Viikon typerin mokutus 02/11

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) kuvaa suureksi virhearvioksi sitä, että uusien EU-jäsenmaiden kansalaisilta kiellettiin kahdeksi vuodeksi töihintulo. Katainen sanoi, että vuonna 2004 tehty päätös on johtanut Suomessa verotulojen ja työehtojen valvontamahdollisuuksien menettämiseen.

Verkkouutisten julkaisema varsin erikoinen näkemys siitä, miten rakennusalan harmaa talous syntyi suuresta virhearviosta.

Rakennusalan harmaa talous syntyi tosiaan virhearviosta,  mutta aivan päinvastaisesta kuin mitä Katainen sössöttää.  Sellaisesta, johon Katainen on itsekin päättäjänä syyllinen ja pyrkii tässä peittelemään tekosiaan ja kääntämään todellisuuden päinvastaiseksi.

Tästä nähdään taas se totuus, että EU:n vapaa liikkuvuus ei palvele kenenkään rehellisen ihmisen etuja – se palvelee rikollisten ja huijareiden etuja.

Advertisement

 

Kysely työvoimapulasta

Päivän Hyysäri uutisoi työvoimapolitiikkaan liittyen, että nykyisistä työttömistä jopa puolet uhkaa jäädä pysyvästi työttömiksi.

Alkusyksyllä uutisoitu työttömyyden aleneminen on erilaisen tilastokikkailun ja lomautusten vähenemisen ansiota. Muu työttömyys kasvaa edelleen. Myös pitkäaikaistyöttömyys on kasvussa, eli yhä suurempi joukko on ajautumassa lopullisesti työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Yli puolet Suomen työttömistä eli peräti 150 000 ihmistä kiertää työttömyyden ja erilaisten työllistämistoimenpiteiden kehää. Ministeriön tilaaman tutkimuksen mukaan he eivät välttämättä enää palaa työelämään.

Ja samaan aikaan eräät tahot hehkuttavat työvoimapulaa ja ajavat kiihkeästi työperäistä maahanmuuttoa. Kokoomuksen, keskustan ja RKP:n kohdalla motiivi on selvä ja peittelemätön; halu lisätä tuottoa ja katetta halvemman työvoiman kautta.

Vasemmistoliiton ja vihreiden kohdalla syy on ideologinen; internationalistien mielestä maailmassa ei ole rajoja ja kaikki on yhteistä (paitsi tietysti oma omaisuus johon toimitus palaa vielä).

Tämän kaiken keskellä valtapuolueet ovat unohtaneet kokonaan suomalaisen ihmisen.  Erityisesti työministeri Anni Sinnemäki on pitänyt loistavasti huolta todellisen työttömyyden lisääntymisestä ja keskittynyt virkansa hoitamisen kannalta ilmeisen tärkeisiin asioihin.

Jotenkin aikaan sopivana anekdoottina voisi nähdä kaiken tämän homohysterian, maahanmuuttopakon ja itsekeskeisen sekoilun aikana esimerkiksi sen, miten hoitokulttuuri saattaa muuttua varsin radikaalisti ulkomaisen hoitohenkilökunnan saapuessa massoittain paikkaamaan tätä työvoimapulaa.

Päivän kysymykset kuuluvatkin  seuraavasti:

Lähteet: HS, IS, Meidän Mökki, US

 

Viikon mokutus 16/10

(Matti Vanhanen) kertoi pitävänsä Heinäluoman puheita vastenmielisinä. Tuon sanan hän toisti pariin kolmeen kertaan.

Vanhanen kertoi epäsuorasti yllyttämisestä muukalaisvihamielisyyteen, ja sanoi keskustan pysyvän tällaisen ulkopuolella. Hän sanoi kysymyksen olevan arvovalinnasta.

(Anni) Sinnemäki sanoi, ettei hän ymmärrä Heinäluoman logiikkaa rasismin kasvamisesta ulkomaalaisten määrän mukana.

Näin siis pääministeri Matti Vanhanen (kesk) ja työministeri Anni Sinnemäki (vihr) HS:n mukaan kommentoidessaan Eero Heinäluoman (SDP) -kieltämättä hieman opportunistista, mutta perusasioiltaan asiallista –  huolenkantamista työperäisestä maahanmuutosta ja sen vaikutuksista suomalaisten työllisyyteen..

Kun Vanhanen otti arvovalinnat pöydälle, hän tuli samalla kertoneeksi myös sen, että hänen arvomaailmassaan ulkomaalainen halpatyövoima menee korkeammalle sijalle, kuin suomalaisesta äänestäjäkunnasta koostuva alkuperäisasukkaiden (ja Suomen kansalaisten) etu. Toivottavasti mahdollisimman moni äänestäjä muistaa tämän kommentin seuraavissa vaaleissa.

Sinnemäen ymmärtämättömyys puolestaan ei ole sinänsä mikään uutinen. Suojattua elämää eläneelle (ja edelleen elävälle ihmiselle) on usein kovin vaikeaa pystyä hahmottamaan tavallisten normivirtasten elämässään kohtaamia vaikeuksia ja ongelmia. Anni on niitä ihmisiä, joille Nousukausi-tyyppinen elämysmatka saattaisi avata aivan uusia ulottuvuuksia elämään (… tai sitten ei…).

Onnea kummallekin voittajalle ja etenkin kaikille suomalaisille – sitä me nimittäin tarvitsemme tällaisen hallinnon aikana…

Lähteet: HBL, IL, HS

 

Lainauksia: Teemu Hiilinen (vas/Hommawatch) 18.03.2010

Maahanmuutosta keskusteltaessa sivuutetaan työperäinen maahanmuutto yleisesti sanomalla, ettei heistä mitään haittaa ole tai se on sitä oikeata maahanmuuttoa Suomelle. Asiahan ei näin ole.

Työperäisellä maahanmuutolla on huomattavia vaikutuksia suomalaisten työllistymiseen sekä palkkojen kehittymiseen. Työperäistä maahanmuuttoa käytetään yleisesti myös sellaisilla aloilla, missä suomalaisista työntekijöistä ei puutetta ole, kuten esimerkiksi rakennustyömailla. Pelottavimpana esimerkkinä tästä on uuden ydinvoimalan rakennustyömaa.

Maahanmuuttajia tarvitaan kyllä sellaisilla aloilla, missä työvoimapula on arkipäivää, kuten esimerkiksi hoitotyössä. Silloinkin on varmistettava, ettei ulkomaalaisella työvoimalla poljeta suomalaisten palkkoja tai rikota voimassa olevia työehtosopimuksia. Tätä valitettavasti tapahtuu useasti ja siihen on puututtava.

Ulkomaisen työvoiman käyttäminen on myös useasti liian helppo ratkaisu, jolloin rakenteellisia muutoksia koulutuspolitiikassa eikä palkkapolitiikassa tarvitse tehdä. Suomen pitäisi ensisijaisesti ratkaista itse työvoimapula-alansa tekemällä koulutus alalle houkuttelevammaksi sekä lisätä koulutuspaikkoja ja samaan aikaan vähentää niillä aloilla, missä työvoimapulaa ei ole. Palkkakannustin on tässä yksi asia, mutta myös erilaisia urakehitysmalleja pitäisi ruveta suunnittelemaan. Monen hoitajan urakehitys lakkaa samalla hetkellä, kun hän valmistuu, vain harvalle riittää paikkoja asiantuntijan tehtävissä.

Ulkomaisen työvoiman käyttäminen tulee kalliiksi myös maalle, josta koulutetut ihmiset ovat lähteneet pois. Harva maa kouluttaa toisten maiden tarpeisiin asti omia kansalaisiaan. Tässä poikkeuksen tekee Filippiinit, mistä on tullut ”sairaanhoitajatehdas”. On moraalisesti arveluttavaa hyötyä toisen maan kouluttamista työntekijöistä ja käyttää heitä halpatyövoimana Suomessa, samalla polkien suomalaisten palkkoja. Tätä moraalista ongelmaa ei ole Suomen itsensä kouluttamissa ihmisissä.

Perinjuurin vanhana vennamolaisena olen jo kerran (tai pari) ollut samaa mieltä – täysin eri ideologiaa ja puoluetta edustavan – Dan Koivulaakson kanssa ja nyt täytyy todeta (unohtakaa nuoleskelu), että myös Teemu Hiilinen osuu täysin napakymppiin kommentissaan.

Tosin Teemulle täytyy kertoa se, että myös hänen mainitsemallaan rakennusalalla työperäinen maahanmuutto näkyy ja juuri ns.talousajattelun myötä joka päivä voimakkaammin. Nämä ns. viiden euron vierastyöläiset alentavat suomalaistenkin palkkatasoa ja vievät myös heiltä työmahdollisuuksia. Kysele asiasta vaikka Rakennusliiton änkyröiltä.

Lähde: Hommawatch

JK. Jussi Jaloselle: tuolle mainitsemallesi käsitteelle ”remittance” ei taida löytyä vielä oikein suomenkielistä sanaa. Annapa jokin hyvä ehdotus, se saattaa päätyä ihan viralliseen kieleen saakka (me suomalaiset kun olemme vieläkin hanakoita kehittämään oman kulttuurimme pohjaa – omaa kieltämme).

Oma ehdotukseni on siirtotyöraha
tai vierastyöraha.

 

Viikon mokutus 04/10

”En toivo, että Suomesta tulee vierastyöläisyhteiskunta. En kannata sitä, että tänne tulisi vain miehiä, jotka eivät asetu tai naisia, jotka jättävät perheensä.”

”On punnittava, halutaanko ajaa lapsen etua vai keskittyä siihen, että saadaan vähennettyä tulijoiden lukumäärää.”

”Suomi on siitä hyvä maa, että täällä eletään sääntöjen mukaan, mutta aina ei nähdä, mikä sääntö on se keskeinen sääntö.”

Eva Biaudet (RKP) Helsingin Sanomissa 25.1.2010

Biaudet sanoo, ettei hän kannata työperäistä maahanmuuttoa ilman perheitä. Hänen mukaansa on aina parempi, että tänne töihin tuleva tulee perheineen ja isoäiteineen ja asettuu aloilleen.

Minun mielestäni taas olisi parempi, että Suomeen ei tule (ainakaan tämän laman ja suurtyöttömyyden aikana) yhtään ulkomaista työvoimaa. Ja luulen, että en ole ihan yksin tämän mielipiteeni kanssa.

En myöskään näe kovin järkevänä tuoda tänne vierastyöläisten perheenjäseniä, (etenkään isoäitejä ja muita ydinperheen ulkopuolella olevia sukulaisia)  heikentämään entisestäänkin ruvella olevaa huoltosuhdettamme.

Minun on usein varsin vaikea nähdä sitä, millaisessa todellisuudessa nämä biaudetit elävät. Heidän kantansa on se, että Suomi kuuluu kaikille.

Tuossa samassa lehtijutussa kerrotaan, että  Biaudet palasi vuodenvaihteessa kotiin Wienistä, missä hän työskenteli kolme vuotta virkamiehenä Etyjin ihmiskaupan vastaisen työn erityisedustajana.Hän on tällä hetkellä työtön.

Nyt Biaudetilla olisi miljoonan taalan paikka tutustua suomalaisen vähäosaisen arkeen ja suomalaiseen arkitodellisuuteen. Ehkä hän sen jälkeen saattaisi muuttaa hieman näkökulmaansa.

Eräs asiaan liittyvä keskeinen sääntö (minkä Biaudetkin voisi palauttaa mieleensä) on se, että maahanmuutto ei ole mikään subjektiivinen ihmisoikeuskysymys. Asian voi tarkastaa vaikka vähemmistövaltuutetun kotisivuilta:

Ulkomaalaiseen voidaan  soveltaa maahantuloa ja maassa oleskelua koskevia säännöksiä ja ulkomaalainen voidaan asettaa erilaiseen asemaan Suomen kansalaisiin nähden johtuen heitä koskevasta lainsäädännöstä. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ulkomaalaisen oikeutta saapua Suomeen ja oleskella maassa voidaan rajoittaa lailla. Myös erilaisten julkisten palveluiden kuten sosiaalihuollon ja terveyspalveluiden saamiselle voidaan asettaa lakiin perustuvia ehtoja. Näitä ehtoja ovat esimerkiksi Suomessa asuminen, kotipaikkaoikeus tai Suomessa työskentely.

Biaudet on unohtanut (tyylilleen uskollisesti) sen, että päättäminen maahanmuutosta ja siitä kuka saa tulla (ja millä ehdoilla Suomeen) kuuluu Suomen kansalle – ei  Biaudetille eikä maahanmuuttajalle.

Lähde: HS

 

Kohtuuttomista kielitaitovaatimuksista

Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää on lanseerannut julkisuuteen uuden käsitteen nimeltään työnantajien korostuneet kielitaitovaatimukset.

Suurpään mielestä Suomessa vaaditaan maahanmuuttajilta ja ulkomaalaistaustaisilta työntekijöiltä liian hyvää suomenkielen osaamista.

Tämä ehkäisee Suurpään mukaan maahanmuuttajien työllistymistä ja integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Suurpään mielestä suomalaisessa työelämässä pärjättäisiin huomattavastikin nykyvaatimuksia heikommalla kielitaidolla.

Tämä Suurpään näkemys on herättänyt yllättävän vähän keskustelua julkisuudessa. Miten tämä asia on sitten todellisuudessa? Onko tuo väite ylikorostuneista kielitaitovaatimuksista sitten totta?

Minulla on aika tuore kokemus asian tiimoilta. Olin jokin aika sitten palauttelemassa tyhjiä pulloja ja tölkkejä erään nimeltämainitsemattoman saksalaisen halpamyymäläketjun liikkeessä. Jostain syystä kassin pohjalle oli jäänyt yksi Aura-olutta sisältänyt pullo avaamattomana.

Olin ajatellut ostaa tuosta kaupasta pari pakettia saksalaisia makkaroita takan ääreen paistettavaksi, joten kävelin suoraan kassalle ja näytin pulloa ja kerroin asiani – että pullo on muualta ostettu ja muualle maksettu. Näin siksi, ettei asian suhteen tulisi maksuvaiheessa ongelmia.

Kassatyöntekijä ei ymmärtänyt suomea, enkä saanut asiaani toimitettua. Vaihdoin englantiin ja ymmärtäminen parani – ainakin väärinymmärtäminen. Olen käyttänyt työssäni ammattikielenä toistakymmentä vuotta englantia ja ensimmäisen kerran elämäni aikana jouduin täyden kommunikaatiokatkoksen vaikutuspiiriin kyseisen kielen kohdalla.

Kassatyöntekijä tempaisi pullon kädestäni ja yritti ottaa siitä koodia kassaan – turhaan, tuote kun ei ole tuon liikkeen valikoimissa. Yritin tyrkyttää pullon palautuskuittia tälle työntekijälle, mutta hän oli kiinnostuneempi puhumaan minulle truntematonta kieltä ja veivaamaan pulloani edestakaisin lukupäätteen edessä.

Kassatyöntekijä ei saanut asiaa hoitumaan, joten hän huusi paikalle esimiehensä. No kiva, ehkäpä asia nyt selviää, ehdin jo ajatella. Kun esimies ilmestyi paikalle, hänen kielitaitonsa osoittautui samaa luokkaa olevaksi kuin kassatyöntekijänkin. Tässä vaiheessa selvisi kuitenkin se, että suomea osaava varsinainen esimies oli käymässä jossain ja palaisi kauppaan epämääräiseksi jääneen ajan kuluttua.

No, tässä vaiheessa katsoin, että minulla ei ole aikaa odotella ja ehdin lunastamaan pullokuitin myöhemminkin. Otin pulloni ja laitoin sen takaisin kassiini – ja silloin alkoi kauhea älämölö. Yritin saada selville mistä nyt on kyse (tosin arvasin kyllä, että ongelma on tuossa kohtuuttomassa kielitaitovaatimuksessa) ja jäin odottelemaan mitähän seuraavaksi…

No, seuraavaksi paikalle ryntää vartija kasvot punaisina, puuskuttaen ja henkeään haukkoen – toinen käsi pampulla, toinen kyynelkaasusumuttimella.

No – vartijan saapuminen oli oikeastaan ihan hyvä – asia selvisi varsin nopeasti ja pääsin jatkamaan matkaani orpoinen Aura-pulloineni.

Minulle on jäänyt vielä eräs kysymys. Johanna Suurpää – olisitko ystävällinen ja kertoisit, oliko tämä tilanne sellainen, jossa minä asiakkaana esitin kohtuuttoman kielitaitovaatimuksen kaupan henkilökunnalle?

 

Totalitarismi – SDP:n viimeinen oljenkorsi

Nyt voisi todeta menneisyyden termein, että jo riittää – pakkodemokratia, mielipideterrori, valhelupaukset ja hinnankorotukset – SDP!

Murskaavan vaalitappion kärsinyt auringonlaskun työväenpuolue näyttää loppukouristeluidensa yhteydessä sen todellisen karvansa – totalitaristinen kansanvaltainen SDP on riisunut demokratian viimeisenkin maskin ja vaatii jo julkisuudessa Suomen muuttamista kansanvaltaisesta tasavallasta kohti toverijuntan valvomaa ja hallitsemaa pakkovaltaa.

Päivän – SDP-vetoinen – Hyysäri kertoo nimittäin SDP:n eväät yhteiskunnallisen pahoinvoinnin poistamiseen. SDP vaatii lisää ja tiukempaa kontrollia ja kansalaisten valvomista entistä tehokkaammin.

SDP haluaa rajoittaa lailla aseiden saantia ja koulujen opetusryhmien kokoa (tässä ei sinänsä ole mitään vikaa), tehostaa internetin valvontaa sekä lisätä poliisin oikeuksia – muun muassa sillä, että poliisiin perustettaisiin nettivalvontaan erikoistunut yksikkö, joka valtuutettaisiin soluttautumaan epäilyttäviin internetin yhteisöihin.

Tässä tarkoitetaan siis puolueen – eli SDP:n – kannalta epäilyttäviä yhteisöjä. Käytännössä kaikkea metsästysyhdistyksistä, porvarillisten yhdistysten kautta aina partiolaisiin saakka?

Internetsivustojen ylläpitäjät pitäisi SDP:n politbyroon mukaan puolestaan saattaa samanlaiseen vastuuseen sivustojen sisällöstä kuin päätoimittajat ovat lehtensä sisällöstä.

Demarien mielestä aselain uudistus olisi tuotava eduskuntaan maaliskuun loppuun mennessä – vaikka keskeneräisenä ja huonosti harkittuna ja toteutettuna. Sellaisena, joka on omiaan alentamaan lainrikkomiskynnystä sen vuoksi, että on laadittu vastoin yleistä oikeudentajua.

Näitä nimittäin riitää jo entisestäänkin. Kun poliisi puhuu kännykkään ajon aikana, pitäisi olla aika selvää minkälaisesta lainsäädäntötyöstä on kyse.

SDP:n mielestä aselupia saisi vastaisuudessa antaa vain aktiivisesti metsästystä tai ammuntaa harrastaville. Jos luvanhakija ei anna suostumusta terveys- ja varusmiespalvelustietojen luovuttamiseen, hakemus hylättäisiin. Opiskelijoille jo myönnetyistä aseenkantoluvista pitäisi ilmoittaa kouluille.

Näin saadaan luotua näppärä valvontakoneisto tulevaisuuden tarpeisiin ja vastoin tietosuojalainsäädäntöä ja etenkin sen henkeä.

Olennaista koko hommassa on se, että tällä pyritään peittelemään jälkiä ja kiinnittämään huomio pois nykyisen pahoinvoinnin todellisesta syystä – Suomessa sotien jälkeen harjotetusta ja karille ajaneesta sosialidemokraattisesta politiikasta.

Näinhän se tietysti on kun asiaa tarkastellaan sosialidemokraattisesta moraalista käsin – syyllinen (SDP) syyttelee uhriaan (Suomen kansa) ja vaatii uhrin oikeuksien supistamista ja rajoittamista.

Demarit ovat joskus olleet tärkeä puolue suomalaiselle demokratialle ja hyvinvointiyhteiskunnan synnylle. Nykyään tämä auringonlaskun joukkio on lähinnä rasite ja osittain jopa riski Suomelle ja kansamme tulevaisuudelle.

Mielenkiintoista tässä kuolonkouriastuksessa on se, että nyt edes omassa joukossa ei olla samaa mieltä puolueen kanssa. Osa väestä uskaltaa ajatella jo omilla aivoillaan ja kertoa muillekin mitä mieltä on asioista. SDP tunnetaan avosydämisenä rajattoman maahanmuuton puolueena. Niin avosydämisenä, että jopa Kari Rajamäki on hiljennetty toverikurin ja punainkvisition voimin.

Nyt politbyroon kannnasta erovat soraäänet ovat kuitenkin alkaneet vahvistua ja ne kuuluvat kansanvallan periaatteiden mukaisesti demareiden syvistä riveistä.

Esimerkkinä voisi ottaa Pelle Miljoonan rumpalina, Tahdon Rakastella Sinua-laulun tulkitsijana ja suhteellisen suvaitsevaisena stadilaisena tunnetun Tuomo ”Tumppi ” Varosen/Valokaisen maahanmuuttoa koskevan lausuman hänen US-blogissaan:

Ai niin sit oli toi et. Joku uskonto sotkee paljo.Kelaa et sianlihasta voi saada homokipinän. Vai niin. Silti noi lampaapurijat tuuppii toisiaan kamelin takana Nuubiassa. Ja täällä digataan kybällä

Kaikkee mikä on eksoottista.Meidän rapussa on todella eksoottinen meininki. Tulee joskus sellanea baklavan ja wähhä,n tuoksu inee. Äänet on ku Marrakeshin torilla parhaimpana sesonkina. Mut niinhän se menee, laiva uppoaa pian. Uskokaan mun sanoneen. Mut paljoko noi isokenkäset panostaa meihin. Ei mitään… Tajutkaa se. EI MITÄÄN:Jokainen virkajolppi jos olis laittanut liksastaan pari euroo vaikka talotuotantoon, ei tollasta nykäs-syöksyy ois tullu. Meit tavallisii tallajii on kuutisen miljoonaa. Miks me ollaan edelleen niin tyhmii? Toi itäräja siirtyy kokoajan, ootteks te hiffannu mikä pulina sieltä kuuluu. Suomi valloitetaan rauhallisin elkein pala palalta. Historia toistaa itseään. Missä siis itsenäisyys. Uimahallissa kuulutetaan venäjäksi.

Ehkä viimeinkin suomalainen duunari alkaa ymmärtämään se, minkälaisen uhkan hänelle ja hänen perheensä tulevaisuudelle ja hyvinvoinnille rajoittamaton maahanmuutto aiheuttaa.

Lähteet: HS, US

 

Työvoimapula?

Julkinen keskustelu työvoimapolitiikasta ja ns. työvoimapulasta on varsin huteralla ja jopa ristiriitaisella pohjalla. Päivä päivältä ns. työvoimapula tuntuu enemmän ja enemmän tarkoitushakuiselta kansalaisten kusettamiselta.

Eräät poliitikot vaativat viimeistenkin esteiden poistamista ulkomailta Suomeen kohdistuvan maahanmuuton hallitsemisessa ja hillitsemissä. Kuitenkin samaan aikaan jopa Hyysäri (mahdollisesti vahingossa? 😉 ) kertoo mistä nyt on oikeastaan kyse.

Vaikeasti täytettävien työpaikkojen määrä on vähentynyt. Työ- ja elinkeinoministeriön tammikuun tiedoista käy ilmi, että yli vuoden jatkuneet yritysten rekrytointiongelmat ovat hellittäneet.

Teolliseen työhön, palveluihin ja terveydenhuolto- ja sosiaalialalle on edelleen vaikeaa löytää työntekijöitä. Yksittäisistä ammateista eniten ongelmia oli sairaanhoitajien paikkojen täytössä.

Myös tarjoilijan, koneistajan, siivoojan ja kokin paikat ovat olleet vaikeasti täytettävissä. Kymmenen ongelmallisimman ammatin joukkoon on noussut linja-autonkuljettaja.

Nyt tarkkana:

Rekrytointiongelmia oli tammikuussa 2008 yhteensä 2 700 työpaikan täytössä, kun vastaava luku vuotta aiemmin oli 2 850.

Suhteutetaanpa tämä sitten kokonaisuuteen.

Tilastokeskus kertoo nimittäin äskettäin julkaistussa raportissaan, että työllisyys lisääntyi ja työttömyys väheni helmikuussa 2008.

Työllisiä oli helmikuussa Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 2 465 000, mikä oli 45 000 henkeä enemmän kuin vuotta aiemmin. Työllisten määrän kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitettu trendi oli 55 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Yksityisellä työnantajasektorilla työllisyys kasvoi 47 000 henkilöllä. Palkansaajia oli 59 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Työllisten määrä lisääntyi Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen lääneissä.

Työllisyysaste eli työllisten osuus 15–64-vuotiaista oli helmikuussa 68,9 prosenttia, mikä oli 0,8 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin. Miesten työllisyysaste nousi 1,5 prosenttiyksikköä ja oli 70,5 prosenttia. Naisten työllisyysaste nousi 0,2 prosenttiyksiköllä 67,3 prosenttiin. Työllisyysasteen trendi oli 70,6 prosenttia.

Työttömiä oli työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2008 helmikuussa 168 000, mikä oli 29 000 vähemmän kuin edellisen vuoden helmikuussa. Työttömyysaste oli 6,4 prosenttia eli 1,1 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuotta aiemmin. Työttömyysasteen trendi oli helmikuussa 6,2 prosenttia.

Työttömyysaste oli matalin Etelä-Suomen läänissä, 5,7 prosenttia, ja korkein Lapin läänissä, 11,0 prosenttia. 15–24-vuotiaiden nuorten työttömyysaste oli helmikuussa 16,5 prosenttia, mikä oli kolme prosenttiyksikköä pienempi kuin edellisen vuoden helmikuussa. Nuorten työttömyysasteen trendi oli 15,3 prosenttia.

Jos 2700 vaikeasti työllistettävää työpaikkaa suhteutetaan tuohon kokonaistyövoiman määrään – 2 465 000 – minusta on jotenkin absurdia puhua mistään ja minkäänlaisesta työvoimapulasta.

Työttömyyskin näyttäisi tämän raportin mukaan vähentyneen – mutta tällä kolikolla on myös kääntöpuolensa. Kyse on osittain siitä, että tilastoja on siivottu vallanpitäjän kannalta mukavamman näköisiksi erilaisilla tempuilla. Kyse on siis tästä kuuluisasta ns. tempputyöllistämisestä.

Tempputyöllistämistä on esimerkiksi patistaa työttömiä kursseille.

Työttömät itse – asiaa läheltä seuranneina – pitävät pakollisia työllistämiskursseja tyhjänpäiväisinä ja pakkokurssitus koetaan ihmisarvoa alentavaksi.

Tämä hokkus-pokkukseen ja magiaan tehokkuudeltaan rinnastettavissa oleva työvoimakoulutus on työhallinnon rahoittamaa, opiskelijoille maksutonta koulutusta, joka sisältää – teoriassa – muun muassa ammatillisia kuntoutuspalveluita, työharjoittelua, palkkatuettua työtä ja kuntouttavaa työtoimintaa.

Virallisesti pitkäaikaistyöttömiä oli siis tämän vuoden helmikuussa 46 700. Hallituksen asettaman projektin tavoitteena on kuroa – virallinen – pitkäaikaistyöttömyys alle 30 000:een.

Hokkus Pokkus ja Simsalabim!

Työttömien mielestä työvoimatoimistojen pakolliset kurssitukset ovat lähinnä tyhjänpäiväisiä.

Hyysäri julkaisi toissa maanantaina maanantaina julkaistiin jutun useita työllistämiskursseja käyneestä hyvinkääläisestä Merja Ahlforsista.

Hänen mielestään työllistämiskursseissa olisi tehostamisen varaa – työtön jää helposti seilaamaan kursseille ja työllistämiskurssien edut ovat työttömän mielestä kokonaisuutena varsin kyseenalaiset

Viime vuosina Ahlfors, 55, on ehtinyt istuskella kotona. Työttömyysjaksoja on takana useita, ja pisimmillään ne ovat olleet yli 500 päivää. Elämää rytmittävät lyhyet työ- tai harjoittelujaksot sekä työvoimatoimiston työllistämiskurssit. Lukuisat erilaiset kurssit ja projektit eivät ole vaikuttaneet toivotusti työllistymiseen tai esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisyyn.

Ahlforskaan ei ole vakuuttunut työvoimatoimistojen kurssien tehosta. Omissa kurssimäärissään hän on jo seonnut laskuissa.

Työllistämiskurssit ovat olleet ehkä enemmän mukavia kuin hyödyllisiä. Tuntuu, että työttömyystilastoja kaunistellaan lähettämällä ihmiset kurssilta toiselle.

Ahlfors valmistui lähihoitajaksi vuonna 1995. Sitä ennen hän oli ehtinyt työskennellä muun muassa hammashoitolan vastaanotolla, mielenterveystyössä, myyjänä sekä kotiavustajana. Omien lasten ollessa pieniä Ahlfors toimi perhepäivähoitajana, ja nuorimmaisen lähtiessä kouluun Ahlfors aloitti lähihoitajaopinnot.

Vanhainkodeissa oli erilaisia sijaisuuksia, mutta kahdeksan vuotta sitten petti selkä. Edessä oli pitkä sairausloma, eikä Ahlfors pystynyt enää palaamaan samaan työhön.

Silloin mietin, että taitaa olla aika huono yhtälö tämä ikä sekä lääkärin määräämä kevyt ja vaihteleva työ. Minulla on myös muita terveydellisiä rajoitteita, joiden vuoksi en esimerkiksi saa tehdä yötyötä.

Kursseilla on Ahlforsin mukaan paljon päällekkäisyyksiä ja turhaa täytettä varsinaisen ydinasian ympärillä.

Esimerkiksi vastikään käymäni hygieniapassikoulutuksen olisi voinut hoitaa yhdessä tai kahdessa päivässä, mutta kun se oli työttömille suunnattu, siinä vierähti kymmenen päivää.

Ahlfors toivoisi enemmän työharjoittelupainoisuutta sekä ”oikeaa tekemistä” kalvosulkeisten sijaan. Ahlfors itse toimii tällä haavaa vajaakuntoisen työllistämistuella kehitysvammaisten työkeskuksen käsityönohjaajana Hyvinkäällä. Pesti jatkuu kesäkuun loppuun asti, sen jälkeisestä ei tietoa ole.

Myös muiden työttömien – tämän jutun jälkeen – antaman palautteen mukaan kurssien arveltiin hyödyttävän lähinnä niitä järjestäviä yrityksiä. Työttömiä ihmetyttivät myös puheet työvoimapulasta ja ulkomailta tuotavasta työvoimasta.

Helsinkiläinen Seppo Salminen kertoi käyneensä työvoimatoimiston järjestämän vuoden kestäneen kurssin, jonka tavoitteena oli työllistyä vientimyyjäksi kansainvälisille markkinoille.

Koulutus sinänsä oli parikymmentä vuotta teknisellä alalla työskennelleen Salmisen mielestä pätevää ja toiveet korkealla. Koulutukseen kuuluneen työharjoittelun lähestyessä kävi kuitenkin ilmi, ettei harjoittelupaikoista ollut tietoakaan, eikä harjoittelu lopulta onnistunut.

Ironisinta tässä on se, etten saanut itsekseni lähteä etsimään töitä ulkomailta, koska työvoimatoimiston säännöt kieltävät ulkomaille matkustamisen. En siis pääse hyödyntämään koulutusta, joka tuli yhteiskunnalle varmasti kalliiksi.

Monet palautetta antaneista kertoivat kiertävänsä kurssilta toiselle, koska niiltä pois jääminen tiputtaisi pois päivärahoilta. Helsingin työttömien yhdistyksen toiminnanjohtaja Anna-Maria Kantola kertoo kuulleensa työttömistä, jotka ovat käyneet jopa seitsemän kertaa saman kurssin.

Kursseille on määritelty vähimmäispituuksia, joiden seurauksena kurssit saattavat sisältää toistuvien työhakemusten harjoittelemisen lisäksi esimerkiksi viisi viikkoa avointa työnhakua.

Ikkunakonsultti Mauri Laaksonen kertoo järjestäneensä muutaman koulutuksen työvoimatoimistolle. Käytännönläheiset ikkuna-asiantuntijakurssit olivat kurssilaisten mieleen, ja töitäkin löytyi.

Työvoimatoimisto ei Laaksosen mukaan jatkanut kursseja, koska ne eivät täyttäneet heidän kriteerejään.

Kysymys kuuluukin – mikä tässä koko hölmöläisten puuhastelussa on todellisena tarkoituksena ja kuka tästä hyötyy? Nimittäin joku hyötyy – aina – siitä, kun rahaa levitellään harakoille ja vääristellään asioita.

Lähteet: Tilastokeskus, Mol, HS, STT

Jk. Loppukevennykseksi haluan lainata – jo toisen kerran – erästä älyttömyyden huipentumaa. Sellaista sanallista sammakkoa, jonka maanmuuttoministeri Astrid Thors pulautti suustaan YLE:n Areenalla 10.3.2008:

Vielä kun puhutaan näistä luvuista, niin yleiset luvut, mitä siis 100 000, 125 000 on Helsingin seudulla puhuttu, että se on se lisääntymistarve… lisätarve. Ja jos ajateltaisiin samalla tavalla kuin tota… Paavo niin ei ollenkaan kannattais suurin piirtein syntyä ja tai sä kyllähän nuori ihminenkin tarvitsee palveluja aina sehän on… Minä en ymmärrä tätä niinku sinun tota logiikkaasi. Mutta nyt meillä on meneillään, meillä on meneillään lupahallintohanke, jonka Riitta tuntee sen siinä valmisteluelimessä. Me olemme asettaneet työryhmän, joka yhdessä muiden ministeriöiden kanssa miettii yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, koska kun meillä on sellainen järjestelmä, että se on työmarkkinat, jotka ratkaisevat, niin ei välttämättä tarvita samoja pälisään.. päiväsääntöjä kuin ne, joilla on entisiä siirtomaita, mutta tällaista valmistelua on meneillään ja ihmiset myöskin tulevat.”

Hohhoijaa…