Verenimijöitä ja onnenonkijoita

*****

Helsingin Sanomat ei ole menettänyt näköjään tarpeeksi tilauksia ja maksavia asiakkaita.  Tämä päättely perustuu siihen havaintoon, että kyseinen ”puolueeton päivittäislehti”  jatkaa edelleen valitsemallaan harhaisella toimituspolitiikan ja journalismin linjalla

Tänään  HS:n itkuisessa kirjoituksessa kotimaiset punavihreässä kuplassa elävä journalisti Maria Manner kyynelehtii vääryyden ja laittomuuden kautta Suomeen saapuneiden ja nyt sitten (varsin odotetusti)  Suomesta palautettavien onnenonkijoiden kohtaloa. Näiden kertoessa Tuhannen ja Yhden Yön Satujaan  ja etsiessä jotain syytä jäädä Suomeen – tai päästä johonkin muuhun eurooppalaiseen maahan.

Samalla myös pääministeri Juha Sipilän  typerä ja käsittämätön vuoden takainen lupaus siitä, että hän antaa Kempeleen omakotitalonsa pakolaisten käyttöön tulee päätyneeksi siihen kontekstiin, jossa sitä pitäisi aidosti arvioida

Kas näin:

”Monet irakilaiset turvapaikanhakijat ottavat puheeksi erään tietyn talon Kempeleellä.

 

Pääministeri Juha Sipilän lupausta antaa kotinsa pakolaisten käyttöön esiteltiin viime syksynä Irakissa televisiossa. Se vaikutti monien mukaan osaltaan siihen, että irakilaisia vaelsi juuri Suomeen.

 

”Miksi hän sanoi niin?”, kysyy eräs Bagdadista kotoisin oleva, päätöstään yhä odottava nuori mies.

 

Hän ajatteli silloin, että Suomessa on enemmän tilaa turvapaikanhakijoille kuin vaikkapa Saksassa.

 

”Me olisimme voineet mennä muualle. Nyt olemme jumissa täällä.””

 *****

Nuo lainatut lauseet  lauseet kertovat oikeastaan kaiken olennaisen näistä Eurooppaan laittomasti tulleista ”turvapaikanhakijoista”.

Eivät tällaisia kommentteja latovat ole henkensä edestä pakenevia pakolaisia. Nämä ovat Eurooppaan tietoisesti päätyneitä elintasopakolaisia ja turvapaikkaturisteja.

Onnenonkijoita.

Tämä on väkeä, joka saapuu esimerkiksi Suomeen täysin ulkopuolisina (niin rodun, kielen, kulttuurin, uskonnon ja kaiken muunkin kannalta tarkasteltuna). Tällainen on puhdasta kutsumattomien vieraiden harjoittamaa onnen ongintaa alkuperäisväestön uhrauksilla ja työpanoksella rakennetussa yhteiskunnassa.

Tällä kehityksellä olemme kansana kohta Ruotsin jäljillä. Kuten yhdysvaltalainen journalisti, Christopher Caldwell, kirjoitti jo viime vuosikymmenellä erittäin tarkasti;

 

Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen, vaan johonkin tyystin erilaiseen asiakokonaisuuteen.

Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti ruotsalaisen yhteiskunnan perustuvan tasa-arvolle, mutta ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

*****

Juha Sipilän (ja muiden päättäjiemme) edesvastuuton toiminta alkaa saamaan nyt todellisia mittasuhteita. Kun savuverho alkaa hiljalleen repeilemään sekä todellisuuden muodostamasta pakosta, että kokoomuksessa tapahtuneen vallanvaihdon myötä. Vaikka Petteri Orpo ei sinänsä ole yhtään sen isänmaallisempi kuin edeltäjänsä Alexander Stubb, hän ei ole kuitenkaan stubbimaisen imelä ja liukas. Tämä avaa näkymiä SOS-hallituksen kulisseihin.

Vaikka Sipilä väitti jälkikäteen, ettei hänen lausunnoillaan ollut mitään vaikutusta siihen, että Suomeen on saapunut poikkeuksellisen suuri määrä Irakilaisia suhteessa muihin turvapaikanhakijoihin, niin tässä valossa Sipilä valehteli suoraan kansalaisille. Pääministerinä ja virkavastuullisena.

Suomen hallitus veti kädet levälleen, rajat ammoilleen ja päästi (valtion suvereeniteetia loukaten) valtavat massat laittomia maahantulijoita rajojemme yli.

Sen jälkeen hallituksemme tarjosi näille rikollisesti Suomeen tulleille (maahamme kuulumattomille ja identitfoimattomille) ilmaisen ylöspidon hotelleissa, taskurahaa velttoilusta ja ilmaiset terveydenhoitopalvelut . Sellaiset, joihin työtätekevällä ja veroja maksavalla alkuperäisväestön keskiluokalla ei ole mahdollisuutta edes päästä.

Tämä yhteydessä luotiin pakolaisbisnes, jossa poliitikot jakoivat keskenään verommaksajien rahoja SPR:n kaltaisten suojatyöpaikkoja kukkahattutädeille tarjoavien  verenimijäorganisaation kanssa.

Eikä siinä vielä kaikki.

Jossain vaiheessa savuverho katosi näiden  ”pakolaisten” todellisen funktion kohdalta. Yht´äkkiä näistä onnenonkijoista tulikin suomalaisen yhteiskunnan (olemattoman) työvoimapulakuplan ratkaisijoita.

Siis halpatyövoimaa suorittaviin töihin (ja alentamaan samalla suomalaisen duunarin mahdollisuutta saada elantonsa omalla työllään).

*****

Mutta ei pidä syyttää pelkkää porvarihallitusta tästä katastrofista. Syyllisiä maahanmuuttokatastrofiin ovat kaikki päättäjät, jotka ovat olleet viimeisen 20 vuoden aikana mukana näissä poliittisissa vallan saleissa. Tämä korruptoitunut oligarkkien joukko on huolehtinut sulle-mulle-systeemillä toki jo aikaisemminkin veronmaksajien rahojen jakamisesta itselleen ja itseään lähellä oleville etupiireille.

Tässä tilanteessa on syytä muistaa edellisen presidentin, Tarja Halosen, puuhastelut tämän pakkomonikulttuurin ja suomalaisen kansan vaihtamisen saralla. Jos ollaan rehellisiä, arabien houkuttelun Suomeen aloitti tämä presidentti Halonen vierailullaan Egyptissä.

Halonen päästi julkisuuteen tällaisen viestin ja se oli lähtölaukaus näistä Lähi-Idän arabimaista Suomeen suuntautuneen sosiaaliturismin jyrähtävälle alkamiselle

Like most immigrants, Ahmed and her husband took advantage of the free Finnish language lessons offered by the government, which pays immigrants 8 per day to attend. The government also provides immigrants with a free home, health care for their family and education for their children. In addition, they get a monthly stipend of 367 per adult to cover expenses until they start earning their own living. The government is able to pay for these services due to a progressive tax rate that can exceed fifty percent of a person’s income.

Sill´viissin…

Ja unohtamatta myöskään & mitenkään Halosen rahansyytöä muslimimaailman virtuaalitodellisuuteen tapauksessa Muxlim.com.

*****

Palataan kuitenkin varsinaiseen asiaan. On hyvä muistaa myös se, että kansainvälinen suojelu ei ole ensisijainen suojelutapa, vaan nimenomaan maan sisäinen pakolaisuus. Kansainvälinen suojelu on vasta toissijainen keino, joka on ollut jo pitkään kirjattuna myös ulkomaalaislakiin.

Nämä ihmiset, jotka ovat luvatta Suomeen tulleet, eivät kuulu myöskään Dublin-sopimuksen perusteella Suomeen. He kuuluvat (sopimuksen perusteella) ensimmäiseen maahan, johon he ovat EU:ssa saapuneet.

Moraalisesti ajatellen, nämä ihmiset eivät kuulu ollenkaan Eurooppaan.

He kuuluvat sinen aivan yhtä vähän, kuin nykyiset päättäjämme kuuluvat valtaan. He nimittäin kuuluvat pääsääntöisesti leivättömän pöydän ääreen.

Syytettynä virkavelvollisuuden rikkomisesta, väärinkäytöksistä, korruptiosta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta.

KK

Advertisement

 

Eräs toteutunut profetia?

Sarjassamme lainauksia, kaivoin tällä kerralla  esiin-  historian kätköistä – H elsingin Sanomien näkemyksen aiheesta suomalaiset ja rasismi.   Artikkelin on kirjoittanut Anneli Sundberg ja tämä kirjoitus on julkaistu HS:n Sunnuntai-sivuilla 16.12.1990 – eli lähes kaksikymmentä vuotta sitten.

Kansallismielisesti tai muuten rationaalisesti ajattelevassa lukijassa kyseinen kirjoitus saa aikaan ahaa-elämyksiä.  Punavihreälle nykyisen Hyysärin (ex-HS) toimituskunnalle tämän kirjoituksen lukemista ei suositella, sillä  se saattaa aiheuttaa repimällä tapahtuvaa hiusten lähtöä ja ns. itku-potku-raivareita.

Olkaapa hyvät:

Ruotsalaisia emme saa, venäläisiä emme halua, olemmeko siis rasisteja?

Anneli Sundberg

Ennen 1960-lukua suomalaiset eivät ollenkaan tienneet olevansa pahimmanlaatuisia rasisteja, kun he kiiruhtivat lukitsemaan ulko-ovensa mustalaiskaravaanin ajaessa pihaan, mutta pian he oppivat. Vuosikymmenen edistyksellinen nuoriso lähti tukka ja parta hulmuten oikaisemaan maailman vääryyksiä. Jokainen oikeaoppinen nuori halusi palavasti sosialisoida maailman ja vapauttaa mustat, ruskeat, keltaiset ja maitokahvin väriset veljensä ja sisarensa inhottavasta valkoisesta sorrosta ja riistosta.

Rotusorron vastustajien pettymykseksi eivät maailman hallitukset ja presidentit välittäneet mitään edistyksellisten suomalaisten mielipiteistä. Katseet täytyi kääntää kotimaahan, vaikkei Suomesta löytynyt nimeksikään sorrettuja mustia puolustettavaksi.

Onneksi löytyi sentään mustalaisia, joita innokkaasti ryhdyttiin auttamaan ihmisarvoiseen elämään, halusivat he tai eivät. Kaikkein ensimmäiseksi suomalaisille opetettiin, ettei mustalaista saa sanoa mustalaiseksi, vaan romaniksi. Rotusyrjintälain tultua voimaan romanistakin täytyi luopua julkisessa kielenkäytössä ja puukotusuutisissa alkoi esiintyä varhaiseläkeläisiä.

Hyvää tarkoittavien valkolaisten mustalaiskampanja kuoli vähitellen luonnollisen kuoleman, kun sortajat sen paremmin kuin sorretutkaan eivät millään lailla vaivautuneet muuttamaan käytöstään. Suomalaiset oli kuitenkin ehditty leimata siivottomiksi rasisteiksi, jotka pakottavat mustalaiset elämään sosiaalituella ja hakkaavat ja syljeksivät mielellään kaikkia muitakin vieraiden kulttuurien edustajia.

Sen koommin ei suomalaisten ole sallittu unohtaa, kuinka huonoja ja itsekkäitä ihmisiä he ovat. Heitä täytyy pöllyttää ja komentaa kuin vähälahjaisia lapsia. Muuten he karkaavat ensimmäisen näkemänsä ulkomaalaisen kimppuun. Syrjintäteoreetikot, kansainvälisyyskasvattajat ja omaa suvaitsevaisuuttaan ihastelevat vaikuttajat ja päättäjät jyrisevät, että suomalaisten on aika oppia ottamaan vastaan ulkomaalaisia: suomalaiset ovat saaneet liian kauan elää keskenään, väistää vastuutaan ihmiskunnan kurjista. Vastaan mukiseminen on sivistymätöntä ja julmaa.

Pöllytyksessä on opittu, ettei ulkomaalaisista saa enää sanoa pahaa sanaa. Ei saa epäillä, että somaleja tulee tänne siipeilemään, nauttimaan sinisilmäisten suomalaisten tarjoamasta täysihoidosta. Ei saa kysyä, mitä mikin maksaa. Suvaitsevaisuudella ei ole hintaa. Se saa maksaa mitä tahansa. Rasistiksi pääsee ihan yksinkertaisesti kysymällä, kenelle Suomi kuuluu. Suorastaan yltiörasistista on väittää, että Suomi muka kuuluisi suomalaisille.

Ulkomaalaiskeskusteluun saavat osallistua vain ne, joilla on oikeat mielipiteet. Heitä on maassa ehkä parikymmentä. Monet heistä ovat pakolais- ja ulkomaalaisorganisaatioiden palveluksessa. Sehän tekee heistä automaattisesti antirasisteja, kun taas loput noin viisi miljoonaa suomalaista ovat järjestään epäilyttävien kirjoissa. Varmoja tapauksia on löydetty kaksi: maaseudun puolueen poliisikansanedustaja Sulo Aittoniemi ja pilapiirtäjä Kari Suomalainen. Toinen kyselee koko ajan, paljonko pakolaisavun väärinkäyttäjät maksavat Suomelle, ja toinen nauraa ulkomaalaisten omituisuuksille. Sietämätöntä!

Suomessa on tehty vain yksi laajempi tutkimus suomalaisten asenteista ulkomaalaisia kohtaan, sekin ehkä jo vanhentunut. Kun tutkimus tehtiin pari vuotta sitten, tulos ei tyydyttänyt oikein ketään. Tutkimus nimittäin väitti, etteivät suomalaiset ole yhtään sen vihamielisempiä ulkomaalaisia kohtaan kuin maailman suvaitsevaisuuskilpailuissa voittajiksi julistautuneet ruotsalaiset. Suvaitsevimpia suomalaisia olivat koulutetut naiset ja epäluuloisimpia työläiset ja ikääntyneet maalaismiehet, jotka inhosivat homoseksuaalien ja naisasianaisten ohella myös ulkomaalaisia väriin ja sivistystasoon katsomatta.

Suomalaisten ennakkoluulotkin kohdistuivat suunnilleen samoihin kansallisuuksiin kuin ruotsalaisten.

Suomalaiset ottaisivat maahan mieluummin norjalaisia, virolaisia, englantilaisia ja jopa afrikkalaisia kuin puolalaisia, saksalaisia ja venäläisiä. Turkkilaisia suomalaiset halveksivat siinä kuin ruotsalaisetkin: heitä ei haluta Pohjolaan ollenkaan.

Suomen kansainvälistäjät turvautuvat sekä syytöksiin että pelotteluun saadakseen kansalaiset uskomaan, että ulkomaalaiset tekevät maasta autuuden esikartanon. Työnantajien etujärjestöt ovat erikoistuneet pelotteluun. Parinkymmenen vuoden päästä Suomessa on vain horisevia vanhuksia, jotka kerjäävät leipänsä kadulla ja hoidon puutteessa kuolevat kuin koirat yksinäisiin kopperoihinsa. Elättäjiä ei kuulemma löydy, jos maahan ei vilkkaasti palkata ulkomaalaista työvoimaa.

Totta?

Useimpien mielestä kyllä, mutta löytyy sellaisiakin asiantuntijoita, jotka kuvittelevat Suomen selviävän varsin pitkälle omin voimin, jos työvoima sijoitetaan viisaasti: tarpeetonta väkeä lojuu pilvin pimein vakuutuslaitoksissa ja pankeissa, kaiken maailman järjestöissä, valtiohallinnon bunkkereissa ja kunnissa, jopa teollisuudessa.

Tämän väen siirtelystä nousisi kuitenkin sellainen poliittinen poru, että varminta lienee valmistautua ulkomaalaisten tuloon. Elinkeinoelämän valtuuskunta on kehottanut nelikymppisiä opiskelemaan muutaman sanan puolaa, jotta he aikanaan tulisivat toimeen hoitajiensa kanssa. Unkariakin kannattaisi harkita, sillä unkarilaiset viranomaiset ovat jo kyselleet Suomen työvoimaministeriöstä, pääsisikö tänne töihin.

Suomen ulkomaalaispolitiikan kehittelijät hurskastelevat, ettei ulkomaalaisia oteta Suomeen tekemään halpoja, likaisia töitä. Tuoreimmissa kaavailuissa on suorastaan ehdotettu, että ulkomaalaisia on suosittava työhönotossa, opetuksessa ja asuntopolitiikassa.

Kaikkialla muualla, jopa humaanissa Ruotsissa, siirtolaiset ja pakolaiset tekevät halpaa työtä, mutta myöhäisheränneen Suomen täytyy ilmeisesti näytellä vieraskoreaa, vaikka henki menisi.

Taikasana, jolla suomalaisia painostetaan hyväksymään ulkomaalaiset, on monikulttuurisuus: Suomesta halutaan tehdä monikulttuurimaa, jossa erilaisista kulttuureista tulevat ihmiset elävät kuin kyyhkyslakassa toinen toistaan rakastaen ja rikastuttaen.

Monikulttuurisessa Ruotsissa ulkomaalaiset tekevät 15 prosenttia rikoksista, vaikka heitä on vain viisi prosenttia väestöstä. Monikulttuurisessa Suomessahan ulkomaalaiset eivät tietenkään rötöstelisi ja jos rötöstelevät, niin jotainhan värikkäämmästä ja rikkaammasta elämänmuodosta täytyy maksaa.

Kun muslimimies tappoi uskottoman vaimonsa, niin takavuosien suvaitsevainen ruotsalainen alioikeus määräsi hyvin lievän rangaistuksen, koska uskottoman naisen tappaminen ei nyt kertakaikkiaan ollut miehen omassa kulttuurissa järin vakava rikos.

Mitenkähän pitkälle tulevaisuuden monikulttuurisessa Suomessa joustetaan sitten, kun saamelaisten joiut on korvattu muessinien rukouskutsuilla?

Suomalaisten on selitetty pelkäävän ulkomaalaisia siksi, että suomalaisten itsetunto on niin heiveröinen. Heikkoa itsetuntoa on jumputettu suomalaisten päähän niin kauan, että he saattavat jo itsekin luulla olevansa rasistinrääpäleitä, joita pitääkin rangaista monikulttuurisuudella.

Lähde: HS

 

Globaalia tekohumanistista painostusta

Homma-foorumia selatessa silmiini osui eräs nimimerkki Riston linkittämä alunperin  Turun Sanomissa julkaistu (tämä nimenomainen) uutinen, joka on jostain syystä mennyt minulta hieman ohi.

Uutinen koski siis Guantanamon vankilasta pois päästettävien terroristirikollisten sijoittamista länsimaihin (kaikkien länsimaalaisten turvallisuutta vähentämään) – ja etenkään kysymättä paikallisilta asukkailta sitä, että haluavatko he kenties Al Quaida-veijarin naapurikseen. Tätä asiaa on käsitelty muualla sen verran paljon, että säästän teidät – raakkkat lukijat – koko asian uudelleen repostelulta ja keskityn siihen, mikä asiassa pisti silmääni.

Vankien ihmisoikeuksia puolustava järjestö Reprieve haluaa yhdelle Guantanamo Bayn vangeista asuinpaikan Suomesta. Somalialaisen Ismail Mahmoud Muhammadin kolme siskoa asuu jo Suomessa.

Haluan – tässä ja nyt – kuitenkin keskittyä siis erääseen tuossa uutisessa olleeseen – periaatteen tasolla varsin häiritsevään – yksityiskohtaan.

Tässä lauseessa onkin tiivistettynä lähes kaikki se mitä inhoan nykyisessä globalisoituneessa monikulturismissa – ainoataan huutava työvoimapula ja sen paikkaaminen paarialuokalla (tässä tapauksessa rikollisella) puuttuu:

Suomi olisi Muhammadille sopivin paikka, sillä hänen siskonsa ovat hänen lähimmät sukulaisensa. Vaikka hän ei puhu suomea, niin sujuvan englannin ja korkean koulutuksensa ansiosta hän varmaan sopeutuisi maahan hyvin, Reprieven juristi Cori Crinder kertoo.

Joku corigringer, jostain reprievestä, katsoo oikeudekseen kävellä kansanvaltaisen kansallisvaltion kansalaisten, itsemääräämisoikeuden ja demokratianyli.

Hän on sijoittamassa – kieleltään, väestöltään ja kulttuuriltaan kaikista muista länsimaista huomattavasti poikkeavaan – varsin syrjäiseen maahan terroristiepäiltyä sen vuoksi, että kyseinen sijoitettava puhuu englantia ja hänen kolme siskoaan on jo sijoitettuna Suomeen.

Huomioimatta paikallisten mielipidettä tai tutustumatta yhtään siihen, kuinka hyvin nämä siskot ja heidän heimolaisensa ovat Suomeen todellisuudessa sopeutuneet – englanninkielen taidosta tai sen puutteesta huolimatta.

Asiaa ei paranna myöskään se, että omat monikulttuuriuskovaisemme, vihreät aneiden ostajat ja muu ns.suvaitsevaisto on takapuolipystyssä rähmällään näiden kaiken maailman gorigridereiden edessä. Suomeen kohdistuva kolonisaatio on muuttanut muotoaan alkuperäisestä, mutta se on edelleen olemukseltaan sama paha kuin aikaisemminkin.

Missä ne alkuperäisväestön, YK:n peruskirjassa sekä Geneven sopimuksessa määritellyt oikeudet nyt ovatkaan?
Missä on suvereenin kansallisvaltion kansalaisten oikeus päättää omista asioistaan?

Kun meidät vietiin vuonna 1995 EU:iin, meille puhuttiin kaupan esteiden poistamisesta – ei valtioliitosta. Nyt huomaamme elävä,mme keskellä Uutta Uljasta (monikansallista ja – kulttuurista sekä vahvasti imperialistista) Euroopan Liittovaltiota.

Meitä on kusetettu ja huolella.

Humanitaarinen maahanmuutto on globalisoitunut ja se pitäisi (kuten nykymuotoinen kehitysyhteistyökin) pistää jäihin ja toteuttaa aivan toisin kuin miten sitä nykyään toteutetaan.

Kumpikin ruokkii kansainvälistä rikollisuutta, ihmiskauppaa, orjuutta, nälänhätää, sosiaaliturismia, ääri-islamismia, ,maailaman väestöräjähdystä, ilmastonmuutosta sekä (pahimpana kaikesta) vallan keskittymistä muutamille globaaleille tahoille ja muutaman ihmisen käsiin.

Tällainen kehitys on erittäin epätoivottavaa tavallisen ihmisen ja koko maapallon ekosysteemin kannalta.

Humanitaarista apua tulee antaa hädässä oleville (YK:n määrittelemän perusperiaatteen mukaan) mahdollisimman lähellä näiden ihmisten kotiseutua. Suojaväistö pitäisi saada toteutettua tarpeeksi lähelle ihmisten juuria ja sen pitäisi kestää mahdollisimman lyhyen ajanjakson verran. Ihmisten raahaaminen näennäishumanitaarisin perustein toiselle puolelle maapalloa – toisenlaisen kulttuurin ja ilmaston – keskelle on karhunpalvelus kaikille muille paitsi rikollisille ja sosiaalituristeille.

Tällaisella kansainvaelluksella on myös taipumus tuhota alkuperäiskulttuureita. Jokaisen kannattaa mielessään pohtia sellaista seikkaa, että hyökkäjä ei välttämättä kanna asepukua ja että hyökkääjänä ei välttämättä ole valtio.

Eräs muu minua häiritsevä asia liittyy sitten vielä samaisen Grinderin toiseen tuossa uutisessa julkaistuun lainaukseen.

Selvää on, ettei Somalian pääkaupunki Mogadishu ole Muhammadille nyt turvallinen paikka.

Koko tätä keskustelua (l.kansainvälistä Yhdysvaltain ohjailemaa painostusta) on leimannut ihmisoikeusaktiivien käsittämätön naiivius.

Nämä vangit edustavat ääri-islamilaista terrorijärjestöä Al Quaidaa. Miten heidän olonsa voi mahdollisesti olla kovinkaan turvaton ääri-islamistien (kuten Mogadishu) hallitsemilla alueilla? Hehän ovat valmiita sankareita kyseisten ryhmien keskuudessa.

Eräs asia mikä kuitenkin lienee varsin selvä on se, ettei Suomi ole välttämättä yhtä turvallinen paikka suomalaisille, jos Muhammad sijoitetaan Suomeen.

Lähteet: Homma, TS

Jk. Tätä(kin) uutista vasten olisi muuten mielkiintoista tietää tuoreen työttömyysministerimme Anni Sinnemäen nykyinen mielipide rajattomasta maailmasta. Minä nimittäin uskon, että tämä lausunto on poliittista jargonia puhtaimmillaan