Eilen julkisuuteen tulleen uutisen mukaan poliisiylijohtaja Mikko Paatero kertoi medialle, että poliisihallituksen sisäisessä tarkastuksessa ei ole tullut esille seikkoja, joiden perusteella poliisihallitukseen liitetyssä asekaappijutussa olisi syytä epäillä rikosta.

Tämä valtiollisen väkivaltaviranomaisen  itsetutkiskelu koski sisäasiainministeriön poliisiosaston vuoden 2006 muuton jäljiltä löytyneen kaapin vaiheita.

Poliisiylijohdon  oman ilmoituksen mukaan sen muuton yhteydessä unohtuneet aseet ovat olleet ampumakelvottomia. Tuonn saman ilmoituksen mukaan kaikki päiväkotiin matkalla ollutta 13 ampuma-asetta oli deaktivoitu määräysten mukaisesti. Myös kaikkien kahdeksan kaasusumuttimen säiliöt oli tyhjennetty ja puhkaistu – poliisin omanilmoituksen mukaan.

Niin tai näin – tämä epäillyn itseensä kohdistama tutkinta aseisiin liittyvässä asiassa ei täytä minkäänlaisia länsimaisessa kansalaisyhteiskunnassa perinteisesti käytettyjä puolueettomuuskriteerejä.

Mitä todennäköisemmin poliisiylijohto puhuu totta, mutta sen oman uskottavuuden vuoksi asiassa olisi ollut syytä suorittaa esitutkinta jonkin toisen viranomaisen toimesta. Poliisin itsenäisyys sitä koskevissa rikosasioissa on ongelma. Kun naapurikihlakunnan (valtiollinen) poliisi tutkii naapurissaan poliisiin (valtiolliseen) kohdistuvaa rikosepäilyä, epäily siitä, ettei korppi korpin silmää noki on (ja sen pitääkin olla) mukana tavallisen normivirtasen ajatuskuvioissa.

Tästä ikävästä ja poliisi uskottavuuteen varsin vahvasti purevasta jääviysongelmasta päästäisin eroon ainakin kahdella eri tavalla. Paikallispoliisin kunnallistamisella ja erillisellä oikeusministeriön alaisella (esimerkiksi hallinnollisesti Eduskunnan oikeusasiamiehen alaisuuteen  liitetyllä) poliisi- ja virkarikosten tutkintayksiköllä.

Paikallistasoinen kunnallinen poliisi olisi organisatorisesti erillään valtiollisesta KRP:sta, joten sen kontrollointi ja siihen kohdistuvien  rikosepäilyjen tutkinnan puolueettomuus   olisi nykyistä huomattavasti uskottavampaa. Jos tähän vielä lisäisi suoran kansanäänestyksen laajentamisen kunnallisiin johtaviin virkamiehiin, niin paikallispoliispäälliköllä pitäisi olla myös kuntalaisten luottamus toimessaan (kuten muillakin johtavilla virkamiehillä).

(Mikään ei tietenkään estä laajentamasta samaa käytäntöä myös valtiollisten virkamiesten valintatilanteisiin. Näin kansalaisten mielipide ja demokraattinen valvonta ulottuisi läpi koko yhteiskunnan ja kansanvaltaisuus vahvistuisi huomattavasti nykyisestä tilanteesta.)

Eduskunnan oikeusasiamiehen  alainen erillinen poliisi- ja virkarikosten tutkintayksikkö olisi toinen tärkeä askel kansalaisyhteiskunnan läpivalaisussa.

Tällainen erillinen yksikkö ei olisi minkään ministeriön alaisuudessa, joten sen pitäisi olla (ainakin teoriassa) koskematon korruptiolle ja poliittiselle käskyttämisellä. Se toimisi ainoastaan voimassaolevan  lainsäädännön mukaan itsenäisesti riippumatta siitä minkälainen hallituskokoonpano kulloinkin on Suomen peräsimessä.

Kun tämän asian yhteydessä miettii myös sitä faktaa, että poliisin hallinnollisen virheen vuoksi ampuma-ase myönnettiin sekä Jokelan että Kauhajoen tapauksissa väärin perustein – ja kammottavin seurauksin –  niin herää kysymys siitä, että pitäisikö aselupahallintokin siirtää pois poliisilta ja jonkin toisen viranomaisen hoidettavaski?

Esimerkiksi puolustusvoimien alueorganisaation?

Lähde: STT

Site Meter

Päivän uutisvuo kertoo, että viime aikoina varsin arveluttavasti profiloitunut – ja lähinnä demlistinä tunnettu – oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka on hakenut eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen tehtävään.

Helsingin yliopiston tutkijatohtori Tiilikka on tullut julkisuudessa tutuksi erityisesti viestintäoikeuden ja sananvapauskysymysten yskivänä ns. asiantuntijana. Hän on kommentoinut julkisuudessa esimerkiksi poliitikkojen yksityisyydensuojaa koskevia kysymyksiä ja laukonut Tony Halmeen kuoleman jälkeen varsin värikkäitä mielipiteitä sananvapauden olemuksesta – ja sai siitä myös palautetta. Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa hovioikeudenviskaalina ja työmarkkinajuristina.

Apulaisoikeusasiamiehen virkaan haki maanantaina päättyneeseen määräaikaan mennessä kaikkiaan yhdeksän ihmistä. Tiilikan lisäksi joukossa on muun muassa asianajaja Markku Fredman. Hänet tunnetaan etenkin ihmisoikeuskysymyksistä – ja aktiivisuudesta Demlassa. Myöskään Fredman ei ole välttynyt kritiikiltä.

Uusi apulaisoikeusasiamies aloittaa tehtävässään huhtikuussa. Apulaisoikeusasiamies valvoo yhdessä oikeusasiamiehen kanssa viranomaisten toiminnan laillisuutta.

Tämä on erittäin tärkeä lause – palaan siihen vielä myöhemmin.


Tämä uutinen on sinänsä varsin mielenkiintoinen. Tämä luo lisää uskottavuutta sille (viime aikoina usein ja eri suunnista kuuluneelle) väitteelle, että Demla jakaa keskenään valtakunnan korkeimmat oikeusjärjestelmän virat.

Tunnetuin demlistimme, Mikko Puumalainen, aloitteli poliittisen oikeusviranomaisen uransa vähemmistövaltuutettuna ja sai siitä ylennyksen apulaisoikeuskansleriksi. Hänen esimiehensä Jaakko Jonkka (kuten tämän edeltäjä Paavo Nikulakin) ovat myös tunnettuja ja aktiivisia demlistejä.

Puumalaisen jälkeen vähemmistövaltuutetuksi nimitetty Johanna Suurpää on (yllätys, yllätys!) myös demlisti. Lisäksi Suurpään nimitys ei kestä virkamieheltä vaaditun tasapuolisuuden valossa tarkasteltuna edes oikein päivänvaloa. Tunnetun monikulttuurikiihkoilijan valinta vähemmistövaltuutetuksi on osoitus siitä, kuinka paljon Demla pystyy aidosti kulkemaan tasapuolisuuden, kansanvallan ja laillisuusperiaatteiden ylitse tässä maassa.

Myös valtakunnaninkvisiittorin valtakunnansyyttäjänviraston korkeimmat virat on miehitetty demlisteillä. Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske – puhumattakaan valtionsyyttäjä Mika Illmanista joka on (ainakin omasta mielestään) erikoistunut sananvapauslainsäädäntöön.

Oikeusjärjestelmämme tunkion päällä (suurimpana kanana tällä hetkellä) kiekuva Tuija Brax on myös tunnettu demlisti. Jostain syystä koko hänen sananvapauden rajoittamista koskevaa lainsäädäntöä (piilossa ja kiireellä)  ”valmisteleva” einsatzgruppensa työryhmänsä on koottu pelkistä demlisteistä.

Ja mitenkään unohtamatta tässä myöskään  sitä, että Tasavallan presidentti Tarja Halonen on (tietenkin ja myös) demlisti.

Kun katselee ympärilleen ja seuraa tätä kehitystä, ei tarvitse kovin kummoisia salaliittoteorioita viritellä totuuden keskellä. Kun oikeuskanserin virasto ei (poliittisella miehityksellään) ole pystynyttähänkään mennessä oikein valvomaan (tasapuolisesti) viranomaisten toiminnan laillisuutta, niin ei uuden demlistin nimittäminen toiseksi korkeimpaan valvontavirkaan ole oikein omiaan parantamaan järjestelmän luotettavuutta ja uskottavuutta.

Ei etenkään, jos kyse on Tiilikasta, jota tunnettu oikeustietelijä Jukka Kemppinen kommentoi Päivi Tiilikkaa hetki sitten  seuraavasti:

Lupaava ja nuori Päivi Tiilikka on puhunut lyhyessä ajassa uskottavuutensa sangen vähiin…

… Tiilikka on jo aikaisemmin osoittanut, ettei hän oikeastaan tunne lakia kuolleen henkilön kunniaa, yksityisyyttä ja henkilötietojen salassapitoa koskevin osin, hänen on syytä sopeutua siihen, että häntä pidetään vastaisuudessa iltapäivälehtien asianajajana.

Tai sitten Fredmanista, joka on luonut varallisuutensa maksuttomien oikeudenkäyntien veronmaksajilta rahastamisella vähemmistöjen oikeuksien enemmistön oikeuksien yli nostamisella.

Olemme nyt siinä tilanteessa, että (vahva ja varsin oikeutettu) epäilys oikeusjärjestelmän poliittisesta ohjailusta (todisteineen) on esitetty yhtä aikaa ja useammalla eri taholla. Demlisteillä on aidosti syytä kertoa oma kantansa tähän kansanvaltaisuuden loukkaamiseen ja esittää tarvittaessa uskottavat todisteet siitä, että näin ei ole.

Epäilen, että näin ei käy ja sama meno jatkuu – porvaripuolueiden nöyrtyessä enemmän ja enemmän traditionaalivasemmiston vaatimusten edessä. Vässykät kun ovat vässyköitä, vellihousut vellihousujaja lampaat  ovat lampaita – aina.

Se mikä tästä pahimmillaan seuraa, on yhteiskuntarauhan järkkyminen ja sopimusyhteiskunnan purkautuminen – uskokaa pois, Teitä on varoitettu.

Päivän kysymys onkin seuraava:

Lähteet: US, HS, STT, Wikipedia, UM, OM,VN

Site Meter

Kirjoitin aikaisemmin maamme epäluotettavimpaan mediakonserniin – Sanoma-WSOY:hin – kuuluvan Radio Rockin henkisesti kaksikymppisinä itseään mainostavien (ja todellisuudessa henkisesti kolmetoistavuotiaan kuvan itsestään antavien)

    Kuva: Radio Rock

Jussi Heikelän

    Kuva: Radio Rock

ja Aki  Linnanahteen

Jussi Halla-ahoa vastaan käymästä mustamaalauskampanjasta, jota pojut ovat käyneet – ilmeisesti tietämättömyyttäänkorporaatioksi nimeämässään ehehehehehe-pissa-kakka-pieru-teinihuumorilla kyllästetyssä ohjelmassaan.

Haluan lisätä jotain vielä samaan asiaan liittyen. Vaikka Heikelä ja Linnanahde antavat kuvan rennosta ja vitsikkäästä menosta, kyse on kuitenkin varsin ilkeästä ja – näköjään täysin seurauksia miettimättömästä – henkisesti keskenkasvuisesta henkisestä masturboinnista.

Kuunnelkaa huviksenne eilisen ohjelman podcast. Ohjelman kohdassa n. 10.55 min. – 12.00 min tulee varsin mielenkiintoinen kommentti – mahdollinen yllytys rikokseen.

Ohjelman vieraana oleva Simo Rantalainen puhuu aivan muista asioista tuohon saakka. Jostain syystä näillä kahdella pikkupoitsulla on kumma fiksaatio Jussi Halla-ahoon ja heidän on aivan pakko vetää Halla-ahokin tähän keskusteluun mukaan.

Rantalainen totesi, ettei ole oikea ihminen kommentoimaan Halla-ahon tekstejä, kun hän ei ole niitä lukenut. Tähän pojukaksikon oli pakko vetäistä kuuluisa pedofiliakommentti ja yllyttää Rantalaista väkivaltaan – ja ilmoittaa suorassa lähetyksessä, että Halla-aho asuu tässä vieressä.

Olen aikaisemminkin ilmaissut huoleni Halla-ahon perheen turvallisuudesta, joka on  tietenkin päällimmäisenä koko tässä loanheittokampanjanjassa.

Nyt pitäisi pysähtyä hetkeksi ja kääntää katse sinne Heikelään ja Linnanahteeseen. Poikien touhu on (täältä katsoen) ollut suunnitelmallista ja jatkettua. Salaliittoteoriat voi nyt heittää heti ja välittömästi romukoppaan, koska ihan miten subjektiivisesti tahansa tarkastellen, näillä kukkopojilla on ollut selvä kampanja. Kampanja, jonka tarkoitus on ollut aiheuttaa hallaa Halla-aholle.

Nyt kampanjaan on ilmestynyt jo väkivallan uhka mukaan.

Jos nyt jonkun touhuja pitäisi esitutkintaviranomaisen toimesta tutkia, niin ehdottomasti Radio Rockin Beavis & Butthead on oikea kohde. Näiden kahden ääliömäiseti käyttäytyvän ja totaalisen edesvastuuttoman pojun tekemisiä olisi syytä tutkia oikeudessa.

Tämä ehehehehehe-idiotia nimittäin tulee jatkumaan siihen saakka, että se lopetetaan tai jotain ikävää sattuu jollekin.

Ja jos jotain sattuu, on helppo osoittaa näitä kahta veijaria suoraan sormella.


Site Meter

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan. Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti  siirtää vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään: Uhkaisiko Simo (Mujahed bin Risto Faisal) Rantalainen Jussi Halla-ahoa?

Me vastaamme: Me emme ota kantaa Suomen valtakunnansyyttäjänviraston harkinnassa olevaan kantaan suomalaisesta sananvapaudesta (paitsi, että aina tuo virasto on ollut väärässä).

Radio Jore vaan vaikenee – Hyvää ötyä.

*   *   *

Tämä muualla laajemmin käyty keskustelu saa jäädä tältä osalta nyt ja tähän, mutta toivomme kaikkia muita (etenkin itseämme huomattavasti nuorempia – ja inhimillisesti tarkastellen – huomattavasti  täydellisempiä keskustelijoita) miettimään seuraavia asioita.

Nämä nimittäin ovat vain ja ainoastaan omia mielipiteitämme.

Kahdesta vääryydestä ei koskaan synny yhtä oikeutta. Eikä ihmisen elämä mene aina niin kuin kirjoihin on kirjoitettu tai hän itse toivoo. Spurgun tai elämässään hävinneen ihmisen leimaaminen ja hänen päänsä potkiminen tuo harvoin mitään pysyvää onnen tunnetta kenellekään – ei edes potkijalle muuten kuin hetkellisesti.

Kun tästä suuresta täydellisten ihmisten joukosta  löytyy parivaljakko Beavis & Butthead, niin nauravatko ihmiset näiden typeryydelle ja täydelliselle sydämettömyydelle?

Ei, päin vastoin he lähtevät jollain tasolla mukaan tähän huonompiosaisten kyykytykseen. Pahimmillaan heidän idoleidensa – Beavis & Buttheadin – itse aiheuttama tilanne kehittyy siihen, että joku sellainen tohtoritason ihminen, joka pystyy perustelemaan ajatuksensa kirkkaasti, onkin ihan (aikuisten oikeasti) heitä älykkäämpi – ja etenkin heitä korkeammin koulutettu.

Aikansa nämä media-apinat kokeilevat sitä sun tätä – paremmalla ja huonommalla menestyksellä. Kerran heille tulee kuitenkin  – kolmen siiderin ja kahden promillen kännissä – sellainen kuningasidea, etiä haetaanpa (teoreettisesti) pahin mahdollinen vastustaja tälle rotutohtorille – suomalainen muslimi.

Sillä ei ole sinänsä mitään merkitystä (Beavis & Buttheadille), että kyseinen kaveri ei ole oikeasti muslimi ja että hän on oikeasti moniongelmainen. Pääasia on se, että hän on kiistelty julkkis, julkaisee sopivasti muistelmat – ja on näennäisesti rotutohtoria vastaan kaikessa. Raha puhuu, paska juoksee.

Beavis ja Butthead saavuttavat oman agendansa kliimaksin siinä pisteessä, kun he kysyvät vähäosaiselta  mitä mieltä olet rotutohtorista?

Vähäosainen vastaa en tiedä , kun en ole tutustunut.

Baeavis & Butthead sanovat se vihaa Sinua (ja uskontoasi).

Vähäosainen kommentoi, ai jaa meidän pitäisi Vellun kanssa vähän pyöritää sitä.

(ehehehehehehehehehhehhehee mölyävät Beavis ja Butthead Heikelä ja Linnanahde)

… ja soppa on valmis.

Hyvää yötä, iltasadun tarjoili Radio Jore Vaan.

Site Meter

Julkaistaan nyt sitten täälläkin tämä kirjoitus, jonka Helsingin käräjäoikeus – valtakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen kumileimasimena toimien – on katsonut rikkovan uskonrauhaa:

3.6.2008

Muutama täky Illmanin Mikalle

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin voittoputki jatkui muutama päivä sitten, kun alapäähuumorin suurmies Seppo Lehto tuomittiin kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja kymmenien tuhansien eurojen vahingonkorvauksiin useista törkeistä kunnianloukkauksista, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisesta. Asiaa on puitu pitkin internettiä niin paljon, ettei minun varmaan tarvitse toistella itsestäänselvyyksiä:

a) Lehdon tekemät törkyblogit täyttävät toki minkä hyvänsä tulkinnan mukaiset ”törkeän kunnianloukkauksen” kriteerit, mutta

b) Suomessa ei ole koskaan tuomittu ketään kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeuteen tällaisista rikoksista. Mika Illmania en moiti, onhan hän mitä ilmeisimmin sukunimensä arvoinen mies, joka tekee sitä, mitä hänen mielestään on tehtävä, mutta niillä käräjäoikeuksilla, jotka kevään mittaan ovat kiltisti antaneet Mikalle kaiken, mitä tämä kehtaa pyytää, on syytä hävetä.

c) Illman kelpuutti asianomistajiksi ja jättiläiskorvausten saajiksi vain syyttäjäkavereitaan ja kansanedustajia, ei esimerkiksi Teemu Lahtista, jolle Lehdon törkyblogit aiheuttivat mahdollisesti todellista vahinkoa edellisten eduskuntavaalien alla. Ajattelu, jossa julkisuuden henkilön kunnia nauttii suurempaa suojelua kuin rivikansalaisen kunnia, on ollut tähän asti vieras demokraattiselle oikeusvaltiolle.

Kunnianloukkaukset sikseen. Lehto tuomittiin myös uskonrauhan rikkomisesta. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan Lehto rikkoi muslimien uskonrauhaa pilkkaamalla profeetta Muhammadia. Professori Jaakko Hämeen-Anttila on vahvistanut tulkinnan, jonka mukaan Muhammad on islaminuskossa pyhä hahmo.

Valtionsyyttäjä Mika Illmanin ja Tampereen käräjäoikeuden kanta siis on, että profeetta Muhammadin loukkaaminen on laitonta, koska Muhammad on muslimeille pyhä.

(Toisaalta professori Hämeen-Anttila osaisi varmasti vahvistaa senkin, että kristinuskossa Jeesus ja Jumala ovat pyhiä hahmoja. Tämä ei tietenkään estä ketään pilkkaamasta Jeesusta ja Jumalaa vapaasti valitsemallaan tavalla.)

Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Ovatko nämä lauseet laittomia? Ne varmasti loukkaavat muslimin uskonnollisia tuntoja. Lähestytään asiaa loogisten ketjujen avulla:

Viisikymppisenä äijänä Muhammad kihlasi 6- tai 7-vuotiaan Aishan. Heidän liittonsa ”täyttyi” Aishan ollessa 9-vuotias. Voidaan tietysti ajatella, että ajat olivat tuolloin toiset, eikä Muhammadin tekoja pidä arvioida nykypäivän kriteereillä, mutta koska toisaalta olemme viime vuosina oppineet, että 50-luvun koulukirjat olivat rasistisia puhuessaan ”neekereistä” (vaikka ”neekeri” ei tuolloin ollut kenenkään mielestä rasistinen termi), on kai yhtä lailla paikallaan kutsua 1400 vuotta sitten elänyttä lapsenraiskaajaa lapsenraiskaajaksi.

Mitä on tehtävä, jotta yllä esitetyt, lihavoidut väitteet eivät pitäisi paikkaansa? On väitettävä, että …

a) … koraani ei ole kirjaimellisesti totta (ts. että Muhammad ei yhtynyt 9-vuotiaaseen tyttöön). Tämä ei käy, koska islamilaisen doktriinin ja muslimien näkemyksen mukaan Koraani on kirjaimellisesti otettavaa Jumalan sanaa. Yhtymistä ja Aishan ikää ei siis voida kiistää loukkaamatta muslimeja.

b) … Muhammadin toiminta ei ollut kaikilta osin hyväksyttävää. Tämäkään ei käy, koska muslimien (ja Tampereen käräjäoikeuden) näkemyksen mukaan Muhammadin kritisointi on Jumalan kritisointia ja siten pyhäinhäpäisyä. Rangaistus on kuolema. Muslimit uskovat, että Muhammadin teot olivat Jumalan tahdon mukaisia. Koska lapseen yhtyminen oli Muhammadin teko, myös se oli Jumalan tahdon mukainen.

Kuten näemme, kaikki argumentatiiviset väylät lihavoitujen väitteiden kumoamiseksi on teologisesti tukittu. Muhammadin pedofiiliys ja muslimien sekä Allahin pedofiliamyönteisyys voidaan kiistää vain kiistämällä koraanin kirjaimellinen totuudellisuus tahi Muhammadin asema Jumalan lähettiläänä, jonka teot ovat Jumalan tahdon mukaisia.

Niinpä toistan väitteeni:

Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.

Seuraava täky kuuluu:

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Onko tämä väite sopimaton? Kanssakirjoittaja Kekke kanteli Julkisen Sanan Neuvostolle taannoisesta Kaleva-lehden pääkirjoituksesta, jossa päissään tappamisen arveltiin olevan suomalaisten ”kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre”. JSN ei ottanut kantelua edes käsittelyyn. Neuvoston sihteeri Nina Porra:

”Kirjoittaja viitannee selvityksiin, joissa humalajuominen on havaittu suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirteeksi. Myös humalan ja väkivallan välillä on todettu yhteyksiä. Ongelman geneettistä taustaa kirjoittaja ei käsittele faktana vaan esittää siitä oman arvelunsa.”JSN:n päätökset eivät tietenkään ole juridisia ennakkotapauksia, joita inkvisiittori Illmanin tarvitsisi noteerata, mutta koska toisaalta ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” on yleisen syytteen alainen rikos, ja koska Illman (jolle asia viran puolesta kuuluisi) ei Kalevan juttuun ole puuttunut, voitaneen tehdä johtopäätös, että negatiivisia, kansallis-geneettisiä stereotypioita saa julkaista, kunhan niitä ei käsitellä faktana.

Emmehän voi ajatella, että Suomessa eri ihmisiä koskisivat eri säännöt.

Kaikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla, mutta eivät toisaalta kaikki suomalaisetkaan tapa päissään. Somalit, joita on 0.2 prosenttia Suomen kokonaisväestöstä, tekevät 12 prosenttia poliisin tietoon tulleista ryöstöistä. Yksi Suomessa asuva somali kymmenestä käy työssä. Ryöstely ja loisiminen ovat somalien lukumäärään suhteutettuna paljon tavallisempia ilmiöitä kuin humalassa tappaminen suomalaisten keskuudessa. Niinpä esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana):

Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Näissä merkeissä toivotan Mikalle hyvää päivän jatkoa.

Niinpä minäkin esitän uudelleen arveluni (jota en käsittele faktana): Tämän jälkeen Mika Illman meni itkemään Jorma Kalskeelle sitä kuinka häntä kiusataan ja toivotti niissä merkeissä sananvapaudelle hyvää yötä.

Lähde: Jussi Halla-ahon Scripta

Site Meter

Prosessioikeuden professori Jyrki Virolainen on kommentoinut Jussi Halla-ahon syyttämispäätöstä ja esitukintaa blogissaan.

Lainaan tuosta Virolaisen kirjoituksesta muutaman kohdan, joista olen itsekin esittänyt omia kommenttejani:

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan sananvapaus oikeuttaa myös kriittisten ja jopa loukkaavien ja shokeeraavien mielipiteiden esittämiseen, joten myös uskonrauhan rikkomista ja kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevia rangaistussäännöksiä on tulkittava suppeasti, jos asianomaiselle menettelylle voidaan osoittaa olevan sananvapauteen liittyviä perusteita.

Olen sivunnut aikaisemmin asiaa esimerkiksi täällä , täällä ja täällä.

Näinä (sananvapauteen liittyvinä) perusteina Halla-aho on käyttänyt valtionsyyttäjä Mika Illmanin asemaa todellisena toimijana ja primus motorina sekä sitä kautta syntynyttä (Illman Halla-aholle) julkisen vihamiehen statusta:

Syyteasian esitteli Kalskeelle valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski, ei siis rasistisiin rikosasioihin erikoistunut valtionsyyttäjä Mika Illman. Syytepaperiin ei otettu Illmanin nimeä luultavasti siksi, että Halla-aho on kirjoituksissaan arvostellut Mika Illmania kärkevästi. VKSV:ssa ehkä pelättiin, että Halla-aho voisi väittää Illmanin toimivan ikään kuin kostoksi ja tulleen siten jääviksi asiassa.

Tätä samaa havaintoa olen kommentoinut tässä kirjoituksessani ja esittänyt samaa asiaa jotenkin sivuavan epäilyksen ja kysymyksen täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä.

Virolainen kommentoi asian syyteprosessia näin:

VKSV ei selvästikään halua tehdä oikeusprosessista mitään spektaakkelia tai vuosisadan oikeusjuttua, vaan toimii ”ei ny tehrä tästä mitään isoo numeroo” -periaatteella: Halla-ahoa kuulusteltiin esitutkinnassa ainoastaan sähköpostin välityksellä eikä H. siten ollut esitutkinnassa lainkaan ”nokikkain” kuulustelijana toimineen rikosylikonstaapeli Jouni Niskasen kanssa; esitutkinta oli hyvin suppea, sillä siinä otettiin esiin vain 10-15 Halla-ahon blogissa julkaistua kirjoitusta, vaikka niitä on julkaistu yli 200; syyte perustettiin vain yhdessä blogissa esitettyyn kahteen virkkeeseen; VKSV ei halua esiintyä oikeudessa, vaan antoi syytteen ajamisen paikallissyyttäjälle jne. VKSV haluaa näköjään päästä jutusta mahdollisimman suppealla aineistolla ja käräjäoikeudessa ainoastaan yhden päivän kestävällä pääkäsittelyllä.

Myös minä olen ihmetellyt samaa asiaa täällä.

Eräs mahdollinen johtopäätös siitä, miksi siellä on sitten päädytty tähän toimintamalliin on se, että VKSV:n virkamiehet ovat joutuneet poliittisen painostuksen kohteiksi.

Tähän sananvapautta vastaan suunnattuun poliittiseen projektiin on lähdetty sen jälkeen ns. takki auki, kutrit liehuen ja torvet soiden. – kunnes on huomattu, että tuossa puuhassa tulee turpaan ja maine menee kansalaisaktivismin ja projektin kansallisvaltion periaatteisiin sopimattomuuden vuoksi.

Kansalaisaktivismia on yritetty vaientaa samoihin aikoihin käynnistyneellä internetin mustamaalauskampanjalla. Mitään keinoja ei ole kaihdettu – ns.rasismin lisäksi myös pedofilia ja sillä leimaaminen on vedetty pöydälle verukkeeksi sananvapauden kaventamispyrkimyksille interbnetissä.

Kun taistelu epäoikeudenmukaisuuden puolesta onkin päätynyt tässä vaiheessa väärien vapahtajien tappiioon, VKSV:ssäkin halutaan päästä tilanteesta ulos (ja nuolemaan haavoja uutta taistoa silmälläpitäen) mahdollisimman pian ja pienillä kolhuilla.

(Katsotaan olenko oikeassa)

* * *

Heppoisen oloisen ja läpinäkyvän syyteharkinnan lisäksi Virolainen ihmettelee myös asian esitukintaa:

… Esitutkinnan kohteena olivat internetissä http://www.halla-aho/scripta -sivustolla olevassa ”Kirjoituksia uppoavasta lännestä” -nimisessä blogissa ajalla 25.10.2004 – 8.1.2009 julkaistut Halla-ahon kirjoitukset; blogissa on sanottuna aikana julkaistu 208 kirjoitusta. Syytteeseen johtaneet kaksi lausumaa sisältyvät kumpikin 3.6.2008 julkaistuun kirjoitukseen, jonka otsikkona on ”Muutama täkyjä Illmanin Mikalle.” Jussi Halla-aho on selostanut poliisin suorittamia kuulusteluja blogissan. Niistä ilmenee, että Halla-ahoa on kuulustelu sähköpostitse kolme kertaa…

…Syytteeseen johtaneessa kirjoituksessa ”Muutama täky Illmanin Mikalle” esitettyyn kahteen väitteeseen kuulustelija on puuttunut ainoastaan kerran eli 14.1.-09 pidetyssä kuulustelussa siteeraamalla Halla-ahon kyseiset väitteet ja esittämällä sen jälkeen Halla-aholle saman kysymyksen, jonka hän tehnyt muidenkin tarkastelun kohteeksi otettujen kirjoitusten osalta: ”Kiihottaako tämä teksti mielestäsi ihmisiä muslimeja ja somaleja vastaan”? – Kuulustelussa ei käsitelty profeetta Muhammedia koskevaa lausumaa tai muistakaan kirjoituksista esille otettuja kohtia epäiltynä uskonrauhan rikkomisena…

… Poliisin ja Halla-ahon ”dialogi” ei edennyt tämän pidemmälle; näin merkittävässä asiassa olisi toki pitänyt pitää kunnon kuulustelu.

Myös Virolainen näkee asian prosessoinnissa siis varsin vakavia puutteita. Olen kommentoinut näitä asioita täällä.

* * *

Kaikkein olennaisinta kuitenkin koko asiassa on se, että Halla-ahon (ja myös minunkin) mielipiteen mukaan Suomessa on näissä asioissa käytössä ns. oikeudellinen kaksoisstandardi (l. eri ihmisryhmien suojelussa ilmenevä viranomaisten kaksinaamaisuus ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen menettely).

Tätä epäilyä kaksoistandardista olen taas kommentoinut täällä, täällä, täällä ja täällä.

Tämä prosessi tulee näyttämään sen onko asia todellakin näin ja mikä on sananvapauden todellinen tila nykyisessä Suomessa. Mielestäni eräiden virkamiesten toimien laillisuus ja heidän kytköksensä poliittisiin puolueisiin ja päättäjiin tulisi ottaa suurennuslasin alle mitä pikimmiten.

Lähde: Jyrki Virolaisen blogi


Site Meter

Kuten kaikki jo varmaan tietävät, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on tehnyt syyttämispäätöksen Jussi Halla-ahon blogikirjoittelua koskevassa asiassa.

Syyttämispäätöksessä toinen rikosepäily koskee kiihottamista kansanryhmää vastaan. Asiasta on kirjoitettu paljon – etenkin siitä, että Kalske on jostain syystä ymmärtänyt väärin Halla-ahon tekstin, joten en palaa enää siihen.

On kuitenkin eräs asia, jota haluan tiedustella Kalskeelta. Olisiko tämä (mediassa julkaistu) lausuma kenties sellainen, että se ylittäisi syyteharkinnan osalta syytteen nostamiskynnyksen samasta rikoksesta epäiltynä?

Olin töissä järjestyksenvalvojana Raumanmeren juhannuksessa. 90 000 suomalaista, kaikki kännissä, ilman vaatteita, nukkumassa kadulla, oksentelee, tappelee ja harrastaa seksiä.

Niin miten on?

Tämän lausuman on päästänyt suustaan somalitaustainen Wali Hashi.

Onko laki Suomessa todellakin sama kaikille vai onko Jussi Halla-aho oikeassa siinä, kun hän epäilee maamme oikeuskäytännön perustuvan yhdenvertaisuusperiaatteen (ja lainsäädännön) vastaiselle kaksoisstandardille?

Jos Kalske ei tee Hashia vastaan syyttämispäätöstävoimme päätellä näin olevan.

Noh – kuka tekee tutkintapyynnön?

??????????

Jk. Lisää samasta aiheesta löydätte täältä.


Site Meter

    Lähde: Rutja via Homma

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma ”jorma” Kalske ilmoitti odotetusti eilen tehneensä syyttämispäätöksen Jussi Halla-ahoa vastaan.

Syytteen julkitulo oli ajoitettu tarkoituksellisesti tasan päivä ennen sitä hetkeä, kun perussuomalaiset päättivät Halla-ahon EU-vaaliehdokkuudesta ja tämän syyte on (sanan varsinaisessa merkityksessä) kaivamalla kaivettu.

Tavoitekin saavutettiin – Halla-aho ei mahtunut EU-ehdokaslistalle Perusuomalaisten piirissä.

Timo Soinin mukaan Halla-ahon ehdokkuudesta on ollut puolueessa ristiriitaa. Soini sanoo, että Halla-ahon liepeillä on ollut voimia, joilla on puolueen hajotuspyrkimyksiä.

Hyysärin valitseman sanamuodon mukaan, Soini kokee halla-aholaisten yrittäneen painostaa puoluetta.

(Tosin Soini toteaa myös, että painostuksena hän kokee myös Rkp-vetoisen hankkeen rasisminvastaisen julistuksen allekirjoittamisvaatimuksesta. Hän ei aio sitä kirjoittaa.)

Kalskeen allekirjoittama syytekirjelmä perustuu Jussi Halla-ahon varsin kuuluisaan sarkasmiryöpytykseen  ”Muutama täky lIllmanin Mikalle” ja siitä kahteen kontekstista irti revittyyn lauseeseen (sinänsä aika säälittävää, ettei tuon tasoisessa virastossa pystytä peittelemään paremmin asian todellisia syitä ja syytteen motiivia…) .

Jokainen normaalilla järjellä asioista jotakin ymmärtävä ihminen tajuaa sen, että kyseessä on sarkastinen  (ja varsin ajankohtainen ) pakina sananvapauden puutteesta nykyisessä Suomessa. Kuten Jussi Halla-aho itse on todennut, hän pyrki osoittamaan (ja näköjään onnistuikin tavoitteessaan)  että

…  kirjoituksen aiheena oli julkisen sanan ja syyttäjäviranomaisten harrastama kaksoisstandardi. Se, että joistakin ihmisryhmistä saa esittää törkeitä ja loukkaavia väitteitä, kun taas joistakin toisista ei saa. Kirjoituksen kohteena olivat julkinen sana ja ennen kaikkea syyttäjäviranomaiset, kuten kirjoituksen otsikostakin voi päätellä.

Ne jotka eivät sitä ymmärrä, ovat ilmeisesti hieman jälkijättöisiä ja tyhmiä – tai he ovat ymmärtäneet asian tahallaan väärin. Oli niin tai näin, tämä ei vakuuta valtakunnansyyttäjän virastossa hallittavasta ammattitaidosta. Päin vastoin minusta kyseessä on varsin amatöörimäinen poliittisen ajojahdin peittelyyn pyrkivä yritys.

Entistä omituisemmaksi asian tekee se, että Kalske perustaa määräyksensä sananvapauden rajoittamista koskevan osan ainoastaaan Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mietintöön – ei lainsäädäntöön.

5.1 Sananvapauden rajoittaminen

Sananvapaus ei ole rajoittamaton. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunut Suomen perustuslakiin sisältyvien perusoikeuksien rajoittamisedellytyksistä perusoikeusuudistusta koskevassa mietinnössään (PeVM 25/1994 vp. s. 5). Perustuslakivaliokunta on lausunut, että yleisten rajoittamisedellytysten mukaan kullakin perusoikeudella on ydinalue, jonka turvaamaa käyttäytymistä ei saa säätää rangaistavaksi. Näin ollen sananvapaudella on ydinalueensa, johon kuuluvaa toimintaa ei saa säätää rangaistavaksi tai muulla tavalla rajoittaa. Sananvapauden
ydinalueeseen kuuluu ainakin valtaosa ns. poliittisesta sananvapaudesta.

Mielenkiintoista koko jutussa on se, että tämä kappale kääntyy aika ristiriitaiseksi, kun siitä otetaan (Kalskeen tapaan) eräs lause irti yhteydestään, nimittäin sananvapauden ydinalueeseen kuuluu ainakin valtaosa ns. poliittisesta sananvapaudesta.

Kun Kalske perustelee päätöstään valiokuntamietinnöllä (eli varsinaisen lainsäädännön ulkopuolisella, sen valmisteluun liittyvällä parlamentaarisella höpinällä) hän päättääkin seuraavaksi määritellä ihan itse, mikä poliittinen mielipide on sallittu ja mikä ei – siis minkälaiset mielipiteet kuuluvat (vieläpä kontekstista väkivalloin irtiolevina ja vääristeltyinä) poliittisen sananvapauden piiriin.

(Puhumattakaan siitä, että EIT on jo pitkään todennut the tolerance of individual points of view is an important component of the democratic political system.)

Suomessa (ja yleisemmin perinteisissä ja vakiintuneissa demokratioissa) on yleensä katsottu, että perusoikeuksien ydinalueelle kohdistuvat rajoitukset ovat kiellettyjä. Sananvapausoikeuden kohdalla tätä ydinaluetta ovat esimerkiksi poliittinen sananvapaus ja lehdistönvapaus. Halla-ahon tekstit ovat kritiikkiä joka kohdistuu vallanpitäjiin. Näin ollen Jussin kirjoitukset nauttivat korostettua sananvapauden suojaa.

Tätä vasten Kalskeen paperi on rikollisen huonosti laadittu, epäselvä, kyseenalainen ja ilman todellisia perusteluja poliittiseksi aseeksi kyhätty töherrys.

Tämä jos mikä on aika erikoista toimintaa apulaisvaltakunnansyyttäjältä virantoimituksessa – tosin erikoista on myös se, että Kalske on antanut ymmärtää edustavansa yksityishenkilönä Halla-ahon poliittisia vastustajia (ja silti hän ei ole nähnyt mitään tarvetta jäävätä itseään ns. julkisena vihamiehenä Halla-ahon tapauksessa).

Herää kysymys, onko jorma tehtäviensä tasalla vai onko hän kenties rikkonut taitamattomuuttaan tai kenties jopa tahallaan virkavelvollisuuttaan – ja toiminut mahdollisesti poliittisen eliitin ajaman toisinajattelijajahdin käsikassarana?

Tässä syyttämispäätöksessä on myös unohdettu EIT:n viimeaikaiset päätökset ja Europarlamentin tuore kanta tätäkin sivuavaan internetsensuurin kiristämiseen liittyvään asiaan.

Hienoa päättäjät ja vihervasemmistolaiset virkamiehet. Ei ole mikään ihme, että kansalaisten vaikutusmahdollisuudet Suomessa ovat YK:n tuoreen luokituksen mukaan samaa tasoa kuin Mongoliassa.

Pieni pyyntö – älkää edes vitsinä viitsikö puhua kansalaisyhteiskunnasta…

Päivän kysymykset kuuluvatkin tänään seuraavasti:


Lähteet: HS, Scripta, Rutja, Homma

Hyysärin penaali Riku Jokinen on päästänyt näppäriltään viime aikojen eksoottisimman kommentin.

Maahanmuuttajilla kodit ovat siistejä ja lapset puhtaita. Suomalaisten kodit ovat siivottomassa kunnossa, syöty on ties milloin, kodit ovat täynnä viinapulloja.

Mitä sanookaan lainsäädäntö?

Rikoslaki 11 luku (11.4.2008/212)
Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan

10 § (11.4.2008/212)
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
11 § (11.4.2008/212)

Jos tämä Jokisen valtakunnallisessa ykkösmediassa julkaisema lausunto tai tiedonanto ei täytä kansanryhmää vastaan kohdistetun panettelun tai solvaamisen tunnusmerkistöä, niin silloin sitä ei täytä enää mikään.

Tutkinta käyntiin, Mika tai Johanna – hopi, hopi…

Lähteet: HS, Finlex



Site Meter

Päivän uutisvirta on tuonut tiedon, että Jussi Halla-ahon blogikirjoittelu – tai jotkin osat siitä asetetaan syyteharkintaan. Syyteharkinnan tekee muodollisesti apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske – mutta hänen selkänsä takaa näkyvät Mika Illmanin demlalaiset kasvot.

Vaikka julkisuudessa on puhuttu paljon siitä, että tämä viranomaisten ja vallanpitäjien uskottavuuden kannalta lähinnä surkuhupaisa, mutta Jussi Halla-aholle totisinta totta oleva poliittinen ajojahti, perustuisi Vihreiden Naisten tutkintapyyntöön, niin totuus on aivan toisenlainen.

Kuka onkaan kaiken takana?

Vaikka ViNailijat pistivätkin prosessin käyntiin – VaNailijoiden seuratessa vanavedessä – niin juttu on muuttunut kansanvallan kannalta vastenmieliseksi matkan varrella. Kun Halla-ahon Rosa ”vittuhaiseehyvältä” Meriläistä koskevasta – ja ehkä hieman tölvivästä – kirjoituksesta ei löytynyt kuitenkaan rikosta (rikokseen yllyttämistä ei ole olemassa ilman päätekoa) , eikä tutkintapyynnössä ollut näin ei päätä eikä häntää, niin valtionsyyttäjä Mika Illman huomasi ilmeisesti tilaisuutensa tulleen.

Tilaisuuden hyökätä julkisen vihamiehensä ja Illmanin kannalta vaarallisen toisinajattelijan kimppuun korkeasta virka-asemastaan käsin ja yhteiskunnan väkivaltakoneistoa hyväksikäyttäen.

Nyt nimittäin näyttää siltä, että Illman on löytänyt (vanhaan neuvostotyyliin) sopivan syyllisen – rikos pitää vielä löytää ja kirjata.

Sitä varten poliisikin ilmeisesti on Illmanin mielestä olemassa – minulle kun oli jäänyt sellainen hassu kuva, että poliisin päätehtävä on turvata yleinen järjestys… hassua miten sitä näköjään voiki olla väärässä… ). Muutenkin ylityöllistetty poliisi sai nimittäin Illmanilta käskyn käydä läpi koko Halla-ahon kirjallinen tuotanto – jos sieltä löytyisi edes kontekstista erotettuna jotain sopivaa syytettä varten.

Ja kuten uutinen kertoo, löytyihän sieltä – siis ainakin Mikan ihka ikiomasta mielestään – jotain. Jussi Halla-aho on itse kommentoinut tätä asiaa Scriptassaan (Tässä on muuten syytä muistaa se, miten laki määrittelee Mikan tehtävät valtionsyyttäjänä… ).

Ristiretki sananvapautta vastaan jatkuu

Tämä episodi on viimeisin näytös eriskummallisessa ja kansanvallan vastaisessa ristiretkessä sananvapautta vastaan, jonka Mika Illman ja Mikko Puumalainen käynnistivät Mika Illmanin kiistellyn väitöskirjan pohjalta.

Tässä maassa nähtiin sitten sekin aika, että valtionsyyttäjä perustaa näkemyksensä ja henkilökohtaisen kampanjansa omaan väitöskirjaansa sen sijaan, että hän perustaisi toimensa voimassaolevaan lainsäädäntöön.

Täsä maassa nähtiin myös se, että eräät tekopyhät – ja ilmeisen vallanhimoiset – ihmiset alkoivat määritellä sanan rasismi kautta sitä, kenellä on oikeus sananvapauteen ja vapaaseen ilmaisuun Suomi-nimisessä demokratiassa. Siis sellaisen sanan, jota jota ei löydy Suomen lainsäädännöstä ja joka jätettiin eduskunnan valiokuntakäsittelyn takia tietoisesti ja tarkoituksella pois lainsäädänöstämme. Olen kirjoittanut tästäkin aikaisemmin, lainaten Eduskunnan omia dokumentteja.

Tämä oli kuitenkin – vääryydestään ja ilmeisestä lainvastaisuudestaan huolimatta – oletettavaa viimeistään silloin, kun Halla-aho kertoi Scriptassaan Mika Illmanin patistaneen poliisin tutkimaan koko tuon blogin sisällön. Mitään syytekynnyksen ylittävää sieltä ei hakemallakaan löydä, joten Illman kaivoi muutamia lauseita irti asiayhteydestään ja perusti näin varsin olemattomalle pohjalle koko esitutkinnan.

Illmanin käskyn pohjanoteeraus oli Halla-ahon kirjoituksesta Muutama täky Illmanin Mikalle kaivettu lause – vinoilu, jonka kaikki muut paitsi Mika Illman ja tämän ajokoirat ymmärsivät parodiaksi.

Jos tämä menee oikeuteen saakka, niin oikeusvaltiossa noudatettavan laintulkinnan ja oikeuskäytännön pohjalta tällaiset jutut kaatuvat omaan mahdottomuuteensa – ja lainvastaisuuteensa – viimeistään hovioikeudessa.

Toisaalta olisi hauska nähdä kuinka joku huonosti työnsä hoitava ja virkaansa omien tavoitteidensa ajamiseksi käyttänyt virkamies saisi kuonoonsa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Eiköhän sekin tulla jossain vaiheessa näkemään… 😉

Lähteet: HS, STT, YLE

Jk. Mika Illmanin tavasta hoitaa virkaansa juontuvaa sananvapauden rajoittamistoimintaa kutsutaan nykyään muuten illmanismiksi. Nimimerkki P määritteli illmanismin viime kesänä näin:

Illmanismi on sananvapauden rajoittamiseen ja ns. sananvapausrikoksiin liittyvä oppikunta, jonka mukaan maahanmuuttajien ja maahanmuuton arvosteleminen faktapohjaisestikin on kiihottamista kansanryhmää vastaan, vaikka arvosteleminen ei sisältäisi minkäänlaisia kehotuksia syrjintään, väkivaltaan tai mihinkään rikolliseen. Samoin yhteiskuntien ja kulttuurien vertaileminen faktapohjaisesti nimeten vertailukohteet on kiihottamista kansanryhmää vastaan.
Tunnusomaista kuolukunnalle on luja usko illmanin teesiin – arvostelu on sallittua, jos sitä ei lausuta ääneen, jolla ilmanistit pyrkivät kiertämään kritiikin ajatusrikosten/ajatusrikollisten jahtaamisesta.
Illmanismiin liittyy tarve siteerata Mika Illmanin laatimaa väitöskirjaa virkatoimien perusteena esitutkintavaiheesta syyttämiseen ja medianhallintaan.

Väitöskirjalla perustellaan väite syytekynnyksen ylittymisestä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, vaikka se ei kyseisen lain kirjaimen , eikä esitöiden valossa voi ylittyä Illmanin väitöskirjan venytetyllä tulkinnalla.


Site Meter

Jussi Halla-aho on päivittänyt Scriptassaan tietoja häneen kohdistetusta esitukinnasta.

Koko esitutkinnan läpi paistaa se, että Mika Illmanhan se taas on asialla.

Kysymykset, sanamuodot, koko aineiston läpi suoritettu kahlaus (minusta ilman edes syytä olettaa-pohjaa, tai ainakaan sen näkymistä) sekä muukin verovaroilla ja poliisin vähillä resursseilla toteutettu varsin läpinäkyvistä mahdollisista henkilökohtaisista syistä (julkisuushaku, omat poliittiset ambitiot, väitöskirjan mainostaminen?) aloitettu ja jatkettu ajojahti.

Tällä ei minun nähdäkseni ole mitään tekemistä valtionsyyttäjälle lainsäädännössä määrättyjen tehtävien kanssa. Tässä ei voi todellakaan välttyä siltä vaikutelmalta, että asian eteenpäin ajaminen (sakkorangaistus mielipiteeseen ja sananvapauteen perustuvassa rikosepäilyssä) on varsin henkilökohtaista. Tämän vuoksi, suosittelen Jussille seuraavaa:

a) Illmanin jääväämistä julkisena vihamiehenä.
b) vetoamista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kantaan sananvapauskysmyksissä.

Tuo kohta b) menee siis näin:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Tällainen yhden tai muutaman poliittisesti aktiivisen virkamiehen ajama ristiretki sananvapautta ja omasta poliittisesta näkökulmastaan poikkeavia poliittisia näkemyksiä vastaan on täysin Suomen kaltaiseen oikeusvaltioon kuulumatonta.

Etenkin, kun se perustuu yhden virkamiehen omaan (kiistanalaiseen) väitöskirjaan.

Toivoisin jokaisen tähän prosessiin joutuvan jatkavan asian tarpeksi pitkälle eri oikeusasteissa. Tämä ei voi, eikä saa olla, alku suomalaiselle kansalaisoikeuksien rajoittamiselle hallltsijoiden voimatoimin.

Lisäksi toivon jokaisen asiaan närkästyneen ja tätä prosessia vääryytenä pitävän aktiivikansalaisen kampaavan ns. pitkällä kammalla tutkintaan yllyttäneiden tahojen kaikki toimet – oikeusprosessia varten.

Voimia Jussille ja perheelle.


Site Meter

Valtionsyyttäjä Mika Illman on ahkeroinut viimeisen vuoden ajan sananvapauden kaventamisen parissa.

Hänen väitöskirjastaan alkanut – faktisesti entisen vähemmistövaltuutetun ja nykyisen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen käynnistämä ja ajama – ristiretki sananvapautta vastaan on saanut kohtuullisesti julkisuutta. Tämä ristiretki on myös tuomittu suhteellisen laajasti – ihmisoikeuksia rajoittavana ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ottaman sananvapauskannan vastaisena.

Päivän uutisvuo on tuonut mukanaan aivan toisenlaisen kannan sananvapauteen – sen on esittänyt Illmanin kanssa samaa viranomaista edustava apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen Raija Toiviainen.

STT:n julkaiseman uutisen mukaan Vasabladetin mielipidesivuilla julkaistu aggressiivinen kirjoitus ei tuo syytteitä lehdelle eikä kirjoittajalle. Toiviainen teki asiasta syyttämättä jättämispäätöksen viime viikolla.

Vasabladet julkaisi maaliskuussa mielipidekirjoituksen, jossa muun muassa kyseltiin ”Haluatteko turpiinne?”

Kysymys oli suunnattu energiayhtiö Fennovoiman johtajille. Kirjoittaja vastusti yhtiön suunnitelmia rakentaa ydinvoimalaitos kotipaikkakunnalleen.

Fennovoima pyysi tutkimaan, oliko asiassa syyllistytty julkiseen kehottamiseen rikokseen. Kuultavina olivat tekstin kirjoittaja sekä vastaavat toimittajat. Vastaavaa päätoimittajaa kuultiin lisäksi epäiltynä päätoimittajarikkomuksesta.

Valtionsyyttäjä Toiviainen antoi kaikille epäillyille puhtaat paperit. Hän totesi perusteluissaan, että julkisen keskustelun tulee olla mahdollisimman vapaata. Hänen mukaansa kirjoituksen sisältävää retorista kysymystä oli arvioitava tämä seikka huomioon ottaen.

Tämä uutinen on itse asiassa sekä odotettu että hieman hämmentäväkin.

Odotettu siksi, että se edustaa laillisuutta, kansanvaltaisuutta sekä terveen järjen käyttöä. Hämmentävä siksi, että Toiviainen ottaa Illmanin kantaan nähden täysin päinvastaisen kannan sananvapauteen.

Kuitenkin kumpikin näistä valtionsyyttäjistä edustaa samaa viranomaista. Joko valtakunnansyyttäjänviraston linja on muuttunut tai sitten kyseessä on todellinen linjaerimielisyys. Kolmas mahdollisuus on myös se, että Illmanin linja on ollut yksityisajattelua, eikä ole sopinut yhteen virallisen käsityksen kanssa.

Mene ja tiedä?

Kansalaisena olisi toki mukava saada hieman laajempaa tietoa näistä laillisuutta ohjaavista ja valtakunnan turvallisuuden kannalta tehtävistä linjanvedoista. Siihen meillä kaikilla on – minun ymmärtääkseni – oikeus Suomen kansalaisina.

Kun ihmisiä tuomitaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen mielipiteen tai huonon huumorin vuoksi, liikutaan – kuten olen aikaisemminkin todennut – kansalaisyhteiskunnan ja demokratian kannalta katsoen varsin heikoilla jäillä. Vielä rumemmalta tällainen näytösoikeudenkäynti näyttää silloin, kun syyttäjä on – de facto – asianomistaja ja syyttäjä jättää osan asianomistajista virkatyönään ajaman syytteen antaman oikeussuojan ulkopuolelle.

Jokaisen suomalaisen – ainakin akateemisen koulutuksen saaneen sellaisen – tulisi ymmärtää sarkasmi, retoriikka ja provosointi. Ja vaikka ymmärtämisessä olisi ongelmia, niin koulutusjärjestelmämme läpi käyneen ihmisen pitäisi pystyä erottamaan tieteellinen keskustelu mielipidekirjoittamisesta.

Internet on ihmeellinen asia. Minulle on hiljalleen syntynyt sellainen kuva, että ne tahot jotka haluavat sitä kiihkeimmin sensuroida, eivät ymmärrä kovinkaan paljoa sen todellisesta olemuksesta. Internet on historiallisesti kaikkein mullistavin keksintö sananvapauden ja tiedottamisen saroilla. Sen kanssa toimiminen vaatii medialukutaitoa – mutta niin vaatii sanomalehtien tai kirjojenkin lukeminen. Täydellinen sensuuri on täydellisesti mahdotonta – missä ja koska tahansa. Se on mahdottomuus myös internetissä.

Sensuurin sijaan julkisen vallan kannattaisi miettiä sitä, kummalla tavalla se saa parempia tuloksia aikaan; pysymällä faktoissa ja puolueettomana vai valjastamalla itsensä jonkin – tai jonkun – tarkoitusperien käyttöön?

Toivon – ja uskon – Toiviaisen kannan voittavan jatkossakin. Suomen kaltaisen maan uskottavuudelle ei tee mitenkään hyvää se, että muutama virkamies alkaa tulkitsemaan – ja kenties jopa muokkaamaan – lainsäädäntöä omien ambitioidensa mukaisesti.

Ihmisoikeuksien ja kansanvaltaisuuden periaatteiden vastaisesti.

Muutaman virkamiehen – l. yleisön palvelijan – poikkeavasta mielipiteestä huolimatta, myös minä uskon siihen, että julkisen keskustelun tulee olla mahdollisimman vapaata. Tätä vaativat moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Lähde:STT


Site Meter

Valtionsyyttäjä Mika Illman toimi syyttäjänä Seppo Lehdon tapauksessa. Kommentoin asiaa eilen tuoreeltaan ja unohdin erään erittäin tärkeän asian.

Kun Seppo Lehto oli syytettynä ja tuomittiin ns.herjaavien blogien pitämiseen liittyvistä rikoksista, kannattaa huomata, että Lehdon blogien joukossa oli myös Illmanin nimellä ja persoonalla ilkamoiva blogi. Nyt tarkkana kaikki nisset, nasset, mosset ja muutkin hipit: minä en puolusta Seppo Lehtoa enkä hänen kirjoituksiaan. Tämä – kuten eilinenkin kirjoitukseni – on kohdistettu sellaista lainvalvojain toimintaa vastaan, joka ei ole sopusoinnussa hengeltään ja metodeiltaan edes yleisen oikeudentajun, saati sitten voimassaolevan lainsäädäntömme kanssa.

Tämä edellä mainittu blogi tekee Mika Illmanista tässä asiassa asianomistajan. Mitä laki sanookaan syyttäjän toimimisesta omassa asiassaan syyttäjänä. 12 §:

Annettu Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 1997
Laki yleisistä syyttäjistä

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 § Syyttäjän asema ja tehtävät

Syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla. Tehdessään tähän liittyvät oikeudelliset ratkaisut ja muut toimenpiteet syyttäjän on noudatettava tasapuolisuutta, joutuisuutta ja taloudellisuutta.

Syyttäjällä on itsenäinen syyteharkintavalta käsiteltävänään olevassa asiassa.

Syyttäjän tehtävänä on myös rangaistusmääräysten antaminen siten kuin siitä erikseen säädetään.

2 § Yleiset syyttäjät

Yleisiä syyttäjiä ovat:

1) valtakunnansyyttäjä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä;
2) valtionsyyttäjä; sekä
3) kihlakunnansyyttäjä ja Ahvenanmaan maakunnansyyttäjä.

3 § Valtakunnansyyttäjä

Ylimpänä syyttäjänä valtakunnansyyttäjä käyttää itsenäistä ja riippumatonta syyteharkintavaltaa, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Valtakunnansyyttäjä voi antaa syyttäjäntoimintaa koskevia yleisiä määräyksiä ja ohjeita.

4 § Valtakunnansyyttäjän tehtävät

Valtakunnansyyttäjän tehtävänä on:

1) syyttäjäntoiminnan yleinen johtaminen ja kehittäminen sekä syyttäjien valvonta;
2) syyttäjäntehtävät niissä asioissa, jotka hänelle lain mukaan kuuluvat tai jotka hän ottaa käsiteltävikseen;
3) rikoslain 1 luvussa tai muussa laissa tarkoitettujen syytemääräysten antaminen; sekä
4) syyttäjien edustaminen korkeimmassa oikeudessa.

5 § Valtakunnansyyttäjänvirasto

Yleisten syyttäjien keskushallintoviranomaisena on valtakunnansyyttäjän johtama valtakunnansyyttäjänvirasto.
Valtakunnansyyttäjänvirastossa on yksiköitä, joista säädetään tarkemmin asetuksella.
Valtakunnansyyttäjänvirasto kuuluu oikeusministeriön hallinnonalaan.

6 § Apulaisvaltakunnansyyttäjä

Valtakunnansyyttäjän sijaisena toimii apulaisvaltakunnansyyttäjä.

Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisestä tehtävien jaosta määrätään valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä hänen käsiteltäväkseen kuuluvat asiat.

7 § Valtionsyyttäjät

Valtakunnansyyttäjänvirastossa on valtionsyyttäjiä, joilla on toimivalta syyttäjäntehtävissä koko maassa.

Valtionsyyttäjien on ensisijaisesti huolehdittava syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa. Valtionsyyttäjän tehtävänä on myös ajaa syytettä, jonka nostamisesta eduskunta, oikeusministeriö, oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies on päättänyt. Valtionsyyttäjä toimii syyttäjänä asioissa, jotka hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena, jollei toisin säädetä tai määrätä.

Valtionsyyttäjien muista tehtävistä säädetään erikseen. Tehtävien jakamisesta valtionsyyttäjien kesken päättää valtakunnansyyttäjä.

8 § Paikallissyyttäjät

Kihlakunnansyyttäjistä ja Ahvenanmaan maakunnansyyttäjästä sekä apulaissyyttäjistä (paikallissyyttäjät) säädetään erikseen.

9 § Erityissyyttäjät

Syyttäjästä sotilasoikeudenkäyntiasiassa ja muista erityissyyttäjistä säädetään erikseen.

Syytteen nostamisesta tuomaria vastaan virkarikoksesta päättää valtioneuvoston oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies.

10 § Toimivaltasuhteet

Valtakunnansyyttäjä on kaikkien yleisten syyttäjien esimies.

Valtakunnansyyttäjä voi ottaa itse ratkaistavakseen alaiselleen syyttäjälle kuuluvan asian tai määrätä alaisensa syyttäjän ajamaan syytettä, jonka nostamisesta hän on päättänyt. Valtakunnansyyttäjä voi myös määrätä asian alaisensa syyttäjän syyteharkintaan.

11 § Tiedonsaantioikeus

Valtakunnansyyttäjällä on oikeus tehtävänsä hoitamista varten saada salassapitosäännösten estämättä tarpeellisia tietoja ja selvityksiä sekä alaisiltaan syyttäjiltä että esitutkintaa suorittavilta viranomaisilta.

12 § Esteellisyys

Syyttäjä on esteellinen, jos:

1) hän tai hänen lähisukulaisensa on asianosainen;
2) asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen;
3) hän tai hänen lähisukulaisensa avustaa tai edustaa asianosaista taikka sitä, jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
4) hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen taikka siihen, jolle asiassa on odotettavissa hyötyä tai vahinkoa;
5) hän on hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen tai hallintoneuvoston jäsenenä tai toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä tai julkisoikeudellisessa laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asiassa on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; tai
6) muu kuin 1―5 kohdassa tarkoitettu seikka on omiaan antamaan perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan asiassa.

Syyttäjän lähisukulaisella tarkoitetaan hallintomenettelylain (598/82) 10 §:n 2 momentissa tarkoitettuja henkilöitä.

Syyttäjä saa esteellisenäkin ryhtyä toimeen, joka ei siedä viivytystä. Syyttäjän on ilmoitettava esteellisyydestään sille, joka määrää hänelle sijaisen.

13 § Kelpoisuusvaatimukset

Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän on oltava oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilö, joka on hyvin perehtynyt syyttäjän- tai tuomarintoimeen ja hallintotehtäviin.

Valtionsyyttäjän on oltava oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilö, jolla on tehtävän hoitamiseen tarvittava taito.

14 § Nimittäminen

Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän nimittää tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä.

Valtionsyyttäjän nimittää valtioneuvosto valtakunnansyyttäjän esityksestä. Valtakunnansyyttäjänviraston muiden virkamiesten nimittämisestä säädetään asetuksella.

15 § Virkasyytteen oikeuspaikka

Valtakunnansyyttäjää ja apulaisvaltakunnansyyttäjää syytetään virkarikoksesta korkeimmassa oikeudessa. Syyttäjänä on joko oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies.

Valtionsyyttäjää syytetään virkarikoksesta hovioikeudessa.

16 § Tarkemmat säännökset

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Työskentelyn järjestämisestä valtakunnansyyttäjänvirastossa määrätään viraston työjärjestyksessä, jonka valtakunnansyyttäjä eri henkilöstöryhmiä kuultuaan vahvistaa.

17 § Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1997.

Tällä lailla kumotaan:
1) Korkeimmasta oikeudesta 22 päivänä heinäkuuta 1918 annetun lain 9 ja 12 §; ja
2) Korkeimmasta hallinto-oikeudesta samana päivänä annetun lain 10 §.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Oikeuskanslerinvirastossa ja lääninhallituksissa syyttäjälaitosta koskevia tehtäviä hoitavat henkilöt voidaan tämän lain voimaan tullessa siirtää virkaa haettavaksi julistamatta valtakunnansyyttäjänvirastoon vastaaviin tehtäviin. Siirtojen toteuttamisesta päättää oikeusministeriö.
HE 131/1996
LaVM 20/1996
EV 237/1996

Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 1997

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Oikeusministeri
Kari Häkämies

Syyttäjä on esteellinen, jos: 1) hän tai hänen lähisukulaisensa on asianosainen

Tämä herättää kysymyksiä. Sellaisia, jotka aion joka tapauksessa esittää – mielipidevankeuden uhkankin alla:

Onko näin, että kyseinen valtionsyyttäjä on pitää itseään jo täysin lain yläpuolella olevana? Jo se, että hän käytti aikaisemmissa lainsäädännön tulkinnoissaan omaa – kyseenalaista – väitöskirjaansa, oli ulkona vakiintuneesta oikeuskäsityksestämme. Nyt hän on vastoin – lain suoraa kieltoa – toiminut syyttäjänä omassa asiassaan.

Olisiko oikeuskanslerin tai eduskunnan oikeusasiamiehen aika käynnistää asiassa tutkinta?

Vai joko mustat varikset ovat jo matkalla?

Lähteet: Finlex ja kiitokset Lotta Rotille


Site Meter

Tässä meillä onkin varsin mielenkiintoinen kysymys.

Siis se, ketä saa kutsua rasistiksi tai natsiksi – ja millä perusteilla?

Varsinkin kun ketään ei saa asettaa mielipiteen tai kansalliseen, etniseen, rodulliseen tai uskonnolliseen ryhmään taikka niihin rinnastettavan muuhun kansanryhmään kuulumisen vuoksi eriarvoiseen asemaan – tai halventaa heitä ryhmänä.

Eilisen Hyysärissä julkaistun mielipidekirjoituksen jälkeen ei kulunut kuin vuorokausi Mika Illmanin ja Johanna Suurpään uudesta hyökkäyksestä sananvapautta vastaan.

Valtionsyyttäjä Illman haluaa leimata kaikki hänen omasta mielipiteestään poikkeavat nettikirjoittajat verkkorasisteiksi. Hän haluaa Suomen verkkorasistit kuriin Ruotsin mallin mukaisella lainsäädännöllä, jossa sivuston ylläpitäjä on vastuussa sivustolla esiintyvästä aineistosta. Asiasta kertoi ensin Mokuradio.

Myös – jo aiemmin varsin virkamiesetiikan rajoilla liikkuvasta toiminnastaan tunnettu – vähemmistövaltuutettu Suurpää pitää lainsäädäntöä mahdollisena keinona nettirasismin rajoittamiseksi. Ylläpitäjien vastuuta pitäisi vähemmistövaltuutetun mielestä kuitenkin tutkia vielä enemmän.

Tällä hetkellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin seurata tekstejä ja viedä loukkaavien tekstien kirjoittajia tuomiolle

Suurpää kertoo uusisuomi.fi:lle.

Nettikirjoittamisen rajoittamiseen tai tiettyjen sanojen ja ilmausten kieltoon Suurpää ei usko.

Jos jonkin sanan kieltää, niin sille keksitään nopeasti jokin kiertoilmaus.

No, miksi tätä sitten edes yritetään?

Sillä siihenhän näiden tahojen toiminta on tähän mennessä pyrkinyt. On pyritty rankaisemaan tiettyjen ilmaisujen käytöstä – niiden sanojen, joita esimerkiksi allekirjoittanut karttaa muutenkin jokapäiväisessä elämässäänkin. Verbaalinen tehokeino on tehokeino, mauton on mautonta ja vulgaarius on vulgaariutta.

Mutta, että joku mielipide olisi väärä – tai ihmisellä ei olisi kansalaisyhteiskunnassa oikeutta sanoa sitä – se ei ole, eikä voikaan olla totta.

Jälleen kerran – Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen näkemys sananvapauden rajoittamiseen:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Mielipide ei – edes typerä sellainen – voi olla väärä kansanvaltaisessa yhteiskunnassa. Piste.

Ylen uutisten mukaan nettirasismi on kasvussa, ja internet tarjoaa ääriliikkeille yhä merkittävämmän kasvualustan rasististen rikosten määrän noustessa.

Tämä on varsin mielenkiintoista.

Hieman aikaisemmin juuri tuolta viranomaispuolelta on heitelty lukuja kahdestakymmenestä nettirasistista. Miten tällainen joukko voi sitten olla uhka kansanvaltaiselle yhteiskunnalle?

Suurpää väittää tuntevansa nettirasismin omakohtaisesti. Häntä tituleerataan rasistisissa blogeissa jo ”neekerivaltuutetuksi”.

Ja tähän perustuen, Suurpään mukaan netti onkin rasismille selkeä kasvualusta.

Jaha. Minä muuten olen – ainakin osittain – eri mieltä.

Minusta vaikuttaa siltä, että Suurpään ja Illmanin tarkoituksena on edistää suomalaisen kansallisvaltion muuttuminen monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi. Kansallisvaltioon positiivisesti suhtautuminen ja siitä huolissaan oleminen halutaan kriminalisoida. Illmanin aikaisemmista väitteistä huolimatta takana paistaa myös halu kriminalisoida maahanmuuttokriittinen kansalaiskeskustelu ja kieltää se julkisuudessa kokonaan.

Maahanmuuttopoliittista keskustelua ei voi käydä käymättä samalla keskustelua myös maahanmuuttajista.

Tässä halutaan tehdä isänmaallisuudesta ja poliittisesta konservativismista – sekä myös kaikenvärisestä oikeistolaisuudesta – rikollista. Monikulttuuristien mielipiteestä poikkeavat – ns. väärät – poliittiset mielipiteet halutaan leimata rasismiksi ja tehdä niiden esittämisestä rasistisia rikoksi.

Keskustelupalstojen rasistisia tekstejä, joissa kirjoittajat purkavat tunteitaan ja ilmaisevat halveksuntaansa etnisiä ryhmiä kohtaan, Suurpää vertaa kadulla nimittelyyn. Kirjoittelun taustalla on hänen mukaansa myös yleistä turhautuneisuutta.

Kirjoittelijat eivät suoraan suuntaa nimittelyä eri etnisille ryhmille, vaan siinä haetaan vastakaikua omalle ajattelulle toisilta samantyyppisiltä ihmisiltä.

Täysin rasististen sivustojen ja ”kovemman aineiston” taustalla on vähemmistövaltuutetun mukaan pienehköjä porukoita, joita ei voi suoraan yhdistää kaikkiin keskustelupalstojen kommentteihin. Teksteistä on Suurpään mukaan tullut myös aiempaa hienotunteisempia.

Tekijät ovat tulleet tietoisiksi siitä, että he ovat rikosoikeudellisesti vastuussa omista teksteistään. Tämä on tärkeä signaali varsinkin nuorille. Sananvapaus ei ole täysin rajoittamatonta eikä kukaan saa sanoa ihan mitä tahansa.

Ei tietenkään.

Mutta kunnianloukkauksen rinnastaminen maahanmuuttokriittiseen – tai mihin tahansa yleiseen poliittiseen – mielipiteeseen on – sanalla sanoen – aika absurdia.

Minusta tuolla tiellä ei olla kovin kaukana siitä, että nämä suurpäät ja illmanit rikkoisivat juuri sen Rikoslain 11 luvun 10§:n henkeä – ja jopa kirjainta:

10 § (11.4.2008/212)
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan

Joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Myös suomalaiset kansanosat – kaikesta huolimatta, myös porvarit, kansallismieliset ja nationalistit – ovat kansanryhmiä.

Se mitä kannattaa myös miettiä, on kysymys siitä, kuinka hyvin nämä ihmiset sopivat virkoihinsa? Kuinka hyvin he edustavat virkamieheltä vaadittavaa objektiivisuutta ja puolueettomuutta?
Onko Suurpään tausta sellainen, että hän pystyy toimimaan puolueettomasti ja tasapuolisesti virassaan?
Onko Illman tehtäviensä tasalla käyttäessään omaa väitöskirjaansa oikeudellisena argumenttina?

Yrittääkö joku virkamies kaapata lainsäädäntövaltaa itselleen?

Kannattaisi olla tarkkana tarttuessaan astaloon ja lähtiessään ristiretkelle sananvapautta ja kansalaisyhteiskuntaa vastaan. Vanha viisaus nimittäin sanoo, se kuka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu…

Lähteet: STT, YLE, US

Jk. Annan tässä muuten hieman samaan asiaan liittyen risuja myös Uudelle Suomelle. On aika mautonta julkaista tällainen kuva tuon uutisen yhteydessä:

US

Tällaisten kuvien julkaiseminen tämänkaltaisen uutisen yhteydessä on omiaan leimaamaan kriittisesti maahanmuuttoon suhtautuvan kansanosan.

Hävetkää – jos osaatte. Jos ette osaa, ottakaa edes opiksenne.

Päivitys 060508 2157: Asiaan ovat ottaneet kantaa myös Pikkupoika, Juha Kettunen,libertatisaequilibritas, Mikko Ellilä, Oula Lintula, IDA, Lotta Roti, Vasarahammer – ainakin…

Tämä tulee ajallisesti hieman jälkijunassa, mutta ei kai sillä ole niin suurta väliä.

Mikko Puumalaisen viranhoitoa koskevaa keskustelua sivuten, myös Jyri Nikander on aktivoitunut.

Hän nimittäin kirjoittaa blogissaan näin:

Entinen vähemmistövaltuutettu Espoon käräjäoikeuteen?

Tein 10.5.2007 kantelun eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan, jossa pyysin eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan, että onko vähemmistövaltuutettu:

1) ylittänyt laissa vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta (660/2001) tarkoitetut valtuutensa,
2) toiminut vastoin hallintolain (434/2003) 6 §:ssä tarkoitettuja hallinnon oikeusperiaatteita,
3) jättänyt noudattamatta hallintolain 9 § 1 momentissa tarkoitettua hyvän kielen vaatimusta,
4) asiattomasti tai toimivaltansa ylittäen virkamiehenä pyrkinyt rajoittamaan Suomen perustuslain (731/1999) 12 §:ssä tarkoitettua sananvapautta ja/tai
5) vähemmistövaltuutettu muuten toiminut asiassa hyvän hallintotavan vastaisesti.

10.5.2007 laatimani blogikirjoitus aiheesta sekä kanteluni kokonaisuudessaan löytyy täältä:

Vähemmistövaltuutettuna tuolloin toiminut henkilö on sittemmin siirtynyt muihin tehtäviin, mutta asia eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa on edennyt. Sain eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta 17.12.2007 päivätyn kirjeen, jossa mm. todetaan, että asiaa ei ryhdytä tutkimaan eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa, koska se on vireillä toisessa viranomaisessa. Kirjeessä kerrotaan, että saadun tiedon mukaan asia on vireillä Valtakunnansyyttäjänvirastossa ja tulee käsiteltäväksi Espoon käräjäoikeudessa.

Eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävänä on nimenomaan tutkia viranomaisten toiminnan lainmukaisuutta ja koska kanteluni koski nimenomaisesti viranomaisen, vähemmistövaltuutetun, toimia asiassa, niin eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta saamaani kirjettä (17.12.2007, Dnro 1611/4/07, otsikoitu ”VASTAUS”) ei voi nähdäkseni tulkita kuin siten, että virkamies, mitä ilmeisemmin siis silloinen vähemmistövaltuutettu ja/tai esitutkintapyynnön toinen allekirjoittaja, tulee olemaan vastaajana Espoon käräjäoikeudessa. Koska en kuitenkaan voi olla täysin varma, että näin tosiaan on, niin tulen, mikäli aikatauluni suinkin sallivat, selvittämään asiaa vielä tarkemmin. Todettakoon, että jos vastaajana valtakunnansyyttäjänvirastossa vireillä olevassa asiassa tulee olemaan muu taho kuin vähemmistövaltuutettu, niin lienee selvää, ettei asian vireillä olo estä silloisen vähemmistövaltuutetun toimien lainmukaisuuden selvittämistä.

Seuraan mielenkiinnolla asian kehittymistä…

Lähde: Jyri Nikanderin blogi

Olen aikaisemminkin kirjoittanut sananvapauden surkeasta tilasta Suomessa.

Tässä vaiheessa haluan palata hieman erääseen aikaisempaan aihetta koskevaan kirjoitukseeni. Se löytyy täältä.

Tuolla valtakunnansyyttäjä perusteli päätöstään jättää nostamatta syytettä erästä anarkistia vastaan. Syyteharkinta koski kansanryhmää vastaan kiihottamista.

Haluaisin kiinnittää huomionne muutamaan asiaan olennaisesti liittyvään ikävään seikkaan.

Valtakunnansyyttäjä on rakentanut päätöksensä tiedonvälityksestä annetun lainsäädännön pohjalle. Kysymys kuuluu, yrittääkö viranomainen tässä tapauksessa tietoisesti hämärtää lainsäädännöllisiä rajoja ja pyrkiikö tämä näin romuttamaan sananvapauden periaatteita?

Sananvapaus ja tiedonvälitys ovat kaksi eri asiaa. Edellinen on kansalaisyhteiskunnan perusoikeus joka takaa avoimuuden ja suojelee kansalaisia viranomaisten ja hallitsijoiden mielivallalta. Tiedonvälitys on vain keino edistää tai rajoittaa sananvapautta.

Eräs kaikkia totalitaristisia järjestelmiä yhdistävä piirre on se, että vallanpitäjä kontrolloi tiedonvälitystä. Tämä tapahtuu ohjailun, sensuurin, painostuksen, poliisiväkivallan ja lainsäädännön kautta.

Tai kuten tässä kotoisessa tapauksessamme mahdollisesti tapahtuu – lainsäädäntöön liittyvän tulkinnan kautta.

Lainsäädännöllä ja sen tulkinnalla on helppo leimata toisinajattelijat rikollisiksi ja vaientaa valllanpitäjään kohdistuva ikävä kritiikki lainsäädäntöteitse. Kätevää, eikö vain?

Kun viranomainen tekee rikosilmoituksen yksityisen kansalaisen mielipiteenilmaisun johdosta, ollaan kapealla ja väärällä polulla. Ja kun tämä hakee laintulkintansa tiedonvälitystä reguloivasta lainsäädännöstä – ollaan eksyksissä ja hukassa.

Olemme oikeudellisessa tilanteessa, jossa toinen osapuoli toimii asianosaisena, tutkinta- ja syyttäjäviranomaisena sekä tuomioistuimena ja rangaistusinstanssina. Kun tämä perustuu perustuslain ja ihmisoikeusopimusten takaaman mielipiteen- ja sananvapauden romuttamiseen, ollaan kaukana demokraattisesta kansalaisyhteiskunnasta.

Ja kun valtakunnansyyttäjä puhuu YK:n sopimusten tulkinnasta hän on oman tulkintansa kanssa pilkillä varsin heikoilla jäillä…

Olemme matkalla pois kansalaisyhteiskunnasta ja kohti poliisivaltiota.

Myös nykyinen tiettyjä virkoja koskeva nimityspolitiikka on omiaan viemään uskottavuutta kyseisten viranhaltijoiden halusta ja kyvystä toimia kansalaisyhteiskunnan pelisääntöjen mukaisesti. Siis puolueettomina tasapuolisesti kansalaisiin suhtautuvina yleisönpalvelijoina.

Kun Astrid Thors nimitettiin maahanmuuttoministeriksi, osattiin jo varautua siihen, että hän käyttää ministerinpostiaan omien henkilökohtaisten ambitioidensa ajamiseen. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää – niin kauan kun ei ole kyse oman yksityisen edun tavoittelusta. Ministeri on poliittinen virkamies ja ajaa tätä kautta myös äänestäjäryhmänsä asioita. Unohtamatta tietenkään yleistä etua.

Thors on onnistunut loistavasti valjastamaan saamansa noin 9000 ääntä valjakoksi, joilla vähemmistö ohjaa Suomea enemmistön tahdon vastaisesti. Onneksi olkoon Astrid! Se kuinka kansalaisyhteiskunnan pelisääntöjen mukaista tuollainen toiminta sitten on, olkoon – taas kerran – jokaisen itsensä pääteltävissä.

Astrid on poliitikko ja näin ollen tapaus sinänsä. Huolestuttavampaa on se, että selkeästi puolueellisesti ajattelevia ja asioihin suhtautuvia ihmisiä nimitetään korkeisiin valtiollisiin virkoihin. Omasta mielestäni esimerkiksi Mikko Puumalainen – vähemmistövaltuutettuna ja nyttemmin apulaisoikeuskanslerina – ja Johanna Suurpää vähemmistövaltutettuna, eivät ole henkilökohtaisen taustansa, kiihkoilunsa, entisten tehtäviensä ja asenteellisuutensa vuoksi sopivia hoitamaan virkojaan.

Puolueettomuus loistaa näissä virkamiesvalinnoissa poissaolollaan. Ei viranomainen voi profiloitua hallintoalansa liittyvissä kiistoissa kummankaan osapuolen edustajaksi.

Eräs mielenkiintoinen asia on myös Rauhanliiton rooli tässä asiassa. Rauhanliitto Laura Lodeniuksineen on ollut mukana tukemassa tätä toisinajattelijajahtia ja sananvapauden rajoittamista Suomessa. Tämä toiminta saattaa jossain vaiheessa johtaa siihen, että poliisi ottaa kiinni ja pidättää sekä oikeudet vangitsevat ihmisiä Suomessa. Heidän mielipiteidensä vuoksi.

Arvatkaa kuka oli muuten Laurana Lauran paikalla aikaisemmin? No tietysti Astrid… Yllättikö?

Kysynkin nyt Sinulta Laura – jos olet aidosti ihmisoikeusaktivisti – nukutko hyvin yösi?

Site Meter