Yksin tulleita lapsia on julkisuudessa nimitetty ankkurilapsiksi. Tällä tarkoitetaan, että lapsi olisi lähetetty turvapaikanhakijaksi, jotta koko perhe voisi saapua maahan hänen perässään. Todellisuudessa perheenyhdistäminen kestää pitkään ja vain osalla lapsista on oikeus hakea sitä. Lisäksi monen lapsen isä on kuollut tai perhe on kadoksissa.

Kirsi Hytinantti ja Anna G. Mikkonen Hyysärin Vieraskynässä 28.12.2009.

Näin siis  humanitaarista maahanmuuttoa  elinkeinonaan (l. verovaroja) pitävä Pakolaisapu ry:ssä vaikuttava sekä kansainvälistä ihmiskauppaa ruokkiva kukkahattukaksikko.

Kuva:HS Kuva:HS

Hytinantti on varatuomari joka on toiminut turvapaikkaa hakevien lasten lakimiehenä. Mikkonen on valtiotieteiden maisteri  joka toimii yksin tulleiden lasten edustajana.

Kun  Hytinantin rahastuskoneisto (Pakolaisapu ry) sai samasta puusta elävältä Amnesty Internationalilta vuoden 2008 kynttiläpalkinnon hän  totesi, että tänne tulevien ihmisten puolesta todella haluaa tehdä työtä, eikä työ ole millään tavalla turhaa.

Mikkonen puolestaan  peittää taustansa valtiotieteiden maisterin arvonsa taakse. Hän edustaa humanitaarisen maahanmuuton lisäksi toista samanlaista ( itse itseään kasvattavaa ja verovaroilla subventoitua) inhimillisen kärsimyksen rahastamiseen erikoistunutta alaa – yksityisellä sektorilla pyöritettyä  lastensuojelua.

Heitä yhdistää siis se, että humanitaarinen  maahanmuutto on elintärkeä asia – siis heille itselleen. He edustavat sitä joukkoa, joka on onnistunut rakentamaan itselleen elinkeinon toisten ihmisten kärsimyksistä – veronmaksajien kustantamana.

Heitä ei tunnu kiinnostavan se tosiasia, että heidän puuhastelunsa seurauksena huomattavia summia  suomalaisten veronmaksajien taskuistaan puristamia verovaroja siirtyy erinäisten välikäsien kautta ihmiskauppiaille ja kasvottomalle kansainväliselle rikollisuudelle.

Ylläpitääkseen elinkeinonsa kannattavana, heidän on pakko esittää yllälainatun kaltaisia epätosia väitteitä julkisuudessa.

Vielä hassummaksi tuo väite muuttuu, kun lukee tuon propagandakirjoituksen  jatkon:

Paraikaa on valmisteilla ulkomaalaislain muutos, jonka mukaan perheenyhdistämistä hakevan olisi oltava alaikäinen vielä päätöksen saadessaan. Tähän saakka on ratkaissut hakijan ikä hakemuksen vireillepanohetkellä.

On epäoikeudenmukaista, jos viranomaismenettelyn kesto vaikuttaa lapsen mahdollisuuteen elää perheensä kanssa. Lisäksi lainmuutoksen seurauksena saattaa olla, että turvapaikanhakijaksi lähetetään entistä nuorempia lapsia ja pakomatkasta tulee heille yhä vaarallisempi.

Niin?

Jos Hytinantin ja Mikkosen esittämän väitteen mukaan tällaista ns.ankkurilasta ei siis ole lähetetty turvapaikanhakijaksi, jotta koko perhe voisi saapua maahan hänen perässään, niin miten on mahdollista, että turvapaikanhakijaksi lähetetään entistä nuorempia lapsia ja pakomatkasta tulee heille yhä vaarallisempi?

Siitä toki täytyy olla Hytinantin ja Mikkosen kanssa samaa mieltä, että ulkomaalaislainuudistuksessa on tapahtumassa suuri virhe.

Uudesta laista pitää poistaa kokonaan laajamittainen (suomalaisen ydinperhekäsityksen vastainen) perheenyhdistäminen ja alaikäisille ei pidä antaa pysyvää  turvapaikkaa (etenkään perheenyhdistämistarkoituksessa).

Muutenkin tässä maassa olisi syytä käydä jo pikkuhiljaa vakavaa  keskustelua siitä, kenen etujen mukaista on  ihmisten salakuljettaminen maapallon toiselta puolelta (eri luonnonolosuhteiden, kulttuurin ja uskonnon)  piiristä Suomeen?

Onko se pakolaisen tai määränpäämaan kansalaisten (suomalaisten) etujen mukaista?

Vai palveleeko se paremmin diktaattorien, naapurimaiden valtaajien, etnistä puhdistusta harjoittavien, ekspansiivisen islamin, järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskauppiaiden ja verovaroilla yksityistä bisnestä pyörittävien suomalaisten kukkahattuilijoiden etuja?

Joku rinnasti jossain suomalaisen työttömän ja sairaseläkeläisen samaan asemaan näiden verovaroilla varallisuuttaan kartuttavien juristien ja humanistien kanssa.

Minusta tuo rinnastus on väärä.

Työtön ja sairaseläkeläinen on pakkotilanteessa – verovaroja omaksi hyödykseen käyttävä ns.humanitaarista työtä tekevä kukkahattuilija on härski saalistaja.

Lähteet: HS, Amnesty

Site Meter

Uutisvuo on tuonut tiedon siitä, että järkiperäisen suomalaisen ulkomaalaispolitiikan synonyymina pidetty varatuomari Eila Kännö on kuollut.

Syvin osanottoni omaisille.

Kännö kuoli 88-vuotiaana 10. huhtikuuta Helsingissä. Hän toimi sisäasiainministeriön ulkomaalaistoimiston päällikkönä 1970- ja 1980-luvuilla. Tuohon aikaan Suomessa noudatettiin ns. nuivaa ulkomaalaispolitiikkaa, joka tuotti hyviä tuloksia kansalllisvaltion kannalta tarkasteltuna.

Uransa alkuvuosina hän työskenteli poliisin palveluksessa muun muassa kanslistina ja vuodesta 1961 Keskusrikospoliisin tiedotustoimiston toimistopäällikkönä.

Kännön erikoisosaaminen liityi kansainvälisiin asioihin. Hän hoiti poliisin Interpol-asioita 16 vuotta, jonka aikana hän tututstui paikanpäällä muun muassa New Scotland Yardiin ja Kanadan ratsupoliisiin.

Kännön henkilö tuolloin ainoana naispuolisena poliisiupseerina herätti huomiota. Kännöstä tuli kansainvälinen kuuluisuus ja hän sai ”rouva Interpol” -lempinimen.

Sisäministeriön Ulkomaalaistoimiston päälliköksi Eila Kännö nimitettiin 1970. Hän jäi tästä erinomaisesti hoitamastaa ja vaikeasta virasta eläkkeelle vuonna 1984.

Kännö harjoitti myös kirjoittamista. Hän kirjoitti useisiin eri kotimaisiin ja ulkomaalaisiin julkaisuihin poliisin ja Interpolin toiminnasta. Hän toimitti myös Pohjolan poliisi kertoo -kirjaa vuosina 1971–95.

In memoriam, Eila Kännö.

Eräs ajanjakso suomalaisen kansallisvaltion puolustuksessa ja isänmaan puolustamisessa on päättynyt, mutta taistelu Suomen puolesta jatkuu – uusia uhkia ja uudentyyppistä valloittajaa vastaan.

Lähde: STT


Site Meter

Kun nyt tässä on päästy kyselemisen alkuun, haluan esittää toisenkin yleisökyselyn. Tämä kysely liittyy viralliseen maahanmuuttopolitiikkaamme ja sen kärkinimeen.

Astrid Thors on historiamme ensimmäinen maanmuutto… korjaan maahanmuuttoministeri. Hän toi eduskuntaan EU:n liberaaleimman ulkomaalaislakiesityksen hieman salamyhkäisesti.
Tuo lakiesitys on kohdannut laajaa – ilmeisesti suomalaisten enemmistön taholta kuuluvaa – vastustusta.

Jopa Hyysärin lukijat äänestivät Thorsin Vuoden mokaajaksi.

Päivän – ja viikon – kysymys kuuluukin seuraavasti:


Site Meter

Aarno ”Loka” Laitinen on ottanut kantaa Iltalehdessä julkaistussa kolumnissaan yleiseen jeesusteluun, hyvän omantunnon ostamiseen, hyödyllisiin idiootteihin ja ihmisen globaaliin typeryyteen. Hän käsittelee kolumnissaan myös nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa ja sitä organisoivan maanmuuttoministeri Astrid Thorsin puuhasteluja.

clearwisdom.net

Lainaan kirjoituksen tähän kokonaisuudessaan. Tämä taas johtuu tekemästäni havainnosta, että tämäntyyppisillä kirjoituksilla on tapana kadota nettiavaruudesta.

Moderni anekauppa

Katuojien pyhimys Agnes Gonxha Bojaxhin eli äiti Teresa keräsi diktaattoreilta, rikollisilta ja hyväntahtoisilta hölmöiltä miljardeja dollareita, joista hän käytti vaatimattoman osan Kalkutan köyhien hoitoon.

Diktaattorit ja rikolliset ostivat hyvää omaatuntoa tällaisen anekaupan avulla ja media teki äiti Teresasta pyhimyksen. Hän sai joukoittain palkintoja ja arvonimiä sekä Nobelin rauhanpalkinnon.

Äiti Teresalle lahjoitetuilla ambulansseilla kuljetettiin Kalkutan nunnia shoppailuretkillä. Hänen laitokseensa lahjoitetut koneet myytiin, sillä käytännössä ei mitään sairaalaa ollutkaan. Sairaita pistettiin samoilla likaisilla piikeillä.

Vatikaani harkitsi hänen julistamistaan pyhimykseksi.

Englantilainen seurapiirineiti Florence Nightingale lähti Krimin sotaan hoitamaan haavoittuneita. Hänen potilaansa kuolivat ammattitaidottomaan hoitoon, mutta Florence Nightingale jäi ihmiskunnan muistoon hyväntekijänä.

Suomessakin käydään kilpailua siitä, kuka saa edes osan siitä kunniasta, johon aikaisempien sukupolvien ”hyväntekijät” ovat yltäneet.

Etenkin naispoliitikot kilpailevat, kuka osoittaa eniten huomiota sairaille, vanhuksille, lapsille tai asunnottomille. Jo 20-luvulla Mannerheimin lastensuojeluliitto sai pahansuovia kilpailijoita.

Mannerheimin lastensuojeluliitossa kilpailu äiti Teresan asemasta oli niin kovaa, että se johti nyrkkitappeluun naisten kesken.

Köyhien auttaminen on taloudellisesti tuottavaa ja arvostusta antavaa toimintaa. Moderni anekauppa myy syntien anteeksiantoa ja tuo korkeampia asemia harjoittajilleen. Moni kotoinen äiti Teresa on noussut eduskuntaan.

Omatekoiset äiti Teresat voivat nolata televisiossa yritysjohtajia, jotka eivät ole antaneet rahaa Lastenklinikalle. Äiti Teresan roolissa moni muukin toimittaja kuin Mirja Pyykkö ovat saaneet lehtimiespalkintoja ja muita kunnianosoituksia. Tarja Tallqvist nousi eduskuntaan räyhätessään vanhusten puolesta.

Kotoiset äiti Teresat ovat median avulla onnistuneet luomaan valheellisen kuvan, että lapset, sairaat ja vanhukset on jätetty heitteille Suomessa. Televisio on pyörittänyt heidän anekauppaansa, josta saaduilla tuloilla ei ole ratkaistu mitään ongelmia.

Äiti Teresa -kilpaan on nyt heittäytynyt maahanmuuttoministeri Astrid Thors, joka on avannut Suomen rajat pakolaisille. Samaan aikaan kun Ruotsi on tiukentanut pakolaispolitiikkaa, ministeri Thors ryhtyy jakamaan oleskelu- ja työlupia pakolaisille, jotka ovat tulleet laittomasti Eurooppaan ja vaeltavat esimerkiksi Italiasta Suomeen ilman henkilöpapereita.

Ruotsi on vuoden aikana tehnyt 9 000 kielteistä oleskelulupapäätöstä, mutta ennen karkotustaan moni pakolainen tulee Suomeen. Kun Ruotsi toimii YK:n pakolaisjärjestön ohjeiden mukaan, Suomi noudattaa äiti Astridin päätöksiä. Lisäbudjetissa annettiin jo kahdeksan miljoonaa euroa paisuvien pakolaisvirtojen hoitoon tälle vuodelle. Ensi vuonna tarvitaan jo 80 miljoonaa.

Yksi pakolainen vetää pian perheensä mukanaan Suomeen. Pakolaisjärjestöt, seurakunnat ja eduskunnan sosiaalitantat ovat kilvan tukemassa avointen ovien politiikkaa.

Turvapaikkashoppailijat tulevat Suomeen useitakin kertoja, ja kun heitä ei enää palauteta kotiin, he jäävät eläteiksi Suomeen.

Perhesidonnaisuuksilla keinotellaan monin tavoin. Solmitaan lumeavioliitto jonkun hölmön suomalaistyttösen kanssa, järjestetään tekaistun työpaikan avulla työlupa, pariskunnat eroavat ja solmivat lumeavioliiton, joiden avulla saadaan sukulaiset Suomeen jne. jne.

Äiti Astrid katsoo kaikkea tätä läpi sormien. Hänen esi-isänsä eivät suostuneet ottamaan kotikuntaansa karjalaisia evakoita, eikä hänen heimonsa tänä päivänäkään suostu myymään maata suomalaisille.

Minulla ei ole tuohon juurikaan lisäämistä – totuus on usein yksinkertainen ja epämiellyttävä.

Olen muutaman kerran aikaisemminkin käsitellyt touhutäti Astridin edesottamuksia ja puuhastelua. Näitä kirjoituksia löytyy esimerkiksi täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Laitisen mainio analyysi herättää minussa taas saman kysymyksen:
Miksi Astrid toimii siten kuin toimii?

Karjuvasta työvoimapulasta kun ei todellisuudessa ole kuitenkaan kyse – tuo termi on eräs aikamme suurimpia huijauksia. Ja jos se ei olisikaan, niin Astridin ratkaisu on – sanalla sanoen – järjetön:

Ei pitäisi olla niin suurta väliä sillä, millä perusteilla ihminen on Suomeen tullut. Perheen käsitettä laajentamalla houkuttelemme helpommin uusia maahanmuuttajia.

Miten sitten käykään Helmille ja Hilmalle tässä leikissä?

Jos kyse olisi todellisesta halusta saada Suomeen lisää vähemmistöjä ja jakaa niille erioikeuksia, niin siinä tapauksessa Astrid – ja koko RKP – sahaa oksaa poikki oman kansanryhmänsä alta. Joudumme nimittäin pelkästään Venäjältä suuntautuvan maahanmuuton vuoksi pian tarkastelemaan uudestaan kansalliskieli- ja vähemmistökysymyksiä. Kun venäjänkielisen väestö kasvaa yhtä suureksi tai suuremmaksi kuin ruotsia äidinkielenään puhuva väestönosa, joudutaan päättämään onko Suomessa kolme kansalliskieltä vai yksi kansalliskieli ja muutama vähemmistöaseman saanutta kieltä. Kuten Ruotsissa jo nykyään.

Eli en usko myöskään tuohon selitykseen.

Todennäköisin motiivi on myös yksinkertaisin – raha.

Koko tämän Astridin ajaman Uuden Uljaan Maahanmuuttopolitiikan tavoitteena näyttäisi olevan haalia Suomeen halpatyövoimaa tekemään ns. paskaduuneja. Tällä tavoin saadaan tuotantokulut pudotettua nykyistä alemmalle tasolle ja varmistettua se, ettei alkuperäisväestöä edustava kansanryhmä voi enää tehdä näitä töitä – niiden muuttuessa sellaisiksi, ettei niistä saa riittävää tuloa elämiseen. Samalla voidaan ns. positiivista syrjintää tehden subventoida verorahoista julkista tukea ulkomailta saapuneelle paarialuokalle. Eräs sivupiirre saattaa olla – ainakin eräiden piirien haaveissa – myös suomenkielisen väestön nöyryyttäminen ja painaminen takaisin bättrefolkin alapuolelle.

Nyt tulee se miljoonan ruplan kysymys:
Onko Astrid Thors antanut riittävät ja todenmukaiset selitykset taloudellisista sidosryhmistään ja kytköksistään liike-elämään ja ulkoparlamentaarisiin painostusryhmiin?

Tämä olisi varsin mielenkiintoista tietää – näinä Kehittyvien maakuntien Suomen aikoina.

Lähde


Site Meter