Viikonlopun ja eilisen aikana pinnalle ponnahti –  jälleen kerran –  keskustelu vanhuksista ja vanhuudesta Suomessa. Suurimman kohauksen aiheutti kirjailija Kaari Utrion sukailematon kommentti siitä, että yli 70-vuotialle vanhuksille annettaisiin itsemurhan mahdollistava unipilleri.

Kuva

Utrio esitti varsin radikaaleja toimia Suomen vanhustenhoitoon. Utrion mielestä omaehtoinen kuolema voisi ehkä olla ratkaisu suurten ikäluokkien vanhentumisesta seuraavaan hoitaja- ja hoitopaikkapulaan.

Terveyskeskuksissa voitaisiin jakaa vanhuksille, vaikkapa yli 70-vuotiaille, ystävällisiä ”unipillereitä”. Se tulee olemaan välttämätöntä, sillä nopeasti kuoleva vanhus on eduksi yhteiskunnalle. Mistä muka kaikille suurten ikäluokkien edustajille saadaan hoitajat?

67-vuotias Utrio ei itse halua päätyä vanhainkotiin hoidettavaksi.

Jos taudit iskevät tai tulen sekopäiseksi, aion nitistää itseni. En halua olla kenenkään taakkana tai armoilla, kolmen pojan äiti Utrio sanoo lehdelle.

Ennen katsottiin hyväksi iäksi kolme tiuta ja kymmenen eli 70 vuotta, historiallisista romaaneistaan tunnettu Utrio huomauttaa.

Samasta asiasta kirjoitti muuten hetki sitten myös Freddy Van Wontherghem.

Minä en paheksu enkä kauhistele  Utrion kommentteja, olen itsekin ollut huolestunut jo aikaisemmin tästä skenaariosta. Hän näkee tilanteen ja vanhustenhoidon nykyisen todellisuuden varsin kirkaasti. Jos ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen syntymään ja elämään, hänellä pitää olla myös oikeus ihmisarvoiseen vanhuuteen – ja myöskin kuolemaan.

Todellisuus vanhustenhoidossa on kaukana ihmisarvoisesta vanhuudesta – sänkyyn sidottuja, nälissään ja janoissaan kuivuvia, sukulaistensa laitoksiin hylkäämiä  ja allensa laskevia ihmisraunioita ei voi oikein mitenkään kutsua ihmisarvoista vanhuutta viettäviksi arvostetuiksi seniorikansalaisiksi.

Pahimmillaan nämä pakkolaitoksiin suljetut vanhukset joutuvat sellaisten ihmisten armolle, jotka eivät osaa kunnolla suomea, eivät ymmärrä suomalaista kulttuuria eivätkä tapoja ja joiden ainoa syy olla hoitajina perustuu jonkun toisen ihmisen ahneuteen ja sen kautta tällaisen halpatyövoiman Suomeen raahaamiseen.

Kun meitä lainsäädännön tavoin ohjaava EU-direktiivi määrää, että lehmien on päästävä navetasta laitumelle vähintään 60 päivänä vuodessa, niin ihmisoikeudet on unohdettu,  eikä samaan aikaan ikäihmisille  pystytä järjestämään edes muutamaa jaloitteluhetkeä viikossa.

Ja kun vielä muistetaan se, että yhteiskunta on eräissä tapauksessa vielä ryöstänyt näiden uhriensa omaisuuden, niin en yhtään ihmettele Utrion kommentteja.

Vanhustenhoidosta on puhuttu ajoittain paljonkin. Siihen liittyvät ongelmat nousivat  tapetille viime viikolla, kun lääninhallitusten selvitykset paljastivat törkeitä laiminlyöntejä ja ihmisarvon alitttavaa kohtelua ja kaiken kaikkiaan varsin inhotavilta kuulostavia asioita vanhustenhoidon tilasta nykyisessä Suomessa.

Hoitohenkilökuntaa on selvitysten mukaan liian vähän kaikkialla, ja pakkokeinoja käytetään yleisesti – vapaiden kansalaisten alistamiseen ja heidän ihmisarvonsa viemiseen.

Selvityksissä kerrotaan, että vanhuksia sidotaan peteihin ja teljetään lukkojen taakse  – paitsi heidän oman turvallisuutensa myös henkilökunnan puutteen vuoksi.

Vaippoja käytetään vanhuksilla yleisesti. Niitä käytetään liikaa jopa hyväkuntoisilla, koska henkilökunnalla ei ole joko halua tai aikaa auttaa vanhuksia vessaan. Kaatumisia on selvitysten mukaan paljon. Ulkoilemaan vanhukset pääsevät varsin harvakseltaan. Lisäksi vanhukset kärsivät ravinnon puutteesta ja saavat paikoin liikaa lääkkeitä.

Kaikissa selvityksissä arvioidaan, ettei hoitajilla ole missään riittävästi aikaa vanhuksille. Sama pätee niin laitoshoidossa kuin kotona asuvienkin hoidossa ja palveluissa. Öisin ongelmat vielä korostuvat.

Se mitä tämä selvitys ei kerro, on vastaus siihen kysymykseen, että onko hoitajien työnorganisoinnissa, johtamisessa tai terveydenhuollon hallintokulttuurissa jotain perustavanlaatuista vikaa?

Eräs toinen tunnettu seniorikansalainen – veteraanipoliitikko ja entinen pääministeri – valtioneuvos Harri Holkeri, 72, vastasi lauantaina TV1:llä Arto Nybergin ohjelmassa terävästi ja hyvävoimaisesti vanhustenhoidosta esitettyihin kysymyksiin.

Entisen pääministerin terveys sai kovan kolauksen vuoden 2008 lopulla, kun myymälävaras törmäsi häneen Helsingin Kruununhaassa ja mies mursi lonkkansa. Pitkien hoitojen myötä hän sanoo tutustuneensa hyvin suomalaisen sairaanhoitojärjestelmään.

Tämä on tavallaan se hyvä uutinen koko huonojen uutisten sumassa. Kun valtioneuvostasoinen ihminen joutuu vanhustenhuollon (ja nykyisen julkisen terveydenhuoltohelvettimme) tehottoman, ihmisarvoa alentavan ja kustannuksiltaan tähtitieteellisen koneiston rattaisiin, luulisi jo jossain reagoitavan tai ainakin keskustelun käynnistyvän hieman enemmän todellisuutta hipovana siitä tasosta, kuin se nyt on ollut.

Terveyden menetys sapetti politiikan aktiivivuosinaan paljon liikuntaa harrastanutta Holkeria yhä selvästi. Myymälävarkaan törmäystä käsitellään kohtapuoliin oikeudessa, ja Holkeri joutuu esittämään korvausvaatimuksen, mutta sekään ei paljoa lämmitä.

Ikään kuin minä voisin määritellä mikä on terveyteni hinta, ei sellaista rahaa ole,

Valtion velkaantumisesta ja työttömyyden kasvusta Holkeri on huolissaan. Hän ei suostunut vertaamaan nykytilannetta kuitenkaan hänen hallituksensa aikoihin. Hänen mielestään tilanne on  nyt sellainen, että hallituksen pakko elvyttää lainarahalla. Hän myös muistutti samaan hengenvetoon muistutti samaan aikaan, että nyt saatetaan syödä paljonkin leipää, joka on pois lapsenlapsilta.

Väite siitä, että Suomen väestö ikääntyisi esimerkiksi Ruotsin väestöä nopeammin on sinänsä kupla. Kuten olen ennenkin todennut, kyse on sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien aiheuttamasta tilastollisesta kummajaisesta. Tämä ongelma kuitenkin katoaa näiden suurten ikäluokkien mukana hautaan noin 10-20 vuoden sisällä. Tämän jälkeen Suomen väestö putoaa (ilman keinotekoista väestönkasvua) noin neljään miljoonaan suomalaiseen ja väestöpyramidi (ja elinkeinoelämä) normalisoituu.

Jos tätä – ominkin voimin hoidettavissa olevaa parinkymmenen vuoden mittaista – ongelmaa varten tuodaan maahamme massoittain (kielitaidotonta, suomalaista kulttuuria tuntematonta ja ammatitaidoiltaan ja -normeiltaan kotimaisesta paljonkin poikkeavaa)  halpatyövoimaa, tulemme rakentamaan tuleville sukupolville todellisen monikulttuurisen ongelman. Sellaisen,  jonka vaikutukset saattavat kestää satoja vuosia ja pahimmillaan ne tuhoavat suomalaisen kulttuurin,  suomalaisen kansallisvaltion ja suomalaisuuden.

Mikä sitten ratkaisuksi, mitä tässä pitäisi tehdä? Ehdotan sitä vanhaa konstia, joka on toiminut ennenkin kun yhteiskunta on joutunut hätään. Kutsutaan koko ikäluokka kansalaispalvelukseen.

Annetaan kullekin nuorelle mahdollisuus osallistua halunsa ja kykyjensä mukaan joko ase-, siviili tai kansalaispalvelukseen. Tasa-arvoistavan vaikutuksen lisäksi tällä olisi muitakin hyviä puolia. Nuoret joutuisivat olemaan tekemisissä vanhusten kanssa, nämä samat nuoret oppisivat hyödyllisiä kansalaistaitoja – ja yhteiskuntamme hyötyisi tasavertaisesti omista kansalaisistaan.

Minusta tässä on huomattavasti enemmän järkeä kuin nykyisessä touhussa. Puhumattakaan siitä, että Suomeen tuotaisiin massoittain näitä kielitaidottomia halpatyöläisiä – perheineen ja omine mummoine ja vaareineen, kuormittamaan vanhustenhuoltojärjestelmäämme lisää…

Lähteet: US, STT, HS, Kuvat: www.kaariutrio.fi

Site Meter

Konjunkturinstitutetin palveluksessa oleva ekonomisti Juhana Vartiainen totesi MTV3:n aamulähetyksessä Ruotsin selviytyvän hänen näkemyksenssä mukaan Suomea  nopeammin taloudellisen taantuman kourista.

Eräs asia varsin asiallisessa mielipiteessä teki kuitenkin särön kokonaisuuteen.

Vartiainen nimittäin perusteli kantaansa sillä, että Suomen väestö ikääntyy Ruotsin väestöä nopeammin. Asia on tietenkin näinkin, mutta se ei missään nimessä ole koko totuus – se on ainoastaan ekonomistin silmillä tarkasteltu näkyvä osa koko ongelmasta.

Suomen väestön ikääntyminen on käsitteenä kupla. Kyse on sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien aiheuttamasta tilastollisesta kummajaisesta. Tämä ongelma kuitenkin katoaa näiden suurten ikäluokkien mukana hautaan noin 10-20 vuoden sisällä. Tämän jälkeen Suomen väestö putoaa (ilman keinotekoista väestönkasvua) noin neljään miljoonaan suomalaiseen ja väestöpyramidi (ja elinkeinoelämä) normalisoituu.

Jos tätä  – ominkin voimin hoidettavissa olevaa parinkymmenen vuoden mittaista – ongelmaa varten tuodaan maahamme massoittain halpatyövoimaa, tulemme rakentamaan tuleville sukupolville todellisen monikulttuurisen ongelman. Sellaisen,  jonka vaikutukset saattavat kestää satoja vuosia ja pahimmillaan ne tuhoavat suomalaisen kulttuurin,  suomalaisen kansallisvaltion ja suomalaisuuden.

Site Meter

Sinnemäki lupaa apua kriisipaikkakunnille

Työministeri Anni Sinnemäki (virheet) vakuutti Vaasassa keskiviikkona, että kyllä valtio – ehtymättömänä kaivona –  pystyy tarjoamaan kriisipaikkakuntien työttömiksi joutuville ”kaikki palvelut, joita hallituksella on mahdollisuus turvata ihmisten uudelleen työllistymiseksi ja kouluttamiseksi”.

Rahaa (velkasellaista) on Sinnemäen mukaan laarissa jaettavissa sekä äkillisen rakennemuutoksen hoitamiseen että muutosturvaan, ja sitä voidaan lisäbudjetilla myös lisätä, eduskuntaryhmänsä kesäkokoukseen Vaasassa osallistunut Sinnemäki sanoi. Hän lupasi hallituksen reagoivan tilanteeseen nopeasti.

”Pyritään myös siihen, että näille paikkakunnille syntyisi mahdollisuuksien mukaan uutta yritystoimintaa, ehkä erityisesti metsästä ammentavaa yritystoimintaa”, Sinnemäki kuvasi.

Toisaalla Vihreä Lanka kertoo hieman toista. Vihreän Langan mukaan (jota pitää uskoa vihreiden arvovaltaisena propagandaämyrinä) vihreät ehdottavat käänteisen arvonlisäveron käyttöönottoa, jotta elvytysrahat eivät päädy harmaaseen talouteen.

Ville Niinistö.

Rakennusalalla on elvytetty paljon. On myös tärkeää, että on reilut pelisäännöt rehellisille yrittäjille,

virheellisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö sanoo vihreiden tiedotteessa. Hän ilmoittaa oleba huolissaan viime viikkojen verokeskustelusta.

Nyt pidetään huutokauppaa veronalennuksista samanaikaisesti, kun on tehtävä sisäisiä siirtoja työllisyystoimien rahoittamiseksi ja kehyksissä on tiukkaa

Hänen mukaansa vihreillä on ehdotuksia siitä, miten veropohjaa voidaan vahvistaa. Yksi keinoista on kiinteistöveron korottaminen.

Virheellisen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Kirsi Ojansuu taas toteaa, että:

Kiinteistöveron alarajan maltillinen korottaminen 0,1 prosenttiyksiköllä on kestävä tapa vahvistaa kuntataloutta, sillä veron tuotto on erittäin vakaa

Koska alarajan nosto koskee kaikkia kuntia, hillitsee se samalla kuntien välistä kilpailua asukkaista tai yrityksistä.

Vihreiden eduskuntaryhmä linjasi  keskiviikkona Vaasassa tavoitteensa ensi viikon budjettiriiheen. Näistä tavoitteista, mitkä liittyvät tähän aiheeseen ovat (tuon jo mainitun ) lisäksi käänteisen arvonlisäveron ajaminen rakennusalalle ja jäteveron ulottaminen teollisuuden omille kaatopaikoille.

Käänteisessä arvonlisäverossa pääurakoitsija maksaisi arvonlisäveron koko urakkasummasta, eli myös aliurakoitsijoiden osuudet.  Aliurakoitsijoiden pitää nykyisin itse maksaa omat veronsa, mutta osa jättää veronsa maksamatta.

Suomeksi –  tällä käänteisellä arvonlisäverolla on se suora vaikutus, että kun pääurakoitsija maksaa kaikki maksut ja on yksin vastuussa urakasta, se voi myös silloin huoletta käyttää harmaata työvoimaa kaikissa  niissä aliurakoissa – joihin se nyt enää ryhtyykään.

Kun rakennusala on ajautumassa jo 1990-luvun alun lamaakin pahempaan tilanteeseen (korkeintaan 18000 uutta asuntoa on nykysuunnitelmien mukaan valmistumassatänä vuonna), niin vastoin vastuunkantamisen periaatteita, virheet ajavat lainkuuliaiset urakoitsijat nurkkaan ja suosivat halvempaa pimeää rakennustoimintaa.

Tämä on vihreää elvytys- ja työvoimapolitiikkaa sen (suomalaisille) karuimmassa muodossaan.

Kun teollisuutemme on muutenkin  siirtymässä halvemman kustannustason maihin, niin vihreiden ratkaisu asiaan on kiristää edelleen suomalaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä,  ajamalla muutenkin vaikeuksissa olevalle elinkeinoelämän haaralle uusia velvotteita – kuten tämä jäteveron ulottaminen teollisuuden omille kaatopaikoille.

Tämän voisi jo laskea tahalliseksi suomalaisen yhteiskunnan (ja suomalaisten) vahingoittamispyrkimykseksi.

Elvytyksen ja työttömyyden kannalta nämä tavoitteet ovat täysin samansuuntaisia Sinnemäen hieman aikaisemmin ehdottaman valtiollisen  lentoyhtiön, Finnairin,  teurastamisen kanssa. Tänään VR kertoi selvästi lukeneensa työministerin lausunnon, ilmoittaen potkivansa 1200 ihmistä työttömyysjonojen jatkoksi – tämä toimenpide kun nyt on sitten hyväksytty työministerin arvovaltaisella lausunnolla.

Näin vihreät hoitavat työvoimapolitiikkaa ja työttömyyttä – tekemällä yritysselämän toimimisen mahdottomaksi Suomessa ja viemällä viimeisetkin työpaikat.

*  *  *

Minä muuten ihmettelen ihan  oikeasti, kuka tavallinen suomalainen näitä virheitä äänestää?  Tuollaisella äänestäjällä täytyy olla varsin masokistinen (tai skitsofreninen)  luonteenlaatu.

Lähteet: HS, VL

Site Meter

Valtiollinen lentoyhtiömme Finnair  on tunnetusti vaikeuksissa.  Yhtiön toimitusjohtaja  Jukka Hienonen sai tarpeekseen ja  erosi muutama päivä sitten  tehtävästään. Hienonen kertoi olevansa tyytymätön yhtiön tulokseen ja joidenkin henkilöstöjärjestöjen sopeutumisvaikeuksiin.
Finnair ilmoitti perjantaina myös aloittavansa uudet yt-neuvottelut elo-syyskuussa.

Eli noin suomeksi kerrottuna,  punakorporaatioiden hallitsema ay-liike on ottanut erävoiton sekä järjestä, valtiosta että työnantajaosapuolesta  ja jatkaa (taantumasta huolimatta) hajotustyötään – aitoon taistolaiseen 1970-luvun tyyliin.

Hetki sitten työministeriksi nimitetyn vihreiden puheenjohtajan,  Anni Sinnemäen, luulisi jo virkansa puolesta olevan kiinnostunut valtionyhtiöstä ja niiden  hyvinvoinnin vaikutuksista työllisyyteen. Näiden valtionyhtiöiden kautta kun on helpompi kohdistaa suoria työvoimapoliittisia toimenpiteitä työmarkkinoille, kuin yksityisten yhtiöiden kautta.
Anni on nyt sitten ottanutkin  kantaa valtionyhtiöihin – ja niiden kautta työllisyyteen.

Sinnemäki siirtäisi kotimaan lentomatkustajia juniin ilmastosyistä. Sinnemäki haluaa valtion ensi vuoden budjettiin riittävät määrärahat Pohjanmaan radan kaksoisraiteen toteuttamiseksi. Osan Oulun ja Helsingin välisestä lentoliikenteestä arvioidaan siirtyvän rautateille kaksoisraiteen valmistuttua.

Sinnemäen mielestä hallituksen on keskusteltava Pohjanmaan radasta budjettiriihessään. Hän huomautti, että hallitus on sitoutunut pistämään vähintään puolet liikenneinvestoinneistaan ratahankkeisiin.

Eihän rataverkostoon kohdistettavissa julkisissa subventoinneissa näin taantuman aikana ole itse asiassa mitään vikaa.  Ongelma syntyy siitä kun maailmanparantajamme haluaa uhrata kotimaisen (energia- ja ympäristölähtökohtiin sitoutuneen) ja valtion omistaman lentoyhtiömme – ja sitä kautta tuhansia työpaikkoja – ilmastonmuutoskuplan alttarille.

Suorana seurauksena tällaisesta toiminnasta on kyseisen – vastuullisen ja kotimaisen – yhtiön toiminnan vaikeutuminen.  Sen seurauksena yhtiön vähiten kannattavat vuorot tullaan lakkauttamaan ja niitä ryhtyy liikennöimään jokin puhtaalta taloudelliselta pohjalta ponnistava mukavuuslippuyhtiö – joka ei välitä työntekijöistään, taloudellisista velvoitteistaan, matkustajaturvallisuudesta eikä myöskään siitä kuuluisasta ilmastomuutoksesta.

Eurooppalainen vihervasemmisto on tehnyt näköjään periaatepäätöksen torjua ilmastonmuutosta yleisellä tasolla niin, että eurooppalainen (valvonnassa oleva ja vastuullinen) teollisuus ja elinkeinoelämä siirretään  sellaisiin maihin, joissa ei välitetä moisista liiketoiminnan rajoitteista pätkääkään – Kiinaan, Intiaan ja  Venäjälle.

Tällainen lausunto työministerin suusta antaa Finnairin johdolle selkeän signaalin siitä, että sillä on lupa pistää vaikka kuinka suuri osa työntekijöistä kilometritehtaalle syksyn yt-neuvotteluiss. Työministeriä tästä nähtävissä olevasta kehityksestä  seuraava työttömyys ja sen sivuvaikutukset  eivät kiinnosta pätkääkään – hän kun ratsastaa päin ilmastonmuutosta tuulimyllyllään.

Lähteet: STT, US, IL

Jk. Anni Sinnemäki on muuten erinomainen esimerkki kanssablogisti Yrjö Perskeleksen lanseeraamasta käsitteestä mitätöijät.

Site Meter

Homma-foorumia selatessa silmiini osui eräs nimimerkki Riston linkittämä alunperin  Turun Sanomissa julkaistu (tämä nimenomainen) uutinen, joka on jostain syystä mennyt minulta hieman ohi.

Uutinen koski siis Guantanamon vankilasta pois päästettävien terroristirikollisten sijoittamista länsimaihin (kaikkien länsimaalaisten turvallisuutta vähentämään) – ja etenkään kysymättä paikallisilta asukkailta sitä, että haluavatko he kenties Al Quaida-veijarin naapurikseen. Tätä asiaa on käsitelty muualla sen verran paljon, että säästän teidät – raakkkat lukijat – koko asian uudelleen repostelulta ja keskityn siihen, mikä asiassa pisti silmääni.

Vankien ihmisoikeuksia puolustava järjestö Reprieve haluaa yhdelle Guantanamo Bayn vangeista asuinpaikan Suomesta. Somalialaisen Ismail Mahmoud Muhammadin kolme siskoa asuu jo Suomessa.

Haluan – tässä ja nyt – kuitenkin keskittyä siis erääseen tuossa uutisessa olleeseen – periaatteen tasolla varsin häiritsevään – yksityiskohtaan.

Tässä lauseessa onkin tiivistettynä lähes kaikki se mitä inhoan nykyisessä globalisoituneessa monikulturismissa – ainoataan huutava työvoimapula ja sen paikkaaminen paarialuokalla (tässä tapauksessa rikollisella) puuttuu:

Suomi olisi Muhammadille sopivin paikka, sillä hänen siskonsa ovat hänen lähimmät sukulaisensa. Vaikka hän ei puhu suomea, niin sujuvan englannin ja korkean koulutuksensa ansiosta hän varmaan sopeutuisi maahan hyvin, Reprieven juristi Cori Crinder kertoo.

Joku corigringer, jostain reprievestä, katsoo oikeudekseen kävellä kansanvaltaisen kansallisvaltion kansalaisten, itsemääräämisoikeuden ja demokratianyli.

Hän on sijoittamassa – kieleltään, väestöltään ja kulttuuriltaan kaikista muista länsimaista huomattavasti poikkeavaan – varsin syrjäiseen maahan terroristiepäiltyä sen vuoksi, että kyseinen sijoitettava puhuu englantia ja hänen kolme siskoaan on jo sijoitettuna Suomeen.

Huomioimatta paikallisten mielipidettä tai tutustumatta yhtään siihen, kuinka hyvin nämä siskot ja heidän heimolaisensa ovat Suomeen todellisuudessa sopeutuneet – englanninkielen taidosta tai sen puutteesta huolimatta.

Asiaa ei paranna myöskään se, että omat monikulttuuriuskovaisemme, vihreät aneiden ostajat ja muu ns.suvaitsevaisto on takapuolipystyssä rähmällään näiden kaiken maailman gorigridereiden edessä. Suomeen kohdistuva kolonisaatio on muuttanut muotoaan alkuperäisestä, mutta se on edelleen olemukseltaan sama paha kuin aikaisemminkin.

Missä ne alkuperäisväestön, YK:n peruskirjassa sekä Geneven sopimuksessa määritellyt oikeudet nyt ovatkaan?
Missä on suvereenin kansallisvaltion kansalaisten oikeus päättää omista asioistaan?

Kun meidät vietiin vuonna 1995 EU:iin, meille puhuttiin kaupan esteiden poistamisesta – ei valtioliitosta. Nyt huomaamme elävä,mme keskellä Uutta Uljasta (monikansallista ja – kulttuurista sekä vahvasti imperialistista) Euroopan Liittovaltiota.

Meitä on kusetettu ja huolella.

Humanitaarinen maahanmuutto on globalisoitunut ja se pitäisi (kuten nykymuotoinen kehitysyhteistyökin) pistää jäihin ja toteuttaa aivan toisin kuin miten sitä nykyään toteutetaan.

Kumpikin ruokkii kansainvälistä rikollisuutta, ihmiskauppaa, orjuutta, nälänhätää, sosiaaliturismia, ääri-islamismia, ,maailaman väestöräjähdystä, ilmastonmuutosta sekä (pahimpana kaikesta) vallan keskittymistä muutamille globaaleille tahoille ja muutaman ihmisen käsiin.

Tällainen kehitys on erittäin epätoivottavaa tavallisen ihmisen ja koko maapallon ekosysteemin kannalta.

Humanitaarista apua tulee antaa hädässä oleville (YK:n määrittelemän perusperiaatteen mukaan) mahdollisimman lähellä näiden ihmisten kotiseutua. Suojaväistö pitäisi saada toteutettua tarpeeksi lähelle ihmisten juuria ja sen pitäisi kestää mahdollisimman lyhyen ajanjakson verran. Ihmisten raahaaminen näennäishumanitaarisin perustein toiselle puolelle maapalloa – toisenlaisen kulttuurin ja ilmaston – keskelle on karhunpalvelus kaikille muille paitsi rikollisille ja sosiaalituristeille.

Tällaisella kansainvaelluksella on myös taipumus tuhota alkuperäiskulttuureita. Jokaisen kannattaa mielessään pohtia sellaista seikkaa, että hyökkäjä ei välttämättä kanna asepukua ja että hyökkääjänä ei välttämättä ole valtio.

Eräs muu minua häiritsevä asia liittyy sitten vielä samaisen Grinderin toiseen tuossa uutisessa julkaistuun lainaukseen.

Selvää on, ettei Somalian pääkaupunki Mogadishu ole Muhammadille nyt turvallinen paikka.

Koko tätä keskustelua (l.kansainvälistä Yhdysvaltain ohjailemaa painostusta) on leimannut ihmisoikeusaktiivien käsittämätön naiivius.

Nämä vangit edustavat ääri-islamilaista terrorijärjestöä Al Quaidaa. Miten heidän olonsa voi mahdollisesti olla kovinkaan turvaton ääri-islamistien (kuten Mogadishu) hallitsemilla alueilla? Hehän ovat valmiita sankareita kyseisten ryhmien keskuudessa.

Eräs asia mikä kuitenkin lienee varsin selvä on se, ettei Suomi ole välttämättä yhtä turvallinen paikka suomalaisille, jos Muhammad sijoitetaan Suomeen.

Lähteet: Homma, TS

Jk. Tätä(kin) uutista vasten olisi muuten mielkiintoista tietää tuoreen työttömyysministerimme Anni Sinnemäen nykyinen mielipide rajattomasta maailmasta. Minä nimittäin uskon, että tämä lausunto on poliittista jargonia puhtaimmillaan

Site Meter

Eilisessä Hyysärissä oli kyseisen lehden normaalista tyylistä hieman poikkeava kirjoitus (kiitos nimimerkki Hyysärille 😉 (sic!) sen linkittämisestä tänne).

Tuossa uutisessa käsiteltiin varsin avoimesti kohti Suomea suuntautuvaa ja entisestään kiihtyvää pakolais- ja turvapaikanhakijaliikennettä – unohtamatta myöskään todellista sosiaaliturismia.

Komisario Henry Reponen, Imatran Etelä-Karjalan poliisin ulkomaalaistutkinnasta, sanoi näin:

Tuntuu, että suomalaisen sosiaaliturvan taso on tiedossa paremmin kuin meikäläisillä virkamiehillä. Hyvin monet kertovat suoraan, että ovat tulleet Suomeen rahan perässä. He ovat hyvin avoimia etenkin silloin, kun on jo tiedossa, että tulee lähtö Suomesta.

Reponen jatkaa:

Jotkut pojat kertovat, että Suomesta saa diskorahaa. Toiset sanovat, että täältä saa rahaa lähetettäväksi kotimaahan. Monethan elävät minimiruualla, ja silloin toimeentulotuesta riittää lähettäväksi.

Kiva – onhan se ihan hauska tietää mihin ne verorahat, jotka on tarkoitettu hädänalaisten suomalaisten hengissäpitämiseen kuluvat – ainakin osittain:

    Lähde: KariQVA/Homma

… kun samaan aikaan tavalliset suomalaiset joutuvat tyytymään leipäjonoihin pysyäkseen hengissä…

    Lähde:edu.fi

… kun samaan aikaan yli 80-vuotias sotaveteraani asuu näin.

Lähteet: HS, Homma/KariQVA


Site Meter