Kirjavassa joukossa on helppo hengittää

Annukka Oksanen

HELSINGIN SANOMAT

Kirjavassa joukossa on helppo hengittää

Virkailija kysyi, haluanko nais- vai mieslääkärin.

”Naislääkärin, kiitos”, sain kakistettua. Virkailija klikkaili hiirtään ja alkoi pahoitella, että lähimmälle naislääkärille minulla kertyisi matkaa 1,4 kilometriä.

”Toivottavasti etäisyys ei ole liian pitkä”, hän sanoi hymyillen ja toivotti tervetulleeksi maahan.

Olin juuri muuttanut Kööpenhaminaan. Kysymys esitettiin, kun hain sosiaaliturvatunnusta. Aiempien ulkomaillemuuttojeni perusteella hermoilin maahanmuuttobyrokratian kohtaamista. Turhaan, näköjään.

Tanskassa on ehkä Euroopan kirein ulkomaalaislainsäädäntö, mutta me pohjoismaalaiset pääsemme sen läpi kuin koira veräjästä pohjoismaisen vapaan liikkuvuuden ansiosta. Tanskassa tehdään selväksi, ketkä ovat tervetulleita.

Mutta millaista on asua Pohjoismaassa, jossa noin joka kymmenes asukas on maahanmuuttajataustainen?

Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus ovat Kööpenhaminassa läsnä aivan eri tavoin kuin Helsingissä. Palasin Suomeen viime kesänä. Kuuden Tanskan-vuoden jälkeen Suomi on vaikuttanut häkellyttävän vaalealta, yhtenäiskulttuuriselta ja eristäytyneeltä maalta.

Kööpenhaminan-kotini sijaitsee Etu-Töölöä vastaavassa kaupunginosassa. Talossamme asuu tanskalaisten lisäksi amerikkalaisia, italialaisia ja iranilaisia.

Lähikaduilla ei voi kävellä niin, ettei kohtaisi muitakin kuin valkoisia eurooppalaisia. Helsingin katukuvaan nähden on toinenkin ero: Kööpenhaminan keskustassa näkee paljon enemmän lapsia, vammaisia ja vanhuksia. Erilaisia ihmisiä näkee niin paljon, ettei heihin jaksa kauan kiinnittää huomiota.

Jos haluaa kunnon vilskettä, voi mennä opiskelijoiden, kulttuuriväen ja siirtolaisten kansoittamiin Nørrebrohon ja Vesterbrohon keskustan kyljessä. Alueet pursuavat baareja, halal-lihakauppoja, trendiputiikkeja ja katuelämää. Myös moskeijoita ja vanhojen miesten puistoparlamentteja löytyy.

On sellainen olo, että on mukana menossa, kun syö etnisissä ravintoloissa, tapaa monenmaalaisia ihmisiä ja aistii niin sanotusti kaupungin sykettä. Monikulttuurisuutta parhaimmillaan siis.

Tällaista tunnelmaa moni taitaa mennä hakemaan kaupunkilomiltaankin.

Sitten on se toinen puoli, jota kepeiltä kaupunkipyrähdyksiltä ei etsitä. Vesterbrolaisen kivitalon kellari-ikkunasta vilahtavat tumman naisen kasvot. Ihmiskaupan uhri siellä tekee töitä prostituoituna, jottei häntä tapettaisi. Nørrebrossa ammuskellaan mielivaltaisesti, kun jengit jakavat huumemarkkinoita. Aseita riittää, sillä Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa on paljon Balkanin levottomuuksia aikoinaan paenneita.

Maahanmuuttajien kerrostalogetoissa työttömiä voi olla 60–70 prosenttia työikäisistä. Kunniaan liittyvää väkivaltaa esiintyy, pakolaislapsilla on vakavia mielenterveysongelmia, ja uusnatsit ottavat yhteen heitä vastustavien aktivistien kanssa. Monet toisen polven maahanmuuttajanuoret turhautuvat, kun eivät saa töitä. He syrjäytyvät, ajatuvat rikoskierteeseen ja päätyvät vankilaan.

Oikeistopopulistinen, maahanmuuttoa vastustava Tanskan kansanpuolue kommentoi tätä kaikkea kärkkäästi ja muokkaa samalla tanskalaisten kielenkäyttöä rasistisempaan suuntaan. Puolueen mielestä jokseenkin kaikki on pahojen ulkomaalaisten vika.

Ulkomaalaisviha ja maahanmuuttajien ongelmat näkyvät paljon tiedotusvälineissä. Aika moni ajattelee, että Tanskassa kaikki olisi paremmin ilman maahanmuuttajia.

Mutta olisiko?

Minun mielestäni ei. Yhteiskunnan saumat kieltämättä välillä ratkeilevat, mutta maahanmuuttajaväestö luo Tanskaan sellaista dynamiikkaa, jota yhtenäiskulttuurisessa Suomessa kasvanut ihmettelee kateellisena.

Musiikki- ja muukin kulttuurielämä kuhisee, kihisee ja kuplii.

Tanskalaistuneen puolalaisperheen tytär Caroline Wozniacki on pidellyt tänä vuonna tenniksen maailmanlistan ykkössijaa.

Ja se ruoka! Kööpenhaminalainen Noma valittiin jo toistamiseen maailman parhaaksi ravintolaksi. Sen keittiömestari on albanialais-tanskalainen Rene Redzepi. Hänen ja muiden taitureiden ansiosta ruokakulttuuri on nyt merkittävä turistivetonaula.

Paras viimeiseksi: kokemukseni perusteella valtaväestönkin on helpompaa hengittää kirjavassa porukassa. Kynnys kokeilla uutta madaltuu, kun näkee ympärillään muitakin kuin vain itsensä kaltaisia.

Syntyy yrityksiä, vientituotteita ja uudenlaisia palveluita. Yhteiskunta pysyy vireänä ja siinä sivussa kilpailukykyisenä.

Kirjoittaja annukka.oksanen@hs.fi on HS:n taloustoimituksen esimies – joka ymmärtää varmasti harmaan ja puoli-ilmaisen työvoiman merkityksen.

Lähde: HS

Site Meter

Sarjassamme nykysuomalaista oikeuspolitiikkaa on avattu taas uusi luku. Päivän Uusi Suomi on välittänyt aika hämmentävän uutisen. Tämän uutisen mukaan epäpätevyys liikeenteessä  muuttuu vakavaksi rikokseksi – sellaiseksi josta uhkaa vuodenvaihteen jälkeen vankeusrangaistus.

Epäpätevää taksin- tai linja-autonkuljettajaa voi uhata vastedes vankila. Ensi vuoden alussa tulee voimaan lakimuutos, joka tuo taksinkuljettajille uusia pätevyysvaatimuksia ja koventaa epäpätevien kuljettajien rangaistuksia.

Luvan uusimiseen tarvitaan jatkokoulutusta viiden vuoden välein. Jatkokoulutusvaatimus tulee paitsi uusille myös nykyisille kuljettajille. Jos ammattipätevyys ei ole kunnossa, voi joutua vankilaan.

Linja-autonkuljettajilla vastaavanlainen ammattipätevyysvaatimus on ollut jo aiemmin, mutta vankilatuomion uhka on heillekin uutta suomalista oikeuspolitiikkaa.

Mielenkiintoiseksi tämän tekee sellainen havainto, että perinteiseen omaisuuden- ja yksilönsuojaan rikkomiseen liittyvissä rikoksissa on viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan kevennetty tuntuvasti rangaistusasteikkoa.

Nakkivarkaita ei suljeta enää vankiloihin ja raiskaajatkin pääsevät ehdonalaisella. Kettutytöt saavat lähestulkoon rangaistuksetta tuhota ihmisten omaisuutta, rikkoa toisten kotirauhaa, rääkätä eläimiä ja uhkailla jopa pieniä lapsia.

Oikeinajattelijat (so. vihervasemmistolaiset näennäissuvaitsevat) saavat nimitellä toisinajattelijoita rasisteiksi ja soveltaa sananvapautta oman poliittisen näkemyksensä perusteella – tyyliin Jarkko Tontin esittämä näkemys sananvapaudesta.

Perusoikeuksiimme kiinteästi liittyvää sananvapauden määritelmää vääristellään ja muokataan irvikuvaksi siitä mitä sen pitäisi olla – siis kauas siitä hallintoalaimaselle tarkoitetusta suojasta hallitsijan mielivaltaa vastaan.

Vertikaalinen sanavapauskäsite on venytetty myös horisontaaliseksi. Näin on saatu aikaan tilanne, jossa vallankäyttäjä ja hallitsija ottaa (yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti) kantaa toisen hallintoalamaisen puolesta ja toista vastaan – ja poikkeuksetta niin, että heikommassa asemassa on se enemmistöä ja periaatteellista laillisuutta edustava alamainen.

Tässä elämässämme ajassa hallitsija on valmis heittämään rehellistä työtä tekeviä ihmisiä epäpätevyydestä vankilaan, nostaa vähemmistöjä enemmistön yläpuolelle (rikkoen kansanvaltaisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatetta), uhkaa virallisesta totuudesta poikkeavia toisinajattelijoita vankeustuomiolla  sekä murtaa aktiivisesti yhteiskuntamme perusteisiin kuuluvia omaisuuden- ja yksilönsuojia.

Tosiaan, silloin kun työtään hoitavia ja tekeviä ihmisiä uhkaillaan vankeustuomiolla epäpätevyyden vuoksi ja todellisia rikollisia taputellaan päälaelle, niin olen vahvasti sitä mieltä, että tämä aika on aika kaukana siitä mitä eurooppalaisen kansanvallan pitäisi olla.

Tällainen hallinto ja oikeuspolitiikka  on yhtä kaukana kaukana käsitteistä Liberté, Egalité, Fraternité kuin ihmisoikeudet ovat  Saudi-Arabiasta.

Alan (ihan ilman salaliittoteorioita) vakavasti uskoa, että EU:ssa ja sen nykyisessä kehityksessä on takana eurososialistinen ajattelutapa ja pyrkimys muuttaa eurooppa puolitotalitaristiseksi, monikulttuuriseksi, puolissosialistiseksi sekä pienen oligarkian ylhäältä alaspäin hallitsemaksi liittovaltioksi.

Lähde: US

Site Meter

    Lähde:HS

Eräs  vihervasemmistolaisen liikkeen suurimmista ajattelijoista ja innostavimmista intellektuelleista on antanut pari vuotta sitten virheiden Vihreä Lanka-julkaisulle seuraavan (sananvapautta koskevan) lausunnon:

”Suomessa arvostetaan kumman paljon vaiteliaisuutta. Meidän pitäisi oppia laukomaan puheita, iskemään sanalla. Useissa muissa Euroopan maissa väittelykulttuuri on kehittynyttä: kiivaan yhteenoton jälkeen mennään yhdessä kaljalle eikä suututa”, Jarkko Tontti kertoo ulkomailla asuttujen vuosien kokemuksesta.

Tontin ihannemaassa ei ole pääministeriä, joka kieltää hallitustaan puhumasta julkisuudessa keskeneräisistä asioista tai pyytää muslimeilta anteeksi profeetta Muhammedia käsitteleviä pilapiirroksia.

Tontille sananvapaus on sydämen asia. Hän kuuluu Suomen Peniin, eli toimittajien, kääntäjien ja kirjailijoiden sananvapausjärjestöön. Tontti kannattaa lämpimästi Penin piiristä lähtenyttä ajatusta, jonka mukaan kunnianloukkausrikos pitäisi poistaa kokonaan laista. Kunnianloukkausta käytetään liian usein tekosyynä, kun joku haluaa rajoittaa toisten ilmaisunvapautta.

”Mitä tahansa täytyy voida sanoa”, Tontti vaatii.

Ateistina omaa räväkkää kampanjansa uskontoa vastaan käyvä Tontti totesi jumalanpilkasta jokin aika sitten näin:

Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Suomen rikoslaissa on yhä kriminalisoitu jumalanpilkka. Minun mielestäni riittäisi, jos jumalanpilkka muutettaisiin asianomistajarikokseksi, eli vain rikoksen uhri voisi käynnistää syytetoimet, jos katsoo tulleensa loukatuksi.

Sama teema jatkui Tontin Vihreän Langan julkaisemassa Tontilta -blogissa myös tänä keväänä. Kyse oli tuolloin siitä, että onko moraalisesti oikein, että Suomen pääministeri yrittää hiljentää oikeuden kautta entisen naisystävänsä sananvapauden. Tuolloin Tontti kirjoitti näin:

Vain vähän aikaa sitten kansanedustaja Bjarne Kallis teki eduskuntakyselyn Vihreässä Langassa julkaistusta sarjakuvasta, jossa asetettiin rinnakkain hakaristi ja Israelin valtion lippu. Sarjakuva ja vertaus eivät olleet erityisen onnistuneita, kuten ei ole Pääministerin morsian -teoskaan. Mutta ilmaisunvapauteen kuuluu, että tyhmiäkin pitää saada puhua.

Tätä mieltä Jarkko Tontti oli siis vielä viime keväänä – ja silloin kun ei vielä puhuttu todellisista poliittisen ilmaisuvapauden piiriin kuuluvista lausunnoista ja niihin liittyvästä sananvapaudesta. Mutta kuten monesti aikaisemminkin, kaikki ei todellakaan ole sitä miltä se aluksi vaikuttaa.

Nimittäin Jussi Halla-aho, häneen kohdistunut poliittinen ajojahti ja lopulta viime viikolla (parhaimpien tyrannivaltioiden perinteitä noudattaen) käyty poliittinen näystösoikeudenkäynti, ovat paljastaneet Tontin todellisen karvan.

Tämä samainen Tontti antoi viime viikolla lausunnon (samaisen Penin varapuheenjohtajan ominaisuudessa) Halla-ahoa koskevassa sananvapausasiassa. Kun tämä lausunto tuli pyytämättä sananvapausjärjestönä tunnetun yhdityksen johdosta, tällä kommentilla on laajakantoinen ja syvä merkitys. Ääni Tontin kellossa oli kuitenkin aivan toisenlainen nyt, kun kyse oli Halla-ahosta. Aikaisemmin siis jopa kunnianloukkauslainsäädännön lakkauttamista vaatineen Penistimme ämyrissä soi nyt aivan uusi virsi:


Sananvapausjärjestö Suomen Penin mukaan ihmisoikeuksien ja sananvapauden nimissä ei voi blogiinsa kirjoittaa ihan mitä tahansa. Penin varapuheenjohtaja Jarkko Tontti kritisoi helsinkiläistä kaupunginvaltuutettua Jussi Halla-ahoa (ps./sit.) siitä, että hän on kirjoittanut blogeissaan yhdestä kansanryhmästä yleistäen, ei yksilöinä.

– Niin tärkeä ihmisoikeus kuin sanavapaus onkin, täytyy harkita ja punnita kommentteja, kommentoi asiaa Sananvapausjärjestö Suomen Penin varapuheenjohtaja Jarkko Tontti Uudelle Suomelle.

Sillälailla…

Kun Jussi Halla-aho kritisoi oikeutta kaksoisstandardista ja sen soveltamisesta yhdenvertiasuusperiaatteen vastaisesti, tämä standardi näyttää levinneen oikeudenkäytön ulkopuolellekin – ainakin Jarkko Tontti nimisen lakimiehen moraaliin.

Tontti on nykyään (ainakin Jussi Halla-ahon tapauksessa) sitä mieltä, että se mikä on hänelle (siis Tontille) sallittua ei ole sallittua Jussi Halla-aholle – eikä muillekaan sellaisille kansalaisille, jotka ajattelevat Tontin ajatusmaailmasta poikkeavasti. j

Tontti on kirjoittanut myös ajoittain (l. tasaisin väliajoin) varsin räväkästi kirkkoa ja luterilaista uskontoa vastaan suunnattuja tekstejä.

Itse hän kommentoi noita – ainakin minua ja vakaumustani tasaisesti loukkaavia – tekstejä kuuluisan Halla-ahon sananvapautta koskevan Pen-lausuntonsa yhteydessä näin:

Tontti myöntää, että joku kristitty voi teksteistä loukkaantua. Hän haluaakin ravistella uskovia ihmisiä.

– Sitä ei voi käydä kieltämään, että Koraani ja Raamattu sisältävät hätkähdyttäviä väitteitä, Tontti puolustautuu ja kritisoi tiettyjen kristittyjen kirjaimellista tapaa tulkita tekstejä.

– Jokaisen kristyttynä itseään pitävän olisi syytä pohtia Raamatun sisältämiä väitteitä, hän jatkaa.

Tontti ei kuitenkaan katso, että hänen tekstinsä voitaisiin katsoa kansanryhmää vastaan kiihottamisena, kuten Halla-ahon tapauksessa.

– Uskontoja ja maailmankatsomuksia täytyy kritisoida perustellulla tavalla, kertoo uskonnottomaksi tunnustautuva Tontti.

Eli nyt taidettiin sitten päästä asian ytimeen. Jos tätä Tontin meriselitystä tulkitsee miten tahansa, niin  muille kuin Tontin kanssa samoin ajatteleville ihmisille jää joka kerran Musta-Pekka käteen.  Perusteltu tapa perustuu Tontin perusteluun, joka taas perustuu Tontin subjektiiviseen mielipiteeseen.

Tontti on ottanut itselleen oikeuden määritellä mitkä mielipiteet ovat oikeita – tarkemmin ottaen kenen esittäminä ja missä yhteydessä. Tontti varaa itselleen oikeuden toimia sananvapausasioissa sensorina ja kertoa mikä sopii ja mikä ei tähän Uuteen Uljaaseen Monikulttuurisen Eurooppalaiseen Liittovaltioon – ja sen hallintoalueeseen nimeltä Suomi.

Herää vahva epäilys, että Tontin ns.humanistisen hymyn takaa irvistelee todellisuudessa herkkähipiäinen, toisinajattelua, sananvapautta ja mahdollisesti myös muita kansalaisoikeuksia rajoittamaan pyrkivä ehta uusstalinisti. Demlalainen kansandemokraatti.

Toinen mahdollisuus on myös se, että sieltä löytyy aidosti kaksinaamaisia menettelytapoja ja henkistä epärehellisyyttä hyödyntävä elitistisesti ajatteleva – ajattelunsa kansanvallan ja sananvapauden hyötyajatteluun perustava – laskelmoiva opportunisti.

Vaikea sanoa mikä on sitten totuus – mutta tällainen kuva on ainakin minulle välittynyt henkilökohtaisesti –  seuratessani Tontin puuhasteluja ja kirjoittelua.

Lähteet: US, STT, VL, HS. Kiitokset Juuso Peltoniemelle ja Antti Heiskalalle

Site Meter

Hyysäri julkaisi eilen seuraavan uutisen:

Kysely: Seksuaali- vähemmistöt hyväksytään Lapissa

JYVÄSKYLÄ. Enemmistö suomalaisista hyväksyy lehden päätoimittajaksi lesbon tai homon.

Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaisen teettämästä gallupista selviää, että erityisen suvaitsevasti päätoimittajan homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan Lapissa.

Lapin läänissä julkihomon päätoimittajan hyväksyisi 93 prosenttia vastaajista. Koko maan hyväksymislukema jää 85 prosenttiin.

Myöskään lääkärin, opettajan, poliisin, papin, presidentin, upseerin ja pop-tähden homous ei ole enemmistölle ongelma.

Huonoimmin koko maassa hyväksytään papin tai presidentin homous. Homopresidentin hyväksyisi 64 prosenttia, homopapin puolestaan 69 prosenttia vastaajista.

Taloustutkimus haastatteli kyselyä varten yli tuhatta 15–79-vuotiasta suomalaista kuluneen viikon aikana.

STT

Kun tätä kirjoitusta tarkastelee hieman tarkemmin, muutama asia pistää silmään:

* Otos noin tuhat suomalaista ja kyselyalueena koko Suomi.

Tämän perusteella kirjoittaja heittää seuraavat väitteet:
* enemmistö suomalaisista.
* Lapin läänissä julkihomon päätoimittajan hyväksyisi 93 prosenttia vastaajista. Koko maan hyväksymislukema jää 85 prosenttiin.

… ja jatkaa – komean aasinsillan kautta oikaisten – seuraavaan yleistykseen:

* Myöskään lääkärin, opettajan, poliisin, papin, presidentin, upseerin ja pop-tähden homous ei ole enemmistölle ongelma.

Rohkeita heittoja valtakunnan ykköslehdeltä – otantana (ilmeisesti mielipiteensä mukaan valitut) tuhat suomalaista.

Tässä ei ole kyse mielipidekyselystä, kyse on mielipiteenmuokkauskyselystä. Se viemäri, jonne HS:n edustama ja toteuttama journalismi on sukeltanut, haisee ja vahvasti.

Lähde: HS

Jk. Hieman samanlaista (ja aivan yhtä uskottavaa) propagandaa edustaa erään moniottelijan ja erään miekkailijan käynnistämä (helposti manipoluitava) addressi käsisaeiden kieltämiseksi tunnepohjalta.

Tuon addressin luotettavuudesta saa parhaimman kuvan kun katselee addressissa olevia allekirjoituksia. Hyvänä esimerkkinä Sepe Susi, Ankkalinna. Tuosta listasta löytyy myös erään lähisukulaiseni ja parin tuttavani nimet – vaikka he eivät ole itse niitä sinne laittaneet eivätkä kyseistä addressia allekirjoittaneet.

Se siitä ja senkin uskottavuudesta.