Suomalainen anarkisti pähkinänkuoressa

Niin? Mikä on suomalainen anarkisti pähkinänkuoressa?

Yksinkertaistaen:

***

Suomalainen anarkisti ei ole mikään anarkisti – hän surullisenhupaisa pahaaoloaan ja rahattomuuttaan ympäristöönsä purkava angstinen teini.

KK

 

Kokoomus kiinnittää huomion tapaus Halla-ahoon – ja kusettaa kansaa

Täälläkin kommentoitu Jussi Halla-ahon oikeusmurha alkaa saamaan entistä omituisempia piirteitä. Tai eivät ne oikeastaan omituisia ole, niitä käytetään hallituksen naamiointina, jolla peitellään Espanjan tilannetta ja Suomen konkurssiin ajavan hallituksen toimillaan vielä aikaansaamaa   EVM-fiaskoa.

Samalla saadaan lakaistua maton alle esimerkiksi nuorison pahoinvointi, köyhtyminen, terveydenhuollon täydellinen toimimattomuus, poliittinen korruptio ja vaikkapa kiusalliseksi viime aikoina käynyt puolustusvoimien alasajo ja sen mukana pöydälle purjehtinut Nato-kysymys.

Tärkein yhteiskunnallinen ongelma juuri tällä hetkellä näyttäisi olevan Jussi Halla-ahon sakkotuomio. Siitä muuan kokoomuslainen poliitikko, Jan Vapaavuori, muokkaa hyvää vauhtia soihtua, jolla pääsee sytyttämään Halla-aholle varatun noitarovion.

Vapaavuori melskaa julkisuudessa, että hän  pitävää Halla-ahon eilisistä kommenteista (joissa Halla-aho ilmoitti tyytymättömyytensä tuomioon) syntynyttä tilannetta vakavana. Hänestä vastuu on nyt ensi sijassa perussuomalaisilla. Hän vetosi vahvasti perussuomalaisiin, että he ymmärtäisivät ison asian olevan kyseessä. Vapaavuori totesi, että kyseessä on nyt Suomen ja eduskunnan arvovalta.

Vapaavuori on siis sitä mieltä, että 400 euron sakkotuomion saaneen henkilön, jonka tuomion pohjana oleva (tahallaan väärin ymmärretty) teksti, joka on kirjoitettu  ennen kuin tätä on edes valittu Helsingin kaupunginvaltuustoon vuonna 2008, tulisi erottaa hallintovaliokunnasta tämän kyseenalaisen sakkotuomion takia?

Ilmeisesti Vapaavuoren mielestä kirjoitetusta lauseesta annettu 400 euron sakkotuomio on  niin raskas, että sen kirjoittajan tulee erota?

Jostain syystä Vapaavuori jättää mainitsematta sen, että hänen omassa poliittisessa viiteryhmässään toimii eduskuntaryhmän puheenjohtajana (ja edellisen hallituksen ministerinä) muuan väkivalta- ja omaisuusrikoksista kolmeen otteeseen  tuomittu henkilö.

Sieltä löytyy myös (esimerkiksi)  toinen kokoomuspoliitikko Tämä ajoi  viattoman ihmisen autoaan välineenä käyttäen hengiltä  ja istuu silti  Halla-ahonkin (sic!) tapauksessa (kyseenalaisen ja ristiriitaisen) lainsäädännön ja tuomioiden perustuslain kanssa yhteensopivuutta valvovan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana.

Arvatkaapa huviksenne keitä nämä kaksi suurta herraa ovat? Aivan oikein herra numero yksi on Vapaavuori itse ja herra numero kaksi on Kimmo Sasi.

Kun tuollainen häiskä on tuollaisen taustansa kanssa ja tuossa asemassa,  on aika surullisenhupaisaa, että  juuri hän on heittämässä ensimmäistä kiveä.

No toisaalta, eipä tuo juuri sinänsä yllätäkään.  Hänellähän on tunnettu tausta väkivaltarikokseen aikaisemmin syyllistyneenä ja tuomittuna henkilönä.

* * *

Lisää poliittista sosiaalipornoa löytyy täältä. Sieltä löytyy aika kattava lista niistä kansanedustajista, jotka on tuomittu rikoksesta. Luulisi Erkki Tuomiojan ja SDP:nkin pitävän hieman pienempää mölinää…

Lähteet: HS, IL, IS, UM, US, YLE, VM

Jk. Tällaista kommunistia minä kunnioitan.

KK

 

Vihreät pähkinänkuoressa

Moni muukin on varmaan pitkään pähkäillyt sitä, miten puristaa Vihreät De Gröna rp. nimisen järjestön olemus pähkinänkuoreen. Niin liukas ja amebamainen tuo puolue on.

Vihreiden touhu puolueena menee julkisuudessa niin, että aina silloin kun vihreille sopii  erityisesti vihreiden kansanedustajaehdokkaat                (esimerkiksi Jukka Relander ja  Husein Muhammed) ovat vaatimassa, että Suomessa pitää noudattaa ainoastaan suomalaista lainsäädäntöä. Maahanmuuttajataustainen Suomen kansalainen Muhammed on mennyt niinkin pitkälle, että hän kieltää suomalaisen kulttuurin ja siitä versoavan ns. maan tavan  – ymmärtämättä, että juuri se on lainsäädäntömme ja oikeuskäsityksemme perusta.

Tämä tiukka laillisuusperiaate koskee vihreästä näkökulmasta heitä vain silloin, kun se on heidän agendalleen hyödyllinen. Vihreiden poliittisia vastustajia se sitoo vihreiden mielestä myös muulloin.

Kun laillisuusperiaate on vihreille puolueena hyödytön, vihreät siirtyvät varsin nopeasti pakottamisen, komentamisen, kansalaistottelemattomuuden (l. lainsäädännön rikkomisen)  tai muunlaisen ahdistelun linjoille.

Erinomainen esimerkki parin päivän takaa liittyy ViNo:n puheenjohtajan  Paloma Hannosen huomiohakuiseen vaatimukseen. Hän nimittäin vaati, että Suomen jääkiekon MM-joukkueen tulisi irtisanoutua rasismista – asiasta joka ei kuulu koko lajin tai joukkueen toimintaan mitenkään.

Tuollainen vaade on aivan samanlainen, kuin jos joukkuetta kehotettaisiin sitoutumaan  olematta syyllistymättä pedofiliaan tai kannibalismiin. Tuollainen vaatimus jääkiekkojoukkueelle irtisanoutua jostain sellaisesta, joka ei edes tule tuollaisen ryhmän toiminnassa mieleen, tuo puolestaan mieleen sen, että pitääkö kaikkien vastata “kyllä” tai “ei” sellaiseen kysymykseen, jossa kysytään “joko olet lopettanut puolisosi hakkaamisen”

Tuo touhu on typerää ja yksisilmäistä omien poliittisten arvojen ajamista ja muiden syyllistämistä siitä ilosta, että sattuu olemaan sen kansakunnan jäsen, joka voitti maailmanmestaruuden.

Nyt päästäänkin siihen pähkinänkuoreen. Vihreissä noin yleensäkin korostuu erinomaisesti sellainen käsite kuin voimauttaminen.

Tuo termi tulee feministien luomasta sanasta Empowerment. Sen merkitsee arroganttia ja epäoikeudenmukaista tapaa muuttaa kielletty sallituksi huutamalla mulla on oikeus!  Tuon huudon jälkeen vääryydestä tai väärin ymmärretystä välttämättömyydestä tulee hyve. Jos nainen on huora tai mies spurgu,  niin voimaannuttamisessa huoraaminen ja retkuilu nähdäänkin arvokkaana asiana – sellaisena joka on itselle sallittua ja josta ollaan ylpeitä.

Tämä on siis koko vihreiden ns. kansalaistottelemattomuuden ja muunkin arvomaailman tärkein kulmakivi.

 

Eduskunnan perustuslakivaliokunta valehtelee

Olemme käsitelleet täälläkin puun takaa tullutta ja pimennetyin valoin ajettua perustuslain muutoshanketta. Uusin vaihe tässä itsenäisyyden ja oman päätösvallan siirtämisessä EU:lle on se, että päättäjille tuli kiire saada tämä lakialoite vielä ennen vaaleja eduskuntaa.

Kiireellä (ja uutispimennossa) valmisteltu veretön vallankaappaus jatkuuu seuraavaksi keskivikkona Eduskunnan täysistunnossa.

Ja niin jatkuu suoranainen valehtelu ja kansan kusettaminenkin

Kun asia pullahti vahingossa julkisuuteen, se on hermostuttanut koko oligarkkisen poliittisen eliittimme. En tiedä kuinka tyhmänä perustuslakivaliokunta Suomen kansaa pitää, mutta täytyy todeta, että viimeisin kommentti loukkaa sekä älykkyyttä että oikeudentajua.

Perustuslakivaliokunta näkee perustuslakiin kirjattavan EU-jäsenyyden siten,  ettei jäsenyyden mainitsemisella kuitenkaan ole suurta merkitystä, ja esimerkiksi unionista eroaminen voisi tapahtua eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä.

Näinhän se ei kuitenkaan voi (laillisesti) olla.

Kun EU-jäsenyys on kirjattu perustuslakiin, sen poistaminen vaatii perustuslain muuttamista – perustuslain säätämisjärjestyksestä valtiosääntö sanoo näin:

73 §

Perustuslain säätämisjärjestys

Ehdotus perustuslain säätämisestä, muuttamisesta tai kumoamisesta taikka perustuslakiin tehtävästä rajatusta poikkeuksesta on toisessa käsittelyssä äänten enemmistöllä hyväksyttävä lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin. Ehdotus on tuolloin valiokunnan annettua siitä mietintönsä hyväksyttävä asiasisällöltään muuttamattomana täysistunnossa yhden käsittelyn asiana päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Ehdotus voidaan kuitenkin julistaa kiireelliseksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä. Ehdotusta ei tällöin jätetä lepäämään, ja se voidaan hyväksyä vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä.

Tätä on siis suomalainen politiikan avoimuus ja läpinäkyvyys – valheita valheiden perään.

Päivän kysymys kuuluu:

Päivän toinen  kysymys kuuluu:

Päivän kolmas kysymys kuuluu:

Ja vihoviimeisenä:

Lähteet: US, YLE, Finlex

 

Kysymys kulttuurirelativisteille – osa 2.

Toimitus kyseli taannoin kulttuurirelativistien kantaa ismien törmäilystä. Kysymys numero kaksi kulttuurirelativisteille kuuluu; oletteko te nyt aivan rehellisiä isminne kanssa?

Kulttuurirelativismin olemukseen nimittäin kuuluu se, että kaikki ismit, opit ja uskonnot ovat samanarvoisia. Kulttuurirelativismin mukaan jokaisen yksilön teot ja käsitykset tulee ymmärtää ainoastaan hänen oman kulttuurinsa käsitteiden kautta.

Koskeeko tämä myös satanisteja, pedofiileja, sukurutsareita, kannibaaleja, –  tai vaikkapa esimerkiksi rasisteja?

Ja ihan yhdenvertaisuuden vuoksi, kysytäänpä samaa myös yleisöltä:

 

 

Kysely työvoimapulasta

Päivän Hyysäri uutisoi työvoimapolitiikkaan liittyen, että nykyisistä työttömistä jopa puolet uhkaa jäädä pysyvästi työttömiksi.

Alkusyksyllä uutisoitu työttömyyden aleneminen on erilaisen tilastokikkailun ja lomautusten vähenemisen ansiota. Muu työttömyys kasvaa edelleen. Myös pitkäaikaistyöttömyys on kasvussa, eli yhä suurempi joukko on ajautumassa lopullisesti työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Yli puolet Suomen työttömistä eli peräti 150 000 ihmistä kiertää työttömyyden ja erilaisten työllistämistoimenpiteiden kehää. Ministeriön tilaaman tutkimuksen mukaan he eivät välttämättä enää palaa työelämään.

Ja samaan aikaan eräät tahot hehkuttavat työvoimapulaa ja ajavat kiihkeästi työperäistä maahanmuuttoa. Kokoomuksen, keskustan ja RKP:n kohdalla motiivi on selvä ja peittelemätön; halu lisätä tuottoa ja katetta halvemman työvoiman kautta.

Vasemmistoliiton ja vihreiden kohdalla syy on ideologinen; internationalistien mielestä maailmassa ei ole rajoja ja kaikki on yhteistä (paitsi tietysti oma omaisuus johon toimitus palaa vielä).

Tämän kaiken keskellä valtapuolueet ovat unohtaneet kokonaan suomalaisen ihmisen.  Erityisesti työministeri Anni Sinnemäki on pitänyt loistavasti huolta todellisen työttömyyden lisääntymisestä ja keskittynyt virkansa hoitamisen kannalta ilmeisen tärkeisiin asioihin.

Jotenkin aikaan sopivana anekdoottina voisi nähdä kaiken tämän homohysterian, maahanmuuttopakon ja itsekeskeisen sekoilun aikana esimerkiksi sen, miten hoitokulttuuri saattaa muuttua varsin radikaalisti ulkomaisen hoitohenkilökunnan saapuessa massoittain paikkaamaan tätä työvoimapulaa.

Päivän kysymykset kuuluvatkin  seuraavasti:

Lähteet: HS, IS, Meidän Mökki, US

 

Johanna Suurpään aika- ja hyötykäsitys

Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää oli aktiivisesti auttamassa ensimmäisiä Suomeen rantautuneita diktaattori Siad Barren klaanilaisia  ja läheisiä.

Tuolloinen Pakolaisapu ry:n lakimies osoitti jo silloin suomalaiseen lainsäädäntöön kohdistuvan  kunnioituksensa määrän neuvomalla maahamme kutsumatta tulleita vieraita repimään matkustusasiakirjansa ja hakemaan Suomesta turvapaikkaa.

Näin Suurpää järjesti itselleen sopivasti hyvin palkattuja töitä suomalaisten veronmaksajien kustannuksella. Toinen ilmiselvä seuraus töästä toiminnasta on se, että näin aktiivinen ja lakia täysin omalla tavallaan jo tuolloin tulkinut neito pääsi lopulta lainvalvojaksi eli vähemmistövaltuutetuksi (täysin vastoin virkamieheltä yleensä vaadittavaa puolueettomuuskriteeriä).

Onneksi olkoon.

Eräs Suurpäähän liittyvä asia on kuitenkin kaivanut ja vaivannut  jo vuosia. Se koskee Johannan aikakäsitystä. Minun on vaikea ymmärtää oman aikakäsitykseni kautta sitä, että kun Suurpää sanoi Helsingin Sanomille antamassaan  haastattelussa 21.4.1991 , että ”Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta”, mitä hän oikeastaan tarkoitti?

Oman näkemykseni mukaan tuosta lausunnosta on kulunut jo lähes kaksikymmentä vuotta ja tulos on uutisten mukaan tämä.

Lähde: HS

 

Veronmaksaja vierastyöläisen asuntovelan maksajana

Jos Hyysäriin on enää yhtään nykyään luottamista, olemme saaneet uuden vierastyöläisiin liittyvän –  etukäteen ennustetun, aika kalliin ja varsin vakavan – ongelman.

Aamun HS kertoo, että sadat ulkomaalaiset työttömät ovat pudonneet toimeentulotuen hakijoiksi Pohjois- ja Itä-Helsingissä.Toimeentulotuki on perusturva, jota maksetaan vain välttämättömiin menoihin kuukausi kerrallaan.

Valtaosa näistä avun tarvitsijoista on virolaisia rakennusmiehiä, siivoojia ja kotipalvelutyöntekijöitä. He tulivat Suomeen muutama vuosi sitten, saivat töitä ja hankkivat asunnon.

”He ovat 99-prosenttisesti Virosta. He ovat työperustaisesti Suomessa olevia EU-kansalaisia”,

Näin kertoo Helsingin kaupungin sosiaaliviraston sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikkö Leila Palviainen (joka saattaa lukijoille olla tuttu aikaisemmin lähinnä Harri Eerikäisen tapauksen yhteydestä).

”Mutta miten kauan Helsinki maksaa heille toimeentulotukea, kun työttömyys pitkittyy?”

Palviainen kysyy- nyt tällä kerralla varsin asiallisesti.

Nykyisessä iloisessa paneurooppalaisessa para(siit)tissa, kaikki europroletaarit EU-maiden kansalaiset voivat vapaasti tulla Suomeen töihin, jos heillä on työsopimus ja he pystyvät elättämään itsensä. Kuitenkin tilanne on todellisuudessa se, että lama koskee myös alipalkattuja vierastyöläisiä ja  hyvin harvalla EU-työläisellä on olemassaolevaa ansiosidonnaista työttömyysturvaa, joten he päätyvät lähes suoraan suomalaisen yhteiskunnan tukiluukulle.

Lainsäädäntö ja ohjeistus ovat Palviaisen mukaan niin ympäripyöreitä, että sosiaalivirasto kaipaisi ohjeistusta täysin uuden asiakasryhmän takia.

Sosiaali- ja terveysministeriöstä ei ole pyynnöstä huolimatta saatu ohjetta, kuinka kauan Suomen sosiaaliturva voi kannatella EU-tulijoita.

”Olemme nyt yksin sen tulkinnan etsimisessä, koska Helsinki joutuu tietenkin ensin tällaisen ilmiön eteen”

Sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastaja Jaakko Ellisaari on ottanut jotain kantaa tähän kysymykseen. Häneltä on kysytty, kuinka kauan kaupungin pitäisi maksaa toimeentulotukea työttömäksi jääneelle EU-kansalaiselle.

Palviainen ei saanut ratkaisua ongelmaan, Ellisaari vastasi kysyttäessä kuitenkin näin:

Miksi te ette ole reagoinut avunpyyntöön?

”Me ei yleensä palvella yhtä kuntaa. Jos kunnalla on vaikeuksia toimeentulotuen kanssa, kyllä se lääninhallituksen kanssa asioi ensin.”

Onko Helsinki ensimmäinen kunta, joka joutuu tällaiseen tilanteeseen?

”Eikä ole. Hallinto-oikeuksissa ei vain ole vielä kunnolla päätöksiä niistä.”

Onko tämä uusi toimeentulotukijärjestelmää koetteleva asia, johon ei ole lakia tai ohjeistusta?

”On meidän toimeentulotukioppaassa ohjeita siitä.”

Eli mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?

”Toimeentulotukioppaassa on tämä käsitelty, 2007/11 STM-julkaisu. Voit etsiä sen osoitteesta http://www.stm.fi.”

Jos tähän on selkeä ohjeistus, voit kertoa sen minulle.

[Lukee tekstiä äänettä.] ”Lähtisin siitä, ettei STM:n tai sosiaalityöntekijän ensisijainen ongelma ole, onko henkilö luvallisesti Suomessa vai ei, se on poliisin asioita.”

Miten vastaus liittyy siihen, että työluvalla Suomessa oleva EU-kansalainen jää työttömäksi ja joutuu toimeentulotukiasiakkaaksi?

”Tässä käy kuin Romanian romaneille: jos poliisi havaitsee, että hän muodostaa kohtuuttoman rasituksen sosiaalihuollolle, he karkottavat.”

Onko tämä ainoa vastaus?

”Kallistahan se on kunnalle. En ihmettele, että kunta alkaa miettiä, lähetetäänkö ihminen Eestiin vai mitä. Toimeentulotuesta päättää kunta: ensisijaisesti sosiaalityöntekijä ja toissijaisesti sosiaalilautakunta.”

Minusta on aika ihmeellistä (tosin varsin hyvin nykykäytäntöä noudattelevaa) se, että lainsäädäntö on kirjattu niin epäselväksi, että nykyään jokaisen asian kohdalla tarvitaan poliisin tulkinta, syyttäjän päätös, alemman oikeusasteen käsittely ja lopulta ylemmän oikeusasteen muodostama ennakkopäätös.

Tiedän toki, että Napoleon Bonaparte totesi aikoinaan, että hyvä (perustus)laki on lyhyt ja epäselvä. Jos tämä on nykyisen 2000-luvun lainsäätäjän ohjenuora, niin lainsäätäjä ei ole ajan,paikan eikä tilanteen tasalla.

Yksinvaltiuden periaatteet soveltuvat erittäin huonosti kansanvaltaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Jokainen yleisen oikeustajun vastainen (tai tarpeeksi epäselvä) laki tai asetus, on omiaan murentamaan  lainkunnioitusta ja laskemaan lainrikkomiskynnystä alemmalle tasolle.

Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijät ovat myöntäneet muutamia kuukausia toimeentulotukea tapaus kerrallaan, mutta EU-tulijat ovat pisimmillään olleet asiakkaina jo lähes vuoden.

Helsingin talousarvioon varattiin toimeentulotukeen 92,7 miljoonaa euroa vuoden 2009 tarvetta varten. Nyt (lokakuussa) tiedetään jo varmaksi se, että tämä budjetti ylittyy (ainakin) noin 125 miljoonaan euroon.

Kuluva talvi tulee näyttämään miten tämä ongelma kehittyy. Ainakin kaupungin sosiaalivirasto suhtautuu asioihin varsin sinisilmäisesti.

Se lähtee tilanteesta, jossa  työttömyydessä ei tule uutta isoa piikkiä. Tämän ruusunpunaisen tulevaisuudennäkymän perusteella  sosiaalivirasto arvioi 125 miljoonan euron riittävän toimeentulotukeen myös ensi vuonna.

Eräs tähän asiaan liittyvä mielenkiintoinen juttu on se, että edellisen laman aikana erittäin monet vaikeuksiin joutuneet perheet joutuivat eroamaan tai myymään (esimerkiksi konkurssiin osattoman vaimon omistaman) asunnon – päästäkseen toimeentulotuen piiriin ja pysyäkseen hengissä.

Ennen oli ennen ja nykyään mennään (miten mennään) sitten näköjään tässä todellisuudessa eteenpäin tässä hyvinvointivaltiossa nimeltään Suomi:

”Ihmiset tulivat olettaen, että työtä riittää. Nyt heidät on irtisanottu, eivätkä asumistuet ja perustyöttömyysturva riitä asuntolainojen maksuun”,

Näin nykyistä tilannetta kuvaa pohjoishelsinkiläisen Malmin toimipisteen johtava sosiaalityöntekijä Eija Huovila.

Nyt on siis sellainen tilanne, että näköjään fatta maksaa omistusasuntojenkin lyhennykset. Minusta tämä – etenkin kun tämä tulonsiirto kohdistuu väliaikaisesti maassa oleskeleviin siirtotyöläisiin – ei ole mitenkään oikein.

Eli Valde maksaa sitten loppupelissä työttömän virolaisen Suomeen hommaaman omistusasunnonkin?

Eräs lukija on lähestynyt asian tiimoilta sähköisen viestin muodossa blogin ylläpitoa.

Lukija oli lukenut kyseisen jutun ja lukee myös tätä palstaa. Lukijan mukaan kantasuomalainen joutuu edelleen (jonkun tietyn ajanjakson sisällä) myymään asuntonsa, jos hän haluaa jatkaa toimeentulotuen asiakkaana.

Hän väitti myös, että suomalaiset joutuvat heti kättelyssä myymään autonsa pois, koska auto ei kuulu niihin ns. välttämättömiin asioihin. Ulkomaalaisen ei tarvitse (yleensä) tätä tehdä, koska heidän autonsa ovat (yleensä) rekisteröityjä ulkomaille.

Lukija kertoo olleensa rakennuksilla töissä ja olevansa nyt työtön. Hän väittää, että osalla näistä vierastyöläisistä on kiinteää omaisuutta Suomen rajojen ulkopuolella. Suomeen rakennetut asunnot ovat lähinnä sijoituskohteita.

Tässäkin tapauksessa (ja etenkin tässä) pitäisi puhua suomalaisen veronmaksajan kustantamasta sosiaaliturismista. Tämä tapahtuu samaan aikaan kun itse asiassa noin 10000 kantasuomalaista on asunnottomina. Minusta tämä on paheneva kansallinen häpeäpilkku, etenkin tämän uutisen luomassa valossa.

Lähde:HS

 

Haluavatko demarit tapattaa suomalaisia?

Suomalaisten Afganistanissa  presidentinvaaleja turvanneiden  lisäjoukkojen (jo kauan sitten tiedossa ollut) paluu  lokakuun lopussa, on aiheuttanut täällä kotimaassa poliittisen farssin.

Tieto  Afganistanin presidentinvaaleja valvoneiden 86 suomalaissotilaan kotiuttamisesta aiheuttivat hälyn eduskunnassa torstaina. Kyselytunnilla hämmästeltiin, miksi sotilaat tulevat kotiin ennen kuin työt on tehty.

Suomi lähetti sotilaat Afganistaniin heinäkuussa valvomaan elokuussa pidettyjen vaalien turvallisuutta. Vasta viime viikonloppuna selvisi, että vaalien toinen kierros on vasta 7. marraskuuta, jolloin lisäjoukkojen palvelussopimus on jo päättynyt. Sopimus päättyy 28. lokakuuta.

Suurin osa valtiojohtoa presidenttiä myöten on ollut siinä (hyvässä)  uskossa, että sotilaat pysyvät Afganistanissa myös toisen kierroksen yli.

Presidentti Tarja Halonen kiukustui (tapansa mukaan) kuullessaan joukkojen sopimusten ja aikataulun mukaisesta vetäytymisestä Afganistanista.  Tiistaina Halonen arvioi  joukkojen pysyvän Afganistanissa myös presidentinvaalien toisen kierroksen yli.  Joukot ovat kuitenkin palaamassa aikataulun mukaan tämän kuun lopussa eli ennen marraskuisia vaaleja.

Meidän sotilaamme ovat hoitaneet tehtävänsä aivan erinomaisesti. Ei voida olettaa, että nyt heiltä edellytettäisiin vielä jotain jatkositoumusta. Lähdemme siitä, että job well done ja nyt kotiin. Näin kovan ja vaativan tehtävän jälkeen heidän on aika palata kotiin ja huilata,

kommentoi maavoimien operaatiopäällikkö, prikaatikenraali Veli-Pekka Parkatti maavoimien esikunnasta.

Jostain syystä rauhanpuolustajana aikaisemmin tunnettu Halonen halusi siis (sopimuksista huolimatta) pitää suomalaisia miehiä maalitauluina NATO:n ja Yhdysvaltojen Afganistanissa käymässä sodassa.

Eräs asia mikä vahvistui tämän sekoilun yhteydessä on se, että presidentti-instituutio on taipaleensa lopussa. Kun tuohon virkaan pääsee Halosen kaltaisia ihmisiä, voimme vain kuvitella kuinka suurta vahinkoa seuraa ja kuinka monta turhaan menetettyä suomalaista ihmishenkeä on saldona Halosen johtamisesta todellisessa kriisissä.

Pääministeri  Matti Vanhanen sekoili tapansa mukaan ja pesi vastuun Pontius Pilatuksen tavoin käsistään.Matti kertoi pääministerin saaneen tiedon asiasta vasta TV-uutisista. Yrittäessään työntää vastuuta muualle, Vanhanen osoitti (jälleen kerran) sen, kuinka huonosti hän pystyy hoitamaan virkaansa ja on perillä yleensä ottaen yhtään mistään.

Hän lupasi kuitenkin  eduskunnalle  selvityttää, miksi suurin osa valtiojohdosta oli pimeänä sen suhteen, mikä on Afganistanissa olevien suomalaissotilaiden kotiinpaluupäivä. Asiaa käsitellään seuraavassa hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokouksessa.

Rauhanpuolustajana, Yhdysvaltojen vihaajana ja NATO:n vastustajana profiloitunut Erkki Tuomioja kommentoi hieman yllättävästi. Hän ja – SDP:n vaalitappion alustaja tunnettu – Eero Heinäluoma katsovat, että päätökset joukkojen kotiuttamisesta on tehty väärässä järjestyksessä: sotilaat ovat marssineet poliittisen johdon yli.

”Nämä asiat kuuluisivat ulkoministeriön esiteltäviksi. Tasavallan presidentti on viimekätinen päätöksentekijä, kun joukkoja lähetetään ja otetaan pois. Puolustusministeriö on ottanut tässä muiden tehtäviä, eikä siitä ole kerrottu kaikille hallituksen jäsenille”

Tästä lausunnosta saa sen kuvan, että rauhanpulustajana tunnettu Tuomioja on valmis tapattamaan suomalaisia sotilaitaNATO:n ja Yhdysvaltojen turvallisuusintressien vuoksi ja että samaan on valmis myös vanha ay-jyrä Heinäluoma – joka on valmis myös rikkomaan vapaaehtoisten sotilaiden kanssa tehtyjä sopimuksia ja pakottamaan nämä toimimaan Afganistanissa.

Näin silti, vaikka aiemmin torstaina puolustusministeri Jyri Häkämies kävi kenraalimajuri Arto Rädyn kanssa selvittämässä sotkua eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle.

Häkämies selitti valiokunnalle, että työnantaja ei voi yksipuolisesti muuttaa vapaaehtoisten sotilaiden työsopimuksia. Kenraali Räty korosti joukkojen ”haluttomuutta” jatkaa Afganistanissa, jossa olot ovat muuttuneet sotilaille hyvin vaikeiksi.

Tästä huolimatta demarit haluaisivat pitää nämä suomalaiset meille kuulumattomassa sodassa elävinä maalitauluina.

Reilukerhosta päivää?

Lähteet: US, HS, STT

 

Milloin sotilasvala muuttuu vannojaansa sitomattomaksi?

Nimimerkki Korruptio esitti erittäin mielenkiintoisen kysymyksen erään toisen kirjoitukseni kommenttiosiossa.

Mitenkäs tämä Lissabonin sopimus suhteutuu oikein sotilasvalaan? “Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.” Etenkin kohta: “tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi” tuntuu vaativan toimia reserviläisiltä nykyistä istuvaa eduskuntaa yms vastaan.

Esitit hyvän kysymyksen.

Tuossa valassa (ja vakuutuksessa) sanotaan (heti aluksi) myös, että

Minä N.N. lupaan ja vakuutan (valassa) tai kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, kunniani ja omantuntoni kautta, (vakuutuksessa)

olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.

Eli valan vannonut lupaa olla Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tämä on voimassa niin pitkään kuin Suomen valtakunta on olemassa ja vannoja hengissä.

Siellä sanotaan myös, aika laajasti määriteltynä Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta. Nykyisessä tilanteessa aika monen ihmisen mielestä valtakunnan päättäjät eivät tee näin – vaan täysin päinvastoin.

Kun puhutaan tuosta Korruption mainitsemasta isänmaan koskemattomuuden puolustamisesta, niin tuolta osin sotilasvala on hyvin selvä ja yksiselitteinen.  Se sitoo vannojansa Suomen tasavaltaan ja sen alueellisen koskemattomuuden puolustamiseen.

Vala ei sido vannojaansa muiden maiden (tai intressien puolustamiseen).  Suomen mahdollinen NATO-jäsenyys aiheuttaisi sotilasvalan muuttamisen ja sen vannotamisen uudelleen useilla reserviläisikäluokilla. Näistä aika monet (samoin kuin nykyisistä ja tulevista varusmiehistä) jättäisivärt sen (oman käsitykseni mukaan) todennäköisesti vannomatta.

Sama suomalaisen sotilasvalan  sitomattomuus koskee myös yleiseurooppalaisia taistelujoukkoja joukkoja jotka toimivat EU:n mandaatilla (ja sen tiukan ytimen uuskolonialististen etujen valvomiseksi) Suomen ulkopuolella.

Perustuslakimme määrittää Suomen tasavallan valtiojärjestyksen perusteet siten, että valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Jos eduskunta luovuttaa vallan ulkopuoliselle, herää kysymys – onko tässä vaiheessa tapahtunut sellainen asia, joka on perustuslain vastainen.

Saman lain mukaan  Suomen valtiollisen vallan rajat määrittelevät valtion alueen ja sen kansalaisten piiri. Näistä valtion alueen pysyvyyttä korostetaan säätämällä siitä ensimmäisessä luvussa. Sitä voidaan muuttaa ainoastaan eduskunnan päätöksellä, joka toisaalla perustuslaissa säädetään tehtäväksi kahden kolmasosan määräenemmistöllä.

Voidaan  hyvinkin olettaa, että tilanteessa, jossa eduskunta on luopunut vallastaan vapaaehtoisesti (Lissabonin sopimus) ja siirtänyt Suomea koskevan lainsäädäntövallan (EU-direktiivit) perustuslain määrittelemän kansan kannalta katsoen kolmannelle osapuolelle, saattaa syntyä tilanne jossa Suomen tasavalta on  de jure (ainakin de facto) purkautunut ja se on liitetty Euroopan Unioniksi kutsuttavaan liittovaltioon.

Tässä tilanteessa saattaa syntyä sotilasvalan tai juhlallisen vakuutuksen antaneille sellainen tilanne, että kuten eräs C.G.E. Mannerheim totesi vuonna 1918, että instituutio jollehän oli vannonut valansa oli lakannut olemasta. Näin vala oli hänen kohdallaan purkautunut.

Samoin saattaa käydä myös silloin kun:

1. Kansalle kuuluva valta on luovutettu eduskunnalta (ja sen toimesta) kolmannelle osapuolelle (Brysseliin).
2. Suomen valtiollisen vallan rajat ja/tai
3. Suomen kansalaisten piiri määritellään Suomen ulkopuolelta tai Suomen kansalaisuus käsitteenä häviää.

Suomen tasavalta on kuitenkin kansallisvaltio ja näin yhteisen tahdon mukaan pysyssä pysyvä sopimusyhteiskunta. Valtion statuksen katoaminen saattaa muuttaa sotilasvan lisäksi montaa muutakin sopimuksiin ja keskinäiseen luottamukseen perustuvaa perusasiaa Suomessa.

Valitettavasti tässä maassa ei ole perustuslakituomiosistuinta, joka ottaisi tähän asiaan kantaa.

Yhden asian kuitenkin tiedän. Suomalainen osaa ajatella ihan itsekin ja vaikka kansanluonteemme on hieman hidas reagoinnissaan, se tekee päätöksiä ja aktivoituu aikansa kestettyään ja harkittuaan.

Ihan varoituksen sanana päättäjille – ei pidä ihmetellä sitten,  jos saa sitä mitä tilaa.

Lähde: Suomen asetuskokoelma

Jk. Se sotilasvalan kaava on muuten seuraava:

Minä N.N. lupaan ja vakuutan

valassa

kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä,

vakuutuksessa

kunniani ja omantuntoni kautta,

olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.

Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.

Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.

Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja ryhdikkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet. Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani.

Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä.

Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää.

Vastuuvapauslauseke: Tämä kirjoitus on puhtaasti teoreettinen. Sen tarkoituksena ei ole kiihottaa eikä kehottaa ketään mihinkään laittomuuksiin. Tämän kirjoituksen tarkoitus on herättää  keskustelua tästä aiheesta.

 

Ritva Viljanen – eroa!

Jos joku ei muista mitä sisäministeriön  kansliapäällikkö Ritva Viljanen vakuutti kansalaisille paloturvallisuudesta reilu viikko sitten, niin olkaa hyvät.

Sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen korostaa, että palotarkastuksissa on pakko miettiä resurssien järkevää käyttöä. Nyt on määrä katsoa, missä kohteissa riittää pelkkä valvontasuunnitelma.

Nyt näyttää sitten viikonloppuna  Naantalista kuuluneiden suru-uutisten jälkeen siltä, että Viljanen on ylimielisyytensä lisäksi ilmeisen epäpätevä ja edesvastuuttomasti tehtäviinsä suhtautuva – mutta mitä muuta voikaan odottaa henkilöltä, joka ohitti valtioneuvoston yksimielisesti suositteleman ja kyvykkäämmän hakijan  Tasavallan presidentin tyrannimaisella päätöksellä.

Mielestäni Halosen olisi tässä vaiheessa syytä katsoa peiliin ja miettiä sitä, kuinka suuri vastuu hänellä on yhteiskunnallisesta turvallisuudestamme – etenkin näiden hänen toteuttamiensa – kansanvallankin kannalta katsottuna -käsittämättömien ylimarssiensa jälkeen.

Halonen tuskin miettii eroamistaan. Hän on kovaksi keitetty suomalainen valta- ja tahtopoliitikko – sellainen joka viis veisaa kansanvallan pelisäännöistä, kuten olemme saaneet huomata. Mutta Viljasen olisi syytä tehdä johtopäätös ja suksia vaikka ns. Sudaniin ja erota virastaan.

Tai mikä vielä parempaa – nyt porvarihallituksella on miljoonan taalan paikka käynnistää Viljasen erottamisprosessi – hänkään kun  tuskin kykenee ymmärtämään omaehtoisen eroamisensa välttämättömyyttä.

Kysytään nyt vielä Teidänkin mielipidettännne:

Haluan vielä välittää tässä syvimmän osanottoni kaikille niille, joita tämä Naantalin tragedia on koskettanut joko suoranaisesti tai välillisesti.

 

Kiihottaako HS kansanryhmää vastaan?

Helsingin Sanomat – eli Hyysäri – julkaisee mielipidesivuillaan kansalaisten mielipidekirjoituksia ja ohjeistaa kirjoittajia varsin selvästi.

Mielipidesivustollaan kyseinen lehti kertoo, että Helsingin Sanomien mielipidesivu on kaikille avoin keskustelufoorumi.  Kirjoittajaa ohjeistetaan kirjoittamaan napakasti. Ohjeissa lukee myös, että ota kantaa, mutta älä herjaa tai loukkaa ketään. Kirjoitusten on oltava lakien ja hyvien tapojen mukaisia.

Nimimerkillä kirjoittamisen Hyysäri ilmoittaa hyväksyvänsä vain poikkeustapauksissa. Hyväksyttäviä syitä ovat kyseisen mielipideaviisin mukaan esimerkiksi omaan terveyteen, taloudelliseen asemaan tai muihin arkaluonteisiin aiheisiin liittyvät asiat.

Ilmeisesti suomalaisvihan lietsominen ja suomalaisten halventaminen riittää myös siihen, että HS julkaisee mielipidekirjoituksen nimimerkillä.  Minkäänlaista muuta johtopäätöstä ei voi tehdä tästä lehden omaksumasta linjasta, kun lukee tänään nimimerkillä julkaistun ehdan rasistisen roiskauksen tuolta mielipidesivulta.

Muslimimies päihittää suomalaismiehen mennen tullen
Kahdessa peräkkäisessä sunnuntain Hesarissa on ollut kirjoitus koskien islamia ja maahanmuuttajia. Molemmat ovat olleet hyvin mustavalkoisia, mutta jokaisellahan on oikeus mielipiteeseensä.

En ole kuitenkaan nähnyt vielä missään suoraa puhetta siitä, miksi suomalainen nainen ottaa mielellään miehekseen muslimin.

Yksi tärkeimmistä syistä on alkoholi. Muslimimies kun ei kumarra pyhälle perjantaipullolle ja seuraavana päivänä konttaa kankkusessa. Henki ei haise, ja seksi luistaa. Henkilökohtainen hygienia on myös aivan toista luokkaa kuin keskiverto suomalaismiehellä.

Tämän lisäksi perhearvot ovat kunniassa. Palkka tuodaan kotiin, ja vaimo päättää, mihin se käytetään. Vaimolle ei puhuta rumasti, ei haukuta eikä lyödä ja ruuasta kiitetään kauniisti.

Koskaan ei ole suomalainen mies arvostanut minua niin kuin muslimi.

Kaikki maahanmuuttajat, olkaa tervetulleita, käykää suomen kielen kurssi ja menkää töihin. Vaimo odottaa ilolla illalla!

ONNELLINEN ISLAMISTA
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Kun tämä kansanryhmää vastaan kiihottaminen on viime aikoina ollut kovasti tapetilla – esimerkiksi Jussi Halla-ahon oikeudenkäynnin yhteydessä, teen tässä ja nyt anonyymin tutkintapyynnön poliisille.

Pyydän poliisia tutkimaan ovatko kyseisen kirjoituksen kirjoittaja kirjoittajana ja Helsingin Sanomat joukkotiedotusvälineenä, syyllistyneet erikseen tai yhdessä kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Täyttääkö tämä teksti tunnusmerkistön sellaissen tekoon, joka määritellään rikoslaissa, että joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi?

Minun mielestäni se täyttää. Mitä mieltä sitten lukijat ovat?

Lähteet: Finlex, HS

 

Laatikainen kaivoi esiin Kekkosen konstit

Keskustan sisäpiirivaikuttaja Erkki Laatikainen haluaa rikoslakiin pykälän, jonka nojalla kiihottaminen kansanvaltaa vastaan olisi rangaistavaa.

Eeentinen Keskisuomalaisen päätoimittaja kirjoittaa Yleisradion nettikolumnissaan, että median luonne on muuttunut vahtikoirasta ”koiruudeksi ja rakkimaisuudeksi”.

Laatikainen toteaa, että kiihotus kansanryhmää kohtaan on jo rikos.

Rangaistavaa olisi oltava myös kiihotus kansanvaltaa ja sen vastuunkantajia kohtaan. Media ei voi vaalikaudesta toiseen vaihtaa pääministeriä luomalla maahan hysteerisen ilmapiirin, jossa kansanedustajat kadottavat viileytensä

hän kirjoittaa Radio Keski-Suomen sivuilla.

Kriittisyys ja epäkohtien paljastaminen on median velvollisuus ja kunniatehtävä, mutta yhteiskunnan vastaisen suoranaisen kiihotuksen hyväksyminen ylittää hyvän journalistisen tavan.

Mikään ei ole uutta keskustalaisen auringon alla. Kun keskusta on ollut liemessä, se sortunut aikaisemminkin kansanvallanvastaiseen toimintaan.

Erään tunnetuimman maalaisliittolais-kepulaisen valtapoliitikon, Urho Kekkosen, liian  pitkään jatkuneen presidenttikauden  – jopa diktatuuria menetelmiltään  enemmän kuin demokratiaa muistuttaneet – kansanvallalle vieraat otteet ovat varsin hyvin muistissa ja nuorempienkin tiedossa, joten niitä on tuskin syytä toistaa tässä.

Se mikä saattaa olla vähemmän tunnettua, on sellainen fakta, että Kekkonen julkaisi 1934 kirjan Demokratian itsepuolustus, jossa hän väitti demokratian saavan käyttää epädemokraattisia keinoja demokratian suojelemiseksi.

Käytännössä kyse oli vallananastamispyrkimyksistä ja kaipuusta sen kaltaiseen keskustadiktatuuriin, jota Virossa harjoitti Konstantin Päts. Tämän diktatuurin jäljiltä Viro putosi kuin kypsä omena 1940 Neuvostoliiton syliin – vastarintaa tekemättä ja laukaustakaan ampumatta. Tämä on historiallisesti tarkastelle varsin ymmärrettävää – ketään ei kiinnostanut tuolloin puolustaa Vanhasen Pätsin diktatuuria.

Kekkonen yritti kyllä samaa Suomessa. Toimiessaan sisäministerinä hän asetti syksyllä 1937  neljän nuoren keskustajuristin (kolme maalaisliittolaista ja yksi edistyspuolueen jäsen) ryhmän etsimään juridisia perusteita erään laillisen puolueen  lakkauttamiselle. Työryhmä ei kuitenkaan saanut aikaan yksimielistä lakkauttamista puoltavaa lausuntoa ja asia haudattiin toistaiseksi.

Marraskuussa 1938 Kekkonen yritti hieman pidemmälle viedyin keinoin ajaa samaa päämäärää – poliittisten kilpailijoidensa  julistamista lainsuojattomiksi. Asia konkretisoitui ja akutisoitui tuolloin selvästä syystä –  seuraavana vuonna oli eduskuntavaalivuosi.

Nyt poliisiministeri Kekkonen otti asian esille – väkisin ja väsyttämällä –   hallituksen iltakoulussa ja esitteli oman inkvisitioryhmänsä tuottamaa  perin pohjin lakkautusta puoltavaa ja yksisilmäistä (propaganda)materiaalia. Puuduttavan kolmen tunnin esittelyn jälkeen hallitus oli väsytetty ja se oli  valmis valtuuttamaan Kekkosen aloittamaan lakkautustoimet.

22. marraskuuta sisäasiainministeri Kekkonen  antoi päätöksen, jonka perusteella Valtiollinen poliisi ryhtyi toimenpiteisiin. Samana päivänä eduskunnassa heräsi kiivas väittely asiasta: tunnetut kyseisen puolueen  vastustajatkin epäilivät Kekkosen konsteja – etenkin niiden  tarkoituksen- ja lainmukaisuutta. Ne kuitenkin hyväksyttiin kekkosen painostuksesta. Valtiollinen poliisi ratsasi puolueen ja sihhen liittyneiden järjestöjen  toimistot sekä liiketoiminnan koko maassa ja takavarikoi löytämänsä paperit ja kortistot. Puolueen lehdistön   ilmestyminen estettiin – vastoin tuolloinkin lainsäädännössä voimassa ollutta mielipiteen-, ilmaisun- ja sananvapautta.

Helsingin raastuvanoikeus käsitteli asiaa 29. marraskuuta ja hylkäsi valtionsyyttäjän syytteet. Turun hovioikeus vahvisti asian helmikuussa 1939 ja korkein oikeus toukokuussa.

Vaikka lakkauttamisyritys oli epäonnistunut, sillä oli vaikutuksia Kekkosen konstien kohteeksi joutuneen puolueen toimintaan. Suurin osa tuon puolueen  entisestä lehdistöstä joutui – taloudellisten olosuhteiden pakosta –  (esimerkiksi vieläkin ilmestyvä Uusimaa) jäämään riippumattomiksi.

Kekkosen konstit lamauttivat niiden kohteeksi joutuneen puolueen valmistautumisen kesän eduskuntavaaleihin ja tuo vaalityö  jäi puolitiehen. Puolueen liiketoiminnan sulkeminen aiheutti sille taloudellisia menetyksiä.

Kekkosen painostuksesta lähdettiin seuraavaksi korjaamaan lainsäädäntöä niin, että hallitukselle voitaisiin tarvittaessa antaa valtuudet lakkauttaa kaikenlainen (keskusta-maalaisliittoa) uhkaava toiminta pelkällä hallinnollisella toimenpiteellä, mutta lain säätäminen jäi kesken talvisodan sytyttyä.

Olennainen on vielä jäänyt kertomatta. Tuo puolue, johon Kekkonen kokeili konstejaan oli IKL eli Isänmaallinen Kansanliike. Fasistit olivat hyvä koepallo – aivan kuten Virossa olivat Vapsit. Viron esimerkki ja Kekkosen tuolloiset lausunnot tukevat sitä, että kehitys olisi jatkunut myös Suomessa samansuuntaisena  ja seuraavana olisivat olleet vuorossa joko sosialidemokraatit tai muut porvaripuolueet.

Kekkonen pääsi sotien jälkeen sitten tunnetuin seurauksin vallankahvaan – eikä hän luopunut vallasta vapaaehtoisesti. Rajaton valta pilaa kenet tahansa – näköjään keskustapoliitikonkin.

Laatikainen on lukenut historiansa. Niin ainakin näyttää ja vahvasti. Kun Vanhanen ja Kes-Kusta ovat jääneet rysän päältä kiinni, tarve kiinnittää yleisön huomio muualle on suorastaan huutava – ja jos samalla saadaan Keskustan suhteellisesti jo nyt liian suurta alueellista valtaa pönkitettyä myös valtiollisella tasolla, niin mikä sen parempaa kepuleille.

Vaalipiirien uusjakoakaan koskeva ehdotus ei nimittäin tule menemään Keskustan vastutuksen vuoksi läpi – vaikka vihreät ja Tuija Brax sitä yrittävät vääntää hampaat irvessä. Nykyinen vaalipiirijako antaa maaseudulle – syövän tavoin levinneelle – kepulilaumalle sen kokoon nähden suhteettoman suuren äänimäärän, eikä se luovu todellakaan vallastaan vapaaehtoisesti.

Päinvastoin. Laatikaisen uudelleen lanseeraamilla Kekkosen konsteilla voidaan kokeilla ensin lehdistön ja toisinajattelijoiden hiljentämistä demokratian vihollisina. Seuraavaksi samoja konsteja voidaankin soveltaa kepuleiden poliittisiin kilpailijoihin. Miten jotenkin vaikuttaisi, että Laatikaisen hanke olisi suunnattu jo nyt aivan suoraan (todemmin kuin Daladierin tikari) perussuomalaisia vastaan?
Kun media on alistettu takaisin puudelin asemaan, toisinajattelijat hiljennetty ja PerSut lakkautettu, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Seuraavaksi sanat Karto, Matti Vanhanen, Ruusunen, Tupee, Pekkarinen, Kehittyvien Maakuntien Suomi, Maaseudun Kukkasrahasto ja  Keskusta tullaan julistamaan (tai ainakin niiden julkinen käyttö kriittisessä mielessä) rikoksiksi kansanvaltaa vastaa.

Pitää myös muistaa, että jos fasistiksi kansantuomioistuimessa tuomittu henkilö käyttää sanoja (Mika Illmanin luomalla ns.julkisesti ei saa sanoa periaatteella) kansanvalta, demokratia tai peräti suora kansanvalta/demokratia, EIT tai jopa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tai peräti Ihmisoikeudet, hänet tuomittakoon menettämään omaisuutensa, päänsä, munansa ja kansalaisluottamuksensa kansanvaltaa vastaan suunnatun rikoksen valmistelusta.

Lähteet: YLE, Iltalehti, Mikko Uola; Sinimusta veljeskunta, Paavo Susitaival; Aktivisti ei hellitä (kiitos myös Thulelle)

Päivitys 051009 2345: Alkuperäisen tekstin tueksi valittu otsikkokuva löytyi ja se on lisätty tekstiin.

 

Kysymys kansliapäällikkö Ritva Viljaselle

Arvoisa sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen, haluan kysyä teiltä (lukijani pyynnöstä) aivan suoraan, että oletteko Te virkatehtävienne tasalla?

Olette eilen ilmoittanut julkisuudessa, että yleisistä palotarkastuksista ollaan luopumassa:

Sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen korostaa, että palotarkastuksissa on pakko miettiä resurssien järkevää käyttöä. Nyt on määrä katsoa, missä kohteissa riittää pelkkä valvontasuunnitelma.

Lukijani haluaa varsin aiheellisesti muistuttaa siitä, että palontorjunta on perinteisesti perustunut ennaltaehkäisyyn. Tällainen aloite on täysin mielipuolinen paloturvallisuuden kannalta.

Hän kirjoittaa myös, että Suomi taitaa nousta nykyään asiassa kuin asiassa ns. persaus edellä puuhun. Missä Ritva Viljanen, siellä on ongelma – ja kohta myös roihu.

Haluan omasta puolestani tiedustella myös sitä, miten on mahdollista, että Suomen kaltaisessa kehittyneessä ja turvallisuudestaan tunnetussa länsimaassa, turvallisuusministeriön kansliapäällikkönä istuu kaltaisenne (yhteiskunnallisesti haitallinen) diledantti?

Johtuisiko se  mahdollisesti siitä, että olette kenties ns.lipaissut valtioneuvoston yksimielisen päätöksen (kansanvallan periaatteiden vastaisesti)  yli lyllertänyttä tasavallan tankkitätiä presidenttiä, Tarja Halosta ja tullut nimitetyksi virkaanne ohi huomattavasti pätevämmän (ja etenkin sopivamman) hakijan?

Miten on mahdollista, että lähes kontrolloimattomaan maahanmuuttoon ja ns.internetrikollisuuden  valvontaan pystytään lisäämään valtion lisäbudjetissa käsittämättömiä summia, kun samaan aikaan romutetaan kansalaisten perusturvallisuutta – poliisi ei tutki enää vähäisiä omaisuusrikoksia ja paloturvallisuuskin ollaan jättämässä tuurin varaan?

Olisiko tässä kuitenkin mahdollisesti kyse siitä, että haluatte saattaa Suomen kehitysmaiden tasolle niin moraalin, korruption, toisinajattelijoiden kohtelun,  paloturvallisuuden kuin rikostilastojenkin suhteen ?

Lähde

 

Kysymys Espoon työhönvalmennuskeskukselle

Lukijalta saadun tiedon mukaan Espoon Työhönvalmennuskeskus noudattaa etnisyyteen perustuvaa syrjintää (rasismia) palveluidensa jakamisessa eri kansallisuuksien kesken.

Kysymys kuluukin, onko Espoon työhönvalmennuskeskuksella (kaupungin veronmaksajien kustantamalla palvelulla)  pikkubussi ja kuljettaja varattuna kuljettamaan etnisesti ei-suomalaisia (maahanmuuttajataustaisia) työvoimatoimistoon, muihin virastoihin ja kauppakeskuksiin – ilmaiseksi.

Noudetaanko rasistisin perustein ei-suomalaisia ihmisiä näin kaupungin toimesta kotoaan ja viedää kaupungin toimesta takaisin kotiinsa?

Jos näin on, mihin Espoon työhönvalmennuskeskus perustaa tämän rasistisen ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisen (laittoman) käytäntönsä?

Jk. Jotenkin jännä juttu, että olen nähnyt tällaisen kuljetuksen itsekin jokin aika sitten kauppakeskus  Ison Omenan alasisäänkäynnin edessä. Sitä sisäänkäynnin tukkinutta autoa ja sen sisältä valuvia pöyhkeitä mammoja hieman ihmettelimmekin perheen kesken.

Epäilen vahvasti sitä, että taitaa sitten selvitä tuokin ihme tässä ja nyt –  jos Espoon kaupunki ei pysty muuta selitystä tälle antamaan.

 

Kettutytöt – valheita ja eläinrääkkäystä

Norjalainen sanomalehti Dagbladet kertoo uutisessaan norjalaisten  eläinaktivistien vääristelleen valokuvia sairaista turkiseläimistä.  Aktivistien arvellaan salakuljettaneen sairaat ketut turkistarhalle lavastusta varten.

Eläinaktivistit tunkeutuivat elokuussa Gudbrandsdalenissa sijaitsevaan turkistarhaan. Iskun jälkeen aktivistit esittelivät valokuvia sairaan näköisistä hopeaketuista.

Tarhan omistaja, turkistarhaaja Odd Arne Myromslien, kutsui tarhalle eläinlääkärin, joka tutki kuvissa esiintyneet kuusi kettua. Verinäytteistä tehtyjen DNA-testien perusteella todettiin, että sairaat eläimet olivat eri sukuhaaraa kuin tilan muut ketut.

Iskusta epäillään Nettverk for Dyrs Frihetiä . Järjestön edustaja Rune Ellefsen myönsi Dagbladetille, että Nettverk on murtautunut turkistarhoille eri puolilla Norjaa ja ottanut kuvia loukkaantuneista eläimistä. Järjestön tavoitteena on lopettaa turkistarhaus Norjassa. Ellefsen kuitenkin kiisti, että Nettverk olisi vienyt sairaita eläimiä tarhoihin.

Mistähän ne sairaat ja eri kantaa edustavat sitten sinne tarhoihin ja kuviin  joutuivat? Etenkin kun turkistarhaus on erittäin tarkasti kontrolloitua ja valvottua myös geneettisesti.

Tämä toiminta noudattaa Suomessakin nähtyä ja koettua mallia näiden eläinrääkkääjien puuhasteluista. Eläinsuojelun nimissä on tapettu kymmeniä – jopa satoja – tuhansia  eläimiä – toisena uhrina  näiden omankädenoikeutta jakavien rikollisten iskuissaon varsin usein  menehtynyt totuus.

Suomalaisen ympäristöterrorismin ns. laillisena julkisivuna toimii Oikeutta eläimille-peitejärjestö. Jostain kumman systä tämä ryhmä saa aina ensimmäisenä näiden eläinrääkkääjienm ja rikollisten videonauhat käsiinsä.

Varsinaista terroria kylvää keskuuteemme itseään Eläinten vapautusrintamaksi (EVR) kutsuva rikollisjärjestö. Terrori-iskuja nämä rikolliset ovat tehneet   koe-eläinlaitoksia, turkistarhoja ja -tarhureita, turkiksia myyviä liikkeitä ja niiden henkilökuntaa sekä yksittäisiä turkiksen käyttäjiä vastaan.

Julkisuudessakin EVR:aa on pidetty Oikeutta eläimille -yhdistyksen piilotoimintana. Vuonna 1997 Oikeutta eläimille -yhdistyksen tärkein keulakuva Joni Purmonen jäi kiinni Orimattilassa suoritetusta tuhotyöstä.

Suojelupoliisin päällikon Seppo Nevalan vuonna 2004 antaman haastattelun mukaan Suomessa toimivat eläinterroristijärjestöt ja – ryhmät  vaarantavat ajoittain yhteiskuntarauhaa, omaisuudensuojaa, yleistä järjestystä ja turvallisuutta.

Terroria harjoittavien yksilöiden  kiinni saaminen on Supo:n kannan mukaan ensiarvoisen tärkeää koska rangaistuksilla on todettu olevan erittäin suuri ennalta ehkäisevä vaikutus suomalaisten eläinterroristeihin. Nevalan mukaan pieniin eläinaktivistiryhmiin liittyy suuri  julkisuushakuisuus.

Toisen poliisiupseerin – nykyisen poliisiylijohtajan – entisen  Länsi-Suomen lääninpoliisijohtajan –  Mikko Paateron mukaan poliisin laittoman aktivismin torjunnan erikoisryhmä on pystynyt estämään useita tarhaiskuja. Tämän ennaltaehkäisyn seurauksena laiton aktivismi on viime vuosina etsinyt uusia kohteita ja samalla muuttanut toimintatapojaan.

”Keskeiseksi ovat tulleet uhkailu sekä kiusan ja taloudellisen vahingon aiheuttaminen”,

erikoisryhmää johtanut Paatero sanoo.

Kohteiksi ovat päätyneet turkiselinkeinon piirissä toimivat johtajat sekä turkis- ja vaateliikkeiden omistajat. Johtajien autoja ja asuntoja on töhritty tiivistyvällä tahdilla. Kotien edustoilla on järjestetty mielenosoituksia.

”Vastassa on joukko, mikä laskee kiinnijäämisriskiä. Uudet maalit ovat myös niin sanottuja pehmeitä, vähemmän vartioituja kohteita.”

Paateron mukaan aktivistien toiminta saattaa ulkomaisten esimerkkien mukaisesti laajentua yhä uusille aloille.

”Ainakin lääketeollisuus voi joutua kohteeksi.”

Terroristien  kohteeksi joutuneita ihmisiä on uhkailtu verkkosivuilla ja muissa julkaisuissa. Paateron mukaan tähän halutaan puuttua tiukemmin.

”Olemme keskustelleet syyttäjien kanssa siitä, minkä rikoksen tunnusmerkistön tällainen toiminta voi täyttää.”

”Jos ihmistä tai hänen omaisuuttaan uhataan jollei hän luovu elinkeinostaan, se voisi olla myös kiristystä.”

Laittomasta uhkauksesta selviää useimmiten sakolla, mutta kiristys voi tuoda kovankin vankeustuomion – puhumatta sitten ympäristörikoksesta tai tuhotyöstä.

No millaisin keinoin tätä julkisuutta on sitten käytännössä  saatu? Jop mainituin terrorin, tuhotyön, eläinrääkkäyksen,  ympäristörikosten, kiristyksen ja ihmisten uhkailun, lasten pelottelun ja kotirauhan rikkomisen keinoin. Otetaan muutama tuore tapaus esimerkiksi.

Elokuussa 2007 eläinterroristit päästivät Mustasaaressa noin 2 500 minkkiä vapaaksi luontoon. Iskun arvioidaan aiheuttaneen ja aiheuttavan vielä tulevaisuudessakin huomattavaa vahinkoa alueen ekosysteemille. Tihutyön kohteeksi joutuneen tarhan rehusiiloihin oli maalattu kirjaimet ”EVR”, ja Eläinten vapautusrintaman tukiryhmä julkisti nettisivuillaan tarhaajan nimen ja toivotti minkeille ”hyvää karkumatkaa”.

Niin – karkumatkaa vääjäämättömään kuolemaan ja ennen sitä nämä minkit ehtivät tuhota lintujen pesinnän ja poikaset. Tällaista on EVR:n harjoittama eläintensuojelu.

Eikä siinä vielä kaikki. Otetaan toinen esimerkki

Marraskuussa 2008 iskettiin EVR:n nimissä munakanalaan Närpiössä Norrnäsissä tuhoten kanalan ruokinta- ja juoma-automaatiota sekä ilmastointia sääteleviä laitteita. Tämän seurauksena 2000 – 5000 kanaa kuoli tukehtumalla yön aikana. Kanojen voinnin tarkastanut eläinlääkäri määritteli teon erittäin törkeäksi eläinsuojelurikokseksi.

Nämä eläinterroristit eivät ole jättänneet edes lapsia tai ihmisten koteja rauhaan. Lainaan erästä aikaisempaa tekstiäni:

Esimerkiksi nimittelemällä kuorohuudon voimin (naamioituneina) turkiksia laillisesti myyvän tavaratalon johtajaa hänen kotiovellaan murhaajaksi – hänen lastensa joutuessa kuuntelemaan pelokkaina vieressä:

”Pekka Halonen häpeä – kätesi ovat veressä!”
”Liisa  Halonen häpeä – kätesi ovat veressä!”
“Turkismyyjä, kätesi ovat veressä”
“Turkis on murha – murhaaja, murhaaja!”

Ja kun tämä(kään) rikollinen kiristys- ja pakotusyritys ei tuottanut tulos Pekka Halosen omakotitalon seinä ja aita töhrittiin punaisella maalilla. Isku tapahtui valvontakameran tallentaman kuvan mukaan perjantaina 28.10.2005 kello 0449. Kamera otti kuvat kahdesta nuoresta miehestä ja yhdestä naisesta.

Aidan ja talon töhrijät lukitsivat lisäksi Halosen portin useilla lukoilla niin, ettei talon pihasta voinut ajaa autolla kadulle. Soosipäät kävivät muuten tähän samaan pogromiinsa liittyen häiriköimässä myös Anttila Oy:n toimitusjohtajan kotirauhaa.

Miltähän soosipäistä tuntuisi, jos joku tekisi heille vastaavia temppuja? Itku ja parkuhan siitä syntyisi. Veikkaan vahvasti, että kotikasvatuksen puute on syynä tällaiselle vakavalle moraalin vääristymiselle. Vasemmistolaisen vapaan kasvatuksen hedelmiähän näistä soosipäistä suurin osa on. 1970-luvun stalinistisen kehityksen jälkeensä pukkaamaa yhteiskunnallista ongelmajätettä.

Laillinen turkistarhaukseen liittyvä elinkeino on käynnistänyt viime viikolla oman vastaiskunsa.

Turkisten vastustajat sanovat usein toimivansa eläinten oikeuksien ja hyvinvoinnin puolesta.

Se ei ole totta.

Tosiasiassa heillä on vain yksi päämäärä: turkistuotannon lopettaminen. Ja se on vasta ensimmäinen askel tiellä kohti lopullista tavoitetta. Seuraavaksi he tahtovat kieltää sinulta maidon, lihan, villasukat, nahkakengät…

Sanalla sanoen kaikkien tuotantoeläinten pidon ja eläinperäiset tuotteet.

Tavoitteen saavuttamiseksi niin sanottujen eläinaktivistien propaganda on pullollaan totuuden vääristelyä. He kutsuvat turkistiloille tehtyjä hyökkäyksiä kansalaisaktivismiksi, vaikka iskut oikeasti ovat laillista elinkeinoa vastaan suunnattua terrorismia.

Terrorin uhri ei voi puolustautua samoilla aseilla, joita hänen kimppuunsa käyvät fanaatikot käyttävät. Suomalainen turkiskasvattaja voi puolustaa itseään ja perhettään vain hoitamalla eläimiään mahdollisimman hyvin, antamalla työstään totuudenmukaista tietoa ja luottamalla siihen, että muut suomalaiset tukevat hänen oikeuksiaan ja
ymmärtävät hänen työnsä arvon yhteiskunnalle.

Vastustajat huutavat mielipiteensä julkisuuteen mielenosoituksissa. Kotimaisen eläinkasvatuksen puolustamiseen ei tarvita marsseja.

Riittää, että teet kuten suomalaiset ovat aina tehneet:
juot maitoa, syöt monipuolista ruokaa, käytät villasukkia, ostat kunnon kengät ja puet talvella lämpimän turkin päällesi.

Tosiasioita turkiksista
• Kotimainen turkis on ekologisesti kestävä
tuote, jonka laatu on maailman huippuluokkaa
• Turkisala työllistää suoraan ja välillisesti
22 000 suomalaista, tuotannon arvo on
noin 200 miljoonaa euroa
• Kotimainen turkiskasvatus on eettisesti
korkealla tasolla. Eläinten hyvinvointi ja
terveys edustavat alan kansainvälistä kärkeä.
• Suomalainen turkis ei kilpaile hinnalla,
vaan laadulla. Kasvattajan menestys perustuu
suoraan hänen eläintensä hyvinvointiin.

Propagandaa – mutta sellaista, jossa on enemmän kuin yksi jyvä totuutta.

Esimerkiksi siitä lainaus muualta. Muuan Akuliina Saarikoski pääsi kesällä pulauttamaan pienen asiaan liittyvän oksennuksen YLE:n radioaalloille:

Jos aiomme selvitä tällä pallolla pidempään kuin 50 vuotta, ei yhdelläkään suomalaisella pitäisi olla oikeutta syödä juustoa.

Sil´viissii…

Lähteet: YLE, OE, EVR, HS, SS, IS, Dagbladet

 

Jussi Halla-ahon oikeudenkäyntiä koskeva tiedote

Jussi Halla-ahon oikeudenkäynti / Halla-aho to stand trial

(See below for English version)

Hommaforum seuraa Jussi Halla-ahon tulevaa oikeudenkäyntiä lähipäivien aikana tiiviisti. Oikeudenkäynti järjestetään seuraavasti:

Aika: Tiistaina 25.8 klo 9:00

Paikka: Helsingin käräjäoikeus, Porkkalankatu 13.

Taustaa

Halla-aho kommentoi asiaa Scripta-blogissaan: Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ilmoitti tänään panevansa vireille allekirjoittanutta koskevan syytteen. Rikosnimikkeinä ovat ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” ja ”uskonrauhan rikkominen”.

Raportointia oikeusprosessin etenemisestä Scriptan medianurkassa: 1, 2, 3, 4, 5

Syytemääräys 27.3.2009

Lähipäivien tapahtumat

Hommaforum tulee raportoimaan kattavasti oikeudenkäynnin kulusta. Paikalle ovat ilmoittautuneet video- ja stillkuvaaja. Oikeudenkäynnin kulku pyritään litteroimaan mahdollisimman nopeasti Mikko Ellilän tapauksen lailla.

** TULOSSA **

JH-a haastateltavana tiistaiaamuna Heikelän & Linnanahteen Korporaatiossa klo 8:00 ja 9:00 välisenä aikana.

Hommaforumin ja -ry:n puuhamies Matias Turkkila samassa ohjelmassa noin 9:15 raportoimassa oikeustalon tunnelmista.

Forum järjestää oikeudenkäyntipäivän iltana klo 20-21 keskustelutilaisuuden Jussi Halla-ahon sekä forumin lukijoiden välille.

Helsingin keskiviikkokerho 26.8 osoitteessa William K., Annankatu 3 alkaen 20:00. JH-a paikalla, kunhan valtuuston kokouksesta selviää. Kaikki mukaan!

Osallistu

Forumin mediaryhmä sekä useat lukijat ovat myös ilmoittaneet saapuvansa seuraamaan oikeusistuntoa. Hommaforumin keskustelua näissä ketjuissa:

Jussille henkistä tukea oikeudenkäyntiin!

Jussi Halla-ahon oikeudenkäynti

IN ENGLISH:

Jussi Halla-aho, PhD, a Finnish blogger, politician and a City Council member, is to stand trial on August 25. He has been charged with blasphemy and incitement of an ethnic-group and ordered to stand trial for making statements on his blog about Somalis and about Islam’s prophet being a pedophile.

Halla-aho’s original text titled ”A couple of baits for Mika Illman (the State Prosecutor)” dealt with the double-standard evident in Finnish case law and the media. A translation by the well-known blogger Tundra Tabloids can be found here.

More on Halla-aho: Finnish news, Jihadwatch, Gates of Vienna.

Hommaforum.org – an internet-born community of immigration-sceptic activists – is keeping a close eye on the Halla-aho trial. Translated court proceedings as well as video and photography are to be delivered for the global Internet community to witness – as we fear – the sorry state of Freedom of speech in Finland.

Lähde: Hommaforum

 

Greenpeace – veronkiertoa, kiristystä ja huijausta ympäristönsuojelulla?

Olen pitkään suhtautunut kriittisesti ilmiöön nimeltään Greenpeace.  Ennen tätä kirjoitustani olen kirjoittanut kyseisestä järjestöstä yhtiöstä esimerkiksi täällä ja  täällä. Lisäpohjaa epäilyilleni olen saanut kaiken muun lisäksi myös niistä julkisista luvuista, joita GP suvaitsee julkaista.

Jokainen voi halutessaan (vielä toistaiseksi) tutustua tuohon raporttiin, lainaan kuitenkin sieltä jotain joka pisti silmään.

Financial and Decision Making Structure
Greenpeace comprises 28 independent national/regional offices in over 40 countries across Europe, the Americas, Africa, Asia and the Pacific, as well as a coordinating body in Amsterdam, Greenpeace International.

Totta,  GP on jakautunut niin, että sillä on 28 aluellista  organisaatiota.  Varsin demokraattiselta ja avoimelta vaikuttavaa  – mutta mikä tässä sitten häiritsee?

Ainakin minua häiritsee se, että Greenpeace ei ole demokraattisesti hallittu järjestö. Esimerkiksi Suomen Greenpeace on osa Greenpeace Nordenia, jossa yhdistyksen toiminnasta päättää ainoastaan  20 äänestävää jäsentä. Tämä 20 hengen joukko täydentää itse itseään. Järjestöllä on Suomessa 24 000 maksavaa tukijaa, mutta he eivät voi vaikuttaa mitenkään  yhdistyksen päätöksiin tai yhdistyksen toiminnan sisältöön.

Jokainen saa (jälleen) itse mielessään päättää sen mitä tällainen toiminta sitten on. Minusta se on lähinnä hyvin pienen porukan harrastamaa  elitististä rahastusta – keppihevosena toimii ympäristönsuojelu.

GP kertoo, että sen varainhankinnan kulut ovat noin 20 % kokonaisbudjetista.  GP:n mukaan ne ovat investointi, joka tuottaa ja niiden tulee aina maksaa itsensä takaisin seuraavan 12 kk sisällä. Tällä hetkellä Greenpeacen (oman ilmoituksenmukaan)  budjetista yli 70 % menee suoraan kansainväliseen ja Pohjoismaiseen kampanjatyöhön.

Neulansilmän kautta nähtynä taloudellinen totuus tästä ympäristönsuojelusta ja ns.kampanjatyöstä on vielä enemmän kysymyksiä herättävä. Lainataanpa lisää lukuja GP:n  vuosiraportista. Greenpeace Nordenin (virallinen) liikevaihto on vuonna 2008  ollut 114 001 euroa. Tuosta (virallisen tiedon mukaan) rahasta on kulunut toiminnan pyörittämiseen 111 375 euroa. Tulos on kulujen jälkeen 3396 euroa voitollinen.

Eli GP Norden on käyttänyt lahjoitusten kautta saamansa varat  – vain ja ainoastaan – omaan (varsin kyseenalaiseen) toimintaansa. Senttiäkään näistä lahjoituksista ei ole mennyt ympäristönsuojeluun – jos sellaiseksi ei lasketa kiristystä ja muskeliveneillä pillurallin ajamista tankkerin tai työmaan ympärillä.

Eli tämän veronkierto-organisaation järjestön oman ilmoituksenkin mukaan Greenpeacelle lahjoitetut varat menevät kaikille ajankohtaisille kampanjoille. Näin upotetaan varallisuus kulujen kautta toimintaan – ja kuka hyötyy siitä?

GP:n omin sanoin:

Käytämme saamamme lahjoitusvaroja joustavasti siellä missä niitä tarvitaan eli emme korvamerkitse rahoja. Tämä järjestely mahdollistaa sen, että voimme jakaa resurssimme uudelleen ja siten reagoida nopeasti jos jokin ympäristöongelma vaatii välittömiä toimenpiteitä.

Osa rahoista, noin 25%, menee Greenpeace Internationalin kautta myös kansainväliseen kampanjointiin. Nämä rahat käytetään toimintaamme maissa, joissa varojen hankkiminen ympäristötyöhön on vaikeaa. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Kiina, Brasilia ja Venäjä. Osa kansainväliseen työhön kohdistuvasta tuesta käytetään myös Greenpeacen alusten kunnossapitoon ja työmme kansainväliseen koordinointiin.

Jännä juttu – eikö totta. Jos kyse olisi PK-yrittäjästä, poliisi ja verottaja saattaisivat tutkia hyvinkin intensiivisesti tällaista toimintaa.

Greenpeacea vastaan on kohdistettu kritiikkiä myös muualta. Esittelemäni epädemokraattisuuden ja siihen liittyvän rahastuksen lisäksi Greenpeace on saanut risuja myös muista syistä.

Eräät europarlamentaarikot (mm. Ville Itälä, Piia-Noora Kauppi ja Reino Paasilinna)  ovat olleet olleet sitä mieltä,  että Greenpeacen toiminnan kohdalla on kyse kaupallisesta toiminnasta, jota johdetaan kuin liikeyritystä. GP:n oman näkemyksen  mukaan keskitetty hallinto mahdollistaa nopean päätöksenteon ja yritysten tehokkuuteen verrattavan ympäristösuojelutoiminnan.

Tunnetuin Greenpeace-kriitikko on (aiemmin Greenpeacen johdossa toiminut)  Patrick Moore. Hän sanoi hyvästi GP:lle jo  vuonna 1986. Tämä tapahtui silloin, kun Greenpeace päätti tukea maailmanlaajuista kloorikieltoa. Mooren mukaan kloorin käyttö juomavedessä on suurin saavutus yleisen terveyden historiassa ja pitää sitä välttämättömänä terveydelle. Mooren mukaan hänen kollegoillaan ei ollut lainkaan tieteellistä koulutusta, ja hän onkin arvostellut Greenpeacea tieteellisen objektiivisuuden hylkäämisestä.

Kokoomuslaisen Verkkouutisten artikkelin mukaan johtavat porotutkijat (muun muassa Oulun yliopiston eläintieteen professori, vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliainen) ovat todenneet, että Greenpeacen Ylä-Lapin metsäkampanjan perustelu porojen riippuvaisuudesta luposta on vailla mitään todellista pohjaa.

Greenpeace esitti omina perusteinaan (kysymättä asiaa paikallisilta asukkailta)  Lapin paliskuntien yhdessä  Oulun yliopiston dosentti Pentti Sipilän kanssa vuosituhannen vaihteessa tekemää tutkimusta lupon esiintyvyydestä . Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksen (eikä tämän artikkelin kirjoittajankaan kokemusten)  mukaan paikallinen väestö ei tue Greenpeacea, ei edes poronhoitajien enemmistö.  Ylälappilaisten laaja enemmistö katsoo, että alueen ongelmat pitäisi ratkaista paikallisin voimin .

Greenpeace on sen jälkeen narissut siitä , että alueen nykyiset (paikallisten ihmisten kanssa yhteistyössä tehdyt) metsähakkuupäätöksetkään eivät ole paikallisia päätöksiä, vaan metsähallituksen Helsingistä käsin tekemiä päätöksiä (niin kuin tällainen ajattelu oikeuttaisi keskieurooppalaisen elitistiä päättämään Lapin asioista paikallisten puolesta).  Lisäksi Greenpeace on väittänyt, että metsähakkuut uhkaavat Lapissa nimenomaan saamelaisten elämäntapaa ja kulttuuria, joiden harjoittamiseen heillä on sekä perustuslain että poronhoitolain takaama oikeus (ja mihin unohtuivat muiden alueella satoja,  jopa tuhansia, vuosia eläneiden- porotalouden ulkopuolelta elantonsa tienaavien –  ihmisten oikeudet?).

SAK:n entinen varapuheenjohtaja Matti Huutola ja (entinen)  europarlamentaarikko Ari Vatanen ovat sanoneet Greenpeacen –  ja muiden Suomen rajojen ulkopuolelta ohjailtujen –  ns. luonto- ja ympäristöjärjestöjen esittävän virheellisiä tietoja Metsä-Lapin puunhakkuista. He ovat arvostelleet Greenpeacea myös täydellisestä tunteettomuudesta ja välinpitämättömyydestä alueen asukkaiden työpaikkojen japohjoisessa  elämiseen kuuluvien  elinehtojen  suhteen.

Greenpeace väittää edelleen  kannattavansa tuolla alueella eri elinkeinojen yhteensovittamista ja perää Suomen valtiolta vastuuta huolehtia tästä pitkällä tähtäimellä (tätä on joskus kutsuttu ulkopoliittiseksi painostamiseksi).  Myös metsähallituksen ja Suomen Metsäyhdistyksen edustajat ovat jatkuvasti kritisoineet Greenpeacea sen Keski-Euroopasta (ja keskieurooppalaisen näkemyksen mukaan)  johdetuista kyseenalaisista  toimintatavoista suvereenissa Suomen valtiossa.

Greenpeacen kengänjälki ja varjo Suomessa edustavat – elämän pohjoisessa  todellisuudessa  – häikäilemätöntä paikalliseen asujaimistoon ja heidän elämäänsä rajoittamiseen pyrkivää elitismin ja  komentotalouden – jopa uuskolonialismin – varjoa ja saappaanpainallusta.

Ympäristöhuijaus? Kyllä – GP on jäänyt siitäkin muutaman kerran kiinni. Muistuttelematta tässä erään yksilön Ylä-Lapissa tekemää valokuvahuijausta, muistutan siitä, että jo muinaisella 1990-luvulla tämä yritys järjestö lähti soitellen  Saksaan avohakkuita vastustamaan. GP:n tuolloin Saksaan  kuljettama  puunkanto oli metsähallituksen selvityksen mukaan varastettu.

Eräs ilomantsilainen maanviljelijä oli houkuteltu traktorinsa kanssa  auttamaan Greenpeacen viher rahasotureita, joiden kantoa nostanut maastoauto vinsseineen oli juuttunut maastoon  kiinni. Greenpeacelaiset kertoivat noutavansa kantoa läksiäislahjaksi toverilleen.

Tämä Saksassa toimitettua kampanjaa vartavasten  varastettu kanto lähetettiin osoituksena siitä, että avohakkuut Suomessa jatkuvat edelleen samaan aikaan, kun metsäyhtiöt julkaisevat metsänkäsittelyohjeita ja antavat lausuntoja vanhojen metsien suojelutarpeista.

Tämä tien päälle kaatuneesta puusta jäänyt kanto ei kuitenkaan ollut peräisin aarniometsästä – toisin  kuten saksalaisille kerrottiin. GP:n metsävastaavan,  Matti Ikosen, mukaan kanto oli peräisin alueelta, jonne ollaan perustamassa Koitajoen kansallispuistoa. GP:n kampanjavastaavan,  Sari Kuvajan,  mukaan kannon oli ollut määrä osallistua Greenpeace-näyttelyyn Itävallassa myöhemmin syksyllä.

Metsähallituksen mukaan kanto oli kuitenkin peräisin tavallisen talousmetsän puusta, joka oli metsurien kanssa erityisesti sovittu jätettäväksi pystyyn erikoisena ”ikipuuna”. Puun oikea ikä oli noin 230-245 eikä 290 vuotta. Keväällä puu oli kaatunut metsätien poikki myrskyssä. Tämä Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva ( ja alueen hyvin tunteva)  Matti Ikonen haki,  löysi ja varasti kannon toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Ilomantsissa viherjoukkioineen törmäillyt  Ikonen oli joutunut –  olosuhteiden pakosta –  pyytämään lähistöltä asuvalta maanviljelijältä lainaksi traktoria irrottaakseen kiinnijääneen autonsa (viherautoiluhan ei kuormita luontoa vaan tässäkin tapauksessa tarkoitus pyhitti keinot). Maanviljelijämme  oli (Ikosen pyynnöstä) lähtenyt ajamaan traktoria ja tavannut kannon ottojälkien luona ”muita nuoria sekä maastoauton, jossa oli ollut vinssi kiinni kyseiseen pitkään kantoon, jossa oli ollut tässä vaiheessa tyvitukki kiinni”

Myös aikaisemmin mainittu metsähallitus on ollut Suomessa GP:n tulilinjalla jo jonkin aikaan.  Päivän uutisvuo kertoo meille, että kaksi äänekästä ihmistä on saanut metsähallituksen perääntymään enemmistön varojen järkevän hoidon puolesta ja tekemään sopimuksen näiden kanssa – GP:n painostuksen tuella. Onneksi olkoon GP – näin sitä toimitaan vastoin demokratian alkeellisimpiakin sääntöjä.

Toinen metsähallitukseen liittyvä tuore uutinen kertoo puolestaan, että Suomen luonnonsuojeluliitto arvostelee metsähallituksen aikeita ottaa vesialueita tuulivoimaloiden käyttöön. Tuulivoimaliiketoiminnalle aiotaan varata noin 100 000 hehtaaria Perämereltä, Pohjanmaalta, Satakunnasta ja Uudeltamaalta ( GP on todennäköisesti huomannut myös saman uutisen – muskeliveneittä odotellessa…).

Tähän minun täytyy kommentoida siten, että todellisena luonto- ja ulkoihmisenä minulle luonto on ensisijaisesti esteettinen arvo. – muut arvot kulkevat tosin käsi kädessä estetiikan kanssa. Näin ollen minäkin vastustan näitä helvetinkoneita keskellä luontoa.

Toisin kuin Greenpeace ja sen rahastajat – minä vastustan näitä tuulivoimaloita  esteettisten ja luonnollisten arvojen vuoksi. Minä en vastusta niitä saadakseni henkilökohtaista taloudellista voittoa tai päästäkseni ajelemaan TV-kameroiden ympäri maailmaa välittämässä kuvassa muskelikumiveneellä ympäri luotoa – ilmanmuutoksesta pätkääkään välittämättä.

Lähteet: VL, STT, Greenpeace, HS, IL, Nykypäivä, Verkkouutiset, SS, Vihreä voima

 

Euroopan unioni – demokratia?

Toivon, että – te rakkaat lukijat – miettitte tarkkaan  yhtä kysymystä.

Kysymys kuuluu näin , onko EU lisännyt vai kaventanut omia mahdollisuuksiasi  päättää yhteisistä asioistamme?

Niin:

 

Leena Hietasen usko on totuutta vahvempaa

Voin vakuuttaa, että 15 vuotta Viroa on vahvistanut minussa vain ja ainoastaan näkemystä, että virolaisilla ei ole mitään syytä mustamaalata Neuvostoliittoa. Virolaisilla ei ollut mitään hätää Neuvostoliitossa. He voivat siellä erinomaisen hyvin.

Uusstalinisti Leena Hietanen US blogissaan 4.5.2009

Jaa?

Heillä ei ollut mitään hätää Neuvostoliitossa?

Aikoinaan pankkiiri Klaus Scheelille Kosella Tallinnan lähistöllä kuulunut huvila oli tällainen paikka. 75 ruumista, joista yksi naisen, kaivettiin sieltä esiin. Kaikkien kädet oli sidottu selän taakse, jokaiselle pantu suukapula ja kaikki sen jälkeen heitetty toinen toisensa päälle, mutta ilman että haavoja olisi löytynyt mistään: heidät oli kaikesta päätellen joko myrkytetty tai haudattu elävältä. Scheelin autovajan alta löytyi vielä 9 ruumista. Eräästä vajasta löydettiin lähes kolmen metrin syvyyteen haudattuna 16 ruumista. Vajan toisessa päässä maa oli peitetty sementillä. Sen alta löydettiin paljon myöhemmin vielä 38 ruumista. Eräältä oli kallo murskattu ja toiselta leukapielet väännetty kokonaan sijoiltaan. Näiden kuolleiden joukossa oli poliiseja, upseereita, eräitä tavallisia työläisiä ja muutama venäläinen emigrantti.

Se, minkä todistajiksi olimme joutuneet, ei ollut enempää eikä vähempää kuin yritys panna alulle Viron kansan tuhoaminen. Se oli vain ensimmäinen toimenpide, joka tuon yhden vuorokauden kuluessa koski noin 10 000 virolaista eli jokaista 112. asukasta. Se ulotettiin pian koskemaan vielä ainakin 40 000 asukasta, mutta suunnitelmana oli, kuten asiakirjoista myöhemmin ilmeni, kuljettaa pois lähes kaksi kolmasosaa väestöstä.

Lisää samasta aiheesta.

 

Mitä saa 12000:lla eurolla?

Kysyin taannoin mitä saa 57000:lla eurolla. Vastaus löytyy täältä.

Astrid Thors on nyttemmin kertonut meille sen, mitä suomalainen veronmaksaja saa 12000:lla eurolla. Tuolla summalla saadaan katettua yhden turvapaikanhakijan aiheuttamat kulut suomalaiselle yhteiskunnalle yhden vuoden ajan.

Thors on vastannut Etelä-Saimaassa ihan henkilökohtaisesti tähän kysymykseen.

Turvapaikkamenettelyä nopeutetaan
21.4. 04:00

Etelä-Saimaassa 10.4. julkaistussa Seppo Ahon mielipidekirjoituksessa esitettiin huoli turvapaikanhakijoiden Suomelle aiheuttamista kustannuksista.

Kuten kirjoituksessa arveltiinkin, valtion talouden kannalta on edullisempaa lisätä väliaikaisesti turvapaikkahakemusten käsittelijöiden määrää Maahanmuuttovirastossa, jolloin hakijoiden oleskelu vastaanottokeskuksessa ei pitkity.

Yhden turvapaikanhakijan kustannukset vastaanottokeskuksessa ovat keskimäärin 12 000 euroa vuodessa.

Maaliskuun tietojen mukaan normaalissa menettelyssä turvapaikkapäätösten käsittelyaika on keskimäärin 199 vuorokautta.

Arviolta noin 0,6 milj. euron lisämäärärahalla, joka kohdennetaan turvapaikkahakemusten käsittelyyn, voidaan vuositasolla säästää noin viisi miljoonaa euroa vastaanottokustannuksissa.

Turvapaikanhakijoiden määrä kääntyi Suomessa nousuun viime vuoden loppupuolella.

Turvapaikanhakijoiden määrät ovat vaihdelleet aina, mutta viime vuoden hakijamäärä on toistaiseksi suurin.

Sisäasiainministeriössä tehdään parhaillaan selvitystä Suomen turvapaikkapolitiikasta. Selvityksessä tehdään muun muassa vertailua turvapaikkamenettelyistä Pohjoismaissa ja ehdotuksia turvapaikkamenettelyn nopeuttamiseksi Suomessa.

Sellaiset hakemukset, jotka ovat ilmeisen perusteettomia tai joiden tutkinnasta on vastuussa toinen EU-valtio, pyritään nykyäänkin ratkaisemaan mahdollisimman nopeasti.

Tässäkin on pitkälti kysymys siitä, saadaanko turvapaikkamenettelyyn riittävästi voimavaroja.

ASTRID THORS

maahanmuutto- ja eurooppaministeri

Muutama nopea laskutoimitus.

199 vuorokautta jaettuna 30:lla (eli kuukauden keskipituudella) tekee tulokseksi noin 6.6 kuukautta.
Kun tämä kerrotaan taas (kahdelletoista jaetulla 12000) 1000:lla eurolla saadaan 6600 euroa.

Tämän verran – 6600 euroa – siis maksaa keskimäärin yksi turvapaikanhakija (turvapaikkaan liittyvän käsittelyprosessin kuluessa) suomalaiselle yhteiskunnalle.

Joukossamme on lukuisa joukko työmarkkinatuen perusosalla tai kansaneläkkeellä kituuttavia yhteiskuntamme syntyperäisiä jäseniä.

Heidän saamansa yhteiskunnallinen tuki on keskinmäärin noin 500 euroa kuukaudessa. Kun laskemme saman kaavan mukaan 199 vuorokautta jaettuna 30:lla (eli kuukauden keskipituudella) tekee tulokseksi noin 6.6 kuukautta. Kun tämä kerrotaan 500:lla saadaan 3300 euroa.

Tämän verran – 3300 euroa – siis maksaa keskimääräisellä yhden turvapaikanhakijan käsittelyajalla yhden suomalaisen sairaan, työttömän tai syrjäytyneen ylläpito suomalaiselle yhteiskunnalle.

Kummasti näyttää siltä, että ns. hyvinvointiyhteiskuntamme on valmis priorisoimaan kenet tahansa yhteiskuntamme ulkopuolelta saapuneen ihmisen omien kansalaistensa etu- ja yläpuolelle.

Onko tässä mitään laitaa?

Päivän kysymys:

EDIT: Kiitos AnttiT:lle pilkkuvirhestä huomauttamisesta.

 

Miksi Yle valehtelee ja somaliyhteisö vaikenee?

Viime viikonlopun kohutuimpia uutisia oli suomalaisen kuvausryhmän matka Somalian merirosvojen vieraaksi.

John Hakalax ja Jussi Arhinmäki ovat saaneet (jotenkin ja jostain syystä) mahdollisuuden kuvata Somalian merirosvoja ja haastatella. Osa suomalaisten kuvaamasta materiaalista esitettiin yhdysvaltalaisen ABC-kanavan 20/20 -ajankohtaisohjelmassa perjantaina.

Arhinmäki kertoi itse matkustaneensa tapaamaan merirosvoja suomalais-somalialaisen ystävänsä avulla ja aseistautuneiden turvamiesten ympäröimänä.

Se mikä oikeasti tässä kaikessa on uutinen, löytyi tuolta – ei löydy enää, koska se näköjään ei sopinut joihinkin tarkoitusperiin.

Uutinen uutisen sisällä on nimittäin se, että videossa PKM-konekiväärin kanssa esiintyvä naamioitunut merirosvo näyttää osaavan varsin hyvin suomea. Vajaan kolme minuuttia kestävässä alkuperäisessä videossa oli ABC:kin näyttämää viimeistelemätöntä kuvamateriaalia.

Kuvaajana toiminut Arhinmäki sanoo erittäin selvästi videolla naamioidulle ja raskaasti aseistetulle merirosvolle ja takaisin samalla lailla, se näytti hyvältä.

Naamioitunut somalialainen merirosvo reagoi välittömästi suomenkieliseen ohjeeseen ilman viivettä

Miksi tuo video on poistettu ? Ehkä siksi, että YLE:lle ja joillekin muille tahoille tuli hätä ja tavaton kiire selittää tapahtunutta tapahtumattomaksi.

YLE:n mukaan suomenkielisessä lauseessa kuvaajaa puhuu tulkille, joka puolestaan välitti ohjeet merirosvolle.

Ikävä kyllä, näin ei kuitenkaan ollut, eli YLE valhtelee suoraan suomalaisille katsojille.

Selitys sivulta seitsemän kuuluu tällä kertaa näin:

Televisio- ja elokuvadokumenttien lainalaisuuksiin kuuluu, että kuvauksia järjestellään ja kuvattaville annetaan myös ohjeita. Esimerkiksi oikean merirosvon vaihtaminen suomea taitavaan näyttelijään ei enää olisi dokumentoinnin sääntöjen mukaista.

Hmmmm…. vaihtaminen suomea taitavaan näyttelijään? Uskokoon kuka haluaa…

Miksi Suomessa oleskeleva somaliyhteisö sitten vaikenee? Eikö heidänkin etujensa mukaista olisi tulla avoimesti ulos ja kertoa onko joku (tai jotkut) näistä merirosvoista asunut Suomessa , saanut täältä turvapaikan ja mahdollisesti jopa Suomen passin ja kansalaisuuden?

Eikö somalienkin olisi syytä puhdistaa ilma epäilyistä ja kertoa, jos joku yksittäinen henkilö vierailee Somaliassa ja harjoittaa siellä Suomessa tiukasti huhuna kulkevaa somalialaista lottoa – päivällä kalastellaan ja yöllä merirosvoillaan.

Toisaalta olisi myös mukava kuulla se, mitä kansanedustaja Paavo Arhinmäki on mieltä pikkuveljensä puuhasteluista ja onko hän jotenkin sotkeutunut tähän asiaan?

Eräänä sivukuriositeettina koko episodissa oli myös se, että Arhinmäki kertoo ABC:n haastattelussa kohtaamistaan pelottavista hetkistä, kun hänen suomalais-somalialaiselta ystävältään kyseltiin mahdollisuutta siepata Arhinmäki.

Olin luultavasti ainoa valkoinen mies satojen kilometrien matkalla. Köyhässä maassa merkitsin yhtä kuin raha.

Monitasoisuudestaan huolimatta tuon kommentin takana on henkisesti keskenkasvuidsen ja muista piittaamattoman nulikan maailmankatsomuksesta paljon kertova ajatus – mitä väliä sillä kaappauksella oikeastaan on jos henki säilyy, kyllä suomalaiset veronmaksajat maksavat lunnaat ja hoitavat tuhlaajapojan kotiin.

Tällaiset edesvastuuttomat ja omaan napaansa tuijottavat ns. dokumentaristit ruokkivat Somalian hätää, levottomuutta ja siihen liittyvää rikollisuutta – pahimmillaan jonkun toisen rahoilla.

Minun mielestäni tämä asia kaikkine siihen liityvine epäselvyyksineen on sellainen, jota soisi KRP:kin tutkivan.

Merirosvous on nimittäin rikoksista hirvittävimpiä ja kuvottavimpia ja se tulisi kitkeä juurineen koko maailmasta – tavalla tai toisella

Lähteet: YLE, HS, ABC

Jk. Jos joku arvoisa lukija löytää jostain tuon poistetun videon, sen saa lisätä tämän kirjoituksen kommenttiosioon varsin mieluusti.

Päivitys 260409 2307: Myös Tundra Tabloids kirjoittaa asiasta.

Päivitys 280409 1547: Asiaa kommentoivat myös Gates of Vienna ja Vlad Tepes.

 

Kysymys kiihottamisesta kansanryhmää vastaan

Kuten kaikki jo varmaan tietävät, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on tehnyt syyttämispäätöksen Jussi Halla-ahon blogikirjoittelua koskevassa asiassa.

Syyttämispäätöksessä toinen rikosepäily koskee kiihottamista kansanryhmää vastaan. Asiasta on kirjoitettu paljon – etenkin siitä, että Kalske on jostain syystä ymmärtänyt väärin Halla-ahon tekstin, joten en palaa enää siihen.

On kuitenkin eräs asia, jota haluan tiedustella Kalskeelta. Olisiko tämä (mediassa julkaistu) lausuma kenties sellainen, että se ylittäisi syyteharkinnan osalta syytteen nostamiskynnyksen samasta rikoksesta epäiltynä?

Olin töissä järjestyksenvalvojana Raumanmeren juhannuksessa. 90 000 suomalaista, kaikki kännissä, ilman vaatteita, nukkumassa kadulla, oksentelee, tappelee ja harrastaa seksiä.

Niin miten on?

Tämän lausuman on päästänyt suustaan somalitaustainen Wali Hashi.

Onko laki Suomessa todellakin sama kaikille vai onko Jussi Halla-aho oikeassa siinä, kun hän epäilee maamme oikeuskäytännön perustuvan yhdenvertaisuusperiaatteen (ja lainsäädännön) vastaiselle kaksoisstandardille?

Jos Kalske ei tee Hashia vastaan syyttämispäätöstävoimme päätellä näin olevan.

Noh – kuka tekee tutkintapyynnön?

??????????

Jk. Lisää samasta aiheesta löydätte täältä.

 

Typeryyden tynnyreistä 230309

Tiedotustilaisuuden järjestäjät korostivat kutsuneensa vieraat Suomeen, koska Suomi ja suomalaiset poliitikot ovat vastuussa Viron kansalaispolitiikan kehityksestä.

Petri Krohn Putin Jugendin tiedotustilaisuudessa Helsingissä.

 

Suuren maahanmuuttokyselyn (osa 1) tulokset

Käynnistin tuossa hetki sitten  maahanmuuttokyselyn – osa1. Lupasin vastauksia viikolla 12/09. Tässä ne sitten ovat.

Pitäisikö Suomen pysyä somalien kiistojen ulkopuolella?
Kyllä 95%
Ei 5%

Painostivatko A-zoomissa olleet henkilöt Suomea?
Kyllä 94%
Ei 6%

Onko turvapaikanhakijana saapuneen ihmisen asiallista matkustaa Suomen ja lähtömaansa välillä?
Kyllä 3%
Ei 97%

Pitäisikö ei-syntyperäisen suomalaisen kansalaisuuteen asettaa ehtoja?
Ei 3%
Kyllä 34%
Kyllä, rikoksiin syyllistyneeltä voitaisin poistaa kansalaisuus 35%
Kyllä, kansalaisuus voisi olla turvapaikanhakijalle väliaikainen 9%
Kyllä, kansalaisuus pitäisi peruuttaa olojen muututtua lähtömaassa vakaiksi 19%
Muu vastaus, mikä? 1%

Onko nykyinen maahanmuuttopolitiikkamme onnistunutta?
Kyllä 1%
Ei 99%

Haluatko Suomen muuttuvan monikultturiseksi?
En halua 95%
Haluan 5%

Ruokkiiko maahanmuuttopolitiikkamme sosiaaliturismia?
Kyllä 97%
Ei 3%

Loukkaako nykyinen maahanmuutto edellisten sukupolvien uhrauksia?
Kyllä 93%
Ei 7%

Pitääkö maahanmuuttajan suomalaistua?
Kyllä 84%
Ei 16%

Onko oikein, että jotkut maahanmuuttajat lähettävät sosiaalisina tukimuoitoina elinkustannuksiin tarkoitettuja rahoja lähtömaahansa?
Kyllä 13%
Ei 87%

Pelkäätkö maahanmuuttajia?
Kyllä 33%
En 67%

Oletko huolestunut maahanmuutosta?
Kyllä 97%
En 3%

Kansa on puhunut – 15624 ääntä vs. Suomen Gallupin ja HS:n (noin 1000 ääntä/äänestys) tutkimukset (kiitos kaikille osallistuneille).

Pulinat pois.

 

EU:n ulkopuolelta tulevien oikeuksista

Vaikka kuinka kiukuttaisi, niin meidän on kuitenkin tunnustettava tosiasiat. Tärkein suomalaisten elämää säätelevä tosiasia on se, että EU:n jäseninä joudumme huomioimaan muut jäsenmaat – sekä niiden kansalaiset – jokapäiväisessä elämässämme – halusimme tai emme.

Tämä ei kuitenkaan pakota meitä suhtautumaan samalla tavalla EU:n ulkopuolisiin valtioihin ja niiden kansalaisiin.

Kristillisdemokraattien kansanedustajat Toimi Kankaanniemi ja Sari Palm esittävät, että EU:n ja ETA:n ulkopuolisten ulkomaalaisten kiinteistönosto Suomessa tehtäisiin luvanvaraiseksi. Luvan ehtona olisi, että ostaja esittää selvityksen omista taustoistaan ja rahoituksesta sekä siitä, mikä on kiinteistön käyttötarkoitus. Luvan myöntäisi paikallinen maistraatti.

Tämä on erittäin kannatettava ja tervettä itsesuojelutaipumusta  osoittava ehdotus. Sen toteutuminen vaikeuttaisi kansainvälisen (ja tietenkin myös tiettyihin maihin sitoutuneen) järjestäytyneen rikollisuuden pääsemistä Suomeen ja edistäisi maamme pysymistä rauhallisena lintukotona ja sellaisena yhteiskuntana, jossa kaikkiin yhteiskunnallisiin toimijoihin voi luottaa.

Se ehkäisee myös toisen valtion mahdollisuuksia puuttua elämäämme ja kiristää meitä omien intressiensä vuoksi. Kaikkien vähemmistöjen mahdollisimman syvä ja nopea integrointi on sekä maamme alkuperäisasukkaiden, että maahanmuuttajien etu.

–  –  –

Tätä ehdotusta voisi myös laajentaa.

Ei meidän ole pakko hyväksyä unionin ulkopuolelta tulevia opiskelijoita. Ei meidän ole myöskään pakko antaa näille samoja opiskeluehdoja kuin suomalaisille – tai EU-kansalaisille.

Ei meidän tarvitse hyväksyä tilannetta, jossa EU:n ulkopuolelta tulevat ihmiset  miehittävät ja naisittavat Taideteollisen korkeakoulun koko teollisen muotoilun linjan – ja vievät tärkeimmän osaamisemme kotimaihinsa.

Eikä meidän tarvitse hyväksyä – edes sananvapauden nimessä – sitä, että isovenäläistä uusimperialismia edustavat tahot tulevat Suomeen – yrittäen painostaa meitä väkivallan ja laittomuuden keinoin luopumaan siitä mikä meidän on.

Nimittäin oikeudestamme olla suomalaisia, päättää omista asioistamme ja oikeudestamme puhua vapaasti.

Lähde: HS

 

Kysymyksiä maahanmuutosta – osa 1

Maahanmuutto on hiljalleen alkanut herättää myös julkista keskustelua. Minua – ja varmaan muitakin – kiinnostaa se, mitä mieltä ihmiset ovat maahanmuutosta. Tämän vuoksi julkaisen hieman laajemman kyselyn.

Viittaan tällä kyselyllä lähinnä eilisen A-zoom ohjelman herättämiin ajatuksiin – maahanmuuttoon liittyvä aihealue on niin laaja, että sitä on ehkä syytä käsitellä osa-alueittain.

Tulokset julkaistaan viikolla 12/09.

Olkaapa hyvät:

 

A Zoom 27.2.2009:”Ei pitäisi ajatella etta on suomalaisten veroraha”

---

Eilisessä A-zoomissa oli varsin mielenkiintoinen sisältö. Ohjelma oli sinänsä varsin tarpeellinen ja hyödyllinen – jopa läpinäkyvästä ja propagandistisesta journalismistaan huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi.

Somalit diasporassa

Ensiksi ohjelmassa esiteltiin Somaliassa terrorismista vangitun 17-vuotiaan tytön ja hänen viisikuukautisen vauvansa pelastusprojektia ulos vankilasta. Tähän osallistui suuri joukko eri puolilla Eurooppaa eläviä somalitaustaisia vaikuttajia – näiden lisäksi eduskuntamme vanhin lapsinero, Kimmo Kiljunen, kävi pyörähtämässä (myöhässä sovitusta ajasta) ohjelman kulisseissa.

Muutama asia pisti silmään.

Ensiksikin se, että nämä herrat olivat täysin vakuuttuneita tytön syyttömyydestä. Herrat olivat sitä mieltä, että suomalaisen yhteiskunnan – ja Suomen valtion – tulee puuttua tilanteeseen jollain tavalla – vaikka sitten painostamalla Somalian laillista hallitusta tytön ulossaamiseksi ja ilmeisesti Suomeen siirtämiseksi.

Ongelma tässä on se, että tämä vaatimus rikkoo toisen valtion suvereeniteettiä. Toiseksi on erittäin riskialtista asettua Somalian islamistien puolella laillista hallitusta vastaan puhumattakaan siitä, että Suomi ottaisi valtiona kantaa Somalimaan itsenäistymispyrkimyksiin.

Tällainen toiminta saattaa pahimmassa tapauksessa siirtää Somaliassa nähdyt väkivaltaisuudet myös Suomeen. Tähän viitattiin myös erittäin tökeröllä ja muattomalla tavalla ohjelman alaotsikoinnissa , jossa aluosa ohjelmasta oli otiskoitu nimellä sodan jälkiä Myyrmäessä. Tuon voisi ottaa jopa piilotettuna uhkauksena toimittajien taholta.

Muutenkin minulle – siis henkilökohtaisesti – jäi sellainen kuva asiasta, että ainakaan ohjelmassa esiintyneet herrat eivät ole kovinkaan kiinnostuneita integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan tai Eurooppaan noin yleensäkin ottaen (edes Suomen kansalaisuuden saanut (?) somalialainen huippupoliitikko ei vaivautunut puhumaan suomea – edes Suomen Yleisradion tekemässä ja avoimesti heidän tavoitteitaan ajaneessa haastattelussa).

Minulle – siis edelleen henkilökohtaisesti – jäi sellainen kuva, että nämä herrat käyttävät Suomea ja Eurooppaa eräänlaisena tukikohtana ja kaivona (lainaus kirjasta Somalinaisten elämää Suomessa). He hyödyntävät uusia kotimaitaan, mutta eivät halua luopua vanhasta kotimaastaan ja sen asioihin sekaantumisesta.

Tämä taas herättää kysymyksen, että onko mikään ihme, ettei sotaa, klaanien rikoksia ja merirosvoilua saada loppumaan tuolla Afrikan sarvessa?

Keskustelua avoimesti YLE:n tapaan

Tääsä A-zoomin tämänkertaisessa somalipainotteisessa ymmärtämis- ja rahankerjäysjaksossa käytiin lopuksi keskustelu. Kiilusilmäisen toimittajan lisäksi tähän keskusteluun osallistui tunnettu SDP:n kukkahattu-telaketju-hyysäri-feministi Maarit Feldt Ranta. Kolmas keskusteluun osallistujista oli puolestaan (ilmeisesti vaalityötä tekevä ; ) Helsingin keskustanuorien puheenjohtaja Abdirahim Hussein.

Hussein päästeli suustaan varsin – eh… persoonallisia ja totuutta luovasti tulkitsevia kommentteja. Parhaat palat löytyvät täältä.

Oli jotenkin jo lähinnä myötähäpeää synnyttävää kuunnella näitä lausahduksia.

”Ei pitäisi ajatella etta on suomalaisten veroraha. Minäkin olen veronmaksaja, kaksi työtä.”

Jep – Husseinhan on todellakin todellinen veronmaksaja. Sellainen, jonka ammatti liittyy suoraan sellaiseen tarpeeseen, jota ei olllut olemassakaan Suomessa parikymmentä vuotta sitten.

Hussein on nimittäin somalian kielen tulkki.

” Kuka saa päättää verorahojen käytöstä”

Suomen kaltaisessa yhteiskuntamallissa perinteisesti verorahojen käytöstä on päätetty kollektiivisesti. Se, että joku yhteiskunnallisesti subventoitua työtä tekevä veronmaksaja – tai kuka tahansa muukin individualisti – kertoo muidenkin puolesta mihin hänen mielestään muiden maksamia verorahoja pitäisi käyttää, edustaa perinteisestä suomalaisesta päätöksenteosta aika lailla poikkeavaa kulttuuria.

Etenkin kun päätös liittyy tämän turvapaikan hakijana tulleen henkilön nimeltään Hussein matkusteluun julkisilla rahoilla entisessä kotimaassaan.

Jostain syystä – ilmeisesti tähän Husseinin edustamaan ajatusmaailmaan liittyen – hän ilmoitti myös, että meidän (s.o. suomalaisten veronmaksajien) pitää antaa rahaa Afrikan sarveen.

Puhumattakaan sitten tästä:

” Minusta Suomea on autettu. Onkse 60 vuotta sitten, Afrikasta käsin, kun Suomessa oli hätää ja ongelmia. Silloin on Afrikasta lähetetty rahaa Suomeen. Oliko se silloin, pitikö silloin miettiä, että se on meidän verorahaa ei sais lähettää Suomeen.”

Tällainen luovuus totuuden suhteen vetää jo sanattomaksi.

Eräs mielenkiintoinen havainto oli myös se, että Hussein myönsi Suomessa asuvien somalien lähettävän rahaa entiseen kotimaahansa. Hän ilmeisesti huomasi lipsahduksensa, koska vähätteli verovaroista maksettuja tukia ja niiden suuruutta näissä varainsiirroissa.

Hussein siis tekee ilmeisesti vaalityötä – ja kiihdyttää näin Kepun kannatuksen syöksyä.

Lähde: YLE

 

Statistiikkaa

Olen kirjoittanut tätä blogia vajaan kahden vuoden ajan. Se miksi aloitin blogin pitämisen selviää täältä.

Pieneksi protestiksi suunnattu projekti on kasvanut ajan kuluessa kuin lumipallo, mutta sen perusajatus ja tarkoitus ei ole edelleenkään muuttunut. Blogi on ehkä terävöitynyt enemmän politiikan ja poliitikkojen kritiikkiin, kuin sen käynnistäneiden muutaman virkamihen toimiin kohdistuvaan arvosteluun.

Olen pitkään pähkäillyt julkaisenko tätä blogia sekä sen Bloggerin puolella sijaitseva peiliblogia koskevaa statistiikkaa ja koska valotin sitä hieman jo tuolla Octaviuksen blogissa, kerrotaanpa nyt sitten täälläkin muutamia perusasioita (tilastot perustuvat neljään keskenään vertailtuun lähteeseen; WordPress, Active Meter, Blogger ja Site Meter)

• Kävijöitä yhteensä: 754,283

• Eniten kävijöitä: 11,710, Maanantaina 3.11. 2008

• Artikkelit: 559

• Kommentit: Yhteensä 6,336, joista on julkaistu 3,338. Akismet on poistanut lisäksi 3,083 spamiksi (eli purkkilihaksi) luokiteltavaa kommenttia.

Kiitos kaikille lukijoille!

 

Tutkimus: Helsingissä pelätään maahanmuuttajia

Hieman yllättäen, päivän Hyysärissä on julkaistu sekä maahanmuuttoon että helsinkiläisten turvallisuudentunteeseen liittyvä uutinen. Tuon uutisen mukaan puolet helsinkiläisistä kokee kaupungin turvallisuuden heikentyneen.

Tarkemmin ottaen, noin puolet helsinkiläisistä on sitä mieltä, että kaupungin turvallisuustilanne on huonontunut viimeisimpien kolmen vuoden aikana.

Vähemmän yllättäen, kyselytyöryhmä itse yllättyi tuloksista, joiden mukaan helsinkiläiset pelkäävät maahanmuuttajia.

Turvallisuuskyselyn tuloksia kansalaistilaisuuksissa

Helsingin kaupungin turvallisuus- ja valmiusosasto on toteuttanut välillä 1.12.2008 – 31.1.2009 turvallisuuskyselyn, jossa kartoitettiin Helsingissä asuvien ja täällä kävijöiden näkemyksiä siitä, mihin seikkoihin tulisi kiinnittää huomiota uuden turvallisuusohjelman laadinnassa. Kyselyyn vastasi 765 helsinkiläistä tai vierailijaa. Tämän kyselyn otos on siis kapeudestaan huolimatta varsin tuore. Viimeksi tätä samaa asiaa on selvitetty perusteellisesti vuonna 2006.

Helsingin kaupungin turvallisuusohjelman valmistelua sekä vuoden vaihteessa toteutetun turvallisuuskyselyn tuloksia esitellään kansalaistilaisuuksissa tiistaina 24.2. kaupunkisuunnitteluviraston auditoriossa, keskiviikkona 25.2. Kanneltalossa ja torstaina 26.2. Näkövammaisten keskusliiton toimitalo Iiriksessä. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy.

Turvallisuusohjelman valmistelussa ovat mukana eri hallintokuntien, Helsingin poliisilaitoksen, seurakuntien, elinkeinoelämän sekä asukasyhdistysten ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden edustajat. Tilaisuuksissa käsitellään kansalaiskyselyn keskeisiä vastauksia ja ohjelmatyöskentelyn painopistealueita. Turvallisuusohjelma antaa suuntaviivat sille työlle, jolla Helsingin turvallisuutta ja viihtyisyyttä lähivuosina parannetaan.

Mitä kaupunkilaiset sitten vastasivat?

Vastaukset esimerkiksi julkisten liikennevälineiden turvallisuudesta olivat melko samansuuntaisia kuin 2006. Sen sijaan uutta oli kaupunkilaisten mielipide maahanmuuttajien vaikutuksesta Helsingin turvallisuuteen.

Turvallisuustilanteen huonontuneeksi kokeneista vastaajista 70 prosenttia nimesi maahanmuuttajat syyksi heikentyneeseen tilanteeseen, vaikka sellaista vastausvaihtoehtoa ei edes annettu kyselylomakkeessa.

Vastaajat olivat huolissaan maahanmuuttajien kasvaneesta määrästä. Maahanmuuttajiin yhdistettiin usein myös rikollisuus ja häiriökäyttäytyminen. Kaupunkilaisten keskeisiksi huolenaiheiksi nousivat maahanmuuttajien lisäksi syrjäytyminen, välinpitämättömyys, yhteisöllisyyden puute, katuväkivalta ja sen uhka, joukkoliikenteen turvallisuus ja liikenneturvallisuus.

Helsingin kaupungin turvallisuus- ja valmiusosaston projektipäällikkö Johanna Seppälä kertoo tulosten yllättäneen kyselytyöryhmän.

Oli syy mikä tahansa, tämä on nyt niin vahva signaali kaupunkilaisten mielipiteestä, että asian eteen tullaan tekemään paljon töitä. Jos mahdollisiin ongelmakohtiin ei puututa nyt, tilanne saattaa olla muutaman vuoden päästä erittäin paha.

Seppälän mielestä olisi erittäin tärkeää välttää alueiden eriarvoistumista.

Emmehän halua Helsinkiin ongelmalähiöitä, joihin kukaan ei uskalla mennä.

Niin, emme me helsinkiläiset varmaankaan sitä halua, mutta nyt näyttää siltä, että eräät Helsingin ulkopuolelta tulevat poliitikot sitä haluavat.

Mikä tai kuka on tämä kuuluisa maahanmuuttaja?

Eräs asia, joka minua näissä uutisoinneissa tökkii on sellainen pieni seikka, että kaikki maahanmuuttajat niputetaan samaan nippuun.

Minun mielestäni nämäkin ongelmat, joista kaupunkilaisten pelko johtuu, ovat muutaman – tässä nimeltä mainitsemattoman – yhteiskuntaan sopeutumattoman maahanmuutajavähemmistön sekä kotimaisten ongelmaryhmien – ja niiden joukossa olevien vieläkin pienempien vähemmistöjen – aikaansaamia.

Jotenkin hullulta tuntuu niputtaa samaan uutiseen helsinkiläistynyt nokiainsinööri Mats Svensson ja kieli- ja ammattitaidoton, toiselta puolelta maailmaa Suomeen saapunut pakolainen tai turvapaikanhakija – puhumattakaan sitten eräistä syrjäytyneistä – tässä väestöryhmää edelleenkään nimeltä sanomatta – toisen polven maahanmuutajista.

(Tällaisen yleistämisen luulisi olevan sellainen asia, josta Johanna Suurpää tai Mika Illman saisivat kipinän tutkimuksilleen sen suhteen, onko joku nyt kiihottanut tai kiihottunut – siis siellä Hyysärin toimituksessa ja kaupungintalolla…)

Rasismin syntymekanismi

Olen todennut tämän saman asian aikaisemminkin, mutta otetaan asiayhteyden vuoksi se jälleen kerran pöydälle.

Kun alkuperäisväestö joutuu sietämään eriarvoista kohtelua suhteessa (lähinnä) sosiaalisilla subventioilla eläviin maahanmuutajiin nähden, ollaan varsin lähellä sitä pistettä jossa rasismi syntyy. Kun siihen lisätään ns. positiivinen syrjintä (kammottava ja inha sanahirviö ja etenkin ajatus) ja pakolla tapahtuva omista tavoista luopuminen keinotekoisen monikulttuurin alttarille, olemme rasismin todellisessa leimahtamispisteessä.

Rasismi syntyy kulttuurien ja kansojen kohtaamisesta, eikä se ole mitenkään valkoisen heteromiehen yksinoikeus. – sitä harjoitetaan kaikkialla. Espoon hiippakunnan piispa Mikko Heikka – käytti eilisessä Hyysärin puheenvuorossa (usein itsenikin lainaamaa) Aristotelesta. Aristoteles filosofioi, että ihminen luonnostaan rakastaa samanlaista ihmistä ja vierastaa toisenlaista. Tämä piirre palvelee yhteisön muodostamista mutta se palvelee myös minuuden kehittymistä yhteisön jäsenenä.

Todellisuus lyö monikulttuuritavoitteita korvalle

Yksinkertaistaen kyse on siitä, että päättäjät ovat luisuneet varsin kauas kansan edustamista mielipiteistä.

Jos tällaiselle työryhmälle on yllätys sellainen asia, mitä jokainen kaupungissa asuva normivirtanen pitää valitettavana itsestäänselvyytenä, niin minulle puolestani olisi yllätys, jos joku tämän työryhmän jäsenistä sattuisi mahdollisesti asumaan Helsingissä.

Asioiden – etenkin ongelmien – hyssyttely ja monikulttuurin väkisinvääntäminen (vastoin enemmistön tahtoa) on edesvastuutonta ja ikävillä seurauksilla lastattua edesvastuutonta peräsimenpitämistä.

Tämä tutkimus on omiaan osoittamaan sen, että vakavan maahanmuuttokeskustelun käymiseksi olemme jo siinä kuuluisassa yhdennessätoista hetkessä – jos kansa on aivan jotain muuta mieltä kuin päättäjät kansanvaltaisessa tasavallassa, olisko syytä vaihtaa päättäjät. Tämä nykyinen vanhastelu ja thorssaus eivät nimittäin osoita demokratian alkeidenkaan sisäistämistä.

Jos tarkkoja ollaan, Suomen muuttaminen yksikulttuurisesta kansallisvaltiosta monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi saattaisi täyttää rikoslainsäädännössä määritellyn valtiopetoksen ja vallananastamisen tunnusmerkistön.

Ihmettelen sitä, mikä mies tämä Matti Vanhanenkin oikein on? Hyvän karjalaissuvun ja arvostetun tutkijan poika, joka puhuu vakavissaan pääministerin virasta käsin omasta Suomen diktaattoriksi ryhtymisestään ja Suomen rajojen avaamisesta kaikille.

Kansanvallan vastaisuutensa lisäksi nämä puheet ovat kylmä isku märällä rätillä vasten veteraanisukupolven kasvoja.

Luuletteko, että sodissamme annetut uhrit annettiin siksi, että nämä vanhaset saisivat jakaa toisten rakentaman hyvinvoinnin kenelle tahansa ja mistä tahansa Suomeen sosiaalituristille?

Tällainen toiminta on antautumista vastarinnatta valloittajan armeijoiden edessä – nykyaikaistettu Carl von Clausewitzin käsitys verettömästä valloituksesta.

Rikoslaki on valtiopetoksen ja vallankaappauksen osalta siis voimassa olevaa lainsäädäntöä – sellaista joka päättäjien olisi syytä huomata ja kunnioittaa sitä (sekä kansan tahtoa) – ennen kuin tuulen suunta muuttuu todella rajusti.

Teitä on varoitettu – ken tuuleen kylvää, se myrskyn niittää…

Lähteet: Helsingin kaupunki, HS

 

Mitä saa 57000 eurolla?

Eli esimerkiksi kustannettua suomalaisilla verovaroilla:
1) Turvapaikan yhdelle lapselle Suomessa
2) Todellisen kehitysavun kautta 4750:n lapsen koulunkäynnin vuodeksi Nepalissa.

Kumpi siis juuri Sinun mielestäsi on parempi vaihtoehto:

Lähde: Homma/antero (kiitos)

 

Onko RKP:n politiikka rasismia?

Lainaus eräästä valtakunnallisesta mediasta:

Yli 30 vuoden aikana ovat suomalaiset jyrsineet pala palalta meidän ruotsalaista maatamme ja kaikenlaisilla metkuilla saaneet suomalaisia kouluja seuduille, minne niitä ei tarvittaisi, ja kaikki tämä heidän suomalaistumisliittojensa johdon alaisina. Mutta nyt se on lopussa. Nyt seisomme yhtenä miehenä, kun uhataan pirstoa se, minkä me vuosisatojen kuluessa olemme rakentaneet. Se on pyhää maata meille. Sitä ei anneta muukalaisille, sillä he ovat meille muukalaisia eli karjalaisia. Emmehän edes ymmärrä heidän kieltään. Ja me olemme saaneet tarpeeksemme kaikista niistä laiskiaisista, joita meidän on ollut pakko pitää ja ravita viime talvesta alkaen, heidän tekemättä puolestaan pienintäkään hyötyä.

Nyt viikon kysymys:

(Ja tuo mediahan oli siis Hufvudstadsbladet – ja vuosi oli 1940.)

Tämä liittyy tiistaina eduskunnassa käytyyn keskusteluun. Maanmuuttoministeri Astrid Thors (r) pahoitti syvästi mielensä perussuomalaisten Pentti Oinosen lyötyä suomenruotsalaisia siirtokarjalaiskysymyksellä.

Episodi sai alkunsa sen jälkeen, kun perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini oli irtisanonut itsensä ja puolueensa irti rasismista.

Oinonen luki salissa pitkän sitaatin Hufvudstadsbladetissa vuonna 1940 julkaistusta kirjoituksesta, jossa ilkein ja rasistisin sanakääntein vastustettiin karjalaisevakkojen asuttamista suomenruotsalaisille alueille. Oinonen sanoi pitävänsä tätä esimerkkinä ajattelusta, jollaista hän ei soisi enää koskaan maassa näkevänsä.

Thors huomautti Oinoselle, ettei 69 vuotta vanhojen yksittäisten lausumien perusteella voi demonisoida koko hänen edustamaansa pienryhmää, jos toimii sillä tavalla kuin Soini aiemmin salissa edellytti.

Oinonen lisäsi, että siirtokarjalaisia oli vaikea asuttaa rannikkoseuduille, ja silloin eräät väestöryhmät osoittivat rasistisia piirteitä. Se oli liikaa Thorsille.

Minun isäni seudulla on hyvin monta hautaa, joissa on selkeästi karjalankielinen nimi,

vastasi Thors itkua vääntäen.

Karjalankielinen nimi?

Öh?

Thors ilmeisesti viittaa Josif Stalinin keinotekoiseen karjalankieleen. Siihen, jota kukaan ei puhunut eikä osannut ja joka oli venäläiselle aakkostolle litteroituna käytössä vuosina 1938-40? Samoihin aikolihin kun todelliset karjalaiset joutuivat pakenemaan kotisuduiltaan saman Stalin joukkoja ja laitonta hyökkäystä Suomen kimppuun.

Aika mielenkiintoisia nämä Thorsin lausunnot ovat – kertakaikkiaan…

Toisaalta tämä osoittaa sen, että Suomi on kantanut oman osansa pakolaisten huolehtimisesta – RKP: vastustuksesta huolimatta…

Lähteet: HS, Hbl

Jk. Terveiset täältä Pohjois-Suomen pikkupakkasten sävyttämiltä ja aurinkoisilta hangilta – kaikille lukijoille.

 

Työvoimapula – niinkö?

Muistatte varmaan sellaisen asian, että muutaman viimeisen vuoden ajan meille (omaa parastamme ymmärtämättömille) suomalaisille on rummutettu työvoimapulan tulevan ja kurjistavan meidän elämämme – ilman ulkomailta saapuvia moniosaajia, jotka tulevat ja pelastavat hyvinvointimme.

Niinkö?

Halvan työvoiman vaatijat

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen kertoi meille aivan hetki sitten oman visionsa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta. Jyrki sanoi,jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Suomeen muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa.

Niinkö?

Eikä tästä ole kovinkaan kauan siitä, kun esimerkiksi EK olisi sitä mieltä, että yritysten työvoimapula pahenee. EK:n asiantuntija Satu Ågren pelkäsi tuolloin sitä, että on ennakoitavissa, että osaavan työvoiman hankinta vaikeutuu entisestään lähivuosina.

Niinkö?

Myös Matti Vanhanen on kantanut kortensa tähän kekoon. Viimeisten – kansanvallalle varsin vieraiden kommenttiensa lisäksi Matti on aikaisemminkin loistanut tällä saralla:

Vanhanen nimittäin harmitteli taannoin sitä, että Suomesta puuttuu lähes kokonaan työperäinen maahanmuutto. Hänen mielestään nyt nähtävillä olevan ikärakenteen muutoksen takia tulemme siihen tilanteeseen, jossa monet teollistuneet maat ovat olleet jo aiemmin. Oma väki ei välttämättä riitä kaikkiin niihin tehtäviin, joita yhteiskunnassa olisi tarjolla.

Niinkö?

Eikä toimeton ole ollut demarikaan. Paavo Lipponen on osallistunut visiointiin. Hän on kertonut meille, että työvoiman maahanmuutto on maamme hyvinvoinnin, kilpailukyvyn ja palvelujen kehittämisen kannalta tärkeätä tulevaisuudellemme.

Niinkö?

Virheelliset johtopäätökset

Vihreän liiton taannoinen puoluesihteeri Ari Heikkinen uskoi puolestaan (ja taitaa uskoa edelleen) , että Suomella on lähitulevaisuudessa todella suuri pula työvoimasta. Hänen mielestään suomalaisten on yksinkertaisesti nöyrryttävä:

Suomen etu olisi, jos se pystyisi muuttumaan monikulttuuriseksi kansakunnaksi hyvin nopealla aikataululla

Niinkö?

Heidi Hautala puolestaan väljentäisi vauhdilla Suomen ulkomaalaispolitiikkaa, koska hänen mielestään me tarvitsemme tulijoita väestön ikääntymisen takia.

Hän on myös esittänyt työpaikoille maahanmuuttajakiintiöitä ja nipun muita uusia, osin radikaalejakin ehdotuksia työntekijöiden saamiseksi Suomeen ulkomailta.

Kiintiöt olisivat tapa tehdä maahanmuuttajat näkyväksi samalla tavalla kuin naiset on tehty näkyväksi julkisen sektorin työpaikoissa. Julkiselta sektorilta voisi aloittaa

Niinkö?

Sama puolue on ehdottanut muutakin.

Vihreät haluavat perustaa Afrikkaan EU:n työvoiman rekrytointipisteitä. Muita keinoja Suomen nykyisen tilanteen korjaamiseen ovat virheiden mukaan määräaikainen siirtolaisuus ja EU:ssa asuvan kuuden miljoonan paperittoman siirtolaisen laillistaminen. Näillä keinoilla unioniin joka tapauksessa tulevat siirtolaiset eivät Anni Sinnemäen mukaan joutuisi turvautumaan laittomaan työnvälitykseen.

Niinkö?

RKP:n jousenlaulu

Hiljalleen puoluekartalta menneisyyteen katoava RKP yrittää pitää kynsin hampain kiinni vallastaan ja sen joutsenlaulu on suunnattu enemmistössä olevaa suomenkielistä väestöä vastaan.

Astrid Thors voidaan jättää tässä yhteydessä käsittelemättä – niin paljon hän on ollut mielipiteineen julkisuudessa, että hänestä on varmaan muodostunut suomalaiselle kansanmiehelle varsin kirkas ja totuudenmuotoinen kuva.

Puolueen nykyinen puheenjohtaja Stefan Wallin on osoittanut sinnikkyyttään monella eri tavalla. Kun kansa kyllästyi Thorsin ja RKP:n ajamaan edesvastuuttomaan maahanmuuttopolitiikkaan, niin Wallin ei ollut moksiskaan:

Adressit tai nettikeskustelut eivät minun ajatteluuni vaikuta mitenkään. Näitä virtuaalisia kansantuomioistuimia on lukuisia ja niitä voi nimimerkkien takaa manipuloida. Keskustelijat näyttävä olevan myös samoja, jotka vastustavat suomenruotsalaisia ja ylipäänsä ulkomaalaisia

Niinkö?

Työvoimapula todellisuudessa

No minkälainen on se kuuluisa työvoimapula todellisuudessa?

Sehän kuuluu olevan sellainen, että viimeisen kuukauden aikana on noin 100 000 suomalaista joutunut YT-toimien kohteeksi. Sen uusin episodi on tänään ja eilen uutisoitu rakennustyömaita koskeva työvoimapulauutinen. Tuon uutisen mukaan, työvoimapula on jo niin huutava, että Uudenmaan rakennuksilta jää työttömäksi tuhat ihmistä viikossa – jopa 15 000 rakentajaa voi olla maaliskuun lopussa kortistossa.

Niinkö?

Hyysärin haastattelema Eretuotannon toimitusjohtaja Jari Rantamäki pelkää, että vähistä urakoista alkaa kova kamppailu virolaisten ja venäläisten firmojen kanssa (kiitos EU:n). Sekin saattaa iskeä suomalaisia kortistoon ja viedä yrityksiä konkurssiin.

Niinkö?

Ulkomailta viime vuosina tulleista yli 10 000 rakennusmiehestä moni on jo joutunut lähtemään, koska työmaat ovat loppuneet.

Ja samaan aikaan

Samaan aikaan maahanmuuttajia opastetaan työnhakuun Kampissa. Maahanmuuttajille avataan tänään maanantaina Polku-neuvontapalvelu Helsingin Kampissa. Polku tukee pääkaupunkiseudun maahanmuuttajia pääsemään alueen työelämään.

Niinkö?

Polku neuvoo Suomessa työskentelyssä, elämisessä ja asumisessa. Palvelua voivat käyttää Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien palvelukseen tai Seure-henkilöstöpalveluihin tulevat työntekijät ja heidän perheensä.

Niinkö?

—

Jatkan toisessa kirjoituksessa tätä samaa aihetta vielä lisäksi varsinaisen perinteisen vasemmiston osalta.

Jokaisen kannattaa kuitenkin tässä miettiä sitä, millaisia visionäärejä olemme valinneet edustajiksemme ja minkälaiset ihmiset päättävät Suomen asioista ja suomalaisten tulevaisuudesta.

Tekin voisitte kysyä heiltä niinkö?

Lähteet: linkitetty tekstin yhteydessä sekä STT ja HS

Päivitys 03022009 1509: Octavius vastailee omalla tavallaan osaan esittämistäni kysymyksistä.

 

”Meillä on varaa turvapaikanhakijoihin” – vai onko meillä?

Ajankohtainen Kakkonen kertoi aika suoraan meille tiistaina, kuinka paljon turvapaikanhakija aiheuttaa kuluja lamassa rämpivälle suomalaiselle kansallisvaltiolle:

Sisäministeriön maahanmuuttojohtaja Sirkku Päivärinne kertoi tuossa ohjelmassa, että ensimmäisen puolivuotiskauden tietojen perusteella se summa oli noin

* Alle 16-vuotiaan turvapaikanhakijan kohdalla 57000 euroa/vuosi.
* Ryhmäkotiasumispaikat ovat hieman edullisempia ja niissä kustannustaso on noin 30 000 euroa /vuosi.
* Aikuispaikka vastaanottokeskuksessa maksaa alle 17000 euroa/vuosi.

Kertokaa nämä summat sillä – noin – 6000 :lla tänä vuonna Suomeen saapuvaksi arvioidun turvapaikanhakijan määrällä ja saatte esiin kerrankin todellisuuden siitä mihin meillä on varaa.

(Samaan aikaan:
* Satojentuhansien suomalaisten joukko yrittää ellää kittuutella noin 6000 euron vuotuisilla eläkkeillä ja yhteiskunnallisilla tulonsiirroilla.
* Maassamme on noin 6000 asunnotonta.)

Miettikää itse sitä.

Siis sitä, mihin meillä on varaa ja mihin meillä ei ole varaa.

Miettikää.

Ja miettikää myös sitä olisiko tässä kenties jotain järkeä?

Lähde: YLE (Kiitos Roopelle)

Edit 0912:

Palaan perusturva-aiheeseen todennäköisesti uudestaan. En kuitenkaan malta olla lainaamatta perusturvauudistukseen kuuluvaa uutista. Se suhteuttaa hieman tuota turvapaikahakijoihin kuluvaa rahamäärää:

Sosiaaliturvan uudistuskomitea (Sata) ehdottaa lapsilisien ja kotihoidontuen sitomista kuluttajahintaindeksiin.

Komitean mukaan ei ole perusteita jättää joitain perusturvaetuuksia ilman indeksisuojaa, kun suurimmalla osalla niistä on suoja. Perusturvaetuuksiin ovat rinnastettavissa lapsilisät ja kotihoidontuki.

Lapsiperheiden etujärjestö ry:n puheenjohtaja Anna Lanas-Nevala sanoo, että indeksiin sitominen on hyvä juttu, mutta korjauksena riittämätön.

”Sitä on kaivattu pitkän aikaa ja vähän lupailtukin, mutta mitään ei ole tapahtunut.”

”Se on pieni askel eteenpäin, mutta eihän se korjauksena yksistään riitä.”

Kahden prosentin inflaatiotarkistus lapsilisämenoihin lisäisi vuotuisia menoja 28 miljoonaa euroa.

Eli 28 000 000 eurolla saataisiin kaikkia suomalaisia lapsiperheitä koskeva inflaatiotarkistus lapsilisiin. Samalla rahalla pystytään kustantamaan 500:n alle 16-vuotiaan turvapaikanhakijan oleskelu vuoden ajan Suomessa.

Olisikohan aika saada jotain tolkkua tähän nykyiseen puuhasteluun verorahoilla?

Lähde: HS

 

Jussi Halla-ahon esitutkintaan liittyen

Jussi Halla-aho on päivittänyt Scriptassaan tietoja häneen kohdistetusta esitukinnasta.

Koko esitutkinnan läpi paistaa se, että Mika Illmanhan se taas on asialla.

Kysymykset, sanamuodot, koko aineiston läpi suoritettu kahlaus (minusta ilman edes syytä olettaa-pohjaa, tai ainakaan sen näkymistä) sekä muukin verovaroilla ja poliisin vähillä resursseilla toteutettu varsin läpinäkyvistä mahdollisista henkilökohtaisista syistä (julkisuushaku, omat poliittiset ambitiot, väitöskirjan mainostaminen?) aloitettu ja jatkettu ajojahti.

Tällä ei minun nähdäkseni ole mitään tekemistä valtionsyyttäjälle lainsäädännössä määrättyjen tehtävien kanssa. Tässä ei voi todellakaan välttyä siltä vaikutelmalta, että asian eteenpäin ajaminen (sakkorangaistus mielipiteeseen ja sananvapauteen perustuvassa rikosepäilyssä) on varsin henkilökohtaista. Tämän vuoksi, suosittelen Jussille seuraavaa:

a) Illmanin jääväämistä julkisena vihamiehenä.
b) vetoamista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kantaan sananvapauskysmyksissä.

Tuo kohta b) menee siis näin:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Tällainen yhden tai muutaman poliittisesti aktiivisen virkamiehen ajama ristiretki sananvapautta ja omasta poliittisesta näkökulmastaan poikkeavia poliittisia näkemyksiä vastaan on täysin Suomen kaltaiseen oikeusvaltioon kuulumatonta.

Etenkin, kun se perustuu yhden virkamiehen omaan (kiistanalaiseen) väitöskirjaan.

Toivoisin jokaisen tähän prosessiin joutuvan jatkavan asian tarpeksi pitkälle eri oikeusasteissa. Tämä ei voi, eikä saa olla, alku suomalaiselle kansalaisoikeuksien rajoittamiselle hallltsijoiden voimatoimin.

Lisäksi toivon jokaisen asiaan närkästyneen ja tätä prosessia vääryytenä pitävän aktiivikansalaisen kampaavan ns. pitkällä kammalla tutkintaan yllyttäneiden tahojen kaikki toimet – oikeusprosessia varten.

Voimia Jussille ja perheelle.

 

Ihmeellinen ihmisoikeusliitto

Olen joskus aikaisemminkin kritisoinut Kristiina Kouroksen ohjastaman ihmisoikeusliiton käsittämättömyyksiä.

Tuore luterilaisen kansankirkkomme Kotimaa-lehti kertoo, että ihmisoikeusliiton toimisto selvittää vanhoillislestadiolaisuuden käsityksiä ehkäisystä. Pääsihteeri Kouroksen mukaan tarkoitus on selvittää, onko ehkäisykielto ongelmallinen ihmis- ja perusoikeuksien kannalta.

Selvitämme asiaa ihmisoikeusjuridiikan näkökulmasta, kyse on muun muassa seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta, ei vain naisten osalta vaan myös miesten.

Hetkinen?

Eikö juuri tässä asiassa puututa ihmisten seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen varsin henkilökohtaisella tasolla? Vaikka itse olen abortoinnin kannalla tietyissä olosuhteissa, kyse on kuitenkin ihmisten makuuhuoneissa tapahtuvasta toiminnasta – ja seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta.

Ja kuinka Kouros siveyspoliiseineen aikookaan valvoa tämän ehkäisypakon noudattamista? Interaktiivislla kondomeilla, pimeänäkökameroilla, ilmiantajaverkostolla vai jollain vielä eksoottisemmalla metodilla?

Tämä tilanne on sikäli myöskin tragikoominen, että se osoittaa tiettyjen suvaitsevaistoon kuuluvien piirien omituisen logiikan kierotumisen kaikessa ajatustyössä. Jos joku ryhmä tai ajatus on heidän mielestään hyvä tai tarpeellinen, tämän suunnan edustajat saavat tehdä lähes mitä tahansa. Jos ryhmä tai ajatus on mitenkään suvaitsevaiston maailmankatsomuksesta poikkeava, asia yritetään kriminalisoida.

Kriminalisointi eriarvoistavana yleisavaimena

Eli näin pyritään tekemään vakaumuksesta, uskonnosta tai mielipiteestä rikos. Tällainen toiminta täyttää sitten taas puolestaan – ainakin minun mielestäni – hyvin selvästi kansanryhmään kiihottamisen tunnusmerkistön.

Se on puolestaan kriminalisoitu – tosin kovin ympäripyöreästi ja epäselvästi – rikoslaissa.

Eikö Kouroksen tulisi puolustaa lestadiolaisia eikä syyllistää heitä? Ja jos Kouros jatkaa syyllistämistääm (=kiihottamista uskonnollista kansanryhmää vastaan), tässä on tilanne, johon pitää joko vähemmistövaltuutetun toimiston tai valtakunnansyyttäjänviraston puuttua – heti.

Kouroksen klaanin toiminta asettuu vielä kyseenalaisemmaksi, kun miettii miksi ihmisoikeusliiton ajaman kannan mukaan;

a) Lestadiolaisten seksi ilman ehkäisyä kielletään
b) Katolilaisten seksi ilman ehkäisyä sallitaan
b) Muslimien seksi ilman ehkäisyä sallitaan

Tämä on kysymys mihin oikeastaan haluaisin vastauksen Kristiina Kourokselta itseltään. Etenkin sen jälkeen, kun hän asettui ihmisten silpomisen kannattajaksi.

Lähde: Kotimaa

Jk. Asiasta kirjoittavat myös (ainakin) IDA ja Tacitus.

 

Vanhasen vapaus

Pääministeri Matti Vanhanen on julkaissut oman käsityksensä vapaudesta:

Minun visiossani Euroopan kansallisvaltioiden rajoista tulee näkymättömiä. Juhliessamme vuotta 1809, jolloin kansallisvaltioiden väliset rajat pystytettiin, on tunnustettava, että suuntaus on nyt toinen. Kansallisvaltioiden rooli ei ole pystyttää muureja vaan purkaa niitä. Rajoilla ei pitäisi olla vaikutusta kansalaisten jokapäiväiseen elämään.

Minun näkemykseni on hieman toinen.

Minulle vapaus merkitsee oikeutta elää omalla kotiseudullani ja oman kansani parissa rauhassa.

Minulle vapaus merkitsee oikeutta käyttää omaa äidinkieltäni – joka tilanteessa – omassa maassani.

Minulle vapaus merkitsee mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon yhteisissä asioissa.

Minulle vapaus merkitsee oikeutta kertoa mielipiteeni ilman pelkoa rangaistuksesta.

Minulle vapaus merkitsee edellisten sukupolvien veren ja työn kautta lunastamien saavutusten puolustusta.

Minulle vapaus merkitsee turvallista kansallisvaltiota.

Minulle vapaus merkitsee hyvinvointivaltiota.

Minulle vapaus merkitsee rajoja ja niiden vartioimista.

Minulle vapaus merkitsee oikeutta arvostella poliitikkkoja ja virkamiehiä.

Minulle vapaus merkitsee itsenäistä kansallisvaltiota.

Minulle vapaus merkitsee valtion oikeutta rajoittaa maahantuloa.

Minulle vapaus merkitsee suomalaisuuden suojelua.

Minä en ole kovinkaan monesta asiasta Matin kanssa samaa mieltä.

Kysymys jonka haluan esittää Keskustalle kuuluu: Vastaako Matin näkemys myös Keksustan virallista näkemystä puolueena? Siinä on kysymys, jota on syytä miettiä.

Kuten kanssablogisti Octavius jo totesikin Matista:

Matti Vanhanen on ilmoittanut kategorisesti, että hän on Suomen pääministeri myös vuosina 2011-2015, eli seuraavan vaalikauden. Kuluvan viikon torstaina 15.1. vertasi hän itseään pitkäaikaiseen Suomen presidentti Kekkoseen.

Puuttumatta mitenkään siihen miten pääministerimme kykyrakenne ja lahjakkuus riittää seisomaan noiden sanojen takana, voi kiistatta todeta, että Matti näkee itsensä suurena valtiomiehenä.

Ottaen huomioon Matin näkemykset vapaudesta sekä hänen aikaisemmat lausuntonsa sananvapaudesta ja kansanvallasta, minua ihmetyttää aivan oikeasti sellainen juttu, että eikö navetantauspuolueella ole oikeasti ketään muuta ehdokasta pääministeriksi, kuin tämä lähinnä puolueen peräkammarin pojaksi luokiteltava – ja ilmeisesti vallastaan humaltunut – ns. naistenmies?

Vai onko Keskusta kenties aloittanut omatoimisesti itsetuhonsa ja alasajonsa puolueena?

YLE nimittäin kertoo, että keskustan kannatus näyttäisi pudonneen jo alle 20 prosenttiin. Vielä joulukuussa Matti Vanhasen luotsaaman keskustan kannatus oli 20,7 prosenttia. Ylen uutisten Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan keskustaa kannattaa tällä hetkellä 19,2 prosenttia suomalaisista.

Lähteet: HS, STT, YLE, Octavius

 

Ruotsin kielen tekohengitystä

Perustuslakimme mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.

Totuus on kuitenkin se, että äidinkieleltään ruotsia puhuvien kansalaisten määrä vähentyy entisestään. Olen itse erittäin hyvä esimerkki siitä. Puhun ja kirjoitan kyllä (ymmärrettävän?) sujuvaa ruotsia, mutta en ajattele (tietoisesti) ruotsiksi enkä käytä sitä äidinkielenäni.

Näin silti, vaikka äitini puhui ruotsia omana äidinkielenään. Ja juuri tämän vuoksi – etnisesti suomenruotsalaisena – katson olevani oikeutettu arvostelemaan oman ankkalammikkoni asioita.

Mitä käykään silloin, kun ruotsia äidinkielenään puhuvien ja venäjää äidinkielenään puhuvien kansalaisten määrä on sama?

Tuleeko venäjästä kolmas kansalliskieli vai muuttuuko ruotsin kielen asema – ruotsalaisen mallin mukaan – vähemmistökieleksi?

Tätä samaa asiaa on pohdittu myös RKP:ssa. Siellä ollaan oltu – jo ennen erästä kuuluisaa laivaseminaaria – huolissaan degeneroituvasta ja vähenevästä, ruotsia äidinkielenään Suomessa puhuvasta kansanosasta.

Mutta – hip, hei, hurraa…!

RKP on keksinyt viisastenkiven. Nimittäin maahanmuuton.

Maahanmuuttoa kasvattamalla ja sitä pääkieleltään – kovin marginaalisille – ruotsinkielisille alueille suuntaamalla, saadaan samalla kerralla kaksi päämäärää toteutettua.

Nimittäin nöyrän työvoiman haaliminen ja heidän ruotsalaistamisensa.

Suoraan RKP:n omista – virallisista – teksteistä:

Uussuomalaisten kotouttaminen yhteiskuntaan käy siten, että heille annetaan mahdollisuus oppia maan kieli, suomi tai ruotsi, samaan aikaan kuin he saavat säilyttää kulttuurinsa, äidinkielensä ja identiteettinsä.

Kummankin kansalliskielen vahva asema tarkoittaa sitä, että myös ruotsin kielen täytyy voida olla vaihtoehto maahanmuuttajalle. Monilla kaksikielisillä paikkakunnilla valinnan mahdollisuus on olemassa, mutta turhan usein suomi on ainoa vaihtoehto. RKP on jo kauan esittänyt, että pakolaisilla tulisi olla mahdollisuus oppia suomea tai ruotsia, ja tämän tulisi koskea kaikkia maahanmuuttajia.

… och vi alla älskar varanna´… ursäkt… dom som skulle vara svenskspråkiga…

Lähde: RKP

 

Joulujuhlan Tontti

Jarkko ”Maitojuna” Tontti on avautunut taas tänään Vihreän Langan blogissaan.

Hän kirjoittaa otsikolla Koulujuhlat tähän päivään.

Suomalaisuus ja kristinuskoon perustuvat juhlat

Jarkko on viiteryhmänsä kera tyytyväinen siihen, että opetusministeri vaihtui. Sari Sarkomaan erottua perheasioidensa vuoksi, hänen tilalleen valittiin – myös pienten lasten äiti – Henna Virkkunen.

(Asiahan ei minulle tietenkään eikä mitenkään kuulu, mutta ihmetyttää hieman se, että pääkaupunkiseudulla asuvan ministerin toimia haittaa äitiys pahemmin kuin Jyväskylässä asuvan.)

Virkkunen on pahoittanut Jarkon mielen. Aloittaessaan opetusministerinä hän totesi, että kristilliseen uskoon perustuvat juhlat sopivat kouluihin, koska ne kuuluvat suomalaiseen kulttuuriperinteeseen.

Jarkon mielestä:

Voisi luulla, että isänmaallisuuden nimeen vannova Kansallinen kokoomus toimisi pikemminkin sen puolesta, että lapsille kerrottaisiin koulussa Ukko ylijumalasta, metsän Tapiosta ja Väinämöisestä.

Omasta mielestäni lapsille pitää kertoa suomalaisuudesta, sen juurista ja siihen liittyvästä kulttuurista – uskomuksista, tavoista, muinaisuskonnosta, tavoista, kielen etymologiasta – mutta myös historiasta. Nykyään – ainakin Helsingissä – tämän osan koulujen opetuksesta ja kulttuurikasvatuksesta on korvannut marginaalivähemmistöjen kulttuuri – suomalaiskoululaisille pakollisine kulttuurikeskus Caisa-käynteineen ja vesipiippukierroksineen.

Ja tässä kohtaa pitää muistaa myös se, että suomalaisuus on muotoutunut tuhansien vuosien aikana perhe-, suku- ja heimokeskeiseksi – sellaiseksi, joka ei halua piirinsä sisään vieraita. Etenkään sellaisia, jotka eivät halua sopeutua suomalaisuuteen ja kasvaa suomalaisiksi.

Edelleen pitää muistaa se, että satojen vuosien aikana tuo perhe- ja heimokeskseisyys on sitoutunut myös luterilaiseen arvomaailmaan ja moraaliin – enemmän juuri arvojen kuin varsinaisen uskonnon puolelta.

Uskonto on muuttunut osittain traditionalismiksi – muuttumatta kuitenkaan filososfiaksi ja säilyttäen uskonnon paikan valtaväestön (n.80 %) keskuudessa. Se edustaa minkä tulkinnan kautta kautta valtaenemmistöä suomalaisista ja Suomessa oleskelevista ulkomaaneläjistä.

Kenelle nämä juhlat sitten kuuluvat?

Jarkko on tyytyväinen siitä, että opetusministeri ei voi vaikuttaa kuntien eikä koulujen juhlakäytäntöihin. Hänen mielestään hänen tyttärensä koulun joulujuhla oli harvinaisen onnistunut juuri siksi, että Virkkusen narinat oli jätetty omaan arvoonsa:

Toisin kuin joskus edellisinä vuosina, nyt ei näkynyt seimikuvaelmia ja laulut kertoivat lähinnä lumileikeistä ja tontuista. Musiikki-, tanssi- ja balettiluokkien esitykset olivat hätkähdyttävän hienoja, tuskainen virrenveisuu oli poissa.

Lasten edun kannalta koulujen juhlien pitäisi olla kaikille oppilaille ja vanhemmille yhteisiä tilaisuuksia, ei joidenkin vanhempien nostalgiankaipuun paapomista.

Ei. Ei tietenkään.

Joulu on kristillinen juhla – eikä sen järjestäminen edellytä enemmistödemokratiaan perustuvassa ja valtionkirkkoisessa kansanvallassa minkäänlaista eri uskontojen ja uskonnottomuuksien huomioimista.

Jos joulun sanoma lähimmäisenrakkauden julistuksineen – jostain käsittämättömästä syystä – loukkaa jonkun maailmankatsomusta Suomessa, silloin tämän marginalistin on syytä jäädä kotiinsa virittelemään pom… teroittelemaan veitsiään. Ei joulujuhlaan eikä joulun juhlintaan ole pakko osallistua.

Mutta….

Millään vähemmistöllä ei ole oikeutta vaatia – etenkään Suomen kaltaisessa maassa – enemmistöä luopumaan historiaansa ja kulttuuriinsa kuuluvista perinteistä. Eihän enemmistökään estä vähemmistöä toimittamasta oman kulttuurinsa mukaisia rituaaleja – omissa ympyröissään, omalla ajallaan ja omilla rahoillaan kustannettuna.

Piste.

Jarkon ansio

Ei nyt kuitenkaan haukuta tässä ihan kaikkea Jarkon tuskalla ja vaivalla tuottamaa tekstiä. Tämä Jarkon kirjoitus pitää sisällään erään erittäin huomionarvoisen seikan.

Nimittäin se, että enemmistön on syytä olla tarkkana vähemmistöjen kanssa.

Tonttikirjoitus osoittaa erittäin todeksi sellaisen asian, että kun eräät äänekkäät vähemmistöt pääsevät kellarista (tai kaapista) ulos, ne katsovat tehtäväkseen muokata, vaikka väkisin, enemmistöä oman maailmankuvansa mukaiseksi.

Kiitos Jarkko. Tontteilusi oli täällä kerralla tarpeellista.

Kirjoittaja on punaniskainen juntti, joka söi jouluna perinteisiä suomalaisia jouluherkkuja ja kuunteli joulumusiikin lisäksi vanhaa Swingiä ja Rock and Rollia – ja antaa Jarkolle anteeksi sen, mitä tämä kirjoittaa – Hän ei nimittäin tiedä mitä hän tekee…

(Piti kirjoittamani tässä monestakin asiasta, mutta ajanpuute esti näiden julkaisemisen toistaseksi – julkaisen nämä tekeleet myöhemmin.)

 

Rikas valtio ja anteliaat asukkaat

Päivän Hyysäri palaa rakkaaseen romanialaiskerjäläisiin liittyvään ikiteemaansa.

Helsingin kaupungin ja Helsingin Diakonissalaitoksen Rom po drom – Romanit tiellä -projektissa työskentelevä työpari – Tuomo Leinonen ja Marjatta Vesalainen – on haastatellut liki kahtasataa Helsingissä majailevaa kiertolaista.

Työryhmä tutkii

Se mitä on tähän mennessä tuolle työryhmälle (kerjäläisten itsensä kertomana) on selvinnyt:

* Nämä kerjäläiset oleskelevat Suomessa kerrallaan keskimäärin kuusi kuukautta.
* Suurin osa heistä kerjää Helsingin keskustassa joka päivä yhdeksästä viiteen.
* Päivän tuotto vaihtelee kymmenen ja viidentoista euron välillä.
* Valtaosa Helsingin keskustan kerjäläisistä on romanialaisia, muutamat ovat Bulgariasta.
* Suomessa pisimpään viipyvät ovat yleensä kotoisin Bacaun, Gorjin tai Alban lääneistä Romaniasta.
* Nuorin tavattu kiertolainen oli kaksivuotias, vanhin jo vanhus. Suurin osa kiertolaisista on miehiä.
* Kiertolaisryhmät – tai mustalaiset, kuten he itseään kutsuvat – olivat tulleet Suomeen leveämmän leivän perässä.
* Suomesta ei tiedetä etukäteen muuta kuin se, että se sijaitsee ”ulkomailla”.
* Osa romanialaisista luuli tai luulee Suomea kuningaskunnaksi.
* Työryhmä ei havainnut merkkejä laajemmin johdetusta toiminnasta.
* Myöskään pakotettua kerjäämistä ei havaittu, vaikka naiset ovatkin tiukasti miesten käskynalaisia.
* Romanikulttuuri ei salli prostituutiota.

Uskokoon kuka haluaa ja mitä haluaa – olen osittain aika skeptinen kerrotun todellisuuspohjan kanssa. Ei sovi unohtaa, että poliisi kertoi auton keräilevän kolehteja ja huoltavan kerjäläisiä. Eikä sitä, että – edelleen poliisin kertomana – Katajanokalta löytyi näiden kerjäläisten käyttämä rekvisiittavarasto.

Kerjääminen ja lapsen etu

Työryhmä ilmaisee myös huolensa kiertolaislasten kohtalosta. Kerjäläisten ja katusoittajien lasten koulunkäynti kärsii vanhempien jatkuvan poissaolon tai muuttamisen takia.

Tässä on varmaan oikea huolen paikka. Mutta mitä tehdä?

Kerjäläiskulttuuriin paikoilleen asettuminen ei oikein – tämänkään tutkimuksen mukaan – kuulu. Vaeltaminen maasta toiseen ei taida oikein antaa pohjaa koulunkäynnille tai edes yhden kielen kunnolliselle oppimiselle.

Ja kun lapsella ei ole edes mahdollisuutta hannkia ja saada kunnollista luku- ja kirjoitustaitoa, hänen on vaikea oppia edes ammattia. Ja jos oma kulttuuri pohjautuu kiertämiseen ja jo lapsena tapahtuvaan kerjäämiseen, lasten kokonaisetu on pahasti vinoutunut.

Minusta asiaa olisi syytä tarkastella myös tästä suunnasta – onko tällainen ns. alkuperäiskulttuuri sovitettavissa eurooppalaiseen ihmioikeuskäsitykseen?

Kerjäläisten tukeminen

Leinosen ja Vesalaisen mielestä kerjäläisille pitäisi antaa materiaalista tukea vain harkiten.

Tästä olen samaa mieltä. Jos jokin kulttuuri perustuu elannon hankkimiseen ilman työntekoa, se pyrkii myös hyödyntämään kaikki saamansa subventiot – jotka puolestaan vähentävät (yleistäen) halua minkäänlaiseen työntekoon.

Näin oravanpyörä on valmis.

Toisaalta, minulle tulee hieman epätodellinen olo, kun sama parivaljakko toteaa seuraavaksi:

Työlle on asetettava tavoitteeksi kerjäävien ja suomalaisten välisen yhdentymisen tukeminen sekä sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen.

Jos he eivät pärjää kotimaassaan ja lähempänä omaa kulttuuriaan olevassa ympäristössä, miten he voivat pärjätä aivan toisella planeetalla sijaitsevassa Suomessa? Etenkin kun heidän kulttuurinsa perustuu kiertämiseen ja kerjäämiseen ja suomalainen kulttuuri vahvasti paikallaanolemiseen ja luterilaiseen työmoraaliin.

Eiköhän näitä ihmisiä pystytä parhaiten auttamaan heidän omassa kotimaassaan? Minun nähdäkseni ongelmien ratkominen niiden synty-ympäristössä on huomattavasti tehokkaampaa, kuin niiden levittäminen pitkin Eurooppaa.

Asiassa nousee vastakkain kaksi keskenään kovin ristiriidassa olevaa tavoitetta – sallitaanko kerjäämiseen ja kiertämiseen perustuva kulttuuri nykyisessä Euroopassa vai olisiko (jo pelkästään lasten tulevaisuuden ja kokonaisedunkin vuoksi) syytä rajoittaa tämän tyyppistä ( tämä ei siis ole luonteeltaan työvoiman vapaata liikkumista ) toimintaa rajojen yli.

Olisiko todellakin parempi auttaa näitä kiertolaisia omassa maassaan? Auttaa heitä sivistymään, juurtumaan ja hankkimaan itselleen todellisen, oikean elinkeinon ammatin kautta? Onko tällaisen toiminnan salliminen – jopa tukeminen – lopulta kenenkään etujen mukaista?

Huutava työvoimapula ja valtion runsaskätiset avustukset

Työryhmän mukaan moni saapuu Suomeen, koska on kuullut tuttaviltaan rikkaasta valtiosta ja anteliaista asukkaista. Harhatietoa levitetään muun muassa internetissä. Siellä on romaniankielisiä sivustoja, joissa kerrotaan tietoa Suomen huutavasta työvoimapulasta ja valtion runsaskätisistä avustuksista.

Samaan aikaan, eräät piirit hyysäävät asiaa ja muutamat vihervasemmistolaiset poliitikot ovat valmiita ottamaan nämä kiertolaiset suomalaisen sosiaaliturvan piiriin. Puhumattakaan ministereistä, jotka laman saavuttua huutavan työvoimapula(kupla)a julkisuudessa.

Sanoisin, että aika edesvastuutonta menoa – jopa kukkahattuväeltä.

—

Edelleen – samaan aikaan, tämä kukkahattuväki on unohtanut näköjään todellisuuden.

Suomessa on 650000 köyhyysrajan alapuolella elävää kantasuomalaista. Lisäksi – virallisesta humppukista huolimatta – maassamme on edelleen yli 200 000 työtöntä. Näitä (eläviä ja tuntevia ihmisiä) on piiloteltu tilastoihin, höpö-höpökursseille, sairauslomille, työkyvyttömyyseläkkeille ja ties mihin muuhun tilastoihin. Asunnottomuus on pääkaupunkiseudulla arkipäivää tuhansille ihmisille. Julkinen terveydenhoito on konkurssikypsä ja tehoton. Mielenterveydenhoidosta eivoida kai edes käytännössä puhua. Lapset, yksinhuoltajat, vanhukset, köyhät – jopa varakkaat, mutta ylityöllistetyt ja yksinäiset ihmiset – voivat pahoin.

Poliitikkojen lisäksi myös ammattiyhdistysliike ja vasemmisto kokonaisuudessaan on unohtanut työttömät ja keskittyy duunariammateissa säilyneen ylemmän keskiluokan hyvinvoinnin lisäämiseen – pätkätyökin kuuluu muille kuin tovereille. Vuoden 2008 alussa Asiakastiedon rekisterissä oli 309 000 maksuhäiriömerkinnän saanutta, eikä luvussa vielä näkynyt tuore pikavippibuumi.

Toimeentulotuki, kansaneläke ja työttömän perusturva ovat pysyneet pitkään samalla – noin 500 euroa kuukaudessa – tasolla. Toimeentulotuen perusosa vaatisi 35 prosentin korotuksen, jotta sen ostovoima saataisiin samalle tasolle kuin vuonna 1994.

—

Kuitenkin – jälleen samaan aikaan – vuonna 2008 pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottotoiminnan kulut olivat 60 miljoonaa euroa ja vuonna 2009 nämä samat kulut kasvavat 92 miljoonaan euroon.(Kiitos lukijalle vinkistä)

Näihin kyllä riittää Suomessa nykyään rahaa ja mielenkiintoa.

Lähteet: Tilastokeskus, HS, Ylioppilaslehti, STT

Jk. Lisää suomalaisesta todellisuudesta – ajoittain paljonkin parjaamani – Ylioppilaslehden julkaisemassa ja Antti Järven kirjoittamassa ansiokkaassa jutussa.

 

Vapaaehtoinen pakkohoito (a´la Anni Sinnemäki)

Hyysäri uutisoi ajatuksesta alistaa päihteitä raskausaikana käyttävät äidit tahdonvastaiseen hoitoon (l. pakkohoitoon).

Ajatus on tullut uudelleen esille ja se on saanut eduskunnassa jälleen ristiriitaisen vastaanoton. Päihdeäitien hoitoa pohtiva työryhmä aikoo esittää muiden keinojen ohella myös tahdonvastaisen hoidon käyttöönottoa. Työryhmän esitykset julkistetaan helmikuussa.

Yli 3 000 sikiötä altistuu vuosittain alkoholille ja osa vauvoista saa pysyviä vaurioita. Pakkohoitoesitystä pidetään osittain tervetulleena, mutta moni muistuttaa myös siitä, että tahdonvastaisen hoidon mahdollisuus voi karkottaa odottavat äidit jopa neuvoloista sekä siitä, että on turhaa puhua pakkohoidosta silloin kun resursseja vapaaehtoiseen hoitoonkaan ei ole.

(… maahanmuuttoon riittää sitä vastoin rahaa…)

Esitän tässä vuoden 2009 ensimmäisen mielipidekyselyn:

Ottamatta itse tähän – sinällään varsin kaksiteräiseen ja ajatuksia herättävään – kysymykseen tässä kantaa sen enemmän puolesta kuin vastaankaan, haluan kuitenkin todeta yhden asian.

Huomioni kiinnittyi erääseen asiaan liittyvään kommenttiin, nimittäin Anni Sinnemäen suustaan päästämään ilmeiseen lipsahdukseen.

Sinnemäen mielestä eräänlainen vapaaehtoinen pakkohoito voisi tulla kysymykseen. Siinä odottava äiti sopisi etukäteen, että hänet pidetään hoidossa, vaikka hänen oma mielipiteensä asiasta vielä muuttuisi.

Tämä herättää heti lisäkysymyksen siitä, että pitäisikö Annin mielestä tätä hänen lanseeraamaansa vapaaehtoisen pakon käsitettä laajentaa muuhunkin yhteiskunnalliseen toimintaan ja regulointijärjestelmiin?

Jos joku esimerkiksi äänestää ensin oikein ja myöhemmin väärin, hänen äänensä voidaan siirtää oikeaan leiriin – suostumuksella tai suostumuksella.

Koko ajatus on varsin radikaali. Se pitää sisällään oikeusjärjestyksemme vastaisen mallin siitä, että subjektiivisista kansalaisoikeuksista voitaisiin luopua vapaaehtoisesti ja kansalaisella olisi oikeus poistaa yhdenvertaisuusperiaate omalta kohdaltaan.

Näitä ajatuksia on totuttu kuulemaan yleensä enemmän totalitaarisissa yhteiskuntajärjestelmissä.

No toisaalta, eipä tämä kovin paljon yllättänyt. Mitä muuta voi odottaakaan Tiedonantajan entisen toimittajan tyttäreltä, joka on jo aikaisemmin ilmoittanut Vasemmistoliiton olevan hänelle luontevampi poliittinen toimintaympäristö kuin Virheet De Röda.

Toivottavasti Sinnemäestä tulee virheiden seuraava puheenjohtaja. Impulsiivinen käytös yhdistettynä vasemmistolaiseen ylimielisyyteen ja poliittiseen röyhkeyteen saattaa osoittautua lopultakin oikein annosteltuna virheiden joutsenlauluksi.

Lähde: HS

 

Arvostuskysymys

Vasarahammer kirjoittaa blogissaan varsin ansiokkaasti verorahojen käytöstä ja siinä sivussa tökkii myös eräiden tahojen käsitystä sananvapaudesta.

Muuan ”tutkimuksissaan” varsin kyseenalaisia keinoja käyttänyt Dean Steacy on nimittäin sitä mieltä, että sananvapaus on amerikkalainen käsite, joten en anna sille mitään arvoa.

Tehdäänpä asian suhteen arvostuskysymys.

 

Taistolaismedia ja Tarja Halonen

Minusta tämä on erittäin mielenkiintoinen näkemys nykyiseen politiikkaan sekä sen kytkyihin mediaan ja sitä kautta sananvapauteen:

Euroopan Unionin ytimeen pyrkivää Suomea johtavat nyt valtaosin poliitikot, jotka neljännesvuosisata sitten pitivät ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimusta Neuvostoliiton kanssa maailman napana, johon Suomen oli turvauduttavana ainoana auttajana kaikissa olosuhteissa.

Valtakunnan ylin johtajisto on saanut vahtikoirakseen arvoisensa median. Suomen nykyisen lehdistön suuri osa piilottelee vanhaa taistolaisuuttaan, stalinismin ihailuaan ja EEC-vastaisuuttaan.

Tällainen lehdistö pitää mielellään kynänsä kurissa. Hiljaisuus on ollut pitkään käsin kosketeltavaa.

Lehdistöä riivaava nostalgia stalinismiin kävi hetkiseksi ilmi helmikuussa 2000, jolloin TV1:n MOT-toimitus heitti journalistisen pommin esittäessään dokumenttiohjelman Neuvostoliiton vaikutuskeinoista suomalaisiin toimittajiin. Se oli tutkivan journalismin helmiä. Se avasi ovet keskustelulle stalinistisen uskon roolista tiedotusvälineissä.

MOT:n dokumenttiohjelma oli vähällä aloittaa suomettumisen ajan purkamisen median kentällä. Suomi oli jäänyt jälkeen koko itäisestä Keski-Euroopasta ja useimmista hajonneen Neuvostoliiton raunioilta nousseista valtioista lähihistorian käsittelyssä. Suomen poliittinen eliitti ja lehdistö olivat valtaosin jatkaneet elämäänsä aivan kuin Neuvostoliitto olisi yhä ollut valvomassa etujaan ja estämässä neuvostoperiodin vääristymien selvitystä.

Ohjelma sai kiinnostuneen vastaanoton, mutta se osoittautui tuota pikaa suutariksi. Keskustelua yrittäneet jäivät suut auki seuraamaan miten kiukustuneet stalinistiset eli taistolaiset toimittajat pystyivät vaientamaan kommentit kohta lähtökuoppiinsa.

Niinpä MOT:n avaus purkautui tyhjöön, koska lehdistö ei ollutkaan valmis avoimeen keskusteluun. Suomettumisen synkkien vuosikymmenien salaisuuksien käsittelyn sijaan lehdistö kokonaisuutena antoi taistolaisten hallita julkista sanaa.

Tapahtumaketjussa oli tiettyä äärimmäisen periferian ironiaa. Siinä yritettiin tutkiskella Neuvostoliiton vaikutuskeinoja suomalaisiin toimittajiin, mutta tutkimisen esti juuri samainen ryhmä stalinistisia toimittajia, jotka olivat selvittelyn kohteena ja joilla ei vuoden 2000 Suomessa olisi pitänyt enää olla minkäänlaista valtaa eikä edes vaikutusvaltaa.

Todellisuus osoittautui toisenlaiseksi.

MOT oli julkaissut ohjelman taustatietoina internetissä kotisivuillaan Toimittajaliiton vuosien 1979-81 jäsenluettelon, jossa oli kolmisen sataa nimeä. Useat liiton jäsenet vaativat Yleä poistamaan jäsenluettelon ja valittivat erilaisiin instansseihin luettelon julkaisemisesta ja jäsenistön henkilöllisyyden paljastamisesta. Pelästynyt Yle taipui nopeasti vaatimuksiin ja poisti luettelon internetistä.

Ohjelman tehnyt toimittaja Jouni Tervo luonnehti poistoa hätäiseksi. Se tehtiin toimittajan tietämättä hänen ollessaan matkalla. Ylen taholta poistoa selitettiin työrauhan antamisena tietosuojavaltuutetulle, joka otti asian käsittelyyn.

Minusta tämä on erittäin uskottavaa – sekä omien kokemusten, että ympäristöstä välittyneiden havaintojen perusteella. Tuo paniikkia aiheuttanut lista muuten löytyy samasta lähteestä. Samoin kuin paljon muutakin vähemmän hauskaa ja varsin mielenkiintoista.

Mitä Sinulle ei ole kerrottu Tarja Halosesta?

Tämä samainen mediassa vaikuttava ryhmä on jotenkin onnistunut syöttämään myös Tarja Halosen persoonan maltillisena – ja äidillisenä – sosialidemokraattina Suomen kansalle – ja etenkin suomalaisille naisille. Muumimammana.

Todellisuudessa Halosen takaa löytyy marxilaiseksi 1970-luvun alussa julkisesti tunnustautunut äärivasemmistolainen. Ottamatta kantaa kenenkään poliittisiin mielipiteisiin, mietin tässä yhteydessä sitä, että kuinkahan moni niistä Halosen taakse huijatuista porvarillista, sitoutumattomista ja jopa sosialidemokraattisista naisista (ja miehistä) olisi todellisuudessa äänestänyt Halosta, jos olisi tiennyt tai muistanut tämän poliitisen uran ja todellisen poliittisen kannan.

Unohtaa ei kannata myöskään sitä, että Halosen hakiessa töihin ulkoministeriöön varatuomari Jussi Lumme (hänen entisen työnantajansa Luotonvalvonta Oy:n edustajana) sanoi lausunnossaan, että Halonen oli itsepäinen väittelijä. Ulkoministeriössä ministerinä toimiessaan Halosta luonnehdittiin ehkä tämän vuoksi toimintatyyliltään ja – tavoiltaan lammiomaiseksi johtajaksi.

Tai sitä, että Halosen entinen avopuoliso, Sdp:n eduskuntaryhmän sihteeri Kari Pekkonen, toimi KGB-kontaktina.

Tai sitä, että Halonen on – jostain julkisuudelle tuntemattomasta syystä – kieltänyt Suojelupoliisia antamasta julkisuuteen ns. Rosenholz-dokumentteihin perustuvaa Stasi-listaa – listaa DDR:n kommunistisen tiedustelupalvelun korkeinta poliittista johtoa edustaneista suomalaisista yhteistyökumppaneista (joissain kulttuureissa käytettäisiin tällaisesta toiminnasta kenties nimiä maanpetos tai vakoilu vieraan vallan hyväksi).

Niin? Monikohan olisi äänestänyt Halosta nämä asiat tietäessään?
Mikä on teidän mielestänne journalismi.infon esittelemän taistolaismedian vaikutus tämän päivän Suomessa?

Lähteet: journalismi.info, VA, STT, Uuden Suomen arkisto, Jukka Seppinen; Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991

 

Poliisin toiminnan prioriteetit?

Vuodenvaihde tuo tullessaan muutoksia myös poliisin toimintaan.

Vuodenvaihteen jälkeen Suomessa on jäljellä enää 24 maakunnallista poliisilaitosta. Tällä hetkellä poliisilaitoksia on 90. Poliisin palvelupisteiden määrä putoaa 129:stä 60:een. Yhteispalvelupisteiden määrän taas pitäisi nousta 45:stä noin 120:een.

Tällä kenttätyöhön ohjatulla palvelutasolla poliisin pitää siis hoitaa ensi vuoden alusta päätehtävänsä – järjestyksestä ja turvallisuudesta vastaaminen yleisillä paikoilla. Vaikka poliisiylijohtaja Mikko Paatero on vakuuttanut, että palvelutaso ei laske, niin epäilys herää, että kuinka mahtaa onnistua.

Näyttöä on nimittäin aikaisemmastakin. Poliisilla on ollut vuodesta toiseen jatkuvia ongelmia pysyä budjettikehyksensä viitoittamissa raameissa ja valvoa annetun rahan riittävyyttä koko vuoden toimintaan. Myös poliisikoulutuksessa on selvästi kipupisteitä, koska suuri osa koulutetuista poliiseista päätyy työttömyyskortistoon koulutuksensa jälkeen.

Poliisin toiminnan kipupisteitä

Poliisin tehtäviin kuuluu myös rikostutkinta. Tavallisena rivikansalaisena olen ollut myös tuosta hieman huolestunut jo useamman vuoden ajan. Omaisuuttani on varkauksien ja murtojen vuoksi kateissa kohtuullisen huomattava määrä rahallisesti arvioituna. Poliisi on ilmoittanut, että esimerkiksi polkupyörävarkauksia eikä kellarimurtoja tutkita resurssipulan vuoksi juuri ollenkaan – omaisuus palautuu takaisin, jos se löytyy jonkun muun tutkinnan yhteydessä ja omistaja pystyy todistamaan sen omakseen ja poliisilla on tiedossa laillinen omistaja.

Eli näissä tapauksissa omaisuuden takaisinsaanti on varsin pitkälle kiinni uhrin omasta aktiivisuudesta.

Poliisin päätehtävän – järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen yleisillä paikoilla – onnistumiseksi, hälytyksen ja siitä saatavan vasteen välinen aika pitäisi olla mahdollisimman lyhyt. Jos tuo vaste on Helsingin kokoisessa kaupungissa yli puoli tuntia väkivaltarikoksissa, niin maaseutu on vielä huonommassa asemassa.

Otetaan esimerkiksi vaikka Lappi. Lapin läänissä on pahimmillaan kaksi partiota liikkeessä. Jokainen voi mielessään kuvitella sen, mikä mahtaa olla vaste silloin kun Enontekiöllä puukotetaan jotain ja poliisipartio lähtee hälytyskäynnille Torniosta.

Kun nyt poliisin palvelupisteiden määrä pudotetaan 129:stä 60:een, se ei ole omiaan ainakaan lisäämään kansalaisten uskoa poliisin nopeaan toimintaan eikä turvaamaan järjestystä ja turvallisuutta.

Rahaa kuitenkin riittää?

Rahaa näyttäisi kuitenkin riittävän muuhun – ilmeisesti tärkeämpään toimintaan.

Poliisi on lähtenyt mukaan entisen ja nykyisen vähemmistövaltuutetun sekä erään valtionsyyttäjän ristiretkeen tärkeimmän kansalaisvapautemme – sananvapauden – kriminalisoimiseksi. Tähän sekä internetissä 24/7 roikkumiseen rahaa näyttäisi riittävän. Epäolennaista on ilmeisesti se, että tässä saatetaan kulkea säädetyn lainsäädäntöjärjestyksen, perustuslain takaaman sanan- ja ilmaisunvapauden sekä ihmisoikeuksien yli maihinnoususaappaat tahdissa paukkuen.

Jälleen kerran, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen näkemys sananvapaudesta:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut näin useammassa eri päätöksessään, mielipidettä ei voi kriminalisoida moniarvoisessa, suvaitsevaisessa, avarakatseisessa ja kansanvaltaisessa yhteiskunnnassa.

Isänmaan etu ensimmäisenä?

Helsingin yliopiston dosentti ja Poliisiammattikorkeakoulun tutkimustiimin päällikkö Arno Tanner varoittaa päivän Hyysärissä ilmestyneessä Vieraskynä-kirjoituksessaan massiivisesta Afrikasta Eurooppaan kohdistuvasta nälkäpakolaisuuden uhkasta.

Hän käsittelee uhkaa asiallisesti, kyllä:

Nälkämuutto yleistyy ruoan niukkuuden takia. Afrikka on riippuvainen ruoan viennistä, ja oman väestön ruokkimisen sijaan Afrikasta viedään ruokaa niihin maihin, jotka pystyvät maksamaan siitä enemmän. Tämä pitää ruoan hinnan huomattavan korkealla myös Afrikan kotimarkkinoilla.

Hän toteaa myös, että ongelman ydin (afrikkalaisittain) on se, että Afrikan maita uhkaa massiivinen nälkäpakolaisuus ja aivovuoto.

Ratkaisuksi hän tarjoaa seuraavaa:

Mitä tehdä, kun afrikkalainen pakolaisuus ja muuttoliike lisääntyvät? Osa muuttoliikkeistä on Afrikan sisäisiä, mutta itsekin heikentyvät naapurivaltiot saattavat olla haluttomia vastaanottamaan muuttajia. Lähialueilla olisi kuitenkin ymmärrettävä ajoissa migraatiokriisin mahdollisuus ja tuettava alueellisia organisaatioita, demokratiakehitystä ja laillista muuttoa.

Vaikka kriisinhallinta tapahtuu ensisijaisesti lähtöalueiden lähellä, se vaatii vahvaa kansainvälistä tukea. Välimeren yli ja Lähi-itään kohdistuu vastedeskin kova paine. Euroopalla on tulevasta kriisistä vastuunsa: kehitysapua Afrikkaan, erityisesti vakautta edistäviin hankkeisiin, on pidettävä yllä.

Aivan, pakolaisuuden huonoimpia ratkaisumalleja on raahata ihmisiä kauas kotiseuduiltaan – vieraan kulttuurin ja ilmaston piiriin. Pakolaispolitiikan tavoitteena on ollut se, että sen tehtävänä on suojata pakolaisia välittömältä uhkalta ja mahdollistaa kotiinpaluu mahdollisimman pian.

Nykymuotoinen kehitysapu sietää ja ansaitsee tiukan ravistelun ja tarkastelun. Nykyisellään se on suoraa tulonsiirtoa rikkaiden maiden köyhiltä köyhien maiden rikkaille. Se ylläpitää kansainvälistä rikollisuutta, ihmiskauppaa, diktatuureja, asekauppaa, huumekauppaa ja sotia ympäri kolmatta maailmaa.

Hänen ehdottamansa keinot ovat kuitenkin – tavoiteasettelunkin kannalta katsoen – hieman kyseenalaiset:

Myös Suomessa on varauduttava kriisiin esimerkiksi kohdentamalla oikein pakolaiskiintiöitä. Kansallisten maahanmuuttoviranomaisten maatiedustelukoneistojen on oltava hyvin valmistautuneita akuuttia turvapaikanhakua varten. Siten todellista hätää kärsivät pystytään tunnistamaan ja heille kyetään antamaan suojaa.

Näinkö?

Lähettämällä suomalaisia virkamiehiä valitsemaan sopivia pakolaisia tuotavaksi Suomeen ja puuttumatta pakolaisuuden todellisiin syihin? Unohtuiko tässä se aivovuoto?

Onko tämän pohtiminen ja väärään johtopäätökseen päätyminen todellakin poliisikorkeakoulun (ja siis samalla poliisin toiminnan) tehtäviä?

Minusta suutarin kannattaisi pysyä lestissään – ja poliisin lakisääteisissä tehtävissään ja budjettikehyksessään.

Poliisihallintoon näyttäisi näin pesiytyneen niitä samoja ikäviä piirteitä, mitä muihinkin valtionhallinnon aloihin on EU:n jäsenyyden ja kansainvälisen yhteistoiminnan lisääntymisen aikana pesiytynyt. Isänmaan ja yksityinen etu hämärtyvät ja toimintaan tulee mukaan oman taloudellisen hyötymisen elementti.

Ei, en tarkoita korruptiota – tarkoitan ulkomaankomennuksia ja niistä kilvoittelemista sekä niiden kautta saatavan oman taloudellisen hyödyn mahdollista maksimoimista. Se on inhimillistä, mutta silti jokseenkin kyseenalaista.

On ilmeisesti aika kysyä – mitkä ovat poliisin toiminnan prioriteetit?

Lähteet: HS, poliisi.fi, Edilex

 

Onko Astrid Thors onnistunut ministerinä?

Kun nyt tässä on päästy kyselemisen alkuun, haluan esittää toisenkin yleisökyselyn. Tämä kysely liittyy viralliseen maahanmuuttopolitiikkaamme ja sen kärkinimeen.

Astrid Thors on historiamme ensimmäinen maanmuutto… korjaan maahanmuuttoministeri. Hän toi eduskuntaan EU:n liberaaleimman ulkomaalaislakiesityksen hieman salamyhkäisesti.
Tuo lakiesitys on kohdannut laajaa – ilmeisesti suomalaisten enemmistön taholta kuuluvaa – vastustusta.

Jopa Hyysärin lukijat äänestivät Thorsin Vuoden mokaajaksi.

Päivän – ja viikon – kysymys kuuluukin seuraavasti:

 

Äänestys polkupyöräilystä

Näin vuoden lopuksi on ehkä syytä kysyä jotain jouluun tai tämän blogin yleisiin aiheisiin täysin liittymätöntä.

Kysytäänpä polkupyöräilyyn liittyvä mielipidekysymys, olkaa hyvät:

 

Muuttuva moraali – katoava kirkko

Sunnuntain Hyysäri kertoi ääriesimerkin yhteiskuntamme ja sen luterilaisen moraalin muuttumisesta.

Sunnuntaisivuilla julkaistussa Maria Mustrannan kirjoittamassa jutussa Allahin tiellä, kerrotaan Juha Heinosesta. Helsingin Punavuoressa asunut Heinonen lähti kaksi vuotta sitten opiskelemaan islaminuskoa Saudi-Arabiaan.

Suomessa syyskuussa lomallessaan Heinonen meni naimisiin somalitaustaisen suomalaisen kanssa. Heinonen halusi vaimokseen toisen muslimin. Vaimo kuitenkin odottaa Heinosta Suomessa; hän ei halua lähteä Medinaan, eikä todennäköisesti saisi viisumiakaan.

Nykyään tämä muslimiksi kääntynyt suomalaisen kasvatuksen saanut, tavallinen suomalainen mies hyväksyy pyhän islamilaisen sodan – Jihadin – ja opiskelee shariaa.

Opiskelija Heinonen

Viime lokakuussa Heinonen aloitti siis islamilaisen nelivuotisen teologian kandidaatin tutkinnon – pääaineenaan sharia.

Jotain saattaa ihmetyttää, miksi suomalainen normiheinonen valitsi pääaineekseen juuri islamilaisen lain? Hän olisi voinut valita myös Koraaniin, profeetan sanontoihin, lähetystyöhön tai arabian kieleen keskittyneen tiedekunnan. Sharia kattaa kuitenkin koko uskonnollisen elämän ja tuntui siksi Heinosesta hyödyllisimmältä.

Shariaa opiskeleva Heinonen on sitä mieltä, että käden katkaiseminen varkaalta on tietyin edellytyksin oikein. Heinosen mukaan niissä maissa, missä islamilaista lakia on sovellettu käytännössä, ihmiset ovat suhtautuneet siihen myönteisesti.

Se on tuonut turvallisuutta

Heinonen perustelee.

Hän näkisi mielellään, että Suomessakin noudatettaisiin shariaa. Se vaatisi kuitenkin islamilaisen valtion. Kun muslimit ovat Suomessa vähemmistö, heidän on Heinosen mielestä noudatettava shariaa Suomen lakien puitteissa.

Käytännössä sharian opiskelu on Heinosen mukaan perehtymistä siihen, mikä on sallittua. Opintojen jälkeen hän voi neuvoa muita muslimeja. Sitä ennen hänen on opeteltava kolmasosa Koraanista ulkoa.

Vapaa-aikaa Heinoselle ei opintojen ulkopuolella juuri jää, mutta sitä hän ei tunnu kaipaavankaan.

Ei sinne ole menty leikkimään,

hän huomauttaa.

Mutta kuka sitten tämän lystin maksaa?

Kun Heinonen oli tiensä valinnut, hän halusi kulkea sitä mahdollisimman pitkälle. Hän alkoi viettää aikaansa Espoon moskeijassa. Moskeijassa pistettiin merkille nuoren käännynnäisen tiedonjano. Heinoselle kerrottiin Medinan yliopistosta, johon ulkomaalainenkin voi hakea opiskelemaan islamilaista teologiaa. Heinonen innostui suunnattomasti. Yliopisto kuulosti juuri siltä, mitä hän kaipasi. Haku vaati kuitenkin valmistautumista, kuten arabian opiskelua.

Apua hän sai Suomessa työskentelevä malesialaiselta. Tämä ”veli” antoi Heinoselle mahdollisuuden valmistautua Medinaa varten Malesiassa. Hän maksaisi lennot ja tarjoaisi majoituksen kotonaan.

Heinonen vietti kahdeksan kuukautta Malesiassa arabiaa opiskellen. Muslimiystävät Suomessa auttoivat hakuprosessissa, ja keväällä 2006 Heinonen kuuli saaneensa opiskelupaikan Medinan yliopistosta.

Medinan yliopisto on yksi arvostetuimmista islamilaisista yliopistoista maailmassa. Se sijaitsee toisessa islamin pyhistä kaupungeista, ja sillä on myös paljon rahaa. Saudi-Arabia, rikas öljyvaltio, tarjoaa opiskelijoille ilmaisen opetuksen ja majoituksen. Lisäksi se maksaa opiskelijoiden matkat yliopistoon, yhden käynnin kotona vuodessa ja noin 200 euroa taskurahaa kuussa, mikä riittää hyvin elämiseen.

Ulkomaisille tarkoitetut stipendiohjelmat ovat osa islamilaista herätysliikettä, joka pyrkii levittämään Saudi-Arabian vanhoillista islamkäsitystä, wahhabilaisuutta. Se on islamin äärikonservatiivinen suuntaus, joka ihannoi profeetta Muhammedin ja tämän aikalaisten tapoja.

Medinan yliopiston noin 6 000 opiskelijasta vain viidennes on saudeja ja loput tulevat yli sadasta eri maasta. Esimerkiksi Britanniassa wahhabilaisuus on saanut kyseenalaista mainetta sen jälkeen, kun siihen nojaava imaami saarnasi pyhän sodan puolesta ja naisten oikeuksia vastaan.

Tähän kirjavaan yhteisöön Heinonen saapui syksyllä 2006. Hän asettui asumaan yliopiston asuntolaan marokkolaisen, togolaisen ja tšadilaisen miehen kanssa. Miehille oli varattu yhteinen pieni huone, joka oli jaettu väliseinin.

Muut suomalaiset ja ulkomailla oleskelu

Ensimmäisenä vuonna Heinonen vietti aikaa jemeniläisten kanssa. Viime vuonna hän sai kavereikseen myös maanmiehiään, kun yliopistossa aloitti kuusi muuta suomalaista. Heistä yksi on käännynnäinen, muut somalitaustaisia. Kahdeksas suomalainen aloitti tänä syksynä.

Yliopisto-opiskelijoiden lisäksi Lähi-idän islamilaisissa kouluissa opiskelee joukko suomalaisia nuoria. He ovat usein maahanmuuttajaperheistä, joiden vanhemmat ovat huolissaan Suomen koulujen maallisesta kasvatuksesta tai islamin opetuksen laadusta. He lähettävät lapsensa muutamaksi kuukaudeksi tai vuodeksi kouluun esimerkiksi Syyriaan tai Egyptiin.

Yksi näistä lapsensa ulkomaille lähettäneistä on muuten imaami Khodr Chehab. Hän totesi muutama vuosi sitten TV:n keskusteluohjelmassa, että muslimivanhemmilla pitää olla oikeus jakaa fyysisiä rangaistuksia sekä omille, että muiden lapsille.

(Jep – sama Chehab, jonka suvaitsevainen, koko kansan presidenttimme kutsuu näköjään joka vuosi edustaamaan – suomalaisesta varsin merkittävästi poikkeavaa – arvomaailmaansa Suomen itsenäisyyspäivän juhliin… )

Muuttuva moraali

Mutta millaisia arvoja nämä nuoret ja lapset omaksuvat ulkomailla? Sopeutuvatko he takaisin maalliseen suomalaiseen yhteiskuntaan?

Kaikesta päätellen takaisin sopeutuminen tapahtuu huonosti ja nämä ihmiset omaksuvat muutenkin kiivaaseen maailmankuvaansa varsin huonosti Suomeen kuuluvia erityispiirteitä. Käännytystyötä tekevän ja äärivanhoillisen wahhabilaisuuden vaikutus Suomessa on todellakin kasvanut.

Helsingin yliopistossa tukijana toimivaa Marko Juntusta huolestuttaa se, että järjestöt katsovat toimintansa perustuvan ainoaan oikeaan tulkintaan profeetta Muhammedin tarjoamasta elämäntavasta. Rituaalista puhtautta vaalivat tavat, kuten naisen ja miehen välisen kättelyn kieltäminen, voivat herättää länsimaissa ärtymystä.

Minä puolestani olen huomattavasti huolestuneempi siitä, että Suomeen on muodostumassa kahden kerroksen ja kaksien sääntöjen väkeä – tämä ei oikein sovi yhteen suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvien yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kanssa.

Heinosta puolestaan ei huoleta, että häntä katsottaisiin kotimaassa kieroon.

Olen ylpeä siitä, että Allah on johdattanut minut oikealle tielle, eivätkä minua häiritse kenenkään katseet tai puheet.

Herää kuitenkin kysymys siitä, että onko tässä sitten kyseessä erikoisuudentavoittelu, arabilarppaus vai aidosti oman arvomaailman etsintä ja arvotyhjiön täyttäminen?

Heinosta itseään ei huolestuta, miten hän neljän vuoden opiskelujen jälkeen sopeutuu Suomeen.

Jos Allah niin tahtoo, hän sopeutuu hyvin

Suomessa Heinonen voisi palata ravintolatöihin, jos Helsingistä löytyisi paikka, jossa ei myydä alkoholia eikä sikaa ja jossa liha on islamin sääntöjen mukaan teurastettua. Heinonen haaveilee kuitenkin, että voisi toimia Suomessa imaamina ja opettaa islamia – muillekin kuin muslimeille.

Ihmisten kutsuminen islamiin on meidän tehtävämme

Naisen asema islamilaisena Suomessa

Heinosen mielestä Suomessa sen enempää kuin muuallakaan maailmassa naiselle ei anneta suurta arvoa.

Häntä hyväksikäytetään, jos vain voidaan. Aina hän joutuu miettimään, kuinka kaunistaa itseään, koska kukaan ei välitä muusta kuin hänen ulkonäöstään.

Heinosen mielestä juuri islam on opettanut hänelle naisen suuren arvon.

Profeetta on sanonut, että ’paratiisi on äidin tossujen alla’. Hän on kieltänyt meitä koskemasta vieraisiin naisiin, ja minä aion noudattaa hänen esimerkkiään.

(Toisaalta sama profeetta on antanut islaminuskoisille miehille luvan raiskata vääräuskoiset naiset, luvan miehelle ottaa useamman vaimon, erota vaimosta lausumalla ”eroan” kolmesti, raiskata oma vaimonsa, kurittaa vaimoaan fyysisesti ja alentanut vaimon miehensä palvelijaksi.)

Islam korostuu nimen omaan lännessä. Burkhaa näkee hyvin harvoin esimerkiksi (islamilaisissa maissa) Afrikan sarvessa ja naisten huivinkin käyttö on lähinnä suojan hakemista ilmastoa vastaan.

Jostain kumman syystä länteen – ja vapauden keskelle – saapuvat musliminaiset haluavat (tai heidät pistetään haluamaan) luopua ensimmäiseksi siitä viimeisestäkin vapaudestaan.

Burkhaan lännessä pukeutuva nainen korostaa naisen alisteista asemaa. Kun burhka muuttuu kulttuuriekspansion ja uskonnon levittämisen välineeksi Suomen kaltaisessa maassa, sen käyttö on perseestä ja siihen pitää suhtautua sellaisena kuin se on. Se ei ole enää asuste – se on uskonnollinen ja kulttuurillinen mielenosoitus.

Kuten olen aikaisemminkin todennut, burkhan käyttäminen Suomessa, on hieman samassa kategoriassa, kuin toisen suomalaisen sananvapauden rajoittamiseen pyrkivä kommentti, joka siis sekin perustuu sananvapauteen.

Jihad

Ääri-islamilaisuus ja siihen liittyvä terrorismi ovat lännessä suuri huolenaihe. Medinan yliopiston tai moskeijojen oppineet eivät käsittele opetuksissaan politiikkaa, mutta Heinosen mukaan opiskelijat puhuvat siitä keskenään.

Se [politiikka] on vähän tabu. Monet oppineet, jotka ovat puhuneet totta, ovat nyt vankilassa

Heinonen kertoo.

Heinosen mukaan todenpuhujat ovat sanoneet, että jokainen muslimi, joka auttaa Amerikkaa millään tavalla muslimeja vastaan, on epäuskova.

Heinonen ei selvästi pidä amerikkalaisten ulkopolitiikasta. Hänen mielestään on oikein, että jotkut muslimit ovat ryhtyneet jihadiin amerikkalaisia vastaan.

Muslimit eivät ole hyökänneet mihinkään maahan, vaan amerikkalaiset ovat hyökänneet Irakiin. Muslimit puolustavat omia oikeuksiaan

hän väittää.

Hmmm… uskonnollinen ekspansio siirtolaisuuden avulla on vain eräs tapa – veretön tai vähän veren valutusta alkuvaiheessa vaativa – keino valloittaa maita ja kansoja ja tuhota toisia uskontoja ja kulttuureja.

Jokainen valloittaja haluaa valloittaa toisen alueen ja alistaa kansan ilman vastarintaa ja omia uhreja.

Heinonen ei osaa sanoa, olivatko äärimuslimien tekemät terrori-iskut Yhdysvaltoihin vuonna 2001 islamin mukaan oikein vai väärin.

Profeetta on kieltänyt sotivia muslimeita tappamasta naisia ja lapsia ja kieltänyt jopa vahingoittamasta luontoa. Ottaen kuitenkin huomioon, paljonko muslimeja amerikkalaiset ovat teurastaneet ennen syyskuun 11:ttä päivää ja sen jälkeen, isku oli aika vähän siihen verrattuna. He [amerikkalaiset] maistoivat vain hieman omaa lääkettään.

Meidän täytyy uskoa, että sharia on parasta meille (myös suomalaisille) ja oikeudenmukainen

Miksi?

Heinosen kotitausta on kuitenkin tavallinen. Isä toimii soitinkorjaajana ja äiti työskentelee pankissa. Ranskalais-suomalaisen peruskoulun jälkeen Heinonen opiskeli kolme vuotta ravintola-alaa ammattikoulussa. Hän asui Punavuoressa, kävi ravintolassa töissä ja pyöri vapaa-ajalla kavereiden kanssa.

Suurin ero Heinosen ja muiden samanikäisten välillä oli se, että hän oli kiinnostunut uskonnollisuudesta. Hän luki ahkerasti Raamattua löytääkseen vastauksia siihen, miksi ihmiset on luotu. Raamattu herätti hänessä kuitenkin epäilyksiä.

Siellä on paljon sellaisia asioita, joita en ole nähnyt yhdenkään kristityn noudattavan. Jumala esimerkiksi käskee Mooseksen kirjassa Abrahamia ja hänen jälkeläisiään tekemään ympärileikkauksen. Samoin kielletään sianlihan syönti.

Uskonnollisesti heräävällä ja teini-ikäisellä Heinosella oli muslimiystäviä. Heinosen mielestä nämä olivat oikeita uskovaisia, koska he noudattivat islamin käskyjä. Tästä oli lyhyt matka islamiin. Heinonen lausui uskontunnustuksen ääneen espoolaisessa moskeijassa kesällä 2005. Hän oli 19-vuotias. Hän jätti alkoholin, naiset, sianlihan. Kaiken, minkä islam kielsi. Musiikinkin.

Jos on kuullut Koraania resitoitavan ja vielä ymmärtää, mitä siinä sanotaan. . . Kuka enää tarvitsee muuta?

Siksi, että

Länsimainen – ja sen mukana suomalainenkin – kulttuurimme on hajoamassa käsiin. Yhteisöllisyyden ja yhteisten arvojen tilalle ovat nousseet hedonismi ja egosentrisyys.

Kansallisvaltion puolustus on siirtynyt jo niille linjoille, joissa arvokonservativismista tehdään rikos ja vallankumous ja kansallisvaltion tuhoaminen nostetaan monikulttuurin myötä yhteiskunnan ylevimmiksi arvoiksi.

Varsin ristiriitaisesti.

Samaan aikaan kansankirkkomme suvaitsee kaikkea ja kaikkia niin, että se tukehtuu omaan kimppahaliinsa.

Kirkon sanomalle olisi tilausta monissa – Heinosen kaltaisissa ja myös hieman tavallisemmissa – nuorissa. Rippikouluihin on tunkua ja murrosikäiset ovat oikeasti kiinnostuneita arvoista ja hengellisistä asioista.

Kirkko menettää löysyytensä ja ylisuvaitsevaisuutensa vuoksi nämä nuoret New Age-liikkeille, eksoottisille filosofioille, tekouskonnoille, noituudelle – ja ennen kaikkea islamille.

Mutta miksi juuri islamille?

Juuri Heinosen vahvan todistuksen mukaan; Jos on kuullut Koraania resitoitavan ja vielä ymmärtää, mitä siinä sanotaan. . . Kuka enää tarvitsee muuta?

Islam on ristiriitainen uskonto, mutta sen voima johtuu siitä, että islamiin uskova ihminen alistuu Allahin tahtoon ja että Koraani on suoraa jumalallista totuutta.

Islam antaa suoriin kysymyksiin suoria vastauksia – ei välttämättä tieteeseen tai rationalismiin perustuvia – mutta yksinkertaisia ja selkeitä vastauksia – yhtä kaikki. Se vetoaa ihmisen mystiseen puoleen ja pistää alistuvat kuriin ja järjestykseen.

Tämän vuoksi se on nopeimmin kasvava uskonto nykymaailman henkisessä arvotyhjiössä.

Monikulttuurilla on myös islamilaiset kasvot.

Islam on siis juurikin sellainen monokulttuurinen monikulttuuri, jota olen aikaisemminkin kuvaillut. Kansojen ja kulttuurien diversiteetin hävittämiseen perustuva yksikulttuurinen ja monoteistinen uskonto.

Tämän vuoksi tuntuu varsin omituiselta se, että suomalainen vihervasemmisto ja kirkko jaksavat suvaita tukehtumiseensa saakka juuri sitä ekspansiivisinta islamin suuntausta.

Tällainen valloittava yhden totuuden, yhden jumalan, yhden kulttuurin ja yhden vieraan kielen uskonto tulee vapaasti leviämään päästettynä tuhoamaan kaiken kansallisen – sen minkä meidän esi-isämme ja – äitimme ovat luoneet ja jota on suurin uhrein puolustettu.

Islamilainen ekspansiivinen fundamentalismi leviää siihen saakka, kunnes kaikki sen piirissä olevat ihmiset ovat palanneet ummaan ja alistuneet Allahin tahtoon.

Tätä ei tunnuta ymmärtävän vihervasemmiston eikä kirkon piirissä – vai miten on Ville Komsi tai Seppo Simola?

Ymmärrättekö te sitä, mitä tässä – ulkomailta rahoitetussa ja vallan vaihtamiseen pyrkivässä – kehityksessä todellisuudessa tapahtuu?

Minusta on varsin surullista, että tavallinen – tai kuka tahansa – suomalainen poika ajautuu tälle tielle.

Lähteet: Wikipedia, Koraani, HS

 

Halla-ahon tutkinta – poliittinen ajojahti

Jussi Halla-ahoon kohdistuvassa poliittisessa ajojahdissa on avattu uusi sivu.

Eilinen uutisvuo toi mukanaan uutisen (jonka Jussi Halla-aho oli jo kertonut vieraskirjassaan) siitä, että poliisi on käynnistänyt rikostutkinnan Vihreiden Naisten (ViHa) tutkintapyyntöön perustuen.

Nyt aloitettu esitutkinta ei sitten koske yksin julkisuudessa ollutta raiskaustekstiä, vaan tarkastelun kohteena on koko blogi. Eli suomeksi; rikollinen on jo valittu, nyt pitää keksiä vielä rikos.

(Tosin ; ei kriminaalioikeudellinen rikollinen vaan poliittinen dissidentti, joka pyritään leimaamaan ja hiljentämään. Siitä tässä on kyse. Macchiavellin opit ovat edelleen hengissä…)

Vihreät naiset -järjestö teki marraskuussa Halla-ahosta tutkintapyynnön tämän raiskauksia käsittelevän blogitekstin takia. Järjestön mukaan Halla-aho on kirjoituksellaan yllyttänyt raiskauksiin ja vihaan.

Raiskaukset tulevat joka tapauksessa lisääntymään. Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä. Mieluummin he kuin joku muu. Heihin ei tehoa mikään muu kuin se, että monikulttuuri osuu omaan nilkkaan.

Kyse oli siis yli kaksi vuotta vanhasta, ennen politiikkaan osallistumista kirjoitetusta ja täysin irti kontekstistaan repäistystä lainauksesta.

Rikoskomisario Vesa Hietalan mukaan Halla-ahoa ei tekstin perusteella epäillä rikokseen yllytyksestä.

Kukaan ei pysty osoittamaan, että kukaan olisi näiden kirjoituksen pohjalta ryhtynyt rangaistavaan tekoon tai yritykseen.

Missä se pihvi sitten luuraa?

Näin mielipide muuttuu poliittiseksi rikosepäilyksi

Kaikki sivustolla olevat kirjoitukset syynätään nyt läpi

Näin kertoi Hietala Helsingin poliisista Hyysärille. Hietala ei ottanut kantaa siihen, mitkä tekstikohdat ovat mahdollisesti raskauttavia. Tutkintavaihe venyy hänen mukaansa todennäköisesti vuoden vaihteen jälkeen.

Samaa Erkkomediaa edustavan Ilta-Sanomien Sanna Ukkola – siis se sama vapaamielinen ja suvaitseva Sanna, joka on ollut käynnistämässä tätä poliittista ajojahtia, kirjoittaa omassa avautumisessaan,

Epäilty rikos on kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

– Se on varmaan sopivin nimike tällä hetkellä. Käymme kaikki tekstit uudestaan lävitse ja katsomme, mitkä tekstit ovat erityisen raskauttavia, kertoo rikoskomisario Vesa Hietala Helsingin poliisista.

Hietalan mukaan on syytä epäillä, että Halla-aho on syyllistynyt lainvastaiseen menettelyyn.

– En ota vielä kantaa siihen, mitkä tekstikohdat ovat raskauttavia, Hietala toteaa.

Erityisen raskauttava on ikävä lipsahdus poliisimiehen suusta. Erityisen ikävä se on silloin, kun se tipahtaa tällaisessa poliittisessa prosessissa tutkinnanjohtaja suusta…

Sitten se toinen lipsahdus.

Tämä syytä epäillä muuttaa Halla-ahon kohdalla tilanteen sellaiseksi, että kyse ei ole normaalista RL:iin perustuvasta ns.kriminaaliesitutkinnasta, vaan kyse on aidosta poliittisesta ajojahdista.

Ja tämä, De Facto, poistaa – yllätys, yllätys! – pohjan Osmo Soininvaaraan kohdistuvilta rikosepäilyiltä (Halla-ahon kommenttiin per causa rinnastettavilta, koskien Oden haluan-että-sukulaisesi-kuolee– lausuntoja hoitajalakon aikana.)

(Tosin – herätys Tuija Brax – olette tehneet pari perustavanlaatuista virhettä vihaprosessinne kanssa…

Unohtuiko kaari? )

Lopputulos.

Kuten jo tuolla totesin, tämän prosessin voittaja on (tavalla ja toisella) Jussi Halla-aho – ja kansanvalta.

Päättäjien hyökkäys Halla-ahoa, sananvapautta, PerusSuomalaisia ja internetiä vastaan, osoittaa vain sen, että kaikista korulauseista huolimatta, päättäjämme eivät ole oikein sisäistäneet kansanvallan käsitettä ja avoin – sensuroimaton – kansalaiskeskustelu (oikeisto- tai kansallisaktvismista nyt puhumattakaan) herättää pelkoa ja paniikkia heidän keskuudessaan.

Lähteet: IS, HS

Jk. Loppukevennykseksi on todettava, että Sanna-tytteli käytti myös aseisiin viitaavia termejä alkuperäisessä uutisversiossaan.

Nykyisen poliittisen johtomme kunniaksi lienee syytä virittää Disharmoonisen toisinajattelijakuoron esittämänä, nimimerkki Kokolihan kirjoittama – ja tuolla vieraskirjassa julkaisema – nykyaikainen joululaulu:

Kun maas’ on hanki ja järki jäässä
ja silmä sammunut järjen valon
kun demokratia on matkan päässä
ja hallituskin jo aivoton,

käy lämmin henkäys talvisäässä,
kun Homma on, kun Hooomma on.

Ei Erkkomediaa enää kukaan muista,
ei tunnu Ukkolat tiedostavat,
vain laulu kaikuvi netsin suusta,
ja silmät riemusta hehkuvat,

mut liekit loistavat Ateenassa,
kun anarkiaa on, DeRöda on.

On Mestari tehnyt tekstit kyllä
Hän niistä tutkintapyynnöt saa
kun monikulttuurikiima yllä
se Demlan silmiin niin kangastaa,

Mut mieli hellä on netsityillä,
kun Homma on, kun Hoooooomma on

Hyvää monikulttuurista joul… ei kun yötä kaikille pikku höpönassuille….

 

Osittainen torjuntavoitto

Kuten kaikki ovat uutistulvasta huomanneet, maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin lakiesityksen eteneminen sellaisenaan hidastui eduskunnan hallintovaliokuntaan.

Vaikka näin kävi, mihinkään voitonjuhliin tai herpaantumiseen ei ole syytä. Nyt pitää edelleen pitää jalat lämpiminä ja pää kylmänä – tämä erä päättyi vain ja ainostaan osittaiseen torjuntavoittoon isänmaallisen kansanosan puolelta.

Vain osittainen torjuntavoitto

Lakiesityksen saamat tappiot osuivat eniten julkista keskustelua aiheuttaneeseen kohtaan oleskeluluvan myöntämisestä. Eduskunnan hallintovaliokunta päätti (ehdottaa eduskunnalle), että henkilölle, jota ei voi poistaa maasta niin sanotun teknisen esteen eli esimerkiksi liikenneyhteyksien puuttumisen vuoksi, ei tarjota jatkuvaa oleskelulupaa.

Ulkomaalaislaki on kuitenkin tulossa eduskunnan käsittelyyn mahdollisesti jopa jo ensi viikolla. Hallintovaliokunnassa ainoan eriävän mielipiteen esitti perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lerner, joka kaipasi täsmällisempiä perusteluja muutosesitykseen.

Thorsin esitys olisi tarjonnut maasta poistettavalle paitsi jatkuvan oleskeluluvan, myös mahdollisuuden perheen yhdistämiseen. Valiokunta pudotti kohdan kokonaan pois. Ulkomaalaislaki pysyy näin suunnilleen nykyisellä linjalla.

Mutta – kuten jo totesin – mihinkään hurraahuutoihin tai otteen herpaantumiseen ei ole varaa.

Ulkomaalaisen työskentely kuitenkin helpottuu

Hallintovaliokunnan puoskaroima lakiehdotus parantaa ulkomaalaisten mahdollisuuksia tehdä töitä Suomessa. Tähän asti tilapäisellä oleskeluluvalla maassa olevat eivät ole voineet ensimmäisen vuoden aikana tehdä lainkaan työtä. Pian se voi olla mahdollista . Aikaisemmin piti lopettaa työnteko kokonaan, jos sai tilapäisen oleskeluluvan.

Tämä on – toteutuessaan – ehkä ainoa todella järkeä sisältävä muutos. Ei ole mitenkään järkevää pitää maassa oleskelevaa ulkomaalaista joutilaana ja suomalaisen sosiaaliturvan varassa elävänä. Tosin tilapäinen (ns.b-lupa) on mielestäni lähinnä kansainvälistä ihmissalakuljetusta ja sosiaaliturismia ruokkiva typerä hallintomenettely.

Olen edelleen kuitenkin sitä mieltä, että Thorsin laki pitää kokonaisuutena torpata ja palauttaa uudelleen valmisteltavaksi ministeriöön.

Saatteena: Tehkää seuraavalla kerralla hieman enemmän alkuperäisten suomalaisten etuja huomioiva ehdotus – tai erotkaa viroistanne ja tehtävistänne

Karkotusta pitäisi keventää

Maahanmuuttoviraston ylijohtajan Jorma Vuorion mielestä karkotusmenettelyä olisi pitänyt keventää samalla, kun oleskelulupasäädöksiä muokattiin. Tämä koskisi henkilöitä, joilla ei ole töitä Suomessa.

Olisi parempi, että sellaiset henkilöt, jotka eivät kuulu työväestön piiriin ja joilla ei ole ole suojelun tarvetta, palaisivat vapaaehtoisesti kotimaahan.

Nykyisellään maasta karkotusta ei voi panna heti täytäntöön, vaikka lain mukainen tekninen este poistuu. Karkotus viivästyy jopa vuosia, jos henkilö valittaa asiasta eri oikeusasteisiin.

Vuorion mielestä oppia voitaisiin ottaa naapurimaista. Ruotsi, Norja ja Tanska tukevat mittavilla rahasummilla vapaaehtoista maasta poistumista. Tanskalla on Pohjois-Irakissa jopa konsulttitoimisto, joka pyrkii hankkimaan työtä ja koulutusta lähtijöille.

Vaikka vastustan rahan maksamista tällaisessa tapauksessa – noin periaatteessa – tämäkin ratkaisumalli olisi ehkä jotenkin hyväksyttävissä joissain tapauksissa – tietysti samalla varmistaen sen, ettei tästä tule rahanjakoautomaattia ja ettei sama kaveri ole kahden kuukauden kuluttua

Suojeluun tuli täsmennyksiä

Ulkomaalaislain oleskelulupasäädösten lisäksi valiokunta teki täsmennyksiä humanitaarista suojelua koskevaan kohtaan. Maassa oleva vaikea ihmisoikeustilanne ei vielä riitä humanitaarisen suojelun perusteeksi, vaan alueella pitää olla myös huono turvallisuustilanne. Valiokunta poisti myös hallituksen (eli Thorsin) esityksestä ilmaisun tai vastaavien olosuhteiden vuoksi. Valiokunnan mukaan tämä laajentaisi suojelua nykyisestä laista.

Taistelu suomalaisen kansallisvaltion, sen kulttuurin, kielen ja kansan, itsemääräämisoikeuden, hyvinvointivaltion perusteiden ja edellisten polvien uhrauksien puolesta jatkuu.

Kahtia jakautunut kansa

Taistelu siis jatkuu. Pitää kuitenkin muistaa perspektiivi. Tämä ulkomaalaislaista käytävä taistelu on vain eräs näytös kansaamme raastavan ja jakavan dilemman osana.

Kamppailu jatkuu – mutta toistaiseksi verettömänä – sisällissotana suomalaisten kesken. Nyt on viimeistään korkea aika syytä tunnustaa tosisasiat.

Suomen kansa on jakaantunut uudestaan kahtia vuoden 1918 tapaan. Se on surullista ja pelottavaa. Surullisinta on se, että ne poliitikot, joiden pitäisi jo äänestäjiensä vuoksi seistä yhteisessä rintamassa Thorsin lakiehdotuksen kaltaista oman yhteiskunnan ja kansalaisvaltion tuhomistoimenpidettä, he ovat osoittautuneet selkärangattomiksi opportunistisiksi ja omaa henkilökohtaista etuaan ajaviksi vätyksiksi.

Tämä on muuten oikea hetki valvoa sitä, miten kansanedustajasi käyttäytyy. Jos hän äänestää tämän lai puolesta, hän on siirtänyt itsensä historiassa samaan joukkoon, kuin ne vuoden 1940 virolaiset vässykät, jotka äänestivät Viron osaksi suurta neuvostokansojen perhettä.

Käytännön toimenpiteenä voit ottaa häneen sähköpostitse yhteyttä (etunimi.sukunimi@eduskunta.fi). Voit muotoilla viesti esimerkiksi siten, että jos menet ja äänestät Thorsin lain puolesta, voit olla varma, että minä en äänestä Sinua tulevaisuudessa.

Tämä on niitä äänestyksiä, jossa kansanedustajat ovat saaneet vapaat kädet. Ole myös Sinä aktiivinen ja vaikuta – huomisen puolesta.

Lähteet: AL, HS

Jk. Jos et ole vielä käynyt allekirjoittamassa, tee se nyt:

ASTRID THORSIN IDEOIMA UUSI ULKOMAALAISLAKI HYLÄTTÄVÄ!

Siinä et ainakaan häviä tai menetä mitään.

 

Monokulttuurinen monikulttuuri

Mietin tuossa aiemmin illalla, miksi sana monikulttuuri tökkii – etenkin silloin kun sitä käytetään Suomessa?

Tökkiminen johtuu siitä, että suomalaisittain monikulttuuri ja monikulttuurisuus on betonoitu monoliittiseksi monokulttuuriksi.

Suomalainen monikulttuuri on itse asiassa monokulttuuria.

Virallinen monikulttuuri ohjaa kansalaisia ymmärtämään käsitteen siten, että se pitää sisällään ns.suvaitsevaisuutta, hädänalaisuutta ja pakolaisuutta.

Todellisuudessa se pitää sisällään kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden tukemista, ihmiskauppaa, korruptiota, sosiaaliturismia, turvaverkkoihin passiivisesti heittäytymistä, väestöräjähdyksen ja ilmastomuutoksen kiihdyttämistä, rumaa globalisaatiota, alkuperäiskansojen oikeuksien polkemista, ekspansiota, käännytystyötä, ankkurilapsia, ihmisarvon alentamista, naisten alistamista, yleistä alistamista, etnistä puhdistamista, uuskolonialismia ja yhteiskunnallista huba-haba-työtä – jopa uuden ajan orjuutta.

Se ei suvaitse kritiikkiä – poliittisesta epäkorrektiudesta nyt puhumattakaan. Se ei hyväksy tilastoja. Se ei tunne totuutta. Se polkee kaiken samaan muottiin.

Se on uusdeedeeärräläinen versio Kekkoslovakiasta. Ummehtunut ja pistävä hajumuisto 1970-luvun konsensuksesta, kekkoslaisuudesta, YYA-sopimuksesta, taistolaisuudesta, pysähtyneisyyden ajasta ja suomettumisesta.

Viralliselle monikultturille ei ole edes olemassa saksalaista myyntijohtajaa, norjalaista tutkijaa, kalifornialaista kahvilayrittäjää eikä – missään nimessä – kristittyä valkoista afrikkalaista yrittäjänaista.

Pahimmillaan se tulee esiin ns. äärioikeistoa kosiskelevan vihreän tilastotutkijan uuskolonialistissa puheissa – hän kun haluaa hakea kehitysmaista – testien – kautta älykkäimmät ja parhaimmin koulutetut yksilöt. Viis veisaamatta noiden kehitysmaiden tilanteesta tai intresseistä omaa intelligentsiaan ja tulevaisuuttaan kohtaan.

Monikulttuuri pitää sisällään – vain ja ainoastaan – alistetun kotiäidin, työttömän maahanmuuttajan, kiihkosaarnaajan, vasemmistolaisen tutkijan ja yhteiskunnallista – toisarvoista työtä tekevän – alipalkatun (huutavaa työvoimaa paikkaavan) uuden ajan orjan.

Tätä on suomalainen monokulttuurinen monikulttuuri.