Itsensä Suomen hallituksen ilmastopoliittiseksi asiantuntijaksi nimittänyt virheiden Oras Tynkkynen on saanut ensimmäisen oppitunnin maailman todellisuudesta. Oppitunnin antoivat Oraksen ystävät – kehitysmaat ja Kiina –  Kööpenhaminassa pidettävässä ilmastonmuutos(kupla)konferenssissa.

Vastoin Vihreän Langan vakuutteluja ns. koko kansan presidenttimme Tarja ”tulen työväenluokasta” Halonenkaan, ei ole pystynyt vakuuttamaan (tai pakottamaan) maailmaa punavihreän tahdon ja ilmastonmuutoskuplasopimuksen taakse.

Tämän takaiskun jälkeen myös vihreissä on ääni muuttunut kellossa. Oras on ilmeisesti oppinut (ainakin jotain) tästä saamastaan läksystä. Aikaisemmin tiukkaa monikulttuurista kukkahattufilosofiaa vetänyt Tynkkynen arvostelee (varsin yllättäen) vihreille pyhän lehmän asemassa olevien kehitysmaiden taktiikkaa.

Osa kehitysmaista käyttäytyy huolestuttavan joustamattomasti. Ne antavat menettelytapojen olla esteenä sisältöasioissa etenemiselle.

Tämä on hyvä havainto Orakselta – tosin se on vasta varsin pinnalinen ilmiö, eikä kerro vielä todellisuudesta oikein muuta kuin muotoseikkoihin perustetun puolustuksen olemassaolon.

Todellisuudessa kyse on siitä, että kyseinen ryhmä ei ole saanut haluamaansa määrää tulonsiirtoja vielä aikaiseksi – siis tulonsiirtoja kehittyneiden maiden köyhiltä suoraan köyhien maiden rikkaille.

Se, joka vielä kuvitteli, että tässä olisi kyseessä jotain ilmastonmuutoksen estämiseen liittyvää, voi laskeutua alas pilvilinnoistaan.

This is business, as ususal…

Toinen asia, jonka  Tynkkynen on havainnut on Kiinan rooli. Hän arvioi, että Kiinan ääni saattaa kuulua taustalla, kun köyhät kehitysmaat puhuvat:

On vähän lohdutonta katsoa, miten jotkin Afrikan maat liittoutuvat Kiinan kanssa. Hälytyskellojen pitäisi nyt soida, sillä osa köyhistä kehitysmaista päätyy puhumaan itseään vastaan.

Kiina investoi valtavia määriä Afrikan maihin. Kiina ostaa köyhistä Afrikan maista maanviljelysmaata, öljyä ja luonnonvaroja. Sillä on isot intressit Afrikassa. Köyhät maat sen sijaan tarvitsisivat tiukkaa ilmastosopimusta.

Oraksen havainnointi on terävää ja osuu oikeaan tässä asiassa. Eräs asia kuitenkin ihmetyttää.

Miksi Tynkkynen ei kuitenkaan puhu tästä nykyisestä Kiina-ilmiöstä sen oikealla nimellä? Kyse on kiinalaisesta uuskolonialismista ja imperialismista – sellaisesta, jonka rahoittajaksi se haluaa pahimman kilpailijansa eli EU:n

Mitä sitten voisi olla Oraksen ripityksen takana todellisuudessa? Kuten tiedämme suomalaiset vihreät MEP:t (Satu Hassi ja Heidi Hautala) ovat uineet syvälle eurooppalaisen vihreiden eliitin ytimeen ja heillä on aidosti valtaa tässä Uudessa Uljaassa Eurostoliitossa.

Kun katsoo tätä kehitysketjua hieman taaksepäin ja muistaa esimerkiksi kansanedustaja Pekka Haaviston matkustelun (veronmaksajien kustannuksella) pitkin Afrikkaa, koko kupletin juoni saattaa avautua.

Kyse ei ole ilmastonmuutoksen torjumisesta – kyse on hyvin peitellystä vihreiden voimilla toteutetusta eurooppalaisesta uuskolonialismista – sellaisesta mihin myös suomalainen työtön saa kantaa veronmaksajan lisäksi kortensa kekoon ja  johon pääsemiseen voidaan uhrata surutta  suomalaisten reserviläisten verta.

Valtapolitiikka on valtapolitiikkaa – sen on nyt myös Oras Tynkkynen saanut oppia.

Lähteet: Vihreä Lanka, STT, HS

Site Meter

Päivitys 181209 1143: Mielenkiintoisia näkökulmia tarjoavat myös (ainakin) Octavius, Pikkupoika ja Vasarahammer.

Tutustukaa myös kriittiseen ilmastoblogiin.

Uskon maahanmuuttajavoiman hyväksikäytön oivaltamisen (keinotekoisen suomenruotsalaisen vähemmistön kasvattamisen humanitaarisen maahanmuuton kautta) syntyneen RKP:ssä sattumalta. Vertaisin tätä esim. vakuutuspetokseen, jossa ilmoitetaan tulipalossa menetetyn paljon muutakin kuin mitä todellisuudessa menetettiin. Tai osuvampi vertaus lienee se, että vakuutuspetoksen mahdollisuuden oivallettua heitetään bensaa palonalkuun. Miten tämä sitten liittyy nyt käytävään oikeudenkäytiin, niin en näe suoraa yhteyttä. Se on silti huomionarvoinen näkemys siitä mitä RKP hyötyy vapaammasta maahanmuuttopolitiikasta.

Tony Vuori Hommassa 280809

Site Meter

Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut, että kuvittele itsesi, jälkeläisesi tai ihan kuka tahansa Sinulle tärkeä ihminen tähän:

http://chinaview.files.wordpress.com/2006/07/organ-harvesting-wang_bin.jpg

Kiina nimittäin kauppaa alistamiensa uhrien sisäelimetkin parhaiten tarjoavalle – tekemänsä valtiollisen  murhan jälkeen.

STT:n julkaisema ja Reutersin toimittama uutinen vahvistaa edelleen näkemystäni siitä, että Kiina olisi pitänyt laittaa kansainväliseen kauppasaartoon jo vuosia sitten. Olen ajoittain muistutellut asiasta, esimerkiksi voisi ottaa vaikka tämän Pekingin  olympialaisten alla julkaisemani kirjoituksen.

Maitsemani uutisen mukaan Kiinassa jopa 65 prosenttia luovutetuista elimistä tulee teloitetuilta vangeilta,. Näin on kertonut viimeinkin jopa virallinen China Daily -lehti tänään  keskiviikkona.

Kiinan hallitus on ilmoittanut olevansa tyytymätön tilanteeseen ja  käynnistävänsä uuden ohjelman, jolla myös tavallisia ihmisiä halutaan kannustaa elintenluovuttajiksi.

”Teloitetut vangit eivät missään nimessä ole sopivia elintenluovuttajiksi”,

Kiinan apulaisterveysministeri Huang Jiefu sanoi.

Uudella ohjelmalla etsitään ihmisiä, jotka ovat valmiita luovuttamaan elimiä kuolemansa jälkeen. Luovuttajien perheille kaavaillaan taloudellista tukea. Jopa 1,5 miljoonaa kkiinalaista  tarvitsee uutta elintä, mutta vuosittain vain noin 10 000 heistä pääsee elinsiirtoleikkaukseen. Kova kysyntä on myös luonut markkinat laittomalle elinkaupalle, jota nyt halutaan kitkeä.

Tämä nyt virallisenkin Kiinan tunnustama ongelma on vain jäävuoren huippu.  Eräs vielä ikävämpi piirre tähän toisinajattelijoiden ruumiiden häpäisyyn liittyvässä valtiollisessa  ihmisoikeusrikoksessa on se,  että suuri osa näistä elimistä päätyy Kiinan ulkopuolelle – kovaa rahaa vastaan.

Kiina teloittaa edelleen rikollisten lisäksi myös  toisinajattelijoita ja on maailman teloitustilastojen ehdoton ykkönen. Vuonna 2008 maassa teloitettii todennäköisesti lähemmäs 8000 henkilöä. Tuomioita jakava oikeuslaitos ei ole riippumaton, sillä Kiinan kommunistisen puolueen virkailijat painostavat ja jopa määräilevät tuomioistuimia. Syytetyt eivät saa riittävän nopeasti yhteyttä asianajajaan ja oikeudenkäynneissä syytettyjä ei ensisijaisesti oleteta syyttömiksi.

Kiinassa kuolemanrangaistuksen voi saada kaiken kaikkiaan 68 erilaisesta rikoksesta, muun muassa väljästi määritellystä ”valtion yhtenäisyyden uhkaamisesta” ja veropetoksesta. Kuolemanrangaistusta on näin käytetty myös tehokkaasti siis myös  poliittisten vastustajien ja toisinajattelijoiden vaientamiseen. Vakavista rikoksista epäiltyjen kidutus on yleistä. Kiinan lainsäädäntö ei kiellä käyttämästä kidutuksella hankittuja todisteita oikeudenkäynneissä, eikä syytetyillä ei usein ole mahdollisuutta saada asianmukaista puolustusasianajajaa ajoissa.

Ampuminen on yhä  yleisin teloitustapa Kiinassa. Kuolemaantuomittua ammutaan niskaan tai päähän takaapäin. Myrkkyruiskeella teloittaminen on yleistynyt ja sitä on Kiinassa esitelty ”humaanimpana teloituskeinona”.

Kiinan kansantasavalta järjestää myös julkisia teloituksia. Näihin koko kansan tapahtumiin on viety yleisöksi jopa koululaisia, sekä kuolemaantuomittujen julkiset kuljetukset asutuskeskusten läpi teloituspaikalle. Kiina on sitoutunut luopumaan näistä käytännöistä, mutta viranomaisten lupaukset ovat usein olleet katteettomia.

Amnesty Internationalin ja Human Right Watchin mukaan on  myös olemassa laajaa todistusaineistoa siitä, että teloitettujen elimiä käytetään elinsiirtoihin – eli toisinajattelijoiden ruumiit häpäistään kuoleman jälkeen vielä ryöstämällä ne.

Ruotsin ulkopoliittisen instituutin tutkijan tohtori Johan Lagerkvistin mukaan on  ulkomaisilla yrityksillä on suuri mahdollisuus vaikuttaa ihmisoikeuksiin ja demokratisoitumiseen. Jos mielipiteitä ei esitetä, edistystä ei ole paljonkaan saavutettu. Kiinan johtajat ovat riippuvaisia ulkomaisista yrityksistä talouskasvun jatkumiseksi. Kiinan ympäristöongelma on eräs ihmiskunnan tulevaisuuden suurimmista kokonaisuuksista..

Lagerkvist antaa Ruotsin yritysjohdolle viisi avainohjetta kaupankäyntiin epädemokraattisen ja autoritaarisen maan kanssa, kuten Kiina:

1) Kiina ei ole eettisesti vapaa-alue, vaan sama etiikka on voimassa koti- ja ulkokentällä.

2) Kaikkia vieraita tapoja ja käsityksiä ei tarvitse kunnioittaa, vaikka olisikin vieras. Muun muassa paikallista vankeinhoitoa, naisten sortotapoja tai autoritaarista politiikkaa voi ja joskus tuleekin kritisoida paikalla.

3) On voitava olla uskollinen perusarvoilleen, jottei menetä uskottavuuttaan.

4) Älä omaksu ajatuksia Kiinan byrokratiakapitalismin loistavuudesta. Se on todennäköisesti ohimenevä ilmiö. Kukaan ei tiedä, koska Kiina demokratisoituu. Tämän päivän toisinajattelijat ja maanpakolaiset voivat olla huomisen vallanpitäjiä.

5) Älä ole huoleton maineestasi ja nimestäsi Kiinassa: Globaalissa maailmassa leviävät uutiset yritysten ja maan sosiaalisesta vastuusta nopeasti.

Kiinatutkija Mary Gallagherin mukaan nykyinen talouskasvu ja varsinkin ulkomaiset investoinnit ovat suurin Kiinan demokratiaa viivästyttävä syy.

Suomi – ja suomalaiset – tukevat tätä ihmisoikeuksien törkeää polkemista suoraan ja epäsuorasti. Tärkeimpänä huonona esimerkkinä on tietysti Nokia, joka on jo pitkään siirtänyt tuotantoaan Kiinaan – välittämättä Kinnassa vallassa olevasta hallintojärjestelmästä ja maan ihmisoikeustilanteesta. Raha on pyhittänyt keinot.

Myös lukuisat muut suomalaiset yritykset ovat mukana tuossa toiminnassa. Sen lisäksi, että ne tukevat suoraan rikollista hallintoa, ne vähentävät myös suomalaisten teollisuustyöpaikkoja ja elinmahdollisuuksia – välittämättä myöskään päästöistä taiympäristöstäkään yhtään sen enempää.

Uusin ulottuvuus tässä kehityksessä on ollut kiinalaisten opiskelijoiden ryntäys Suomeen – ilmaisen korkeakouluopetuksen ja paremman elintason pariin. Tämä kehitys siirtää tietotaitoa ulos Suomesta ja tukee Kiinan nykyistä hallintoa. Ehkä härskein esimerkki tässtä on parin vuoden takaa. Tuolloin yksikään suomalainen nuori ei mahtunut opiskelemaan teoolista muotoilua Helsingissä – Kiinasta tulleet opiskelijat miehittivät koko linjan.

Eivätkä julkisyhteisötkään jää tässä touhussa yhtään yrityseleämästä jälkeen. Otetaan esimerkiksi vaikka Vantaan kaupunki.

Kiinalaisen Harbinin kaupungin tekemät  ihmisoikeusrikokset tulivat julkisuuteen  vuonna 2007. Harbinin kaupungin viranomaiset kiduttivat (ja jatkavat kiduttamistaan edelleen) Falun Gongin harjoittajia. Vantaa solmi kuitenkin yhteistyösopimuksen Harbinin kanssa heinäkuussa 2008. Vantaan kaupunginjohtaja Juhani Paajasen mukaan ihmisoikeudet paranevat kun luodaan yrityssuhteita Kiinaan. Vantaa ei selvittänyt ihmisoikeusasioita, eikä katso voivansa puuttua niihin. Käytäntö on osa Vantaan kaupungin elinkeinopolitiikkaa.

Yksityinen kansalainen on hieman huonossa tilanteessa tämänkin asian suhteen – vaikka se vaikuttaa Kiinan ihmisoikeustilanteen lisäksi jo omaan jokapäiväiseen elämäämmekin.

Jatkuvasti kiihtyvä EU:n liittovaltiokehitys ja vallan siirtyminen yhä syvemmälle keskusjohtoiseen Brysseliin luovat yhden suuren ongelman – muut ovat kotikutoisia.

Olemme luottaneet parlamentarismin puhtauteen ja  antaneet liikaa valtaa omille päättäjillemme (jotka näyttävät huomattavasti oletettua korruptoituneemmilta nykyisen uutistulvan valvossa). Kuten jo tuossa aikaisemmin linkittämässä kirjoituksessani totesin, omat poliitikkomme pitäisi saada vastuuseen touhuistaan.

Se miten tuohon taas päästään on aika yksinkertaista. Jos jokainen yhteisistä asioista kiinnostunut ihminwen jättäisi antamatta äänensä nykyiselle nomenklaturalle ja äänestäisi suoraa kansanvaltaaajavaa ehdokasta, asiat saattaisivat jossain vaiheessa muuttua parempaan suuntaan.

Samaan aikaan olemme olleet liian kiinnostuneita nostamaan omaa elintasoamme, matkustelemaan eksoottisissa kohteissa ja ostamaan (Kiinassa osittain orjatyövoimalltuotettuja) uusia kulutushyödykkeitä mahdollisimman halpaan hintaan.

Kiinan kauppasaartoon asettaminen tuskin onnistuu, mutta kansalainen voi ostopäätöksillään vaikuttaa myös Kiinaan – sen harjoittamaan politiikkaan, hallintojärjestelmään sekä-  myös  ja etenkin sen –  talouskasvuun.

Kiina poliittisine hallintojärjestelmineen on uhka myös normivirtaselle – miksi siis sormivirtanen tukisi sitä?

Lähteet: STT, Reuters, Wiki,  Euroopan parlamentti, Human Right Watch, Amnesty International

Site Meter

”Valtuustotyö auttaa edustamaan helsinkiläisiä valtakunnan politiikassa”, Astrid Thors sanoo.

Hänen mukaansa Helsingin vahva edustus hallituksessa näkyy esimerkiksi siinä, että hallitus on hyväksynyt länsimetron ja kehäradan rakentamisen sekä Ruotsalaisen teatterin jättiremontin.

Maanmuuttoministeri ja demlisti Astrid Thors (Ankkalammikon elitistivähemmistöseura) kolmoisroolistaan politiikassa (kunnanvaltuutettuna, kansanedustajana ja ministerinä) Hyysärissä 24.8.2009

Tärkein tähän uutiseen liittyvä kysymys kuuluu, että pitäisikö tässä nyt itkeä vai nauraa? Kuten otsikkokuvakin kertoo, etujen valvominen ei ehkä ole onnistunut normaalisti ymmärrettävällä tavalla ministeri Thorsin kohdalla.

Myös Thorsin väite siitä, että hänen kohdallaan valtuustotyö auttaa edustamaan helsinkiläisiä valtakunnan politiikassa on joko surkeaa totuudenvääristelyä tai vaihtoehtoisesti karkeaa pilaa, joka kohdistuu helsinkiläisiin.

Tähän mennessä Astrid Thors on lähinnä edustanut kahta ryhmää – omaa (suomenruotsalaisten enemmistöä pilkkanaan pitävää) Ankkalammikon elitistivähemmistöseuraansa ja jokaista maahamme (vaikka sitten ilman todellista tarvetta) änkeämään pyrkivää sosiaalituristia.

Tarkalleen ottaen, se kuinka suurta osaa helsinkiläisistä (ja suomalaisista) Thors edustaa on tiedossa. Ankkalammikon elitistiseuran (SFP/RKP) jäsenet, myötäjuoksijat, hännystelijät ja tukijat antoivat Astridillemme viime eduskuntavaaleissa kokonaista 5 938 ääntä.

Se, että Thors pääsi tällä äänimäärällä muuttamaan perustavanlaatuisesti suomalaista yhteiskuntaa, on kieltämättä loistava valtapoliittinen saavutus. Sellainen, josta Niccolo Macchiavellikin olisi varmaa tyytyväinen. Helsinkiläisten edustamisen ja kansanvallan kanssa sillä taas ei ole mitään tekemistä.

(Tästä onkin enää askel monikulttuuriseen unelmaan – seuraavaksi Thorsin tavoitteena saattaa olla äänioikeuden (toimeentulotuen lisäksi) jakaminen myös kaikille maahamme humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan nimissä saapuville maahantulijoille. Äänioikeuden laajentamisen ehdoksi voi kaavailla esimerkiksi tämän äänen automaattista siirtämistä Astrid Thorsille – näppärää äänimäärän kasvattamista eikö totta?)

Näiden kahden ryhmän etujen ajaminen on varsin kaukana helsinkiläisten edustamisesta valtakunnanpolitiikassa.

Länsimetron ja kehäradan rakentaminenkaan ei muuten liity mitenkään Thorsin persoonaan puhumattakaan sitten hänen tästä kolmoisroolistaan politiikassa.

Vastoin väitteitään, Thors ei ole mitenkään profiloitunut liikenne- tai aluepolitiikkaan Nämä kyseiset Astridin keppihevosenaan käyttämät hankkeet ovat valtakunnallisestikin tärkeitä liikennepoliittisia päätöksiä, joihin on saatu konsensun syntymään – ihan ilman Astrid Thorsia.

Ainoa liikennepolittiinen hanke, johon Thors on osallistunut, on Suomen rajojen ja sosiaaliturvan avaaminen kaikille maahamme haluaville maahantulijoille. Ja siinähän Astrid on onnistunut tunneltulla menestyksellä.

Sokerina pohjalla tässä hassunhauskassa jutussa on sitten tämä Ruotsalaisen teatterin jättiremontti. On aika vaikea nähdä miten tällaiseen elitistiseen hankkeeseen suunnatut rahat hyödyttävät tavallisia helsinkiläisiä – ehkä samalla (tavallisille ihmisille aukeamattomalla) logiikalla kuin Helsingin sosiaaliviraston johtajan Paavo Voutilaisenkin puuhastelut verovaroilla.

Toisaalta kun tarkastelee koko Thorsin poliittista agendaa on aika vaikeaa ymmärtää, miten tavallinen helsinkiläinen (tai suomalainen yleensä ottaen) hyötyy hänen ajamastaan politiikasta.

Ehkä tähän Thorsin kommenttiin sitten kuitenkin liittyi sellainen annos sarkasmia tai ironiaa, että minä en sitä pysty ymmärtämään tai se ei jostain muusta syystä avaudu minulle.

Pelottavaa olisi nimittäin se, että Astrid aivan oikeasti uskoisi noihin puheisiinsa.

Lähde: HS

Jk. Jätin tämän kirjoituksen loppuun ( aivan tarkoituksella)  toisen tuohon uutiseen liittyvän asian.

Kyse on tietenkin Jussi Halla-ahon huomisesta oikeudenkäynnistä. Tuossa samaisessa kirjoituksessa Hyysäri jatkaa (ajoittaen tämän juuri oikeudenkäynnin alle) Jussi Halla-ahon vastaista päähänlyönti- ja propagandakampanjaansa.

Vastoin Hyysärin  penaalien tahtoa, en suostu kommentoimaan moista journalismin nimissä kirjoitettua roskaa, enkä lähtemään mukaan tuohon lokauskampanjaan. Toivotan Jussille ja hänen perheellensä voimia ja jaksamista.

Kuten olen jossain aikaisemminkin todennut, tässä on kyse näytösoikeudenkäynnistä. Tämä on de facto Halla-ahon julkisen vihamiehen (valtionsyyttäjä Mika Illmanin) virka-asemaansa väärinkäyttäen käynnistämä poliittinen ajojahti, joka jatkunee (tuomiosta huolimatta) tästäkin eteenpäin.

Ja se jatkuu juuri niin pitkään, kunnes Suomen nykyinen uussuometunut poliittinen kultuuri muuttuu. Toivottavasti Jussi Halla-ahon tapaus pystyy muuttamaan tätä suuntaa huomenna kohti takaisin kansanvaltaisen kansalaisyhteiskunnan säännöillä toteutettavaa poliittista ja oikeudellista kulttuuria – oikeudenmukaisesti.

Tässä maassa olisi tilausta totuuskomissiolle.

Site Meter

Tämä asia on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa.

Kun Mikko Ellilä (puhumattakaan nimimerkki Tomashotista, joka lähinnä lainasi uutisia blogiinsa) joutui uussuomalaisen sensuurikoneiston hampaisiin, kyse ei suinkaan ollut Ellilän kirjoituksen sisällöstä tai viittauksista Vanhanen-Lynn-tutkimuksiin.

Kyse oli siitä, että nämä nykyajan inkvisiittorit hakivat case Ellilässä ennakkotapausta sille, että poliittisesti korrekti puheenvuoro, tieteellinen dokumentti, tutkimus tai puhdas mielipide voitaisiin julistaa rikokseksi sillä perusteella, että (poliittinen) laintulkitsija päättelee itse omassa mielessään (vastapuolta edustavan) lausujan tai lainaajan motiivin – ja käyttää näin virka-asemaansa poliittisten tarkoitusperiensä ajamiseen ja poliittisten vastustajiensa hiljäntämiseen/rankaisemiseen.

Haluatteko esimerkin?

Jos – sattumalta – joku vihervasemmistolaisuudesta ajatusmaailmaltaan poikkeava mielipidekirjoittaja julkaisisi tämän tekstin ja uskaltaisi analysoida tai kommentoida sitä – muuten kuin tunteenomaisesti ja poliittisesti korrektisti hymistellen, voivotellen ja ymmärtäen – tutkinta tuosta kirjoituksesta – ja etenkin sen merkityksestä -käynnistyisi Valtakunnaninkvisaattorin toimistossa välittömästi.

Vai epäilettekö?

Vihervasemmisto – nimiä tässä mainitsematta – on tietyiltä vallankumouksellisimmilta ja suvaitsemattomimmilta osiltaan osoittanut jo elkeensä. Heidän käsityksensä Niccolo Macchiavellistä perustuu vain WC-käyntien aikana tapahtuneeseen Valittujen Palojen lyhennelmän selailuun – todellinen taituruus ja sisäistäminen puuttuu ja touhu on varsin läpinäkyvää.

Tämä – jos mikä – on kuitenkin demokratiassa läpimennessään varsin pelottava näkymä sananvapauden ja kansalaisoikeuksien tulevaisuuden kannalta.

Ainoa valonpilkahdus tämänkin ajatusketjun nykyisen pakkopluralismin realiteeteista kumpuavassa synkkyydessä on IDA:n mietelause kuluneelta päivältä:

Suomalaiset poikkeavat maailman muista kansoista siinä, että Suomessa kansa on älymystöään älykkäämpää.

Siihen minäkin luotan.

Varoitus: Tämä kirjoitus sisältää kuvia jotka saattavat järkyttää.

.

.

.

.

.

.

Lähde HS

… vieläkin pahemmin kuin tämä …

Poliittinen johtomme osoittaa taas kerran selkärangattomuutensa – ja sen, että näiden napatanttojen – ja tonttujen koko karriääri perustuu – ilmeisesti – vain ja ainoastaan henkilökohtaisten etujen saalistamiseen.

Vaikka Kiina tiedetään ja tunnetaan ihmisoikeuksia polkevaksi ja kommunistien hallitsemaksi sotilasdiktatuuriksi, omat päättäjämme ovat suorastaan jonossa tunkemassa mukaan Pekingin olympialaisiin. Nämä olympialaiset pidetään 8.–24. elokuuta.

Tämän veronmaksajien kustantaman Elämysmatkailijoiden kerhon kärjessä viipottaa – aikaisemmin äänekkäästi ihmisoikeuksia puolustanut – puolen kansan presidentti Tarja ”oma etu, tärkein etu” Halonen.

Halonen aikoo matkustaa Pekingin olympialaisiin kisojen toiseksi viikoksi. Hän ei osallistu olympialaisten avajaisiin, mutta päätös ei ole presidentin kanslian mukaan poliittinen.

Vai niin?

Tasavallan presidentti ei ole yksityishenkilö – hän on valtiollinen instituutio, eikä mikään hänen tekemänsä päätös ole epäpoliittinen. Tosin tällainen kiertely ja kaartelu paljastaa varsin avoimesti sen, että Halosen persoonaan mielikuvana liittyvä pehmeys, humaanisuus, demokraattisuus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat vain sitä kuuluisaa Potemkinin kulissia.

Todellisuudessa Halonen on täysiverinen valtapoliitikko. Kova, tunteeton ja tarvittaessa jopa julma.

Sen sorttinen poliitikko, joka saattaa siirtää väkisin turvamiehensä Helsingistä Pohjois-Suomeen – kuuntelematta tätä henkilöä tai hänen perhettään. Ja vain siksi, että poliitikko työnsi sormensa ihan itse auton karmin väliin. Syntipukki on löydyttävä ja häntä rangaistava – viatonta sijaiskärsijää poliitikon omasta virheestä.

Tähän samaan valtapoliitikon tyyppiin saattaisi myös liittyä se, että kun hänen seksuaalinen suhteensa samaa sulkupuolta edustavaan lehdistöpäällikköön loppuu, kyseinen lehdistöpäällikkö siirretään suuren valtiollisen yhtiön tiedotuspäälliköksi. Ilman loppututkintoa tai edes sopivaa koulutusta.

Kiva – ja kansa maksaa.

Minulle Halosen persoonasta muodostuneeseen kuvaan sopii varsin hyvin myös se, että hän hinkusi toiselle kaudelle presidentiksi – ilmeisesti vain ja ainoastaan – siksi, että hän halusi matkustella ensimmäisessä luokassa ympäri maailmaa ja pitää kuusi henkilökohtaista elämysvuotta – meidän piikkiimme.

Siihen samaan kategorian minä tämänkin olympiamatkan lasken. Elämyksiä Tarjalle.

Toinen – varsin kevyeksi punnittu päättäjämme – pääministeri Matti Vanhanen , on näillä näkymin – onneksi – ainoa suomalainen poliitikko, joka tiirailee kisojen avajaisia paikan päällä Kiinassa.

Vanhanen on tunnettu huonosta – ja jopa olemattomasta – tilanteen- ja asemansa edellyttämästä arvostelukyvystään. Kyllähän me kaikki muistamme Matin naisseikkailut?

Tässä kaverissa kulminoituu nykyisen Kepun todellisuus varsin surkuhupaisalla tavalla. Matti oli ennen Anneli Jäätteenmäen rysän päältä käryttänyttä vaalivalehtelua, vain ja ainoastaan b- luokan kepuli.

Kas kummaa, kun Jäätteenmäki joutui – itkun kera – eroamaan härskin valehtelunsa ja petollisen toimintansa johdosta, kepuleilla ei ollut työntää ketään muuta pääministerin paikalle kuin Matti – ei ketään, joka olisi ollut pätevä, kyvykäs tai sopiva.

Näin Keskustan peräkammarinpoika pääsi kultaiselle oksalle.

Matti päästi ihan itse naistenlehdet kotiinsa, toi naikkosensa esiin ja hölmöili näissäkin asioissa aivan omatoimisesti. Matti kilpailee historiamme turhimman pääministerin tittelistä varsin suvereenisti yksin.

Hassuinta tilanteessa oli se, että hän on Keskustalle todellakin niin korvaamaton, että jopa suoranainen valehtelu pääministerin asemassa siedetään – mukisematta.

Pari viikkoa sitten Matti jäi naisjutuissaan kiinni valehtelusta – kepulaiseen tyyliin – suoraan vieraan rysän päältä.

Vanhanen kiisti Mediapäivien haastattelutunnilla Helsingissä väitteen, että hän olisi valehdellut, miten tai missä tutustui nyt jo entiseen naisystäväänsä Susan Ruususeen. Vanhanen ei omasta mielestään aikoinaan edes itse kertonut tutustumispaikkaa. Haastattelija teki tulkinnan, joka muuttui valkoiseksi valheeksi.

Väite siitä, että olisin valehdellut, perustuu yhdessä lehdessä olleeseen haastatteluun, jossa annoin kävellessäni yhden lauseen mittaisen vastauksen. Vastausta antaessani kaksi vuotta sitten en omasta mielestäni edes ottanut kantaa siihen, miten olen tutustunut, mutta tulkinta esitettiin lehdessä hyvin vahvasti. Se lähti elämään siitä, ja siitä syntyi sitten valkoinen valhe puoli vuotta myöhemmin.

Hyvin sä Matti vedät…

Mielenkiintoiseksi – tämänkin lausunnon – tekee, jos tutustuu siihen mitä Matti oikeasti sanoi:

Nimittäin – vaikka Matin muisti onkin huono – niin juttu lähti käyntiin näin.

Vanhanen kertoi ensimmäiseksi Ilta-Sanomille, miten hän oli tavannut uuden naisystävänsä. Vanhanen antoi lyhyen haastattelun eduskunnassa perjantaina 17. maaliskuuta 2006.

Minun periaatteeni on edelleenkin se, etten puhu yksityiselämästäni julkisuudessa. Sen verran voin nyt kuitenkin sanoa, että tunnen hänet.

Tapasimme kaksi kuukautta sitten Kehätien varrella sijaitsevassa kauppakeskuksessa. Siinä sitten juttelimme ja päätimme mennä kahville jatkamaan tarinointia.

Monet ihmiset näkivät meidät ja uskon juttujen lähteneen siitä liikkeelle.

Isävainaani käytti tällaisista valehtelijoista nimeä normipoliitikko. Se kuvaa ilmeisesti varsin hyvin näiden parasiittien moraalia ja syvintä olemusta.

Näistä Vanhasen pienimunaisuuteen liittyvistä sivuhavainnoista on – mielestäni – tärkeimpiä se neitimäisyys mitä hän on osoittanut koko Kuronen/Ruusunen tapauksen ajan.

Itkua, vikinää ja valitusta ison – kirjaimellisesti fyysisesti ison – mutta niin henkisesti pikkupojan tasolle jääneen ruikuttajan suusta.

Jokainen ymmärtää sen eron mikä on pääministerillä ja yksinhuoltaja-yrittäjällä oikeudessa. Rahalla saa ja hevosella pääsee…

Ja näin varmaan tullee valitettavasti käymään hovioikeudessakin.

Selityksiä sivulta seitsemän.

Halonen ja Vanhanen sopivat olympialaisiin osallistumisestaan jo kuukausia sitten, kertoi presidentin lehdistöpäällikkö Eila Nevalainen perjantaina.

Jo marraskuussa, kun Nevalainen aloitti työssään, oli hänen mukaansa tiedossa, että Vanhanen on runsaat kaksi viikkoa kestävissä olympialaisissa ensimmäisen ja Halonen toisen viikon. Järjestely on Nevalaisen mukaan puhtaasti käytännöllinen ja aikatauluihin liittyvä.

Mitään sellaista keskustelua, jota on nyt ollut, ei asiasta ole käyty

Nevalainen sanoi viitaten vaatimuksiin boikotoida kisojen avajaisia Kiinan ihmisoikeusrikkomusten ja Tiibetin-politiikan vuoksi.

Vanhanen ilmoitti osallistuvansa avajaisiin viikko sitten. Päätöstä on yleisestikin arvosteltu ja pidetty hätiköitynä.

Niinpä niin… Elämysmatkailua muiden maksamana ja välittämästä minkäänlaisesta moraalista pätkääkään…

Miettikääpä ihmiset – ihan aikuisten oikeasti – millaisia päättäjiä olemme valinneet ja päästäneet päättämään asioistamme?

Pienimuotoinen omaneduntavoittelu toimii toki usein porkkanana yhteisten asioiden ja yleisen edun ajamisessa, mutta näiden ihmisten kohdalla ei voi todellakaan puhua mistään yhteisten asioiden ja yleisen edun ajamisesta.

Nämä nykypoliitikot tuhoavat suomalaisen kansallisvaltion, kulttuurin ja hyvinvointiyhteiskunnan – ja rahastavat meidät laskunmaksajat vielä ohi mennessään.

Halonen ja Vanhanen elämysmatkailevat diktatuurissa Suomen Olympiakomitean kutsumina vieraina. Olympiakomitean akkreditoimina kisavieraina olympialaisiin pääsee ylimmän valtiojohdon lisäksi myös urheilusta vastaava ministeri eli Stefan Wallin.

Wallin kertoi torstaina eduskunnassa, että hän matkustaa Pekingiin 15. elokuuta. Omasta puolestani taas Wallinin voisi siirtää pysyvästi – kehitysapuna – Kiinan kansantasavaltaan – sen verran yleishyödyllisenä poliitikkona häntä – sekä hänen edustamaansa puoluetta – pidän.

Ja jos Astrid Thors menisi samalla kerralla kierrätykseen – ai jai, märkä uneni olisi puoliksi toteutunut..

Ehkä joku oppisi jotain ja jostain…

Suomalaispoliitikoista olympialaisissa on myös kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok), joka on Kansainvälisen yleisurheiluliiton varapuheenjohtaja. Kanerva kertoi perjantaina matkustavansa kisoihin niin, että ehtii liiton hallituksen kokoukseen, joka pidetään ennen yleisurheilun alkamista. Tarkempi aikataulu ei vielä ole selvillä.

Kanervan kohdalla tässä onkin kyse aivan jostain muusta.

Kanerva edustaa urheilujärjestöä – ei itseään, eikä Suomen Tasavaltaa.

Vaikka Kanerva on läpikotaisin kovaksi keitetty valtapoliitikko, minulle on tullut – näin ihmisenä – hieman säälivä olo herran viimeaikaisia koettelemuksia kohtaan.

Rehellisyyden nimissä – Kanerva ei hoitanut ollenkaan huonosti pestiään ulkoministerinä. Päin vastoin – olin henkilökohtaisesti varsin positiivisesti yllättynyt siitä, miten vastuuntuntoisesti ja kypsällä tavalla hän hoiti tehtävänsä.

Etenkin kun tietää ja muistaa Iken historian.

Aivan kuten yleisesti tiedetään, Iken suhtautuminen naisiin – ja etenkin nuoriin sellaisiin. Iken ongelma oli valehtelu. Jos hän olisi kertonut suoraan suhteestaan Tukiaiseen ja muistuttanut asemastaan valtakunnan virallisena häntäheikkinä, niin tilanne olisi voinut olla toinen.

Toisaalta Iken tilanne todistaa aikaisemman väitteeni todeksi – Kepu on niin kusessa, että kaikki käy…

Ai niin, niitä kuvia…

Otetaan tähän pari suht´ siedettävää – ennen kuin päästään siihen, miksi Pekingin olympialaisia pitää boikotoida.

Paska flaksi – sanoisi joku:

Ja miksi?

No joo…

Palataanpa kuitenkin takaisin aiheeseen – vaikka sitten tuon jäniskevennyksen kautta.

Vakavasti ottaen, kaikki tahot – me, ne, ja he – jotka tukevat Pekingin olympialaisia tukevat myös tätä – ja nyt luvassa on niitä kuvia, jotka saattavat häiritä heikkohermoisempia.

Varoitus: jos luulet, ettet kestä, älä katso.

.

.

.

.

.

.

Näin Kiinan kansantasavalta käsittelee toisinajattelijoita ja vähemmistöjään:

freerepublic.com

freerepublic.com

freerepublic.com

freerepublic.com

freerepublic.com

Törkeintä on kuitenkin se, että näissa kuvissa esitetyt julmuudet kohdistuivat tiibetiläisiin – siis Kiinan laittomasti miehittämän vieraan valtion kansalaisiin.

Jokaisen Pekingin olympiakisoihin, Kiinan kansantasavaltaan, kiinalaisten kanssa kauppaa käyviin, länsimaista Kiinaan teollisuutta siirtäviin ja yleisesti Kiinan nykyiseen hallintojärjestelmään – joko välinpitämättömästi tai positiivisesti – suhtautuvien suomalaisten kannattaa vakavasti miettiä sitä, mitä silloin käy kun Kiina on omasta mielestään tarpeeksi voimakas ja aloittaa maailmanvalloituksen.

Kuvittele itsesi, jälkeläisesi tai ihan kuka tahansa Sinulle tärkeä ihminen tähän:

http://chinaview.files.wordpress.com/2006/07/organ-harvesting-wang_bin.jpg

Kiina nimittäin kauppaa alistamiensa uhrien sisäelimetkin parhaiten tarjoavalle – tekemänsä murhan jälkeen…

Oma mielipiteeni on – Up Yours – The People´s Republic of China.

theolympicwatch.org

Lähteet: HS. IS, STT, http://www.freerepublic.com, http://chinaview.files.wordpress.com, kuvaton.com