Katyn aka Post Mortem by Andrzej Wajda
Source: Katyn film rez Andrzej Wajda wyk

Tämän sivuston toimitus on seuranut mielenkiinnolla (ja erinomaisen huvittuneena)  perskärpästen pörinää ja Juuan Isä Aurinkoisen, Sakari Timosen, kukkoilua hypehöpötyksensä keskellä. Olemme tässä tekemässä jo uutta juttua, mutta saamamme lukijapostin perusteella pöyhäisemme hieman Punaisen torpan tunkiota jo tässä.

Olemme saaneet monenlaista palautetta ja ihan suoria vinkkejä väärinkäytöksistä, veronkierrosta ja muusta ei-niin-kovin-toivotusta toiminnasta  punarintaman fasaadin sisäpuolella.

Eräs lukijoistamme viittasi tähän Timosen kommenttiin hänen omien julkaisujensa kommenttiosioissa (kiitos tästä ja muista vinkeistä):

”Lakia ei koskaan voi kirjoittaa yksiselitteisesti, vaan se vaatii aina tulkintaa. Saksassa yritettiin 1800-luvulla kirjoittaa laki, jota ei tarvitse tulkita. Siitä tuli järjettömän pitkä ja yksityiskohtainen siäsältäen mm. sellaisen määräyksen, että mikä koskaa lauta-aitaa, koskee myös pensasaitaa.”

 

Juuri tuohon kommenttiin tulemme palaamaan, sillä Timonen myöntää tuossa meidän näkemyksemme tulkinnasta oikeaksi. Ja seuraavaksi myös vasemmiston hämärästi  saamaan ja jakamaan rahoitukseen sekä  siihen, että tietääkö verottaja kaiken tarvittavan näistä punakaartin ruskeista kirjekuorista? Vasemmistohan on kova vaatimaan muilta veronmaksua, mutta unohtaa sen kovin usein omalla kohdallaan…
Timonen  edustaa äärivasemmistolaista populismia puhtaimmillaan.

Kun kirjoitimme Timosen ylimielisestä, mahtipontisesta, itsekeskeisestä ja valheellisesta mölyämisestä (l. äärivasemmistolaisesta propagandasta), kritisoiden samalla sitä, että 1980-luvulla kunnallisoikeuteen erikoistunut juristi esiintyy harvinaisen kukkomaisesti jokaisen oikeudenhaaran erikoisasiantuntijana, niin Timonen pölähti aidalle kiekumaan, että  ”väärin arvosteltu”. Pyrkien näin viemään huomion oikeasta asiasta ja vääristelemään todellisuutta lisää.

Onhan se varsin erikoista, että kaikki muut (oikeat) juristit pitäytyvät omassa erikoisosaamisessaan ja kehottavat kysymään neuvoa kunkin alan ammattilaisilta, mutta Timonen katsoo olevansa niin kova ja ainutlaatuinen sälli, että hän pystyy antamaan mistä tahansa (varsin äärivasemmistolaisesti värittyneitä) kommentteja ja lausuntoja.

Kuten viimeksi perustuslakia koskevista tulkinnoista. Viittaamatta Timosen öyhötykseen tässä ja nyt muuten kuin, että ei, ei muukalaisilla ole Suomessa äänioikeutta ja valta kuuluu Suomessa kansalle, ei Timoselle.

Mihin me oikeastaan tarvitsemme oikeuslaitosta ja Eduskunnan lakivaliokuntaa, kun meillä on Juukan punakaartin asettama yhden miehen erehtymätön kansantuomioistuin?

Toimitus

Jk.  On ihan hyvä sinänsä, ettei Timonen ole vielä laajentanut ns.asiantuntemustaan myös kurahaarojen suuntaan. Ruunalla kun ei yleensä ole kovin vankkaa omakohtaista kokemusta tammoista.

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan.

Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään; Miksi Dan Koivulaakso ja anarkistivasemmisto (yleensä ottaen) vastustaa laillista aseiden omistamista?

Me vastaamme; siksi, että (yleensä ottaen) tämä Koivulaakson viiteryhmä koostuu väkivalta-, huumausaine- ja omaisuusrikollisista – poliisi ei heille aseen hallussapitolupia jostain syystä myönnä.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

Site Meter

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan.

Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään;  Millainen on suomalaisen vasemmiston käsitys sanan- ja mielipiteenvapaudesta?

Me vastaamme; suomalaisen vasemmiston käsityksen mukaan sanan- ja mielipiteenvapaus kuuluu kaikille – paitsi nille, joiden ajatusmaailma poikkeaa vasemmistolaisesta ajatusmaailmasta.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…

 

Site Meter

Helsingissä vietetään tänään autotonta päivää. Sitä perustellaan ympäristönäkökohdilla ja sillä pyritään joukkoliikenteen lisäksi puffaamaan myös kaupunkipyöräilyä.

Joukkoliikenteen ympäristöystävällisyydestä
sekä kaupunkipyöräilyn siunauksellisuudesta voidaan tietysti olla montaa mieltä.

Site Meter

Eivät eriävät mielipiteet ole asiattomia lähtökohtaisesti, kunhan ne ovat asiallisesti kirjoitettuja sekä varsinkin perusteltuja.

Vasemmistolainen kunnallisvaltuutettu Teemu Hiilinen US-blogissaan 4.5.2010.

Kiitos tästä varsin paljon kertovasta kommentista . Tämä täsmensi sitä kuvaa joka Hiilisen ja hänen tovereidensa kommenttien kautta on jo aikaisemminkin syntynyt vasemmistolaisen sananvapauden perusolemuksesta.

Huvittavaksi tämän kommentin – siihen sisältyvästä ja  vakavasti otettavasta sananvapauden rajoittamispyrkimyksestä huolimatta – on se, että Hiilinen määrittelee, että jokainen mielipide pitäisi olla asiallisesti kirjoitettu ja perusteltu.

Höpö, höpö…

Pystyn perustelemaan tarvittaessa montakin mielipidettä, mutta ei mielipidettä tarvitse edes läheskään aina perustella. Jos ihminen inhoaa esimerkiksi vaniljaa, ei sitä tarvitse perustella eikä kirjoittaa asiallisesti. Se on mielipide ilman perusteluja ja aivan yhtä oikea tai väärä kuin mikä tahansa mielipide.

Toisin kuin Hiilinen asian näkee, niin todellinen ja oikea sananvapaus on olemukseltaan vertikaalista. Vasemmistolaisen ideologian kautta  suodatettu ja horisontaalisia piirteitä saanut sananvapaus on samanlainen irvikuva sananvapaudesta, kuin kansandemokratia on demokratiasta. Sananvapauden tehtävänä on suojata hallintoalamaista hallitsijan kostotoimilta ja mielivallalta.

Tässä kyseisessä tapauksessa Hiilisen hyökkäys (kunnallisvaltuutetun asemasta käsin) anonyymikirjoittelijoiden kimppuun ja sananvapauden vääntäminen oman mallin mukaiseksi, edustaa esimerkinomaisesti hallitsijan (tai hallitsevaa ryhmää edustavan poliitikon) hyökkäystä hallintoalamaisten kimppuun.

Sananvapauden pitää perusolemuksensa vuoksi kestää myös eriäviä mielipiteitä.

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen (EIT) mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Juuri Hiilisen ja hänen aatetovereidensa vuoksi anonyymikirjoittelu on ainoa mahdollinen tapa saada äänensä kuuluviin nykyisessä Suomessa ilman todellista omaan tai läheisten turvallisuuteen liittyvää uhkaa.

Toki sananvapauteen voidaan vetää raja – se raja kulkee siinä kohdassa, jossa joku haluaa sananvapauteensa perustuen kieltää tai tai rajoittaa toisen sananvapautta. Tällaisessa tilanteessa sananvapauden rajoittajan sanavapautta pitää rajoittaa – sananvapauden rajoittamista koskevin osin.

Capice?

Asiaan mitenkään liittymättä, Teemu Hiilinen ja hänen sidosryhmänsä toimivat muuten myös hetki sitten aika aktiivisesti täällä kuvatulla foorumilla – jonka aktiivikirjoittelijoiden joukosta sitten löytyi se taho, joka teki tämänhetkisen näytön perusteella tietomurron  tähänkin blogiin.

Siitäkin voi tietysti halutessaan päätellä yhtä sun toista…

Site Meter

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso on julkisesti ilmoittautunut Hommawatch-nimen foorumin tukijaksi. Samaa poliittista viiteryhmää edustava vantaalainen Teemu Hiilinen kirjoittelee tuolla foorumilla (oman ilmoituksensa mukaan)  omalla nimellään.

Samaisen foorumin äänekkääseen kirjoittajakuntaan kuuluvat vuosikausia nettikeskusteluja häiriköineet vihreitä edustavat nimimerkki Ciclista ja melkein varavaltuutettu Joni Pelkonen.

Kyseistä foorumia voi hyvällä syyllä pitää änkyrävasemmiston omana hiekkalaatikkona. Huvittavinta tuossa touhussa tosin on se, että vaikka kyseisen foorumin äänekkäimmät möykkääjät vastustavat metakeskusteluja, kokofoorumi on rakennettu metakeskustelun (ja silmittömän vihan) perustalle.

Perinteiseen vasemmistolaiseen tyyliin Koivulaakso ei ilmeisesti  kunnioita omasta mielipiteestään eroavia mielipiteitä, toisten vakaumusta, sanan- ja mielipiteenvapautta, yhdistymisvapautta eikä kansanvaltaistatapaa päättää asioista:

Yleinen paheksunta ei kuitenkaan hyödytä ketään, joka toivoo äärioikeiston katoavan poliittiselta kartalta. Poliittisten tavoitteiden eteen on tehtävä poliittista työtä. Tämän johdosta päätin haastatella tiedonlouhintatyötä tekevän Hommawatch-verkkosivuston taustayhteisöä, joka ilmoittaa tavoitteekseen estää oikeistopopulismin nousun valta-asemaan.

Se mitä tuolla foorumilla puuhaillaan ja mitä siellä suunnitellaan tuon tavoitteen saavuttamiseksi, selviää varmaan itse kullekin parhaimmin muutaman esimerkin kautta. Vihervasemmistolaista ja monikulttuurista vihapuhetta vuoden 2010 Suomessa, Olkaa hyvät:

Panu Hglund:

En pidä sinua ihmisenä, vaan osana murhanhimoista vihollista, jonka on kadottava, jotta minä voisin elää.

Panu Hglund:

…Toisin sanoen jos aiot hyvin suunnitelmallisesti antaa vanhalle vihamiehellesi Mauno Munapään-Mulkkuselle (keksitty nimi) opetuksen vetämällä häntä lujasti motoon, etsit hänet käsiisi ja toteutat aikeesi, niin et ole Suomessa murhaaja, jos Mauno liukastuu turpaanvedostasi, kaatuu selälleen, lyö takaraivonsa rotvallin reunaan ja kuolee kallonpohjan murtumaan. Jossain englanninkielisessä maassa luultavasti olisit murhaaja, koska olit tekemässä suunniteltua rikosta häntä vastaan; meillä et ole, koska et suunnitellut tekeväsi murhaa.


Registered User:

Hompansseja kohtaan on osoitettava armotonta kovuutta, kun Mikko Ellilän ”katoilta äänestäminen”, Juha Mäki-Ketelän ”1918” tai Palautus.orgin ”Operaatio Ulos” alkavat. Laillisen esivallan on iskettävä takaisin kaikilla konsteilla. Siinähän sitä kovuutta on, kun Eiran bunkkeriin pudotetaan täsmäpommi Hornetista ja Hommakerhon seinän läpi ajaa Leopard 2.

Olen ehdottomasti samaa mieltä kovuudesta hompanssien kanssa. Hompanssit kolmannen asteen kuulusteluun! Hompanssit internointileirille! Rypälepommeja! Sähköshokkeja! Napalmia! Ihanaa! Hompanssi don’t surf! Smells like victory!


Panu Hglund (vastauksena edelliseen):


Jos nyt kuitenkin jätät ne rypälepommit ja sen napalmin pois. Ne tulisivat kysymykseen, jos hommalaiset olisivat vetäytyneet maaseudulle käymään sissisotaa.


Kuuma peruna:

Kaikki hompanssit suljettava viipymättä kiven sisään.


Joni Pelkonen:

Pyssyjen kanssa on toki tullut heiluttua enempi vähempi. Jotkut kehuskelevat kuinka raskaalla kaliiperilla ovat ampuneet mutta miun mielestä se on ihan se ja sama oliko S&W malli 27 vai 17.


Panu Hglund:

”Valitse Homma tai elämä” ei ole tappouhkaus.


Kuuma peruna:

Rikoksen suunnittelu ei sen sijaan ole Suomessa rikos.


Registered User:

Vähemmistökriitikkojen mielipiteillä ei ole minkäänlaista merkitystä.


Registered User:

… itse asiassa suurin osa hommalaisista on sosiaaliturvan varassa eläviä ammatti- ja taparikollisia.


Panu Hglund:

Ilmiselvä terroristi siis. Pamppua vaan tuollaisille.

Taha Islam:

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Oulaa on saatava sanoa huoranpenikaksi

Ja niin edelleen… Ehtymätön lietekaivohan tämä Hommawatch näyttäisi olevan.

Toisaalta tällainen julistautuminen vihan puolustajaksi ja omankädenoikeuden julistaminen antaa vihervasemmistostamme aika selvän kuvan. Rikos tai siihen yllyttäminen näyttäisivät kuuluvan kiinteästi tuohon toimintaan – siitä käytetään tosin  yleensä tuossa leirissä peitenimeä kansalaistottelemattomuus.

Täytyy toivoa, ettei muuan tuolle foorumille patotumiaan purkava komisarion poika kavereineen ryhdy aidosti toteuttamaan noita aikomuksiaan. Se olisi todennäköinen ja erittäin ikävä jatkumo jo nyt nähdyille murroille, mellakoille ja muulle ns.kansalaistottelemattomuudelle.

Tähän kirjoitukseen voi muuten sitten  lähetellä lisää tuota vihapostia.

Site Meter

Eilen putkahti viimein julkisuuteen se uutinen, jota (ainakin jotkut meistä) ovat odottaneet (kaiken tähän mennessä ryssineen) valtionjohdon viimeinkin tunnustavan julkisesti.

Vastoin valtionvarainministeri Jyrki Kataisen (kok) ilmoituksia siitä, että meillä on varaa, (rikostutkinnan kohteena oleva) pääministeri Matti Vanhanen (kesk) ilmoitti  maanantai-iltana virka-asunnossaan Kesärannassa:

”Suomalaisille annetun hyvinvointilupauksen toteuttamiseen ei ole rahaa”

Tämä asia on ollut  – aika hyvin ja aika pitkään – kansalaisten tietoisuudessa ja tajunnassa, mutta ilmeisesti poliittinen kulttuuri on aidosti muuttumassa siihen, että poliitikonkin pitää jossain vaiheessa luopua ”ei”-mantran julistamisesta.

Toisaalta Vanhanen lopettelee uraansa politiikassa samalla tavalla kuin hän on sitä  toteuttanutkin – siirtämällä vastuun omista toimistaan Suomen kansalle ja seuraajalleen sekä irtisanoutumalla aikaisemmista puheistaan ja lupauksistaan.

Media kertoi siis eilen, että Suomen julkinen talous on ajautumassa umpikujaan.  Suomessa on aloitettava mittava sopeutusohjelma, kertoo valtiovarainministeriön tuore raportti. Tässä yhteydessä termi julkinen talous tarkoittaa valtiota, kuntia ja erilaisia sosiaaliturvarahastoja (esimerkiksi eläkeyhtiöiden hallussa olevia eläkerahastoja).

Julkisen talouden kestävyysvaje on jo 5,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vaje on uhannut aiempienkin tietojen mukaan, mutta nykyinen  talouskriisi – ja sen aikana hallituksen suruton velanotto –   on pahentanut tilannetta.

Kestävyysvaje kertoo, kuinka paljon pitäisi löytää säästöjä tai lisätuloja, jotta raha riittäisi tulevaisuudessakin esimerkiksi terveyskeskusten ja koulujen pyörittämiseen ja eläkkeiden maksamiseen.

Vanhasen hallituksen tyylin  koreografisesti sopien, tämä sopeutusohjelma alkaa heti ensi vaalikaudella eli kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Eli Vanhasen hallitus mätkäyttää seuraavan hallituksen persauksilleen jäähän – kerien tai ilman.

Ministeriön raportin laatinut ylijohtaja Jukka Pekkarinen laskee, että sopeutus vie koko vuosikymmenen eli kaksi vaalikautta. Taloutta pitäisi joka vuosi vahvistaa 1,5 miljardilla eurolla. Pekkarinen korostaa sitä, että toimien pitää tulla pian. Käytännössä se tarkoittaa leikkauslistoja ja veronkorotuksia.

Vanhanen on (tyylilleen aina uskollisena) ilmoittanut puolestaan, ettei menoleikkauksia tarvita, vaan muut keinot riittävät.

Tämän (kauan tiedossa olleen) vajeen paikkaaminen pelkästään tuloveronkorotuksilla,  tarkoittaisi nykyisten tuloverotuottojen kaksinkertaistamista. Se taas tarkoittaisi nykyisen taloudellisen taantuman aikana sitä, että ne joilla vielä on tuloverotettavia töitä, läkähtyisivät ennätysmäisen verotaakan alle.

Vasemmiston näkemyksen mukaan, verojen nostaminen on aina paikallaan ja heidän mielestään paljon lisätuloja olisi saatavissa esimerkiksi poistamalla verotuet eli erilaiset verovähennysoikeudet. Verotukien poistamisen  merkitys olisi valtion budjetissa noin 13 miljardia , joten (vasemmistolaisen näkökulman mukaan) yksin niiden poistaminen täyttäisi kestävyysvajeen.

Jos koko vaje haluttaisiin puolestaan (libertalistien toiveiden mukaan)  täyttää pelkillä menoihin kohdistuvilla leikkauksilla, se tarkoittaisi julkisten menojen leikkaamista 11 prosentilla. Pelkästään valtion rahoista otettuna se tarkoittaisi neljäsosaa valtion budjetista.

Konsensukseen perustuvassa yhteiskunnassa talouden tasapainotukseen (l.konsensuspolitiikalla itseaiheutetun tuhon korjaamiseen) käytetään kuitenkin  useita erilaisia keinoja.

Tässä on jälleen kerran nähtävissä sekä perinteisen vasemmiston, että uuslibertalistien ajattelumaailmojen suurimmat sokeat pisteet.

Vasemmistolla on edelleen se  ikuinen ja sokea usko veronkorotusten autuaaksi tekevään voimaan hyvinvointiyhteiskunnan pelastusrenkaana – huomioimatta verotuksen kiristämisen aiheuttamia muita vaikutuksia.

Huomattavimpia nykyisiä  verotukia ovat ansiotulovähennys sekä laskennallinen asuntotulo. Nämä poistamalla saadaan kyllä budjetti tasapainoon, mutta seurauksena on ihmisten elämän kurjistaminen entisestään ja pakkohuutokauppojen esiin vyöry – kun asuntovelalliset eivät pysty enää huolehtimaan velvoitteistaan.

Kun tähän lisätään vielä kokonaisveroasteen korottaminen ja nykyinen sosiaalipolitiikka, päädymme ilman kaavailtua maahanmuuttajavyöryäkin seuraavan vaalikauden aikana hyvinvointivaltion konkurssiin.

Kun veroaste nousee liian kireäksi, kukaan ei halua tehdä töitä (etenkään jos saman toimeentulon saa kotona makaamalla). Jos kukaan ei tee töitä, kassassa ei ole rahaa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon.

Hyvinvointiyhteiskunta on hiellä, verellä ja työllä aikaansaatu luomus. Se on aivan  liian arvokas (ja liian suurten uhrausten varaan rakennettu) annettavaksi pelkästään tällaisten (ajattelemattomien) haihattelijoiden käsiin.

Vuosi 1918 näyttää olevan heille aivan turhan kaukana historiassa (talvisodasta näköjään puhumattakaan…)

Toisaalta nämä libertalistit ovat supistuksiin ja hyvinvoinnin romuttamiseen (kuin pässi suuriin sarviinsa) uskova ja itsekeskeistä talouskasvumantraa kiljuva minä-minulle-kaikki-ja-heti-heimo.

Jos lakkautamme kaiken hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluvan ja siirrymme ns. yövartijayhteiskuntaan, siirrymme hetken päästä anarkiaan ja yhteiskunnan menot (eli tuossa yhteisössä ainoastaan yksityisen omaisuuden valvontaan kuluvat) kasvavat hetkessä yli yhdenvertaisuuteen perustuvan yhteiskunnan rauhallisena pitävien välttämättömien menojen.

Tällaiseen yhteiskuntaan liittyy myös (vääjäämättä ja  jossain vaiheessa), joko yhteiskunnan vähäosaisten alistaminen puoliorjuuteen tai näiden korvaaminen yhteiskunnan ulkopuolelta tuodulla vierastyövoimalla.

(Sivuhuomiona; se mitä en ymmärrä, että miksi miksi jotkut libertalistit ovat maahanmuuttokriittisiä?. Etenkin jos suomalainen kansallisvaltio, oma kansa, kulttuuri, traditiot, käytöstavat ja kaikki siihen muuten liittyvä ei kiinnosta pätkääkään?

Onko näiden (nimeltä mainitsemattomien) ihmisten maahanmuuttokritiikin syy (jos he eivät noita asioita tunnusta) ksenofobia vai ihan aito rasismi?)

Hyvinvointiyhteiskunta on hiellä, verellä ja työllä aikaansaatu luomus. Se on aivan  liian arvokas (ja liian suurten uhrausten varaan rakennettu) annettavaksi pelkästään tällaistenkaan (itsekkäiden) haihattelijoiden käsiin.

Vuosi 1918 näyttää olevan heille aivan turhan kaukana historiassa (talvisodasta näköjään puhumattakaan…)

Tämän ministeriön julkaiseman raportin luvuissa ei kuitenkaan ole laskettu erilaisten (todellisten) rakenteellisten uudistusten varaan.

Vastoin eräiden ns.suurien ajattelijoiden  näkemyksiä, todelliset uudistukset tarkoittavat työnteon kannattavuuden lisäämistä, väestönkasvuun liittyvästä odotteesta luopumisesta ja työperäisen maahanmuuton patoamista (omaan massatyöttömyyteen perustuen).

Työnteon kannattavuuden lisääminen olisi erinomaisen helppoa pelkillä veroteknisillä toimenpiteillä. Jos työtulon nollaveroprosentti (edes valtionverotuksessa) nostettaisiin 700-1000 euroon kuukaudessa, suurin osa tällä hetkellä aikaansa kannusteloukuissa viettävistä suomalaisista palautuisi todennäköisesti kiljuen työelämään. Tätä kautta menetetyt tuloveroeurot palautuisivat valtion kassaan kasvavan kulutuksen ja välillisten verojen kautta.

Köyhällä kun saattaisi olla useampikin akuutti hankinta edessään, kuin varakkaammalla ja ultrakuluttaneella kanssakansalaisella  – vaikka jollakin olisi seitsemän autoa, ei hän pysty ajamaan niistä kuin yhdellä kerrallaan.

Väestönkasvun rajoittaminen on myös eräs tärkeä rakenteellinen muutos. Vaikka sen vaikutukset ovatkin  hieman hitaammat, se on ekologisesti, työvoimapoliittisesti, teollisesti ja rakenteellisesti jossain vaiheessa elintärkeää Suomella ja suomalaisten tulevaisuudella.

Meidän pitäisi (niin äkkiä kuin mahdollista) luopua ajattelusta, jossa >5,3 miljoonaa asukasta nähdään Suomen elinehdoksi. Tällainen ajattelu johtaa itse asiassa täysin päinvastaiseen tulokseen – Suomen tuhoutumiseen sivistys-, kansallis- ja hyvinvointivaltiona.

Nykyinen yli viiden miljoonan ihmisen muodostama väestömme on pääasiassa sodan ja sitä seuranneiden  ns.suurten ikäluokkien syntymän  aiheuttama tilastollinen harha – jota on pahentanut täysin järjetön ulkomaalaispolitiikkamme ja EU:n jäsenyys.

Kun suuret ikäluokat siirtyvät noin 10-15 vuoden sisällä luonnollisella tavalla historiaan, Suomen väestön pitäisi antaa painua luonnolliseen määräänsä – noin 3,5 – 4 miljoonaan suomalaiseen. Siitä miten tästä mahdollisesta ylikäymisen ajasta selviydytään, jos työvoimapula tuleekin (johon en enää milloinkaan  suostu uskomaan tällä näytöllä), olen kertonut aikaisemmin esimerkiksi täällä.

Ehkä tärkein kaikista näistä toimenpiteistä on kuitenkin työperäisen maahanmuuton rajoittaminen. On täysin järjetöntä jakaa samaan aikaan suomalaisille yhteiskunnallisia tukia työttömyyden ajalta ja raahata maahan (usein alle minimipalkan ja – työehtojen työtä tekevää) ulkomaalaista työvoimaa. Tähänkin pystymme puuttumaan lainsäädännöllä (ja aktiivisilla toimilla), ilman että EU:lla olisi sanansijaa asiassa.

Puhumattakaan eräiden todellisuudeesta vieraantuneiden elitistien näkemyksistä siitä, että tällaisen ns.työperäisen maahanmuuttajan mukana pitäisi tuoda koko hänen sukunsa – rasittamaan jo muutenkin vinossa olevaa huoltosuhdettamme.

Lainaan tähän erään Kullervoblogin lukijan oivaltavaa kommenttia:

Kuka sitten elättää sen 500000 (Helsingin väestömäärän kokoisen lisäväestön sitä kuuluisaa työvoimapulaa odotellessa?

Kirjoitukseen linkitetyn (ilmeiasesti luotettavan) tilaston mukaan työllisiä oli vuoden 2009 joulukuussa 2 410 000. Kun koko väestö on 5 350 000 (nyt 5352332) ja siitä vähennetään tämä 2 410 000, tulokseksi saadaan 2 940 000.

Tästä päästään sellaiseen lukuun, tämän lyhyen laskutoimituksen 2 940 000 – 2 410 00 = jälkeen, kuin 530 000.

Meillä on nytkin yli puoli miljoonaa ruokittavaa enemmän kuin ruokkijoita. Tällaisen suunnitelman jälkeen pelkkä ns. vierastyövoima noataa ruokittavien määrän yli miljoonan.

Tämän kun kertoo vaimolla + kolmella lapsella + mummilla + ukilla eli kuudella luku onkin , lyhyen laskutoimituksen jälkeen 500000 x 6 =, 3 000 000.

Tähän 3 000 000 miljoonaan kun listään kotimainen elätettävä väestö 500 000, ollaan siinä tilanteessa, että huoltosuhteemme on muuttunut raskaasti negatiiviseksi.

Vai uskooko joku, että 2 400 000 ihmisen työllä voidaan elättää 3 500 000 työvoiman ulkopuolista ihmistä ja säilyttää siinä sivussa vielä hyvinvointiyhteiskunta?

Niinpä niin… Siinä muuten kysymys…

Puhumattakaan sitten humanitaarisesta maahanmuutosta. Nykyinen täysin hallitsematon humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvä politiikkamme tulee jouduttamaan (tällaisena jatkuessaan) hyvinvointivaltiomme romahdusta, etnisiä konflikteja, avointa rasismia ja yhteiskunnallisia väkivaltaisuuksia.

Minusta on aivan käsittämätöntä se, miten sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen voi leijua kaksi metriä maan pinnan yläpuolella. Miten hän voi kuvitella, että kieli- ja ammattitaidoton, lapsia kotona hoitava ja kulttuurinsa mahdollisesti alistama maahanmuuttajanainen voisi ”tienata” sosiaalisesti subventoiduilla tukirahoilla enemmän kuin 20 senttiä työtätekevän suomalaisen eurosta?

Maahanmuuttajanaiset ovat taloudellisesti hyvin heikossa asemassa. Siinä missä naisen euro on Suomessa 82 senttiä, maahanmuuttajanaisen euro on vain noin 20 senttiä, sanoo Etnisten suhteiden foorumin puheenjohtaja Ritva Viljanen.

Kuule Ritva, ei se ole 20 senttiä kummallisempi suomalisenkaan – miehen tai naisen – saama sosiaalinen tulonsiirto. Työ on työtä ja tulonsiirrot ovat tolonsiirtoja.

Koska muuten aloitat suomalaisen syrjäytyneen, köyhän tai työttömän puolesta puhumisen? Luulisi feministiä kiinnostava se, kuinka paljon Suomessa onkaan vielä sodan kärsineitä ja sotien jälkeen suomalaisen yhteiuskunnan ritvoille rakentaneita tyynejä ja hilmoja – ilman työeläkettä, pelkän kansaneläkkeen perusosan varassa kituuttaen?

(Kysymys oli retorinen. Tyyne ja Hilma ovat vääränvärisiä tai vääräuskoisia herättääkseen rouva kansliapäällikön mielenkiintoa.)

Kun lukee näitä ministeriöiden kommentteja tulee (kansalaisena) varsin skitsofreeninen olo. Eikä sisäministeriössä todellakaan tiedetä sitä, missä jamassa Suomi on. Luuleeko Viljanen, että rasistiset rahanjakotalkoot vieläkin jatkuva?

* * *

Niin… Minulla on muuten eräs muukin ihan vakava ehdotus säästötalkoisiin. Lakkautetaan parlamentarismi, poistetaan palkkalistoilta kaikki poliittiset virkamiehet ja palkataan näiden tilalle aitoja alojensa ammattilaisia.

Niin – ja alistetaan kaikki yhteiskunnalliset asiat (myös nimitykset) suoraan kansanäänestykseen. Ehkä siten saamme pelastettua jotain kansallisvaltiosta – sekä sen solidaarisuuteen perustuvasta hyvinvoinnista.

Ehkä saamme näin karsittua myös tarpeettomat rimpsut pois hyvinvointivaltion turvaverkosta.

Lähteet: VM, SM, UM, HS, STT, IL, Wikipedia

Site Meter

Monikulttuuriuskontoa julistava julkisrahoitteinen Yleisradiomme jatkaa myös muutaman toimittajan viitoittamalla tiellä. Ammattimiehiä haalitaan nyt Romaniasta-otsikolla varustettu ns.uutinen herättää jälleen kerran kumman skitsofreenisen olon lukijassa – ei nimittäin tiedä pitäisikö tässä itkeä  vai nauraa?

Ylen uutistoimitusta edustava Kristiina Tolkki täräyttää nimittäin lukijaa hudaan heti kättelyssä lauseella eläköityvä Suomi tarvitsee entistä enemmän ulkomaista työvoimaa. Tämä edustaa joko a)täydellistä ymmärtämättömyyttä suomalaisesta arkitodellisuudesta, b) työttömiin kanssakansalaisiin kohdistettua ivaa tai c) kieroutunutta huumoria.

Maassa joka taistelee taloudellisen taantuman alla ja jossa oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2009 joulukuussa 206 000, mikä oli 44 000 enemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Työttömien miesten määrä lisääntyi 34 000:lla ja työttömien naisten 11 000:lla. Työvoimaan kuulumattomia työikäisiä oli joulukuussa 1 418 000, mikä oli 62 000 enemmän kuin vuotta aiemmin.

Työlliset ja työllisten trendi 1989/01 – 2009/12

Tästä huolimatta – julkisin varoin kustannetun – YLE:n akuliinatoimitus, väittää silmät suurina että, tällä hetkellä pulaa on korjausrakentajista, siivoojista ja sairaanhoitajista. Vuokratyöyritykset etsivät työntekijöitä etenkin uusista EU-maista, kuten Romaniasta.

Näin siitä huolimatta, että juuri rakennusalan työttömyysluvut ovat karua luettavaa.  Vuoden 2009 kolmannella neljänneksellä rakennusalan työttömiä oli noin 16 400 eli määrä oli kasvanut 48 prosenttia vuoden takaisesta.

Etenkin talonrakennusalalla avointen työpaikkojen väheneminen ja työttömyyden kääntyminen kasvuun on tapahtunut erittäin nopeasti uudisrakentamisen suhdannekäänteen seurauksena. Vuoden 2009 alkupuoliskolla talonrakentamisen avointen työpaikkojen määrät puoliintuivat vuodentakaisista.

Kolmannella neljänneksellä rakennusalan avoimia työpaikkoja oli 45 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vielä vuotta aiemmin alalla oli kova pula ammattitaitoisesta työvoimasta, mutta uudisrakentamisen kysynnän voimakkaan vähenemisen vuoksi alan työvoimapula on hellittänyt ja työllisyysnäkymät selvästi synkentyneet.

Uutiseen päässyt vuokratyövoimaa välittävä Varamiespalvelu-yhtiöt väittää, että esimerkiksi korjausrakentajia on vaikea löytää. Varamiespalvelu-yhtiöiden toimitusjohtaja Mika Kaukonen sanoo myös, että:

Kun tästä mennään muutama vuosi eteenpäin, tarvitaan entistä enemmän väkeä myös sosiaali- ja terveysalalle.

Varamiespalvelut etsii uusia työntekijöitä muun muuassa Romaniasta. 32-vuotias Moldoveanu Dorel on ollut Suomessa rakennustyömiehenä pari vuotta. Hän on työskennellyt aiemmin myös Saksassa ja Israelissa. Turussa tällä hetkellä työskentelevä Dorel kertoo, että:

Suomalainen työpaikka on paljon parempi kuin saksalainen. Palkka on hyvä ja ihmisten kanssa tulee hyvin toimeen.

Niin… Voisin oikeastaan lainata (hieman mukaillen tähän Eva Biaudetin lausuntoa, nimittäin minäkään en toivo, että Suomesta tulee vierastyöläisyhteiskunta.

En kannata todellakaan sitä, että tänne tulisi vain miehiä, jotka eivät asetu tai naisia, jotka jättävät perheensä, mutta en kannata myöskään heidän perheidensä tänne raahaamista.

Meidän on punnittava, halutaanko ajaa suomalaisten etua vai keskittyä siihen, että saadaan lisättyä tulijoiden lukumäärää – ja työn hinnan alenemista.

Suomi on siitä hyvä maa, että täällä eletään sääntöjen mukaan, mutta aina ei nähdä, mikä sääntö on se keskeinen sääntö.

Minun mielestäni esimerkiksi tässä ei ole päätä eikä häntää – edelleenkään.

Suomi on todellisuudessa kuitenkin sellainen maa, että meillä ei ole olemassa (eikä näköpiirissäkään) minkäänlaista työvoimapulaa Suomessa on paheneva pula rehellisistä  työnantajista ja yrityksistä jotka ovat valmiita ajattelemaan asiota (entiseen tapaan) myös nykyistä projektia muutaman kymmenen vuotta kauemmas.

Mielenkiintoista koko hommassa on se, että yritysmaailmassa tehdään tuskin milloinkaan mitään minkään muun, kuin taloudellisen voiton eteen. Eräs tämän toiminnan tärkeimmistä motivaatiotekijöistä on pyrkimys pudottamaan työn hinta niin halvaksi, että sellaisen suomalaisen, joka elättää itsensä ja perheensä sillä, on mahdotonta tulla toimeen tuolla palkalla.

Nykyinen työvoimapulavalitus perustuu puhtaasti siihen, että koko puuhan  taustalla on halu saada halvinta mahdollista työvoimaa ilman oikeuksia. Kieron ja markkinoita vääristävän kilpailun tuottama voitto siirtyy suoraan näiden yhtiöiden katteeseen ja sitä kautta sen omistajille ja toimivalle johdolle.

Kun nykyiset yhteiskunnan päättävissä asemissa olevat hölmöläiset ovat sitten joko a) liian hyväuskoisia, b) monikulttuuriuskovaisia tai c) edustavat tällaisesta rallista hyötyviä tahoja, niin ei ole ihme, että suomalainen duunari kärsii nykyisestä  tilanteesta lamankin aiheuttamaa perustilannetta enemmän.

Suomalaisten rakennustyöläisten työttömyys olisi  täysin tuntematon asia, jos täällä ei olisi ulkomaalaista halpatyövoimaa rakentamassa- ja kilpailua vääristämässä. Ja  – kuten  Varamiespalvelu-yhtiöiden Kaukonen jo sanoikin – alkuperäisväestön työttömyyttä ollaan laajentamassa myös muille aloille – (kielitaidottomia) sairaanhoitajia Filippiineiltä tai lääkäreistä Baltiasta, ei herätä ajatuksena kovinkaan korkeaa luottamusta jo nykyisinkin horjuvaan suomalaiseen terveydenhuoltoon.

Kun tähän vielä ynnätään ne 15 000 maatalouteen ulkomailta tuotettua piikaa ja renkiä, niin suunta on varsin selvä.

Sitten on vielä selityslistalla tämä kuuluisa eläköityminen. Nämä halpatyövoimaa Suomeen haalivat väittävät myös sitä, jotta kaikkien eläkkeelle jäävien työpaikat saataisiin täyteen, Suomeen pitäisi ottaa neljän seuraavan vuoden aikana saman verran väkeä kuin Helsingissä on asukkaita.

Tämä onkin nykyisen työvoimapulakuplan härskein vale. Kyse ei ole siitä, etteikö Suomessa olisi tarpeeksi työvoimaa – kyse on siitä, että ihmisille ei haluta maksaa (tietyissä piireissä) oikeaa palkkaa oikeasta työstä.

Tosin asian kanssa todellisuudessa töitä tekevässä työvoimahallinnossa ei uskota, että tilanne muuttuu ihan äkkiä.

Tulijoita kyllä olisi, mutta ei välttämättä sellaisia kuin me haluamme.

Niin –  itsekin työantajan asemassa joskus (silloin tällöin oto) vaikuttaneena, olen arvostanut aina työntekijöissä (myöskin päätoimeni alaisissa) rehellisyyden, asiakaspalvelutaidon ja ahkeruuden lisäksi suomalaisen kulttuurin ja ihmisen ymmärtämistä sekä kieli- ja ammattitaitoa.

Nämä kaksi viimeistä ominaisuutta ovat muuten  allekirjoittaneelle korostuneet entisestään  terveydenhuollosta (potilaana ja omaisena) muutaman viimeisen vuoden aikana saatujen  kokemusten kartuttamina.

Niin, piti vielä todeta (melkein unohtui), että näissä kuvioissa, joissa olen (perheenjäsenteni kanssa) toiminut mukana yrityksen pyörittämisessä, on varsin hyvin ymmärretty se, että jos työnantaja on maksavinaan palkkaa, myös työntekijä on tekevinään töitä.

Ja päinvastoin.

Lähteet: YLE, HS, Stakes, RT, RL

Site Meter

En tiedä mitä perustavaa vikaa on Suomen Penissä, mutta nyt näyttää (tosin aika suppean otannan perusteella) siltä, että tuon järjestön puheenjohtajuus vaikuttaa ihmisen logiikan ymmärtämiseen negatiivisesti.

Suomen Penin entinen puheenjohtaja Jukka Mallinen on kirjoittanut Vihreän Langan lukijain leperryksiin jalat puoli metriä ilmassa (tukevasti) kirjoitetun epäloogisuuden ylistyksen. Tämä kirjoitus on otsikoitu raflaavasti Islamkritiikki on kotoisin Venäjältä. Mallinen pitää itseään Venäjän asiantuntijana, koska häneltä ilmestyi vuonna 2008 varsin tyhjänpäiväinen Venäjää käsittelevä esseekirja Varastettua ilmaa.

Mallinen oikaisee heti alkuun mutkat suoriksi. Hän väittää (varsin persoonallisesti, että Timo Vihavaisen ja Jussi Halla-ahon islamkritiikki toistaa nykyvenäläistä rasistista ajattelua, joka uhkaa eurooppalaisia perusarvoja.

Mallisen yleistys perustuu ilmeisesti sellaiseen ahaa-elämykseen, että Vihavainen on Venäjän politiikan tutkija ja Halla-aho on slaavilaisten kielten tutkija. Näin ollen heidän ajatusmaailmansa pitää (Mallisen esittämän logiikan mukaan) perustua nykyvenäläiseen rasistiseen mielipideilmastoon.

Eli kaikki johtuu Mallisen mukaan siitä, että kumpikin kirjoittajista on työnsä piirissä tekemisissä Venäjän kanssa? Eikö tätä mallisen logiikkaa (tarpeeksi pitkälle vedettynä) saada väännettyä sellaiseksi, että ihan kaikki sellaiset suomalaiset jotka työskentelevät Venäjän kanssa ovat rasisteja?

Ihan kaikkea Mallisen suoltamaa tarkoitushakuista jätettä en viitsi lainata hygieenisyyssyistäkään johtuen tänne – kommentointi on typeryyden kohdalla joskus tarpeetonta. Lukekaa sieltä Mallisen kirjoituksesta (ja yrittäkää tehdä se hymyilemättä).

Mallinen vääntää logiikkaa kirjoituksessaan päälaelleen ihan tosissaan. Vasemmistolainen änkyrämme mielipidekirjoittajamme saa (suomettuneisuutta todellisuudessa itse edustavana) sorvattua Vihavaisen näkemyksen Euroopasta linnoituksena edustamaan suomettuneisuutta – eli nöyristelemistä kommunistien edessä.

Uskomatonta – mutta näköjään totta. Kaikkea se usko teettääkin ihmisille…

Mallinen avaa hieman motiivejaan (ilmeisesti vahingossa). Hän tunnustautuu vasemmistolaiseksi – ja samaa epäloogisuuttaan noudattaen – väittää (eurooppalaisuudesta), että tällainen vanhaidealistinen kulttuurikonservatismi ja normiuskonto saneli ahtaat rajat suomalaiselle ajattelulle 1930-luvulla, kun koskenniemeläisyys, aitosuomalaisuus ja Saksa-sympatiat olivat nousussa.

Huomaamatta sitä, että sekä Vihavaisen että Halla-ahon kritiikki on kohdistettu islamilaisen vanhaidealistisen kulttuurikonservatismin ja normiuskonnon hyysääjiä ja hyväksyjiä vastaan…

Tänään Mallisen turbaanipäinen dhimmi näyttää anakronismilta, eli se sijoittuu väärään aikakauteen – kuin pakkokäännytetty, entinen kristitty, 1500-luvulta ilmestyisi miekalla huitoen huitoen opettamaan Johanna Suurpäätä.

Suuri ajattelijamme väittää, että historioitsija Vihavainen ja lingvisti Halla-aho paljastuvat hengentieteilijöinä harrastelijoiksi, jotka eivät tunne edes oman kulttuurinsa juuria: antiikin perintö ja herätteet renessanssiin tuotiin keskiajalla Eurooppaan nimenomaan islamilaisesta kulttuurista.

Tämä väite on syytä ampua saman tien alas. Se tosiasia, että osa Aleksandrian kirjastosta jäi muslimien käsiin, ei poista sitä totuutta, että muslimit hävittivät edellisen valtausyrityksensä aikana eurooppalaista kulttuuria ja sivistystä varsin verisesti.

Rooman valtakunnan perintöä (myös kulttuuriperintöä) säilyttänyt Bysantti tuhoutui kulttuureineen muslimien käsissä. Minun mielestäni ihminen, joka vielä nykyään väittää, että antiikin perintö ja herätteet renessanssiin tuotiin keskiajalla Eurooppaan nimenomaan islamilaisesta kulttuurista, ampuu lähinnä itseään jalkaan.

Lähinnä säälittävää.

Mutta hauskuuttakaan ei tästä surkuhupaisasta kirjallisesta oksennuksesta puutu. Mallisen seuraava suuri väite koskee sitä, että kristinusko on paha ja islam on joutunut puolustautumaan sen edessä.

Vapaasti islamin omille alueilleen päästävä nykyinen rauhantahtoinen kristillisyys on samassa asemassa kuin ekspansiotaan jatkava islam. Mallisen väitteen mukaan suvaitsevaisuus–dogmaattisuus- ja sotaisuus–rauhanomaisuus-mittareilla arvioituna islam on kutakuinkin identtinen kristinuskon kanssa.

Mallisen olisi tällaisen väitteen jälkeen ehkä jo oikeasti syytä tutustua uskontoon nimeltä islam – ja etenkin siihen kiinteästi liittyvään Šaria-lainsäädäntöön.

Mallisen väiteeseen siitä, että islamin nykyinen konservatiivinen jälkeenjääneisyys ja islamismin synty selittyvät historiallisilla tilanteilla ja prosesseilla – ei niistä mitään ylimaallista lopullista tarkoitusta löydy, pitäisi kaiketi suhtautua huumorilla- jos kyse ei olis kuolemanvakavasta asiasta.

Islamin tilaan on monia syitä ja Mallisen esittämä väite on raaka yleistys. Sen enemmän historiaa tässä tonkimatta, on syytä muistaa (etenkin ylimaallista tarkoitusta käsiteltäessä)  että islam on käännyttävä uskonto-  eli jo kyseisen uskonnon perustassa on sisäänrakennettuna ylimaallinen tarkoitus.

Islam tarkoittaa alistumista Allahin tahtoon ja jokainen joka tulee Umman (maailmanlaajuisen islamilaisen yhteisön jäseneksi) palaa takaisin (ei siis käänny) islamiin – tämän uskonnon oman käsityksen mukaan.

Vasemmistolaisuus ei jää todellakaan piiloon tässä avautumisessa – se korvaa historialliset tosiasiat ja logiikan ja osoittautuu lähes islamin veroiseksi uskonnoksi Malliselle.

Mallinen kuvaa Vihavaisen kirjaa (ilmeisesti lukematta sitä?) taantumukselliseksi visioksi todellisesta lännestä, joka jää (Mallisen mielestä) utopiaksi.

Mallinen näkee, että Vihavaisen kaipaama porvarillinen menneen maailman Eurooppa ei tänään olisi uusi antiikin Ateena tai renessanssin Firenze, vaan Vladimir Sorokinin Pyhän Venäjän palveluksessa-kirjassa kuvattu painajainen.

Mallinen väittää, että 1920-luvun Italia ja Saksa osoittavat, mitä sulkeutuneisuus tuottaa – kuten Putinin Venäjäkin.

Unohtaen iloisesti oman ideologiansa ja sen hirveyden mitä kommunismi on aiheuttanut ihmiskunnan historiassa.

Tällainen tarkoitushakuinen vääristely paistaa koko Mallisen mielipideräpellyksen läpi sen punaisena lankana toimien.

Vihavaisen kuvailema (kansallisvaltiohin perustuva) malli suojaisi eurooppalaista kulttuuria, perintöämme, kieliämme, arvojamme ja oikeusjärjestelmäämme.

Mallisen ja hänen tovereidensa ajama Eurostoliitto  on erittäin suuri todellinen uhka nykyisessä Euroopassa.

Alkuvaiheessa (kuten on jo nähty ) se vie ihmisiltä mahdollisuuden vaikuttaa omiin asioihinsa. Seuraavassa vaiheessa se aiheuttaa (liian suuren väestömäärän ja llian monen kulttuurin alistamisella) etnisiä levottomuuksia (kuten sekin on jo nähty) ja aitoa rasismia.

Loppuvaiheessa seuraa uskonnollis-kulttuurillinen sisällissota – tuhoa, kärsimystä, vääryyksiä ja kuolemaa.

Ja jos näin käy, syypäitä ovat Mallisen kaltaiset haihattelijat.

Mallinen käy kirjoituksessaan ajoittain – suoraan sanoen – täysin kuutamolla. Hän esittää varsin sinisilmäisen väitteen siitä, että maahanmuuttajien integroiminen vapauksiimme ja hyvinvointiimme pitäisi olla helppoa, tulevathan he tänne kohottaakseen elintasoaan ja elämänlaatuaan sekä lisätäkseen vapauksiaan.

Jostain kumman syystä näin ei kuitenkaan ole tapahtunut siellä, missä maahanmuuttajien määrä on kasvanut suureksi, kuten esimerkiksi Ruotsissa.

Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen , vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.

Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.

Minun oli joskus vaikea ymmärtää näiden mallisten logiikkaa.Sen jälkeen kun tunnustin sen tosiasian, että nämä suhtautuvat maailmankuvaansa kuin uskontoon, asioiden ristiriitaisuuden ymmärtäminen muuttui helpommaksi.

Mallien on puuttumassa Vihavaiusen ja Halla-ahon sananvapauteen. Kuitenkin hän vetää sivulauseessa, että Euroopan paras perinne on toisinajattelu, loputon kritiikki ja skepsis. Se on antiikin, renessanssin ja valistuksen yleisinhimillisiä arvoja ja vapauksia: Sokrateen kahleetonta kyselyä, Lutherin omantunnon vapautta ja Strindbergin individualismia.

Vihavainen ja Halla-aho noudattavat noita perinteitä selvemmin ja aidommin kuin Mallinen hengenheimolaisineen. Silti juuri Mallinen käy älyllisen individualismin kimppuun.

Mallisen poskettomin väite kuuluu niin, että Vihavaisen ja Halla-ahon ristiretki uhkaa siis eurooppalaisuuden perusarvoja.

Vai niin (pitäisikö tässä kohtaa itkeä vai nauraa)?

Minun mielestäni sekä Vihavaisen että Halla-ahon esittämä yhteiskuntakritiikki puolustaa juuri niitä eurooppalaisina pitämiämme perusarvoja – yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa, sananvapautta, mielipiteenvapautta, ilmaisunvapautta, uskonnonvapautta, kokoontumisvapautta, yksilön oikeutta omaan ruumiiseensa, yhteiskunnallista vallan kolmijakoa, puolueetonta tuomioistuinlaitosta, uskonnonvapauden, äänioikeutta sekä (islamin kohdalla erikseen) yksilön oikeutta päättää omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Kun Mallinen ei siis hyväksy näitä Vihavaisen ja Halla-ahon puolustamia arvoja oman arvomaailmansa pohjaksi, niin pitäisikö tässä heittäytyä yhtä hurjaksi kuin Mallinenkin.

Pitäisikö minun puolestani esittää villi arvaus niistä arvoista, joille tämä Mallisen islamin puolustuspuhe perustuu?

Veikkaan (ihan leikilläni ja huvin vuoksi) Mallisen kohdalla näin, että hänen kirjoituksensa ja asenteensa perustuvat joko-ja-tai:

  • täydelliseen ymmärtämättömyyteen islamilaisen kulttuurin ja uskonnon olemuksesta.
  • ruusunpunaiseen näkemykseen ihmisluonnosta.
  • omaa kulttuuria kohtaan tunnettuun häpeään.
  • alemmuudentunteeseen.
  • rahapalkkioon.
  • UFOihin.

Tai ihan yksinkertaisesti siihen, että kenties Mallinen pitää esimerkiksi häntä europpalaisten arvojen ja ihmisoikeuksien puolustajana?

Lähde:  Vihreä Lanka

Site Meter

    Kuva:HS

Onko meillä tässä on vähäosaisten nälkäänäkevä ja elämässään kärsinyt puolustaja ja edustaja?

Lähde:HS

Site Meter

Vasemmiston tehtävänä on nimenomaan avata keskustelu toimeentulosta ja oikeuksien toteutumisesta myös siirtolaisten kohdalla, ja näin astua kokonaan suomalaisen äärioikeiston keskustelun ohi. Me emme voita mitään liittymällä liberaaliin monikulttuurisuuden kuoroon. Sen sijaan meidän on puhuttava materiaalisista asioista, kuten oikeudesta sosiaaliturvaan, asumiseen tai työlupaan ja liikkumiseen.

Rasismin vastaisen kamppailun pitäisi olla taistelua ihmisten oikeuksista ja hyvinvoinnista, mikä on ja ainoana asiana voi olla vasemmiston kannatuksen peruste ja olemassaolon syy. Tämä on ainoa tie, jolla Soinin äänestäjät ja nukkuvat maahanmuuttajat voidaan saada ymmärtämään, että vasemmisto on se voima, joka voi tarjota heille mahdollisuuksia parempaan elämään. Ei siis puhe yleistävästä kulttuuritaustasta.


Aleksi Lilleberg Kansan Uutisten lukijain leperryksiä-osastolla 12.9.2009.

Lässyn, lässyn.

Ympäripyöreää äärivasemmistolaista retoriikkaa joka kumisee jälleen onttouttaan.  Vasemmistoliitto on unohtanut täydellisesti ja kokonaan suomalaisen köyhän ja syrjäytyneen – duunareista enää puhumattakaan.

Nämä anarkomäet eivät ole kiinnostuneet suomalaisten toimeentulosta ja oikeuksien toteutumisesta – rajoittamattomasta maahanmuutosta ja näennäissuvaitsevaisuudesta on tullut uskontoon verrattattava mantra vasemmistoliitolle, joten he eivät pysty näkemään, kokemaan ja tekemään sitä mikä heidän kannaltaan olisi elintärkeää – puolustaa suomalaista heikko-osaista.

Tässäkin tapauksessa nähdään se totuus, että kun toiselle (maahanmuuttajat) kummarrat, niin toiselle (suomalaiset köyhät) pyllistät.

Niin kauan (ikuisesti?) kun vasemmisto ei uskalla kyseenalaistaa maahanmuuttoa ja nostaa suo,alaista vähäosaista koskevaa kissaa pöydälle, se ajaa itseään kauemmas ja kauemmas sekä duunareista että vähäosaista.

Toisaalta – minä en näe vasemmistoliiton tulevaisuuden kannalta mitään pahaa tuossa kehityksessä.

On jotenkin sopivaa, että kuolleen hirmuvallan ideologiaa edustava jälkistalinistinen puolue kokee saman kohtalon kuin esikuvansakin.

Site Meter

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on ollut varsin näkyvästi esillä aina kun anarkistit ovat saaneet tarpeeksi julkisuutta. Julkisuudessa on syntynyt kuva valtiota ja kaikenlaista yhteiskunnallista pakkoa vastustavasta anarkohenkisestä hahmosta. Tällä pohjalla anarkomarkot ja prekaeetut äänestivät Paavon myös Eduskuntaan.

Tämä kuva on nyt sitten lopultakin kadonnut kuin flatus Siperiaan kesäisen itätuulen mukana. Paavo Arhinmäki on todellisuudessa luunkova vasemmistolaisten arvojen ja pakkovaltiomallin kannattaja. Tosin kuin ns.oikeistolaisesti ajattelevat henkilöt, Arhinmäki uskoo kansalaisten olevan valtiota varten – eikä päinvastoin.

Päivän uutisvuosta nousi esiin varsin selväsanainen ja avoimesti marxilaishenkinen julistus.

Pakkopaavomme  pidentäisi oppivelvollisuutta 18 ikävuoteen asti. Arhinmäki sanoo Aamulehdessä, että perusopetus voisi kestää yhä yhdeksän vuotta, mutta tämän jälkeen nuoren pitäisi  jatkaa koulua vielä kolme vuotta teoriapainotteisella lukiotyyppisellä linjalla, ammatillisessa koulutuksessa tai oppisopimuksen turvin.

Paavon ehdotuksen  taustalla on (sinänsä asiallinen) huoli siitä, että moni nuori jää peruskoulun jälkeen ilman opiskelupaikkaa tai töitä.

”12-vuotinen peruskoulu tarkoittaisi sitä, että kuntien ja valtion vastuulla olisi taata opiskelupaikka kaikille.”

Ideassa on ainoastaan se ikävä puoli, että se on täysin toteuttamiskelvoton.  Yhteiskunnalliset varat ovat rajallisia, eikä tällä hetkelläkään kaikille nuorille löydy opiskelupaikkaa heti peruskoulun jälkeen.

Siinä ei auta töpselistä tuleva sähkö eikä taikaseinästä tuleva raha. Kun limiitti on täysi ja rahat syöty, on vaikea taikoa niitä mistään lissää – etenkään kun yhteisiä rahoja työnnetään täysin edesvastuuttomasti suoraan Kankkulan kaivoon.

Ongelma syntyy myös siitä, että mitä tehdään silloin kun opiskelu ei maistu ja kahdeksantoista ikävuotta tulee täyteen. On aika helppoa heittää villi arvaus, että koulu jää tuolloin kesken. Tuossa tapauksessa on (vanhaa sananlaskua hieman murjoen) kulutettu kolme ylimääräistä vuotta opettajien hermoja, koulun penkkejä, omia housunpersauksia – ja yhteiskunnan rahoja.

Mutta Paavolla on ratkaisu. Se ratkaisu on (yleisvasemmistolaiseen tapaan) tuo edellä mainittu pakko.

(Se miten hyvin tämä sopii Paavon prekaristi– ja anarkistiäänestäjien maailmankuvaan onkin sitten aivan toinen kysymys.)

Vasemmiston poltellessa ganjaa ja makasiineja sekä  masinoidessa työmarkkinavallankumousta, kärsijäksi jäävät normivirtaset. Lainkuuliaiset  ihmiset alistuvat väkivallan ja sanktioiden edessä pakon alle, mutta  pakkokeinoilla ei ole koskaan saatu kovin pysyviä tuloksia – eikä tulla nytkään saamaan. Myöskään kannettu vesi ei ole kovin hyvä pysymään kaivossa.

Porkkana on keppiä parempi pitkäjänteistä työtä tehdessä – se olisi vasemmiston syytä oppia esimerkiksi Isä Aurinkoisen touhujen jälkisaldoa tarkastellessaan.

Myös Spd:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on mukana näissä  vasemmistolaisissa propagandatalkoissa. Urpilaisen mukaan oppivelvollisuutta voisi pidentää nuorisotyöttömyyden ehkäisemiseksi, mutta demareiden mallissa koulu jatkuisi vain vuodella.

”Jos on ollut jo vuoden vaikka ammatillisessa oppilaitoksessa parturikampaajalinjalla, silloin voi olla motivaatiota jatkaa tutkinto loppuun asti”

Urpilainen rysäyttää demarillaan pusikkoon vielä tukevammin ja syvemmälle kuin Arhinmäki.

Tuollaisen puolittaisen hällä-väliä-tyylin (vasemmalla kädellä) hoidetun pöhköpolitiikan aika on ohi – Urpilainen ja muut (1970-luvulle sekä henkisesti ja poliittisesti jääneet) demarit sitä eivät vielä kuitenkaan ymmärrä – eikä he myöskään ymmärrä sitä, että näin lähtee kierros näyttelykehässä käyntiin.

Mielenkiintoista tässä tilanteessa on se, että demarit ja vihreät ovat nyt vasemmiston kennelin näyttelykoirat – kennelin emäntä on vasemmistoliitto.

Olisi väärin olla antamatta Paavo Arhinmäelle ensimmäisen luokan Macchiavellin ritarikunnan komentajamerkkiä – komeasti Paavomme on aloittanut oman poliittisen valtataistelunsa.

Pitää nostaa hattua myös  sille, että aidosti vasemmistolaista pakkovaltaa (ilmeisesti) ajava poliitikko nousi nimen omaan valtiota vihaavien anarkistien äänillä eduskuntaan.

Sillekin pitää nostaa hattua, että Paavo pystyi (vaikka vasemmistoliiton ay-jyrät vastustivat raivoisasti) nousemaan puolueensa johtoon.

Ja tämän päivän jälkeen pitää nostaa hattua ehdottomasti myös sille, että Paavo on onnistunut nostamaan itsensä suomalaisen vasemmiston keulahahmoksi – huolimatta siitä, että hän on änkyränä tunnettu marginaalipuolueen edustaja.

Demareiden Antti Kalliomäki ehdotti nimittäin maanantaina puolueen lehdessä Uutispäivä Demarissa, että Sdp:n olisi hylättävä molemmat perinteiset hallitusmallit punamulta ja sinipuna.

Kalliomäki haluaisi Sdp:n tavoittelevan enemmistöhallitusta, joka koottaisiin ilman kahta muuta suurta puoluetta. Hän myöntää, että tavoitteessa piilee riski Sdp:n oppositiotaipaleen venymisestä entisestään.

Vähemmän yllättäen, maanantaina Uutispäivä Demarin verkkosivulla niin vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kuin vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistökin pitivät Kalliomäen ehdotusta varteenotettavana.

(Niin ovatko Vihreät edelleen porvaripuolue, kysyy äänestäjä?)

Myös Jutta Urpilainen huomautti maanantaina puhuneensa toistuvasti ”punavihreän” yhteistyön tarpeesta tulevaisuudessa.

”Politiikan sisältöjen näkökulmasta punavihreä yhteistyö olisi luontevinta. Se on unelma, joka on äänestäjien käsissä”,

Urpilainen ei kuitenkaan usko unelman toteutuvan vielä ensi vaaleissa.

Onneksi olkoon Paavo – olet antanut vasemmistolle kasvot.  Toivon vilpittömästi, että suomalaiset ymmärtävät mitä niiden kasvojen takana piilee.

Ihmiskasvoista sosialismia ei nimittäin ole olemassakaan – kuten ei kapitalismiakaan.

Olen usein todennut, että ultrakapitalismi takaa sinulle paikan katuojassa. Ultrakommunismi takaa Sinulle paikan pakkotyöleirissä. Onneksi on kolmaskin tie.

Lähteet: AL, IS, HS, STT

Site Meter

Eräs tuntemani ihminen osui viime kesänä ikävän tilanteen todistajaksi ja sen keskeyttäjäksi.

Palatessaan kotiin aika myöhäiseen ajankohtaan, tuttuni kuuli tytön hätäistä huutoa ja näki kuinka maahanmuuttajataustainen mies yritti riisua nuorta tyttöä ja löi häntä nyrkillä kasvoihin. Tuttuni juoksi mukaan tilanteeseen, jolloin päällekarkaaja pakeni paikalta.

Tuttuni soitti hätäkeskukseen juostessaan tekijän perässä ja ohjasi poliisin ottamaan kiinni tämän. Kiinniotto tilateessa selvisi, että teosta epäilty mies oli täysi-ikäinen, kotoisin eräästä Itä-Afrikan sarvessa sijaitsevasta maasta, oleskelevan Suomessa pakolaisstatuksella ja ilman Suomen kansalaisuutta. Myöhemmin selvisi myös, että teosta epäillyn miehen syntymäpäivä oli (jotenkin sattumalta) 1.1..

Prosessi eteni esitutkinnan kautta syyteharkintaan ja yhdistettynä juttuna lopulta käräjäoikeuteen saakka. Käräjäoikeudessa tuttuni todisti ja tekijä sai teostaan (yhdistettynä muihin vastaaviin tekoihin) vankeustuomion.

Oikeudenkäynissä oli paikalla myös tekijän isäksi eisttäytynyt mies, joka yritti vakuutella tekijän puuttellista syyntakeisuutta – oikeuden uskomatta tätä kuitenkaan ja asianajankin ollessa aivan päinvastaista mieltä tekijän syyntakeellisuudesta.

Jokin aika siten tuttuni törmäsi tekijän isään puistossa. Kohtaaminen ei ollut sattumanvarainen, koska tuttuni sanoi isän seurailleen tätä jo aikaisemmin ja odottaneen häntä häntä sellaisessa paikassa, jossa oli saatavissa irtokiviä. Kohtaaminen alkoi sillä, että rikollisen isäksi esitäytynyt seuraaja ja ahdistelija huusi tutulleni mii-fak-juu ja kaivoi kiviä puistosta käsiinsä.

Seuraavaksi tutulleni tuli kiire – äijä ryhtyi nimittämään kivittämään häntä.

Asiasta on tehty ilmoitus ja jatko lienee varsin selvä – koska paikalla oli tälläkin kertaa ihmisiä, jotka ovat valmiita todistamaan näkemänsä, kaikesta monikulttuuripropagandasta ja sananvapauden rajoittamispyrkimyksistä huolimatta.

Kysymys kuuluukin – mitä helvettiä me teemme tällaisilla maahanmuuttajilla?

Voin nimittäin aivan huoletta väittää todeksi sellaisen asian, että kumpikin ikävä tapahtuma olisi jäänyt tapahtumatta, jos näitä ihmisiä ei olisi päästetty Suomeen.


Site Meter

On tässä tämän päivän uutisvuosta löydettävissä näköjään jotain hyvääkin.

Nimittäin se odotettu uutinen, että Virheet De Röda valitsi yksimielisesti puolueen puheenjohtajaksi seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi uusstalinistina, epäselvänä suullisena ilmaisijana ja monikulttuurihumppukistina tunnetun Anni Sinnemäen.

Sinnemäen valinta oli varsin selvä totuus jo pitkään – hänelle ei ilmaantunut vastaehdokasta. Hänet siis suorastaan huudettiin (Hyysärin Annia palvovan penaalin sanoin 😉 ) puheenjohtajaksi. Sinnemäen valinta puheenjohtajaksi merkitsee myös sitä, että hän siirtyy työministeriksi puheenjohtajuudesta luopuneen Tarja Cronbergin seuraajaksi.

Onnea virheille, Annille ja etenkin Suomen kansalle.

Sinnemäki on anarkisteja ja prekaeetuja beesailevana (ja kommuunniasumista suomalaisille tyrkyttävänä) vasemmistoänkyränä erinomainen hajottamaan vasemmistoa, osoittamaan virheiden poliittisen todellisuuden elitistisenä vasemmistopuolueena ja mahdollisesti antamaan Suomen kansalle viimeinkin tehokkaan rokotteen virheitä vastaan – niin tehokkaan, että tämä muka-ympäristöpuolue katoaa muiden jälkistalinististen painostus- ja kiristysryhmien mukana unohduksen yöhön.

Ensimmäinen asia jonka muuten haluan nähdä, on tämän uuden työministerimme tuleva tasapainottelu oman fix ideensä eli laittoman maahanmuuton laillistamisen sekä lamassa kärsivän kansallisvaltion aiheuttamassa ristiaallokossa.

Siitä tulee ennakkotietojen mukaan mitä hupaisin poliittinen farssi….

Tukea Annin on turha odottaa Kekkoseen ripustatutuneelta Maalaisliitolta – joka käy taistelua olemassaolostaan tai toiselta päähallituspuolueelta, Kokoomukselta. Kokoomus on nyt alkanut kuunnella kenttäänsä ja ottanut viimeinkin kantaa maahanmuuttoon.

Niin – ehkä pääsemme lopultakin eroon tästä vihreiksi kutsutusta jälkikommunistisesta painajaisesta ja ympäristöpolitiikkaa aletaan tekemään suomalaisen ympäristön ja Suomen kansan ehdoin?

Vihreät ovat nimittäin kansallisvaltiolle aiheuttamansa tuhon ja vahingon lisäksi mukana eturivissä lisäämässä maailman väestöräjähdystä politiikallaan – ja tuhoamassa näin yhteistä planeettamme.

Kysymys:
Suomalainen cityvihreä ja ympäristösuojelu, mitä yhteistä niillä on?
Ei mitään. Tuo sanapari on aivan yhtä yhteensopiva ja uskottava kuin Suomi ja kaupallinen banaaninviljely (tai demokratia ja EU)

Lähteet: US, HS, STT


Site Meter

SDP:llä ei ole enää sosiaalista – poliittisesta sellaisesta puhumattakaan – tilausta nykyisenkaltaisessa yhteiskunnassa.

Se on poliittisesti liian vasemmistolainen, yksilönvapauksien vastainen ja paperinmakuinen vedotakseen markkinatalouteen uskoviin nykyihmisiin.

Se on liian porvarillinen hyvä-veli-kerho vedotakseen todellisiin vasemmistolaisiin.

Se on liian kaukana työväestöstä pystyäkseen edustamaan työväestöä.

Se on tottunut liikaa luomaansa status quohon pystyäkseen muutokseen.

Se on liian mafiamainen pystyäkseen toimimaan ammattiyhdistystoiminnan todellisena tukipylvänä.

Se on läpinäkyvästi edustajansa Lasse Lehtisen näköinen ja pitää kansaa avoimesti liian tyhmänä tekemään päätöksiä omasta puolestaan:

Kansa ei kanna vastuuta, ei ymmärrä rahan päälle eikä osaa päättää järkevästi.

Kansanäänestys käy hyvin juu ja ei -vastauksia vaativiin kysymyksiin, jos ne asetellaan oikein.

Irlannissa kysyttiin, hyväksytäänkö Lissabonin sopimus vai ei. Kansa vain heittäytyi hankalaksi.

Ei. Edustuksellinen demokratia on paras mitä on keksitty

… ja niin edelleen.

SDP on auringonlaskun puolue – vaikka sillä on vielä hetken aikaa lähes neljännes kansanedustajapaikoista.

Päivän kysymys:

Lähde: HS


Site Meter

Suomeen tarvitaan uutta työvoimaa joka suostuu tekemään palvelualojen huonommin palkattuja töitä, ja tekee sen vieläpä hyvin.

Jeja Pekka Roos US-blogissaan.

Tätä on siis tässä vaatimassa työväen etuja ajava kommunisti.

Tällä kerralla Roos ilmoittaa varsin selvästi sen, että vihervasemmisto tarvitsee maahanmuuttajia ns.paskaduuneihin – sen vuoksi, että niiden palkkaus voidaan pitää niin alhaisella tasolle, että alkuperäisväestön on mahdoton saada niistä toimeentuloaan.

Tähän ajatukseen liittyy myös hyvin äkkiä idea siitä, että sosiaalisia subventioita voidaan ja niitä pitää kohdistaa juuri tälle maahanraahattavalle uuden ajan paarialuokalle. Siinä sivussa Roos viis veisaa niistä omista työttömiksi jäävistä paperityöläisistämme tai muistakaan uuden uljaan globaalin rakennemuutoksen jalkoihin jääneistä ihmisistä – puhumattakaan perinteisistä kotimaisista syrjäytyneistä

Tässä on nähtävissä naamion takaa paljastunut kuva vasemmistoliiton todellisista kasvoista – uuden ajan kolonialisaatiosta, kasvottomasta, kartelleihin ja monopoleihin perustuvasta, täysin kansallisuudettomasta kapitalismista, kansainvaelluksista ja maailman muuttamista helposti hallittavaksi monikulttuuriseksi – divide et impera – periaatteella toimivaksi – monikulttuuriseksi rahasammoksi.

De facto – Jeja Pekka tunnustautuu tässä avautumisessaan kansainvälisen kapitalismin juoksupojaksi. Sen seurauksena Lego voi julkistaa ensi joulun uuden suurhitin lelujen saralla. Kas, tässä sitä Suomeen tarvitttavaa uutta työvoimaa, joka suostuu tekemään palvelualojen huonommin palkattuja töitä ja tekee sen vieläpä hyvin.

Jos tavallinen duunari äänestää näitä monikulttuurin, globalisaation, suvaitsevaisuuden ja EU:n nimissä huutavia opportunisteja, hän huomaa hetken kuluttua olevansa perheineen häädettynä katuojaan – jos perhe edes on enää kasassa.

Katuojaan – ilman työtä, toimeentuloa ja kotia.

Jejapekat eivät välitä Suomesta eivätkä suomalaisista.

    HS


Site Meter

Olen tässä jonkin aikaa seurannut ns. suvaitsevaiston ja etenkin vihervasemmiston paasausta työvoimapulan vääjäämättömyydestä- Ja etenkin sitä informaatiotulvaa, että sellainen vitsaus pitää hoitaa Suomessa (jossa on ainakin 200 000 erilaista työtöntä ja suuret ikäluokat ovat tilastollinen kupla) maahanmuuttajista koostuvan, kieli- ja ammattitaidottoman, suomalaista kulttuuria ymmärtämättömän, (toistaiseksi)vähään tyytyvän ja etenkin kustannuksiltaan halvan työvoima-armeijan voimin.

Tämä herättää taas uusia kysymyksiä kaltaisessani omassa parastaan ymmärtämättömässä hallintoalamaisessa.

Mitä kaikkia kieliä vanhustenkodissa makaavien Hiljan ja Helmin pitää osata, pystyäkseen kommunikoimaan hoitohenkilökunnan kanssa? Esimerkiksi kertomaan näille, että

* minulla on jano.
* minulla ei ole jano. Ei en halua yhtään enemmän juomaa (tukehdun siihen).
* minulla on nälkä.
* minulla ei ole nälkä. Ei en halua yhtään enemmän ruokaa (tukehdun siihen)
* vaippani on märkä (voitko vaihtaa)
* haluan huikan konjakkipullostani (sopiiko se uskontoosi/onko joku varastanut sen?)

Tai ihan vain kommunikoinnin ja höpinän vuoksi.

Toinen kysymys kuuluu – miten aioitte hoitaa tämän kielenopetuksen?

Kolmas kysymys kuuluu sitten näin. Osaan – nyt ja tässä – noin kymmentä kieltä, voitteko ystävällisesti kertoa riittävätkö ne tulevaisuuden Suomessa, vai joudunko opettelemaan vielä lisää?

Joskus on ikävä olla oikeassa.

Poliisi selvittää jalankulkijan ja polkupyöräilijän törmäyksessä sattunutta jalankulkijan kuolemaa Helsingissä. Tämä onnettomuus tapahtui viime perjantaina iltapäivällä Pohjoisesplanadin ja Kluuvikadun risteyksessä.

Törmäyksessä vakavasti loukkaantunut 55-vuotias jalankulkija kuoli vammoihinsa lauantai-iltana. Nainen oli kävellyt jalkakäytävällä polkupyörän törmätessä häneen. Polkupyörää ajanut 37-vuotias mies sai törmäyksessä lieviä vammoja.

Osanottoni omaisille.

Taannoinen kirjoitukseni oli suunnattu lähinnä Osmo Soininvaaran aseharrastuksen vastaista vaalikirjoitusta vastaan. Tältä pohjalta tuntuu vieläkin ikävämmältä se, että olin aika oikeassa vaikka väänsinkin hieman parodiaa kaupunkipyöräilystä.

Hieman vastaavasti – samoin kuin olen todennut eräästä toisesta aiheesta – olen sitä mieltä, että että eivät polkupyörät tapa ihmisiä vaan ihmiset, jotka käyttävät niitä holtittomasti ja edesvastuuttomasti. On aivan turhaa syylliistää satojen tuhansien pyöräilijöiden joukkoa yhden ihmisen töppäilyistä.

Toisaalta kannattaa myös herättää keskustelua siitä, kuuluuko liikennevakuuttamaton 60 km/h kiitävä kevytrakenteinen ajoneuvo kaupunkiliikenteeseen – etenkin ajokortittomien,asennevammaisten ja liikennesääntöjä halveksivien kamikaze-kuskien ohjastamana.

Jos mielestänne kuuluu, niin äänestäkää ihmeessä Osmo Soininvaaraa, Vesa Hackia ja muita virheitä… Ehkä saatte vielä pyöräilyn tuomien uhrien lisäksi kylkiäisenä mukana rikastuneen Uuden Uljaan kaupunkikulttuurin puukotuksineen, tutustumisraiskauksineen ja polttopulloiskuineen? Aika näyttää…

Suomi kun on erään Akuliinankin mielestä liian turvallinen maa.

Lähde:HS

    n palvelusta

Stop töhryille -projektia ja graffitien nollatoleranssia vastustava soosipäiden järjestämä mielenosoitus osoittautui jälleen peitetoimeksi anarkistiselle hulinoinnille ja ilkivallalle eilen Helsingissä. Tiistaina iltayhdeksään mennessä poliisi oli ottanut kiinni 27 kulkueeseen osallistunutta.

Mielenosoituksen virallisena teemana oli Finlandia-talolla pidettyjen Stop töhryille -projektin 10-vuotissynttäreiden vastustus.

Onnistunut projekti

Onnistuneen töhryjen estämiseen liittyvän projektin juhlatilaisuus oli rajattu kutsuvieraille. Näin ollen Helsingin nuorisoasiainkeskuksen nuorisorikollisuuden ymmärtäjät eivät saaneet luonnollisestikaan kutsua paikalle.

Kampanja esitteli tuoreimmat tilastot: vuonna 1998 Helsingissä oli runsaat 67 000 töhryä tai graffitia, viime vuonna enää 5 771. Samalla kerrottiin, että erillinen kampanja loppuu vuodenvaihteessa ja graffitintorjunnasta tulee osa viraston toimintaa.

Graffitien osalta Helsingin kaupungissa on ollut nollatoleranssi. Graffitit ja tägit on puhdistettu heti. Myös entiset lailliset tilaustyöt on maalattu yli.

Myös juhlatilaisuuteen väkisin ilman kutsua yrittäneet Paavo Arhinmäki ja Kimmo Helistö heitettiin pihalle. Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri paheksui sitä, että kaupunki ei päästänyt rajattuun kutsuvierastilaisuuteen Arhinmäen ja Helistön kaltaisia kuokkavieraita pilaamaan juhlia.

Tämä on hyvä osoitus – jälleen kerran – siitä vanhastaan tunnetusta totuudesta, että vasemmistopuolueet ja niiden kärjessä Vihreät ja Vasemmistoliitto, tukevat rikollisuutta ja huliganismia.

Miettikää ketä äänestätte vaaleissa. Jokainen ääni näille tahoille edistää hyvinvointiyhteiskunnan, laillisuuden ja kansanvaltaisuuden tuhoamista ja alistamista kaiken maailman rikollisten ja haitallisten vähemmistöjen tahdon alle.

Töhryfest mellakoinnin viittana

Ennen mellakointia seinän töhrijät kokoontuivat Kiasmalle Töhryfest-vastajuhliin.

Porvoolainen Mikko Silventoinen toivoi, että Finlandia-talon väki tulisi ulos ja kohtaisi vastajuhlijat kasvoista kasvoihin.

Silloin he näkisivät, ettemme ole naamioituneita huppupäitä vaan ihan tavallisia.

Tavallisia ihmisiä?

Näiden soosipäiden käsitys tavallisuudesta eroaa varsin voimakkaasti siitä miten kaltaiseni normivirtaset tavallisuuden ymmärtävät.

Kulkueen aikana laillisuuden ja mielenosoituksen suojakaapu heitettiin tunkiolle ja koko puuhan todellisuus paljastui.

Poliiseja kohti heiteltiin pulloja ja maalipanoksia.
Siellä on vahingontekoa, ilkivaltaa ja poliisin väkivaltaista vastustamista.

ylikomisario Jussi-Pekka Lämsä kertoi.

    MTV3 linkitettynä

Väkijoukosta lentäneiden pullojen kerrottiin osuneen kahteen poliisiin, joista toinen sai lievän vamman
päähänsä. Lisäksi poliisiautoja sotkettiin maalilla ja niistä rikottiin ikkunoita. Myös reitin varrella olevien rakennusten seiniä ja liikkeiden ikkunoita sotkettiin.

Soosipäiden eteneminen jumiutti noin puoleksitoista tunniksi Mannerheimintien kaupungista pois menevien kaistojen liikenteen Kiasman ja Helsinginkadun risteyksen välillä.

Opetus

Kun tavallinen merkitsee rikollisuutta, toisten omaisuuden tuhoamista, paikkojen sotkemista, poliisin heittelemistä pulloilla ja mellakointia, ollaan kaukana sellaisesta suomalaisten enemmistön haluamasta tavallisuudesta.

Vaikka vanhan totuuden mukaan suurimmat ääliöt näkyvät parhaimmin ja että enemmistö mielenosoittajista käyttäytyi rauhallisesti, pitää muistaa että se asia jonka puolesta tämä soosipäiden lauma marssi on rikos.

Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, että näiden yleiselle järjestykselle, ihmisten turvallisuudelle sekä omaisuudelle vaaraksi olevien ns. mielenosoitusten takana on muutaman sosiaaliturvalla elelevän työmarkkinavallankumouksellisen ydinjoukko. He käyttävät tarvittaessa mitä tahansa humaania tai liberaalia liikettä savuverhona rikolliselle toiminnalleen.

Herää kysymys olisiko yhteiskunnan syytä suojautua näitä haitallisia ääriryhmiä vastaan?

Se tapahtuisi EU:nkin puitteissa varsin helposti. Hallinnollisin toimin tapahtuva äärivasemmiston luokittelu rikollisjärjestöksi antaisi yhteiselle yhteiskunnallemme mahdollisuuden puuttua tällaiseen yhteiskunnallisesti vahingolliseen ja ei-toivottuun toimintaan.

Yksi asia joka muodostui kristallinkirkkaaksi tässä mellakassa ja sen jälkipuinnissa on totuus siitä, että nämä anarkomarkot eivät todellakaan ole tavallisia.

Kaukana siitä.

Kun seuraavan kerran joku Greenpeacen, Amnestyn tai Unicefin tyrkky hyökkää kimppuusi Asema-aukiolla, kannattaa muistaa, että hän saattaa olla henkilönä yksi näistä vasemmistohuligaaneista.

Tai vieläkin pahempaa – mahdollisesti jopa heidän johtajansa.

Eipä juhlita paskaa – ei.

Lähteet: HS, IS, IL


Site Meter

Hyysäri julkaisi viikonloppuna useammassa propagandatuutissaan varsin valaisevan – sanoisimmeko jopa läpinäkyvän – uutisen muotoon puetun propagandatekstin.

Tämä kärpäsestä härkänen-lärpätys sekä siitä kimmonnut keskustelu kertovat varsin selvästi ne motiivit, keinot ja syyt joilla entistä porvarilehteä toimitetaan nykyisen vaippavasemmiston toimesta.

Kyse on tietysti jonkun irvileuan Helsingin Pikku-Huopalahdessa parvekkeelleen ripustamasta Saksan kolmannen valtakunnan valtiolipusta.

Huolimatta HS:n penaalien ja muutaman äänekkään vasemmistomilitantin hyvästä yrityksestä, mielipide ei muuttunutkaan ajatusrikokseksi tässä tapauksessa. Onko tuollaisen lipun nostaminen protestiksi vastapäätä liehuvalle sateenkaarilipulle hyvän maun vastaista tai mukaista – puhumattakaan siitä – onko se sopivaa jonkun mielestä, on ytimeltään kysymys missä on kyse – vain ja ainoastaan – mielipiteistä ja makuasioista.

Mielipide ei – toistaiseksi – ole Suomessa rikos.

Ihan muistin virkistämiseksi on hyvä ajoittain lainata Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kantaa sananvapauskysymykseen:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Jos joku on natsi, niin se totisesti on hän, joka kieltää toisen ihmisen sanan-, ilmaisun- ja mielipiteenvapauden.

Nih.

Se, että näiden tunnusten julkinen esittäminen Saksassa ja Itävallassa on kielletty, on seurausta hävitystä sodasta ja valloittajan sanelun mukaan muokattua lakitekstiä – joka on kaikessa muodossaan kansalaisyhteiskunnan periaatteita vastaan muotoiltu.

Myös se, että tällainen asioita peittelevä ja hyssyttelevä lainsäädäntö on voimassa nimen omaan Saksassa on varsin kuvaavaa. Ehkä tuo asenne on eräs syy siihen, miksi natsit pääsivät demokraattisesti valtaan juuri tuon kansan keskuudesta…

… ja saman syyn vuoksi äärioikeistolainen liikehdintä on ollut voimakkainta entisen Itä-Saksan alueella.

Toisaalta eräässä Baltian maassa (Latviassa) säädetty laki natsitunnusten lisäksi myös Neuvostoliiton aikaisten ja kommunismiin liittyvien tunnusten ja esineiden esillä pitämisestä ja julkaisemisesta, osoittaa samaa ajattelemattomuutta ja siitä kumpuavaa typeryyttä.

Tehkää jostain asiasta paha ja kielletty ja saatte samalla aikaan houkuttelevan kielletyn hedelmän. Kertokaa asiasta kiihkottomasti – tai pistäkää se leikiksi – mielenkiinto loppuu siihen.

Varsin yksinkertaista.

Hyysärin vaippavasemmistolaiset zuurnalistit ovat kunnostautuneet aikaisemminkin.

Samaan asiaan on niputettu viime keväällä julkaistu uutinen, joka oli varsin raflaavasti otsikoitu Natsisymbolien julkinen käyttö on lain harmaata aluetta.

Tuossa uutisessa taivastellaan Pravdan julkaisemaa – edelleen varsin provosoivaa – kuvaa natsisymboleihin sonnustautuneista pikkutytöistä Helsingin Asema-aukiolla. Penaali Teppo Moision mukaan kuva järkytti monia Helsingin Sanomien lukijoita tiistaiaamuna.

Näin zuurnalistimme olivat saavuttaneet erään tavoitteen – ihmisten järkyttämisen asioiden liioittelulla, pelottelulla ja kontekstista irti repimisellä. Suoraan erään V.I. Leninin oppien mukaisesti.

Kaiken jeesustelun ja sooseilun jälkeen kyseisessä uutisessa todetaan sitten kuitenkin, että voimakkaasti muukalaisvihamielisten symbolien avoin käyttö julkisella paikalla voi olla sopimatonta, mutta laitonta se ei Suomessa ole.

Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio Helsingin yliopistosta toteaa hyvin selvästi, että laillisuusperiaatteen mukaan natsisymbolien käyttö on sallittua, koska sitä ei ole suoraan kielletty.

Penaalimme Moisio yrittää tämänkin kuitenkin hakea tässä uutisessa tukea valtakunnaninkvisiittori Mika Illmanilta. Ilman keskittyy näpräämään T-paitoja.

Illman muistelee, että vuonna 1990 torikauppias tuomittiin sakkoihin ”Suosi suomalaista, potki pakolaista” -paitojen myynnistä. Vuosituhannen vaihteessa joensuulaiset skinheadit saivat tuomion vastaavassa tapauksessa.

Pelkän natsisymbolin käyttö julkisella paikalla ei kuitenkaan riitä Suomessa kriminalisoidun ”tiedonannon levittämiseksi”, toteaa myös Illman.

Nuotio toteaa myös, että lain lisäksi oikeuskäytäntö vaikuttaa siihen, mikä käytännössä on tuomittavaa ja mikä ei. Hän ei kuitenkaan lähtisi venyttämään nykyisten lakien tulkintaa, etenkään kun toisella puolella vaa’assa on sananvapauden rajoittaminen.

Moniarvoisessa yhteiskunnassa rikosoikeudella ei voida lähteä torjumaan kaikkia epämiellyttäviä ilmiöitä

muistuttaa Nuotio, ollen täysin eri kannalla Illmanin ja hänen kyseenalaisten virkatoimiensa kanssa.

Demokratian halveksuntaa

Mielenkiintoiseksi asian tekee näinkin mitättömän – ja laillisen – asian käsittämätön paisuttelu sekä selkeä yritys vaikuttaa oikeuskäytäntöön.

Tästä kokonaisuudesta on luettavissa myös nykyisen vasemmiston demokratiaa halveksiva asenne.

Tunnettu sosialidemokraatti Paavo Lipponen arvosteli varsin kovalla kieltä käyttäen vasemmiston tapaa sivuuttaa demokraattiset pelisäännöt. Varsinkin silloin, kun vastustajan mielipide ei ole ns. oikea. Tämä kirjoitus julkaistiin jokin aika sitten Suomen Kuvalehdessä

Lipposen väite tulee todistetuksi erittäin hyvin tässä valtamediamme masinoimassa uutisessa ja siihen liitetyssä ja paisutetussa keskustelussa.

Summa summarum: jos olen vasemmistolainen ja ja ajattelen ns. oikein, minulla on oikeus määritellä koko se lainsäädäntö mitä noudatan vain ja ainoastaan sen perusteella mitä itse pidän oikeana.

Saan rikkoa toisen ihmisen kotirauhaa sekä henkilön koskemattomuuden- ja omaisuudensuojaa, jos hän on eri mieltä kanssani.

Vasemmistolaisuus pyhittää keinot ja demokratia on ainoastaan keino alistaa toisinajattelijat ja väärään sosiaaliseen viiteryhmään syntymään sattuneet. Vasemmistolaisuus ja siihen liittyvä sosialismi perustuvat lähtökohtaisesti kateuteen, ihmisoikeuksien alistamiseen yhteisön orjuuden alle ja yksityisen ihmisen omaisuuden varastamiseen.

Nykyisen HS:n omistajatahon kannattaisi ehkä hieman avata silmiään ja heräillä rahakasansa päältä. Rengit ja piiat ovat aktiivisesti tekemässä vallankumousta ja sosialisoimassa Suomea – ja sen mukana myös omistajan rahasampoa.

Tämä on toisaalta ymmärrettävää – nämä vaippavasemmistolaiset kun eivät muista mitään Neuvostoliitosta eivätkä reaalisosialismin kauhuista.

Tästä lähtökohdasta katsoen, olisi äärimmäisen tärkeää opettaa historian totalitaristista järjestelmistä myös virallisen totuuden ulkopuoliset asiat.

Silloin ne menettäisivät kiinnostavuutensa – toisin kuin HS:n nykyinen toimitus toivoo.

Lähteet: HS, US, Suomen Kuvalehti


Site Meter

(Ajankohtainen uusinta vuodelta 2008)

Palasin viikonlopun jälkeen takaisin lento-, liikenne- ja ympäristömelun täyttämään Helsingin keskustaan maaseudulla vallitsevan luonnonrauhan keskeltä. Kävelin eilen aamulla jalkakäytävää pitkin töihin – sää oli mitä mainioin. Kaikki olisi ollut täydellistä, mutta turvallisuus järkkyi melkein välittömästi käppäilyni aloitettuani. Pari kolme periaatepyöräilijää oli päättänyt pilata maanantaiaamun kymmeniltä tuhansilta kaupunkilaisilta.

Astuttuani pari metriä jalkakäytävällä takaani kuului karjunta ”tie auki”. Käännyin ja sain juuri ja juuri väistettyä – jalan kulkevana ja jalkakäytävää käyttävänä – vartalonmukaiseen kokovartalokondomiin ja täys´alistaja-laseihin sonnustautuneen, julmannäköisen, jalkakäytävää pitkin kaahanneen vauhtihirmun. Tämä tapahtui vain nipin napin ilman tuon vauhtihirmun ohjastaman kumi- ja metallihirviön alle jäämistä.

Seuraavassa kadunkulmassa seurasi välitöntä jatkoa saman aiheen parissa. Noin satakiloinen – monikulttuurisen outfittiin sonnustautunut – kukkahattutäti pyöräili ihqun pinkiksi maalatulla (ja ilmeisesti vain maalilla kasassa pysyvällä) antiikkipyörällään melkein päälleni. Kulman takaa vasemmalta ja jalkakäytävällä. Vahingoittumattomuudestani saan kiittää edellisen viikonlopun metsästystapahtumia ja niiden adrenaliinin kautta aiheuttamaa valveillaoloa ja tarpeeksi nopeaa refleksitoimintaa.

Jotta aamu olisi ollut täydellinen, lähes tienpinnalla kiitävä ja makuuasennossa poljettava mikä-lie, puikkelehti torvi soiden jalankulkijoiden jaloissa ja täräytti jalkakäytävältä suoraan liikenteen sekaan. Tämä esitys sai aikaan paniikkijarrutuksia. Autoilijoiden refleksien vuoksi kolareilta, yliajoilta ja muilta onnettomuuksilta vältyttiin – täpärästi.

Unohtamatta aikaisempia kokemuksia. Olen kerran kävellyt kaikessa rauhassa ravintolan terassin ohi kun päälleni on ajanut takaapäin terassilta (polkupyöräillen) poistumassa ollut rastatukkainen viherhihhuli – tai mikä lie soosipää. Kännissä kuitenkin kuin apina.

Minun mielestäni kaupunkipyöräily on tarpeetonta ja ympäristölle vaarallista. Liian monet täysin edesvastuuttomat ja riittämättömillä pyöräilytaidoilla varustetut keskustan kauhut pitää saada pois urbaaneista keskustoista vaarantamasta lainkuuliaisten kansalaisten turvallisuutta. Pyöräily kuuluu maaseudulle – ei kaupunkeihin.

Tulee verrata toisiinsa kaupunkipyöräilijöiden ja kaupunkipyöräilystä kärsivien etuja ja ratkaista asia vaikka äänestämällä. Tiheästi asutuilla seuduilla pyöräilijät taitavat hävitä äänestyksen.

Asiaan on olemassa myös vaihtoehtoisia ratkaisuja – siinä tapauksessa, että kaupunkipyöräily päätetään kuitenkin vaarallisuudestaan ja ympäristölle haitallisuudestaan huolimatta sallia taajamissa.

1. Taajamassa käytettävän polkupyörän nopeus rajoitetaan teknisin välinein 5 km:iin tunnissa. Lisäksi jokaisen kaupunkipyöräilijän edessä tulee kulkea punaista lippua heiluttava varoittaja – jalkaisin.

2. Taajamassa käytettävä polkupyörä määrätään rekisteröitäväksi, pakollisen liikennevakuutuksen piiriin ja vuosikatsastettavaksi kerran vuodessa.

3. Taajamassa käytettävän polkupyörän kuljettajalta vaaditaan ajotutkinto sekä voimassa oleva ajokortti.

Villi veikkaukseni on, että näillä toimenpiteillä saataisiin nykyinen pyöräilyterrori kummasti kuriin. Ja jos nämä toimenpiteet eivät ole riittäviä, voisimme mahdollisesti harkita vihervasemmistolaiseen perinteeseen kuuluvia gulageja ja muita uudelleenkoulutusleirejä oikean pyöräilyasenteen luomiseksi ja varmistamiseksi.

Taajamassa käytettävien polkupyörien kuljettajiin voisi myös soveltaa ns. Cronbergin mallia.

Taajamapyöräilyyn sovellettuna Virheet De Rödan paikallisosaston olisi hyvä tietää, että kaupunkipyöräilijäyhteisö on riittävän monimuotoinen. Sen tulisi tarkastaa puolivuosittain, että pyöräilylupalistalta löytyy eri sukupuolia, eri ikäryhmiä, kieliä, perhetaustoja, etnisiä taustoja, sukupuolista suuntautumista, vammaisuutta, vakaumusta ja uskontoja.

Ja kun muistetaan myös periaate en ota, jos ajan (edes höpö-höpöheinää… 😉 ), luulisi turvallisuuden keskustassa nousevan korkealle pilviin.

 


Site Meter

 

Näytelmä osui sieluuni. Miten lapset voivatkin olla niin vilpittömiä ja vastaanottavaisia? Tuollaisia mekin olimme. Taistolaisopettajamme soitti kitaraa ja me oppilaat lauloimme rauhasta ja kansojenvälisestä veljeydestä. Muistan kuinka antaumuksella veisasin lempilauluani ”Seis sotilas, kuule sotilas, rauhaa myös aikuiset kaipaa. Paistaa aurinko aina, taivas kirkas on aina, elää saa äiti aina elää saan minä myös”. Laulun sanat ja sävel synnyttivät tunteen oikealla asialla olemisesta ja tulevaisuuden uskosta.

Nyt niin kaukainen 70-luku oli yhteisöllisyyden aikaa. Peruskoulu keräsi kaikki lapset yhteen sosiaaliseen taustaan katsomatta. Toki oppilaat tiesivät toistensa perhetaustat, mutta eivät ne vaikuttaneet kaverisuhteisiin. Aamuisin marssimme pituusjärjestyksessä aamuhartauteen veisaamaan virttä ja kuulemaan Sanaa. Viikottain hammashoitaja muisti meitä fluoripurskutuksin. Nyt koulu ei ole niin selvästi kansalaisten kasvattamisväline. Samalla yhteisöllisyyden ja tasa-arvon ihanteet ovat haalistuneet.

Päivi Lipponen US:n vaaliblogissaan.

Ainoat asiat mitä tästä idyllistä näyttävät puuttuvan, ovat pienoiskokoiset AK-47:t, polkutankit, sotilasparaatit ”rauhan” edistämiseksi ja pioneerihuivit. Muuten Päivin aika-multaa-muistot ovat kuin suoraan DDR:läisestä todellisuudesta 1970-luvulta.

Päivi näyttää olevan poliittinen vesimeloni.

Jk. Tiedän – toistoa, mutta oli ihan pakko kommentoida uudestaan – etenkin US:n blogissa käydyn keskustelun jälkeen…

Päivi Lipponen kirjoittaa varsin usein asenteellista ja totuutta aika rajulla kädellä murjovaa roskaa – julistaen sen kuitenkin ajoittain yleisobjektiiviseksi totuudeksi. Hän esiintyy yleensä vasemmistolaisten medioiden – kuten Totuuden ja Demarin palstoilla. Yleisvasemmistolainen touhutätimme on tunkenut itsensä nyt myös Uusi Suomi-verkkojulkaisun vaaliblogeihin.

Ja mitä jännää Päivi onkaan sitten kirjoittanut?

Se selviää tästä (oheistan koko tekstin jälleen tänne, koska näillä on taipumus kadota nettiavaruuden syövereihin):

Säädyt sulkeutuvat
23.8.2008 10.09 | Lipponen | Yleistä

Taivallahden koulussa vietettiin 50-vuotisjuhlaa. Koulun historiaa käytiin läpi pienoisnäytelmien avulla. Tyttäreni luokan näytelmänä oli äidinkielen tunti 70-luvulla. Opettaja -venäläinen ruusuhuivi harteillaan kysyi mikä oli sadun aihe. Tyttäreni vastasi: “Pikkutyttö, vesipuhveli ja Vietnamin sota.” Pieni poika viittasi: “Opettaja lauletaan taas maailmanpelastuslauluja” Satu keskeytyi ja kirkkaat lasten äänet helätivät soimaan kuinka aseista pitäisi tehdä leluja maailman lapsille.

Näytelmä osui sieluuni. Miten lapset voivatkin olla niin vilpittömiä ja vastaanottavaisia? Tuollaisia mekin olimme. Taistolaisopettajamme soitti kitaraa ja me oppilaat lauloimme rauhasta ja kansojenvälisestä veljeydestä. Muistan kuinka antaumuksella veisasin lempilauluani “Seis sotilas, kuule sotilas, rauhaa myös aikuiset kaipaa. Paistaa aurinko aina, taivas kirkas on aina, elää saa äiti aina elää saan minä myös”. Laulun sanat ja sävel synnyttivät tunteen oikealla asialla olemisesta ja tulevaisuuden uskosta.

Nyt niin kaukainen 70-luku oli yhteisöllisyyden aikaa. Peruskoulu keräsi kaikki lapset yhteen sosiaaliseen taustaan katsomatta. Toki oppilaat tiesivät toistensa perhetaustat, mutta eivät ne vaikuttaneet kaverisuhteisiin. Aamuisin marssimme pituusjärjestyksessä aamuhartauteen veisaamaan virttä ja kuulemaan Sanaa. Viikottain hammashoitaja muisti meitä fluoripurskutuksin. Nyt koulu ei ole niin selvästi kansalaisten kasvattamisväline. Samalla yhteisöllisyyden ja tasa-arvon ihanteet ovat haalistuneet.

Luin professori Laura Kolben ja tohtori Katariina Järvisen kirjan “Luokkaretki hyvinvointiyhteiskuntaan”. Kirjassa tarkastellaan suomalaista luokkayhteiskuntaa omine tyypillisine arvoineen. Vaatimattomista oloista syntyisin oleva Järvinen pääsi Helsingin yliopistoon, jossa tutustui ylemmän keskiluokan lapsiin. Järvinen puhuu oman elämänsä kautta kuinka yhteiskunnan rakenteet uusintavat luokkayhteiskuntaa. Edelleen yliopistojen opiskelijoista valtaosa tulee akateemisista perheistä. Kirjoittajien viesti on se, että Suomi on edelleen luokkayhteiskunta. Siitä puhuminen on kuitenkin tabu. Ihmiset haluavat elää tasa-arvon illuusiossa.

Opettajana ja tutkijana olen pohtinut omia koulustvalintojani. Olin oppilas, joka uppoaa luokkaan. Kotonani ei puhuttu oppikouluun pyrkimisestä. Olin onnekas 10-vuotiaana siirryin peruskouluun eikä kukaan kysellyt ammatinvalintani perään. Lukion jälkeen vanhemmilleni oli tärkeintä, että hankin itselleni ammatin.

Nykyisin meillä on esiopetus, peruskoulu, erityisopetus, valinnan vapaus, huippuopettajat, hienot oppimisympäristöt ja lähes ilmainen jatkokoulutus. Silti 10 prosenttia ikäluokasta jättää opintonsa peruskoulun varaan ja merkttävä osa ammattikoulun aloittaneista keskeyttää tutkintonsa. Arvioidaan, että Suomessa on peräti 30 000 kadonnutta lasta eli nuorta, jotka ovat kadonneet tilastoista peruskoulun jälkeen. He eivät opiskele mitään tai osallistu työelämään.

Löytyykö ratkaisu ilmaisesta varhaiskasvatuksesta tai oppivelvollisuuden pidentämisestä 17-vuoteen, joita molempia demarit ovat ehdottaneet.

Peruskoulun merkitys oli siinä, että se pyrkii tasoittamaan sosiaalisen taustan merkitystä lapsen koulutusvalintoihin. PISA -tutkimus osoittaa, että näin on todella tapahtunut. Valitetavasti edelleen tutkimukset todistavat, että lasten oppimismenestys korreloi lapsen sosiaalisentaustan kanssa ei lahjakkuuden kanssa. Lahjakas oppilas köyhästä perheestä ei pärjää koulussa niin hyvin kuin häntä hieman heikompi oppilas vauraasta perheestä.

Opettajana minun on vaikea uskoa, että ihmisten välillä olisi suuria oppimiskykyeroja. Erot löytyvät kyvystä sitoutua, keskittyä ja motivoitua. Oleellisempia oppimisen ja koulutsvalintojen kannalta ovat lasten ja nuorten sosiaaliset erot. Entistä enemmän nuorten koulutusvalinnat korreloivat vanhempien varallisuuden kanssa. Perheiden valveutuneisuus ja uskonvalanta vaikuttavat merkittävästi nuorten koulutusvalintoihin. Kun 70-luvulla säätyrajat murtuivat, nyt koen säätyjen sulkeutuvan.

Tohtori Marjo Vuorikoski toteaa, että oppilaat tulevat erilaisista oloista ja perheet antavat heille kovin erilaiset eväät koulunkäyntiin. Hänen mielestään koulukeskustelussa pitää nostaa esille sosiaalisen taustan vaikutus koulumenestykseen. Vuorikosken mielestä koulua pitäisi uudistaa ottamalla paremmin huomioon oppilaiden erilaisuus ja lähtökohtien erot.

Olin kauan sitten radio-ohjelmassa ikäiseni miehen kanssa. Hän oli Kontulasta ja minä olin asunut lapsuuteni Länsimäessä, naapurilähiössä. Mies oli käynyt lukion jälkeen Kauppakorkean ja saanut stipendin toista tutkintoa varten Yhdysvaltoihin. Ohjelmassa hän vaati ilmaisen yliopistokoulutuksen lakkauttamista. Sanoin kaverille, että miten voit moista vaatia, kun itse olet suurin hyötyjä. Mies meni mietteliääksi ja totesi, että monet hänen kavereistaan eivät olleet enää edes elossa. “Silti ilmainen koulutus tulee liian kalliiksi yhteiskunnalle.”

Miten ihminen, joka on saanut järjestettyä lapsensa eliittikoulu SYK:iin voi kirjoittaa noin punaista uusvasemmistolaista luokkasodan kiihotusta?

Huoh… 😦

Mikään ei näköjään muutu – ainakaan parempaan suuntaan – Päivin kohdalla. Olen aikaisemminkin kommentoinut hänen aikaisempia älynväläyksiään.

Tosin tämä edustaa myös samaa ajattelutapaa, jonka koko kansan presidenttimme lohkaisi kuukauden sammakkona suustaan viime viikolla. Hänhän istui Pekingin olympialaisissa kannustamassa ja tukemassa Kiinan kansantasavallan diktatuuria, ihmisoikeusrikkomuksia ja teräskomentoa. Hän osoitti – jälleen kerran – todellisen luonteensa ehdottamalla kouluihin lisää pakkopullaa lauantaipäiviksi.

Syyksi Tarja Halonen ilmoitti nuorison huonon kunnon. Kunnon vasemmistolainen uskoo pakon autuaaksi tekevään voimaan. Nykyiselläkin toteutuksella koululiikunta aiheuttaa päinvastaisen tuloksen, kuin mitä opetustavoitteissa haetaan. Nykyinen liikuntakasvatus luo ja syventää inhoa liikuntaa kohtaan – sen tavoitteena olisi kannustaa läpi elämän kestävään liikuntaharrastukseen ja iloon.

Liikunnan iloa haetaan vapaaehtoisesta toiminnasta ja perheen piiristä. Tämän kaiken Halonen haluaisi kieltää ja ehkäistä viemällä perheiltä lauantaiden ja kahden päivän viikonloppujen vapaan ja yhteisen ajan – perusvasemmistolaiseen kontrollointi- ja pakotustyyliin.

Nämä tapaukset ja kommentit ovat kuitenkin läpinäkyvyydessään ja tietyissä ristiriitaisuuksissaan vain pinnalle pulpahtaneita esimerkkejä vasemmistolaisesta nykymenosta. Ainakin minusta varsin ikävä katsella Suomen nykyistä kehitystä.

Suomen kansan tuhoamisrintaman foliohattuosasto kukkahattutäteineen on huonossa kansallisessa itsetunnossaan pilkkaamassa ja purkamassa kaikkea sitä, mitä edelliset sukupolvet rakensivat ja vaalivat.

Samaan aikaan vasemmisto uhoaa luokkasotaa, unohtaen kaikki historian opetukset.

Tämä kuvaa tosin varsin selvästi vasemmiston ideologiaa. Pasifismi oikeuttaa (luokka)sotaan ja väkivaltaan, kunhan kohde on porvari. Eikä tuo ole mikään ihme. Kun SDP:nkin pohjana oleva sosialismi otetaan preparaattipöydälle ja avataan, totuus tulee entistä selvemmin esiin.

Tämänkaltainen vasemmistolaisuus perustuu kateuteen ja väkivallan voimalla toisen ihmisen omaan koskemisen (omankäden)oikeuteen. Yhteisöllisyys on hyvin suppeaa ja rajoittunutta vasemmistolaisittain. Se koskee lähinnä nomenklaturan yhteisten etujen ajamista periaatteella toveria ei jätetä. Muut pärjätköön miten taitavat.

Päivi Lipposen ja Tarja Halosen tahoillaan erinomaisesti esiin nostama yleisvasemmistolainen maailmankatsomus lukee yksilön yhteiskunnan omaisuudeksi. Vasemmistolainen yhteiskunta tarvitsee yksilöä tekemään palveluksia itselleen. Se ohjaa ja valvoo sitä, kuinka yksilö saadaan alistettua työmuurahaiseksi työmuurahaisten joukkoon – tarvittaessa turvallisuuspoliisin, pakkokeinojen ja keskitysleirien avulla.

Toivottavasti äänenpainot vasemmalla rauhoittuvat kohtuullisen nopeasti. Nimittäin, jos luokkasotakiihotus jatkuu ja yltyy, olemme matkalla vuoden 1918 toisintoa.

Ja sitähän ei kukaan täysjärkinen ihminen halua.


Lähde: US

Jokainen, joka on yhtään seurannut nykyistä kehitystä, ymmärtää varmaan sen, että eräät ihmiset pyrkivät muuttamaan nykyisen Suomen aivan toisenlaiseksi.

Kun katsoo nykyisen hallituksen äherrystä EU:n mallijäsenyyden, kähminnän ja henkilökohtaisten etujen ajamisen, NATO-jäsenyyden, maahanmuuton kasvattamisen ja yhteiskunnan monikulttuurisoinnin rintamilla, asian pitäisi olla varsin selvä. Kun tähän kehitykseen lisää vielä sen propagandan, jota monopoliasemassa olevat mediatalot – kärjessä Sanoma-WSOY ja Yleisradio – työntävät tuuteistaan ulos, kuva kirkastuu entisestään.

Suomi muutosten virrassa

Nykyhallitus – ja eräät muutkin ryhmät – pyrkivät lakkauttamaan nykyisen kansanvaltaisen kansallisvaltion ja korvaamaan sen yleiseurooppalaisella – harvojen hallitsemalla – monikulttuurisella liitovaltiolla.

Rahapiirit pyrkivät siihen tuoton maksimoimisen, herra-aseman pönkittämisen, halvantyövoiman ja jatkuvan talouskasvun vuoksi, duunariporvarit (ja – demarit) minulle käsittämättömistä syistä ja vihervasemmisto saadakseen viimeinkin aikaan utopian nimeltään kaikkien maiden proletaarit yhtykää.

Kärsijänä ja maksajana olemme me – suomalaiset normivirtaset.

Tässä pelissä tavoitteena on se, että kapitalistit saavat lisää rahaa ja uuden puoliorjatyöluokan maahanmuuttajista, puoluekirjaporvarit ( ja -demarit) näennäistä arvovaltaa EU:ssa sekä näennäistä valeturvallisuutta NATO:ssa ja vihervasemmisto monikulttuurisen Suomen.

Hintana on huoltosuhteen kasvaminen sietämättömäksi, verotaakan kaatuminen yhä harvempien maksajien niskaan, todellinen rasismi, turvattomuus, väkivalta, vähemmistöjen vaatimuksesta perverssiksi muuttuva yhteiskunnallinen moraali, eri etnisten ryhmien keskinäinen taistelu ja kilpailu vähenevistä etuuksista, palvelujen romahtaminen, yhteiskuntarauhan tuhoutuminen ja lopuksi koko Suomen ja suomalaisten katoaminen maailmankartalta.

Ja sokerina pohjalla – tämä kehitys maksatetaan meillä; normivirtasilla.

Yhdestoista hetki

Nyt alkaa olemaan viimeinen hetki tehdä asioille jotain – ennen kuin on myöhäistä.

Uusin – tosin samaa kehityskulkua ja sen karua logiikkaa noudattava – kehityssuunta oli havaittavissa Helsingissä Tony Halmeen eduskuntaseikkailun jälkeen.

Halme herätti nukkuvat ja syrjäytyneet uurnille – ja petti heidät. Helsinkiläisittäin seurauksena oli se, että menee todella pitkään, ennen kuin nämä suomalaiset luottavat kenenkään poliitikkoon – jos luottavat enää koskaan.

Ja se oli vasta alkua – jatkoa seuraa.

Satakunnan Kansan teettämä kyselytutkimus kertoo, että vaalirahakohu on vähentänyt suomalaisten äänestysintoa kuntavaaleissa . Eniten kohu on vaikuttanut matalasti koulutettuihin, joista joka neljäs kokee äänestysintonsa hiipuneen kohun myötä. Vastaavasti korkeakoulutettujen äänestysinto on piristynyt.

”Keskustapuolueesta lähtenyt kohu tuntuu lopulta kääntyvän oikeistopuolueiden eduksi, kun vasemmistopuolueiden äänestäjät eivät lähde uurnille”,

sanoo valtio-opin emeritusprofessori Tuomo Martikainen Satakunnan Kansalle.

Tuon tutkimuksen mukaan yli kolmannes suomalaisista haluaa kaiken vaalirahan julkiseksi. Vähiten avoimuutta kaipaavat keskustan ja kokoomuksen kannattajat, eniten oppositiopuolueiden kannattajat.

Valta vaikuttaa

Vallanpitäjät – tällä hetkellä Keskusta ja Kokoomus – ovat tyytyväisiä status quohon ja haluavat salata nykyiseen kehitykseen johtaneita asioita. Toisaalla vihervasemmisto itkee tyytymättömyyttään ja vaatii – nyt oppositiossa ollessaan – avoimuutta.

Juuri siihen saakka, kun he saavat taas vallan kahvasta kiinni.

Vaalirahasotkua pyykätessä vasemmiston osuus asiaan on jäänyt hieman turhan paljon taustalle. Tämä avoimuutta nyt huutava oppositiolauma ei todellakaan ole niin puhdas ja pulmunen, kuin se haluaa esittää.

Pitkään tiedetty salaisuus on se, että ay-liike on tukenut mieleisiään (tai sellaisiksi katsomiaan) vasemmistoehdokkaita voimakkaasti myös rahallisesti. Tämän lisäksi vasemmistolla on ollut Kehittyvien Maakuntien Suomea vastaavia rahanjakokoneita.

Vasemmistoliitto – ihan esimerkkinä – on keskittänyt ammattiliitoilta tulevaa vaalirahoitusta varsin rajoitetulle ehdokasjoukolle. Rahavirrat on ohjattu erilaisten yhdistysten kautta, eivätkä ay-järjestöt ole näin ollen joutuneet esiintymään suoranaisina vaalirahoittajina.

Järjestelmä on toiminut vuodesta 1995 asti, ja sen kautta on jaettu suuria tukiaisia. Suurimpien tukisummien saajat ovat Outi Ojala, joka sai 38 000 euroa eurovaalikampanjaansa 2004, viime vuoden vaaleissa varaedustajaksi pudonnut Matti Kauppila 27 000 euron potilla ja puolueen puheenjohtaja Martti Korhonen 22 000 eurolla.

Matti Huutola ja Mikko Immonen saivat kumpikin tukea 20 000 euron edestä, ja Claes Anderssonia tuettiin 15 000 eurolla.

Aiemmin rahaa jaettiin Punajuuri ry:n ja Rakentajien vasemmistoyhdistyksen kautta. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa vaalitukiyhdistyksenä toimi Ohjelmatyö ry.

Ilta-Sanomien mukaan Vasemmistoliiton johto päätti, kenelle tukirahaa annetaan.

Puoluesihteeri Sirpa Puhakka ei ottanut IS:n haastattelussa kantaa siihen , kuka asiasta päätti. Hän sanoi, että nykyisellä järjestelmällä ei voida jatkossa jakaa rahoja.

”Haluamme vaalirahoituksesta mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää”

Ainakin siihen saakka, kun olette jälleen vallankahvassa. Puhakan selittely kulminoituu oikeastaan seuraavaan lauseeseen:

”Ay-liikkeeltä tulleen rahan osalta on kyse moraalista ja eettisyydestä. Siinä ei ole ollut mitään laitonta.”

Ei tietenkään – eihän rahan saaminen poliitikkona ole laitonta. Tosin sen pitäisi olla sitä. Kun kaikella todennäköisyydellä tässäkin asiassa käy niin, että sitä ei saada laittomaksi, se pitää saada ainakin avoimeksi ja mahdollisimman läpinäkyväksi.

Tässä kuvioon astuu mukaan ns. kansalaismedia.

Kun virallinen media kulkee kiltisti vallanpitäjien talutushihnassa, ainoa vallan vahtikoira on nykyään juuri kansalaismedia. Jos olette huomanneet myös kaikki tekoradikaalit piiri – kuten prekariaatti ja anarkistit – on pystytty valjastamaan vallanpitäjien rattaiden aisoihin vetämään tätä kulkuetta kohti globaalia ja monikulttuurista, (näennäis)vapaata Uutta Uljasta Suomea.

Hei Anarkoantit ja -akuliinat! Teitä on kusetettu. Ja huolella.

Tämä on muuten se todellinen syy, miksi vallanpitäjien kannalta kiusallista ja virallisesta poliittisesta agendasta poikkeavaa internetkeskustelua pyritään erilaisin tekosyin sensuroimaan.

Kyse on kuitenkin loppupelissä vallasta.


Kansa vaihtoon!

Tämä tavoite näyttäisi lyhyellä tähtäimellä olevan kaikkien kolmen ryhmän etujen mukaista. Se kuka pääsee tässä niskan päälle on tietysti se, jolla on valtaa. Vallalla on ollut taipumus aikojen alusta seurata joko väkivaltaa ja voimaa tai rahaa – tai joissain tapauksissa kumpaakin.

Kun vasemmisto siirtyy väkivallasta rahan käyttäjäksi, se ei ole enää vasemmistoa. Siinä asia mitä kannattaa miettiä myös duunaripiireissä.

Pienenä lisämausteena asiassa on ns. Närpiö-ilmiö. Närpiössä on onnistuttu korvaamaan hankalat suomenkieltä puhuvat finnejävlat nöyrillä maahanmuuttajilla. Näille opetetaan myös kansalliskieltämme – eli ruotsia. Näin saadaan (tosin keinotekoisesti, mutta kuitenkin) nostettua edes alueellisesti ruotsinkielisen väestön määrää. Projektia voidaan tulevaisuudessa laajentaa myös muualle perinteisille ruotsinkielisille alueille – kuten Sallaan tai Kuhmoon.

Pidemmällä tähtäyksellä suomalaisuus katoaa ja viimeinen – suomalainen – sammuttaa valot.

Lähteet: Satakunnan Kansa, STT, IS, HS


Site Meter

Iltalehti
Ministeri Astrid Thors kiitteli alaistensa raporttia Romanian kerjäläisten saapumisesta Suomeen.

Kirjoitin pari päivää sitten kerjäläisongelmasta ja maanmuuttoministeri Astrid Thorsin asettaman ns. työryhmän puuhastelusta kyseisen asian parissa. Saman päivän Iltalehti käsitteli myöskin tätä samaa aihetta pääkirjoituksessaan:

Pääkirjoitus 12.7.2008:
Kerjäläispulmaa hyssytellään

Vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa on tuonut monien etujen rinnalla myös ongelmia. Niihin on lukuisissa maissa puututtu jo tiukasti. Sen sijaan sisäministeriön raporttia kerjäläisyydestä leimaa suomalainen hyväuskoisuus, vaikeuksien vähättely sekä pyrkimys olla EU:n mallioppilas myös kuvitellussa suvaitsevaisuudessa.

Ongelman suuruus on suhteellinen. Suomessa lienee vain vajaat sata kerjäävää Romanian romania, mutta heihin törmää helposti Helsingin keskustassa. Jo viime vuonna romanialaiset syyllistyivät Suomessa 1 157 rikokseen, lähinnä varkauteen – siis kolmeen rötökseen vuorokaudessa. Romanialaiset ovat pysäyttäneet autoja maanteillä ja vaatineet uhkaillen rahaa.

Romanien asema on monissa maissa surkea. Kun rutiköyhässä Suomessa oli jo 1700-luvulla kattava väestörekisteri, moni Romanian romani elää yhä minnekään kirjaamattomana ja vailla mahdollisuutta esimerkiksi koulutukseen. Romania otettiinkin EU:n jäseneksi liian varhain. Kiistelty Turkki on monissa suhteissa sen edellä.

Tulo Suomeen ei kuitenkaan auta hiukkaakaan Romanian romaneja, vaikka ah, niin avarasydäminen Astrid Thors ei tohdi edes neuvoa olemaan heittämättä lanttia kerjäläiselle. Millä rahoilla rutiköyhät romanit edes Suomeen saakka matkustavat?

Kerjäläiset eivät ole ainoita, joiden selityksiä sinisilmäiset suomalaiset ovat uskoneet. Taannoin hyysättiin ”elämäntapaintiaaneja”. Tänä kesänä siedettiin hämmästyttävän kauan irlantilaisia kulkureita, jotka terrorisoivat leirintäalueita ja tappoivat Tampereella puistolintuja. Muuan naivistiryhmä auttaa Romanian kerjäläisiä majoittumaan.

Maahantuloa ei voi EU-kansalaisilta kieltää, mutta kaikkien on elettävä Suomessa siivosti. Työryhmä vieroksuu kuitenkin niitäkin keinoja, joita jo on esimerkiksi lasten suojelemiseksi.Kaiken asioihin puuttumisen varoitetaan ajavan kerjäläiset rikosten tielle. Kerjääminen on kielletty monissa EU-maissa – ja oli Suomessa 1980-luvulle saakka. Tähän on syytä palata samalla, kun tuetaan kestävin keinoin romanien asemaa kaikkialla.

Minulla ei ole tähän oikeastaan mitään lisättävää.

Kommenttitasolla haluan kuitenkin vielä kertoa oman henkilökohtaisen mielipiteeni. Tämä juttu ns. työryhmineen haisee kuin kolme päivää vanha kala mätäkuussa. Kun Astrid kiittelee alaistensa kyhäilemää raporttia Romanian kerjäläisten saapumisesta Suomeen, olen lähes varma, että se ei tarkoita mitään hyvää kansanvaltaisuuden tai enemmistön mielipiteen kunnioittamisen kohdalla.

Porvarihallituksen suurin paradoksi on sen epäisänmaallisuus. Punamulta-, sateenkaari- ja sinipunayhdistelmät ovat olleet kaikki jollain tavoin epäkelpoja ja huonosti isänmaan etua – ja sen kautta suomalaisten etua – palvelevia.

Epäisänmaallisuuden viimeaikainen pohjanoteeraus on kuitenkin nykyinen porvarihallituksemme. Kokoomuksella on ollut liian kiire nuoleskella EU:n takamusta ja ajaa – vastoin kansalaisten enemmistön mielipidettä – Suomea vanhentuneeseen ja ainoastaan imperialismia palvelevaan NATO:on. Kokoomus voisi minun puolestani unohtaa nimestään kansallinen – tai ainakin muuttaa sen muotoon epäkansallinen.

Keskusta on puolestaan nykyisessä hallituksessa keskittynyt pääasiassa kähminnän jälkien peittelyyn ja positiivisen julkisuuskuvan rakentamiseen – unohtaen Paavo Väyrystä lukuun ottamatta Suomen ja suomalaisten kokonaisedun

Tämä on mahdollistanut RKP:n ja Virheet De Röda:n käynnistämän ja voimalla ajaman monikulttuurisuus- ja maanmuuttokampanjan. Hieman yllättävää asiassa on se, että halpaa työvoimaa haluavat riistäjät ja maailmantuskaa potevat arvostelukyvyttömät vihervasemmistolaiset ovat löytäneet tässä agendassa toisensa. Tässä touhussa tullee käymään niin, että Suomi monikulttuurisoituu ja muuttuu poikkirasistiseksi helvetiksi, pääoma muuttaa tropiikkiin ja duunarit kärsivät. Vaikka punakorporaatioilla – ja niihin kiinteästi liittyvillä virallisilla vasemmistopuolueilla – on taas oma lehmänsä ojassa, niin toivoisi duunarin edes huolehtivan omasta parhaastaan ja potkivan ns. edunvalvojaansa persuuksille.

Kaiken tämän keskellä Astrid istuu – ajaen omaa agendaansa, kutoen verkkojaan ja tehden maahanmuuttoon liittyviä päätöksiään enemmistön tahdon vastaisesti – alaistensa kanssa…

Tarttisko kenties tehdä jotain, ennen kuin on liian myöhäistä?

Lähteet: IL ,MTV3, YLE, HS


Site Meter


Punakaartilaiset jakamassa ryöstösaalistaan hieman ennen punaisen Tampereen luhistumista 1918.

Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, olen aivan tarkoituksella jättänyt vuoden 1918 tapahtumien kommentoinnin muiden huoleksi. Syy on se, että en halua kaivaa – jo kerran vaivalla – umpeutuneita haavoja uudestaan vereslihalle tai kokonaan auki.

Joillain muilla tuntuu olevan tarvetta siihen… 😦


Punaisten murhaamien uhrien joukkohaudoista kaivettuja ruumiita pestään Kouvolassa 1918.

mannerheim.fi
Punaisten lähtiessään murhaamia vankeja Viipurin lääninvankilassa 1918

Lauantain Hyysärin mielipide-osio sisälsi erään varsin… öhh… sanoisimmeko vaikka yksisilmäisen kirjoituksen samasta aiheesta.

Kristiina Haavisto kirjoittaa asiasta – vahvasti tulipunaisen nostalgian huurruttamien lasien kautta katsellen. Kirjoitus on otsikoitu Punaorvoille olisi syytä esittää anteeksipyyntö.

Katsotaanpa hieman Kristiinan avautumista:

Eki Siivosen mielipidekirjoitus (HS 27. 3.) osoittaa taas, millaisen harhan vallassa vuoden 1918 terrorin suhteen eletään. Hänen mukaansa ne, joiden olisi kuulunut pyytää anteeksi, ovat kuolleet sukupolvia sitten.

Oleellista on, että joukossamme elää vielä niitä, joille anteeksipyyntö tulee osoittaa. Minunkin tuttavapiirissäni näitä on useampia täyttä päätä elossa, punaorpoja.

Pitäisikö punaisten vallananastajien perillisten sitten pyytää vastaavasti anteeksi punaisten murhaamien valkoisten ja puolueettomien ihmisten lapsilta?

Erään tuttavan isän ampuivat valtiovallan Suomeen pyytämät saksalaiset tuttavani ollessa 8-vuotias. Tuttavani isän rikos oli toimia lääkintämiehenä häviölle jäävällä puolella.

Tämän henkilön suurin rikos oli lähteä mukaan aseelliseen kapinaan laillista yhteiskuntajärjestystä vastaan. Jos punaiset eivät olisi nousseet vallankumoukseen, näitä tapahtumia ei olisi koskaan tapahtunut.

Hieman vastaavasti – Kristiinan logiikkaa laajentaen – kuka tahansa rikollinen voisi vaatia rikoksellaan itse aiheutetusta kärsimyksestä anteeksipyyntöä ja korvauksia valtiolta.

Ongelmana on vain se, että se poistaisi pohjan nykyiseen yhteiskuntaamme kuuluvalta regulaatiojärjestelmältä ja sen rikkomisesta seuraavalta rangaistukselta.

Kuten olen todennut, näiden asioiden pitäisi antaa hautautua niistä kärsineiden ikäluokkien mukana ja meidän pitäisi ottaa opiksemme näistä vuoden 1918 tapahtumista niin, etteivät ne toistu enää koskaan Suomessa – eivät suomalaisten kesken, eivätkä kymmenien vähemmistöjen keskuudessa.

Toinen tuttavani jäi punaorvoksi 4-vuotiaana, ja äitiäkin haettiin kahteen otteeseen soppakomppaniassa toimimisesta. Äiti kuoli tuttavani ollessa 5-vuotias. Kummallakin punaorvolla nämä lapsuuden synkät hetket ovat edelleen mielessä.

Isoäitini – sotaan osallistumaton – setä murhattiin 1918 Pietariin pakomatkalla olleen punarosvojoukon toimesta. Nämä herrasväeltä ryöstettyihin naisten hepeneihin ja turkkeihin pukeutuneet rikolliset tappoivat pistimin pistämällä rauhallisen miehen. Tämä siksi, että hän kieltäytyi antamasta kolmannen punaisten suorittaman ryöstön jälkeen perheensä viimeisiä ruokavaroja ja seuraavan kesän vähäistä siemenviljaa.

Murhatyön jälkeen naisväkeä ahdisteltiin, irtaimisto ryöstettiin, pirtin kalusto lyötiin pirstaleiksi ja eräs näistä ns. punasankareista ulosti pisteeksi iin päälle liedelle.

Vain valkoisten joukkojen saapumisen pelko esti ilmeisesti perheeseemme kohdistuneet pahemmat väkivaltaisuudet ja naisten raiskaamisen.

Vastuullisia ei saatu koskaan oikeuden eteen vastuuseen teoistaan – emmekä me ole vaatimassa punikeilta kuitenkaan anteeksipyyntöä kärsimistämme todellisista rikoksista. Vaikka tiedämme varsin tarkasti näiden terroristien ja murhamiesten johtajan:

    Wikicommons
    Murhamies H. Kaljunen

    terijoki.sbp.ru
    Punapäällikkö

Vuoden 1918 nälänhädänkin paheneminen on muuten aika helppo osoittaa näiden punarosvojen syyksi – niin laajaa oli täysin edesvastuuton ns. tuhkatkin pesästä ryöstely näiden rikollisten toimesta.

Mutta annetaanpa Kristiinan jatkaa :

Anteeksipyynnön kohteet löytyvät ja yhtä helpolla myös anteeksipyytäjä.

Se valtiovalta, joka pyysi saksalaiset mukaan kansalaissotaan, sama valtiovalta joka ei huolehtinut kansalaistensa hengen koskemattomuudesta keväästä 1918, vangitsi kansalaisiaan kykenemättä huolehtimaan heidän ruokkimisestaan ja tuomitsi laittomissa tuomioistuimissa. Ja kaiken lopuksi vielä armahti omat laittomuuksiin syyllistyneet terroristinsa.

Nykyhallituksemme on tuon hallituksen seuraaja.

Anteeksi kuinka?

Seuraavaksi Kristiina vaatii ilmeisesti hallitusta pyytämään anteeksi kaikilta muiltakin rikollisilta? No ei tietenkään – nämähän edustavat aivan toista – ja Kristiinan kannalta väärää – luokkaa. Kristiina ilmeisesti jatkaa perinteisellä hirttäkää kaikki porvarit-linjalla.

Mitäpä jos palattaisiin kuitenkin vuoteen 1918-liittyviin faktoihin?

Punaisen terrorin alku liittyi lakkoon 14.-20.11. 1917. Lakon ja sitä seuranneen viikon aikana surmattiin 25 valkoista. Hyvin harva näistä surmantöistä selvitettiin ja murhaajat jäivät pääsääntöisesti rankaisematta tuolloisten – punaisten painostuksen alla – olleiden yhteiskunnallisten olosuhteiden vuoksi.

Punaisten väkivallanteot kohdistuivat helmikuussa sodan jo alettua pääasiassa suojeluskuntalaisiin, jotka pyrkivät pohjoiseen valkoisten yhteyteen tai jotka jäivät kiinni punaisten alueellaan tekemissä selustan puhdistustoimenpiteissä. Myös siviiliväestö joutui lukuisten väkivallantekojen kohteeksi. Näistä osa oli täysin sattumanvaraisia ja järjetöntä julmuutta osoittavia.

Syynä oli yleensä punakaartilaisten ja alempien päälliköiden kurittomuus ja mielivalta. Punaisten johdon ja taistelukyvyn romahdettua alkoi huhtikuun lopussa punaisten suureksi osaksi ilman johtoa jääneiden joukkojen ja myös suurten punaisten siviilipakolaismäärien sekasortoinen pako kohti itää. Paon yhteydessä punaiset syyllistyivät lukuisiin murhiin ja ryöstöihin, joihin kannustimena oli useissa tapauksissa kosto ja vanha kauna. Näihin liittyivät valkoisten vankien järjestelmälliset lähes 160 murhaa Kouvolassa, Korialla ja Viipurissa. Kaiken kaikkiaan punaisen terrorin uhrina sai surmansa 1649 henkilöä.

Valkoisten harjoittama terrori lisääntyi sodan loppua kohden mentäessä. Ominaista terrorille oli kostonomaisuus. Punaisia ammuttiin ennen kaikkea sen jälkeen, kun taistelut olivat päättyneet ja punaiset antautuneet vangiksi. Punaiset vietiin teloitusryhmän eteen paikallisten ja omatekoisten pikatuomioistuinten käsittelyn jälkeen. Erityisesti kenraali Mannerheim pyrki sodan aikana hillitsemään vangiksi joutuneiden punaisten mielivaltaista teloittamista. Valkoisten surmaamien punaisten määrä oli yhteensä noin 8400 henkilöä, joista 364 oli naisia. Sodan jälkeen punaisten asianmukaista tuomitsemista varten perustetuissa valtiorikostuomioistuimissa langetettiin yhteensä 555 kuolemantuomiota, joista 265 pantiin täytäntöön.

Tämä on totuus. Sellainen, jota Kristiina ei kykene – tai itse asiassa halua kyetä – tunnustamaan.

Tässä näyttäisi edelleen olevan se suurin vedenjakaja valkoisen ja punaisen Suomen perintöä ajavissa piireissä.

Valkoisella puolella myönnetään omat virheet ja pyritään hajottamisen sijasta rakentamaan yhteistä tulevaisuutta ja kansallisvaltiota.

Punaisella puolella äänekkäimpinä esiintyjinä on joukko Kristiinan kaltaisia yksisilmäisiä kouhottajia. He eivät pysty – tai halua – näkemään kokonaisuutta. Rakentamisen sijaan heillä näyttäisi olevan kiihkeä halu repiä arpia auki, kostaa, rikkoa, tuhota – ja jopa mahdollisesti kiihottaa uudestaan kansa toisiaan vastaan ase kädessä.

Tällaiset Kristiinat ovat vaarallisia meille kaikille.

Kristiina on muuten myös tätä mieltä:

Kun Saksan liittokansleri Willy Brandt polvistui Varsovan geton muistomerkille vuonna 1970, hän ei saivarrellut sanallakaan, mikä hänen kabinettinsa jäsenten osuus oli kansanmurhaan.

Anteeksipyytäjä oli Saksan hallitus aivan kuten kansanmurhan tekijäkin.

Tämä väite – jos mikä – osoittaa sen, että joko Kristiina pyrkii vastenmieliseen ja törkeään totuuden väärentelyyn ja suoranaiseen valehteluun – tai siten hän ei ymmärrä asioiden todellisuutta.

Willy Brandtin vuonna 1970 suorittamaan toimeen rinnastettava anteeksipyyntö on nimittäin jo tehty.

Sen teki vähän yli kymmenen vuotta sitten Venäjän federaation presidentti Boris Jeltsin. Hän pyysi tuolloin anteeksi meiltä suomalaisilta sitä, kuinka Neuvostoliitto hyökkäsi maahamme ilman syytä vuonna 1939. Hän pahoitteli myös meidän joutumistamme alue- ja ns. sotakorvausryöstön kohteeksi.

Tämä oli kaunis ele Jeltsiniltä – siitä voisi Kristiinakin oppia jotain.

Lähteet: Sotamuseo, Veteraanien perintö, Mannerheim.fi, HS, Heikki Ylikangas, Jaakko Paavolainen, Marko Tikka, Antti Arponen

Jk. Suosittelen – jälleen kerran – kaikkia asioista kiinnostuneita tutustumaan tähän teokseen:

Kommunismin musta kirja

Stéphane Courtois, Nicolas Werth, Jean-Louis Panné, Andrzej Paczkowski, Karel Bartosek, Jean-Louis Margolin: Kommunismin musta kirja. Rikokset, terrori, sorto.

Suomentaneet Kaarina Turtia, Matti Brotherus ja Heikki Eskelinen. Suomalaisen laitoksen esipuheen laatinut Heikki Eskelinen. WSOY: Juva, 2000. 863 sivua.

Eipä muutu
mokuruutu
pesee aivot
aateraivot
jauhaa saavat
uudet kaavat
kylvää saastaa
ihanteemme
isiemme
unohtui jo isänmaa
siitä puhua ei saa.

Oppimatta mitään
katsoo länteen, itään
pojanklopit
vieraat opit
omaksuvat

Totuus karu
hirttonaru
mokuansan
kaulas Suomen kansan
ellei muutu
kuvaruutu
jos ei vakaa kansa
tosissansa
suutu
peliin puutu

Tuntematonta aseveliaktiivia tähän aikaan siteeraten.

Eräs tunnettu Virheet De Röda poliitikko kailotti jokin aika sitten, että:

… vaikka olen Vihreän liiton kansanedustaja ja aktiivipoliitikko, olen myös perusolemukseltani vasemmistolainen ja viihdyn Vihreiden bileitä paremmin vasemmistonuorten bileissä ja Paavo Arhinmäen kaltaisten proletariaatin edustajien kanssa.

Kysehän on tietenkin Anni Sinnemäestä.

HS

Eduskuntaryhmäänsä johtava Sinnemäki nostaa huhtikuun alusta yhteisistä taskuistamme 6 520 euroa kuussa. Tämä on varmaan ihan kiva tieto työmarkkinatuella, minimipalkalla sekä työkyvyttömyys- ja kansaneläkkeillä kituuttaville Sinnemäen äänestäjille.

Proletaarin ja duunareiden suuri ystävä Paavo Arhinmäki on myös päässyt kultaiselle oksalle.

Iltalehti

Paavo tunnetaan siitä, että hänen mielenkiintonsa on keskittynyt Smash Asem-rähinöintiin ja jalkapallon katsomoilmiöihin.

Jalkapallo – ja etenkin katsomoissa ja kapakoissa tapahtuva oheistoiminta – on lähellä Paavon sydäntä. Paavon suosikkijoukkue on Chelsea. Tämä joukkue tunnetaan etenkin siitä, että sen kannattajayhdistys Headhunters on tunnettu väkivaltaisesta käytöksestään, rasismistaan sekä kontakteistaan valkoista ylivaltaa ajaviin äärioikeistolaisiin ryhmittymiin.

Arhinmäki oli perustamassa myös FC Jokerien kannattajayhdistystä 116% Boysia.

Onkohan 116% Boysissa haettu vähän samaa fiilistä kuin Headhunterissa?

daily mail

Paavo siis tienaa 1.4.2008 alkaen 5 860 euroa kuukaudessa.

Kyllä tuo summa helpottaa harrastustoimintaa. Terveisiä vaan teille kaikille pikku prekaeetuille ja anarkomateille – saitte Paavoa äänestäessänne juuri sitä mitä ansaitsettekin… 😀

Mitä muuta sitten tuolla rahalla saa – aikaan?

Nämä samat hyvin toimeentulevat vihervasemmistolaiset ovat valmiitta avaamaan kaikille Suomen rajat. He suorastaan hihkuvat intoa saada Suomeen monikulttuuria – ja sen mukana yhteiskunnallista levottomuutta, eriarvoisuutta, rasismia ja uuden omalla työllään itseään elättämään kykenemättömän paskaduuneja vääntävän paarialuokan.

Halvan ulkomaisen työvoiman virtaaminen Suomeen johtaa siihen, että yhä useammasta käytännön taitoja ja ruumiillista työtä vaativasta alasta tulee työehdoiltaan, työolosuhteiltaan ja palkkaukseltaan sietämätön alkuperäisille suomalaisille. Kun halpa ulkomainen työvoima sitten valtaa nämä alat, mokuttajat voivat täysin viattomina osoittaa, että suomalaiset eivät yksinkertaisesti enää halua tehdä kaikkia töitä ja siksi ulkomainen työvoima on välttämätöntä.

Vihervasemmistolaiset haluavat pelastaa maailman köyhät ja uskovat, että suomalaisilla duunareilla on tähän varaa. Ajatus hallitusta globalisaatiosta, ehkäpä jopa YK:n johdolla tapahtuvasta oikeudenmukaisesta ja demokraattisesta globalisaatiosta elähdyttää näiden haihattelijoiden kaikkein idealistisinta vasenta siipeä.

Hyvän globalisaation toteutuminen vaatii vain, että ensin annamme kasvottomalle kansainväliselle kapitalismille pikkusormen…

Vihervasemmisto on taipuvainen uskomaan, että maailman köyhien pelastaminen globalisaation avulla vaatii uhrauksia vain lattiatason duunareilta, heikosti koulutetuilta raatajilta – heidän työpaikkansa voidaankin mainiosti uhrata kauniin utopian ja kansainvälisen harmonian nimissä.

Työväen ulkopuolelta tuleville vihervasemmistohumanisteille ei ole mikään ongelma uhrata suomalaisten työläisten edut ns. oikeudenmukaisemman kansainvälisen työnjaon nimissä. Elämänsä perusteet menettäneille nämä hyväosaiset elämän teoreetikot tarjoavat loputonta uudelleenkouluttautumista, epävarmuutta, köyhyyttä jja pätkätöitä.

Siinä mietittävää normivirtaselle – suomalaiselle duunarille.

Yleisesti vielä:

Kansanedustajien palkat nousevat 1.4.2008 5,8 prosenttia. Pienimillään korotus on 320 euroa kuukaudessa, joka tulee alle 12 vuotta eduskunnassa olleelle kansanedustajalle. Korotuksen jälkeen minimipalkka on 5 860 euroa kuukaudessa.

Yli 12 vuotta istunut saa huhtikuusta alkaen kuukausipalkkaa 6 300 euroa.

Euromääräisesti suurimmat korotukset tulivat puhemiehistölle.

Puhemiehen palkka nousee 600 euroa ja on 10 800 euroa. Varapuhemiesten tilipussit kohenevat 500 eurolla ja palkka on vastedes 9 000 euroa kuukaudessa.

Kansanedustajien palkkioista neuvottelevan toimikunnan puheenjohtaja Jaakko Iloniemi (opportunistit) todistelee tilastoilla, miten korotus pitää edustajat vain yleisen ansiokehityksen tasolla. Yksityisen sektorin palkat ovat vuodesta 2001 nousseet liki 30 prosenttia ja kansanedustajien vain 22.

Jos tilastointi aloitetaan vuodesta 2000, keskimääräisen edustajan palkka on noussut liki 60 prosenttia. Yli kaikkien indeksien.

Tuntuuko jostain muustakin kenties siltä, että kyvyttömille maksetaan kohtuuttomia korvauksia?

Lähteet: STT, Eduskunta, HS, Wikipedia, City, Murros

Site Meter

Heti aluksi ilmoitan tätä artikkelia koskevan disclaimerin. En ole missään nimessä patologinen naisten vihaaja – toisin kuin esimerkiksi Panu Höglund vaikuttaisi olevan sellainen – ainakin kirjoitustensa valossa tarkasteltuna.

Olen kolmen tyttären isä ja olen ollut onnellisesti naimissa saman naisen kanssa parisenkymmentä vuotta. Pidän naisista.

Oman maailmankatsomukseni eräitä peruskiviä on suomalaiseen kulttuuritraditioon kiinteästi liittyvä kirjoittamaton sopimus. Se sopimus, jonka perusteella nainen ja mies huolehtivat tasavertaisesti perheestä omien kykyjensä mukaan. Niin vanhuksista kuin jälkeläistäänkin.

Vaikka tämä sopimus pitää sisällään käsitteet kykyjensä mukaan ja tasaveroisesti, niin se ei edusta kommunismia. Se edustaa perinteistä yhteisöllisyyttä.

Eräs tärkeimpiä rappeutuvan yhteiskunnan merkkejä on dekadenssin paljas ja röyhkeä esiinmarssi.

Rappio, vähemmistöt ja perversiot kävelevät traditioiden, enemmistön ja oikeudenmukaisuuteen perustuvan yhteisöllisyyden yli. Tämän ohimarssin aikana dekadenssi pyyhkii lihavan takalistonsa lippuihin, lakeihin, perinteisiin arvoihin ja enemmistön oikeuksiin.

Tämä 1960-luvulta saakka länsimaihin vaikuttanut ja meilläkin ajoittain voimakaasti esiintynyt dekadenssi voidaan nähdä pohjana nykyiselle suuntaukselle kohti helvettiä.

Siihen liittyy globalisaatiota, yleistä rappiota, valtapyrkimyksiä (aikaisemmin NL:n, myöhemmin Kiinan ja islamistien), poliittista naiiviutta, tasa-arvon täydellistä väärinymmärtämistä, vastuuntunnottomuutta sekä suurta inhimillistä typeryyttä.

Koko touhu muodostaa jo peruslähtökohdissaan valtavan paradoksin: Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, vaikka eivät samaan pystykään – tai eivät edes halua.

Koko apinalajimme historian läpi joukossamme on ollut johtajia ja johdettavia, vahvoja ja heikkoja – mutta myöskin hyväksikäyttäjiä ja hyväksikäytettäviä.

Ihmiset eivät ole samanlaisia ja se pitää hyväksyä totuutena. Mielestäni paras hallintomalli ottaa huomioon yksilön kyvyt niin, että kyvykkäitä kannustetaan ja palkitaan mutta kyvyttömistäkin pidetään tarvittavassa määrin huolta.

Tämä on todellista tasa-arvoa.

Ei sellainen, jossa laiskat ja lahjattomat saavat kaiken sen saman minkä ahkerat ja lahjakkaatkin. Tai sellainen yhteiskunta missä vähemmistöllä on tasan kaikki samat oikeudet kuin enemmistölläkin – jos ei sitten jopa paremmat. Tämä näyttää valitettavasti olevan nykyinen kehityssuunta.

Tämä rappiosoittokuntamme huutaa ajoittain milloin mistäkin asiasta tasa-arvon nimissä. Yleensä näissä tapauksissa on todellisuudessa kyse kuitenkin oikeastaan epätasa-arvopyrkimyksistä. Projekteista, hankkeista ja hilkkeistä sekä lainsäädännön muuttamisesta kohti yltiösuvaitsevaista kaaosta ja sekasortoa.

Hupaisimpia puuhasteluja – heidän oman asemansa kannalta katseltuna – on tämä islamin ja etenkin sen ekspansion hyväksyminen ja tukeminen.

Islam on valloittava ja käännyttävä uskonto ja islamilainen oikeus perustuu tiukan fundamentalistiseen sharia-lakiin. Kun tämä suvaitsevaistomme huutaa hyi! Muhammed-pilakuville ja ajaa äänekkäästi islamilaista maahanmuuttopolitiikkaa ja siihen liittyvää Euroopan islamisoitumista, tietävätkö he edes mitä tekevät?

He nimittäin ruokkivat kyytä omalla povellaan.

He ovat ensimmäisiä islamilaisen hallinnon ja sharian uhreja. Eturintaman ruoskittavia, silvottavia, kivitettäviä ja hirtettäviä. Eivät inhottavat konservatiivit ja keskivertosuomalaiset. Eivätkä missään nimessä kristillisdemokraatit tai muut kristilliset hihhulit

Risto Tammi, fundamentalistisine islamilaispuolueeseen liittyvine puuhineen, ilmoitti haastattelussa haluavansa yhteistyötä nimenomaan kristillisdemokraattien kanssa. Ateismi, liberalismi, feminismi ja vasemmistolaisuus on myrkkyä fundamentalistiselle ja feodaaliselle islamille.

Koraani käskee muslimia suhtautuman eri tavalla kirjan kansoihin – l. juutalaisiin ja kristittyihin – kuin ateisteihin tai pakanoihin. Mitä se käytännössä merkitsee on sitten toinen juttu. Vilkaisu muslimien suhtautumiseen Israeliin saattaa antaa viitteitä asiaan…

Eräs tämän huuhaasakin keppihevosia on myös ns. kiintiöimisvimma.

Kiintiöt käsitteenä edustavat kaiken lahjattomuuden esiinmarssia.

Näiden pösilöiden mukaan kaikkeen ja kaikkialle tulisi saada kiintiöitä. Ja näiden pitää perustua johonkin vähemmistöasemaa. Kieleen, sukupuoleen, seksuaaliseen perversioon, etniseen alkuperään, mielenterveyshäiriöön tai aivan mihin muuhun tahansa vähemmistöön perustuvaan ominaisuuteen.

Tämä ajattelu perustuu siihen, että enemmistö alistetaan vähemmistön tahdon alle ja enemmistön tehtäviin kuuluu tämän puuhastelun kulujen maksaminen ja turpansa kiinni pitäminen.

Aika kaukana demokratiasta, vai kuinka?

Tämän touhun vaarallisin piirre ei ole kuitenkaan sen ehdoton epädemokraattisuus. Vaarallisinta on asiaan liittyvä kehityksen hidastaminen ja jopa sen kääntäminen päinvastaiseksi.

Kiintiöpuuhastelussa ei pyritä hakemaan sopivinta ja kyvykkäitä. Kyvykkyydellä ei ole kiintiöihin perustuvissa valintakriteereissä mitään sijaa. Näin kiintiöityihin tehtäviin saadaan vähemmän kyvykkäitä henkilöitä enemmän kyvykkäiden tilalle.

Ääriesimerkissä henkilö on muodollisesti pätevä mutta täysin kykenemätön toimimaan kiintiötehtävänsä muissa rooleissa. Häneltä saattaa olla muodollisesti pätevä, mutta ilman tarvittavia sosiaalisia tai johtamistaidollisia kykyjä.

Olen kuullut hurjia tarinoita kiintiöidyistä naisjohtajista, jota eivät ole tehtäviensä tasolla. He sotkevat henkilökohtaiset tunteensa ja kuukautiskiertonsa esmiesasemaansa – ymmärtämättä sitä, että alaiset eivät ole hänen ystäviään tai vihollisiaan. Tämä touhu ylimääräisine sairauskuluineen ennenaikaisine eläkkeineen ei ole mitenkään hyödyllistä millekään organisaatiolle.

Ja olen muuten henkilökohtaisesti törmännyt kielikiintiön kautta lääketieteelliseen päässeeseen ja sieltä valmistuneeseen lääkäriin. Sellaiseen, joka aloitti tutkimaan vasemman jalan nilkkaani, kun ilmoitin oikean polveni olevan kipeä.

Onneksi osaan kumpaakin kansalliskieltä…

Että silleen… Lisää kielitaidottomia lääkäreitä ulkomailta näiden kiintiöityjen kotimaisten jatkoksi.

Ja miten käy loppupelissä, kun organisaatio karkottaa kaiken kyvykkyyden ja luovuuden sisältään?

Vain kiintiöiden vuoksi…

Puhumattakaan niistä seurauksista, joita kaikki muut kiintiöt aiheuttavat. Odotan kauhulla poliisiin asettavaa ulkomaalaiskiintiötä. Ei sillä niin väliä vaikka olet ryöstänyt ja raiskannut. Pääasia on se, että sovit kiintiöön.

Tai miten olisi tulevaisuuden uusi upea ja suvaitsevainen idea; kaikkiin päiväkoteihin ja peruskouluihin asetetaan pedofiilikiintiöt?

Suurin osa tämän sakin touhuista päätyy todellakin ns. perse edellä puuhun menetelmällä katajikkoon.

Kuten tämä älytön ajatus kieltää seksin ostaminen.

Nyt jopa ministeritasolla on huomattu se, minkä me tavalliset kaduntallaajat tiesimme jo lakia hyväksyttäessä. Sen että, tuo lakitorso ei onnistu eikä toimi.

Tänään julkaistussa lausunnossaan sisäministeri Anne Holmlund (kok) kertoo, että laki seksin ostokiellosta toimii huonosti nykyisessä muodossaan. Laki on kieltänyt seksin oston parituksen ja ihmiskaupan uhreilta lokakuusta 2006 lähtien.

Rikoksesta ei ole tuomittu ketään, vaikka poliisi on paljastanut uuden lain aikana muutaman paritusliigan.

Helsingin poliisi tiedotti torstaina paljastaneensa suuren venäläisliigan, jonka epäillään parittaneen 150:tä naista 19 kaupungissa 2005–2007. Poliisi ei puuttunut tässäkään tapauksessa asiakkaiden toimintaan.

Ja mitä tehdäänkään taas täällä ultrasuvaitsevaisuuden hölmöläislandiassa asian hyväksi?

Oikeusministeri Tuija Braxin (Virheet – De Dorka) mukaan oikeusministeriö on perustanut työryhmän pohtimaan seksin ostokieltoa ja parituksen torjuntaa jokunen viikko sitten. Braxin erityisavustajan Ari Heikkisen mukaan on vielä ennenaikaista arvioida, kannattaako työryhmä lain muuttamista.

Työryhmä on hieman poikkeuksellinen, koska sille ei ole annettu kirjallista toimeksiantoa ja siihen kuuluvat ministeri Brax itse sekä muutama virkamies.

Lopputuloksen voimme varmaankin arvata? Voi kiesus…

Totuus tässä asiassa on se, että prostituutio on maailman vanhimpia ammatteja. Sitä ei ole saatu kitkettyä mistään pois lainsäädännöllä – tai edes terroriin perustuvilla poliisitoimilla.

Se on ja pysyy – kuten eräs aine Junttilan tuvan seinässä.

Parhaimmillaan yhteiskunta pärjää tämän asian – kuten muutaman muunkin asian kanssa – säätämällä asiaa reguloivan lainsäädännön. Saksassa ja Hollannissa homma pelittää varsin hyvin. Tytöt omistavat kiinteät työpaikkansa – bordellit – itse, saavat rahan suoraan käteensä ja lääkäri suorittaa säännölliset terveystarkastukset. Eläke kertyy ja yhteiskunta saa verotuloja.

Se malli mitä Brax ja suvaitsevasito ajaa auttaa ainoastaan kansainvälistä rikollisuutta ja ihmiskauppaa. Kun tämä toiminta kilelletään, sitä ei pystytä valvomaan – kuten ministeritasolta asiasta nyt jo tässä vaiheessa todettiin. Liiketoiminta ajautuu järjestäytyneen rikollisuuden käsiin ja yhteiskunta saa ainoastaan kulut hoidettavakseen.

Fiksua – Minusta ei.

Seuraavaksi joku valopää kysyy minulta, että haluaisitko Sinä Kullervo tyttäriesi toimivan huorina bordelleissa?

Vastaan siihen kysymykseen jo etukäteen, että en todellakaan.

Mutta, mutta… Jos he joutuisivat siihen tilanteeseen, pidän kuitenkin omaomisteisessa bordellissa tapahtuvaa ja lainsäädännön suojaamaa huoraamista huomattavasti parempana vaihtoehtona kuin kadulla sutenöörin armoilla ja piikkiin toimimista.

Oletteko muuten huomanneet, että suvaitsevaiston eräs perusteema on tämä miesviha?

Tuossa männäviikolla Hyysäri julkaisi seuravan uutisen:

Mies-loppuisista sanoista halutaan eroon
Julkaistu: 13.10.2007 11:06

Suomen kielen lautakunta aikoo puuttua kielen sukupuoleen sidottuihin ilmauksiin, kirjoittaa Turun Sanomat. Pohdittavina ovat esimerkiksi virkamies, lautamies, varusmies ja jokamiehenoikeus.

Lehden haastatteleman tutkijan Kaisa Karppisen mukaan lait ja asetukset ovat tyyliltään neutraaleja asiatekstejä, mutta niiden kieli kohtelee naisia syrjivästi ja tekee heidät näkymättömiksi.

Epätasa-arvoista kielenkäyttöä on esimerkiksi, kun naisia nimitetään miessukupuolta tarkoittavilla sanoilla.

Tutkijan mukaan suomalaisen lainsäädännön kieli on maskuliinisuuden kyllästämää ja suuressa osassa säädöksiä esiintyy mies-loppuisia sanoja.

Esimerkiksi sanan sotilaslakimies voisi korvata oikeusupseerilla.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus julkaisee valmisteilla olevan kannanottonsa joulukuun alussa


Todella tarpeellista puuhastelua yhteisillä rahoillamme…
varsinainen nollatutkimus. Jään jännityksellä odottamaan naistutkija Karppisen yhteiskunnallisesti elintärkeän puuhastelun tuloksia.

Virkanainen, lautanainen, varusnainen … every woman?

Tässä kiintiöimisvimmassa on yksi mielenkiintoinen piirre. Se aiheuttaa sokeutta – tai ainakin pahan perspektiivivirheen. Nämä kaiken maailman vähemmistöjä edustavat pikku maailmanparantajat eivät tajua sitä, että he eivät ole oikeastaan mitään muuta kuin nippu marionetteja todellisen vallanhaalijan kourissa.

Vaikka tämä rappiosoittokuntamme saisi ajettua Suomen muun EU:n mukana anarkiaan ja kansallisvaltion tuhoon, kannattaa meidän muistaa historiasta pari juttua edes omaksi lohduksemme.

Ninittäin ensiksikin sen, että se joka ei tunne historiaansa, joutuu elämään sen kerta kerran jälkeen uudestaan. Kunnes oppii historiansa eikä tee enää samoja virheitä.

Ja toiseksi se, että dekadenssia ja anarkiaa on seurannut historiassa aina vahva ja moraalinen aikakausi.

Ken tuuleen kylvää, se myrskyn niittää….

Lähteet: STT, HS