Lakialoiteoikeuden anastajat

Me kaikki ilmeisesti muistamme jokin aika sitten oikeusministeri Tuija Braxin asettaman demlalaisista juristeista muodostetun työryhmän tai (yllätys, yllätys…) saman henkilön Kauhajoen surullista – päättäjien välinpitämättömyydestä johtunutta – surkeiden sattumusten sarjaa ja siitä aiheutuneen mielenterveyden surkeuden merkkipaalua tutkineen lautakunnan?

Samaa kehityspolkua edustaa tänään uutisvuosta rannalle uinut ajopuu. Tuossa uutisessa kerrotaan, että sisäministeriössä identiteetin suojaamista pohtinut työryhmä pitää toisen ihmisen nimellä toimimista merkittävänä ongelmana. Uutisen mukaan tuo  työryhmä ei suoraan ehdota tällaisen identiteettivarkauden kriminalisointia, vaan asia siirtyy oikeusministeriön harkittavaksi.

Henkilökohtaisesti en pidä toisen nimellä esiintymistä asiallisena, toisaalta en pidä asiallisena tai järkevänä jokaisen yhteiskunnallisen  epäkohdan kriminalisointiakaan. Huonolla ja harkitsemattomalla lainsäädännöllä saadaan enemmän vahinkoa kuin hyötyä aikaan.

Minua on jo hetken kummastuttanut eräs huomattavasti tärkeämpi lainsäädäntövaltaan liittyvä asia. Nämä uutiset, joissa   joku poliittisesti kasattu tutkintalautakunta/oikeusministerin kasaama työryhmä/sisäministeriön työryhmä esittää lakialoitetta.

Näin silti – vaikka ja kun – lainsäädäntömme mukaan tuo lainsäädännöllinen aloiteoikeus eli oikeus ehdottaa lain säätämistä, muuttamista, selittämistä tai kumoamista on Suomessa kansanedustajilla, tasavallan presidentillä, Ahvenanmaan maakuntapäivillä ja kirkolliskokouksella.

Kunnallinen aloiteoikeus tosin on jokaisella kuntalaisella oman kuntansa toimintaa koskevissa asioissa. Aloitteen kunnanvaltuuston toimivaltaan kuuluvassa asiassa voi tehdä vähintään kaksi prosenttia kunnan äänioikeutetuista asukkaista. Valtuuston on käsiteltävä asia viimeistään kuuden kuukauden kuluttua asian vireilletulosta.

Mutta tässä ei ole siis kyseessä lainsäädännöllinen aloiteoikeus, vaan paikallisdemokratiaan kuuluva aloiteoikeus.

Lainsäädännöllisen aloiteoikeuden kohdalla kyse näyttäisi olevan siitä, että lakeja valmistelevat instanssit ovat hiljalleen ottaneet myös lainsäätäjän roolin itselleen. Kun tähän ynnätään nykyisen oikeusministerimme  ja hänen sidosryhmiensä (Demla ja vihreät) ideologisin perustein asettamat Kauhajoen onnettomuutta tutkinut yksisilmäinen tutkintalautakunta ja perusoikeuksiamme kaventamaan pyrkivä demlalainen työryhmä, on aika vaikea nähdä asiassa muuta kuin Braxin vallanhimo ja vaalikauden lopun häämöttäminen.

Toivon vakavasti jokaista vihreitä äänestävää (tai sitä harkitsevaa) miettimään millaisessa maailmassa he haluavat itse elää tulevaisuudessa – vapaassa kansanvaltaisessa maassa vai vihreässä pakko- ja holhoustyranniassa?

Toinen asia mitä aidosti toivon on se, että ns.porvaripuolueet ottaisivat laput silmiltään, vetäisivät jonkin rajan näihin lehmänkauppoihin ja puolustaisivat kansalaisten oikeuksia ja vapautta Suomessa.

Tässä hommassa nimittäin käy muuten loppupeleissä aivan samalla tavalla, kuin siellä mistä vihreät oppinsa, keinonsa ja ideologiansa raamit ovat hakeneet.

Ja eduskunnan olisi noin muutenkin syytä keskittyä omaan työhönsä välillä –  on näköjään taitanut pitää kiireitä lahjuksia ja henkilökohtaisia etuuksia jahdatessa ja sen varsinainen työ on jäänyt hoitamatta?

Silloin ei oikeastaan pidä ihmetellä miksi lakialoitteisiin liittyvä valta on karannut eduskunnan käsistä – valtatyhjiöillä kun on taipumus täyttyä varsin pikaisesti.

Lähteet: OM, VN, HS, IL, STT, YLE, Finlex

Advertisement

 

Sikamessiaan paluu juhannustanssien aikaan

Totesin jo tämän blogin aloittaessani, että suurin syy tänne kirjoittamiseeni on eräiden suomalaisten virkamiesten ja poliitikkojen – median tuella – aloittama ristiretki ihmisoikeuksia ja demokratiaa vastaan. Henkilökohtaisesti olen pitänyt sananvapautta jo lapsuudestani yhtenä tärkeimpänä näiden edellä mainittujen asioiden ilmenemismerkkinä.

Eräiden mielipiteen ilmaisusta – vastoin Suomen perustuslakia, allekirjoittamiamme kansainvälisiä sopimuksia ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kantaa – annettujen sakkotuomioiden jälkeen, valtakunnaninkvisiittorimme Mika Illman on saanut ensimmäisen kerran alistettua käräjäoikeuden antamaan ehdottoman vankeustuomion.

Kyse ei toki ole – kuitenkaan – ihan mistä tahansa – kyse on tällä kerralla Seppo Lehdosta.

Pravda uutisoi tapauksesta seuraavasti:

Tampereen käräjäoikeus on tuominnut tamperelaisen Seppo Olavi Lehdon kahdeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankilaan useista törkeistä kunnianloukkauksista.

Lehto syyllistyi kaikkiaan yhteentoista törkeään kunnianloukkaukseen, joiden kohteena olivat useat virkamiehet.

Käräjäoikeus arvioi tekoja ”poikkeuksellisen vakaviksi”.

Lehto kirjoitti tekstejään internetin blogspot.com-sivustolle. Niissä esitettiin halventavia väitteitä asianomistajien seksuaalisesta käyttäytymisestä, väitteitä näiden syyllistymisistä rikoksiin ja muita loukkaavia ilmauksia. Osa sivustoista on kirjoitettu, niin kuin asianomistaja olisi itse ne kirjoittanut. Osassa oli myös kehotuksia käyttää väkivaltaa näitä kohtaan. Lehto halvensi myös islamin uskoa ja esitti rasistisia aineistoa.

Oikeus katsoi, että teoilla aiheutettiin suurta kärsimystä.

Lehdon apuri tuomittiin vuoden ja kahden kuukauden ehdolliseen vankeuteen. He joutuvat maksamaan myös useita kymmeniä tuhansia vahingonkorvauksia.

Seppo Lehto on kerännyt kyseenalaista kuuluisuutta nettikirjoittelunsa vuoksi. Minä väitän tässä ja nyt, että joko täysin tahallaan tai täysin syyntakeettomasti.

Jos – miten ihmeellistä internetin maailmassa – joku on törmännyt Lehdon tuotoksiin, hän – luettuaan kaksi ensimmäistä riviä – voi olla aivan varma siitä, että kyseinen blogi ei liity mitenkään näihin ihmisiin (puhumattakaan heidän todellisista persoonallisuuksistaan) keiden ns. nimiin Sepi nuo blogit on kirjoittanut.

Jos Lehto on kirjoittanut nämä tekstit täydessä ymmärryksessä, kyse on ns. camp-huumorista eli taiteesta. Ikävää tapauksessa on se, että tälläkin kerralla mikään ei (kaikista korupuheista huolimatta) ole muuttunut suloisessa Suomenmaassa 1960-luvun lopun ahdistavan YYA-ajan jälkeen.

Tuolloin tuomittiin taideteostensa vuoksi sekä Harro Koskinen että Hannu Salama jumalanpilkasta.

Jos Lehto tuomittiin sen vuoksi, että hän ei käy ihan täysillä, ollaan vieläkin ikävämmässä tilanteessa
Jos nykyaikana henkisesti tasapainottomia yksilöitä tuomitaan vankilaan Suomessa pelkästään siksi, että he ovat omilla lausunnoillaan osoittaneet olevansa henkisesti tasapainottomia, voidaan puhua varsinaisesta ihmis- ja kansalaisoikeuksien alennustilasta.

Ja kaikkein ikävintä on tietysti se, että jos… Jos Lehto on tuomittu Suomen tasavallassa oman mielipiteensä ilmaisun vuoksi. Ihmisillä pitää olla oikeus mielipiteisiinsä – olivatpa ne sitten millaisia tahansa.

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin

Aivan miten tahansa – jos tämä on pelin henki, ilmoittaudun tässä ja nyt toisinajattelijaksi.

Mielenkiintoista koko prosessissa on myös se, että valtiosyyttäjä Mika Illman ei lähtenyt nostamaan syytettä Perussuomalaiset rp:n listoilla olleen Teemu Lahtisen puolesta. Lahtinen oli tuolloin täysin ns. yksityishenkilö – omaten laajemman julkisuudensuojan, kuin nyt korvausta oikeudessa saaneet henkilöt.

(Sivukommenttina Lahtisen tai Lehdon – puhumattakaan Lahtisen edustaman Suomen Sisun kohdalla – täytyy myös todeta, että en ole todellakaan mitenkään hyvissä väleissä heidän kanssaan – puhumattakaan siitä – että olisin edes lähellekään kaikista asioista samaa mieltä näiden nuorisoseuralaisten kanssa.)

Huomatkaa myös se, että uutisoinnissa käytetään termiä useat virkamiehet. Ihan vinkkinä – kansalaisen ja virkamiehen suhteesta – tutkikaapa voimassaolevaa lainsäädäntöä, Hyvät Ihmiset…

Minä en ole – eikä kukaan muukaan kansalainen Suomessa – näiden virkamiesten tahdon, mielihalujen tai päähänpistojen alamainen. Ja lupauksena – katsotaan tämä asia vaikka sitten oikeudessa. Ns. yleisönpalvelijat.

Perkele!

Lähteet: Wikipedia, HS, YLE, STT