Totuus uutisoi Seppo Lehdon tapauksessa myös esitutkintaviranomaisen esittämän kannan sananvapauteen:
”Kirjoittelun pitäisi olla rangaistavaa molemmissa maissa, jotta virka-apua voidaan pyytää. Yhdysvalloissa tällaiset kirjoitukset voitaisiin katsoa sananvapaudeksi”
Näin sanoo internetrikoksia tutkiva rikoskomisario Timo Laine keskusrikospoliisista.
Internetrikos
Erittäin mielenkiintoinen termi. Nyt pitäisi vielä tietää se, missä kohtaa lainsäädäntöä nämä internetrikokset kulkevat perustuslain suojaaman sanan- ja mielipiteenvapauden yli?
Timo Laineella on myös varsin erikoinen kuva kansalaisoikeuksista ja vaikutusvallastaan yhdysvaltalaiseen lainsäädäntötyöhön.
Onnea valitsemallesi tielle – työtä ja haasteita ei ainakaan puutu, mutta ehkä Suomesta (ja ehkä Yhdysvalloistakin 😉 ) saadaan muutettua sellainen yhteiskunta, jossa ainoastaan ns. virallisen mielipiteen mukaisen näkemyksen saa sanoa ääneen. Tämä on muuten kovin samalla linjalla lakia omaan malliinsa tulkitsevan valtionsyyttäjä Mika Illmanin kuuluisassa väitöskirjassaan esittämän näkemyksen kanssa:
”Demokraattisessa maassa hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.”
Arvostele sitten siinä – kun et saa ääneen kertoa sitä mitä ja miksi arvostelet – jotain.
Naurettavuus, hulluus tai mielipide eivät ole rikoksia – tai ne eivät voi olla rikoksia kansanvaltaisessa yhteiskunnassa. Yhteiskunnan paras mittari on se miten se suhtautuu – kaikesta huolimatta – omasta itsestään kumpuavaan erilaisuuteen.
Jokin muu saattaa sen sijaan olla – ja vaikka se ei tässä puolueettomassa ilmapiirissä täyttäisikään tuomioistuimen mielestä rikoksen tunnusmerkistöä, se on mitä todennäköisemmin ainakin kansalaisyhteiskunnan moraalin vastaista.
Tämä juttu osoittaa mielestäni myös sen, että nykyinen itsekeskeisyyden aika on myös varsin herkkähipiäinen. Ne piirit, jotka ovat valmiita surutta heittelemään natsi- ja rasismisyytöksiä omasta ajattelumaailmastaan poikkeavien mielipiteiden esittäjiä vastaan sekä valmiita ristiinnaulitsemaan hulluja ja toisinajattelijoita, ovat varsin herkkiä ja kykenemättömiä ottamaan vastaan itseensä kohdistuvaa huumoria tai arvostelua.
Lisäksi tämän jutun surullisin piirre on se, että ainoastaan oikein ajattelevat ja tarpeeksi korkealla olevat ihmiset ovat niitä, joiden loukatun puolesta valtakunnallinen syyttäjäinstanssi on valmis taistelemaan. Tässäkin tapauksessa esimerkiksi Teemu Lahtinen jätettiin – minulle hämärän peittoon toistaiseksi jääneistä syistä – valtionsyyttäjän hänen puolestaan ajaman syytteen ulkopuolelle.
Tämä lyö korville sitä periaatetta, että julkisuuden henkilöillä on pienempi yksityisyydensuoja kuin rivikansalaisilla.
Näistä lausunnoista ja Lehdon oikeudenkäynnistä ei ole henkisesti kovinkaan pitkä matka totalitarismiin.
Ai niin , te Hyvät Ihmiset ja Oikean Mielipiteen Vaalijat – kun tulette noutamaan meikäläistä mustilla variksilla kuulusteluihin yössä ja usvassa, koputtakaa oveen – älkää soittako ovikelloa. Ihan siksi, että koirat eivät haukkuisi, ihmiset säikähtäisi ja naapurit häiriintyisi.
Voi v***u, tätä aikaa – ja näitä demokraattoreita…
On – on tämä uskomatonta. Onneksi vanhempani ovat kuolleet, eikä heidän tarvitse katsoa tätä ilveilyä.
Lähde: HS
Jk. Enpähän olisi uskonut löytäväni USA:sta enää tässä iässä ja näillä kokemuksilla mitään Suomea parempaa…
Päivitys 030608 1612: Myös Pikkupoika kirjoittaa aiheesta.
03.06.2008 at 1:40 pm
Poliisipäällystön heitellessä näitä kommenetteja ””Yhdysvalloissa tällaiset kirjoitukset voitaisiin katsoa sananvapaudeksi”, pitänee alkaa hakea poliittista turvapaikkaa jostain.
03.06.2008 at 5:57 pm
Vaikuttaa todella siltä, että viranomaiset viisaudessaan yrittävät saada maahan voimaan yleisen itsesensuurin. Koska he eivät _vielä_ kehtaa vaatia suoranaista ennakkosensuuria, kansa yritetään saada tarkkaan harkitsemaan, mitä uskaltavat kirjoittaa.
Rasismi, terrorismi, huumeet, lapsiporno ja nyt viimeisimpänä ”uskonrauha” ovat tyypillisimmät perustelut. Kaiken takana on suomalainen lähes hysteerinen ”turvallisuushakuisuus”, jonka ajamiseksi uskalletaan ehdottaa aivan naurettaviakin keinoja.
Näillä sensuuria ajavilla tahoilla tuntuu olevan ajatuksena, että jotakin on sensuroitava. Ehkä ei aina ole ihan selvää mitä, mutta jotakin on pakko päästä sensuroimaan. Seuraukset ovat sitten esimerkiksi tässä:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/25646-rape-koiran-blogi-tulkittiin-pornoksi
Suomen sanotaan toisinaan olevan tietotekniikan pieni suurvalta, muttei voi olla ihmettelemättä: onko hallinnossa joku paviaani-tiimi laatimassa näitä surkuhupaisia sensuurilistoja?
Itse muuten aikanaan kokeilin piruuttani hakea törkyaineistoa kirjaston koneelta ja lähes ongelmittahan se sujui.
En tiedä, pitäisikö tämän sensuurin asiantuntemattomuudesta olla huojentunut vai huolissaan, niin onnettomalta sen tähänastiset yritykset tuntuvat.
03.06.2008 at 6:02 pm
Joku Tampereen yliopiston proffa taisi sanoa Muhammed-kuvajupakan aikoihin että sananvapaus ei ole mikään ”superoikeus”
Ilmeisesti taitaa olla oikeassa käytännön toimien tasolla, moraalisesta tasosta en tiedä.
03.06.2008 at 11:20 pm
Niin no, ei kai se ylikomissarius välttämättä tarkoittanut, että hänen mielestään sananvapaudessa olisi jotain pahaa? 😉
Meinaan siis, jos ns. parempaa tietoa ko. tyypin asenteista ei ole.
04.06.2008 at 12:14 pm
KRP:n vai RKP:n komisario? 😉
04.06.2008 at 12:19 pm
Kun polliisikomissaauriukset kertovat mitä täällä saa sanoa ja mitä ei, ollaan lähellä diktatuuria.
Sähköshokkeja ja kidutusta kehiin, kyllä kansa syö vaikka paskaa jos pakotetaan. Siihen saakka kun mitta tulee täyteen, kuten vuonna 1918.