Isosisko valvoo ja kertoo Juuri Sinulle, kuinka Sinun tulee ajatella ja mikä on virallisesti kerettiläistä harhaoppia. Verorahoilla maksetussa  suojatyöpaikassaan hääräten, tietenkin.

On varsin hämmästyttävää, ettei journalisti itse ymmärrä sitä, kuinka naurettavaksi hän itse tekee itsensä ja edustamansa median julkaisemalla tällaisen propagandalle sadan kilometrin päähän haiskahtavan uutis… öööh…. propagandakirjoituksen.

Oltiin nyt MitäVittua-lehdestä sitten mitä mieltä tahansa, niin totuus on kuitenkin se, että ja kun yhteiskunnan verorahoilla pyöritetty valtakunnallinen YLE hyökkää Ilja Janetskinin kimppuun näinkin kovalla voimalla, se pudottaa itse itsensä lähinnä kurahousuissaan kuralätäkössä kiukuttelevan pikkulapsen tasolle.

Myös Magneettimedian kimppuun käyminen on varsin läpinäkyvää ja muuttaa Johanna Vehkoo toimittajasta lähinnä Suomi24:n seinällä riehuvaksi trolliksi. Kohteenahan ei ole magneettimedia, kohteena on Suomen Vastarintaliike.

 

Voi hellandudelis… 

Tämän Vehkoon kyhäilemän kirjoitelman muuttuminen parodiahorisontin paukkuen ylittäväksi vasemmistopopulistiseksi roskaksi tapahtuu sitten kohdassa satiiri.

Vehkoo nimittäin luettelee nipun vasemmistolaisia (ja äärivasemmistolaisia) väkisin  (naura-tai-itket-ja-naurat-metodilla) väännettyjä huuhaasivustoja.

Satiiri näkyy olevan niin vaikea laji, että Vehkoon käsityskyky ei sen ymmärtämiseen riitä.

Kullervoblogin toimituksen neuvona roskan erottamiseen satiirista ja todellisesta kansalaismediasta suosittelemme medialukutaidon kohentamista, pipoa kiristävän vanteen löysäämistä ja vihervasemmistolaisesta ajatusmaailmasta luopumista.

Vasemmistolaisuus on nimittäin niin veristä ja totista puuhaa, että totuus jää yleensä uskonnon jalkoihin ja vastaavasti se vihervasemmistolainen huumori on aina tahatonta.

yle_aivopesu

KK

Suomen perustuslain 2 § määrittelee hyvin selvästi sen, kenelle valta kuuluu Suomessa. Siellä sanotaan, että valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle. Samassa pykälässä todetaan myös, että kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.

Perustuslain 17 § kertoo, että Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.

Tästä huolimatta verorahoitteisen Yleisradion toimittaja perustelee monikulttuurista vallankaappausta kansallisessa mediassa näin:

Meitä yleläisiä toimittajia haukutaan siitä, että me tarjoamme mokutusta verorahoilla ja vouhkaamme rasismista. He ovat oikeassa. Laki Yleisradio OY:stä määrää, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta. (3. luku, 7§). Tämä taas pohjaa Suomen perustuslakiin.

Ei pohjaa Suomen perustuslakiin. Ei. Päin vastoin – laki Yleisradio Oy:sta on perustuslain vastainen.

Tämä on eräs tärkeimmistä syistä, miksi maahan olisi ensitilassa saatava täysin riippumaton perustuslakituomioistuin. Se takaisi lainsäädännön johdonmukaisuuden ja palauttaisi Arkadianmäen ongelmajätelaitoksessa verorahoilla lihovat yhteiskuntamme elätit normaaliin päiväjärjestykseen.

Vielä parempi vaihtoehto olisi tietenkin muuttaa perustuslaki sellaiseksi, että eduskunta poistettaisiin kokonaan, lainvalmistelu siirrettäisiin virkamiehille ja asiantuntijoille ja lain päättämisestä päätettäisiin suoran kansanvallan kautta.

Tähän on vielä matkaa. Vai uskotteko, että korruptoituneet poliitikot luopuvat nykyisetä vallastaan kansan hyväksi  vapaaehtoisesti?

Ei, ei todellakaan. Mielummin he hännystelevät EU:a ja jakavat (perustuslain vastaisesti) valtaa ja verovaroja Suomen ulkopuolelle.

HP

Site Meter

Uutisvuo kertoo, että  julkisrahoitteisen (ja näennäisesti tasapuolisen) Yleisradion ohjelmat menestyivät hyvin Bonnierin Suuri journalismipalkinto -kilvassa. Vuoden journalistiseksi teoksi valittiin Ajankohtaisen kakkosen homoilta. Uutisen mukaan, viime lokakuussa järjestetty keskustelu käynnisti laajan keskustelun kirkosta ja homoseksuaalisuudesta.

Palkintoraati perusteli päätöstään näin:

… teemailta nosti esiin yhä tabuina pidettyjä asioita. Se sysäsi liikkeelle vilkkaan keskustelun paitsi seksuaalisten vähemmistöjen asemasta myös kirkkoon liitetyn arvomaailman merkityksestä tämän päivän suomalaisille. Myöhemmin homokeskustelu on laajentunut keskusteluksi arvoliberaalista ja arvokonservatiivisesta Suomesta.

Sieltähän se tuli – totuuskin. Kyse ei siis ollut homojen (eikä  yleensäkään vähemmistöjen)  oikeuksien ajamisesta, vaan kylmästä maailmankatsomuksellisesta propagandasta.

Propagandasta, joka oli tunteisiin vetoavaa ja älykkäästi käsikirjoitettua.  Näistä peruselementeistä, mahdollisuudesta käyttää valtakunnallista mediaa pienen ryhmän etujen ajamiseen sekä hyvästä näyttelijävalinnasta (mukaan lukien hyödylliset idiootit) saatiin rakennettua kaikki ennakko-odotukset pöydältä lyönyt mielipiteenmuokkauspaketti – sellainen josta jopa Joseph Göbbels olisi ollut kateellinen.

Jokainen voi halutessaan käydä ihastelemassa tuolla sitä, kuinka journalistiseksi keskusteluksi naamioitu näytelmä etenee käsikirjoituksen mukaan. Toimittajia voi vielä erikseen onnitella Päivi Räsäsen keksimisestä.

Toimittajia pitää myös onnitella ennen kaikkea siitä ovelasta vedosta, että miten  tämä yksittäinen kiihkoileva maallikko saatiin mukaan ohjelman vetonaulaksi . Se kuinka Räsänen sai suuren yleisön edessä kirkon viralliset kasvot – se jos mikä oli ovela veto. Se osoittaa ohjelman tekijöiltä erinomaista mediamanipuloinnin osaamista ja täydellistä irtautumista kaikesta journalistisesta etiikasta.

Suurelle yleisölle tarjottiin yhden näkyvän persoonan tarjoamaa hihhulointia valtionkirkon virallisena kantana homojen parisuhteenrekisteröintikysymykseen – joka oli jo tuolloin ratkaistu valtiovallan ( ei kirkon) toimesta. Vanhimpien vihaoppien mukaisesti,  kansa saatiin manipuloitua mukaan juoneen ja suuttumaan – näin kaikki pogromit syntyvät.

Homoillan tuottanut toimitus oli tutustunut esikuvansa ajatteluun ja omaksunut tämän edustaman ajattelumallin loistavasti:

”Kun kerrot valheen, kerro iso.”
”Uudelleen ja uudelleen toistetusta valheesta tulee totta.”

Välittömänä seurauksena tästä erinomaisesti toteutetusta spektaakkelista oli kirkon rakenteita murtava (itsenäiseen ajatteluun kykenemättömän ja johdateltavissa olevan)  sopulilauman joukkoeroaminen kirkosta.Tällä on tulevaisuudessa lukemattomia seurauksia – maltillisen valtionkirkon aseman heikentymisen kautta tapahtuvan uskonnollisen tyhjiön syntyminen ja sen täyttyminen toinen toistaan eksoottisimmilla ja fundamentalistisimmilla opeilla ja lahkoilla (vahvistuvaa ja käännytystyötä tekevää islamia mitenkään tässä unohtamatta).

Muita pitkäaikaisempia vaikutuksia ovat kiintiöajattelun (se, jolla lyödään lahjakkuutta päähän ja suositaan tyhmyyttä ja lahjattomuutta) lisääntyminen, vähemmistöjen  etuoikeuksien lisääntyminen enemmistöön nähden ja arvoliberalismin kieroutuneimpien ilmiöiden esiinmarssi.

Ne joita tässä näytelmässä on käytetty hyväksi eivät  kuitenkaan ole uskonnollisia yhteisöjä. Hyväksi käytettyjä ovat Räsänen, homoseksuaaliset vähemmistöt ja se kuuluisa enemmistö – suurine yleisöineen.

Kysymys Sinulle, oi Suvaitsevainen suomalainen; joko Sinusta hiljalleen tuntuu siltä, että aamupuuroosi on kustu?

Lähde: YLE

Site Meter

Monikulttuuriuskontoa julistava julkisrahoitteinen Yleisradiomme jatkaa myös muutaman toimittajan viitoittamalla tiellä. Ammattimiehiä haalitaan nyt Romaniasta-otsikolla varustettu ns.uutinen herättää jälleen kerran kumman skitsofreenisen olon lukijassa – ei nimittäin tiedä pitäisikö tässä itkeä  vai nauraa?

Ylen uutistoimitusta edustava Kristiina Tolkki täräyttää nimittäin lukijaa hudaan heti kättelyssä lauseella eläköityvä Suomi tarvitsee entistä enemmän ulkomaista työvoimaa. Tämä edustaa joko a)täydellistä ymmärtämättömyyttä suomalaisesta arkitodellisuudesta, b) työttömiin kanssakansalaisiin kohdistettua ivaa tai c) kieroutunutta huumoria.

Maassa joka taistelee taloudellisen taantuman alla ja jossa oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2009 joulukuussa 206 000, mikä oli 44 000 enemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Työttömien miesten määrä lisääntyi 34 000:lla ja työttömien naisten 11 000:lla. Työvoimaan kuulumattomia työikäisiä oli joulukuussa 1 418 000, mikä oli 62 000 enemmän kuin vuotta aiemmin.

Työlliset ja työllisten trendi 1989/01 – 2009/12

Tästä huolimatta – julkisin varoin kustannetun – YLE:n akuliinatoimitus, väittää silmät suurina että, tällä hetkellä pulaa on korjausrakentajista, siivoojista ja sairaanhoitajista. Vuokratyöyritykset etsivät työntekijöitä etenkin uusista EU-maista, kuten Romaniasta.

Näin siitä huolimatta, että juuri rakennusalan työttömyysluvut ovat karua luettavaa.  Vuoden 2009 kolmannella neljänneksellä rakennusalan työttömiä oli noin 16 400 eli määrä oli kasvanut 48 prosenttia vuoden takaisesta.

Etenkin talonrakennusalalla avointen työpaikkojen väheneminen ja työttömyyden kääntyminen kasvuun on tapahtunut erittäin nopeasti uudisrakentamisen suhdannekäänteen seurauksena. Vuoden 2009 alkupuoliskolla talonrakentamisen avointen työpaikkojen määrät puoliintuivat vuodentakaisista.

Kolmannella neljänneksellä rakennusalan avoimia työpaikkoja oli 45 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vielä vuotta aiemmin alalla oli kova pula ammattitaitoisesta työvoimasta, mutta uudisrakentamisen kysynnän voimakkaan vähenemisen vuoksi alan työvoimapula on hellittänyt ja työllisyysnäkymät selvästi synkentyneet.

Uutiseen päässyt vuokratyövoimaa välittävä Varamiespalvelu-yhtiöt väittää, että esimerkiksi korjausrakentajia on vaikea löytää. Varamiespalvelu-yhtiöiden toimitusjohtaja Mika Kaukonen sanoo myös, että:

Kun tästä mennään muutama vuosi eteenpäin, tarvitaan entistä enemmän väkeä myös sosiaali- ja terveysalalle.

Varamiespalvelut etsii uusia työntekijöitä muun muuassa Romaniasta. 32-vuotias Moldoveanu Dorel on ollut Suomessa rakennustyömiehenä pari vuotta. Hän on työskennellyt aiemmin myös Saksassa ja Israelissa. Turussa tällä hetkellä työskentelevä Dorel kertoo, että:

Suomalainen työpaikka on paljon parempi kuin saksalainen. Palkka on hyvä ja ihmisten kanssa tulee hyvin toimeen.

Niin… Voisin oikeastaan lainata (hieman mukaillen tähän Eva Biaudetin lausuntoa, nimittäin minäkään en toivo, että Suomesta tulee vierastyöläisyhteiskunta.

En kannata todellakaan sitä, että tänne tulisi vain miehiä, jotka eivät asetu tai naisia, jotka jättävät perheensä, mutta en kannata myöskään heidän perheidensä tänne raahaamista.

Meidän on punnittava, halutaanko ajaa suomalaisten etua vai keskittyä siihen, että saadaan lisättyä tulijoiden lukumäärää – ja työn hinnan alenemista.

Suomi on siitä hyvä maa, että täällä eletään sääntöjen mukaan, mutta aina ei nähdä, mikä sääntö on se keskeinen sääntö.

Minun mielestäni esimerkiksi tässä ei ole päätä eikä häntää – edelleenkään.

Suomi on todellisuudessa kuitenkin sellainen maa, että meillä ei ole olemassa (eikä näköpiirissäkään) minkäänlaista työvoimapulaa Suomessa on paheneva pula rehellisistä  työnantajista ja yrityksistä jotka ovat valmiita ajattelemaan asiota (entiseen tapaan) myös nykyistä projektia muutaman kymmenen vuotta kauemmas.

Mielenkiintoista koko hommassa on se, että yritysmaailmassa tehdään tuskin milloinkaan mitään minkään muun, kuin taloudellisen voiton eteen. Eräs tämän toiminnan tärkeimmistä motivaatiotekijöistä on pyrkimys pudottamaan työn hinta niin halvaksi, että sellaisen suomalaisen, joka elättää itsensä ja perheensä sillä, on mahdotonta tulla toimeen tuolla palkalla.

Nykyinen työvoimapulavalitus perustuu puhtaasti siihen, että koko puuhan  taustalla on halu saada halvinta mahdollista työvoimaa ilman oikeuksia. Kieron ja markkinoita vääristävän kilpailun tuottama voitto siirtyy suoraan näiden yhtiöiden katteeseen ja sitä kautta sen omistajille ja toimivalle johdolle.

Kun nykyiset yhteiskunnan päättävissä asemissa olevat hölmöläiset ovat sitten joko a) liian hyväuskoisia, b) monikulttuuriuskovaisia tai c) edustavat tällaisesta rallista hyötyviä tahoja, niin ei ole ihme, että suomalainen duunari kärsii nykyisestä  tilanteesta lamankin aiheuttamaa perustilannetta enemmän.

Suomalaisten rakennustyöläisten työttömyys olisi  täysin tuntematon asia, jos täällä ei olisi ulkomaalaista halpatyövoimaa rakentamassa- ja kilpailua vääristämässä. Ja  – kuten  Varamiespalvelu-yhtiöiden Kaukonen jo sanoikin – alkuperäisväestön työttömyyttä ollaan laajentamassa myös muille aloille – (kielitaidottomia) sairaanhoitajia Filippiineiltä tai lääkäreistä Baltiasta, ei herätä ajatuksena kovinkaan korkeaa luottamusta jo nykyisinkin horjuvaan suomalaiseen terveydenhuoltoon.

Kun tähän vielä ynnätään ne 15 000 maatalouteen ulkomailta tuotettua piikaa ja renkiä, niin suunta on varsin selvä.

Sitten on vielä selityslistalla tämä kuuluisa eläköityminen. Nämä halpatyövoimaa Suomeen haalivat väittävät myös sitä, jotta kaikkien eläkkeelle jäävien työpaikat saataisiin täyteen, Suomeen pitäisi ottaa neljän seuraavan vuoden aikana saman verran väkeä kuin Helsingissä on asukkaita.

Tämä onkin nykyisen työvoimapulakuplan härskein vale. Kyse ei ole siitä, etteikö Suomessa olisi tarpeeksi työvoimaa – kyse on siitä, että ihmisille ei haluta maksaa (tietyissä piireissä) oikeaa palkkaa oikeasta työstä.

Tosin asian kanssa todellisuudessa töitä tekevässä työvoimahallinnossa ei uskota, että tilanne muuttuu ihan äkkiä.

Tulijoita kyllä olisi, mutta ei välttämättä sellaisia kuin me haluamme.

Niin –  itsekin työantajan asemassa joskus (silloin tällöin oto) vaikuttaneena, olen arvostanut aina työntekijöissä (myöskin päätoimeni alaisissa) rehellisyyden, asiakaspalvelutaidon ja ahkeruuden lisäksi suomalaisen kulttuurin ja ihmisen ymmärtämistä sekä kieli- ja ammattitaitoa.

Nämä kaksi viimeistä ominaisuutta ovat muuten  allekirjoittaneelle korostuneet entisestään  terveydenhuollosta (potilaana ja omaisena) muutaman viimeisen vuoden aikana saatujen  kokemusten kartuttamina.

Niin, piti vielä todeta (melkein unohtui), että näissä kuvioissa, joissa olen (perheenjäsenteni kanssa) toiminut mukana yrityksen pyörittämisessä, on varsin hyvin ymmärretty se, että jos työnantaja on maksavinaan palkkaa, myös työntekijä on tekevinään töitä.

Ja päinvastoin.

Lähteet: YLE, HS, Stakes, RT, RL

Site Meter

Tässä blogissa (ja muuallakin) on aikaisemminkin kummasteltu vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpään avoimen rasistisia ja kansanvaltaa halventavia kannanottoja sekä suoranaisia teon tasolla osoitettuja lainsäädännön pilkkaamisia.

Kun lukee hänen viimeisintä julkisuuteen putkahtanutta kommenttiaan, niin tulee mieleen, että oman kansan häpäisemisemisen ja herjaamisen jälkeen vähemmistövaltuutettumme on lähtenyt suoranaiseen kristittyjen vainon ja lainsäädännössä suojattujen valtionkirkkojen aseman murskaamisen tielle

Luterilaisen kirkon  tiedotuskeskuksen julkaiseman uutisen mukaan Suurpää vaatii, että Yleisradion tulisi kohdella hartausohjelmissaan uskontoja tasapuolisesti. Nykyisin Yleisradio lähettää ainoastaan kristillisten kirkkojen hartauksia. Suurpäästä tilannetta on vaikea ymmärtää:

On selvää, että silloin kuin 80 prosenttia suomalaisista kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon, niin valtaosa hartauksista on luterilaisen kirkon järjestämiä

YLEn pitäisi (Suurpään käsityksen mukaan)  joko luopua hartausohjelmien lähettämisestä kokonaan tai antaa myös muiden uskontojen edustajille ohjelma-aikaa. Vähemmistövaltuutettu uskoo, että hartauksilla olisi myönteisiä vaikutuksia myös maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta.

Toisin kuin vähemmistövaltuutettu uskoo, tällaisilla (enemmistöperiaatetta ja kansanvaltaa halveksivilla) pakkotoimilla, jotka on suunnattu suoraan maan omista kansalaisista muodostuvaa yli 80:n prosentin enemmistöä (lainsäädännössä suojattujen valtionkirkkojen osuus väestöstä) vastaan, saadaan vähemmistöä (demokraattisesti tarkasteltuna) tärkeämmässä  enemmistössä aikaan  lähinnä katkeruutta, inhoa ja vihaa.

Suurpään ajama (ja muissakin hänen toimissaan nähty) enemmistön pakottaminen vähemmistön tahtoon, on kansanvallan vastaista ja omiaan synnyttämään muukalaisvihamielisyyttä, ksenofobiaa ja suoranaista rasismia.

Lisäksi tällaisella ohjelmatarjonnalla edesautetaan ghettoutumista ja sitä, että maahanmuuttajien ei tarvitse integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan –  he voivat muodostaa vähemmistövaltuutetun tuella  etnisesti, kielellisesti, kulttuurillisesti ja uskonnollisesti suomalaisuudesta täysin ulkopuolella olevia pieniä yhteisöjään – joiden kulut maksaa alistettu suomalainen (kristitty) enemmistö.

Pitkässä (tai keskipitkässä) juoksussa olemme tulevaisuudessa Suurpään ja hänen hengenheimolaistensa ajaman politiikan tuloksena keskellä rotulevottomuuksia ja mahdollisesti varsin todennäköisesti omilla puolillamme täysin avoimessa sisällissodassa.

Vielä tätä ymmärtämättömyydestä, huonosta itsetunnosta ja omaa kansaansa kohtaan selvästikin tuntemasta inhostakin ikävämpää on se, että yksi ainoa virkamies, katsoo oikeudekseen asettua lainsäätäjän yläpuolelle.

Suurpään henkilökohtaisen näkemyksen mukaan uskonnollisten yhteisöjen koko ei riitä perusteeksi ohjelma-ajan epäämiseen muiden uskontojen edustajilta.

En oikein usko, että tämä on lapsus. Sellainen joka olisi vahingossa lipsahtanut juristin suusta. Tämä liittyy oman näkemykseni mukaan kiinteästi Suurpään aikaisempiin (voimassaolevan laisäädännön ja enemmistödemokratian vastaisiin) puheenvuoroihin.

Uskonnon- ja omantunnonvapaus on Suomessa turvattu perusoikeutena perustuslain 11 §:ssä. Tarkemmin uskonnonvapauden käyttämisestä säädetään uskonnonvapauslaissa (453/2003).

Uskonnollisia yhdyskuntia ovat uskonnonvapauslain mukaan evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta sekä rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat. Evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkkokunnalla on erityinen julkisoikeudellinen asema.

Mainitut kirkot ja niiden seurakunnat ovat julkisyhteisöjä, joiden asema ja järjestysmuoto perustuvat niitä koskevaan erilliseen lainsäädäntöön. Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat ovat yksityisoikeudellisia yhteisöjä, joiden rekisteröinnistä säädetään uskonnonvapauslaissa. Suomalaisista noin 84 prosenttia kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, 1,1 prosenttia ortodoksiseen kirkkoon ja yhteensä noin 1,1 prosenttia muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin.

Kun Suurpää puhuu uskonnollisten yhteisöjen koosta syynä, hän ei puhu totta. Totuus asiassa perustuu luterilaisen ja ortodoksisen kirkon julkisyhteisölliseen asemaan valtionkirkkoina.

Vielä käsittämättömämpää tässä (virkavelvollisuuden alaisena lausuntojaan antavan) Suurpään  mentaalisessa oksennuksessa oli se, että hän ei pysy muutenkaan totuudessa ja (jostain syystä) hän haluaa vääristellä myös mittasuhteita.

YLEn hartauksiin osallistuviin kirkkoihin ja yhteisöihin kuuluu vähimmillään muutama sata ihmistä, kun pelkästään islamilaisia on Kirkon tutkimuskeskuksen arvion mukaan Suomessa 40 000- 45 000.

Tämä on täysin todellisuudesta irrallaan oleva lausunto. YLe:n lähettämät uskonolliset hartaudet tulevat pääasiassa kirkoista – joissa sattaa olla seurakuntaa kohden muutama sata ihmistä. Kuitenkin he edustavat yli 4 000 000 suomalaista edustavaa uskonnollistavaltionkirkkoa.

Tuo luku on yli satakertainen siihen määrään mitä muslimeita on Suomessa, eli noin 20 000 – 25 000 – joita tuskin saadaan samaan lähetykseen yhtä aikaa…

Mitenkään suurena yllätyksenä ei tule myöskään se, että (marginaalista uskonnollista ryhmää edustavan) Suomen islamilaisen neuvoston varapuheenjohtaja Anas Hajjar on vähemmistövaltuutetun kanssa samoilla linjoilla. Tosin hän ei näe vaihtoehtona hartausohjelmien lopettamista.

Kaikille uskonnollisille ryhmille sama mahdollisuus mieluummin kuin niin, ettei kenellekään

Tässä Hajjarinkin tulee muistaa se, että luterilainen ja ortodoksinen kirkko ovat  Suomessa (edelleen) valtionkirkkoja, joten Hajjarin vaatimus on aivan yhtä tuulesta repäisty kuin Suurpäänkin.

(Toisaalta kiinnostaisi oikeastaan tietää se, että  mitenköhän Haijjar suhtautuisi siihen, että myös Vapaa-ajattelijat ja saatananpalvojat saisivat yhtä lailla tilaa kuin muslimistkin…)

Yleisradio ei strategiansa mukaan aio muuttaa nykyistä käytäntöä vaan sallii hartausohjelmat jatkossakin yksinomaan kristillisille kirkoille. Yleisradion pääjohtajan Mikael Jungnerin mukaan strategia lähinnä toteaa nykyisen asiantilan.

YLE on hartausohjelmistosssa ulkopuolinen taltioja eikä aloiteellinen sisällöntuottaja. YLEllä ei ole uskonnollisten ohjelmien tuottamisen ammattiosaamista eikä halua lähteä arvioimaan ohjelmien sisältöä. Vastuu on ekumeenisella neuvostolla ja hartausohjelmien valvontaelimellä.

Yleisradio lähettää hartausohjelmia televisiossa ja radiossa suomeksi, ruotsiksi ja saameksi. Hartausohjelmiin kuuluvat jumalanpalvelukset sekä aamu- ja iltahartaudet. Luterilaisen, ortodoksisen ja katolisen kirkon lisäksi hartausohjelmissa on mukana myös vapaiden suuntien kristillisiä yhteisöjä.

Yleisradioyhtiöt Ruotsissa ja Britanniassa antavat (kuten uutinen hieman harhaanjohtavasti kertoo) hartausohjelmissaan tilaa myös muille uskonnoille.

Tälle on selvä syy – noissa maissa kirkko on erillään valtiosta.

Haluaisin lähettää tässä samalla viestin myös kaikille niille, jotka vaativat äänekkäästi kirkkoa ja valtiota erotettavaksi toisistaan – miettikää ihan pitkään, vakavasti ja hartaasti sitä, parantaisiko vai huonontaisiko se ero (tällaisten vaatimusten yhä pontevammin esille tullessa) nykyistä tilannetta ?

Poistamalla kirkon muodostaman tulpan kansallisvaltion tuhoamisessa, saattaa ajattelematon poistaja aiheuttaa sellaisen tulvan, ettei pysty sitä enää hallitsemaan.

Kirkko kun ei ole ainoastaan Seppo Simola, irakilaisten turvapaikka tai kukkahattukirkkoherra. Kirkko on jäsentensä muodostama summa – seurakunta.

Sen asioista pääsee muuten aika helposti mukaan päättäämään ehdokkuuden ja  kirkollisvaalien kautta. Äänikynnys on matala ja valta on todellista. Unohtamatta tietysti sitä, että sitä valtaa käyttävät ainoastaan kirkon jäsenet.

Lähteet: STT, Pod.fi, Finlex, Wikipedia

Site Meter

Kuva:Kari

Keskustan sisäpiirivaikuttaja Erkki Laatikainen haluaa rikoslakiin pykälän, jonka nojalla kiihottaminen kansanvaltaa vastaan olisi rangaistavaa.

Eeentinen Keskisuomalaisen päätoimittaja kirjoittaa Yleisradion nettikolumnissaan, että median luonne on muuttunut vahtikoirasta ”koiruudeksi ja rakkimaisuudeksi”.

Laatikainen toteaa, että kiihotus kansanryhmää kohtaan on jo rikos.

Rangaistavaa olisi oltava myös kiihotus kansanvaltaa ja sen vastuunkantajia kohtaan. Media ei voi vaalikaudesta toiseen vaihtaa pääministeriä luomalla maahan hysteerisen ilmapiirin, jossa kansanedustajat kadottavat viileytensä

hän kirjoittaa Radio Keski-Suomen sivuilla.

Kriittisyys ja epäkohtien paljastaminen on median velvollisuus ja kunniatehtävä, mutta yhteiskunnan vastaisen suoranaisen kiihotuksen hyväksyminen ylittää hyvän journalistisen tavan.

Mikään ei ole uutta keskustalaisen auringon alla. Kun keskusta on ollut liemessä, se sortunut aikaisemminkin kansanvallanvastaiseen toimintaan.

Erään tunnetuimman maalaisliittolais-kepulaisen valtapoliitikon, Urho Kekkosen, liian  pitkään jatkuneen presidenttikauden  – jopa diktatuuria menetelmiltään  enemmän kuin demokratiaa muistuttaneet – kansanvallalle vieraat otteet ovat varsin hyvin muistissa ja nuorempienkin tiedossa, joten niitä on tuskin syytä toistaa tässä.

Se mikä saattaa olla vähemmän tunnettua, on sellainen fakta, että Kekkonen julkaisi 1934 kirjan Demokratian itsepuolustus, jossa hän väitti demokratian saavan käyttää epädemokraattisia keinoja demokratian suojelemiseksi.

Käytännössä kyse oli vallananastamispyrkimyksistä ja kaipuusta sen kaltaiseen keskustadiktatuuriin, jota Virossa harjoitti Konstantin Päts. Tämän diktatuurin jäljiltä Viro putosi kuin kypsä omena 1940 Neuvostoliiton syliin – vastarintaa tekemättä ja laukaustakaan ampumatta. Tämä on historiallisesti tarkastelle varsin ymmärrettävää – ketään ei kiinnostanut tuolloin puolustaa Vanhasen Pätsin diktatuuria.

Kekkonen yritti kyllä samaa Suomessa. Toimiessaan sisäministerinä hän asetti syksyllä 1937  neljän nuoren keskustajuristin (kolme maalaisliittolaista ja yksi edistyspuolueen jäsen) ryhmän etsimään juridisia perusteita erään laillisen puolueen  lakkauttamiselle. Työryhmä ei kuitenkaan saanut aikaan yksimielistä lakkauttamista puoltavaa lausuntoa ja asia haudattiin toistaiseksi.

Marraskuussa 1938 Kekkonen yritti hieman pidemmälle viedyin keinoin ajaa samaa päämäärää – poliittisten kilpailijoidensa  julistamista lainsuojattomiksi. Asia konkretisoitui ja akutisoitui tuolloin selvästä syystä –  seuraavana vuonna oli eduskuntavaalivuosi.

Nyt poliisiministeri Kekkonen otti asian esille – väkisin ja väsyttämällä –   hallituksen iltakoulussa ja esitteli oman inkvisitioryhmänsä tuottamaa  perin pohjin lakkautusta puoltavaa ja yksisilmäistä (propaganda)materiaalia. Puuduttavan kolmen tunnin esittelyn jälkeen hallitus oli väsytetty ja se oli  valmis valtuuttamaan Kekkosen aloittamaan lakkautustoimet.

22. marraskuuta sisäasiainministeri Kekkonen  antoi päätöksen, jonka perusteella Valtiollinen poliisi ryhtyi toimenpiteisiin. Samana päivänä eduskunnassa heräsi kiivas väittely asiasta: tunnetut kyseisen puolueen  vastustajatkin epäilivät Kekkosen konsteja – etenkin niiden  tarkoituksen- ja lainmukaisuutta. Ne kuitenkin hyväksyttiin kekkosen painostuksesta. Valtiollinen poliisi ratsasi puolueen ja sihhen liittyneiden järjestöjen  toimistot sekä liiketoiminnan koko maassa ja takavarikoi löytämänsä paperit ja kortistot. Puolueen lehdistön   ilmestyminen estettiin – vastoin tuolloinkin lainsäädännössä voimassa ollutta mielipiteen-, ilmaisun- ja sananvapautta.

Helsingin raastuvanoikeus käsitteli asiaa 29. marraskuuta ja hylkäsi valtionsyyttäjän syytteet. Turun hovioikeus vahvisti asian helmikuussa 1939 ja korkein oikeus toukokuussa.

Vaikka lakkauttamisyritys oli epäonnistunut, sillä oli vaikutuksia Kekkosen konstien kohteeksi joutuneen puolueen toimintaan. Suurin osa tuon puolueen  entisestä lehdistöstä joutui – taloudellisten olosuhteiden pakosta –  (esimerkiksi vieläkin ilmestyvä Uusimaa) jäämään riippumattomiksi.

Kekkosen konstit lamauttivat niiden kohteeksi joutuneen puolueen valmistautumisen kesän eduskuntavaaleihin ja tuo vaalityö  jäi puolitiehen. Puolueen liiketoiminnan sulkeminen aiheutti sille taloudellisia menetyksiä.

Kekkosen painostuksesta lähdettiin seuraavaksi korjaamaan lainsäädäntöä niin, että hallitukselle voitaisiin tarvittaessa antaa valtuudet lakkauttaa kaikenlainen (keskusta-maalaisliittoa) uhkaava toiminta pelkällä hallinnollisella toimenpiteellä, mutta lain säätäminen jäi kesken talvisodan sytyttyä.

Olennainen on vielä jäänyt kertomatta. Tuo puolue, johon Kekkonen kokeili konstejaan oli IKL eli Isänmaallinen Kansanliike. Fasistit olivat hyvä koepallo – aivan kuten Virossa olivat Vapsit. Viron esimerkki ja Kekkosen tuolloiset lausunnot tukevat sitä, että kehitys olisi jatkunut myös Suomessa samansuuntaisena  ja seuraavana olisivat olleet vuorossa joko sosialidemokraatit tai muut porvaripuolueet.

Kekkonen pääsi sotien jälkeen sitten tunnetuin seurauksin vallankahvaan – eikä hän luopunut vallasta vapaaehtoisesti. Rajaton valta pilaa kenet tahansa – näköjään keskustapoliitikonkin.

Laatikainen on lukenut historiansa. Niin ainakin näyttää ja vahvasti. Kun Vanhanen ja Kes-Kusta ovat jääneet rysän päältä kiinni, tarve kiinnittää yleisön huomio muualle on suorastaan huutava – ja jos samalla saadaan Keskustan suhteellisesti jo nyt liian suurta alueellista valtaa pönkitettyä myös valtiollisella tasolla, niin mikä sen parempaa kepuleille.

Vaalipiirien uusjakoakaan koskeva ehdotus ei nimittäin tule menemään Keskustan vastutuksen vuoksi läpi – vaikka vihreät ja Tuija Brax sitä yrittävät vääntää hampaat irvessä. Nykyinen vaalipiirijako antaa maaseudulle – syövän tavoin levinneelle – kepulilaumalle sen kokoon nähden suhteettoman suuren äänimäärän, eikä se luovu todellakaan vallastaan vapaaehtoisesti.

Päinvastoin. Laatikaisen uudelleen lanseeraamilla Kekkosen konsteilla voidaan kokeilla ensin lehdistön ja toisinajattelijoiden hiljentämistä demokratian vihollisina. Seuraavaksi samoja konsteja voidaankin soveltaa kepuleiden poliittisiin kilpailijoihin. Miten jotenkin vaikuttaisi, että Laatikaisen hanke olisi suunnattu jo nyt aivan suoraan (todemmin kuin Daladierin tikari) perussuomalaisia vastaan?
Kun media on alistettu takaisin puudelin asemaan, toisinajattelijat hiljennetty ja PerSut lakkautettu, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Seuraavaksi sanat Karto, Matti Vanhanen, Ruusunen, Tupee, Pekkarinen, Kehittyvien Maakuntien Suomi, Maaseudun Kukkasrahasto ja  Keskusta tullaan julistamaan (tai ainakin niiden julkinen käyttö kriittisessä mielessä) rikoksiksi kansanvaltaa vastaa.

Pitää myös muistaa, että jos fasistiksi kansantuomioistuimessa tuomittu henkilö käyttää sanoja (Mika Illmanin luomalla ns.julkisesti ei saa sanoa periaatteella) kansanvalta, demokratia tai peräti suora kansanvalta/demokratia, EIT tai jopa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tai peräti Ihmisoikeudet, hänet tuomittakoon menettämään omaisuutensa, päänsä, munansa ja kansalaisluottamuksensa kansanvaltaa vastaan suunnatun rikoksen valmistelusta.

Lähteet: YLE, Iltalehti, Mikko Uola; Sinimusta veljeskunta, Paavo Susitaival; Aktivisti ei hellitä (kiitos myös Thulelle)

Päivitys 051009 2345: Alkuperäisen tekstin tueksi valittu otsikkokuva löytyi ja se on lisätty tekstiin.


Site Meter

Näiden sanojen myötä heteroseksuaalisuuden ylivalta on ohi!

Miten kukaan voi kuvitella, että on olemassa vain yksi tie jota on kuljettava, ja että tämä tie on valtion päällystämä ?

Kuka haluaa elää elämänsä byrokraattisen hallinnon suunnitelmien mukaan? Kuka haluaa antaa väestöpolitiikan ja sukupuolittuneen vallan määrätä ihmissuhteistaan?

Vaikka sinä haluaisitkin, me emme halua! Elämme ja valitsemme itse. Meidän kylkiluistamme ei muokata valtakuntia, eikä meidän äänillämme oikeuteta sotakoneistoa! Elämme mieluummin yhteisöissä, joissa kansallisuus ei määrää ihmisarvoa!

Akuliina iskä-järkkäsi-Ylelle-töihin Saarikoski TV-lupavaroin kustannetussa vallankumousohjelmassaan.


Site Meter