Helsingissä vietetään tänään autotonta päivää. Sitä perustellaan ympäristönäkökohdilla ja sillä pyritään joukkoliikenteen lisäksi puffaamaan myös kaupunkipyöräilyä.

Joukkoliikenteen ympäristöystävällisyydestä
sekä kaupunkipyöräilyn siunauksellisuudesta voidaan tietysti olla montaa mieltä.

Site Meter

Virheet De Röda on jaksanut jo tovin pitää ilmastonmuutosta ja joukkoliikenteen suosimista keppihevosenaan.

Virheiden puuhastelut ilmastonmuutoksen kanssa ovat parhaimmillaan teholtaan hyttysen flatuksen veroisia ja pahimmillaan ne ovat maailman väestöräjähdystä ja tätä kautta ilmastonmuutosta kiihdyttävä paradoksi.

Kun virheet huutavat kurkku suorana ilmaista joukkoliikennettä ja ylistävät sen ympäristöystävällisyyttä, vaatimukseen on piilotettu tahallinen kupla.

Asiasta kertoo tänään postiluukusta kolahtanut Autoliiton jäsenlehti Moottori.

Ympäristöpolitiikan monopoli

Jostain syystä eri liikennemuotojen välisiä – etenkään matkustajakohtaisia – energiankulutuksen eroja ei ole julkisuudessa juuri käsitelty.

Tässä saattaa olla perimmäisenä syynä se, että virheet ovat aktiivisesti omineet liikenne- ja ympäristöpolitiikan monopolikseen. Muiden pelko ja/tai laiskuus kyseenalaistaa näihin asioihin liittyviä virheiden esittämiä väittämiä on aiheuttanut sellaisen tilanteen, että jokainen virheiden esittämä väite tai puolitotuus otetaan yleisesti luotettavana ja faktoihin perustuvana totuutena.

Olemme päätyneet erittäin ikävään – yhden poliittisen ryhmän tarkoitusperiä ja etuja ajavaan – tilanteeseen.

Todellisuudessa pelkästään pääkaupunkiseudun liikennemuotojen energiankulutuksen vertailu suhteessa matkustajamääriin paljastaa kuitenkin sen, että mitään liikennemuotoa ei voida pitää yksiselitteisesti toista parempana ympäristön kannalta, ellei arviointia aina suhteuteta todellisiin matkustajamääriin.

Nykyaikainen henkilöauto on ympäristöystävällinen.

Kun henkilöautossa matkustaa kolme ihmistä, se on hiilidioksidipäästöiltään ja energiankulutukseltaan selvästi edullisempi kulkuväline kuin keskimääräisellä kuormalla kulkeva raitiovaunu. Nykyisellään keskimääräinen henkilöautoilla matkustavien matkustajien määrä pääkaupunkiseudulla on 1,3 matkustajaa. Tällä matkustajamäärällä henkilöauto on hiilidioksidipäästöiltään ja energiankulutukseltaan aivan yhtä hyvä vaihtoehto kuin bussi. Kun mennään ajatuksessa kauemmas ja kun mietitään linjoja, joissa istuu yksi tai kaksi matkustajaa, tilanne kääntyy päälaelleen.

Bussi kuluttaa sadalla kilometrillä dieselöljyä 45,1 litraa. Näin ollen nykyaikainen diesel-henkilöauto on yksinajettunakin ympäristöystävällisempi kuin bussi, jossa on alle 10 matkustajaa.

Karu totuus

Hiilidioksidipäästöt voidaan muuntaa dieselpolttoaineen kulutukseksi jakamalla CO2-arvo luvulla 26. Tällöin voidaan verrata henkilöauton ja joukkoliikenteen polttoaineenkulutusta.

Kulkuväline / CO2 Kulutus (g/km/hlö) / Kulutus (l/100km/hlö)

* Metro 26 (g/km/hlö) 1,00 (l/100km/hlö)
* Henkilöauto, 4 hlöä 27 (g/km/hlö) 1,04 (l/100km/hlö)
* Henkilöauto, 3 hlöä 36 (g/km/hlö) 1,38 (l/100km/hlö)
* Sähköauto, 1,3 hlöä 50 (g/km/hlö) 1,92 (l/100km/hlö)
* Raitiovaunu 55 (g/km/hlö) 2,12 (l/100km/hlö)
* Henkilöauto, 2 hlöä 55 (g/km/hlö) 2,12 (l/100km/hlö)
* Bussi 83 (g/km/hlö) 3,19 (l/100km/hlö)
* Henkilöauto, 1,3 hlö 84 (g/km/hlö) 3,23 (l/100km/hlö)
* Henkilöauto, 1 hlö 109 (g/km/hlö) 4,19 (l/100km/hlö)

Helsingin kaupungin liikennelaitoksen vuoden 2006 tilastojen mukaan raitiovaunuliikenne kuluttaa sähköä 0,21 kWh/matkustajakilometri ja metroliikenne 0,10 kWh/matkustajakilometri. Bussiliikenne kuluttaa dieselpolttoainetta 0,032 litraa/matkustajakilometri. Tulevien sähköautojen arvioidaan kuluttavan sähköä noin 0,2-0,3 kilowattituntia kilometriä kohden.

Tekninen kehitys nykyisessä henkilöautokalustossa on viime vuosina ollut nopeaa ja tilanne on näin ollen muuttunut omaa mutu-näkemystäni tukevaksi todellisuudessakin.

Nykyisistä henkilöautoista pienimmät CO2 -päästöt ovat olleet 81 g/km (Audi A2 1.2 TDI ja VW Lupo 3L). Hybridit ja useat muut uudet dieselautot yltävät nykyisin 104-119 g/km tasoon. Edellisten sukupolvien autoihin verrattuna päästöt ovat lähes puolittuneet.

Julkisen liikenteen välineet bussia lukuun ottamatta käyttävät energianaan sähköä. Helsingin Energian mukaan sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 2007 noin 260 g/kWh. Yhdistämällä tiedot sähkönkulutuksesta ja sähköntuotannon päästöistä, saadaan selville joukkoliikenteen todelliset – matkustajakohtaiset – CO2-päästöt.

Millainen tulevaisuus?

Moottorin mukaan sen tekemät laskelmat osoittavat, että liikenteessä nopein keino ympäristön säästämiseksi on kaikkien liikennevälineiden käyttöasteen nostaminen. Tämä tarkoittaa useamman matkustajan lastaamista jokaiseen liikkeellä olevaan ajoneuvoon – niin joukkoliikenteessä kuin henkilöautoissakin. Kiistämätön joukkoliikenteeseen liittyvä tosiasia on se, että liian ohuiden liikennevirtojen hoitaminen joukkoliikenteellä on karhunpalvelus ympäristölle.

Vastoin virheiden julkisuudessa usein esittämiä näkemyksiä, Moottori päätyy vertailun ja lähteidensä pohjalta seuraaviin teeseihin:

1. Täyteen kuormattu nykyaikainen henkilöauto on yhtä ympäristöystävällinen kuin metro (esimerkkinä Škoda Fabia 1.4 TDI Green-Line, CO2 109 g/km).
2. Nykyaikainen henkilöauto kahdella hengellä kuormattuna on yhtä ympäristöystävällinen kuin raitiovaunu.
3. Nykyaikainen henkilöauto keskimääräisellä matkustajamäärällä (1,3 henkilöä) on yhtä ympäristöystävällinen kuin bussi.
4. Henkilöautoilu tuottaa pääkaupunkiseudun CO2 -päästöistä noin 13 %, autoilun päästöjen vähentäminen 20 % vähentäisi kokonaispäästöjä 2,6 %.
5. Moninkertainen vähennys päästöissä saataisiin, jos energialaitokset luopuisivat kivihiilen ja maakaasun polttamisesta.
6. Jos sähköntuotanto olisi päästötöntä, myös raideliikenne ja sähköauto olisivat päästöttömiä.

Nämä teesit on helppo allekirjoittaa. Tosin ne vievät – jälleen kerran – uskottavuuden virheiden puheista ja ympäristöpolitiikasta.

Lähde: Moottori

Joskus on ikävä olla oikeassa.

Poliisi selvittää jalankulkijan ja polkupyöräilijän törmäyksessä sattunutta jalankulkijan kuolemaa Helsingissä. Tämä onnettomuus tapahtui viime perjantaina iltapäivällä Pohjoisesplanadin ja Kluuvikadun risteyksessä.

Törmäyksessä vakavasti loukkaantunut 55-vuotias jalankulkija kuoli vammoihinsa lauantai-iltana. Nainen oli kävellyt jalkakäytävällä polkupyörän törmätessä häneen. Polkupyörää ajanut 37-vuotias mies sai törmäyksessä lieviä vammoja.

Osanottoni omaisille.

Taannoinen kirjoitukseni oli suunnattu lähinnä Osmo Soininvaaran aseharrastuksen vastaista vaalikirjoitusta vastaan. Tältä pohjalta tuntuu vieläkin ikävämmältä se, että olin aika oikeassa vaikka väänsinkin hieman parodiaa kaupunkipyöräilystä.

Hieman vastaavasti – samoin kuin olen todennut eräästä toisesta aiheesta – olen sitä mieltä, että että eivät polkupyörät tapa ihmisiä vaan ihmiset, jotka käyttävät niitä holtittomasti ja edesvastuuttomasti. On aivan turhaa syylliistää satojen tuhansien pyöräilijöiden joukkoa yhden ihmisen töppäilyistä.

Toisaalta kannattaa myös herättää keskustelua siitä, kuuluuko liikennevakuuttamaton 60 km/h kiitävä kevytrakenteinen ajoneuvo kaupunkiliikenteeseen – etenkin ajokortittomien,asennevammaisten ja liikennesääntöjä halveksivien kamikaze-kuskien ohjastamana.

Jos mielestänne kuuluu, niin äänestäkää ihmeessä Osmo Soininvaaraa, Vesa Hackia ja muita virheitä… Ehkä saatte vielä pyöräilyn tuomien uhrien lisäksi kylkiäisenä mukana rikastuneen Uuden Uljaan kaupunkikulttuurin puukotuksineen, tutustumisraiskauksineen ja polttopulloiskuineen? Aika näyttää…

Suomi kun on erään Akuliinankin mielestä liian turvallinen maa.

Lähde:HS

(Ajankohtainen uusinta vuodelta 2008)

Palasin viikonlopun jälkeen takaisin lento-, liikenne- ja ympäristömelun täyttämään Helsingin keskustaan maaseudulla vallitsevan luonnonrauhan keskeltä. Kävelin eilen aamulla jalkakäytävää pitkin töihin – sää oli mitä mainioin. Kaikki olisi ollut täydellistä, mutta turvallisuus järkkyi melkein välittömästi käppäilyni aloitettuani. Pari kolme periaatepyöräilijää oli päättänyt pilata maanantaiaamun kymmeniltä tuhansilta kaupunkilaisilta.

Astuttuani pari metriä jalkakäytävällä takaani kuului karjunta ”tie auki”. Käännyin ja sain juuri ja juuri väistettyä – jalan kulkevana ja jalkakäytävää käyttävänä – vartalonmukaiseen kokovartalokondomiin ja täys´alistaja-laseihin sonnustautuneen, julmannäköisen, jalkakäytävää pitkin kaahanneen vauhtihirmun. Tämä tapahtui vain nipin napin ilman tuon vauhtihirmun ohjastaman kumi- ja metallihirviön alle jäämistä.

Seuraavassa kadunkulmassa seurasi välitöntä jatkoa saman aiheen parissa. Noin satakiloinen – monikulttuurisen outfittiin sonnustautunut – kukkahattutäti pyöräili ihqun pinkiksi maalatulla (ja ilmeisesti vain maalilla kasassa pysyvällä) antiikkipyörällään melkein päälleni. Kulman takaa vasemmalta ja jalkakäytävällä. Vahingoittumattomuudestani saan kiittää edellisen viikonlopun metsästystapahtumia ja niiden adrenaliinin kautta aiheuttamaa valveillaoloa ja tarpeeksi nopeaa refleksitoimintaa.

Jotta aamu olisi ollut täydellinen, lähes tienpinnalla kiitävä ja makuuasennossa poljettava mikä-lie, puikkelehti torvi soiden jalankulkijoiden jaloissa ja täräytti jalkakäytävältä suoraan liikenteen sekaan. Tämä esitys sai aikaan paniikkijarrutuksia. Autoilijoiden refleksien vuoksi kolareilta, yliajoilta ja muilta onnettomuuksilta vältyttiin – täpärästi.

Unohtamatta aikaisempia kokemuksia. Olen kerran kävellyt kaikessa rauhassa ravintolan terassin ohi kun päälleni on ajanut takaapäin terassilta (polkupyöräillen) poistumassa ollut rastatukkainen viherhihhuli – tai mikä lie soosipää. Kännissä kuitenkin kuin apina.

Minun mielestäni kaupunkipyöräily on tarpeetonta ja ympäristölle vaarallista. Liian monet täysin edesvastuuttomat ja riittämättömillä pyöräilytaidoilla varustetut keskustan kauhut pitää saada pois urbaaneista keskustoista vaarantamasta lainkuuliaisten kansalaisten turvallisuutta. Pyöräily kuuluu maaseudulle – ei kaupunkeihin.

Tulee verrata toisiinsa kaupunkipyöräilijöiden ja kaupunkipyöräilystä kärsivien etuja ja ratkaista asia vaikka äänestämällä. Tiheästi asutuilla seuduilla pyöräilijät taitavat hävitä äänestyksen.

Asiaan on olemassa myös vaihtoehtoisia ratkaisuja – siinä tapauksessa, että kaupunkipyöräily päätetään kuitenkin vaarallisuudestaan ja ympäristölle haitallisuudestaan huolimatta sallia taajamissa.

1. Taajamassa käytettävän polkupyörän nopeus rajoitetaan teknisin välinein 5 km:iin tunnissa. Lisäksi jokaisen kaupunkipyöräilijän edessä tulee kulkea punaista lippua heiluttava varoittaja – jalkaisin.

2. Taajamassa käytettävä polkupyörä määrätään rekisteröitäväksi, pakollisen liikennevakuutuksen piiriin ja vuosikatsastettavaksi kerran vuodessa.

3. Taajamassa käytettävän polkupyörän kuljettajalta vaaditaan ajotutkinto sekä voimassa oleva ajokortti.

Villi veikkaukseni on, että näillä toimenpiteillä saataisiin nykyinen pyöräilyterrori kummasti kuriin. Ja jos nämä toimenpiteet eivät ole riittäviä, voisimme mahdollisesti harkita vihervasemmistolaiseen perinteeseen kuuluvia gulageja ja muita uudelleenkoulutusleirejä oikean pyöräilyasenteen luomiseksi ja varmistamiseksi.

Taajamassa käytettävien polkupyörien kuljettajiin voisi myös soveltaa ns. Cronbergin mallia.

Taajamapyöräilyyn sovellettuna Virheet De Rödan paikallisosaston olisi hyvä tietää, että kaupunkipyöräilijäyhteisö on riittävän monimuotoinen. Sen tulisi tarkastaa puolivuosittain, että pyöräilylupalistalta löytyy eri sukupuolia, eri ikäryhmiä, kieliä, perhetaustoja, etnisiä taustoja, sukupuolista suuntautumista, vammaisuutta, vakaumusta ja uskontoja.

Ja kun muistetaan myös periaate en ota, jos ajan (edes höpö-höpöheinää… 😉 ), luulisi turvallisuuden keskustassa nousevan korkealle pilviin.

 


Site Meter

 

Mikä on päältä vihreä ja sisältä punainen?

Joku voisi sanoa, että vesimeloni.  Oikea vastaus on kuitenkin poliittisesti vihreä.

Jos joku elää vielä siinä harhaluulossa, että tämä Virheet De Röda-järjestö tavoittelee yhteiskunnallisesti yhdessä sovittuja asioita, hänen kannattaa tarkistaa kellonsa ja avata pikku hiljaa silmänsä ja hyväksyä totuus.

Tämä sakki haluaa kontrolloida kaikkea. Alkaen siitä miten ihmiset lajittelevat roskansa, aina siihen saakka mitä he syövät – ja kaikkea sen väliltä, sisältä ja ulkopuolelta.

Ei kovin demokraattista eikä kansalaisyhteiskunnan arvojen mukaista – eihän?

V.I.Lenin – Sinulla on perillisesi.

Virheet De Dorka on – ainakin osittain – yhteiskunnan marginaalissa elävien ja toimivien ryhmien ja henkilöiden käyttämä laillisuusnaamio. Voisi epäillä, että kyseessä on joukko vallanhimoisia vallankumouksellisia. Lisäksi tässä joukossa on mukana niitä Leninin kauniisti hyväuskoisiksi hölmöiksi kutsumia myötäjuoksijoita ja pasifismiin oikeasti idealisteja. Sääli heitä.

Ei kovin demokraattista eikä kansalaisyhteiskunnan arvojen mukaista – eihän?

Tämä joukon päätä pyörittävä totalitaristien sakki pitää oikeutenaan rikkoa yksityisen omistuksen suojaa, monopolisoida ympäristökeskustelua, kannustaa ns. kansalaistottelemattomuuteen ja aktivismiin – l. rikoksiin – ja rikkoa ihmisten itsemääräämisoikeutta.

Ei kovin demokraattista eikä kansalaisyhteiskunnan arvojen mukaista – eihän?

Iltalehti kertoi viime perjantaina – jälleen kerran – eräästä tähän sakkiin liittyvästä ilmiöstä. Länsi-Vantaan vihreät vaativat tällä kerralla lapsille pakkoa – vastoin kansalaisten ja lasten omaa tahtoa.

Ei kovin demokraattista eikä kansalaisyhteiskunnan arvojen mukaista – eihän?

Länsi-Vantaan Vihreät vaativat, että Vantaan kouluissa, päiväkodeissa ja muussa kaupungin järjestämässä ruokailussa tarjottaisiin vähintään kerran viikossa ainoastaan kasvisruokaa.

Kun kerran Vantaan kouluruokailuissa on nykyisinkin valittavana kasvisateria. Miksi vihreät vaativat kasvisruokailua pakolliseksi?

Tähän vastaa Länsi-Vantaan Vihreiden puheenjohtaja Maria Saarivuo

Kasvisruokaa ei valita, jos se ei ole pakollinen. Meidän koulussa (Vierumäen koulu) on noin 400 oppilasta ja heistä vain muutama syö kasvisaterian.

Mikähän se sitten tänään Vantaan kouluissa olisi?

No nyt on ihan poikkeuspäivä. Oikein naurattaa, kun juuri tänään on pinaattilettuja, kermaperunoita ja pastasalaattia.

Eli jos kermaa ei lasketa niin tarjolla on vain kasvisruokaa. Kuinka usein kouluissa nykyisin on päivä, jolloin valittavana on pelkästään ruokaa, jossa ei ole lihaa, kalaa tai kanaa?

Ehkä kerran pari kuussa. Eli ei me nyt mitään radikaalia uudistusta ehdoteta, kun esitetään, että kerran viikossa tarjottaisiin pelkkiä kasvisaterioita.

Mutta miksi sen pitäisi olla pakollinen niillekin, jotka haluaisivat syödä lihaa, kalaa tai kanaa?

Lihan tuotannossa on erilaisia kiistattomia ongelmia. Edullisemmalla kasvisruoalla kaupunki säästää ja voi sitten asettaa hankkimalleen lihalle korkeammat eettiset vaatimukset, vaikka se nostaisi hieman lihan hintaa

Viime kuukausina käyty julkinen keskustelu osoittaa, että tuotantoeläimiä kasvatetaan olosuhteissa, jotka eivät täytä eettisiä vaatimuksia. Kanalat ja sikalat ovat usein ahtaita eivätkä tarjoa eläimille riittäviä virikkeitä.

Myös terveydellisesti katsoen muutamasta täysipainoisesti kootusta kasvisateriasta viikossa on pelkästään hyötyä kaikenikäisille, hän lisää.

Vihreiden vaatimuksessa muistetaan myös, että vantaalaiset koulut, päiväkodit ja työpaikkaruokalat ovat aidosti monikulttuurisia, kun edustettuna on liki sata eri kansallisuutta.

Monilla ihmisillä uskonnollinen tausta asettaa rajoituksia lihansyönnille. Kasvispainotteiset ateriat helpottaisivat tältäkin osin koulu-, päiväkoti- ja muun kaupungin järjestämän ruokailun toteuttamista.

Vantaan vihreät valmistelevat siis asiasta aloitetta kaupunginvaltuustolle.

Ei kovin demokraattista eikä kansalaisyhteiskunnan arvojen mukaista – eihän?

Muuten kiva mutta…

Jos Suomessa haluaa olla vegaani – siis fennovegaani – ruokavalio muuttuu aika yksipuoliseksi ja siitä seuraa anemia.

Ravinnon pitäisi kaiken kaikkiaan olla mahdollisimman lähellä kuluttajaa tuotettua, koska:

* Logistiikka ja kuljetukset kuluttavat energiaa ja luontoa.
* Suomalainen ruoka on globaalistikin vertailtuna puhdasta.
* Lähellä tuotetulla ravinnolla on myös – oikeasti – työllistävä vaikutus.

Tässä on unohtunut myös se, että ihminen on sekasyöjä.

Tärkeimpänä asiana tietysti se, että jokaisella meillä pitäisi olla – ainakin vielä, ennen punaviherdiktatuuria – vapaus päättää siitä mitä syö tai on syömättä.

Jos annat pirulle pikkusormen, olet huomenna pakkotyöleirissä.

Vihreät De Gröna edustaa Länsi-Vantaan osastonsa(kin)  kautta puhdasta totalitarismia.

Kysymys kuuluukin: millaisen maailman Sinä haluat jättää lapsillesi?

Lähde: IL

Kullervon lempihörhölauma – Virheet De Dorka – kunnostautuu taas vähemmistöjen puolustamisen ja yhteiskunnallisesti elintärkeiden hankkeiden käynnistämisen jalolla rintamaosuudella.

Ehei – nyt ei ole kyse vasenkätisten transseksuaalisten yliopisto-opiskelijoiden eikä työperäisten inuittiimaahanmuuttajien asioiden huolehtimisesta.

Kyse on tällä kertaa siitä, että tämä kyseinen ponipoppoo vaatii omaa edunvalvojaa eläimille.

Vihreät nimittäin ehdottavat eläinasiavaltuutetun viran perustamista. Vihreiden mielestä tämä olisi yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka edistäisi eläinten oikeuksia ja hyvää elämää samaan tapaan kuin lapsiasiain- ja vähemmistövaltuutettu tekevät omalla alallaan.

Tottahan toki eläimetkin tarvitsevat oman valtuutettunsa. Miten nämä puolustuskyvyttömät luontokappaleet ovatkaan pärjänneet tässä Suomi-nimisessä hirveässä totalitarismissa näin kauan ilman omaa valtuutettuaan?

Ehdotus sinne Virheiden suuntaan – älkää nyt unohtako ajaa seuraavaksi kivi-, sieni- ja kasviasiavaltuutettua.

Vihreiden puoluehallitus ehdotti lauantaisessa kannanotossaan, että Suomessa alettaisiin edistää eläinkokeiden korvaamista vaihtoehtoisilla menetelmillä. Puolue perustaisi Suomeen kansallisen vaihtoehtomenetelmäkeskuksen.

Kaunis ja hieno ajatus – aivan tosissaan.

Kullervoa tosin ihmetyttää miksi Virheet eivät ole kiinnostuneet siitä, millaista tuskaa eläimille tuotetaan Halal-teurastuksella.

Aika mielenkiintoista – tosiaan.

Kullervo tosin kaipaa nyky-yhteiskunnan rattaisiin enemmän asialleen omistautuneita – ja jo olemassaolevia – virkamiehiä ja sellaista reipasta anja-eerikäis-henkeä näissä asioissa. Turhia virkoja ja kaiken maailman vähemmistöjen asioita -muka – ajavia valtuutettuja on tässä maassa jo nytkin aivan liikaa…

Kullervo on muuten vannoutunut koiramies ja suuri luonnon ja eläinten ystävä. Ja juuri sen vuoksi Kullervon mielestä tällainen puuhastelu on yhtä tarpeellista kuin koko luonnosta ja todellisuudesta kauas
vieraantunut ns. punavihreä liike – etenkin Suomessa.

Tämä punavihreä hölmöily on yleensä täysin älytöntä ja aika useien myös yhteiskunnallisesti vahingollista ja/tai haitallista.

Seuraavaksi odotamme sitä, että tämän hassun puolueen – vieläkin hassummasta – eduskuntaryhmästä kuuluu:

Ja sit toi äänioikeus eläimille, niinku. Se on, niinku, oikeudenmukaista ja tosi, niinku, ihquu…

Lähde: STT