Tasan vuosi sitten – äitienpäivänä 2006 – Hyysäri julkaisi minua puistattaneen artikkelin suomalaisesta äidistä. Erkkomedia oli valinnut kaikkia suomalaisia äitejä ja heidän työtään kunnioittaakseen esimerkkiäidin. Tämä esimerkkiäiti sattui kuitenkin olemaan kaukana siitä pullantuoksuisesta tai uran ja kotinsa välillä reissaavasta perusäidistä, jollaiseksi suomalainen äiti on totuttu mieltämään.

Hyysärin äitienpäivän äidiksi oli valittu – jostain minulle tuntemattomasta syystä – seitsemän lapsen yksinhuoltajaäiti Heidi Jalid.

Taidanpa liittää koko jutun tänne päiväänne piristämään

Heidi Jalid hoitaa yksin seitsemää lastaan

”Äitienpäivänä käydään mäkkärissä. Se on luksusta.”

JouniKantola
Helsingin Sanomat

Heidi Jalidin kotona on päivän hiljainen hetki. Kaksi vanhinta lasta on koulussa kolme päiväkodissa ja perheen kuopus Safiya nukahtaa imettyään mahansa täyteen. Yhdeksänvuotiaan Yasimin kanssa on käyty yhdessä lääkärissä ja hän on saanut luvan jäädä kotiin. Poika pitelee nukkuvaa vauvaa tottuneesti sylissään.

Heidi Jalid on 31-vuotias yksinhuoltaja. Lapsilla on kolme eri isää. ”Minäkin unelmoin aikanaan perheestä, jossa olisi yksi isä ja oltaisiin aina yhdessä. Elämä nyt ei vain mennyt sitä tietä”, Jalid sanoo. Hän kertoo olevansa itse suuresta perheestä ja halunneensa paljon lapsia jo nuorena.
”Lapset ovat syntyneet minun ja miesteni rakkaudesta. Rakkaus ja miehet ovat lähteneet – lapset pysyvät.”
Isät tapaavat lapsiaan satunnaisesti ja osallistuvat kukin tavallaan. ”Kasvatuksellinen vastuu on kuitenkin minulla”, Jalid toteaa.

Arki käy työstä seitsemän lapsen äidille. Kun lapset ovat koulussa ja päiväkodissa, Heidi käy vauvan kanssa kaupassa ja hoitelee asioita. Koulun jälkeen äiti kulkee mukana harrastuksissa. Omaa autoa ei ole, vaan matkat tehdään julkisilla. Illalla syödään yhdessä ja katsotaan Salatut elämät, jonka jälkeen on vuorossa iltapesut ja nukkumaan meno. Yhdeksältä ollaan jo pedissä ja viimeistään kymmeneltä kaikki lapset nukkuvat.

”Meillä on tällaisia rutiineja, ettei joka asiasta tarvitse neuvotella erikseen.”
Ruoanlaittoon ja siivoamiseen lapset osallistuvat innokkaasti. Imuroimisesta jopa tapellaan.

Äitiys on kaikki kaikessa Heidi Jalidille. Lasten tekemisen ohessa hän on opiskellut lähihoitajaksi, mutta työelämään ei ole vielä kiirettä. Lasten kuvat ovat näkyvästi esillä olohuoneen seinillä ja kirjahyllyn hyllyt on täytetty pelkillä valokuva-albumeilla. Kaikki Jalidin kodissa viestittää lapsista.

”Pienet asiat ovat niitä suuria. Me nauramme paljon, kun lapset ovat eri ikäisiä ja heittävät niin erilaista juttua. Sitten jotkut apupyörien jättämiset, maitohampaat ja matseissa tehdyt maalit ovat niitä päivän kohokohtia.” Raskaita päiviä ovat ne, jolloin lapset riitelevät keskenään tai lapsia joutuu komentamaan jatkuvasti. ”Jos vaikka kauppareissu meinaa karata käsistä ja pitää kauheasti julkisesti komentaa, niin se väsyttää.”

Mutta useimmiten arki sujuu. Lapset tietävät, että jos reissut menevät huutamiseksi ja äiti on pahalla tuulella, Linnanmäki tai Särkänniemi jää väliin.

Äitienpäivänä Heidi saa lasten itse tekemiä lahjoja. Lapset käyvät myös ostamassa valmiskakun aamuksi ja laulavat äidin hereille. Päivä vietetään yhdessä ja mennään kaupungille syömään. ”Mäkkäriin, se on meidän perheelle luksusta”, Jalid nauraa.

Lähde: HS

Niin mitä kuuluu Heidi Jiille tänään – äitienpäivänä 2007? Onko huollettavien määrä kasvanut kahdeksaan ja isien määrä neljään? Joko nyt Heidillä on kiinnostusta työelämään? Vai jatkuuko elämä uusia lapsia pyöräytellen ja sillä eläen? Onko Heidin elämässä mahdollisesti uusi maahanmuuttajataustainen mies?

Heidi Jiin kaikki lapset olivat vuosi sitten isiensä puolelta muuta kuin alkuperäisväestöä edustavia yhteiskunnan värittäjiä. Heidi Jii on – tai ainakin oli vuosi sitten – keksinyt mainion tavan lokittaa yhteiskuntaa ja järjestää samalla – ainakin kolmelle – kolmelle maahanmuuttajalle sosiaalisten siteiden kautta pysyvän oleskeluluvan Suomeen.

Kun Heidi Jii kertoo elämästään, minulle jää kuva siitä, että tämä elämäntapa on harkittu valinta. Tekisi mieli kysyä, eikö laatu korvaakaan määrää? Mielestäni niukkuudestakin olisi enemmän jaettavaa vähemmälle jakajamäärälle. Epäilen vahvasti sitä, että pystyykö kukaan keskittymään samalla tavalla seitsemään lapseen kuin kahteen tai kolmeen. Heidän elämäänsä ja kasvamiseensa – iloihin ja suruihin. Onko tällaisessa perheessä eläminen sellainen lapsuus, joka antaa vahvat eväät aikuisuuteen – muutenkin kuin kyynärpäätaktiikan kautta?

Ja tietysti kanssakansalaisena minua ihmetyttää: onko tällainen lapsitehtailu kuitenkaan yhteiskuntamme kannalta toivottua toimintaa? Minusta suomalainen perusperhe sosiaalisine ja sukuun liittyvine verkostoineen – ja etenkin äiteineen ja isineen – on sellainen malli, joka antaa elämälle parhaat edellytykset. Suomessa.

Heidi Jii ei ole ainoa tällainen tapaus. Oikeastaan oli hyvä että Pravda julkaisi tämän artikkelin. Farssimaisuudestaan ja kapeakatseisuudestaan huolimatta juttu sisältää suuren määrän oikeaa ja tarpeellista informaatiota. Lisää tällaisia artikkeleita, kiitos. Eiköhän Suomen kansa ala pikkuhiljaa erottamaan roskan ja tarkoitushakuisen propagandan todellisuudesta.

Nyt jäänkin jännityksellä odottamaan seuraavan isän kansallisuuden ja ihonvärin selviämistä …

Advertisements