Nyt on myönnettävä, että kahvi meni väärään kurkkuun ja purskahti rykäyksenä ulos. Näin kävi ottaessani postin tänään toimittaman Kirkko ja Kaupunki-lehden käteeni.

Niille lukijoille, jotka eivät kyseistä läpyskää tunne, kerrottakoon sen olevan Helsingin seurakuntayhtymän perinteikäs ja viikottain ilmestyvä julkaisu. Jopa ateismiin suuntautunut isoisäni luki tämän lehden säännöllisesti. Julkaisun ansiokkaimpia piirteitä edustaa lähes sensuroimaton yleisönosasto. Siellä on käyty monta mielenkiintoista debattia vuosien varrella.

No, mikä Kirkko ja Kaupungissa sitten tänään tökki?

Kyllähän minä tiedän sen, että evankelis-luterilainen opetus pyrkii tekemään jäsenistään ns. Hyviä Ihmisiä ja perustuu humanismille. ”Jos joku lyö sinua vasemmalle poskelle, käännä oikea poskesi” etc. Kauniita yleishumaaneja ajatuksia. Vaan mitä tehdään sitten, kun posket loppuvat ja vastustaja ei ole yleishumaani?

Nyt lehden ensimmäinen aukeama alkaa tekstillä, joka ei todellakaan kuulu tähän lehteen. Toimitus on antanut melkein koko sivun tilaa islamilaiselle käännytystyölle – seuraavan otsikon alla: ”Muslimivähemmistö kasvaa Helsingissä”. Propagandamylly jauhaa taas propagandaa.

Ja minkälaista propagandaa? Sellaista, että jos tätä lehteä en tuntisi, luulisin Khodr Chehabin toimivan päätoimittajana ja julkaisijan vaihtuneen islamilaiseksi organisaatioksi.

Artikkelissa annetaan tuki muslimien käännytystyölle Suomessa. Suomen evankelis-luterilaisen valtiokirkon toiseksi tärkeimmässä lehdessä.

Kun Kirkko ja Kaupunki antaa muslimien tehdä käännytystyötään omassa lehdessään – tämä alkaa olla jo kaiken suvaitsevaisuuden huippu.

Olen itse pitänyt valtiokirkon roolia tärkeänä – kulttuuriin ja historiaan liittyvistä traditionaalisista syistä – mutta nyt romahti kirkon uskottavuus täysin silmissäni. Mitä virkaa on tällaisella virkavallalla? Ei mitään. Tällä menolla kirkko on matkalla helvettiin. Niin uskomatonta on tämä, nöyristely, nuoleskelu, itseruoskinta ja lammasmainen nöyristely islamin ja sen kuuluisan monikulttuurisuuden edessä.

Yksi asia tosin mietityttää edelleen: miten kukaan suomalainen – sivistysvaltion kasvatti – voi kääntyä fundamentalistiseen paimentolaisuskontoon, islamiin. En pysty ymmärtämään. Pelkän itsesuojeluviettinikin pohjalta.


Ja eikä siinä vielä kaikki!

Seuraavalla sivulla pääkirjoitus huutaa silmille:

Kohti aitoa monikulttuurisuutta

Helsinki on muuttumassa aidosti monikulttuuriseksi kaupungiksi. Jo kahden keskeisen tekijän, kielen ja uskonnon tarkastelu osoittaa, ettei täällä enää eletä missään yhtenäiskulttuurissa. Meistä helsinkiläisistä puhuu äidinkielenään suomea noin 86 prosenttia ja ruotsia runsas kuusi prosenttia. Loput kahdeksan prosenttia meikäläisistä on siis äidinkieleltään jo jotakin muuta kuin perinteisiä suomalaisia. Venäjänkielisiä helsinkiläisistä on vajaa kaksi prosenttia. Muita yli tai liki tuhannen hengen kieliryhmiä on kymmenkunta, muut kieliryhmät ovatkin sitten jo melko pieniä. Niitä on kuitenkin kaikkiaan yli sata.

Sen enempää tuohon Simolan kirjoitukseen puuttumatta, haluan vain todeta minulla olevan aivan erilainen käsitys enemmistöstä. Ja monikulttuurisuudesta.

Koko söperrys on luettavissa täällä.

Terve itsekkyys, itsesuojeluvaisto ja omanarvontunto kannattaa aina muistaa muiden kanssa leikkiessä. Muuten käy niin, että hiekkalaatikon isointakin kaveria viedään kuin kuoriämpäriä.

Näillä koko universumia rakastavia ajatuksia lukiessa, minulle tulee vahvasti sellainen tunne, että kirkkomme on matkalla kohti hurmaavaa joukkoitsemurhaa: käännä toinenkin poskesi ja blaablaablaaSe ken uskoo, pelastuu eikä joudu kadotukseen.

Pahimmassa tapauksessa se, kuka alistuu toisen tahtoon – uskossaan tuonpuoleiseen ja ihmisten hyvätahtoisuuteen – ilman omaa tahtoa, joutuu keskelle sotaa ja kansanmurhaa. Muistatteko mitä balteille tapahtui kun he alistuivat? Mitä tapahtui niille ihmisille, jotka uskoivat Staliniin? Tai mitä kävi nuijakapinallisille, kun he antautuivat? Muistatteko mitä tapahtui entisen Jugoslavian alueella 1990 luvulla? Vieläkö muistatte kristityt marttyyrit Rooman valtakunnassa?

Kun posket loppuvat, oletko valmis pistämään pääsi pölkylle ja annatko hakata se irti?

Ilman viittausta mitenkään islamiin – valta kunnioittaa ainoastaan voimaa.

Nämä ovat hetkiä, kun kaipaan 1930-luvun isänmaallisia pappeja tulisine ajatuksineen.

Luuletteko – hyvät ihmiset – että Suomi olisi selviytynyt edellisistä sodista näillä Kirkko Ja Kaupungin esittelemillä uuskristillisillä malleilla?

Mieluummin päivä leijonana, kuin sata vuotta lampaana.