Jotkut tämänkin blogin lukijat ovat ajoittain törmänneet eräissä muissa yhteyksissä Tampereella vaikuttavaan sotahistorioitsija Jussi Jaloseen.

Monet pitävät Jalosta jonkin sortin vasemmistolaisena, mutta tämä käsitys on täysin  väärä.

Todellisuudessa Jalonen edustaa nykyisen Kokoomuksen (ja RKP:n) liepeillä henkisesti roikkuvia uusoikeistolaisia – sanan varsinaisessa merkityksessä. Jalonen kuvaa itse ajatusmaailmaansa varsin suorasukaisesti US-blogissaan:

(Anna) Kontula on Vasemmistoliiton jäsen, mutta hänen pamfletin loppulauseessa esittämänsä ratkaisut siirtotyöläisten tilanteeseen ovat sikäli pragmaattisia, että Suomen oloissa todennäköisesti kaikkien valtavirtapuolueiden edustajien uskoisi jakavan ne. Lyhyesti, näihin ehdotuksiin lukeutuvat työmarkkinoilla kahden kerroksen väkeä tuottavien lakien ja käytäntöjen purkaminen, vaatimus työntekijäin yhtäläisistä oikeuksista ja velvollisuuksista, monikielinen tiedotus sekä toimiva työehtojen viranomaisvalvonta ja siirtotyöläisten työnantajansa suuntaan vallitsevan suoranaisen riippuvuussuhteen purkaminen. Kontulan ehdotukset lähtevät ylikansallisesta solidaarisuudesta; silti, myös ei-vasemmistolaisen ja asioihin teknokraattisesti suhtautuvan lukijan on verraten helppo allekirjoittaa nämä ratkaisut kylminä kansantalouden kannalta suotuisina toimenpiteinä.

Joo – uskotaan, Jalonen ei ole vasemmistolainen. Hän näkee monikulttuurisen Suomen peruuttamattomana asiana ja todellisena  välttämättömyytenä – kuten monet internationalismiin uskovat vasemmistolaisetkin. Jalosen erottaa (kuten hän itsekin tuossa kirjoituksessaan tunnustaa) vasemmistolaisista se, että hän (oman määritelmänsä mukaan) suhtautuu esimerkiksi näihin monikulttuurisiin työvoimapoliittisiin  asioihin ei-vasemmistolaisesti ja  teknokraattisesti.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Jalonen on valmis kasvattamaan näitä siirtotyöläisiä riistävien (ja suomalaiselta työvoimalta työpaikkoja vievien) ulkomaisomisteisten  rakennusyritysten jo nykyään kohtuullista katetta vielä suuremmaksi.

Ja miten tämä sitten tapahtuu?

Aivan kuten Jalonen visioi kirjoituksessaan – siirtämällä näiden työvoimaan liittyvät sivukulut suomalaisen veronmaksajan maksettavaksi aivan suoraan.

Tuolla ajatusmaailmalla se on tietenkin aivan looginen jatko nykyisin Olkiluodossa noudatettavalle mallille.  Siellä nimittäin maksetaan huonosti palkatulle ulkomaalaiselle työvoimalle palkka jo nyt suoraan suomalaisen veronmaksajan pussista (… tai itse asiassa se pieni osuus, mikä jää jäljelle tuosta summasta kun ulkomaiset liikemiehet ovat ottaneet päältä oman osuutensa).

Pahoittelen vielä kerran herra Jalonen sitä, että olen joskus luullut Teitä vasemmistolaiseksi tai jopa V.I. Leninin lanseeraamaksi ns. hyödylliseksi idiootiksi.

Kirjoituksestanne  päätellen olette intohimoinen ja aulis kasvottoman kansainvälisen  kapitalismin juoksupoika – näin ollen erinomaisen tärkeä välikappale suomalaisen ihmisen, kansallisvaltion, kansan ja kulttuurin sulattamisprosessissa osaksi muodotonta ja banglishia äidinkielenään puhuvaa yleisliittolaista Homo Europaecusta.


Site Meter

Helsingin Sanomat – ja koko Erkko-konserni – ovat näköjään muuttaneet radikaalisti tyyliään.

Entisestä sitoutumattomasta valtakunnallisesta päivälehdestä on tullut levikin romahtaessa vihervasemmistoa (kansanryhmää vastaan kiihottava) sosiaalipornolehti. Puolueettomuudesta, sitoutumattomuudesta, laadukkuudesta, journalismista ja lähdekriittisyydestä – kuin myöskin levikistä – on jäljellä enää hiipuva muisto entisiltä ajoilta.

Tällä viikolla Erkko-konserni on alentanut itsensä Töölönlahden lasipalatsinsa alapuolella olevan rämeikköön ja täytemaahan. Se on muuttanut imagoaan suoranaisen sosiaalipornon suuntaan. Lähinnä myötähäpeää valtakunnallisessa lehdessä esiintyvä itku, potku ja raivarijournalismi – a´la Viivi Viisivuotta – oli vain aloitus ronskimpaan Seiskalehden (tai Tiedonantajan) tyyliseen aviisiin.

Sosiaalipornosta kun helppo siirtyä myös sosiaalipornokuviin.

Hyysärin nykyinen pilapiirtäjä Karlsson on liittynyt (tai joutunut liittymään) Erkon myöskin omistaman Radio Rockin Beavis & Butthead-kaksikon (Heikelä & Linnanahde) soitetaan mitä käsketään- rintamaan.

Tosin pitää ymmärtää, että näinä päivinä mikä tahansa työpaikka on kiinnipitämisen arvoinen – loppupalkka tulee kuitenkin sitten veronmaksajien kustantamasta palkkaturvasta – rahaa automaatista ja sähköä seinästä- tyyliin.

Kauas on Hyysäri kulkenut vallan vahtikoirana hampaitaan kaikkin kinttuihin upottaneen Karin (R.I.P.) ajoista. Vallan vahtikoirasta on tullut nykyisen vähemmistöhallinnon sylikoira – kapinen puudeli.

Karlsson julkaisi männäviikolla (tavallisesa normivirtasessa lähinnä vaivautumista ja myötähäpeää katsojassaan herättävän) vihervasemmistoa kiihottavan piirroksen:

Kuva on selvästi suunnattu Jussi Halla-ahon henkilöä ja poliitikon persoonaa vastaan.

Saahan sitä (ja joskus pitääkin) tietysti poliitikkoja arvostella, mutta tällaisia poliittiseen vähemmistöön ja heidän halventamiseensa pyrkiviä pilakuvia on aikaisemmin totuttu näkemään lähinnä ns. totalitaristisssa valtioissa. Kun tämä tapahtuu valtakunnallisen päivälehden ja sen edustaman tiedotusmonopolin taholta, kyse ei ole sananvapaudesta vaan sen irvikuvasta.

Hyysärin kohdalla on kyse sananvapauden rajoittamiseen pyrkivästä toiminnasta.HS: ei juurikaan kannattaisi kritisoida Kiinassa harjoitettua sortopolitiikkaa, toisinajattelijoiden hiljentämistä ja naurettavaksi tekemisen jatkuvaa yritystä – HS sopii nykyisen politiikkansa kanssa varsin mainiosti Kiinan kansantasavaltaan, mutta ei kansanvaltaiseen Suomeen.

Erittäin mauton heitto – ja natsikortin esille vetämisen uhallakin – minulle tulee tuosta mieleen Neuvostoliittolainen Krokodil tai Julius Streicher ja hänen Der Sturmer-aviisinsa.

Juu, ei – nyt sitten kannattaa kerätä ne natsikortit myöhempää käyttöä varten talteen. Nimittäin Streicher kuuluu täysin tähän asiayhteyteen.

Muuttamalla hieman asetelmaa (tai edes tarvitsematta muuttaa sitä) , tämä Ilta-Sannan puolestaan julkaisema kuva on kuin suoraan Der Sturmerista:

Jos tämä (ja tuo aikaisemmassa postauksessani viittaamani Hyysärin artikkeli) ei ole kansanryhmää vastaan kiihottamista, niin mikä sitten on?

Molemmissa annetaan kuva suomalaisesta (miehestä) väkivaltaisena ja lapsia pahoinpitelevänä elukkana. Tarkoituksena (tai tarkoituksetta, sillä ei juridisesti ole kovin kummoista eroa tässä asiassa) luoda suomalaisesta (miehestä) vastenmielinen kuva ja kiihottaa mahdollisesti väkivaltaan häntä vastaan.

Jos istuisin tuomarina tällaisessa asiassa, näkisin tuon termin ”Sisu” käyttäminen tässä yhteydessä erityisen raskauttavana.

* * *

Tärkein kysymys kuuluukin nyt näin:

Missä on Mika Illman – kansanryhmää vastaan kiihottamisen valtakunnallinen superkommando. Milloin Kaikkien sorrettujen ystävämme ja todellinen Isä aurinkoisemme puuttuu tähän asiaan ja nostaa syytteen.

Eipä pidetä lukijoita jännittyksessä. Vastaus kuuluu ei koskaan.

Mika Illman kun ei ole näyttöjensä perusteella sitä parhainta mahdollista virkamiesainesta eikä noiden näyttöjen perusteella ymmärrä lainsäädännön yhdenvertaisuusperiaatetta.

Tässä olisikin se kuuluis Demlassakin jaettu miljoonan ruplan paikka Mikalle. Hänellä olisi nyt tilaisuus profiloitua pelottomaksi oikeudenmukaisuuden puolustajaksi ja todistaa epäilyni vääriksi.

Lähteet: HS, IS


Site Meter