Nykyinen hallintomme vaarantaa yhteiskuntarauhan – osa 1.

Aloitan kaksiosaisen kirjoitussarjan teemalla, kuinka nykyinen hallintomme vaarantaa suomalaisen yhteiskuntarauhan. Tässä ensimäisessä osassa keskitytään muutamiin yleisluontoisiin havaintoihin ja toisessa osassa esitetään esimerkkejä siitä, miten rappeutunut ja kansanvallasta vieraantunut nykyinen hallintomme on.

Nykyinen hallintomme on itsepäisyydessään ja ylimielisyydessään suurin uhka suomalaiselle yhteiskuntarauhalle. Sen yleisestä mielipiteestä ja kansanvallasta lähes piittaamaton politiikka saattaa aiheuttaa keskinäiseen sopimukseen perustuvan kansalaisyhteiskuntamme muuttumisen eri ryhmien välisiksi kilpailu- ja taistelutantereiksi – hyvinkin nopeasti näkyvissä olevissa lähitulevaisuudessa.

Tässä nykyhallinnon puuhastelussa näkyy kaksi kaikesta muusta toilailusta erikseen selvästi erottuvaa piirrettä.

Ensimmäinen on nöyristely EU:n suuntaan – asiassa kuin asiassa. Muut EU:n jäsenvaltiot toteuttavat kansallisen edun ja harkinnan kautta unionin määräämiä direktiivejä – tai jättävät noudattamatta niitä. Meidän hallintomme puolestaan pyrkii mallioppilaan tavoin viemään (vaikka väkivallan ja toisinajattelijoiden vankilaan sulkemisen uhalla) kaikkein päättömimmätkin euroeliitin läpijyräämät ideat ja pakot läpi Suomessa.

Suomalaisella kansanvallalla ja kansan mielipiteellä ei ole mitään merkitystä silloin, kun poliitikkomme etsivät vihreämpää oksaa ja osa korkeista virkamiehistämme käyttää tilannetta härskisti hyväkseen ajaessaan Suomessa vallankumouksen kaltaista muutosta.

Tämä juontaa virkamiehistön kohdalla juurensa sellaiseen paradoksiin, että vaikka kommunismi ja Neuvostoliitto luhistuivat, niin ne piirit (lähinnä Demla ry:n ympärille linnoittautuneet vallankumoukselliset) onnistuivat jostain syystä soluttautumaan läpi koko korkeimman valtionhallinnon ja pääsivät näistä asemista jatkamaan yhteiskuntamme murentamis- ja vallankaappauspyrkimyksiään.

Sosialismi, proletariaatti ja kansojen välinen veljeys tosin korvattiin uddella propagandatermillä – monikulttuurisuudella.

Monikulttuurisuuden taakse piiloteltu nöyristely (kaikkien jalkansa Suomeen pistävien) ulkomaalaisten ja vähemmistöjen edessä on toinen näistä erityisesti näkyvissä olevista ikävistä erityispiirteistä.

Nykyinen hallinto on unohtanut täysin sen, kenen palveluksessa ja renkinä sen pitäisi olla – nimittäin suomalaisten kansaa edustavan enemmistön. Nyt tilanne on kuitenkin kulkenut siihen suuntaan, että suomalaiseen yhteiskuntaan on syntynyt kaksoisstandardi. Tässä apatheidpolitiikassa syrjittyjä ovat enemmistön edustajat  ja etuoikeutettuja kaikkien vähemmistöjen edustajat.

Tätä syrjintää  jopa) kutsutaan nimellä positiivinen syrjintä. Positiivista tai ei, kaikki syrjintä on syrjintää ja kaikki kiintiöt ovat nyrkinisku lahjakkuuden ja kyvykkyden kasvoihin.

Koko hallintoamme koskeva ikävä ongelma kulminoituu siihen, että lähestulkoon kaikki mitä nykyinen hallinto esittää, ehdottaa ja toteuttaa, on vastoin kansan enemmistön näkemyksiä ja varsin usein ns. yleistä oikeustajua loukkaavaa.

Kun siihen yhdistetään kansanvallan halveksunta, ollaankin siinä pisteessä, jossa sisäministeri Anne Holmlund päästää yhtään edes häpeämättä suustaan tällaisia lausuntoja:

”Järjestöjen kuuleminen on suoritettu aivan normaalin käytännön mukaisesti. Toinen kysymys tietysti on se, että silloin, jos ne poikkeavat täysin hallituksen yksimielisestä pääministeri Matti Vanhasen johdolla tehdystä iltakoululinjauksesta, niitä voidaan ottaa huomioon erittäin rajallisesti.”

Se miten hyvää hallintotapaa, lainvalmistelua tai suhdetta kansanedustuslaitokseen ja kansalaisiin Holmlund kannanottoineen edustaa, jääköön jokaisen itsensä pohdittavaksi.

Perustuslain 14 § toteaa muuten asiasta näin:

”Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.”

Jos hallinto ei kunnioita kansaa, ennemmin tai myöhemmin tulee myös se tilanne jossa kansa ei kunnioita enää hallintoa.

Ja silloin tulee – kaikkien historiallistenkin esimerkkien valossa katsoen – suuria ongelmia.

Kun lainsäädäntö on huonosti valmisteltua ja kansan oikeustajun vastaista, se on omiaan alentamaan lainrikkomiskynnystä. Ja kun se lairikkomiskynnys alentuu jossain, sillä on tapana alentua muuallakin – se mikä ei ole oikeus, ei voi olla myöskään laki.

Kun virkamiehet keskittyvät pilkkuvirheiden etsimiseen ja vastaansanojien hiljentämiseen, ollaan kaukana kansanvallasta ja kansanvaltaisesta kansalaisyhteiskunnasta. Olemme lähestyneet vuoden 1995 jälkeen askel askeleelta byrokraattien pyörittämää tyranniaa.

Teitä on varoitettu – päättäjät ja virkamiehet.

(Sarja jatkuu osalla numero 2)

Advertisement

 

Epäpätevyydestä vankilaan?

Sarjassamme nykysuomalaista oikeuspolitiikkaa on avattu taas uusi luku. Päivän Uusi Suomi on välittänyt aika hämmentävän uutisen. Tämän uutisen mukaan epäpätevyys liikeenteessä  muuttuu vakavaksi rikokseksi – sellaiseksi josta uhkaa vuodenvaihteen jälkeen vankeusrangaistus.

Epäpätevää taksin- tai linja-autonkuljettajaa voi uhata vastedes vankila. Ensi vuoden alussa tulee voimaan lakimuutos, joka tuo taksinkuljettajille uusia pätevyysvaatimuksia ja koventaa epäpätevien kuljettajien rangaistuksia.

Luvan uusimiseen tarvitaan jatkokoulutusta viiden vuoden välein. Jatkokoulutusvaatimus tulee paitsi uusille myös nykyisille kuljettajille. Jos ammattipätevyys ei ole kunnossa, voi joutua vankilaan.

Linja-autonkuljettajilla vastaavanlainen ammattipätevyysvaatimus on ollut jo aiemmin, mutta vankilatuomion uhka on heillekin uutta suomalista oikeuspolitiikkaa.

Mielenkiintoiseksi tämän tekee sellainen havainto, että perinteiseen omaisuuden- ja yksilönsuojaan rikkomiseen liittyvissä rikoksissa on viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan kevennetty tuntuvasti rangaistusasteikkoa.

Nakkivarkaita ei suljeta enää vankiloihin ja raiskaajatkin pääsevät ehdonalaisella. Kettutytöt saavat lähestulkoon rangaistuksetta tuhota ihmisten omaisuutta, rikkoa toisten kotirauhaa, rääkätä eläimiä ja uhkailla jopa pieniä lapsia.

Oikeinajattelijat (so. vihervasemmistolaiset näennäissuvaitsevat) saavat nimitellä toisinajattelijoita rasisteiksi ja soveltaa sananvapautta oman poliittisen näkemyksensä perusteella – tyyliin Jarkko Tontin esittämä näkemys sananvapaudesta.

Perusoikeuksiimme kiinteästi liittyvää sananvapauden määritelmää vääristellään ja muokataan irvikuvaksi siitä mitä sen pitäisi olla – siis kauas siitä hallintoalaimaselle tarkoitetusta suojasta hallitsijan mielivaltaa vastaan.

Vertikaalinen sanavapauskäsite on venytetty myös horisontaaliseksi. Näin on saatu aikaan tilanne, jossa vallankäyttäjä ja hallitsija ottaa (yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti) kantaa toisen hallintoalamaisen puolesta ja toista vastaan – ja poikkeuksetta niin, että heikommassa asemassa on se enemmistöä ja periaatteellista laillisuutta edustava alamainen.

Tässä elämässämme ajassa hallitsija on valmis heittämään rehellistä työtä tekeviä ihmisiä epäpätevyydestä vankilaan, nostaa vähemmistöjä enemmistön yläpuolelle (rikkoen kansanvaltaisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatetta), uhkaa virallisesta totuudesta poikkeavia toisinajattelijoita vankeustuomiolla  sekä murtaa aktiivisesti yhteiskuntamme perusteisiin kuuluvia omaisuuden- ja yksilönsuojia.

Tosiaan, silloin kun työtään hoitavia ja tekeviä ihmisiä uhkaillaan vankeustuomiolla epäpätevyyden vuoksi ja todellisia rikollisia taputellaan päälaelle, niin olen vahvasti sitä mieltä, että tämä aika on aika kaukana siitä mitä eurooppalaisen kansanvallan pitäisi olla.

Tällainen hallinto ja oikeuspolitiikka  on yhtä kaukana kaukana käsitteistä Liberté, Egalité, Fraternité kuin ihmisoikeudet ovat  Saudi-Arabiasta.

Alan (ihan ilman salaliittoteorioita) vakavasti uskoa, että EU:ssa ja sen nykyisessä kehityksessä on takana eurososialistinen ajattelutapa ja pyrkimys muuttaa eurooppa puolitotalitaristiseksi, monikulttuuriseksi, puolissosialistiseksi sekä pienen oligarkian ylhäältä alaspäin hallitsemaksi liittovaltioksi.

Lähde: US