Hieman yllättäen, päivän Hyysärissä on julkaistu sekä maahanmuuttoon että helsinkiläisten turvallisuudentunteeseen liittyvä uutinen. Tuon uutisen mukaan puolet helsinkiläisistä kokee kaupungin turvallisuuden heikentyneen.

Tarkemmin ottaen, noin puolet helsinkiläisistä on sitä mieltä, että kaupungin turvallisuustilanne on huonontunut viimeisimpien kolmen vuoden aikana.

Vähemmän yllättäen, kyselytyöryhmä itse yllättyi tuloksista, joiden mukaan helsinkiläiset pelkäävät maahanmuuttajia.

Turvallisuuskyselyn tuloksia kansalaistilaisuuksissa

Helsingin kaupungin turvallisuus- ja valmiusosasto on toteuttanut välillä 1.12.2008 – 31.1.2009 turvallisuuskyselyn, jossa kartoitettiin Helsingissä asuvien ja täällä kävijöiden näkemyksiä siitä, mihin seikkoihin tulisi kiinnittää huomiota uuden turvallisuusohjelman laadinnassa. Kyselyyn vastasi 765 helsinkiläistä tai vierailijaa. Tämän kyselyn otos on siis kapeudestaan huolimatta varsin tuore. Viimeksi tätä samaa asiaa on selvitetty perusteellisesti vuonna 2006.

Helsingin kaupungin turvallisuusohjelman valmistelua sekä vuoden vaihteessa toteutetun turvallisuuskyselyn tuloksia esitellään kansalaistilaisuuksissa tiistaina 24.2. kaupunkisuunnitteluviraston auditoriossa, keskiviikkona 25.2. Kanneltalossa ja torstaina 26.2. Näkövammaisten keskusliiton toimitalo Iiriksessä. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy.

Turvallisuusohjelman valmistelussa ovat mukana eri hallintokuntien, Helsingin poliisilaitoksen, seurakuntien, elinkeinoelämän sekä asukasyhdistysten ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden edustajat. Tilaisuuksissa käsitellään kansalaiskyselyn keskeisiä vastauksia ja ohjelmatyöskentelyn painopistealueita. Turvallisuusohjelma antaa suuntaviivat sille työlle, jolla Helsingin turvallisuutta ja viihtyisyyttä lähivuosina parannetaan.

Mitä kaupunkilaiset sitten vastasivat?

Vastaukset esimerkiksi julkisten liikennevälineiden turvallisuudesta olivat melko samansuuntaisia kuin 2006. Sen sijaan uutta oli kaupunkilaisten mielipide maahanmuuttajien vaikutuksesta Helsingin turvallisuuteen.

Turvallisuustilanteen huonontuneeksi kokeneista vastaajista 70 prosenttia nimesi maahanmuuttajat syyksi heikentyneeseen tilanteeseen, vaikka sellaista vastausvaihtoehtoa ei edes annettu kyselylomakkeessa.

Vastaajat olivat huolissaan maahanmuuttajien kasvaneesta määrästä. Maahanmuuttajiin yhdistettiin usein myös rikollisuus ja häiriökäyttäytyminen. Kaupunkilaisten keskeisiksi huolenaiheiksi nousivat maahanmuuttajien lisäksi syrjäytyminen, välinpitämättömyys, yhteisöllisyyden puute, katuväkivalta ja sen uhka, joukkoliikenteen turvallisuus ja liikenneturvallisuus.

Helsingin kaupungin turvallisuus- ja valmiusosaston projektipäällikkö Johanna Seppälä kertoo tulosten yllättäneen kyselytyöryhmän.

Oli syy mikä tahansa, tämä on nyt niin vahva signaali kaupunkilaisten mielipiteestä, että asian eteen tullaan tekemään paljon töitä. Jos mahdollisiin ongelmakohtiin ei puututa nyt, tilanne saattaa olla muutaman vuoden päästä erittäin paha.

Seppälän mielestä olisi erittäin tärkeää välttää alueiden eriarvoistumista.

Emmehän halua Helsinkiin ongelmalähiöitä, joihin kukaan ei uskalla mennä.

Niin, emme me helsinkiläiset varmaankaan sitä halua, mutta nyt näyttää siltä, että eräät Helsingin ulkopuolelta tulevat poliitikot sitä haluavat.

Mikä tai kuka on tämä kuuluisa maahanmuuttaja?

Eräs asia, joka minua näissä uutisoinneissa tökkii on sellainen pieni seikka, että kaikki maahanmuuttajat niputetaan samaan nippuun.

Minun mielestäni nämäkin ongelmat, joista kaupunkilaisten pelko johtuu, ovat muutaman – tässä nimeltä mainitsemattoman – yhteiskuntaan sopeutumattoman maahanmuutajavähemmistön sekä kotimaisten ongelmaryhmien – ja niiden joukossa olevien vieläkin pienempien vähemmistöjen – aikaansaamia.

Jotenkin hullulta tuntuu niputtaa samaan uutiseen helsinkiläistynyt nokiainsinööri Mats Svensson ja kieli- ja ammattitaidoton, toiselta puolelta maailmaa Suomeen saapunut pakolainen tai turvapaikanhakija – puhumattakaan sitten eräistä syrjäytyneistä – tässä väestöryhmää edelleenkään nimeltä sanomatta – toisen polven maahanmuutajista.

(Tällaisen yleistämisen luulisi olevan sellainen asia, josta Johanna Suurpää tai Mika Illman saisivat kipinän tutkimuksilleen sen suhteen, onko joku nyt kiihottanut tai kiihottunut – siis siellä Hyysärin toimituksessa ja kaupungintalolla…)

Rasismin syntymekanismi

Olen todennut tämän saman asian aikaisemminkin, mutta otetaan asiayhteyden vuoksi se jälleen kerran pöydälle.

Kun alkuperäisväestö joutuu sietämään eriarvoista kohtelua suhteessa (lähinnä) sosiaalisilla subventioilla eläviin maahanmuutajiin nähden, ollaan varsin lähellä sitä pistettä jossa rasismi syntyy. Kun siihen lisätään ns. positiivinen syrjintä (kammottava ja inha sanahirviö ja etenkin ajatus) ja pakolla tapahtuva omista tavoista luopuminen keinotekoisen monikulttuurin alttarille, olemme rasismin todellisessa leimahtamispisteessä.

Rasismi syntyy kulttuurien ja kansojen kohtaamisesta, eikä se ole mitenkään valkoisen heteromiehen yksinoikeus. – sitä harjoitetaan kaikkialla. Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikka – käytti eilisessä Hyysärin puheenvuorossa (usein itsenikin lainaamaa) Aristotelesta. Aristoteles filosofioi, että ihminen luonnostaan rakastaa samanlaista ihmistä ja vierastaa toisenlaista. Tämä piirre palvelee yhteisön muodostamista mutta se palvelee myös minuuden kehittymistä yhteisön jäsenenä.

Todellisuus lyö monikulttuuritavoitteita korvalle

Yksinkertaistaen kyse on siitä, että päättäjät ovat luisuneet varsin kauas kansan edustamista mielipiteistä.

Jos tällaiselle työryhmälle on yllätys sellainen asia, mitä jokainen kaupungissa asuva normivirtanen pitää valitettavana itsestäänselvyytenä, niin minulle puolestani olisi yllätys, jos joku tämän työryhmän jäsenistä sattuisi mahdollisesti asumaan Helsingissä.

Asioiden – etenkin ongelmien – hyssyttely ja monikulttuurin väkisinvääntäminen (vastoin enemmistön tahtoa) on edesvastuutonta ja ikävillä seurauksilla lastattua edesvastuutonta peräsimenpitämistä.

Tämä tutkimus on omiaan osoittamaan sen, että vakavan maahanmuuttokeskustelun käymiseksi olemme jo siinä kuuluisassa yhdennessätoista hetkessä – jos kansa on aivan jotain muuta mieltä kuin päättäjät kansanvaltaisessa tasavallassa, olisko syytä vaihtaa päättäjät. Tämä nykyinen vanhastelu ja thorssaus eivät nimittäin osoita demokratian alkeidenkaan sisäistämistä.

Jos tarkkoja ollaan, Suomen muuttaminen yksikulttuurisesta kansallisvaltiosta monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi saattaisi täyttää rikoslainsäädännössä määritellyn valtiopetoksen ja vallananastamisen tunnusmerkistön.

Ihmettelen sitä, mikä mies tämä Matti Vanhanenkin oikein on? Hyvän karjalaissuvun ja arvostetun tutkijan poika, joka puhuu vakavissaan pääministerin virasta käsin omasta Suomen diktaattoriksi ryhtymisestään ja Suomen rajojen avaamisesta kaikille.

Kansanvallan vastaisuutensa lisäksi nämä puheet ovat kylmä isku märällä rätillä vasten veteraanisukupolven kasvoja.

Luuletteko, että sodissamme annetut uhrit annettiin siksi, että nämä vanhaset saisivat jakaa toisten rakentaman hyvinvoinnin kenelle tahansa ja mistä tahansa Suomeen sosiaalituristille?

Tällainen toiminta on antautumista vastarinnatta valloittajan armeijoiden edessä – nykyaikaistettu Carl von Clausewitzin käsitys verettömästä valloituksesta.

Rikoslaki on valtiopetoksen ja vallankaappauksen osalta siis voimassa olevaa lainsäädäntöä – sellaista joka päättäjien olisi syytä huomata ja kunnioittaa sitä (sekä kansan tahtoa) – ennen kuin tuulen suunta muuttuu todella rajusti.

Teitä on varoitettu – ken tuuleen kylvää, se myrskyn niittää…

Lähteet: Helsingin kaupunki, HS


Site Meter

Olen joskus aikaisemminkin kritisoinut Kristiina Kouroksen ohjastaman ihmisoikeusliiton käsittämättömyyksiä.

Tuore luterilaisen kansankirkkomme Kotimaa-lehti kertoo, että ihmisoikeusliiton toimisto selvittää vanhoillislestadiolaisuuden käsityksiä ehkäisystä. Pääsihteeri Kouroksen mukaan tarkoitus on selvittää, onko ehkäisykielto ongelmallinen ihmis- ja perusoikeuksien kannalta.

Selvitämme asiaa ihmisoikeusjuridiikan näkökulmasta, kyse on muun muassa seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta, ei vain naisten osalta vaan myös miesten.

Hetkinen?

Eikö juuri tässä asiassa puututa ihmisten seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen varsin henkilökohtaisella tasolla? Vaikka itse olen abortoinnin kannalla tietyissä olosuhteissa, kyse on kuitenkin ihmisten makuuhuoneissa tapahtuvasta toiminnasta – ja seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta.

Ja kuinka Kouros siveyspoliiseineen aikookaan valvoa tämän ehkäisypakon noudattamista? Interaktiivislla kondomeilla, pimeänäkökameroilla, ilmiantajaverkostolla vai jollain vielä eksoottisemmalla metodilla?

Tämä tilanne on sikäli myöskin tragikoominen, että se osoittaa tiettyjen suvaitsevaistoon kuuluvien piirien omituisen logiikan kierotumisen kaikessa ajatustyössä. Jos joku ryhmä tai ajatus on heidän mielestään hyvä tai tarpeellinen, tämän suunnan edustajat saavat tehdä lähes mitä tahansa. Jos ryhmä tai ajatus on mitenkään suvaitsevaiston maailmankatsomuksesta poikkeava, asia yritetään kriminalisoida.

Kriminalisointi eriarvoistavana yleisavaimena

Eli näin pyritään tekemään vakaumuksesta, uskonnosta tai mielipiteestä rikos. Tällainen toiminta täyttää sitten taas puolestaan – ainakin minun mielestäni – hyvin selvästi kansanryhmään kiihottamisen tunnusmerkistön.

Se on puolestaan kriminalisoitu – tosin kovin ympäripyöreästi ja epäselvästi – rikoslaissa.

Eikö Kouroksen tulisi puolustaa lestadiolaisia eikä syyllistää heitä? Ja jos Kouros jatkaa syyllistämistääm (=kiihottamista uskonnollista kansanryhmää vastaan), tässä on tilanne, johon pitää joko vähemmistövaltuutetun toimiston tai valtakunnansyyttäjänviraston puuttua – heti.

Kouroksen klaanin toiminta asettuu vielä kyseenalaisemmaksi, kun miettii miksi ihmisoikeusliiton ajaman kannan mukaan;

a) Lestadiolaisten seksi ilman ehkäisyä kielletään
b) Katolilaisten seksi ilman ehkäisyä sallitaan
b) Muslimien seksi ilman ehkäisyä sallitaan

Tämä on kysymys mihin oikeastaan haluaisin vastauksen Kristiina Kourokselta itseltään. Etenkin sen jälkeen, kun hän asettui ihmisten silpomisen kannattajaksi.

Lähde: Kotimaa

Jk. Asiasta kirjoittavat myös (ainakin) IDA ja Tacitus.


Site Meter

Päivän Kauppalehti kertoo totuuden kukkahattukansan vakiopeikosta – työvoimapulasta.

Raakaa peliä rakennuksilla otsikoidussa uutisessa kerrotaan, että korjausrakentamisessa on jo käynnistynyt raju hintasota.

Etenkin pienten ja keskisuurten alihankkijoiden tuntitaksat ovat romahtaneet yhdessä yössä pohjalukemiin pääkaupunkiseudun kerrostalojen remonteissa.

Urakkalaskutuksen tuntihinnat ovat nyt huoneremonteissa pudonneet yli 40 euron huipputasosta 25–30 euroon ilman arvolisäveroa. Pula on aliurakoinnissa kääntynyt nopeasti ylitarjonnaksi.

Helsinkiläisen keskisuuren rakennusliikkeen R. Muhosen toimitusjohtaja Toimi Niesniemi arvioi, että jo ensi keväänä monilla pienillä ja keskisuurilla rakennuttajilla on edessään hyppy tuntemattomaan, kun palkkamenot kohoavat ja tilauskannat ohenevat.

Jyväskyläläisen Jyväs-Seiskan toimitusjohtaja Kimmo Puusaaniemi kertoo puolestaan, että jotkut alan yritykset ovat jo valmiita ottamaan urakan miltei mihin hintaan tahansa turvatakseen työllisyytensä.

No niin monikulturistit ja rahanahneet – haluan kuulla sitten sen seuraavan tekosyyn.

Tekosyyn sille, miksi teidän mielestänne Suomeen pitää tässäkin tilanteessa aktiivisesti houkutella ulkomaalaista työvoimaa – tai miksi meidän pitäisi ottaa muutenkin tarpeeksi suuren omien (ja näköjään kasvavan) elätettävien joukon lisäksi maahamme lisää (muuten kuin työperäisyyden takia tulevia) ammatti- ja kielitaidottomia ihmisiä kilpailemaan ehtyvistä sosiaalisista subventioista alkuperäisväestön kanssa?

Haluatteko te luoda Suomeen avointa rasismia ja väkivaltaa? Haluatteko te luoda levottomuuksia tai jopa synnyttää sisällissodan?

Miten on – esimerkiksi Jeja Pekka Roos?

Kirjoitin eilen islamilaisen lain – sharian – muodostamasta nykyisestä ja selvästä uhkasta yhteiskuntajärjestyksellemme, oikeusjärjestelmällemme ja yleismaailmallisille ihmisoikeuksille.

Viitasin tuossa kirjoituksessani Ihmisoikeusliitossa työskentelevän Kristiina Kouroksen lausuntoihin.

Lähde: Kotimaa

Kouros jatkaa valitsemallaan tiellä.

Tänään hän kommentoi Taneli Kylätaskun kirjoittamassa ultrasuvaitsevaisessa Kotimaassa julkaistussa artikkelissa.

Islamilainen laki ja ihmisoikeudet ovat yhteen sovitettavissa. Keskustelun lähtökohtana ei siksi pidä olla vaatimus uskonnon hylkäämisestä. Valitettavasti näin kuitenkin usein on, Kouros sanoo.

Tuota noin… Ei kai kukaan ole tosissaan vaatinut islamin uskon hylkäämistä Minusta täällä on vaadittu lähinnä islamin sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan – a´la Suomen tataarit. ja se mikä Kouroksen lausunnossa on täysin käsittämätöntä on se, että hän ilmoittaa islamilainen lain ja ihmisoikeuksien olevan yhteen sovitettavissa.

Olen täysin eri mieltä Kouroksen kanssa.

Käykääpä tutustumassa – noin muistinvirkistämisen merkeissä – mitä sharia tarkoittaa todellisuudessa.

Kouros päästelee suustaan ihmisoikeusaktivistille täysin käsittämätöntä tekstiä. Hänen mielestään naisten heikon aseman yhdistäminen islamiin uskontona ei ole perusteltua, eikä sellainen retoriikka myöskään edistä naisten oikeuksien kehittymistä. Sen sijaan naisten oikeuksia loukkaavien tapojen oikeutusta voidaan murentaa nostamalla esille Koraaniin liittyviä sukupuolten välistä tasa-arvoa korostavia sääntöjä ja ohjeita.

Naisen asema islamissa perustuu tapoihin – jotka taas perustuvat Koraaniin ja sen tulkintaan.

Käykääpä katsomassa mitä Risto Tammi sanoo asiasta itse asiassa kuultuna.

Kourosin mukaan Koraanin hengen mukainen tulkinta parantaisi monessa kysymyksessä naisten asemaa. Koraani on islamilaisen lain tärkein oikeuslähde, mutta naisen asemaan liittyvissä kysymyksissä islamilainen perimätieto on usein ristiriidassa Koraanin kanssa.

Kourosin ongelma on se, että naiset – eivätkä ihmisoikeusaktivistit – ole oikeutettuja tulkitsemaan Koraania. Koraanin tulkinta on varattu fundamentalisteille ja osa näistä tulkitsijoista haluaa laajentaa shariaa koskevan tulkinnan koskemaan myös ateisteja ja kristittyjä.

Kouros suvaitsee itsensä ja arvonsa ihan omalla lapiotyöllään kivitettäväksi tai hirtettäväksi hautaan.

thereligionofpeace.com

Keskiverto musliminaisia maailmassa yhdistää kolme asiaa: he ovat köyhiä, lukutaidottomia ja asuvat maaseudulla. Näiden naisten vapauttaminen ei Kourosin mukaan onnistu kertomalla heille YK:n yleismaailmallisesta ihmisoikeusjulistuksesta, joka ei merkitse heille mitään.

Olen taas täysin eri mieltä Kourosin kanssa. Oma kokemukseni maailmalta sanoo, että opettamalla kehitysmaiden – myöskin islaminuskoiset – naiset lukemaan, ymmärtämään oma arvonsa, sanomaan ”ei” lapsentekokoneena toimimiselle ja takaamalla näille jonkin asteinen vanhuudenturva, voidaan saada maailman väestöräjähdys kuriin ja ihmisoikeudet toteutettua myöskin siellä vähemmän vauraassa maailmassa.

Jos hänelle sen sijaan kerrotaan Jumalan oikeudenmukaisuudesta ja niistä mahdollisuuksista, joita hänen oma uskontonsa sisältää, toivo syttyy hänen silmissään.

Eikä.

Tuolla tiellä päästään siihen, että shariaa aletaan tulkita myös koskemaan ateisteja ja kristittyjä ja edesautetaan fundamentaalisen islamin voimistumista ja maailmanvalloitusta.

Kouros on väärällä tiellä. Toivottavasti hän löytää oikean polun – ennen kuin on liian myöhäistä

Lähde: Kotimaa

Päivitys 30.10.2007: Myös Kekke on kirjoitellut Kristiinan seikkailuista monikulttuurisuuden ihmemaassa.