Minun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa eräästä rauhanturvaoperaatioihin liittyvästä ongelmasta. Asia on unohtunut ja aina jotenkin siirtynyt, mutta nyt saattaa olla oikea hetki tällekin.

Nykyinen monimutkainen ja kompleksoitunut maailma pitää sisällään entistä enemmän erilaisia kansainvälisiä kriisejä ja kansainvälisiä ponnistuksia niiden ratkaisemiseksi.

Olemme olleet kansana  pitkään mukana rauhanturvaamisessa. Meitä luonnehditaan omien rajojemmekin ulkopuolella rauhanturvaamisen suurvallaksi. Mutta tähänkin asiaan liittyy myös ei-toivottuja elementtejä. Jätän tällä kerralla ulko- ja EU-politiikan kirjoituksen ulkopuolelle ja keskityn asiaan liittyvään kansalliseen ja sotilaalliseen ongelmaan.

Henkilökohtaisesti (ihmisenä)  vastustan kaikkia muita, kuin YK:n lipun alla tehtyjä rauhanturvaoperaatiota. Ammatillisesti vastustan ihan  kaikkia rauhanturvaoperaatiota – tai ainakin suomalaisten osallistumista niihin.

Yhdysvaltalainen eversti  Harry Summers (joka oli Vietnamin sodan veteraani) esitti näiden ”rauhanoperaatioiden” sotilaalliset ongelmat ensimmäisenä.

Hän korosti sitä  perusasiaa, että asevoimien ainoa tehtävä oli valmistautua käymään taisteluja sodassa ja käydä niitä tarvittaessa. Humanitaarisia operaatioita voidaan kyllä avustaa logistisesti, mutta taistelujoukkojen käyttöä niissä pitäisi välttää.

Tällaiset matalan intesiteetin operaatiot ja rauhanturvatehtävät kuluttavat asevoimien moraalia ja opettavat joukoille menettelytapoja, jotka heikentävät kykyä taisteluun tosipaikan tullen. Tällainen taistelujoukko on menettänyt arvonsa ennaltaehkäisevänä pelotteena.

Tuntemattoman Sotilaan majuri Karjulaa siteeraten, te olette sotilaita, ette mitään apusisaria.

Olen itse nähnyt tällaisten operaatioiden vaikutuksen suomalaisiin reserviläisiin ja se on monesti ollut negatiivinen.

Sen lisäksi, että sotaan koulutetuilta ja erinomaisen motivoituneilta miehiltä viedään koulutuksen tarkoitus ja heistä tehdään eräänlaisia poliiseja, he myöskin usein tylsistyvät rutiineihin ja vapaa-aika kuluu voittopuolisesti nestemäisten virvokkeiden parissa.

Kun nämä kaverit palaavat kotimaahan, otteen saaminen normaalista elämästä voi olla tuskallisen vaikeaa ja surukseni olen huomannut aika monen hyvän miehen elämän  menneen ulkopuolisuuden ja alkoholismin kautta turmiolle.

Tavallaan (ammatillisesti) vieläkin pahempaa on ollut seurata sitä, miten tällaiset operaatiot vaikuttavat ammattiarmeijoiden värvättyyn miehistöön ja heidän moraalinsa.

Kun tiedämme myös sen, että ns.rauhaanpakottamisoperaatiot (tai EU/YK-operaatio Darfur) ja esimerkiksi Yhdysvaltojen johtamat operaatiot ovat yleensä vain kaapu uuskolonialismille ja tämän vuosituhannen siirtomaasodille, mielestäni meidän olisi syytä saadaan aikaan laaja ja avoin kansalaiskeskustelu tästä aiheesta.

Siitä, että mikä on roolimme tällaisessa toiminnassa, haluammeko me olla siinä mukana, mitkä ovat saavuttamamme todelliset hyödyt ja mitkä ovat toiminnan todelliset riskit?

Tämä on niin vakava koko kansaa koskeva asia, että se pitää ottaa pois presidentti Tarja Halosen yksityislautaselta ja poliitikkojen saunaseuroista.

Lähteet: Puolustusvoimat, Harry G. Summers, The New World Strategy: A Military Policy for America’s Future, Simon & Schuster, 1995,

Site Meter

Jk. Unohtamatta tätäkään.

Suomalaisen kulttuurin ja islamin kohtaamisen ja yhteiselon rintamalta kuuluu varsin erikoisia uutisia.

Kirjailija Leena Lander on joutunut piiloutumaan kirjastaan Tummien perhosten koti Syyriassa nousseen islamiin liittyvän kohun vuoksi.

Lähde: IL / Atte Kajova

Julkiset esiintymiset loppuivat siihen

Leena Lander oli Syyriassa markkinoimassa kesällä arabiaksi käännettyä romaaniaan, kun maan islamilainen uskonnollinen johtaja tuomitsi teoksen epäsiveelliseksi.

Tästä tapahtumasta nousi niin raju kohu, että Lander pelästyi ja päätti pysytellä poissa julkisuudesta siihen asti, että pääsisi takaisin Suomeen turvaan.

En alun alkaenkaan olisi halunnut lähteä Syyriaan, mutta sikäläinen kustantaja vaati sitä ehdottomasti, muutama päivä sitten kotiin Paraisille palannut Lander selittää.

Landerille on muodostunut sellainen kuva, että syyrialaista muslimijohtajaa ärsytti erityisesti hänen teoksensa kohtaus, jossa nuoret koulukotipojat usuttavat perhosia parittelemaan. Uskonnollisen johtajan mukaan kohtaus on islaminuskon moraalikäsityksen vastainen.

Mutta islamia ei mainita teoksessani sanallakaan, Lander huomauttaa.
Eikä se ole suomalaisittain epäsiveellinen teos.

Tilanne on nyt tulenarka, sillä Landerin teos on tarkoitus julkaista pian Syyrian lisäksi ainakin Libanonissa ja mahdollisesti myös muualla Arabimaailmassa. Landerin Tummien perhosten koti on lisäksi ensimmäinen suomalainen teos, joka on käännetty suomenkielestä suoraan arabian kielelle.

Siksi tämä on aika iso juttu ja siksi suostuin lähtemään Syyriaan. Kirjat on jo painettu valmiiksi myös Libanonin myyntiä varten, ne vain eivät ole vielä siellä kaupoissa, Lander kertoo.

Kaiken piti olla kunnossa. Syyrian hallitus antoi luvan teoksen julkaisemiselle. Vain uskonnollinen johtaja nosti asiasta hälyn. Teoksen syyrialainen kustantaja jatkaa Landerin mukaan kamppailua.

Hän vakuutti, ettei asia jää tähän.

Jos joku on sitä mieltä, että hiljattain suomalaisten päivittäistavarakauppojen elintarvikepakkauksiin ilmestyneet halal tekstit ovat ihan kiva osoitus suvaitsevaisuudesta ja ihanasta monikulttuurisuudesta, kannattaa asiaa miettiä tämän Landerin tapauksen pohjalta uudestaan.

Islam on käännyttävä ja valloittava uskonto. Kannattaa myös muistaa, että islamin käsitys suvaitsevaisuudesta ja kielletystä poikkeaa aika rajusti suomalaisittain ymmärretystä. Sensuuri, kiellot ja rangaistukset ovat islamilaista arkipäivää.

Täytyy tosin myöntää eräs asia. Olen hieman hämmästynyt siitä, että perhosten parittelu on tämän islamin tulkinnan mukaan haraam.

Lähteet : IL, wikipedia