Asian ytimeen – Zahra Abdullah

Vihreä kestoehdokas, Zahra Abdullah, kommentoi vaalikone.fi:ssä kysymykseen Pitäisikö pääkaupunkiseudun ruuhkiin puuttua niin, että yksityisautoilijoilta alettaisiin kerätä ruuhkamaksuja? seuraavalla tavalla:

Ruuhkiin pitää puuttua, mutta pitää huomioida myös ne ihmiset, jotka tarvitsevat välttämättä autoa töissään. Esimerkiksi terapeutit, kodinhoitajat, valokuvaajat ja tulkit tarvitsevat kuitenkin autoa työssään, eivätkä he ehdi kulkea joka paikkaan bussilla, koska heidän aikansa on niin rajallista. Heidän pitää saada vähentää ruuhkamaksuja esimerkiksi verotuksessa.

Kiitos Zahra siitä, kun menit kursailematta asian ytimeen.

Tämä on juuri se asia, miksi nykyinen meno on perseellään. Kun kaiken maailman erinäiset yksityishenkilöt ja pienet (mutta niin kovaääniset ja hyvin ymmärretyt) painostusryhmät vaativat itselleen verovaroin subventoituja erioikeuksia ja etuuksia, ollaan kaukana Suomen laissa määritellyistä yhdenvertaisuudesta ja kansanvallasta.

Mitä enemmän tietyille individualisteille annetaan näiden vaatimusten suhteen periksi, sitä syvemmällä suossa ollaan. Kun poiketaan yhdenvertaisuudesta jossain, siitä aukeaa portti poikkeamiin kaikessa muussakin yhteiskunnallisessa elämässä.

Pahimpana mahdollisena lopputuloksena – tässä omien etujen ja erikoisuuden tavoittelussa – saadaan sellainen yhteiskunta, jossa hiljainen enemmistö maksaa kovaäänisten vaatijoiden erioikeudet ja kilpailun paikasta auringossa.

Sama Zahra oli muuten Suomesta turvapaikan – ja sen kautta kansalaisuuden – saaneena Somalian islamistihallituksen vieraana ja tukemassa heitä työtä tekemällä pari vuotta sitten Somaliassa. Siis siinä maassa, josta hän on joutunut lähtemään pakolaiseksi. Tuolloin Helsingin kaupungin kunnanvaltuutettuna toiminut katsoi, että hänestä on tärkeämpää olla Somaliassa kuin ajaa äänestäjiensä etuja luottamushenkilönä Suomessa.

Kun islamistihallitus sortui, Zahra oli Mokuradion tuella huutamassa Suomen valtiota evakuoimaan hänet tuolta jo mainitusta Somaliasta…

Viimeistään tämän kommentin pitäisi kertoa, miksi oli oikeastaan hyvä, että Zahra ei päässyt kansanedustajaksi. Hän ei ole mielestäni henkilönä – ja nyt en todellakaan viittaa kansanryhmään enkä etnisyyteen – tarpeeksi integroitunut tai edes tarpeeksi kiinnostunut siitä tavasta, jolla Suomea hallitaan ja maamme lakeja säädetään.

(Luulisi muuten kunnallisvaaliehdokkaan tietävän sen, että Eduskunta säätää lakeja, joihin verohelpotukset perustuvat – ei Helsingin kaupunginhallitus. Ovatkohan vaalit ja tehtävät jäsentyneet nyt aivan oikein?)

Tuliko mielipiteeni Zahrasta henkilönä ja poliitikkona selväksi?

Lähde: Vaalikone.fi

Jk. tämä kirjoitus ei sitten liity mitenkään mihinkään kansanryhmään. Ei edes Korhosiin eikä Sotkamon Jymyyn.

Advertisement

 

Pelastusjohtaja pihalla

Pravda ei yllätä.

Monikulttuuriläpyskämme julkaisi 24.5.2008 Martti Heikkisen kirjoittaman artikkelin otsikolla: Pelastusylijohtaja haluaa maahanmuuttajia ja lisää naisia palokuntiin.

Kyseisessä kirjoituksessa sisäasiainministeriön pelastusylijohtaja Pentti Partanen kertoi haluavansa maahanmuuttajia ja lisää naisia vakinaisiin palokuntiin. Partasen mielestä maahanmuuttajia olisi innostettava hakeutumaan alan ammattikoulutukseen ja sitä kautta työuralle pelastustoimeen.

Tämä ajatus on kyllä aika kaukana elävästä elämästä.

Ammattipalomiesten soveltuvuusvaatimukset ovat olleet – ammatin luonteesta johtuen – huomattavasti tiukemmat kuin esimerkiksi poliisi- tai sotilasaloilla. Näin sekä psyykkisesti että fyysisesti asetetuin rajoin. Ihmisten turvallisuus on ollut syynä sille, miksi näitä vaatimuksia ei ole aikaisemmin kevennetty – eikä varsinkaan ns. tasa-arvosyistä. Kiintiöinti ja ns. tasa-arvo on luonteeltaan sellaista, että se lyö sopivuutta, lahjakkuutta, kyvykkyyttä – ja tässä tapauksessa kansalaisten turvallisuutta – avokämmenellä korvalle.

Helsingin pelastuslaitos toteaa brankkarin ammatista seuraavaa:

PALOMIES-SAIRAANKULJETTAJAN AMMATISTA

Tuleva helsinkiläinen palomies koulutetaan turvallisuuden asiantuntijaksi. Hän opettaa, neuvoo, kouluttaa, ohjaa ja valistaa kansalaisia tiedostamaan erilaisia turvallisuus-riskejä ja vaaratilan-teiden syntymisiä sekä hallitsemaan oikeat toimenpiteet mahdollisen onnettomuuden tai vakavan sairaskohtauksen tapahduttua. Hälytystehtävissä palomies toimii erilaisten hoito- ja pelastusyksiköiden jäsenenä ensihoidon, palomiehen tai sairaankuljettajan tehtävissä.

Palomies-sairaankuljettajan pelastustyö on ryhmän jäsenenä tehtävää humaania pelastus-toimintaa, joka usein palkitsee tekijänsä. Pelastusmuodostelmien tehokkuus perustuu niiden iskukykyyn, joka ammattitaidon lisäksi koostuu ryhmän jäsenten halusta tehdä kaikkensa pelastettavien hyväksi. Ammatti-pelastajalta edellytetään ammattilaisen suhtautumista kaikkiin ja kaikenlaisiin työtehtäviin. Siksi hänen tulee olla paitsi terve, ruumiillisesti ja henkisesti hyväkuntoinen myös reipas toimissaan, ryhmään sopeutuva, vapaaehtoisesti palokuntakuriin alistuva ja palveluhenkinen.

Ota kuitenkin huomioon, ettei työ ole sankaruutta, vaan monasti fyysisesti raskasta ja henki-sesti rasittavaa. Työ on paljolti päivystysluonteista valmiudessa oloa, jossa fyysisen suorituskyvyn ja henkisen valppauden ja vireyden asteen tulee silti kaiken aikaa olla korkea. Pelastuslaitos ylläpitää jatkuvaa valmiutta päivällä ja yöllä, arkisin ja sunnuntaisin, juhannuksena ja jouluna. Tämä merkitsee, että aina osa henkilöstöstä on työvuorossa.

Helsinkiläiset palomiehet koulutetaan onnettomuuksien ennaltaehkäisemisen asiantuntijoiksi ja monitaitoisiksi pelastajiksi. Heidän työstään huomattava osa koostuu toimimisesta kiireellistä ensihoitoa ja sairaankuljetusta suorittavien ambulanssien miehistönä. Kun onnistuneen opiskelun jälkeen mahdollisesti pääset palomies-sairaankuljettajan virkaan, et tule pelastuslaitokseen töihin, vaan astut kaupungin palvelukseen turvataksesi kaikkein pahimmissakin olosuhteissa kaupunkilaisten elämän, omaisuuden, ympäristön ja kulttuuriarvot.

Fyysisistä vaatimuksista ja kokeen suorittamisesta löytyy lisää tietoa esimerkiksi täältä.

Partanen muistutti Pelastusopiston juhlassa myös, että palokunnat ovat yhteiskunnan miesvaltaisimpia organisaatioita. Siksi Partasen mielestä on tärkeää, että Suomessakin käynnistettäisiin keskustelu ja toimet naisten osuuden lisäämiseksi pelastustoimen henkilöstössä.

Turha keskustelu – jos halutaan taata kansalaisten turvallisuus. Jos siitä halutaan tinkiä toisarvoisten asioiden vuoksi, silloin voidaan keskustella – ja perustaa rahojen Kankkulan kaivoon syytämisen varmistamiseksi työryhmiä, asiantuntijaryhmiä ja – ennen kaikkea – parlamentaarinen komitea.

Olennaista on muistaa komiteaa kasattaessa, että se miehitetään pakolaisavun ja SETA:n nimittämillä asiantuntijoilla – näin tasa-arvo edistyy ja kansalaisten turvallisuus… no niin… 😉

Pelastusylijohtaja muistutti Kuopiossa, että suomalaiset arvostavat turvallisuudesta vastaavia viranomaisia. Etenkin palokuntaan luotetaan ja palomiestä arvostetaan. Partasen mielestä on jatkossakin tärkeää, että kansalaisten luottamus pelastustoimen henkilöstöön säilyy.

Juuri tuon asian vuoksi – jatkossakin on tärkeää, että kansalaisten luottamus pelastustoimen henkilöstöön – tämä ajatus on syntynyt kuolleena.

Ja idiotia jatkuu.

Samainen ns.media julkaisi tänään asiaan liittyvän mielipidekirjoituksen. Kimmo Luja niminen suuri ajattelija on kirjoittanut multikultisteille hyvin sopiva avautumisen:

Maahanmuuttajia ja naisia palotoimeen

Sisäministeriön pelastusosaston pelastusylijohtaja Pentti Partanen haluaa palotoimeen lisää ulkomaalaistaustaisia ja naispuolisia palotaistelijoita. Muistuttaisin pelastusylijohtajaa siitä, että hänhän itse johtaa pelastusosastoa, jolle asia kuuluu.

Esitin, vuoden 1998 Göteborgin diskopalon jälkeen, paloalan koulutukseen vastaavaa ulkomaalaiskiintiötä kuin poliisitoimessa. Göteborgissahan ulkomaalaisvoittoinen yleisö alkoi kivittää palotaistelijoita, koska heidän mielestään nämä eivät tehneet tarpeeksi pelastaakseen heidän ystäviään palokohteesta.

Naiset pelastusosasto taas on onnistunut karsimaan paloalalta – muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta – ylimitoitetuilla fyysisillä kuntoisuusvaatimuksilla. Ne olivat jo ennestään Pohjoismaiden, ellei koko Euroopan, vaativimmat. Pelastusosaston asiasta vastaava pelastaja lisäsi kuitenkin fyysisiä vaatimuksia ajamalla käyttöön niin sanotun Oulun mallin, Työterveyslaitoksen kritiikistä huolimatta.

Jotta pelastusosastolla vasen käsi ei tietäisi mitä oikea käsi tekee, palotoimen työkykyhanketta johtava pelastusosaston pelastaja on samanaikaisesti laskemassa palotoimen palvelutasoa sekä lieventämässä kelpoisuusvaatimuksia.

Näin siksi, että palotaistelijoiden eläkeikää ei tarvitsisi laskea 65:stä (uusilla palotaistelijoilla 63–68) vuodesta realistisemmaksi. Sama ministeriö vaatii kuitenkin, että poliisin eroamisikä pidetään 60 vuodessa.

Kari Rajamäki on julkisesti kertonut ihmettelevänsä sitä sisäministeriön pelastusosastolla vallitsevaa ammattitaidottomuutta, jonka hän huomasi ollessaan itse sisäministerinä.

KIMMO LUJA

Luja ei tunnu ymmärtävän sitä, että hänen – varsin subjektiivisen näkemyksensä mukaan – ylimitoitetut fyysiset kuntovaatimukset eivät ole ylimitoitettuja – ne on luotu kansalaisten turvallisuuden vuoksi. Lujalle tekisi hyvää käydä brankkarin pääsykokeissa, hän saattaisi kenties oppia jotain siellä. Minä en usko kenenkään brankkarin olevan kovinkaan onnessaan työskentelystä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei suoriudu ammatin fyysisistä – ja sen väsyn ja uupelon jälkeen myöskään henkisistä – vaatimuksista.

Hän ei myöskään tunnu ymmärtävän sellaista yksinkertaista pikkuasiaa, että Ruotsin ongelmat johtuvat ruotsalaisesta maahanmuuttopolitiikasta – eivät siitä, että ruotsalainen poliisi tai palomies olisi sopimaton työhönsä. Lähtökohtaisesti maahanmuuttajalta edellytetään sopeutumista saapumismaahansa – sen jokapäiväiseen elämään, kulttuuriin ja ennen kaikkea sääntöihin.

Juuri tällaisten kimmolujien vuoksi on pelättävissä, että maamme suistuu smaan helvettiin Ruotsin kanssa. Siihen Oulun mallin mukaiseen työkykytestiin (ei pelastaja- eikä palomieskoulutukseen) voi tutustua esimerkiksi täällä.

Kaikkien muidenkin tällaisten ajatusten esittäjien kannattaa kuitenkin muistaa muutama olennainen asia.

Jos pelastustoimen ammattihenkilökunnan vaatimuksia halutaan muokata siihen suuntaan, että naisen fysiikalla ja huonolla suomen kielen taidolla pääsee huolehtimaan kansalaisten jokapäiväisestä turvallisuudesta, niin onko siitä maksettava hinta turvallisuuden heikentymisenä kaiken tuon vaivan arvoinen ja yhteiskunnallisesti tavoiteltava asia?

Kuinka fyysisesti nykyistä brankkaria kevytrakenteisempi henkilö pärjää työssään, jos hänen täytyy tuoda esimerkiksi Töölössä olevasta kerrostalosta – ja esimerkiksi sen kuudennesta kerroksesta – sairauskohtauksen saanut 130 kiloa painava mies?

Tai kuinka tuo sama hippiäinen pärjää – savusukelluslaitteiden kanssa – matkan samat portaat savussa ja kuumudessa esimerkiksi kahden 30 kiloa painavan letkulaukun kanssa – kadulta ullakolle?

Kuinka pärjää suomen kieltä huonosti tai vajaakykyisesti hallitseva ihminen kohtauksen saaneen potilaan kanssa tabiksessa?

Huonosti.

Tämä on minun mielestäni eräs pelastustoimea koskevia typerimpiä ideoita kautta aikain. Ehkä jopa kaikkein typerin – Palo-opiston (nykyisin Pelastusopisto) Kuopioon siirtämisen jälkeen.

Lähde: HS

Jk. Samaan aikaan todetaan, että nykyinen hätäkeskuslaitosjärjestelmä on epäonnistunut. Jos juuri koulusta valmistunut suomalaissyntyinen poliisi ei oikein ymmärrä pelastustoimea eikä siinä toimijoita, miten siihen pystyisi täysin umpimetsästä tuotu maahanmuuttaja?

 

Opetushallitus kasvattaa kieroon

Nimimerkki Elina toi J H-a:n vieraskirjassa esille eräitä Opetushallitukseen liittyviä – täysin julkista lähteistä kerättyjä – hieman kyseenalaisia ohjeistuksia.

Lainataanpa suoraan Opetushallituksen kotisivuilta:

Musiikkikysymys on islamin sisällä monitulkintainen. On olemassa yksi yleinen, kaikkia yhdistävä periaate: sellainen musiikki, joka ei ole rokkia tai diskoa ja jonka sanoituksessa ei ole islamin vastaisia asioita, on sallittua. Tällaisia ovat muun muassa perinteiset lastenlaulut. Tiukemmankin tulkinnan omaavia muslimivanhempia löytyy. Muslimille hyväksyttävää ei myöskään ole muun uskonnon kuin islamin hengellinen musiikki. Kuvataiteeseen suhtautuminen vaihtelee muslimien parissa, sillä ei ole olemassa vain yhtä tulkintaa. Yleinen periaate on kuitenkin, ettei patsaita tai muotokuvia tule tehdä.

Taideaineiden ja luovuuden kieltäminen maailmankatsomuksen perusteella on omasta mielestäni varsin surullista. Jos lapsi ei pääse tuomaan luovuuttaan esiin ja toteuttamaan itseään, katson sen olevan varsin suuri askel taaksepäin – kohti uutta pimeää keskiaikaa. Sellaista joka näennäisestä suvaitsevaisuudestaan huolimatta on varsin epäinhimillinen, rajoittunut ja rajattu.

Eikä sellainen kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan ja elämänmenoon.

Erilaiset muoti-ilmiöt ovat löytäneet tiensä myös alaluokille. On muotitansseja ja diskoiltoja ja muuta vastaavaa. Useimmat muslimivanhemmat suhtautuvat näihin kielteisesti eivätkä ne islamin kannalta olekaan hyväksyttäviä. Kouluihin ovat tulleet myös elokuvissa käynnit. Joidenkin elokuvien sisältö saattaa olla paikoin kyseenalaista. Toki hyvät lastenelokuvat ovat hyväksyttäviä, mutta kaikki vanhemmat eivät suhtaudu myönteisesti esimerkiksi noituutta käsitteleviin elokuviin.

Tämä ongelma koskettaa jo muitakin. Tällaisissa tilanteissa pieni – mutta suvaitsematon ja äänekäs – vähemmistö pääsee kieltämään myös valtakulttuuria edustavien lasten taide- ja luovuusharrastukset. Minusta tähän ei pidä alistua, vaan suvaitsevaisuuskasvatuksenkin vuoksi myös näiden suvaitsemattomien ihmisten lasten pitää olla ainakin mukana – jos ei kuitenkaan pakosta osallistua – näissä normaaliin suomalaiseen elämänmenoon liittyvissä asioissa.

Tekemällä ja matkimalla aikuisia lapsi oppii.

Haluaisin tietää miten nämä vanhemmat aikovat suojella jälkikasvuaan suomalaiselta elämänmenolta? Sulkeutumalla omiin ghettoihinsa vai kieltämällä suomalaisilta omaan kulttuurinsa kuuluvat asiat?

Nämä noitaelokuvat ilmeisesti tarkoittavat Harry Pottereita. Olen sitä mieltä, että jos nykypäivän lapsi kiinnostuu informaatio- ja pelitulvansa keskellä lukemisesta, niin Potter-elokuvien oppilasnäytökset ovat tehneet tehtävänsä.

Monessa koulussa leirikoulut alkavat jo ensiluokalta paripäiväisinä ja yökoulujakin toteutetaan. Useimmat muslimiperheet eivät halua lapsensa olevan yötä poissa kotoa olosuhteissa, joissa asioiden toteutuminen islamilaisittain hyväksyttävästi ei ole aivan varmaa. Herää myös kysymys, voisiko edes pienten oppilaiden kohdalla toteuttaa ennemminkin yhden päivän luokkaretkiä, jolloin myös muslimilapset pääsisivät mukaan.

Tässä tulemme jälleen siihen, että vähemmistön pitää demokratian periaatteiden mukaisesti alistua enemmistöpäätöksiin. Näissä leirikouluissa on aina vanhempiakin mukana. Miksi joku muslimikin ei voisi lähteä mukaan leirikouluun tekemään yhteistä työtä lasten eteen?

Tämä väite lapsen olevan poissa kotoa olosuhteissa, joissa asioiden toteutuminen islamilaisittain hyväksyttävästi ei ole aivan varmaa on järjettömyydessään jo vertaa vailla.

Jos näin olisi, koulujärjestelmämme olisi islamilainen ja jokaisella oppitunnilla pitäisi olla islamilainen valvonta varmistamassa, että opetus toteutuu islamilaisittain hyväksyttävästi.

Islamin ja oman äidinkielen tunnit ovat lapsille tärkeitä, sillä ne ovat hetkiä, jolloin lapsi saa olla enemmistössä.

Anteeksi vain – nyt luen kuin piru raamattua tätä tekstiä – onko näin, että muslimien pitää olla – Opetushallituksen mielestä – enemmistönä Suomessa?

Kaikki nämä ovat asioita, joita esimerkiksi Isra Lehtinen on jo hetken aikaa vaatinut. Ikävä kyllä nyt näyttää siltä, että näihin vaatimuksiin ollaan suostuttu tai suostumassa.

Asiasta tekee mielenkiintoisen näihin ohjeisiin ja suomalaisen yhteiskunnan arvomaailmaan liittyvä paradoksi.

Minusta on varsin kummallista, että julkisella taholla puhutaan maahanmuuttajien sopeutumisesta ja sopeuttamisesta suomalaiseen yhteiskuntaan, kun samaan aikaan hyväksytään eristäytyminen pieniin – toisilleen ja kantaväestölle jopa vihamielisiin – kuppikuntiin.

Kantaväestöltä vaaditaan loputonta nöyrtymistä ja suvaitsevaisuutta. Valtakulttuuria pilkataan ja sen vaaditaan alistuvan vähemmistön tahtoon. Vähemmistön tahtoon taipuminen saa jo ajoittain aika groteskit mittasuhteet.

Tuoreimpana esimerkkinä nämä maahanmuuttajien suljetut uimavuorot julkisissa uimahalleissa.

Mutta mikä onkaan vielä pahempaa koko kehityskulussa?

Se, että näillä ohjeilla saadaan aikaan suomalaisiin arvoihin perustuvan koulutus- ja oppimisjärjestelmän asteittainen tuho. Kun lapsille ei voida suvaitsevaisuussyiden vuoksi opettaa suvaitsevaisuutta omasta maailmankuvasta poikkeavia asioita ja ilmiöitä kohtaan, ollaan syvällä suossa.

Tällaisella kaikkien ja kaiken ymmärtämisellä saadaan aikaan aluksi se, että eräiden suvaitsemattomien vähemmistöjen lapset jäävät vaille sellaista siedätyshoitoa joka avaa ikkunoita toiseuden suvaitsemiseen. Heidän ei tarvitse – itse asiassa heiltä kielletään se – muodostaa sellaista kaikelle avointa maailmakuvaa, johon suomalainen yhteiskunta perustuu.

Seuraavassa vaiheessa valtaväestön – vähemmistön ja heidän tukijoidensa mielestä – vähemmistöä loukkaavat traditiot ovat vaarassa. Esimerkkejä on nähty jo kuusijuhla- ja kevätvirsijupakoiden yhteydessä.

Jossain vaiheessa muutkin vähemmistöt alkavat vaatia ns. oikeuksiaan ja kaikki kaatuu keskenään kilpailevien privilegioiden mahdottomuuteen. Ateistit vaativat koulun sekularisointia ja fundamentalistikristityt alkavat vaatimaan – USA:n malliin – Darvinin evoluutio-opin kieltämistä Raamatun vastaisena.

Ja tässä vaiheessa he saavat aika 100%:n varmasti islamisteista tukea.

Koulunkäynnistä katoaa punainen lanka ja koko yhteiskunta muuttuu keskenään etuoikeuksista taistelevien eturyhmien ja vähemmistöjen taistelukentäksi.

Lopullisessa vaiheessa maassa on joukko vähemmistöjä, joiden yleissivistyksessä ja toiseuden suvaitsemisessa on vakavia puutteita – vain ja ainoastaan sen vuoksi, että heillä ei ole tarvittavaa kokemuspohjaa tai yleissivistystä edes ymmärtää asioita tai erilaisuutta suomalaisittain kokonaisvaltaisesti.

He ketkä kirjoittavat näitä ohjeita kouluille, tekevät mielestäni varsin suuren karhunpalveluksen – sekä maahanmuuttajille – kuin myös alkuperäisasukkaille.