Jotkut tämänkin blogin lukijat ovat ajoittain törmänneet eräissä muissa yhteyksissä Tampereella vaikuttavaan sotahistorioitsija Jussi Jaloseen.

Monet pitävät Jalosta jonkin sortin vasemmistolaisena, mutta tämä käsitys on täysin  väärä.

Todellisuudessa Jalonen edustaa nykyisen Kokoomuksen (ja RKP:n) liepeillä henkisesti roikkuvia uusoikeistolaisia – sanan varsinaisessa merkityksessä. Jalonen kuvaa itse ajatusmaailmaansa varsin suorasukaisesti US-blogissaan:

(Anna) Kontula on Vasemmistoliiton jäsen, mutta hänen pamfletin loppulauseessa esittämänsä ratkaisut siirtotyöläisten tilanteeseen ovat sikäli pragmaattisia, että Suomen oloissa todennäköisesti kaikkien valtavirtapuolueiden edustajien uskoisi jakavan ne. Lyhyesti, näihin ehdotuksiin lukeutuvat työmarkkinoilla kahden kerroksen väkeä tuottavien lakien ja käytäntöjen purkaminen, vaatimus työntekijäin yhtäläisistä oikeuksista ja velvollisuuksista, monikielinen tiedotus sekä toimiva työehtojen viranomaisvalvonta ja siirtotyöläisten työnantajansa suuntaan vallitsevan suoranaisen riippuvuussuhteen purkaminen. Kontulan ehdotukset lähtevät ylikansallisesta solidaarisuudesta; silti, myös ei-vasemmistolaisen ja asioihin teknokraattisesti suhtautuvan lukijan on verraten helppo allekirjoittaa nämä ratkaisut kylminä kansantalouden kannalta suotuisina toimenpiteinä.

Joo – uskotaan, Jalonen ei ole vasemmistolainen. Hän näkee monikulttuurisen Suomen peruuttamattomana asiana ja todellisena  välttämättömyytenä – kuten monet internationalismiin uskovat vasemmistolaisetkin. Jalosen erottaa (kuten hän itsekin tuossa kirjoituksessaan tunnustaa) vasemmistolaisista se, että hän (oman määritelmänsä mukaan) suhtautuu esimerkiksi näihin monikulttuurisiin työvoimapoliittisiin  asioihin ei-vasemmistolaisesti ja  teknokraattisesti.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Jalonen on valmis kasvattamaan näitä siirtotyöläisiä riistävien (ja suomalaiselta työvoimalta työpaikkoja vievien) ulkomaisomisteisten  rakennusyritysten jo nykyään kohtuullista katetta vielä suuremmaksi.

Ja miten tämä sitten tapahtuu?

Aivan kuten Jalonen visioi kirjoituksessaan – siirtämällä näiden työvoimaan liittyvät sivukulut suomalaisen veronmaksajan maksettavaksi aivan suoraan.

Tuolla ajatusmaailmalla se on tietenkin aivan looginen jatko nykyisin Olkiluodossa noudatettavalle mallille.  Siellä nimittäin maksetaan huonosti palkatulle ulkomaalaiselle työvoimalle palkka jo nyt suoraan suomalaisen veronmaksajan pussista (… tai itse asiassa se pieni osuus, mikä jää jäljelle tuosta summasta kun ulkomaiset liikemiehet ovat ottaneet päältä oman osuutensa).

Pahoittelen vielä kerran herra Jalonen sitä, että olen joskus luullut Teitä vasemmistolaiseksi tai jopa V.I. Leninin lanseeraamaksi ns. hyödylliseksi idiootiksi.

Kirjoituksestanne  päätellen olette intohimoinen ja aulis kasvottoman kansainvälisen  kapitalismin juoksupoika – näin ollen erinomaisen tärkeä välikappale suomalaisen ihmisen, kansallisvaltion, kansan ja kulttuurin sulattamisprosessissa osaksi muodotonta ja banglishia äidinkielenään puhuvaa yleisliittolaista Homo Europaecusta.


Site Meter

Suomen Kuvalehden Viikon Valopääksi tänään nimittämä Anni Sinnemäki ansaitsee (jälleen kerran) myös valtamedian ulkopuolelta tulevaa huomiota.

Puuttumatta tässä ja nyt siihen metakeskusteluun maan tavasta, jonka Sinnemäki käynnisti SK:n huomioimassa eipäs-juupas-kommentissaan viime viikonloppuna, on hyvä huomata myös se, kuinka tarmokkaasti  Sinnemäki pyrkii lisäämään työttömyyttä  työministerin ominaisuudessa.

Tavallaan vähemmän yllättäen viherkaihista kärsivät (ja silti julkisin varoin tuotetut)  Ylen Uutiset alistuivat eilen työministeri Anni Sinnemäen propagandakanavaksi.

Myös Anni on käyttänyt julkisia rahoja ja tehnyt pienen tripin jänskään keväiseen Lappiin. Huvittelun lisäksi työministerillämme on ollut aikaa rustata lisää työttömyyttä aiheuttavia lausuntoja matkansa aikana.

Sinnemäen mukaan Kainuun Talvivaaran kaivoksen uraania ei voida ryhtyä jatkojalostamaan ilman erityistä lupaprosessia. Hän ei myöskään pidä uraanin jalostusluvan saamista läpihuutojuttuna. Itä-Lapissa vieraillut Sinnemäki katsoo myös, että kaivoshankkeita markkinoidaan tarkoituksellisesti yliampuvilla työllisyysvaikutuksilla.

Kotimaisissa mittasuhteissa kunnioitettavaa uskaltamista, yrittäjähenkisyyttä ja laajakatseisuutta osoittanut Talvivaaran kaivosyhtiö julkisti kuukausi sitten, että sillä on mittavat varannot uraanimalmia, jota se voisi ryhtyä jatkojalostamaan. Vielä kaivoksen lupavaiheessa ei uraanista ollut mitään mainintaa.Sinnemäen mukaan uraanin louhinnalla on kaikkialla maailmassa erittäin rajut ympäristövaikutukset. Hän näkeekin että on parempi kehittää uusiutuvia energiamuotoja kuin louhia uraania ydinvoimalaa varten.

Uraanin louhiminen kaivoksessa vaatii oman lupansa. Se ei onnistu niin, että ensin perustetaan kaivos ja sitten ryhdytään siinä sivussa hyödyntämään uraania. Tämä louhinta ja jalostus vaatii vielä oman oikeudellisen harkintansa.

Tämän kommentin takaa paistaa paljas ja typerä usko oman idealismin oikeutukseen sekä aito halveksinta toisten ihmisten mielipiteitä ja maailmankatsomusta kohtaan.

Jokainen meistä tietää  ilmeisesti sen, että päästöttömyydestään ja turvallisuudestaan huolimatta fissioreaktiolla tuotettu ydinvoima on vihreiden keppihevonen numero yksi. Vihreiden kanssa voi keskustella järkitasolla ydinvoimasta suurin piirtein samoin tuloksin kuin minkä tahansa uskovaisen kanssa tämän uskosta.

Uraani liittyy nimittäin tähän uskoon yhtä kiinteästi kuin demonit katolilaisuuteen.

Todellisuudessa (Sinnemäen lausunnostakin huolimatta) Talvivaaran tapauksessa ei kyse ei ole louhinnasta – kyse on päätoiminnan sivutuotteena tulevan luonnonvaran jatkojalostamisesta. Joku muu (kuin vihreitä edustava työministeri) taho, näkisi paremmaksi vaihtoehdoksi kerätä tuo radioaktiivinen aine pois ympäristöstä ja jalostaa se jälkikäyttöä varten.

Vai olisiko Annin mielestä kenties  parempi vaihtoehto jättää se maastoon ja päästää monikansalliset (ja etenkin ranskalaiset yhtiöt) valtaamaan ihmisten maat, kodit ja mannut sekä kaivamaan aidoista uusista kaivoksista uraania, toimittamaan se jatkojalostettavaksi Ranskaan – ja lopulta myydä vanhaan kunnon kolonialismin henkeen jalostettu materiaali raaka-aineen toimittaneeseen valtioon?

Ydinvoima nimittäin on todellinen energialähde Suomessa – nyt ja tulevaisuudessa. Se on realiteetti, jonka vihreätkin joutuvat hyväksymään.

Sinnemäki unohtaa tässä yhteydessä myös (iloisen tarkoitushakuisesti) uusiutuvien ja ns.vaihtoehtoisten energiamuotojen haitat.

Jos joku nyt aidosti uskoo vielä ilmastonmuutospropagandaan, niin hänen kannattaa miettiä sitä, miten tärkein kotimainen uusiutuva luonnonvara – eli puu – sopii hänen uskontoonsa ja tähän Sinnemäen esittelemään kokonaiskuvaan – tästä ei ole nimittäin kovinkaan kauan sitä, kun suomalaisten puusaunojen kiukaat asetettiin pannaan ja julkiseen häväistykseen.

Vesivoima on valjastettu nykyisen vesivarannon edellyttämässä laajuudessa (aikoinaan kovinkaan paljon ympäristövaikutuksia ja esimerkiksi kalastusta miettimättä). Vesivoiman lisärakentaminen vaatisi uuden (tai uusien) tekoaltaiden rakentamista vesivarastoiksi. Tämäkään ei ole vailla ympäristövaikutuksia – eikä tämä vaihtoehto ole muuten edes kelvannut tähän mennessä vihreille. Näin ollen vesivoimasta vouhkaaminen vihreiden asemasta käsin, näyttää lähinnä typerältä ja kaksinaismoralistiselta huuhaalta.

Aurinkovoima kansallisena energiareservinä on lähinnä vitsi Suomen kaltaisessa pohjoisessa maassa, eikä tuulivoimakaan ole ongelmatonta. Tuulivoima on edelleen marginaalinen energialähde ja sen käyttö laajemmassa mittakaavassa muuttaisi Suomen luonnon propellihelvetiksi – jos joku ei usko tätä, suosittelen hotelliyötä esimerkiksi Kielissä tuulivoimapuiston viereisessä hotellissa. Meteli on infernaalinen ja jotenkin tuntuu siltä, ettei tuollainen tuulivoimapuisto (vihreiden haikailusta huolimatta) oikein kuulu esimerkiksi herkkään saaristo- tai tunturiluontoon.

Tällainen tarkoituksellinen harhaan johtaminen ja sen jälkeinen  hallinnollisen valitusmenettelyn käyttäminen viivytysaseena (vaikka tappio on jo tiedossa), on niin kovin tuttua vihreiden poliittisena työskentely- ja painostusmetodina.

Edellinen tällainen mieleen tuleva (kansantaloudellisesti suurta haittaa aiheuttanut) vihreiden masinoima valitusprosessi liittyi Vuosaaren satamahankkeeseen. Jälkipolvet pääsevät vielä ihmettelemään vihreän politiikan kustannuksia ja tuhoja tulevaisuudessa.

Sama alkuvaiheen taktiikan mukainen sumutus jatkuu nyt Pohjois-Suomessa. Itä-Lapissa vierailleen ja Soklin kaivoshankkeeseen tutustuneen Sinnemäen mukaan kaivoksia markkinoidaan tarkoitushakuisesti liian suurilla työllisyysvaikutuksilla. Tällä halutaan häivyttämään kaivosten aikaansaamat poikkeuksellisen suuret ympäristövaikutukset.

Paikoin kaivoksia on markkinoitu liian suurilla odotuksilla. Se saattaa liittyä siihen, että kaivokset ovat ympäristön kannalta hirvittävän rajuja ja raskaita, jolloin silloin markkinointivaiheessa halutaan korostaa niitä myönteisiä puolia, mitä kiistämättä työpaikat ovat.

Sinnemäen mukaan viranomaisten on selvitettävä kaivosten todelliset vaikutukset. Tämän jälkeen vasta voidaan luoda oikea arvio siitä, mitä kaivos merkitsee vaikutusalueelleen.

Tietysti näitä hankkeita pitää katsoa realistisesti ja pyrkiä löytämään sieltä ne todelliset faktat ja todelliset työpaikkavaikutukset.

Sinnemäki jättää kertomatta sen, että kun selvitykset on tehty, vihreät tulevat todennäköisesti (ja varsin perinteisesti) käynnistämään sen kuuluisan valituskierroksensa – paikallisten ihmisten mielipiteistä ja todellisuudesta pätkääkään välittämättä.

Vihreä politiikka ei ole perinteisesti kunnioittanut (ei missään eikä koskaan) paikallisten ihmisten itsemääräämisoikeutta. Paikalliset kelpaavat ainoastaan keppihevosiksi vihreille näiden omien päämäärien ajamiseksi.

Kuten tässäkin tapauksessa poromiehet.

Sinnemäki muistaa mainita Soklin kodalla myös  poronomistajat ja virkistyskalastuksen harrastajat ja  asettuu tukemaan poronhoitajien aseman turvaamista.

Poronhoidolla on lainsäädännön kautta oma erityinen asemansa ja suojansa. On itsestään selvää, että poronhoidon toiveet ja toimintamahdollisuudet tulee ottaa huomioon erityisellä tavalla.

Kaunis ajatus, josta pitää tosiaan pitää kiinni. Toisaalta kaivostoiminta ja poronhoito eivät ole elinkeinona (etenkään Itä-Lapissa) välttämättä toisiaan korville lyöviä elinkeinoja – sanoo Sinnemäki nyt sitten taas mitä tahansa.

Hassuinta tietysti koko jutussa on se, että vihreille ja heidän hangaroundeilleen etnisesti suomalaiset poromiehet kelpaavat (tällä kerralla ja  tässä Soklin tilanteessa) astaloksi – toisin kuin tässä tilanteessa.

Sinnemäki heittäytyy myös suureksi ajattelijaksi – ilman tarvittavaa tietoa ja kokemuspohjaa näistä asioista ja paikallisista olosuhteista Hän ei jättäisi Itä-Lapin tulevaisuutta Soklin kaivoshankkeen varaan. Hän luottaa enemmän matkailuun, joka jo nyt tuo Itä-Lappiin satoja työpaikkoja.

Tällä kommentillaan Sinnemäki osoittaa sen, että hän edustaa pahinta mahdollista stereotypiaa ns. Helsingin herrasta. Pienellä vaivalla hän olisi voinut kysyä matkailutyöpaikkojen todellisuudesta paikallisilta.

Totuus nimittäin on se, että nuo matkailuelinkeinon parista löytyvät  sadat työpaikat ovat (kuten tuhannet koko Pohjois-Suomen alueella) ovat pääasiassa sesonkiluonteisia ja kattavat vuodesta muutaman kuukauden. Hyvin harva saa niistä itselleen ympärivuotisen elinkeinon.

Lisäksi on hyvä muistaa, että matkailualalla ihmiseltä vaaditaan aivan toisenlaisia ominaisuuksia kuin esimerkiksi metsurilta tai kaivosmieheltä – kaikista ihmisistä ei ole asiakaspalveluun. Näin ei ole mikään ihme, että tuo sesonkityövoima koostuu pääasiassa Etelä-Suomesta sesongin ajaksi Lappiin suuntaavista asiakaspalvelun ammattilaisista – ei paikallisista asukkaista.

Jos tätä ongelmaa ei ole saatu paikallisen eikä ulkopuolisin voimin korjattua kohta neljässäkymmenessä vuodessa, miten helsinkiläinen ministeri kuvittelee sen ratkaisevansa?

Toisin kuin matkailu, kaivostoiminta luo aitoja työpaikkoja ja se on kehittyvä ala. Nykyisen lainsäädännön puitteissa ympäristönäkökohtien huomioiminen ei ole kovinkaan vaikea rasti – muille kuin luonnosta ja ympäristöstä vieraantuneille cityvihreille. Suomessa on tällä hetkellä 47 kaivosta ja uusia kaivoksia valmistellaan nopealla tahdilla.

No mikä on sitten kupletin juoni? Juoni on se, että Sinnemäki on – ilmeisestä älykkyydestään huolimatta – niin kiinni ideologiansa ismeissä, että hän ei kerta kaikkiaan pysty näkemään mitään silmälappujensa ulkopuolelta.

Kaikki hänen tekemänsä ehdotukset ja toimenpiteet työministerinä ovat olleet lähinnä työpaikkoja poistavia ja työttömyyttä lisääviä. Jotenkin tuntuu, että Sinnemäen nimitys työministeriksi oli Grande Finale nykyisen hallituksemme mahalaskun tehneessä politiikassa.

Sinnemäkeä – ja vihreitä yleensäkin – on helpompi ymmärtää kun muistaa, mitä he ovat sisimmältään. Nimimerkki Valkea kiteytti olennaisen Vasarahammerin blogin keskustelussa näin:

Vihreitä perustettaessa puolet sen jäsenistä oli entisiä taistolaisia eli stalinisteja, nykyään heitä on jonkin verran alle kolmasosa. Siten kulttuurimarxismi on olennainen osa vihreiden poliittisia menetelmiä.

Lähteet: SK, STT, VL, HS, Talvivaaran kaivos, MEK, Eduskunta

Site Meter

Kirjoittelin taannoin huoltovarmuudesta ja pelkkään kaukolämmön kaikkivoipaisuuden harhan  uskomiseen liittyvistä riskeistä. Nyt kuluneen talven aikana nämä riskit ovat realisoituneet.

Olkoon tämä kirjoitus (jälleen kerran) esimerkkinä siitä kuinka viherhöperöiden idealismi on irti todellisuudesta – ja etenkin täällä pohjoisessa Suomessa asuvien ihmisten arjesta.

Tämän talven uutiset ovat kertoneet kaukolämmön ongelmiin liittyviä uutisia enemmän kuin kylliksi.

Olemme lukeneet siitä, kuinka Suomussalmella hytistiin jouluna ruostuneen kaukolämpöputken putken vuoksi. Asuntojen lämpötilat palautuivat normaaleiksi vasta iltapäivästä alkaen tapaninpäivänä Suomussalmella.

Myös Turussa hytistiin viime viikonloppuna.Noin 150 000 ihmistä jäi Turussa lauantai-iltana ilman lämpöä kaukolämpöputken rikkoutumisen takia.

Eikä pääkaupunkiseutukaan ole jäänyt tästä asiasta kokemuksia vaille. Jo ennen tätä talvea nähtiin esimakua pahimmasta mahdollisesta. Vantaalla kaukolämmön toimitus katkesi lähes koko 150 000 asukkaan kaupungissa 20.2.2007 illalla noin kello 18, kun kaukolämpöverkon pääjohto repesi Myyrmäessä Vaskivuorentiellä. Vika saatiin paikattua aamuyöllä puoli kahden aikaan, jolloin pystyttiin aloittamaan myös Martinlaakson lämpölaitoksen lämmönjakelu.

Mitä tästä sitten pitäisi oppia? Se, että lämpö ei aina tule putkesta eikä sähkö välttämättä seinästä. Etenkin silloin, jos tässä maassa noudatetaan vihreiden haihatteluja energiapolitiikassa.

Kaukolämpö on erinomainen tapa hyödyntää muun energiantuotannon (esimerkiksi ydinvoimaloiden)  ja teollisuuden hukkalämpöä, mutta pelkästään sihen ei voi luottaa.Kuten olen aikaisemminkin todennut, Suomen kaltaisessa (kylmässä ja pohjoisessa) maassa olisi hyvä olla myös lämmitykseen liittyviä varajärjestelmiä.

Kun kerran  lainsäädäntömme velvoittaa rakentamaan tietynkokoisiin asuinkiinteistöihin väestönsuojat,  se voisi myös velvoittaa rakentamaan varalämmityslaitteeksi varaavan takan kaikkiin asuntoihin – myös ja etenkin kaukolämmön varassa oleviin  kerrostaloasuntoihin.

Kotimaisen uusiutuvan luonnonvaran energiakäytöstä syntyvät hiukkaspäästöt ovat noissa tilanteissa pienin huolemme- (tai puhumattakaan ilmastonmuutoskuplasta noin yleisesti ottaen). Kun tämä rakennusvelvoite kohdistuisi toteutuessaan ainostaan asuntojen uudistuotantoon – turvallisen, kotoisan lämpimän, viihtyisän ja perinteisesti hieman savulle tuoksuvan – tuloksen saavuttaminen tietysti kestäisi oman aikansa.

Mutta jostainhan on aina aloitettava.

Lähteet: STT, YLE, IL

Site Meter

Otetaanpa esiin vähän vanhempi uutinen. Se pomppasi pari päivää sitten uudestaan ylös erään valtakunnallisen poliitikon kasvojenkohotuskampanjan yhteydessä. Palataan siihen kenen ja miten tuolla lopussa. Mielenkiintoista on myös se, että tämän kasvojenkohtuskampanjana välineenä on tällä kertaa kilpailevan puolueen media.

Mielenkiintoista tämä on sikäli, että politiikassa (ja kaupankäynnissä) ei -vanhan perussäännön mukaan – mainita vastustajaa muuten,  kuin tämän vahingoittamistarkoituksessa tai omassa hyötymistarkoituksessa. Koska kyse on kilpailijan mainostamisesta, tarkoitus on ilmiselvästi hyötyminen. Paltaan siihenkin vähän myöhemmin.

Metsähallitus uutisoi tästä kaiken kaikkiaan posiitiivisesta nuorisotyöhön ja luontoon liittyvästä asiasta jo huhtikuussa .

Hämeenlinnan Evolle valtakunnallinen nuorisoleirikeskus

Julkaistu 21.4.2009

Metsähallitus ja Suomen Partiolaiset perustavat yhteistyössä valtakunnallisen nuorisoleirikeskuksen Evolle Hämeenlinnaan. Kyseessä on noin 100 hehtaarin kokoinen alue, joka on avoin kaikille telttaleiritoimintaa järjestäville tahoille. Lopullisesti asia ratkesi 21.4., kun opetusministeriö myönsi Suomen Partiolaisille 350 000 euron avustuksen leirialueen rakentamista varten.

Suomen Partiolaiset olivat hankkeessa aloitteentekijöinä, motiivinaan erityisesti luontoharrastuksen lisääminen ja nuorten hyvinvointi. Hankkeen kustannusarvio on vajaa miljoona euroa. Toinen merkittävä rahoituserä on Metsähallituksen Etelä-Suomen Luontopalveluille maa- ja metsätalousministeriön budjetista jo myönnetty 350 000 euroa.

”Leirikeskuksen perustaminen on vahva kannanotto nuorten hyvinvoinnin puolesta. Toiminta luonnossa on erittäin tärkeässä roolissa lasten ja nuorten luontosuhteen kehittymisessä”, Suomen Partiolaisten toiminnanjohtaja Liisa Sahi sanoo. ”Rakentamalla pysyvä kohde leiritoimintaa varten voidaan ympäristöasiat huomioida kestävällä tavalla myös suurleirejä järjestettäessä”, Sahi painottaa.

Leirialue on Metsähallituksen hallinnassa ja se sijaitsee Evon retkeilyalueen välittömässä läheisyydessä Evon Pitkänniemenkankaalla. Metsähallitus perustaa alueen rakentamalla sinne vesi-, viemäri- ja tieverkostot. Suomen Partiolaiset vastaavat alueen suunnittelusta sekä osasta leiritoimintaa palvelevia rakennelmia. Metsähallitus järjestää alueen rakentamisesta tarjouskilpailuja kevään aikana. Alueen valmistuttua sitä ylläpitää ja sen varauksista huolehtii Metsähallitus.

Metsähallitus pitää hanketta erittäin myönteisenä. Pääjohtaja Jyrki Kankaan mukaan on erinomaista, että alle kahden tunnin päähän pääkaupunkiseudulta saadaan nuorisojärjestöille aktiivista ja omatoimista leiritoimintaa palveleva keskus. Hänen mukaansa hanke piristää myös Evon retkeilyalueen toimintaa ja tuo uusia käyttäjäryhmiä nauttimaan alueen mahdollisuuksista.

Kangas arvioi hankkeen nostavan Evon entistä suositummaksi retkeily- ja matkailukohteeksi Etelä-Suomessa. ”Evolla käy noin 60 000 retkeilijää vuodessa ja suosio kasvaa hankkeen myötä oleellisesti”, Kangas uskoo. ”Tämä piristää myös aluetaloutta. Evon profiilin noustessa uskomme myös, että alueelle saadaan enemmän varoja kaikkia käyttäjäryhmiä palvelevan opastus- ja palveluvarustuksen kehittämiseen.”

Kangas tähdentää, että hyvällä suunnittelulla luonnossa voidaan toteuttaa suuriakin leiritapahtumia, mistä partiolaisten toteuttamat suurleirit ovat mainio todiste.

Evon nuorisoleirikeskuksen rakennelmat valmistuvat heinäkuuhun 2010 mennessä. Leirikeskus saa arvoisensa avauksen, sillä ensimmäinen alueella järjestettävä tapahtuma on Suomen Partiolaisten suurleiri, Kilke, kesällä 2010. Suurleirille odotetaan 10 000 partiolaista, joista 1000 on kansainvälisiä vieraita.

Samoilla periaatteilla aluetta markkinoidaan myös muiden nuorisojärjestöjen leiritapahtumia varten. Muille nuorisojärjestöille hankkeesta informoidaan vielä kevään aikana.

Majoitusalueiksi on tarkoitus varata noin 50 ha ja ohjelma-, koulutus- ja huoltoalueiksi noin 60 ha.

Asian alullepanija ja projektista vastuun tulevaisuudessa kantava Suomen Partiolaiset on omassa kommentoinnissaan hieman varovaisempi. Tämä maamme suurin varhaisnuoriso ja nuorisojärjestö ei tuulettele, vaan on ryhtynyt tuumasta toimeen.

Suomen Partiolaisten Wikipedia (Partiowiki) kertoo projektista ja sen suunnittelusta seuraavaa:

Evo

Evo on kylä Lammin kunnassa Kanta-Hämeessä. Lammi liittyy osaksi Hämeenlinnan kaupunkia vuoden 2009 alusta. Alue on tunnettu lukuisista puhtaista järvistään ja ympäröivästä metsäluonnosta.

Evolla on järjestetty Ko-Gi -leirejä ja niiden edeltäjiä kymmenien vuosien ajan sekä useita piirileirejä. Suomen Partiolaisten suurleiri Kilke järjestetään Evolla 28.7.-5.8.2010.

Evolla on paljon metsäluontoon liittyvää matkailu- ja virkistystoimintaa. Alueella sijaitsee mm. tunnettu Niemisjärven virkistyskalastusalue sekä Hämeen ammattikorkeakoulun metsäyksikkö (ent. Evon metsäopisto).

Evon leirialue

Evon rantaosayleiskaavan muuttamiseen on ryhdytty Suomen Partiolaiset ry:n aloitteesta. Kaavamuutoksen tavoitteena on mahdollistaa Suomen Partiolaiset ry:n pysyvän leirialueen perustaminen Evolle Metsähallituksen hallinnoimalle valtion maalle. Alueella on tarkoitus järjestää suurleiri joka viides vuosi. Lisäksi järjestetään piiri-, lippukunta- ja talvileirejä. Hanke toteutetaan metsähallituksen ja SP:n yhteistyönä. Valtio on myöntänyt hankkeelle 350000 euron rahoituksen. Koko hanke lähti käyntiin pääministeri Matti Vanhasen aloitteesta Taruksella.

Leirialueen on suunniteltu muodostuvan piirileirialueesta sekä laajennusalueesta, joka on käytössä vain suurleirivuosina. Partiolaisten käyttö keskittyy heinäkuun puolivälin ja elokuun puolivälin väliselle ajalle. Muulloin alue on Hämeen Ammattikorkeakoulun kuntayhtymän ja jokamieskäytössä.

Tämä ajatus on minusta aivan loistava ja kannatettava. Sen takana on vakavasti otettava taho ja sillä pyritään terveeseen nuorisotyöhön – lähentämään suomalaisia nuoria takaisin kohtia normaalia luontosuhdetta (partiolaisten tosin tulee olla riittävän varovaisia Villin Pohjolan suhteen).

Mutta ikävä kyllä, kaikessa toiminnassa (ja nykyään näköjään  nimenomaan nuorisotyössä) on aina mukana jotain sellaista, joka pyrkii hyötymään henkilökohtaisesti yleishyödyllisestä ajatuksesta.

Juuri kun olemme edes hieman toipuneet Keskustaa lähellä olevan nuorisosäätiön rahanjaosta ja nuorisotyön likaamisesta, uusi luku on avautunut.

Perjantain Vihreä Lanka kertoo, että Muna-Matti käyttää tätäkin henkilökohtaisen naamanpesukampanjansa apuna:

Matti Vanhanen lobbasi partiolaisille leiripaikan


30.10.2009 Hämeenlinnan Evolle valmistuu parhaillaan sadan hehtaarin leirikeskus. Paikka vihitään käyttöön ensi kesänä, jolloin siellä järjestään partiolaisten suurleiri.

Talkoolainen. Pääministeri Matti Vanhanen käynnisti kesäkuussa partiolaisten leiripaikan rakennustyöt.
Kuva: Minna Ertimo

Leiripaikkaa rakentavat yhteistyössä maa-alueen omistava Metsähallitus ja Suomen partiolaiset. Leiripaikka maksaa kokonaisuudessaan noin miljoona euroa.

Partiolaiset olivat jo vuosia haaveilleet pysyvästä leiripaikasta tie- ja vesijohtoverkkoineen, mutta kustannusten takia sen rakentamista pidettiin mahdottomana.

Yllätys olikin iloinen, kun hanke sai vaikutusvaltaisen isän. Pääministeri Matti Vanhanen otti leiri-idean puheeksi viisi vuotta sitten vieraillessaan edellisellä suurleirillä Taruksella.

”Oli kiinnostavaa, että aloite tuli häneltä. Hänen poikansahan oli myös partiolainen, ja pääministeri Vanhanen oli jo aiemmin vieraillut Uudenmaan partiopiirin leireillä”

partiolaisten markkinointipäällikkö Aki Tuominen kertoo.

Pääministerin myötävaikutuksella hallitus tukee hanketta 700 000 eurolla, mikä kuittaa suurimman osan kustannuksista.

Partiolaiset itse keräävät kasaan noin 200 000 euroa. Rakennustöistä osa tehdään talkoilla.

Tuominen näkee pysyvässä leiripaikassa useita etuja.

”Se säästää paljon aikaa vaivaa, kun joka leiriä varten ei tarvitse uuteen paikkaan rakentaa ja purkaa tilapäisiä perusrakenteita. Fyysiseen ponnisteluun aiemmin kulunut aika voidaan jatkossa käyttää leiriohjelmaan.”

Pysyvä leirikeskus säästää myös ympäristöä. Tuhansien partiolaisten leirit kuluttavat maastoa.

Evolla maaston kuluminen ja harmaan veden keräys voidaan ottaa huomioon jo rakennusvaiheessa. Leirikeskukseen vedetään myös sähköt sekä juomavesi- ja tietoliikenneverkko.

”Ei tietoliikennettä telttoihin asti vedetä, mutta esimerkiksi ruokatilaukset ja tiedonvälitys hoidetaan nykyisin netissä”

Aki Tuominen kuvailee.

Kaiken on oltava valmista heinäkuun lopussa, kun partiolaisten järjestyksessään kuudes suurleiri Kilke käynnistyy. Sinne odotetaan ainakin 10000:ta osallistujaa, joista noin tuhat tulee ulkomailta.

Tulevaisuudessa Evolla on tarkoitus järjestää suurleiri joka viides vuosi. Lisäksi partiolaiset järjestävät alueella vuosittain pienempiä leirejä.

Mikä ihmeen talkoolainen? Äijä käy nojaamassa propagandamielessä lapioon kuvaajien nähden ja keräilee irtopisteitä syöksyssä olevalle poliittiselle uralleen.

Mikä ihmetyttää vielä enemmän, on sellainen pikku seikka, että miksi Vihreä Lanka (ja miksi  juuri nyt?) lobbaa Vanhasen puolesta näin vastenmielisessä hyvällä asialla ratsastamisessa?

Henkilökohtaisesti olen tullut siihen tulokseen, että Vanhasen ja virheiden yhteisen kampanjan syy saattaa hyvinkin liittyä iltalypsyn kautta tehtyyn kassakaappisopimukseen ydinvoimasta.

Kun päättäjät Suomessa tekevät kaurapuurokompromissejaan, lapset ja nuoretkaan eivät ole niiltä suojattuja – vanhuksista, asunnottomista, työttömistä, sairaista, syrjäytyneistä, köyhistä ja toisinajattelijoista nyt puhumattakaan.

Ikävä kyllä, partiolaisetkin ovat lähteneet julkisessa tiedotteessaan siihen leikkiin mukaan, että tämä hanke lähti käyntiin pääministeri Matti Vanhasen aloitteesta Taruksella.

Tämä väite ei pidä paikkaansa.

Pitkään partiossa mukana olleena (ja itsekin Evolla Ko-Gi:n leiriosan suorittaneena partiojohtajana),  muistan näitä suunnitelmia tehdyn jo 1970-luvulta saakka. Vaikka tähän mediahömppään kuuluvan väitteen mukaan  Matti Vanhanen oli kyseisen hankkeen aloittajana, niin pitää muistaa (edellisten partiosukupolvien pitkäjänteistä työtä kunnioittaen), että Vanhanen ei kuulu projektiin muuten kuin pääministerin asemaansa käyttävänä hyötyjänä.

Partiolle maksettu lahjus on sanana sentään ehkä turhan kova.

Partiolaisille neuvona – pysykää edelleen kaukana puoluepolitiikasta. Se on likaista ja rumaa – aivan kuten sen tekijätkin.

Jos ette usko vanhaa ukkoa,  kannattaa vaikka aloittaa siitä ajatuksesta, että kuka hyötyy, miksi vihreät lobbaavat Vanhasta ja onko Suomen Partiolaisten edun kannalta järkevää leimautua lobbareiden ja vihreiden sylikoiraksi?

Ihan erityisenä varoituksen sanana: partiojärjestön ei kannata hakeutua etenkään vihreiden nuorisojärjestön asemaan.

Se on suomalaisen partiotoiminnan loppu. Uskon, että nykyiset partioliikkeen tulevaisuudesta vastuussa olevat ihmiset ovat kuitenkin tarpeeksi fiksuja ymmärtämään tämän asian itsekin.

Ole valmis! – muttei mihin tahansa. Ettei tulevaisuudessa tarvitse muuttaa partiolaisten ruotsinkielistä tunnusta Var Redo! koko liikkeen kohdalla muotoon Var är Du?

Lähteet: Metsähallitus, Suomen Partiolaiset, Vihreä Lanka

Site Meter

Päivitys 08012010: Turjalainen on sivunnut samaa aihetta blogissaan.

Suomessa ikkunanäkymä nousujen ja laskujen aikana  on pysynyt ennallaan. Manner-Euroopassa sen sijaan maaseutumaisemaan on ilmestynyt kiihtyvällä tahdilla valkoisia torneja. Pitkin Eurooppaa teräslavat jauhavat puhdasta energiaa peltojen reunustoilla ja kukkuloilla. Suomessa tuulivoimalaa saa etsiä ja kauan.

Suuri Vihreä Ajattelija Jarkko Tontti Vihreän Langan julkaisemassa blogissaan.

Onneksi on vielä näin. Siis, että Suomessa saa vielä etsiä kauan tuulivoimalaa. Tuulivoimala on kaikkea muuta kuin kustannustehokas ja harmiton tapa tuottaa sähköä.

Se pilaa maiseman estetiikan (eräs tärkeimmistä luonnonarvoista on siihen itseensä latautunut estetiikka), se on tuhoisa linnuille, se aiheuttaa käsittämättömän melusaasteen ja – kuten jo todettiin – on kustannustehokkuudeltaan haittoihinsa nähden marginaalinen energianlähde.

Ilman nykyistä ilmastonmuutoskuplaan liittyvää jargoniakin,  fissiolla tuotettu ydinvoima on tällä hetkellä vähiten päästöjä levittävä, fossiilisia polttoaineita säästävä, energiatehokkain ja turvallisin tapa tuottaa energiaa.

Ennustan ydinvoimasta sellaista tulevaisuutta, että noin sadan vuoden sisällä nämä fissiovoimalat voidaan ajaa alas – tuon ajanjakson puitteissa näen (henkilökohtaisesti) ihmisen pystyvän valjastamaan fuusiovoiman insinöörin avulla uudenlaiseksi energialähteeksi.

Kovin kauas on tämä toveri  Tontin edustama vihreys karannut Koijärveltä. Alkuperäiset vihreät olivat sentään luonnonsuojelijoita – ennen kuin pääsivät kiinni hyviin sisätyöpaikkoihin ja poliittiseen valtaan. Tontin fantasiat ovat irvikuva luonnon- ja ympäristönsuojelusta – ja monesta muustakin aidosti arvokkaasta asiasta.

Tällainen vihreyteen näköjään kiinteästi liittyvä ilmestys tässä ajassa – tovereineen ja mielipiteineen – on kuin suoraan  1930- luvun Neuvostoliitosta nykyaikaan repäisty muinaisjäännös.

Nykyvihreiden olemuksessa nähdään, kuinka elitistinen suunnitelmatalouden dinosaurus raahustaa kohti Uutta Uljasta Eurostoliittoa – sellaista, jossa ei ole alueellista, kansallista eikä paikallista demokratiaa.

On vain muutamien itse itsensä valinneiden oligarkkien muodostama politbyroo – hännystelevine avustajineen.

Jo pelkkä Tontin kielikuvakin on kuin pahimmasta sosialistisen realismin oppikirjasta; pitkin Eurooppaa teräslavat jauhavat puhdasta energiaa peltojen reunustoilla ja kukkuloilla.

Hyi helvetti!

Tässä näemme erään nykyajan suurimmista paradokseista.

Vaikka Neuvostoliitto hajosi omaan mahdottomuuteensa 1991, jostain kumman syystä nämä kommunismin auliit juoksupojat (ja etenkin juoksutytöt) ovat päässeet Euroopassa kiinni vallan kahvaan – näennäisvihreyden ja eurososialismin kaapuihin piiloutuneina.

Vihreys, humanismi, kansanvaltaisuus ovat kääntyneet näiden punavihreiden arvoissa, teoissa ja puheissa samanlaiseksi irvikuvaksi kuin kansandemokratia oli demokratiasta sosialismissa.

Nämä näennäisvihreät on punnittu ja läpinäkyväksi todettu – luonnonsuojelu on elitistä erikoisudentavoittelua – suoranaista anekauppaa hyvän omantunnon edestä.

Vai voiko joku muuta väittää esimerkiksi juuri tästä toveri Tontista, joka ilmoittaa kirjoituksensa lopuksi, että kirjoittaja on kirjailija ja lakimies, joka on valmis maksamaan sähköstä enemmän.

Kun euro kirstuun kilahtaa, niin punavihreä sielu ekotaivaaseen vilahtaa?

Site Meter

JK. Palaan laajemman asiakokonaisuuden puitteissa lähiaikoina energiapolitiikan pariin.


Pääministeri Matti Vanhanen (kes-kusta) vaatii, että Helsingin Energia käyttää vastedes osan jättivoitoistaan uusiutuvan energian rakentamiseen.

Hänen mukaansa koko 300 miljoonan euron vuosipottia ei voi enää käyttää Helsingin kaupungin palvelujen rahoittamiseen.

Vanhasen mielestä Helsingin on nostettava uusiutuvan energian osuus 20 prosenttiin. Muuten Suomi ei saavuta 38 prosentin tavoitettaan. Helsingin pitää rakentaa tuulivoimaa ja puuvoimaloita, joilla voitaisiin korvata nykyistä kivihiiltä ja maakaasua.

Hyysäri 14.10.2009


Tämä on malliesimerkki jälleen kerran siitä,
kuinka korkealle kusi on noussut keskustalaisissa knupeissa.

On aika paksua tulla huutelemaan – etenkään itse rikoksista epäiltynä, valehtelemisesta useasti kiinni jääneenä, nurmijärveläisenä ja kaiken yhteyden todellisuuteen kadottaneena – tasavallan pääministerinä, mitä jonkin kunnan pitäisi tehdä omalla varallisuudellaan.

Tällaiset asiat kuuluvat perinteisesti kunnallisdemokraattisin sekä sen välineillä ja keinoilla paikallisesti päätettäväksi – pääministerille ne eivät kuulu.

Kepulla on ollut iät ja ajat hallitusvastuusta käsin tapana ryöstää vauraiden alueiden varallisuutta – ja siirtää ne  konkurssikypsiin peräkyliin. Ei pidä ymmärtää, että en haluaisi koko maan pysyvän asuttuna – päin vastoin, minusta se eräs tulevaisuutemme kulmakivistä.

Mutta se mitä ja miten kepulit ovat tätä rahaa kylväneet on kuvottavaa. Kun 200 asukkaan kuolevaan kylään rakennetaan uimahalli ja kaupunkiympäristön  kasvukunnan ihmiset jäävät samaan aikaan rahapulan (l.varojensiirron kehitysalueille) vaille kunnollistaterveydenhuoltoa (Tästä osittain johtunut Jokelan tapaus kannattaisi erityisesti nurmijärveläisten muistaa tässä yhteydessä).

Tämä kepuleiden toiminta muistuttaa nykyistä kehitysapua – se nimittäin on suoraa varainsiirtoa rikkaiden maiden köyhiltä köyhien maiden rikkaille. Matti Vanhasen ja Kes-Kustan aluepolitiikka on puolestaan varainsiirtoa sekä kaupunkien että maaseudun köyhiltä kepulaisille maatalousporhoille.

Kun tavalliset  ihmiset taistelevat pitääkseen kiinni viimeisistä kunnallisista palveluista, Muna-Matti ratsastaa tuulimyllyllään kohti turve- ja halkoroihuista vapautuvia lisäpäästöjä sekä ympäristön ulkonäöllään ja metelillään pilaavia (marginaalisen energiantuotannon) tuulivoimapuistoja. Ydinvoima (nykyinen fissiovoima) on tällä hetkellä ainoa toimiva ratkaisu.

Epäilen vahvasti , että Matti tuskin on kiinnostunut todellisuudessa koko ilmastonmuutoshypestä – hänelle se näyttää olevan keppihevonen rahastaa suuria kaupunkeja (etenkin Helsinkiä) ja lisätä lyhytnäköistä halkokauppaa kavereidensa hyväksi – hän yritti samaa jo edellisten eduskuntavaalien alla.

Mitään valtakunnan kannalta tärkeää nämä Matin puuhastelut eivät pidä sisällään.

Maksumiehinä (ja kärsijöinä) näisssä kaavailussa toimivat kaupunkien köyhät ja ainoana  edunsaajana taitaa olla se kuuluisa tuntematon mies maaseudulla porskuttava varakas keskustalainen tuppeensahattu puukauppias…

Lähde: HS

Site Meter

Entinen pääministeri Paavo Lipponen (bemarit) kehui nykyisen pääministerin Matti Vanhasen (kepulit) hallituksen kaasuputkilinjaa.

MTV3:lle antamassaan haastattelussa Lipponen sanoi, että on hyvä, että hallitus pitää kaasuputkea vain ympäristökysymyksenä. Lipponen piti turvallisuuskysymysten kytkemistä putkiasiaan turhan pyörityksenä.

Lipposen kertoi myös, että  Suomesta pitää tulla energiaomavarainen, joten tänne tarvitaan lisää ydinvoimaa. Tästä syystä rakentamislupa tulisi myöntää kaikille kolmelle rakentamislupaa hakeneelle yritykselle.

Lipposen ensimmäinen kommenttiiin liittyy jotenkin (ehkä?)  se, että Lipponen toimii   venäläisen kaasuputkiyhtiö Nord Streamin neuvonantajajana.

Hänen toinen kommenttinsa saattaa liittyä jotenkin (ehkä?) siihen, että samainen Lipponen toimii myös ydinvoimaa rakentamaan haluavan energiayhtiö  Pohjolan Voiman konsulttina.

Ahkera mies tämä Lipponen.

Jo ne muutamat asiat kuten; hän ehti useamman hallituksen piällysmiehenä ajamaan Suomen tarpeettoman syvälle EU:n integraatiokehitykseen, lähes lakkauttamaan kansallisvaltion, viemään nuoremman miehen vaimon, järjestämään entisen  vaimonsa kurimukseen ja muodostamaan Suomesta todella eriarvoisen yhteiskunnan, olivat jo niin suuria työnteon  saavutuksia, että jo pelkästään niillä pitäisi päästä historian kirjoihin.

Täytyy todella  ihmetellä sitä tarmoa, millä emerituspääministerimme on (vielä eläkeläisenäkin)  valmis antamaan auliisti Suomen turvallisuuden ja ympäristön venäläisille ja samaan aikaan hän on toisen energiahankeen konsulttina ajamassa 1970-luvulla kovasti kritisoimaansa ydinvoimaa.

Vai olisiko kuitenkin kyse siitä vanhasta totuudesta, että kenen lauluja laulat, sen leipää syöt?

Lähde: MTV3

Site Meter

Tiistain Hyysäri kopaisi erästä vihreisiin liittyvää asiaa hieman toiselta kannalta. Olen joskus aikaisemminkin todennut, että luonnonsuojelu ja vihreät eivät korreloi keskenään. Ja taas tämä asia osoittaututui todeksi

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kertoi HS:n julkaisemassa uutisessa, että hän suhtautuu myönteisesti Santahaminan säilyttämiseen sotilassaarena myös tulevaisuudessa. Hän näkee – vanhana Laajasalolaisena – että Sipoon lounaisosien kuntaliitos sekä Helsingin edustan linnakesaarten avaaminen vaikuttavat Santahaminan asemaan. Santahamina juhlii parhaillaan 200-vuotista historiaansa sotilassaarena.

Puolustusvoimat ilmoitti viime vuonna luopuvansa neljän Helsingin edustalla sijaitsevan linnakesaaren hallinnasta. Alustavasti näitä saaria on kaavailtu helsinkiläisten ulkoilu- ja virkistyskäyttöön. Pajusen mukaan Kuivasaaren, Rysäkarin, Vallisaaren ja Kuninkaansaaren avautuminen helsinkiläisille vähentää paineita Santahaminan suunnalla. Tosin Pajunen toteaa myös, että Santahaminan käytöstä päättävät ensisijaisesti puolustusvoimat ja valtio.

Satamatoimintojen vetäminen Sompasaaresta ja Jätkäsaaresta on tuonut uutta tonttimaata Helsingin ydinkeskustan tuntumaan. Samaan suuntaan vievät myös Lounais-Sipoon alueliitokset.  Pajunen ei näe Santahaminan asuinrakentamista edes ajankohtaisena.

”Santahaminan merkitys tulevaisuuden asuinalueena on pienentynyt. Kun Östersundomin alue liitettiin Sipoosta Helsinkiin, se avasi huikeita rantarakentamisen alueita käyttöömme.

Mutta miten sitten asiaan suhtautuvat vihreät? Se tuskin on yllätys kenellekään, joka on menettänyt illuusionsa vihreiden olemuksesta ympäristöpuolueena.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja Osmo Soininvaara huomauttaa, että Santahamina on merkitty (virheiden painostuksesta)  yleiskaavassa selvitysalueeksi.

Toisin sanoen sen käytöstä ei ole päästy sopimukseen. On grande kaupunkirakenteellinen moka, kun kokoomus pitää keskustassa Santahaminan kokoista aluetta aivan joutavassa käytössä

Puolustuslaitosta vastustava – ja pääkaupungissa olevan varuskunnan merkityksestä mitään  ymmärtämätön –  Soininvaara möläyttää.

Vihreiden kaupunginvaltuutettun roolissa tällä kertaa esiintyvä  Soininvaara ei pidä Pajusen näkemyksistä. Soininvaara haluaa jatkaa Santahaminan rakentamisesta käytävää keskustelua – vaikka muut tahot sitä eivät haluakaan.

Ei maailma tähän lopu. Sipoon rannat ja vanhat satama-alueet on rakennettu vuoteen 2015 ja viimeistään 2025 mennessä, sitten tarvitaan jälleen rakennusmaata. Päätökset Santahaminan rakentamisesta pitäisi tehdä nyt

Edes Santahaminan saaren luontoarvot (ja siihen liittyvät lukuisat uhanalaiset lajit)  eivät tätä entistä – nykyistä – koijärveläistä betoninsuojelijaa  hetkauta eivätkä ne häntä kiinnosta.

Luontoarvot ovat kauniita ja söpöjä, mutta tuolla argumentilla rakentaminen voitaisiin estää koko pääkaupunkiseudulla. Heinäsirkkoja löytyy joka neliöltä

Nyt ei kuitenkaan ollut kyse heinäsirkoista – nyt on kyse myös  200:sta uhanalaisluokituksessa olevasta kasvi- ja eläinlajista.

Miten tämä nyt sitten pitäisi ymmärtää? Homeenvihreän liikkeen suuren gurun tämän(kään)kertainen kommentointi ei ainakaan minua yllättänyt.  Pidin Odea joskus ihan fiksuna kundina, mutta olen nähnyt sen todellisen Osmonkin, joten verhot ja utu ovat kadonneet tämän tekovihreän ajattelijan ympäriltä.

Osmo Soininvaara ja Helsingin vihreät ovat ottaneet Santahaminan keppihevosekseen muutamasta varsin läpinäkyvästä syystä.

Vihreät ovat yhteiskuntaa muuttamaan pyrkivä puolue.  He pyrkivät rikkomaan nykyisen kansanvaltaisen kansallisvaltion perusteet – vaikka sitten hitaammallakin aikataululla. Tämän vuoksi konservatiivinen puolustuslaitos on joutunut näiden haihattelijoiden tulilinjalle.

Toiseksi on syytä muistuttaa siitä, että vihreät ovat pohjimmiltaan erittäin elitistinen järjestö – tavallisella kansalla ei ole asiaa vihreisiin, eikä heillä (virheillä) ole juuri mitään tarjottavaakaan normivirtaselle.

Jos et maksa kymmenyksiä ilmastonmuutos(kupla)uskonnolle, osta säännöllisiä kehitysyhteistyöaneita, kuljetuta ns. ekologisia elintarvikkeita maapallon toiselta puolelta vain itseäsi varten ja käytä muutenkin rahojasi pahan omantunnon poistamiseen (esimerkiksi tolkuttoman kalliita ekovaatteita ostamalla), et voi olla todellinen vihreä.

Tämän tietäen on varsin helppo päätellä, keitä ovat ne joiden  vihreät haluavat Santahaminassa asuvan tulevaisuudessa – joukon vihreitä napanaisia (ja pari vihreää puudelimiestä).

Vihreiden ympäristöystävällisyys kaavoituspolitiikan alueella on suuri kupla. Vihreät pyrkivät tiiviiseen kaupunkirakentamiseen – luonnosta ja ihmisten viihtymisestä välittämättä. Vihreät eivät usko niitä kokemuksia, mitä muualla maailmassa on saatu tiiviistä kaupunkirakentamisesta.

Nimittäin slummiutumista ja sen mukanaan tuomia muita erittäin ikäviä ilmiöitä. Kun tähän lisätään vihreiden ajama ”Suomi kuuluu kaikille”-politiikka,  avoimine rajoineen ja kaikille maahantulijoille jaettavien sosiaalisisten subventioiden kera, niin saadaan samaan vihreään slummisoppaan vielä eri etnisten vähemmistöjen välistä monikulttuurista syrjintää, vihaa ja väkivaltaa.

Puhumattakaan siitä, että myöskään joukkoliikenne ei ole saasteetonta eikä päästötöntä. Normaalilla matematiikalla laskettuna populaation kasvaessa myös liikenne ja siihen liittyvät päästöt kasvavat (mihin se ilmaston muutos nyt unohtui?). Näin ei taida kuitenkaan olla tuolla vihreässä todellisuudessa –  jossa asiaa lasketaan vihreällä (soininvaaralaisella) tilastomatematiikalla.

Eikä sekään riitä.  Sieltä mistä vihreä kaupunkisuunnittelu on kerran kulkenut yli, sieltä ei nouse kedon kukkaa eikä heinäsirkka siritä – enää koskaan. Tässäkin esillä olevassa tapauksesssa Santahaminaan kaavaillaan raitiovaunusiltaa kaupungista meren yli – piittaamatta edes  estetiikasta, joka on kuitenkin normivirtaselle tärkein luontoon liittyvä arvo.

Samaan aikaan  – tämä sama vihreä – ponipoppoo puuhastelee tuulivoimapuistojen kanssa – haluten pilata niin tunturi- kuin saaristomaisematkin.  Näiden helvetinkoneiden ympäristöystävällisyys katoaa esteettisen haitan lisäksi siihen, että ne tappavat lintuja ja että niiden aiheuttama meteli on infernaalinen (käykää huviksenne esimerkiksi Kielissä ja yrittäkää nukkua yönne hotellissa, joka sijaitsee tuulivoimapuiston viessä).

Vastaavaa viherpuuhastelua on nähtävissä muuallakin pääkaupunkiseudulla. Vantaalla vihreät kannattavat kaupungin ainoan järven kupeeseen suunniteltua bussivarikkoa. Osa kokoomuslaisista vastustaa sitä, koska se vaarantaa Kuusijärven luonnon.

Espoon Histasta ollaan tekemässä vihreän näkemyksen mukaista ekologista asuinaluetta. Alueen osayleiskaavaehdotuksesta päätettiin eilen kaupunkisuunnittelulautakunnassa. Vihreä piikki Lanka kertoo tänään, että Tiina Elo ja Espoon vihreät ovat tyytyväisiä eiliseen päätökseen.

Tämän lautakunnan varapuheenjohtajana toimiva  Elo kiittelee blogikirjoituksessaan päätöstä, joka sisälsi vihreiden keskeisimmät tavoitteet.

Haluamme Histan rakentuvan tulevaisuudessa uudenlaiseksi ekokaupungiksi junaradan varteen. Samalla edellytämme kuitenkin, että alueen poikki kulkevat toimivat viherkäytävät ja että Nuuksio säilyy erämaisena myös tuleville sukupolville.

Eli vihreät haluavat pilata pääkaupunkiseudun viimeisenkin yhtenäisen luonnonsuojelualueen. Erämaisuus on Nuuksiosta kaukana, mutta se on varsin viihtyisä ja kohtuullisen laaja yhtenäinen virkistysalue.

Kun sen yhteyteen rakennetaan tämä vihreiden kaavailema tiivis asutusalue, voidaankin sanoa hei, hei koko kansallispuistolle ja sen luonnonmukaisuudelle. Tehokas ja tiivis rakentaminen, joukkoliikenne sekä  luonnonrauha kun eivät oikein istu keskenään samassa paikassa.

Ehkä tulemme näkemään tulevaisuuden Nuuksion kansallispuiston Kontulan tai Kirstinmäen metsien kaltaisena nuorison ja spurgujen kaljoittelu- ja riehunta-alueena?

Koska kaupunki omistaa Histan alueella merkittävästi maata, voimme päättäjinä olla vaikuttamassa siihen, millaiseksi alue aikanaan rakentuu.

Öh? Anteeksi kuinka?  Minun ymmärtääkseni tämä julkinen maan omistus Histassa kytkeytyi Luukin-Nuuksion alueen virkistyskäyttöön, eikä slummin rakentamiseen pääkaupunkiseudun henkireiän välittömään yhteyteen.

Jos nyt joku vielä luulee, että vihreät ovat luonnonsuojelusta ja ympäristöstä vakavasti kiinnostunut puolue, niin suosittelen ottamaan korvatulpat pois korvista ja tarkistuttamaan näkönsä optikolla tai silmälääkärillä.

Vihreät ovat taloudellista kasvua haluava ja perinteisiä vasemmistolaisia arvoja edustava käskypuolue.

Lähteet: HS, STT, Vihreä Lanka


Jk. Mainostan tässä nyt vielä everstiluutnantti, kaupunginvaltuutettu Jarmo Niemisen (sit)  tuotantoa. Tämän aidon luonnonystävän tuotantoon ja ajatuksiin voi tutustua esimerkiksi täällä.

Site Meter

Eilinen Hyysäri kirjoittaa, että omakotiasujat vaihtavat ryminällä öljystä ja sähköstä kaukolämpöön

Saman uutisen mukaan suurissa kaupungeissa omakotiasukkaiden ryntäys kaukolämpöön on niin suuri, ettei kaikkia halukkaita ennätetä liittää verkkoon. Viime vuonna Rovaniemellä asennettiin sataan ja Oulussa yli neljäänsataan omakotitaloon kaukolämpö, kun aiemmin liittyjiä oli 30–50 vuodessa. Sama tahti on jatkunut tänäkin vuonna. Myös Helsingin Energia on saanut paljon tarjouspyyntöjä kaukolämmöstä.

Huomattava osa liittyjistä on lämmitysjärjestelmän vaihtajia, sillä 1960- ja 1970-luvulla asennetut öljykattilat vaativat uusimista.

Tällä hetkellä tarjouksessa oleva kaukolämpöenergian hinta ja huolettomuus olvat ne seikat, jotka houkuttelevat omakotitalossa asuvia suomalaisia liittymään kaukolämpöverkkoihin. Jatkuvat sähkön ja öljyn hinnankorotukset pistävät ihmiset kyselemään vaihtoehtoja.

Helsingin Energia on tällä hetkellä Suomen suurin kaukolämpöä myyvä yritys. Sen verkossa on noin 13 000 kiinteistöä. Moni öljyllä omakotitaloaan lämmittävä joutuu lähivuosina uusimaan kattilansa. Myös uudisrakentajat ovat ymmällä.

Vaikeutena on se, että asukkaat ovat markkinamiesten armoilla. Puuttuu puolueetonta tietoa.

Kaukolämmön hinta on vuodesta 1986 ollut kaikkein vakainta. Vielä vuoteen 2000 saakka öljy oli kaukolämpöä ja sähkölämmitystä huokeampi omakotitalon lämmitysmuoto. Vertailussa ei ole mukana maalämpöä eikä pellettilämmitystä.

Kysymys kuuluukin, kuinka voikaan huoltovarmuus?

Olen ammattini puolesta nähnyt kauhuskenaarioita kylmästä pakkastalvesta.

Pelkkä talvi ei kuitenkaan hyydä Kullervoa. Mietin kauhulla kuinka kylmä taajamissa olevissa kerrostaloissa on kriisin sattuessa. Kun kaukolämpö katkeaa, niin kaupungissa palellaan yhdessä.

Ja kohta myös maaseudulla.

Tämän tarjonnan ja idean takana täytyy olla varma tieto kasvihuoneilmiön voimistumisesta ja usko siihen, että Suomessa ei ole kohta enää talvia.

Vihreäthän tätä ovat toitottaneet jo pitkään. Tämä sakki on ollut myös varsin kiinnostunut tuomaan maahan vähemmän pakkasta kestävää siirtoväestöä.

Alkaisiko asiassa olla jo hieman salaliittoteorian makua?

Nimittäin:

Tapio ”Jakenpoika” Laakso (uusstalinistit) kirjoitti myös omassa blogissaan oman mielipiteensä tästä aiheesta. Tapsan mielestä tämä on erinomainen asia ilmaston kannalta.

Juuri tämän kehityksen vauhdittamiseen pyritään myös niillä energiaverojen korotuksilla. Varsinaisia korotuksia tärkeämpää on kuitenkin signaali. Sähkön ja öljyn hinta tulee nousemaan myös tulevaisuudessa, joten kaukolämpöön tai muihin järjestelmiin (maalämpö, lämpöpumput, pelletit) vaihtaminen on järkevää. Samoin energian säästämiseen pyrkiminen.

Jep…


Sähkö tulee pistorasiasta, vanha vihreän viidakon sananlasku.

Minä haluaisin ihan noin aikuisten oikeasti nähdä, miten maalämpö ja pelletit ratkaisevat tulevaisuuden energiantarpeemme? Tai miten sitä kuuluisaa ja autuaaksitekevää kaukolämpöä tuotetaan ilman fossiilisia polttoaineita tai ydinvoimaa?

Aivan samoin kuin haluaisin kuulla – en todellakaan nähdä – miten vihervasemmisto aikoo ratkaista ns. työvoimapulan ammatti- ja kielitaidottomalla siirtotyövoimalla?

Ajoittain mieleeni tulee mieleen vahvasti Ruotsin kuuluisan rautakanslerin Axel Oxenstjärnan (1583-1654) kuuluisat sanat kuolinvuoteellaan:

”Poikani, et usko kuinka vähällä järjellä maailmaa hallitaan.”

Tuon väitteen minä muuten allekirjoitan.

Site Meter