Tuntuuko tutulta?

Suomalaista menettelyä on vaieta totuudesta ja olla auttamatta köyhää samaan oikeutta.

Jaakko Laurinpoika Teitti joka toimi Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan sihteerinä ja kirjoitti virassa ollessaan vuosien 1555–1557 välillä virallisen valitusluettelon aatelin väärinkäytöksistä.

Teitti oli oikeassa. Tuo valitusluettelo julkaistiin vasta vuonna 1894.

Lähde: Kansallisarkisto

Advertisement

 

Kiihottaako HS kansanryhmää vastaan?

Helsingin Sanomat – eli Hyysäri – julkaisee mielipidesivuillaan kansalaisten mielipidekirjoituksia ja ohjeistaa kirjoittajia varsin selvästi.

Mielipidesivustollaan kyseinen lehti kertoo, että Helsingin Sanomien mielipidesivu on kaikille avoin keskustelufoorumi.  Kirjoittajaa ohjeistetaan kirjoittamaan napakasti. Ohjeissa lukee myös, että ota kantaa, mutta älä herjaa tai loukkaa ketään. Kirjoitusten on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia.

Nimimerkillä kirjoittamisen Hyysäri ilmoittaa hyväksyvänsä vain poikkeustapauksissa. Hyväksyttäviä syitä ovat kyseisen mielipideaviisin mukaan esimerkiksi omaan terveyteen, taloudelliseen asemaan tai muihin arkaluonteisiin aiheisiin liittyvät asiat.

Ilmeisesti suomalaisvihan lietsominen ja suomalaisten halventaminen riittää myös siihen, että HS julkaisee mielipidekirjoituksen nimimerkillä.  Minkäänlaista muuta johtopäätöstä ei voi tehdä tästä lehden omaksumasta linjasta, kun lukee tänään nimimerkillä julkaistun ehdan rasistisen roiskauksen tuolta mielipidesivulta.

Muslimimies päihittää suomalaismiehen mennen tullen
Kahdessa peräkkäisessä sunnuntain Hesarissa on ollut kirjoitus koskien islamia ja maahanmuuttajia. Molemmat ovat olleet hyvin mustavalkoisia, mutta jokaisellahan on oikeus mielipiteeseensä.

En ole kuitenkaan nähnyt vielä missään suoraa puhetta siitä, miksi suomalainen nainen ottaa mielellään miehekseen muslimin.

Yksi tärkeimmistä syistä on alkoholi. Muslimimies kun ei kumarra pyhälle perjantaipullolle ja seuraavana päivänä konttaa kankkusessa. Henki ei haise, ja seksi luistaa. Henkilökohtainen hygienia on myös aivan toista luokkaa kuin keskiverto suomalaismiehellä.

Tämän lisäksi perhearvot ovat kunniassa. Palkka tuodaan kotiin, ja vaimo päättää, mihin se käytetään. Vaimolle ei puhuta rumasti, ei haukuta eikä lyödä ja ruuasta kiitetään kauniisti.

Koskaan ei ole suomalainen mies arvostanut minua niin kuin muslimi.

Kaikki maahanmuuttajat, olkaa tervetulleita, käykää suomen kielen kurssi ja menkää töihin. Vaimo odottaa ilolla illalla!

ONNELLINEN ISLAMISTA
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Kun tämä kansanryhmää vastaan kiihottaminen on viime aikoina ollut kovasti tapetilla – esimerkiksi Jussi Halla-ahon oikeudenkäynnin yhteydessä, teen tässä ja nyt anonyymin tutkintapyynnön poliisille.

Pyydän poliisia tutkimaan ovatko kyseisen kirjoituksen kirjoittaja kirjoittajana ja Helsingin Sanomat joukkotiedotusvälineenä, syyllistyneet erikseen tai yhdessä kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Täyttääkö tämä teksti tunnusmerkistön sellaissen tekoon, joka määritellään rikoslaissa, että joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi?

Minun mielestäni se täyttää. Mitä mieltä sitten lukijat ovat?

Lähteet: Finlex, HS

 

Viikon mokutus 01/09

Maahanmuuton ansiosta Suomen väkiluku kasvaa tänä vuonna enemmän kuin vuosiin. Väkiluku nousee arviolta 5 325 600 ihmiseen, mikä on 25 100 suomalaista enemmän kuin vuonna 2007.

Penaali Milka Sauvala, Hyysärissä 30.12.2008

Maahanmuuton ansiosta?

Onko keinotekoinen väestömäärän kasvattaminen, sosiaaliturismi tai väestömäärän keinotekoinen ylläpito jotenkin ansiokasta? Onko Milka on unohtanut ilmastonmuutoksen, globalisaation, ihmiskaupan, puoliorjatyön, kansainvälisen rikollisuuden ja kolonialismin vaikutukset?

Puhumattakaan alkuperäisväestön oikeuksista ja kansanvallasta.

 

Laskee – kuin Helsingin Sanomien levikki

Kun luen nykyisellä punavihreällä tavalla toimitettua Hyysäriä, en ihmettele oikeastaan yhtään sitä, että tuon ainoan valtakunnallisen päivälehden levikki on tasaisessa laskussa:

2001 446 380
2002 441 325
2003 439 618
2004 434 472
2005 430 785
2006 426 117
2007 419 791

Vuoden 2008 tuloksia odotellessa, jokainen voi tehdä hyvän päätöksen ja erota Erkosta. Sen voi tehdä täällä.

Lähde: Levikintarkastus

 

Slummi-Reetta

Hyysärin toimituskunnan kruununjalokivi, Reetta Räty, on vaihtanut missionsa pahkasikajournalismista slummijournalismiin.

Kuusamosta kotosin oleva – mutta nykyisin Helsingin Kallion kaupunginosassa asuva – touhutätimme on kirjoittanut työnantajansa lippulaivassa ja sen blogosfäärissä) tänään keskustelun avauksena maassamuuttoon kohdistuvan tekstin, joka on otsikoitu Onko pakkomuuton suunnalla väliä?

Jotta en syyllistyisi väkivaltaan Reetan hengentuotetta kohtaan, lainaan sen kokonaisuudessaan tänne:

Onko pakkomuuton suunnalla väliä?

Kollega ja koulukaveri Kuusamossa on hermostunut Helsingin Sanomien Kainuu-kirjoittelusta.

”Kainuu on helvetti helsinkiläisille”, kirjoittaa toimittaja Petri Karjalainen kolumnissaan Koillissanomissa.

Alueellistamisesta on tosiaan kirjoitettu Hesarissa usein juuri pääkaupunkiseudun työntekijöiden näkökulmasta: miltä se tuntuu, kun työpaikka pakkosiirretään satojen kilometrien päähän, kauas kodista, ystävistä ja puolison työpaikasta.

Mutta Karjalaisella on hyvä pointti kirjoituksessaan:

”Tekeekö muuttaminen kipeää vain helsinkiläiselle?”

Hän muistuttaa, että tarina pakolaiseksi joutumisesta omassa maassa kuulostaa tutulta Kuusamosta käsin.

Vain muuttokuorman suunta on toinen.

Maaseudun autioituminen – ja autioittaminen – merkitsee sitä, että tuhatmäärin ihmisiä (pakko)siirretään vuosittain pääkaupunkiseudulle asumaan.

Tilanne on ihan sama: miltä tuntuu muuttaa satojen kilometrien päähän, kauas kodista ja ystävistä?

Kuusamosta – joka ei ole mitään Kainuuta, vaan Koillismaata – käsin ei käsitä, miksi juuri pohjoiseen muuttaminen olisi niin kamalaa. Ettekö tajua: korvesta saa kohtuuhinnalla palatsin järven rannalta!

Vaan eikö ihmisen pitäisi saada asua missä huvittaa?

Alueellistamisessa on järkeä, pitkällä tähtäimellä. Sillä pyritään luomaan tilanne, jossa Suomen sisäiset muuttokuormat eivät aina suuntaisi pohjoisesta etelään.

Parkua tietenkin tulee.

Entä lopputulos?

Eivät helsinkiläiset lähde millään politiikalla maakuntiin. Täällä on elämää, ja vaihtoehtoja.

Maaseudun tilanne on toinen.

Jos vaihtoehtoja ei ole, ei ole kohta elämääkään.

Täytyy myöntää – asiallinen avaus päivänpolttavaan kysymykseen.

Mutta …

Onko keskustalaisten harjoittaman siltarumpupolitiikan myötäily ja siihen liittyvä valtion virastojen siirto väkisin (työntekijöiden tai heidän perheensä mielipiteestä pätkääkään välittämättä) kuitenkaan aito ja kestävä tapa luoda maaseudulle uutta elämää?

Eikö tuollainen politiikka ole kuitenkin vedenkantamista toiseen kaivoon ja erittäin ikävä takauma keskusjohtoisesta ja autoritäärisestä hallintopolitiikasta? Minusta tässä haisee ikävällä tavalla vanha ruotsalainen ja venäläinen itsehallitsijan tapa käskeä suomalaisia. Tai toisin päin tarkastellen – tunkiolle tuoksahtava vasemmistolainen minä-tiedän-mikä-sinulle-on-parhaaksi-ajattelutapa.

Kyse ei todellakaan siitä, onko Reetan (tai minun) mielestä ihmiselämän autuus elää luonnonläheisesti ja huokealla – kyse on siitä, että ihmisiä (joilla on juuret ja perhe) ei voi valtiovallan mahtikäskyllä asuttaa erämaahan vastoin näiden omaa tahtoa. Siitä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.

Eräs ihmisryhmä perheineen on siirtymisvelvollinen – ammattisotilaat. Mutta tuokin asia on tiedossa silloin kun uralle lähtee – tai avioituu sotilaan kanssa. Se on tietoinen valinta.

Mutta – noin muuten – ei hallitus voi siirrellä suomalaisia ihmisiä ja täysivaltaisia kansalaisia omassa maassaan rauhan aikana kuin karjaa.

Tällainen hallintopolitiikka ei – omasta mielestäni – ole tervettä. Ei sekään tietysti oikein ole, että ihmiset joutuvat siirtymään kasvukeskuksiin uransa vuoksi. Tämä kuitenkin tapahtuu – yleensä – nuorella iällä ja omasta tahdosta.

Minullakaan ei ole tähän asiaan viisasten kiveä. Olen joskus aikaisemminkin pähkäillyt tätä kysymystä.

Mutta eräs ehdotus minulla kuitenkin on. Kun suomalainen yhteiskunta muuttuu enemmän ja enemmän tietotekniikkaan tukeutuvaksi palveluyhteiskunnaksi, yhteiskunta voisi hyvinkin huokutella yrityksiä siirtänmään suuremman osan etätyöstä harvaan asutuille seuduille. Tämän kautta palvelut ja alueiden säilyminen asuttuina saataiaiin taattua – ympärivuotisesti, eikä pelkän hiihtosesongin aikana.

Miksi Reetta sitten otti sitten juuri tämän asian, juuri tänään esille?

Mieleeni juolahti muutama asia. Reetta on muuttanut Kuusamosta Helsinkiin. Helsinki ei kuitenkaan – Reetan kauhuksi – ollut niiiiiiiin monikulttuurinen kuin hän haluaisi.

Tähän samaan aikaan elämme sen totuuden kanssa, että Helsinkiin tulvii enemmän ja enemmän maahanmuuttajia. Pääasiassa niitä, joiden työllistyminen on vaikeaa. Tämän asian nosti tänään ensimmäisenä poliitikkona pöydälle Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen.

Se miljoonan ruplan kysymys.

Haluaako Reetta kenties tyhjentää Helsingin stadilaisista (kostaakseen oman muuttonsa), maahanmuuttokriittisistä (sehän edustaa hänen kannaltaan ns. väärää ajattelua) vai ihan kaikista suomalaisista (saadakseen ihqulle monikulttuurisuudelleen lisää tilaa)?

Olkoon vastaus ihan mikä tahansa noista vaihtoehdoista – se on kuitenkin tulevaisuuden kannalta väärä. Tosin se, että Helsinki slummiutuu ja suomalaiset muuttavat maaseudulle, saattaa olla tulevaisuudessa aivan oikeakin – vapaaehtoinen – vaihtoehto.

Toivottavasti näin ei kuitenkaan tapahdu. Suomi tarvitsee myös asutuskeskuksia – asutun maaseudun lisäksi.

Suomi on hyvä maa suomalaisille. Haluan sen pysyvänkin sellaisena – ja asutettuna Hangosta Petsamoon... öh, Utsjoelle.

 

Vale, emävale, Ilta-Sanomat

Ottamatta tässä mitenkään kantaa siihen kuka on ns.uusnatsi tai ns.uusstalinisti, on silti mielenkiintoista tarkastella Erkkokonsernin punavihreään sävyyn pukeutuneen Ilta-Sanomien toimituksellista ja journalistista etiikkaa.

Ilta- Sanomat julkaisi sunnuntaina 30.11.2008 – kello 20:56 – tällaisen uutisen (korostukset blogia pitävän tahon tekemiä):

Uusnatsit heittelivät poliiseja pulloilla Ruotsissa
30.11.2008 20:56

Ainakin neljä ihmistä pidätettiin sunnuntaina Lundissa Etelä-Ruotsissa, kun uusnatsien ja heitä vastustaneiden vasemmistolaisten mielenosoitukset muuttuivat väkivaltaisiksi.

Paikallisten tiedostusvälineiden mukaan vasemmistoaktivistit yrittivät estää noin 50 äärioikeistolaista marssimasta kuningas Kaarle XII:n muistomerkille.

Kuningas on äärioikeistolaisten ja natsien sankari, jota he muistavat joka vuosi marsseissaan.

Uusnatseja vastustaneet mielenosoittajat alkoivat viskoa ryhmittymiä erossa toisistaan pitäviä poliiseja katukivillä ja pulloilla. Paikalle oli komennettu runsaasti ratsu- ja mellakkapoliiseja. Uusnatseilla oli mielenosoitukseensa lupa, vasemmistolaisilla ei.Myös Tukholmassa varauduttiin ääriryhmien yhteenottoihin.

Useita ihmisiä pidätettiin kun kaksi äärioikeistoryhmää marssi keskustan läpi iltapäivällä.

Loistavaa roskajournalismia, etten sanoisi. Uhrista tehdään yhdellä otsikkolauseella syyllinen. Uskottavuutensa – ja levikkinsä – parantamiseksi, sekä Ilta-Sanomien että Helsingin Sanomien olisi syytä tehdä julkinen anteeksipyyntö ja noin seitsemän vuoden ajan tasaisella rytmillä julkisuuteen annettavia katumusharjoituksia:

Emme valehtele emmekä propagoi enää – koskaan. Emme valehtele emmekä propagoi enää – koskaan. Emme valehtele emmekä propagoi enää – koskaan. Emme valehtele emmekä propagoi enää – koskaan. Emme valehtele emmekä propagoi enää – koskaan. Emme valehtele emmekä propagoi enää – koskaan. Emme valehtele emmekä propagoi enää – koskaan. Emme valehtele emmekä propagoi enää – koskaan. Emme valehtele emmekä propagoi enää – koskaan.

Mutta ei tässä vielä kaikki.

Kun asiaa ihmeteltiin nimimerkki JL:n toimesta, Jussi Halla-ahon vieraskirjassa, näille Erkolle rahaa tekeville penaaleille tuli kiire peitellä jälkiään ja muuttaa kirjoittamaansa ”uutista”.

Uudempi versio – 30.11.2008, kello 21:55 – on sitten seuraava:

Uusnatseja vastustaneet heittelivät poliiseja pulloilla Ruotsissa
30.11.2008 21:55

Ainakin neljä ihmistä pidätettiin sunnuntaina Lundissa Etelä-Ruotsissa, kun uusnatsien ja heitä vastustaneiden vasemmistolaisten mielenosoitukset muuttuivat väkivaltaisiksi.

Paikallisten tiedostusvälineiden mukaan vasemmistoaktivistit yrittivät estää noin 50 äärioikeistolaista marssimasta kuningas Kaarle XII:n muistomerkille.

Kuningas on äärioikeistolaisten ja natsien sankari, jota he muistavat joka vuosi marsseissaan.

Uusnatseja vastustaneet mielenosoittajat alkoivat viskoa ryhmittymiä erossa toisistaan pitäviä poliiseja katukivillä ja pulloilla. Paikalle oli komennettu runsaasti ratsu- ja mellakkapoliiseja. Uusnatseilla oli mielenosoitukseensa lupa, vasemmistolaisilla ei.Myös Tukholmassa varauduttiin ääriryhmien yhteenottoihin.

Useita ihmisiä pidätettiin kun kaksi äärioikeistoryhmää marssi keskustan läpi iltapäivällä.
STT-TT

Näin siis Ilta-Sanomat.

Ruotsin poliisia edustanut Håkan Jarborg Eriksson sanoi – toisen samaan konserniin kuuluvan lehden mukaan – seuraavasti Lundissa:

Olemme tyytyväisiä, että äärioikeistolaiset saivat toteutettua marssinsa, vaikka reittiä pitikin muuttaa.

Nämä rauhaa rakastavat ja suvaitsevat äärivasemmistolaiset heittelivät Lundissa poliisia katukivillä, pulloilla ja soihduilla. Tukholmassa vasemmiston aktivisti räjäyttelivät paukkupommeja ja huusivat iskulauseita. Äärivasemmiston laittomien ja kyseenalaisten saavutusten todelliseksi huipennukseksi ainakin kaksi ihmistä on loukkaantunut vakavasti.

Minä en edusta henkilökohtaisesti sen enempää äärioikeistoa kuin -vasemmistoakaan. Henkilökohtaisesti minua vituttaa tässä asiassa se, että:

1. Äärivasemmisto ei kunnioita sananvapautta, ei järjestäytymisoikeutta, ei mielipiteenvapautta, eikä etenkään toisen ihmisen vakaumusta eikä mielipidettä, ei laillista mielenosoitusta, ei yksityistä tai julkista omaisuutta, ei yhteiskuntarauhaa eikä toisen ihmisen koskemattomuutta.
2. Sanomakonserniin kuuluva lehti valehtelee – estoitta.

Kannattaa muistaa, että sananvapautta, illmaisunvapautta, yhteiskuntarauhaa, henkilön koskemattomuutta, järjestymisvapautta, julkaisuvapautta, VAT69:ää, sahtia, Jussi Halla-ahoa, perussuomalaisia, saunakulttuuria, HK:n sinistä,keskiolutta, kansantanhuja, paloposteja, roskakoreja, Radio Jore Vaania, Kullervon anonymiteetiä, kansanvaltaa, Eirassa asumista, Timo Soinia, ns.oikeistoa ja äänioikeutta vastaan käynnistetyn mustamaalauskampanjan päärumpaleita on tuon kyseisen roskalehden – varsin suurta näkyvyyttä saanut – toimittaja Sanna Ukkola.

Hyvä Sanna, hyvä IS – ette te tarvitse vihollisia…

Lähde: IS

 

James O´Connorilla on ongelma

Erään yliopiston stalinismin politiikan laitoksen kasvatti James O´Connor näyttää saaneen lisää ongelmia.

Hänen aikaisempi julkisuuteen tullut ongelmansa liittyi PerusSuomalaisten vaalivoittoon. Hänelle tuntui olevan täysin mahdotonta hyväksyä se, että demokratiassa nimeltään Suomi, äänioikeutetut kansalaiset äänestivät hänen mielestään väärin.

Tämän vuoksi hän kiukutteli – ehkä hieman harkitsemattomasti omalla nimellään – myös Hyysärin Lukijain leperryksiä-osastolla. Kommentoin tuota vihakirjoitusta tuoreltaan täällä.

Kommenttini näyttää sitten aiheuttaneen uuden kiukunpuuskan. Tämän kevyen henkäyksensä kohteeksi O´Connor on tällä kerralla valinnut anonymiteettini ja tuossa kirjoituksessani esiin nostamat kaksi asiaa – asiayhteydestään (sic!) irti revittyinä.

Vihervasemmiston omaksuman tavan mukaan, hyökkäys kohdistuu tässä tapauksessa Teemu Lahtiseen eikä minuun. Aivan samoin tapahtui ViNa:n hyökkäyksessä Jussi Halla-ahoa vastaan – se kohdistettiin Timo Soiniin.

Aika veijareita nämä vihervasemmistolaiset…

Oikeus anonymiteettiin

Anonyyminä kirjoittaminen on samanlainen asia kuin äänestäminen ja vaalisalaisuus – demokratiassa ne ovat lainsäädännöllä suojattuja ja turvattuja oikeuksia. Aina kun joku tai jokin vaatii anonymiteetin tai vaalisalaisuuden murtamista, esittää sananvapautta kaventamaan pyrkiviä ehdotuksia tai väittää kansan äänestäneen väärin, demokratian suojelukoneistojen on syytä herkistyä ja tutkia minkälainen totalitaristi löytyy noiden vaatimusten takaa?

Anonymiteetti takaa sananvapauden myös niille, jotka eivät virkansa, työnsä tai yhteiskunnallisen asemansa vuoksi pysty julkisuudessa kertomaan omaa mielipidettään, koska se poikkeaa kyseisen ihmisen ns. viran puolesta pakotettuna esittämästä mielipiteestä.

Anonymiteetin eräitä puolia on myös se, ettei tarvitse menettää julkisesti kasvojaan – esimerkiksi tilanteessa, jossa kirjoittaa samanlaista kiihkoilevaa puutaheinää, kuin mitä O´Connor kirjoitteli taannoisessa lukijan leperryksessään Hyysärin yleisönosastolla.

Ja kuten jo totesin, anonymiteettikirjoittelu on loistava keino etsiä ihmisiä, jotka eivät ole oikein sisäistäneet kansanvallan syvintä olemusta. Ihmisiä, jotka haluavat pakottaa kanssakansalaisensa ajattelemaan samoin kuin he itse.

Valloitussodan jatke

O´Connoria tuntuu häiritsevän toteamukseni siitä, että – clausewitziläisittäin – näen ns.uussuomalaisten aktiivisen osallistumisen politiikkaan olevan – kansallismielisesti ja isänmaallisesti katsoen – eräänlainen valloitussodan jatke.

Kuten tässäkin tapauksessa.

Valtio-opillisesti tarkastellen sota on politiikan jatke ja päin vastoin. Kumpikaan toimi ei ole irrallaan toisesta. Jokainen valloittaja haluaa alistaa valtaamansa maan (tehdä puolustuskyvyttömäksi) ilman väkivaltaa ja omia tappioita. Tuoreimpina esimerkkeinä onnistuneista tällaisista toimista kanntaat muistella A.Hitlerin Itävallan ja Sudeettialueiden kaappauksia. Tai aidan toiselta puolelta Baltian maiden sovjetisointi ja etniset puhdistukset vuonna 1940.

Toisaalta sodassa ja diplomatiassa on myös sattumatekijä. Tämän vuoksi sekä NL:n harjoittama diplomaattinen painostuspolitiikka, että sitä seurannut ekspansiivinen hyökkäyssota, kärsivät tappion Suomen kohdalla.

Suomi ei taipunut eikä taittunut.

Tätä historiaa ja sitä totuutta vasten tarkasteltuna, että Suomi on kulttuurisesti eräs homogeenisimpiä eurooppalaisia kansallisvaltioita, O´Connorin, vihervasemmiston ja ns.uussuomalaisten ajama Suomen monikulturisointi on vain valloitussodan jatke. Jatke, jossa pyritään politiikan keinoin ja suomalaisten joukossa olevaa ns.viidettä kolonnaa hyödyntäen vaihtamaan kansallisvaltio monikulttuuriseen valtioon.

Ne maahanmuuttajat, jotka ovat integroituneet yhteiskuntaamme ja haluavat vaikuttaa suomalaisina Suomessa ovat mitä tervetullein osa päättämään yhteisistä asioistamme. He eivät tosin käytä itsestään nimeä uussuomalainen vaan maahanmuuttajataustainen suomalainen.

Ongelma ei kuitenkaan ole maahanmuuttaja tai uussuomalaisuus. Ongelma on kotimainen vihervasemmisto, joka käyttää maahanmuuttajia keppihevosenaan ajaessaan omia tavoitteitaan.

Minusta on ollut jotenkin huvittavaa seuratta kukkahattutätien ja -setien reaktioita silloin, kun maahanmuuttaja ei käyttäydy vihervasemmiston haluamalla tavalla ja osoittautuukin aivan toisenlaiseksi kuin nämä hyysärit kuvittelevat.

Voi sitä itkua ja valitusta. Näistä idealisminsa sokaisemista huuhaailijoista välittyy kuva siitä, millainen todellinen siirtomaaisäntä oli aikoinaan.

Eivät maahanmuuttajat ole mikään homogeeninen joukko vasemmistolaisia, vihreitä, halpaa työvoimaa, suomenruotsalaistettavia tai pieniä tahdottomia lapsia. He ovat hyvin kirjava ja monikulttuurinen joukko.

Sanan varsinaisessa merkityksessä.

Isäntäväki ja vieraat

Jostain syystä O´Connor ei pitänyt myöskään tästä kirjoituksestani:

Kun O´Connor jatkaa, että ulkomaalaispelolla ratsastavien tulisi lopettaa monologinsa samaa mieltä olevien piireissä , niin minulla nousevat niskakarvat pystyyn. Millä oikeudella vieras kertoo miten isännän on elettävä? Lisäksi O´Connor tuntuu unohtaneen, että Suomi on yhdenvertaisuuteen kansalaistensa kesken perustuva kansalaisyhteiskunta.

O´Connor ei ilmeisesti hyväksy sitä, että suomalaiset saavat itse päättää – oman demokratiansa – sisällä omista asioistaan? Hän ei ilmeisesti hyväksy myöskään sitä, että Suomi on yhdenvertaisuuteen kansalaistensa kesken perustuva kansalaisyhteiskunta?

Varsin mielenkiintoista…

Kuten sekin, että viimeisellä oksennuksellaan O´Connor todisti sekä Lahtisen ja minun olleen tässä asiassa oikeassa. Se on paljon, koska olemme Lahtisen kanssa aika monesta asiasta eri mieltä. Isänmaallisuus ja maahanmuuttopolitiikka ovat niitä aiheita, joista olemme suurin piirtein samaa mieltä.

Me kansallismieliset olemme yksilöitä – emme homogeeninen ja aivopesty joukko jonkun tai jonkin opetuslapsia. Emme ole myöskään pelkästään poliittisesti perussuomalaisia. Yhtä kaikki – kuten aikaisemmassa kirjoituksessani totesin – meitä yhdistävä kansallismielisyys on perustaltaan arvokonservatismia.

Sellaista, joka pyrkii säilyttämään turvallisen ja vakaan kansallisvaltioon perustuvan hyvinvointiyhteiskunnan myös jälkipolville. Syy miksi maahanmuuttokysymys nousee pintaan, lienee suurimmalle osalle suomalaisista hyvin selvä. Laajeneva ja voimistuva – hillitsemätön – maahanmuutto ja sen mukanaan saapuvat monikulttuurisuusvaatimukset ovat akuutein näköpiirissä oleva uhka kansallisvaltiolle ja sen yhtenäisyydelle.

Kansallismielisyys ei – edelleenkään – perustu ulkomaalaisvastaisuuteen. Se perustuu oman kulttuurin ja kansan rakastamiseen. Käsite ulkomaalaisvastainen on vääristelyä ja leimakirveen heiluttamista sellaisten ihmisten suuntaan, jotka haluavat elää rauhassa oman kultuurinsa piirissä.

—

Syy miksi O´Connor kiukuttelee anonymiteettikirjoittelua vastaan saattaa olla myös se, että hän itse joutuu kirjoittamaan omalla nimellään. Näin siksi, että hän pystyy tekemään näitä suomalaisen yhteiskunnan kannalta – varmaankin? – elintärkeitä tutkimuksiaan erilaisten apurahojen turvin.

Tällä apuraha-metodilla ei tarvitse miettiä ja huolehtia sitä miten hoitaa oikea ja todellista virkaa tai tekee oikeita ja todellisia töitä – omien elinkustannustensa kattamiseksi ja valtion yhteisen kassan kartuttamiseksi.

Sen kassan, josta maksetaan myös kaiken maailman höpö-höpötutkimukset ja yhteiskuntamme sisäisen kaaoksen valmistelu ja suunnittelu.

Eli veronmaksajat rahoittavat näinkin eräänlaista valloitusodan jatketta

Lähde: HS

 

Tehotonta työvoimapolitiikkaa

Tarvitseeko Suomi paluumuuttajia?

Näin kysyy paluumuuttaja Eeva Liinaharja päivän Hyysärin yleisönosastolla. Hän kertoo kokemuksistaan suomalaisen työvoimahallinnon byrokratian ja tehottomuuden rattaissa.

Tarvitseeko Suomi paluumuuttajia?

Suomalaiset vanhenevat, ja uusia keinoja työvoimapulaan yritetään löytää kotouttamalla ja kouluttamalla maahanmuuttajia. Yksinkertaisimpiinkin töihin vaaditaan kielitaitoa, joten ulkomaalaiset istuvat koulun penkillä.

Hallituksen toivomus on lisäksi, että suomalaiset pysyisivät työelämässä entistä kauemmin. Karu totuus on, että alle 60-vuotiaita yhä sanotaan irti vakavaraisista yrityksistä tekaistuin perustein.

Poliitikkojen ja elinkeinoelämän oletuksena näyttää olevan, että raskaista irtisanomisprosesseista putkahtaa ilmoille intoa puhkuvia 57-vuotiaita, jotka heti syöksyvät lähihoitajakoulutukseen ja valmistuvat 59-vuotiaina.

Tähän Suomeen laskeutuu ikääntynyt paluumuuttaja ja ilmoittautuu työnhakijaksi.

Työuraa ulkomailla on 25 vuotta pankissa ja sieltä ulkoistamisen seurauksena kymmenen vuotta kodinhoitajana. Hän puhuu täydellistä suomea ja on valmis mihin tahansa työhön. Työvoimatoimisto suosittelee kurssia ”Kuinka työllistän itseni”.

Kurssista luvataan jopa maksaa pientä päivärahaa. Sillä rahalla ei kuitenkaan elä kuin nuori, joka saa asua vanhempiensa kotona.

Kaikki paluumuuttajat eivät ole onnistuneet keräämään miljoonia maailmalta vaan ovat tavallisia ihmisiä, jotka tarvitsevat säännölliset ja kohtuulliset tulot selviytyäkseen elämästä.

Siispä selaamaan työvoimatoimiston avoimia työpaikkoja. Päivästä toiseen paluumuuttaja ajaa bussilla, junalla tai metrolla ympäriinsä esittäytymässä hoitolaitoksissa, palveluyrityksissä, kodeissa, siivousfirmoissa, rekrytointitapahtumissa laihoin tuloksin. Yritteliäisyydessä ei ole vikaa.

Sitten tärppää. Yksityinen palveluyritys antaa hänelle seitsemän avainta ja osoitteet: pitäisi käydä iltakierroksella mummojen ja vaarien luona.

Seuraavana päivänä on työvuoro vanhainkodissa vanhuksia syöttämässä vakituisemman työntekijän sairastuttua. Tähän työt loppuvat viikoiksi, eikä rahaa tule mistään. Kelalta ei tipu ropoakaan. Ei ole pakolaisstatusta eikä työmarkkinatukeakaan saa.

Kolmen kuukauden etsimisen jälkeen löytyy sopiva työ henkilökohtaisena avustajana. Työ on säännöllinen, kolmena päivänä viikossa yhteensä 18 tuntia, josta kertyy kuukaudessa 600 euroa. Jos tällä summalla ei elä, pitää löytää lisätyö.

Henkilökohtaisia avustajia tarvitaan, mutta pätkittäisen työn luonteeseen kuuluu, että sekä avun tarvitsijat että työn tekijät joutuvat pätkätyökierteeseen työntekijöiden vaihtuvuuden ja vähäisyyden takia. Jokapäiväinen työnhaku on todella haastavaa, suomeksi vaikeaa, uuvuttavaa.

1990-luvun suurtyöttömyyden vuosina puhuttiin työn puolittamisen tarpeellisuudesta, kun joillakin oli liikaa työtä ja toisilla liian vähän. Asia on nyt ratkaistu. Kunnat, jotka monessa tapauksessa maksavat henkilökohtaisen avustajan palkan, ovat puolittaneet työt. Käytännössä kaksi entistä pienipalkkaista jakaa nyt työnsä ja palkkansa, ja työllisyystilastot kaunistuvat.

Paluumuuttaja harkitsee muuttamista takaisin sinne, mistä keväällä tuli. Ei Suomi häntä tarvitse. Vanhat ja vaivaiset tarvitsevat mutta ei Suomi. Suomi on kalsea maa eikä anna anteeksi sille, joka sen nuorena hylkäsi.

Elämiseen tarvitaan hiukan rahaa, ja moni haluaisi ansaita rahansa itse.

Rahapyramidin (HS 4. 11.) puoli lanttia riittäisi, mutta edes neljänneksestä ei ole takeita. Ehkä paluumuuttaja ei ole osannut pyytää apua oikealla tavalla oikeasta paikasta.

Ketään ei kuitenkaan saa jättää epätietoisuuteen, onko hänen hyväkseen tehty kaikki voitava vaan täytyy perustaa se oikea palveluyritys näitä kysymyksiä varten.

Yrityksen toimenkuvaan on liityttävä jonkinlainen takuu palvelun laadusta ja asiakkaan tyytyväisyydestä.

EEVA LIINAHARJA

Helsinki

Edelleenkin muutama asia on ja pysyy.

Ns. työvoimapula on sodan ja sen jälkeisten suurten ikäluokkien aiheuttama tilastollinen harha. Tämä ongelma poistuu seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana luonnollisella tavalla. Suomen väestö putoaa sen seutrauksena luonnollisella tavalla luonnolliseen noin neljään miljoonaan suomalaiseen.

Tätä totuutta vasten ns. työperäisellä maahanmuutolla on kolme perustarkoitusta.

Ensimmäinen on hankkia entistä halvempaa työvoimaa ja samalla nöyryyyttää myös suomalaista työntekijää. Kyse on uudenaikaisesta ihmiskaupasta ja kehitysmaiden uuskolonialisaatiosta.Ssamalla saadaan aikaan näppärästi eri etnisten ryhmien välistä kitkaa ja konflikeja, joita hallitsija voi puolestaan käyttää tekosyynä kansalaisoikeuksien rajoittamiseen.

Toinen tarkoitus on pitää – jostain minulle käsittämättömästä syystä – Suomen väkiluku yli viidessä miljoonassa ja jopa kasvattaa sitä. Näin silti vaikka vaikka väestöräjähdys on ehdottomasti tärkein ilmastonmuutosta kiihdyttävä syy. Ja näin silti, vaikka työvoimavaltainen teollisuus muuttaa Suomesta halvempien työvoimakustannusten ja olemattoman ympäristönsuojelun maihin – kuten Kiinaan ja Intiaan.

Kolmantena perustarkoituksena näen vihervasemmiston ikiaikaisen unelman rajattomasta maailmasta ja monikulttuurisesta yhteiskunnassta. Sellaisesta, joista kansat on tuhottu, eri etniset ryhmät kilpailevat ja taistelevat keskenään vähentyvistä elinmahdollisuuksista ja ainoastaan voimakkaimmat pärjäävät.

Kun vertaa totuutta Liinaharjan kokemuksiin työvoimahallinnon tehottomuudesta, mieleeni tulee vahvasti sellainen mielikuva, että vika on jossain muualla kuin riittämättömässä suomalaisessa työvoimassa.

Olisiko johdon lisäksi syytä vaihtaa koko jakojärjestelmä ja korvata se täysin uudella, huomattavasti pienemmällä ja paljon tehokkaammalla systeemillä?

Lähde: HS

 

Viikon mokutus 46/08 bertta

Tämä on aivan pakko lisätä Viikon mokutuksiin:

Vähemmistöt yhä poikkeuksia vallankahvassa

Otsikko Hyysärissä 13.11.2008

Kumma juttu…

Miksi vähemmistön pitäisi olla vallankahvassa? Niissä maissa missä näin on päässyt tapahtumaan, ei puhuta enää kansanvaltaisuudesta eikä yhdenvertaisuudesta.

 

Monikulttuuri pähkinänkuoressa

Eilisen Hyysärin yleisönosastolla julkaistiin James O´Connorin monikulttuurista uhoa puhkunut kirjoitus.

Jos kyseinen kirjoitus on HS:n nykyiseen toimituspolitiikkaan kuuluva ja mittatilaustyönä tilattu poliittisen tutkimuksen parissa puuhastelevalta O´Connorilta, en ole yhtään yllättynyt. Jos kyseessä on O´Connorin spontaani kirjoitus, olen lähinnä huolestunut nykyisen kehityksen vauhdista.

Jotta minua ei syytettäisi kontekstista irti olevien asioiden repostelemisesta, liitän eilen julkaistun O´Connorin kirjoituksen tähän kokonaisuudessaan:

Populistipoliitikot unohtavat yhteiskunnan monimutkaisuuden

Perussuomalaisten läpimurron jälkeen kuntavaaleissa on tullut yleiseen tietoon, että puolueen virallisen ohjelman ohella jotkut puolueen jäsenet, kuten Suomen Sisu -järjestön Teemu Lahtinen ja sitoutumaton Jussi Halla-aho valittiin omalla, maahanmuuttokriittisyyteen perustuvalla ohjelmalla.

Muukalaispelko, kovemmissa muodoissaan muukalaisviha ja rasismi, liittyvät olennaisesti yksioikoiseen ja yksinkertaistuneeseen maailmankuvaan. En väitä, että perussuomalaisten puoluejohtaja Timo Soini edustasi tällaista maailmankuvaa.

Vaikka perussuomalaiset ovat viime aikoina saaneet paljon julkisuutta, tietääkseni kukaan ei ole kommentoinut puoleen nimeä. Puolueen itsestänsä käyttämä kömpelöhkö ruotsinkielinen käännös on Sannfinländarna ja englanninkielinen True Finns. Käännökset eivät kuitenkaan vastaa puolueen alkuperäistä nimeä: missä vaiheessa perussuomalaiset muuttuivat Aidoiksi Suomalaisiksi? (Sekä englannin- että ruotsinkieliset sivut ja nimet poistettiin Perussuomalaiset.fi-sivustolta jostain syystä jonkin aikaa sitten.)

Perussuomalaiset ruotsiksi olisi Grund- tai Basfinländarna ja englanniksi Basic Finns. Jälkimmäinen herättäisi ulkomailla varmasti hilpeyttä, sillä tietyissä asiayhteyksissä ”basic” tarkoittaa yksinkertainen. Puolueen nimeksi tulisi siis Yksinkertaiset suomalaiset.

Joidenkin arvostelijoiden mielestä se kuvaisi puolueen linjaa hyvin.

Mielestäni sopivampi nimi olisi Yksinkertaistavat suomalaiset. Populistiksi julistautunut Soini on sanonut, että ”kansan ääni on Jumalan sanaa”. Käytännössä tämä näyttää tarkoittavan, ettei hänen itse tarvitse kehittää rakentavaa poliittista linjaa konkreettiselta pohjalta. Voi vain kuunnella tätä ”jumalaa” ja lähteä mukaan vennamolaisilla heitoilla ja epämääräisillä lupauksilla.

Ongelmana on, että jos kuunnellaan riittävän tarkasti, ei voida olla huomaamatta, että kansa puhuu varsin moniäänisesti ja monesta asiasta.

Nykypäivän monimutkaisuus tekee poliittisesta urasta haastavan erityisesti niille, joille moniarvoisuuden ylläpito on itseisarvo.

Populistit näkevät nyky-yhteiskuntien mutkikkuudessa loistavan mahdollisuuden rakentaa poliittista uraa vastustamalla todellisuuden monimutkaisuutta. Eritaustaiset, etenkin ei-länsimaiset kansallisuudet kelpaavat syntipukin rooliin mitä mainioimmin. He ovat hyvin heikosti edustettuja suomalaisessa politiikassa ja heillä yleensä ottaen on kantaväestöä pienemmät mahdollisuudet työllistyä.

Näin ollen ei ole yllättävää, että esimerkiksi Suomen Sisu -järjestö on saanut ylläpitää yksipuolista kritiikkiä monikulttuurisuutta kohtaan useita vuosia ilman laajaa julkista huomiota.

Blogissaan Halla-aho on tehnyt samaa yli viisi vuotta. Haastattelussa (Ristin Killan Cross Section -lehdessä 2007) Halla-aho on sanonut, että islam on täysimittaisessa sodassa länsimaailmaa vastaan. Halla-ahon omin sanoin: ”Vaihtoehtomme ovat sota ja tuhoutuminen. Meille ei ole annettu mahdollisuutta valita rauhaa.”

Halla-aho on muun muassa vaatinut anteeksipyyntöä Yleltä vedoten rasististen ”väitteiden suuhun panemiseen” A-talk-ohjelmassa. Halla-ahon mukaan tämä vaarantaa hänen turvallisuutensa (HS.fi 31. 10.). Jotkin hänen omista lausahduksistaan – myös silloin, kun ne luetaan asiayhteyksissään – saattavat vaarantaa monien ulkomaalaisten turvallisuuden.

Siirtolaisuus ja maahanmuutto ovat maailmanlaajuisia ilmiöitä, joiden edessä yksinkertaistava, usein nostalgisoiva ja katkeroitunut kansallismielinen politiikka on täysin voimaton.

Jotta Suomen maahanmuutto-, kotouttamis- ja monikulttuurisuuspolitiikka kehittyisi rakentavampaan suuntaan, tarvitaan nähdäkseni asennemuutosta.

Ensinnäkin, maltillisten politiikkojen tulee lopettaa monikulttuurisuuteen liittyvistä ongelmista vaikeneminen.

Toiseksi, uussuomalaisten kannattaisi osallistua entistä aktiivisemmin suomalaiseen politiikkaan. Tämä edellyttää paneutumista asioihin yhdessä.

Kolmanneksi, ulkomaalaispelolla ratsastavien tulisi lopettaa monologinsa samaa mieltä olevien piireissä. On sopeuduttava siihen tosiasiaan, että moniääninen, moniulotteinen maailma tuli Suomeen jäädäkseen jo ajat sitten.

JAMES O’CONNOR
Helsinki

Puskat kahisevat

Ihan aluksi on varmaan todettava, että O´Connor on syvällä pusikossa jo perustavan mielipiteensä kanssa.

Kansallismielisyys ei perustu ulkomaalaisvastaisuuteen – se perustuu oman kulttuurin ja kansan rakastamiseen. Käsite ulkomaalaisvastainen on vääristelyä ja leimakirveen heiluttamista sellaisten ihmisten suuntaan, jotka haluavat elää rauhassa oman kultuurinsa piirissä.

Lisäksi O´Connor näyttäisi olevan täysin sokea sille tosiasialle, että myös hän edustaa kirjoituksineen populismia – vasemmisto- tai monikulttuuripopulismia, ihan kuten haluatte.

Puuttumatta siihen totuuden paljastumisen pelkoon, joka paistaa läpi Suomen Sisun ja Perussuomalaisten repostelemisen takaa, minusta on erittäin ala-arvoista väittää, että muukalaispelko, kovemmissa muodoissaan muukalaisviha ja rasismi, liittyvät olennaisesti yksioikoiseen ja yksinkertaistuneeseen maailmankuvaan. ja viiata sillä kansallismieliseen ajatteluun.

Kansallismielisyys on perustaltaan arvokonservatismia. Sellaista, joka pyrkii säilyttämään turvallisen ja vakaan kansallisvaltioon perustuvan hyvinvointiyhteiskunnan myös jälkipolville. Syy miksi maahanmuuttokysymys nousee pintaan, lienee suurimmalle osalle suomalaisista hyvin selvä.

Laajeneva ja voimistuva – hillitsemätön – maahanmuutto ja sen mukanaan saapuvat monikulltturisuusvaatimukset ovat akuutein näköpiirissä oleva uhka kansallisvaltiolle ja sen yhtenäisyydelle.

O´Connorin harjoittama Jussi Halla-ahon, Perussuomalaisten ja Suomen Sisun demonisointi kaatuu todenäköisesti itseään vastaan – kuten se on jo muualla tehnytkin.

Kunnallisvaalit olivat mainio esimerkki siitä, että vaikka kansan jokapäiväinen elämä on arjen huolia ja ongelmia täynnä, monikulttuuripropaganda uppoaa entistä huonommin suomalaisiin. Kun elävän elämän ja poliittisten puheiden välillä on selvästi näkyvä kuilu, se ei katoa mihinkään rasismipelotteluilla ja kansallismielisten panettelulla.

Päin vastoin.

Vaihtoehto kansainvaellukselle

Kansainvaellus sekä kontrolloimaton ja laiton maahanmuutto ovat maailmanlaajuisia ilmiöitä, joiden edessä ainoastaan yhtenäinen, oman viiteryhmän (muiden kansallisvaltioiden) kesken harjoitettu ja tarpeeksi tiukka kansallismielinen politiikka on paras suoja suojaamaan tuntemaamme hyvinvointiyhteiskuntaa, ympäristöä ja koko maapalloa.

Suurin osa Länsi-Euroopasta sekä Skandinavia alkavat olla menetettyjä. Oikea viiteryhmämme (myös tässä tapauksessa Venäjän) suuntaan saattaisi olla ns. hapankaalivyöhyke – eli entiset Varsovan liiton maat. Asiaa kannattaa ainakin tutkia.

Kansainvaellus paremman elintason ja kattavan sosiaaliturvan piiriin ei ole ratkaisu yhteisiin globaaleihin ongelmiimme. Ratkaisuja pitäisi etsiä kehitysmaissa itsessään – kaivettu vesi ei kaivossa pysy. Eräänä esimerkkinä voisi heittää ilmaan ajatuksen siirtää lännelle avoimesti vihamieliseksi muuttuvaan Kiinaan suunnatut teollisuuden investoinnit esimerkiksi Etelä-Amerikkaan, Afrikkaan ja muualle Aasiaan.

Näin pystyttäisiin luomaan kehitysmaihin aitoja työpaikkoja ja aitoa hyvinvointia. Eläketurva ja naistenlukutaito – oikean ja todellisen työ kautta – on tehokkain tapa alentaa syntyvyttää kehitysmaissa.

Miksi minä vastustan monikulttuurisuutta – etenkin Suomessa?

Niin – minä vastustan henkilökohtaisesti monikulttuurisuutta sen vuoksi, että haluan puhua kotimaassani äidinkieltäni aivan jokaisessa tilanteessa. Haluan elää omassa kulttuuripiirissäni kokematta kovinkaan eksoottisia värinöitä naapureitteni tavoista ja kulttuurista johtuen ja etenkin siksi, että katson meidän nyky-suomalaisten olevan sen verran velkaa edellisille sukupolville, että pyrimme edes huolehtimaan heidän meille jättämästä yhteisestä isänmaastamme, hyvinvointiyhteiskunnastamme sekä niiden saamiseen liittyvien uhrausten kunnioittamisesta.

Kun O´Connor kehottaa esimerkiksi ns. uussuomalaisia osallistumaan entistä aktiivisemmin suomalaiseen politiikkaan, kyseessä on – kansallismielisesti ja isänmaallisesti katsoen – eräänlainen valloitussodan jatke. Tuossa puheenvuorossa on unohdettu se, että kansallisvaltio Suomi on rakennettu suurvaltojen imperialismin kahleista irtautumisen ja kansallisen orjuuden perinnön pohjalle..

Olen edelleen sitä mieltä, että tämä maa ja hyvinvointiyhteiskuntamme on rakennettu ensisijaisesti omalle väelle. Kutsutut vieraat sopivat toki hyvin tämän kartanon nurkkiin, kunhan muistavat asemansa ja käytöstavat. Myös todellisessa hädässä olevat saavat akuuttia apua hätäänsä.

Kun O´Connor jatkaa, että ulkomaalaispelolla ratsastavien tulisi lopettaa monologinsa samaa mieltä olevien piireissä , niin minulla nousevat niskakarvat pystyyn. Millä oikeudella vieras kertoo miten isännän on elettävä? Lisäksi O´Connor tuntuu unohtaneen, että Suomi on yhdenvertaisuuteen kansalaistensa kesken perustuva kansalaisyhteiskunta. Jokaisella meillä kansalaisista on mielipiteen- ja sananvapaus.

On aivan itsestämme kiinni, haluammeko sopeutua siihen, että haluammeko Suomen muuttuvan moniääniseksi ja monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi.

Viime aikojen äänestystuloset ovat näyttäneet aika vahvasti sen, että me emme halua kansallisvaltiomme muuttuvan monikulttuuriseksi.

Näin se vain on, sanoo O´Connor taustajoukkoineen sitten ihan mitä tahansa.

Suomi kuuluu ensisijaisesti suomalaisille

Paradoksaalisinta nykyisessä asemassa on se, että vallankumoukseen ja yhteiskunnan muuttamiseen pyrkivät moku-piirit syyttelevät laillista yhteiskuntaa suojelemaan pyrkiviä piirejä kiihkoilusta ja ääri-ilmiöistä – totuus on kuitenkin täysin päinvastainen.

Tässä o´connoreiden ja vihervasemmiston esittämässä kontekstissa minun on erittäin helppo – ikävä kyllä – nähdä tietynlainen maahanmuutto Suomeen naapureiden kohdistaman imperialismin ja maanvalloituspolitiikan nykyaikaisena muotona ja suoranaisena jatkeena.

Jokaisella kansalla on oikeus jo YK:n peruskirjankin mukaan suvereeniteettiin ja omaan kulttuuri-identitettiin. Nämä ovat ne asiat, joita kansallismieliset ihmiset puolustavat.

Ja siinä sivussa paljon, paljon muutakin suomalaiseen elämänmenoon, ympäristöön ja perusoikeuksiimme kuuluvaa.

Suomi kuuluu ensisijaisesti suomalaisille, vaikka monikulttuuristit asiasta olisivatkin jotain toista mieltä.

Christopher Caldwellia mukaillen voisi todeta, että monikulttuuristit ymmärtävät kyllä täydellisesti sen, että suomalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Lähde: HS

Päivitys 101108 1440: Asiaan ovat ottaneet kantaa myös o´connorismin kohteeksi joutunut Teemu Lahtinen sekä IDA.

 

Minttu Mikkonen : ”väärin äänestetty”

Eräs Hyysärin nykyisen toimittajakaartin hehkuvimpia punatähtiä, Minttu Mikkonen, on taas tänään avannut ajatustensa virran koko kansan ihmeteltäväksi. Hän opettaa Suomen nuorisoa siitä kuinka pitää äänestää oikein kirjoituksessaan Itävallan opetukset.

Näin alkuun on kuitenkin sanottava, että olen eräästä asiasta Mikkosen kanssa samaa mieltä. Nimittäin siitä, että äänestysikärajan laskeminen ei ole tällä hetkellä mitenkään järkevää.

Tosin siitä miksi näin on, siitä asiasta olemmekin jo sitten varsin eri mieltä.

Nimittäin, näin Minttu suoltaa:

Itävallan parlamenttivaalit näyttivät toissa viikolla toteen pelot, jotka Suomessakin pitkälti estävät äänestysikärajan laskemisen 16 vuoteen.

Oikeistopopulistiset Vapauspuolue ja Itävallan tulevaisuusliitto saivat murskavoiton, ja varsinkin alle 18-vuotiaat äänestivät vallanpitäjien ja ulkomaisten tarkkailijoiden näkökulmasta väärin. Laitaoikeiston maahanmuuttovastainen retoriikka vetosi erityisesti alaikäisiin.

Väärän äänestystuloksen pelko jäytää myös suomalaispäättäjiä. Siinä pelossaan he asettavat vuodesta toiseen uusia työryhmiä selvittämään äänestysikärajan laskua mutta eivät uskalla puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Oikeistopopulistiset, laitaoikeisto, maahanmuuttovastainen retoriikka, väärän äänestystuloksen pelko?

Onpa Mintulla soma käsitys kansanvallasta ja demokratiasta.

Suomi on toistaiseksi (vastoin minttujen ja muun vihervasemmiston mielipiteitä) edelleen kansanvaltainen demokratia. Demokratian eäitä perusperiaatteita ovat mielipiteen-, sanan- ja ilmaisunvapaus.

Minttu heiluttaa – jälleen kerran – oikein urakalla leimakirvestään. Mintturetoriikka perustuu muutamaan asiaan. Nimittäin kaiken omasta mielipiteestä eroavan mustamaalaamiseen, oman mielipiteen päsmäämiseen vaikka väkisin ja säännöstöjä rikkomalla sekä periaatteeseen tarkoitus pyhittää keinot.

Se mitä Minttu näppäimistöltään päästää on amatöörimaista, propagandistista, totuutta halveksivaa, likaista, rumaa ja vastenmielistä – ja etenkin kansanvallan periaatteiden vastaista – roskajournalismia.

Onneksi vanha sananlasku nuorisossa on tulevaisuus näyttäisi taas pitävän paikkansa.

Annetaanpa Mintun jatkaa ajatusflatustaan:

Suomessa viime eduskuntavaalien aikaan järjestetyissä nuorisovaaleissa perussuomalaiset sai peräti 7,7 prosenttia 15–17-vuotiaiden äänistä.

Vaikka puolueen ohjelma ei muuten erityisen oikeistolainen olekaan, Timo Soinin julkilupsakan olemuksen taustalla viihtyy ”monikulttuurikriittistä” ja myös avoimen rasistista porukkaa.

Eli nuoriso ajattelee ja äänestää väärin? Pitäisikö nuorison mielipiteitä muuttaa uudelleenkoulutusleireillä oikeiksi?

Monikulttuurikriittisyys tai avoimen rasistinen porukka eivät ole Suomessa rikoksia. Sen sijaan pakottaminen on.

Jokaisen kannattaa muutenkin ajoittain pysähtyä hetkeksi ja miettiä kumpi ryhmä on Suomen ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannalta hyödyllisempi ja kumpi tuhoisampi.

Laillisuutta, kansanvaltaa, turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta, hyvinvointiyhteiskuntaa ja perinteistä suomalaista elämänmenoa puolustavat monikulttuurikriittiset ihmiset vai yhteiskuntaamme tieten tahtoen tai tyhmyyttään tuhoamaan pyrkivät monikulttuurihihhulit?

Minttu Mikkosen missimäisen ja herkän kuoren alla asuu ehta stalinisti – ihminen, joka on valmis kieltämään omistaan poikkeavien ajatusten ja mielipiteiden esittämisen, mahdollisesti jopa niiden ajattelemisen.

Minttu jatkaa (taas tyylilleen & ymmärryskyvylleen uskollisena) perse edellä puuhun:

Nyt kun Kauhajoen tapahtumien jälkeen nuorten asiat taas vähän aikaa kiinnostavat poliitikkoja, voisi sen sijaan pohtia, mikä on mennyt pieleen, jos rasistinen puhe uppoaa nuoriin.

Koulumme ovat monikulttuurisempia kuin koskaan. Paljon huolestuttavampaa kuin äänestysaktiivisuuden lasku onkin se, jos kouluissa kasvaa sukupolvi, jolle oma luokkatoveri on vihollinen.

Vastasit muuten Minttu juuri ihan itse esittämääsi kysymykseen. Rasismi syntyy kulttuurien kohtaamisesta – eli monikulttuurisuudesta. Mitä monikulttuurisempi yhteisö on sen rasistisempikin se on.

(Tosin Mintulla on tässä asiassa Helsingistä monikulttuurilasien läpi tarkastelevan ihmisen saama vahva perspektivivirhe… )

Siinä Minttu on toki oikeassa, että Kauhajoen ja Jokelan kysymyksiä kannattaa tosin miettiä myös tätä ns. monikulttuurikysymystä vasten.

Kuten Jokelan tapauksen jälkeen julkisuudessa todettiin, kehyskuntien nopea kehitys ja väestönkasvu aiheuttavat tilanteen, jossa infra ja julkiset palvelut pysty vastaamaan samaan aikaan syntyviin haasteisin, kaikkien resurssien ollessa kasvuvaiheessa riittämättömiä.

Kauhajoen tapauksen eräs taustatekijä on ilmeisesti kääntäen sama kuin Jokelan tapauksessa. Maaseudun autioituminen jättää kyllä tarpeettomaksi käyvää infraa, mutta palvelut katoavat.

Näin olemme tilanteessa, jossa lapsiperheet ja nuoriso joutuvat asumaan paikoissa, jotka eivät ole kaupunkia eivätkä maaseutua. Muiden tekijöiden lisäksi myös tätä osatekijää kannattaa tarkastella vakavasti.

Kysymys kuuluukin – miten on mahdollista lisätä resursseja alkuperäisväestön pahoinvoinnin hoitamiseen ja syrjäytymisen estämiseen, kun samaan aikaan pyritään tekemään Suomesta paratiisi kaikille maahamme maamme ulkopuolelta saapuville – sosiaalituristeista vierastyöläisiin?

Kuinka rajallinen määrä rahaa riittää silloin, kun yksikulttuurinen yhteiskunta muutetaan erilaisten vähemmistöjen saalistusmaastoksi ja runsaudensarveksi?

Ei pidä ihmetellä yhtään myöskään sitä, mistä rasismi syntyy.

Kun suomalaislapsi kokee joutuvansa kotimaassaan eriarvoiseen asemaan maahanmuuttajan kanssa, hän katkeroituu. Kun tähän keittoon lisätään kommunikaatiovaikeudet, kulttuurierovaisuudet ja ns.postiivinen syrjintä, niin ainekset vihaan ja rasismiin ovat kasassa.

Ai niin… olihan tuossa leperryksessä toinenkin asia, josta olen Mintun kanssa samaa mieltä. Nyt näyttäisi olevan valitettavan totta, että:

Siinä vaiheessa, kun hallitus joskus tulevaisuudessa alkaa tehdä asiasta selvitystä, on jo liian myöhäistä.

Kyllä – mutta edelleenkin varsin toisen syyn vuoksi kuin mitä Minttu kuvittelee…

Ajattelen siis toisin kuin Minttu, toivottavasti hän ja hänen hengenheimolaisensa eivät pääse valtaan Suomessa. Minun vallassapidostani tuskin olisi kenellekään mitään uhkaa, huolta tai haittaa. Minä uskon sananvapauteen.

Nimittäin, Minttulandiassa joudun olemaan huolissani siitä, mitä saan ja mitä en saa ajatella. Jos asia on henkisistä suvaitsevaisista kiinni, niin jo ennen sitä puolue alkaa julkaista hyväksyttyjen ehdokkaiden listaa ja väärinajattelijat katoavat…

Lähde: HS

Jk. Myös Jussi Halla-aho on tehnyt varsin huvittavia havaintoja Virheet De Röda-poppoon kannanotoista tässä äänestysikärajaa koskevassa keskustelussa. 😀

 

Viikon mokutus 33/08

Maahanmuuttajanaisen pääsy sisään suomalaiseen työelämään vaatii ankaraa ponnistelua…

Työllistymisen esteinä ovat usein työnantajien ennakkoluulot ja kohtuuttomat kielitaitovaatimukset.

Helsingin Sanomat 11.8.2008

 

Eräs vasemmistolainen käsitys demokratiasta

Aina kun luulee nähneensä paljon kaikenlaista eikä mielestään ihmettele enää juuri mitään, niin samassa joku tahvo tulee ja palauttaa käsittämättömyyksillään meikäläisen maanpinnalle.

Ei hallintoon kähmintää, ei ”hyviä veljiä”
Iivari Tahko | 7.8.2008 9:05

Presidentti Tarja Halonen on aivan oikeassa, kun yrittää omalta osaltaan olla huomioimassa koko kansan mielipidettä, eli ei tässäkään tilanteessa, vaikka maan oikeisto voitti vaalit niin syrjäytetä muita tahoja yhteiskunnassa ja varsinkin, demokratiaa on tuettava siltäkin osin, että myös opposition edustajia tulee näin keskeisiin paikkoihin kuin, sanoisinko peräti tähänastisten kokemusten valossa, surullisenkuuluisaan sisäasiainministeriöön.

Maahan ei ole syytä synnyttää maan hallinnon sisälle liikaa ns. värisuoria, jotka taas mahdollistavat ns. kähmintää ja hyvä veli – systeemejä.

Ja käsittääkseni virassa on jo pätevä ja sopiva henkilö sitä hoitamassa, tämäkö nyt syrjäytetään, että vain varmistetaan ”oma mies” paikalle.
Aika härskiksi on mennyt tämä oikeistohallinnointi.

Aikanaan, vasemmistovetoisissa hallinnoinnissa kyllä virkamiehiä nimitettiin myös opposition edustajista, jos olivat sopivia.
Se ero näillä kahdella hallinnoilla on, tunnetuksi on myös tullut nykyisen hallinnon heikko yhteistyökyky maan oppositiovoimien kanssa.

On paljon kinasteltu presidentin valtaoikeuksista.
Tämäkin tapaus osoittaa, että demokratian vahvistamiseksi maassa ei ole mitään syytä oikeuksia vähentää, päinvastoin, niitä voisi lisätä.

Toivottavasti kansalaiset antava tälle maan demokraattiselle kehittämiselle täyden tukensa.

En vaivaudu edes kommentoimaan tätä viikon aivopierua. Mielestäni tämä voi hyvin jäädä aikakirjoihin edustamaan vasemmistolaista käsitystä demokratiasta – vai sanoisimmeko kansandemokratiasta?

Tämä idiotia liittyy Hyysärissä käytyyn keskustelua Tarja Halosen tavasta kävellä enemmistödemokratian ja hallituksen yli. Tällä kertaa aiheena on sisäministeriön kansliapäällikön virka. Eduskunnan ja äänestäjien mandaatilla istuva porvarihallituksemme on kyllästynyt virkaa tällä hetkellä hoitavaan Ritva Viljasen (sd) tyyliin ja tapaan hoitaa tuota keskeistä hallintopaikkaa.

( Olisikohan kyse myös siitä, että hänen hallintotapansa on aivan liian paljon Viljasen poliittisen kannasta ja näkökulmasta riippuvainen. Tällaista objektiivisuuden puutetta on todistetusti havaittavissa muutamissa vasemmistolaisissa korkeaan asemaan asetuissa virkamiehissä nykypäivän Suomessa… )

Halonen on kieltäytynyt tänään presidentin esittelyssä nimittämästä hallituksen yksimielisesti virkaan ehdottamaa prikaatinkenraali Ilkka Laitista. Laitinen toimii tällä hetkellä Varsovassa sijaitsevan EU:n rajaturvallisuusviraston Frontexin pääjohtajana. Hänellä on takanaan pitkä kokemus rajavartiolaitoksesta.

Kansliapäällikön virkaa haki kymmenen ehdokasta, joista vain neljä täytti viralta vaadittavat kelpoisuusehdot. Ulkopuolinen arvioitsija testasi heistä kolme perusteellisesti, ja heistä parhaaksi katsottiin Laitinen. Hakijoiden joukossa oli nykyinen kansliapäällikkö Viljanen.

Ministeriö painottaa, että hakuprosessia on leimannut avoimuus, eikä nimitys ole ”puoluesidonnainen”.

Seurataanpa tilanteen kehittymistä. Ihmisenä pienuutensa ja enemmistöpäätöksiin perustuvan demokratian halveksuntansa useamman kerran osoittanut koko kansan presidenttimme saattaa tehdä tästä päätöksestä puoluepoliittisen.

Toveria ei jätetä – oikeudenmukaisuudesta ja demokratiasta viis. ja puhumattakaan kyvykkäimmästä tai sopivimmasta. Hallitus esittää ja presidentti päättää – vaikka sitten vastoin järkeä ja enemmistödemokratian periaatteita.

Jos tämä päätös sekä Kiinan olympialaisiin osallistuminen ovat ihmisoikeusjuristina aikaisemmin profiloituneen demokraattorimme läheisimmät – ja etenkin omasta mielestään – tärkeimmät virantoimitukseen liittyvät asiat, alan jo toivoa sitä, että Porin Jazzeista saataisiin ympärivuotiset.

Halonen voisi pyöriä niissä maireasti alamaisilleen irvistellen koko vuoden ympäri – typerä ja junttimainen lippalakki päässään. Tuossa tilanteessa nykyisen presidenttimme aiheuttamat vahingot saataisiin tehokkaasti minimoitua ainoastaan esteettisiksi.

Lähde: HS

Jk. Yht´äkkiä päähäni tuli varsin pelottava ajatus.

Pelottaa ajatus siitä, että nykyinen presidenttimme saisi ihan issekseen päättää siitä, milloin Suomi on sotatilassa ja kenen kanssa. Kovin kaukana ei nimittäin ole sellainenkauhukuva , että Halonen ja Tuomioja olisivat yhdessä vallassa ollessaan ja valtaoikeuksia käytellessään julistaneet sodan Yhdysvalloille…

Kun tässäkään asiassa nykyinen presidenttimme ei tunnu kunnioittavan enemmistödemokratiaa, niin on erittäin asiallista, että presidentin valtaoikeuksia on kavennettu – ja minun puolestani ne loputkin valtaoikeudet voidaan poistaa vallan hyvin presidentin viran lakkauttamisen myötä.

Annetaan ne valtaoikeudet vaikka pääministerille – jonka kansa valitsee.

 

Vallan vahtikoira

Käykää joutaessanne tutustumassa Vallan vahtikoiraan. Aika tuttuja teemoja – vai kuinka?