just 100 dollars earned from herding.”

Herders complain that state compensation for lost reindeer — each carcass fetches about $439 — is inadequate because it fails to take account the remains of those that are never found. The Agriculture and Forestry Ministry says the herders are fairly compensated.

In much of Finland, reindeer hold a hallowed place in the collective imagination, perhaps akin to the buffalo in the history of the American West. Farther north toward the Arctic Circle, Lapland is the supposed home of Santa Claus and his flying reindeer. Less sentimental Finns enjoy eating reindeer: fried, sautéed, smoked or cold.

For its part, the European Commission insists that, under the European Habitats Directive, wolves have the right to be protected. “Men and wolves have lived together for centuries, and there is no reason why they should not continue to do so,” said Barbara Helfferich, a spokeswoman for Mr. Dimas, the European environment commissioner. “We need to ensure coexistence and protect the species according to the law.”

The area around Suomussalmi is just north of the line that marks the country’s reindeer herding zone. Before Finnish law was amended in 2001, there were few restrictions on hunting of predators here.

On a recent day in the snow-covered forest, Kalervo Rytinki, a retired policeman and herder, demonstrated how wolves are now hunted by uncoiling a rope marked with small black flags that he tied around trees. The rope — known as a flag line — enclosed an area where a pack was known to be roaming. Because the line was dipped in a pungent oil made from elk antlers, the wolves would be reluctant to cross the line.

Gradually, the hunters reduced the area enclosed by the flag line to trap the wolves.

Though herders here had permits to kill three wolves, Mr. Rytinki said the hunt was halted because the wolf pack numbered at least nine and there was a risk that more than three reindeer would be killed before the wolves were trapped. He said there was no illegal hunting here because anyone breaking the law could lose their rifle, face fines related to income and go to jail for up to two years.

While those hunters were law abiding, some conservationist say the same cannot be said for the country as a whole. Matti Nieminen, a spokesman for the Finnish Association for Nature Conservation, said that there was too much illegal hunting of wolves and that licensing should focus on the wolves that kill most local animals.

According to Ilpo Kojola, a senior research scientist at the Finnish Game and Fisheries Research Institute, mortality among wolves runs at about 20 percent a year. Nine of 10 dead wolves are killed by humans and, of those, about 30 percent die in illegal hunts, he said.

Finland last year lost a court case brought by the European Commission, the executive arm of the European Union, which ruled that Finns had failed to protect wolves from hunters. The commission is expected to review the case and decide in the next two weeks whether the authorities in Helsinki protect wolves and other endangered predators sufficiently.

Tätä asiaa kannattaa peilata myös Saamelaisvaltuuskunnan ja muutaman ahneen henkilön – omasta mielestäni täysin katteettomiin ja epäoikeudenmukaisiin – vaatimuksiin. Etenkin tässä lämmöllä muistaen erästä Pekka Aikiota – joka edustaa sukuineen jo muinaiselta 1800-luvun lopulta Suomen Lapissa elänyttä ikimuistoista alkuperäiskansaa.

Jos näiltä tietyiltä piireiltä ja ihmisiltä – jotka pitävät saamelaiskysymyksessä DNA-testejä tarpeettomina – kysytään mielipidettä tähän asiaan, se on suurin piirtein luokkaa me saamme ja muut eivät saa. Siis yhteinen omaisuus, oikeus elinkeinon harjoittamiseen ja poronhoito pitäisi jakaa marginaaliselle vähemmistölle – jonka äänekkäin puhemies siis pitää DNA-testejä tarpeettomina.

Euroopan Unionin todelliset pyrkimykset näkyvät myös tässä artikkelissa. Suomesta on tarkoitus luoda eurooppalainen luontoreservaatti. Alkuperäisväestöllä ei ole luontoon nähden Brysselin byrokraattien näkökulmasta mitään oikeuksia. Maksumiehen velvollisuuksia kylläkin.

Tätä touhua ovat tukemassa luonnosta vieraantuneet viherpiipertäjät – Matti Nieminen vain esimerkkinä. Osa näistä todellisuuden kadottaneista ihmisistä tukevat jopa Greenpeacen kaltaista epädemokraattista painostus- ja kiristysjärjestöä.

Unohtamatta myöskään poliittista johtoamme. Heidän toimensa ovat kaikessa määrätietoisuudessaan ja järjestelmällisyydessään pitäneet huolen siitä, että alkuperäisväestö joutuu kotiseuduillaan työttömiksi ja elinkeinon harjoittaminenkin tehdään mahdottomaksi. Kemijärvi ja Stora Enso – muistatko ne vielä Matti Vanhanen? Vai onko poliittinen muistisi unohtanut jo nuo ihmiset ja työpaikat?

Ai – niin hehän eivät ole omassa vaalipiirissäsi – kuten eivät myöskään Suomussalmen poromiehet…

Ratkaisu tähän – ja moneen muuhunkin kansalliseen ongelmaan – on siinä, mistä me saisimme näille vanhasille, kataisille, tuomiojille ja thorseille tarpeeksi kovapalkkaiset virat – mahdollisimman kaukaa Suomesta… Tai miten me saisimme heidät ymmärtämään, kuinka tarpeellista Suomen kannalta olisi siirtää heidät – esimerkiksi – maata kiertävälle radalle?

Hehän ovat muutenkin kuin parvi sputnikkeja – kiertävät ympyrää ja piipittävät järjettömyyksiä niin v.tusti…

Minusta on nykyään aika irvokasta puhua vastuullisesta valtionhoidosta ja itsenäisestä Suomesta. Se mitä edelliset polvet säilyttivät, uhrasivat ja rakensivat – ja kaikki se – ollaan nykyään anehtimassa joko itselle tai sitten myymässä – tai jopa lahjoittamassa – ulkomaille.

Itsenäisyys, kansallisvaltio, kansallisomaisuus, yhteisöllisyys ja turvallisuus.

Itsekeskeisyyden ajan seuraava kilometripylväs tullaan näkemään Elisan pilkkomisessa ja edellisten sukupolvien puhelinyhdistyksen puitteissa kasvatetun yhteisen omaisuuden ryöstämisessä islantilaisten toimesta.

Kysymys kuuluu edelleen: kenelle yhteiskunta kuuluu ja kenelle se on ensisijaisesti rakennettu? Ja kenellä on oikeus käyttää käskyvaltaa kansallisvaltiossa nimeltään Suomi?

Myöskin ihmisten, elinkeinon ja kotieläinten suojelemiseksi pedoilta?

Paikallisella ihmisellä kotonaan ja karulla pohjoisella kotiseudullaan – vai Etelä-Euroopasta kotoisin olevalla asioista ja paikallisolosuhteista ymmärtämättömällä byrokraatilla?

Lähde: New York Times