Rosengårdin kaupunginosa – Ruotsissa sijaitsevassa Malmön kaupungissa – alkaa olla jo jokapäiväistä uutistavaraa. Viime päivinä Rosengårdin ytimessä sijaitseva Herrgårdin suurkortteli on ollut uutisissa tuhopolttojen ja hulinoinnin takia.

Jopa päivän Pravda kertoo, että Malmön lähiölapset elävät ilman näkymiä paremmasta. Kaikki etsivät syyllisiä; poliisi moitti vanhempia, vanhemmat poliisia ja lehdistö kaupunkia. Piiri pieni pyörii.

Tässä pienessä piirissä on kuitenkin unohtunut se perimmäinen syy tähän yhteiskunnalliseen pahoinvointiin. Syy on ruotsalaisessa yhteiskunnassa noudatettu- lähes rajoittamaton – maahanmuuttopolitiikka ja sen seurauksena syntynyt monikulttuurinen yhteiskunta. Tässä meillä on mainio esimerkki monikulttuurisen yhteiskunnan mukanaan tuomista ilmiöistä.

Lähiössä sijaitseva Herrgårdin suurkortteli on ongelmien keskipiste. Ja korttelin lapset ovat ongelman keskipisteessä. Tilastot kertovat korutonta tarinaa. Suurkorttelin vajaasta viidestätuhannesta asukkaasta 67 prosenttia on ulkomailla syntyneitä. Peräti 48 prosenttia asukkaista on 18-vuotiaita tai sitä nuorempia. 75 prosenttia suurkorttelin koululaisista on erityistuen tarpeessa. Yhteensä koko Rosengårdissa on lähes 7 500 lasta ja nuorta, eli yli kolmannes asukkaista.

Kun 10-vuotias Robert Stefanovic – joka itse on kristitty – kysyy toimittajalta ”Oletko sinä kristitty vai muslimi?”, niin voimme enää todeta lapasen lähteneen Ruotsissa kokonaan käsistä. Maa, jonka entinen suurvalta-asema perustui evankelis-luterilaiseen uskoon ja kansallisvaltioon, on valunut hiljaisen – ja vähemmän hiljaisen – sisällissodan partaalle. Surullista, hyvin surullista.

Ja 17-vuotias Lakatos Mirzad sanoo pelkäävänsä. ”Kun sytytetään tulipaloja roskiksiin, jonakin päivänä jonkun koti palaa.”

Kysynkin nyt vakavasti kaikilta monikulttuurin vaikutuksen alaisena olevilta höpertäjiltä: haluatteko te muuttaa Suomen samanlaiseksi?