Radio Rockin Beavis ja Butthead Jussijahdissa

Kirjoitin aikaisemmin maamme epäluotettavimpaan mediakonserniin – Sanoma-WSOY:hin – kuuluvan Radio Rockin henkisesti kaksikymppisinä itseään mainostavien (ja todellisuudessa henkisesti kolmetoistavuotiaan kuvan itsestään antavien)

Jussi Heikelän

ja Aki  Linnanahteen

Jussi Halla-ahoa vastaan käymästä mustamaalauskampanjasta, jota pojut ovat käyneet – ilmeisesti tietämättömyyttään – korporaatioksi nimeämässään ehehehehehe-pissa-kakka-pieru-teinihuumorilla kyllästetyssä ohjelmassaan.

Haluan lisätä jotain vielä samaan asiaan liittyen. Vaikka Heikelä ja Linnanahde antavat kuvan rennosta ja vitsikkäästä menosta, kyse on kuitenkin varsin ilkeästä ja – näköjään täysin seurauksia miettimättömästä – henkisesti keskenkasvuisesta henkisestä masturboinnista.

Kuunnelkaa huviksenne eilisen ohjelman podcast. Ohjelman kohdassa n. 10.55 min. – 12.00 min tulee varsin mielenkiintoinen kommentti – mahdollinen yllytys rikokseen.

Ohjelman vieraana oleva Simo Rantalainen puhuu aivan muista asioista tuohon saakka. Jostain syystä näillä kahdella pikkupoitsulla on kumma fiksaatio Jussi Halla-ahoon ja heidän on aivan pakko vetää Halla-ahokin tähän keskusteluun mukaan.

Rantalainen totesi, ettei ole oikea ihminen kommentoimaan Halla-ahon tekstejä, kun hän ei ole niitä lukenut. Tähän pojukaksikon oli pakko vetäistä kuuluisa pedofiliakommentti ja yllyttää Rantalaista väkivaltaan – ja ilmoittaa suorassa lähetyksessä, että Halla-aho asuu tässä vieressä.

Olen aikaisemminkin ilmaissut huoleni Halla-ahon perheen turvallisuudesta, joka on  tietenkin päällimmäisenä koko tässä loanheittokampanjanjassa.

Nyt pitäisi pysähtyä hetkeksi ja kääntää katse sinne Heikelään ja Linnanahteeseen. Poikien touhu on (täältä katsoen) ollut suunnitelmallista ja jatkettua. Salaliittoteoriat voi nyt heittää heti ja välittömästi romukoppaan, koska ihan miten subjektiivisesti tahansa tarkastellen, näillä kukkopojilla on ollut selvä kampanja. Kampanja, jonka tarkoitus on ollut aiheuttaa hallaa Halla-aholle.

Nyt kampanjaan on ilmestynyt jo väkivallan uhka mukaan.

Jos nyt jonkun touhuja pitäisi esitutkintaviranomaisen toimesta tutkia, niin ehdottomasti Radio Rockin Beavis & Butthead on oikea kohde. Näiden kahden ääliömäiseti käyttäytyvän ja totaalisen edesvastuuttoman pojun tekemisiä olisi syytä tutkia oikeudessa.

Tämä ehehehehehe-idiotia nimittäin tulee jatkumaan siihen saakka, että se lopetetaan tai jotain ikävää sattuu jollekin.

Ja jos jotain sattuu, on helppo osoittaa näitä kahta veijaria suoraan sormella.

Advertisement

 

Radio Jore Vaan: Jussi Halla-aho ja Simo Rantalainen

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan. Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne –  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti  siirtää vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään: Uhkaisiko Simo (Mujahed bin Risto Faisal) Rantalainen Jussi Halla-ahoa?

Me vastaamme: Me emme ota kantaa Suomen valtakunnansyyttäjänviraston harkinnassa olevaan kantaan suomalaisesta sananvapaudesta (paitsi, että aina tuo virasto on ollut väärässä).

Radio Jore vaan vaikenee – Hyvää ötyä.

*   *   *

Tämä muualla laajemmin käyty keskustelu saa jäädä tältä osalta nyt ja tähän, mutta toivomme kaikkia muita (etenkin itseämme huomattavasti nuorempia – ja inhimillisesti tarkastellen – huomattavasti  täydellisempiä keskustelijoita) miettimään seuraavia asioita.

Nämä nimittäin ovat vain ja ainoastaan omia mielipiteitämme.

Kahdesta vääryydestä ei koskaan synny yhtä oikeutta. Eikä ihmisen elämä mene aina niin kuin kirjoihin on kirjoitettu tai hän itse toivoo. Spurgun tai elämässään hävinneen ihmisen leimaaminen ja hänen päänsä potkiminen tuo harvoin mitään pysyvää onnen tunnetta kenellekään – ei edes potkijalle muuten kuin hetkellisesti.

Kun tästä suuresta täydellisten ihmisten joukosta  löytyy parivaljakko Beavis & Butthead, niin nauravatko ihmiset näiden typeryydelle ja täydelliselle sydämettömyydelle?

Ei, päin vastoin he lähtevät jollain tasolla mukaan tähän huonompiosaisten kyykytykseen. Pahimmillaan heidän idoleidensa – Beavis & Buttheadin – itse aiheuttama tilanne kehittyy siihen, että joku sellainen tohtoritason ihminen, joka pystyy perustelemaan ajatuksensa kirkkaasti, onkin ihan (aikuisten oikeasti) heitä älykkäämpi – ja etenkin heitä korkeammin koulutettu.

Aikansa nämä media-apinat kokeilevat sitä sun tätä – paremmalla ja huonommalla menestyksellä. Kerran heille tulee kuitenkin  – kolmen siiderin ja kahden promillen kännissä – sellainen kuningasidea, etiä haetaanpa (teoreettisesti) pahin mahdollinen vastustaja tälle rotutohtorille – suomalainen muslimi.

Sillä ei ole sinänsä mitään merkitystä (Beavis & Buttheadille), että kyseinen kaveri ei ole oikeasti muslimi ja että hän on oikeasti moniongelmainen. Pääasia on se, että hän on kiistelty julkkis, julkaisee sopivasti muistelmat – ja on näennäisesti rotutohtoria vastaan kaikessa. Raha puhuu, paska juoksee.

Beavis ja Butthead saavuttavat oman agendansa kliimaksin siinä pisteessä, kun he kysyvät vähäosaiselta  mitä mieltä olet rotutohtorista?

Vähäosainen vastaa en tiedä , kun en ole tutustunut.

Baeavis & Butthead sanovat se vihaa Sinua (ja uskontoasi).

Vähäosainen kommentoi, ai jaa meidän pitäisi Vellun kanssa vähän pyöritää sitä.

(ehehehehehehehehehhehhehee mölyävät Beavis ja Butthead Heikelä ja Linnanahde)

… ja soppa on valmis.

Hyvää yötä, iltasadun tarjoili Radio Jore Vaan.

 

Helsingin Sanomat – vihervasemmistoa kiihottava pornolehti

Helsingin Sanomat – ja koko Erkko-konserni – ovat näköjään muuttaneet radikaalisti tyyliään.

Entisestä sitoutumattomasta valtakunnallisesta päivälehdestä on tullut levikin romahtaessa vihervasemmistoa (kansanryhmää vastaan kiihottava) sosiaalipornolehti. Puolueettomuudesta, sitoutumattomuudesta, laadukkuudesta, journalismista ja lähdekriittisyydestä – kuin myöskin levikistä – on jäljellä enää hiipuva muisto entisiltä ajoilta.

Tällä viikolla Erkko-konserni on alentanut itsensä Töölönlahden lasipalatsinsa alapuolella olevan rämeikköön ja täytemaahan. Se on muuttanut imagoaan suoranaisen sosiaalipornon suuntaan. Lähinnä myötähäpeää valtakunnallisessa lehdessä esiintyvä itku, potku ja raivarijournalismi – a´la Viivi Viisivuotta – oli vain aloitus ronskimpaan Seiskalehden (tai Tiedonantajan) tyyliseen aviisiin.

Sosiaalipornosta kun helppo siirtyä myös sosiaalipornokuviin.

Hyysärin nykyinen pilapiirtäjä Karlsson on liittynyt (tai joutunut liittymään) Erkon myöskin omistaman Radio Rockin Beavis & Butthead-kaksikon (Heikelä & Linnanahde) soitetaan mitä käsketään- rintamaan.

Tosin pitää ymmärtää, että näinä päivinä mikä tahansa työpaikka on kiinnipitämisen arvoinen – loppupalkka tulee kuitenkin sitten veronmaksajien kustantamasta palkkaturvasta – rahaa automaatista ja sähköä seinästä- tyyliin.

Kauas on Hyysäri kulkenut vallan vahtikoirana hampaitaan kaikkin kinttuihin upottaneen Karin (R.I.P.) ajoista. Vallan vahtikoirasta on tullut nykyisen vähemmistöhallinnon sylikoira – kapinen puudeli.

Karlsson julkaisi männäviikolla (tavallisesa normivirtasessa lähinnä vaivautumista ja myötähäpeää katsojassaan herättävän) vihervasemmistoa kiihottavan piirroksen:

Kuva on selvästi suunnattu Jussi Halla-ahon henkilöä ja poliitikon persoonaa vastaan.

Saahan sitä (ja joskus pitääkin) tietysti poliitikkoja arvostella, mutta tällaisia poliittiseen vähemmistöön ja heidän halventamiseensa pyrkiviä pilakuvia on aikaisemmin totuttu näkemään lähinnä ns. totalitaristisssa valtioissa. Kun tämä tapahtuu valtakunnallisen päivälehden ja sen edustaman tiedotusmonopolin taholta, kyse ei ole sananvapaudesta vaan sen irvikuvasta.

Hyysärin kohdalla on kyse sananvapauden rajoittamiseen pyrkivästä toiminnasta.HS: ei juurikaan kannattaisi kritisoida Kiinassa harjoitettua sortopolitiikkaa, toisinajattelijoiden hiljentämistä ja naurettavaksi tekemisen jatkuvaa yritystä – HS sopii nykyisen politiikkansa kanssa varsin mainiosti Kiinan kansantasavaltaan, mutta ei kansanvaltaiseen Suomeen.

Erittäin mauton heitto – ja natsikortin esille vetämisen uhallakin – minulle tulee tuosta mieleen Neuvostoliittolainen Krokodil tai Julius Streicher ja hänen Der Sturmer-aviisinsa.

Juu, ei – nyt sitten kannattaa kerätä ne natsikortit myöhempää käyttöä varten talteen. Nimittäin Streicher kuuluu täysin tähän asiayhteyteen.

Muuttamalla hieman asetelmaa (tai edes tarvitsematta muuttaa sitä) , tämä Ilta-Sannan puolestaan julkaisema kuva on kuin suoraan Der Sturmerista:

Jos tämä (ja tuo aikaisemmassa postauksessani viittaamani Hyysärin artikkeli) ei ole kansanryhmää vastaan kiihottamista, niin mikä sitten on?

Molemmissa annetaan kuva suomalaisesta (miehestä) väkivaltaisena ja lapsia pahoinpitelevänä elukkana. Tarkoituksena (tai tarkoituksetta, sillä ei juridisesti ole kovin kummoista eroa tässä asiassa) luoda suomalaisesta (miehestä) vastenmielinen kuva ja kiihottaa mahdollisesti väkivaltaan häntä vastaan.

Jos istuisin tuomarina tällaisessa asiassa, näkisin tuon termin ”Sisu” käyttäminen tässä yhteydessä erityisen raskauttavana.

* * *

Tärkein kysymys kuuluukin nyt näin:

Missä on Mika Illman – kansanryhmää vastaan kiihottamisen valtakunnallinen superkommando. Milloin Kaikkien sorrettujen ystävämme ja todellinen Isä aurinkoisemme puuttuu tähän asiaan ja nostaa syytteen.

Eipä pidetä lukijoita jännittyksessä. Vastaus kuuluu ei koskaan.

Mika Illman kun ei ole näyttöjensä perusteella sitä parhainta mahdollista virkamiesainesta eikä noiden näyttöjen perusteella ymmärrä lainsäädännön yhdenvertaisuusperiaatetta.

Tässä olisikin se kuuluis Demlassakin jaettu miljoonan ruplan paikka Mikalle. Hänellä olisi nyt tilaisuus profiloitua pelottomaksi oikeudenmukaisuuden puolustajaksi ja todistaa epäilyni vääriksi.

Lähteet: HS, IS

 

Rikas valtio ja anteliaat asukkaat

Päivän Hyysäri palaa rakkaaseen romanialaiskerjäläisiin liittyvään ikiteemaansa.

Helsingin kaupungin ja Helsingin Diakonissalaitoksen Rom po drom – Romanit tiellä -projektissa työskentelevä työpari – Tuomo Leinonen ja Marjatta Vesalainen – on haastatellut liki kahtasataa Helsingissä majailevaa kiertolaista.

Työryhmä tutkii

Se mitä on tähän mennessä tuolle työryhmälle (kerjäläisten itsensä kertomana) on selvinnyt:

* Nämä kerjäläiset oleskelevat Suomessa kerrallaan keskimäärin kuusi kuukautta.
* Suurin osa heistä kerjää Helsingin keskustassa joka päivä yhdeksästä viiteen.
* Päivän tuotto vaihtelee kymmenen ja viidentoista euron välillä.
* Valtaosa Helsingin keskustan kerjäläisistä on romanialaisia, muutamat ovat Bulgariasta.
* Suomessa pisimpään viipyvät ovat yleensä kotoisin Bacaun, Gorjin tai Alban lääneistä Romaniasta.
* Nuorin tavattu kiertolainen oli kaksivuotias, vanhin jo vanhus. Suurin osa kiertolaisista on miehiä.
* Kiertolaisryhmät – tai mustalaiset, kuten he itseään kutsuvat – olivat tulleet Suomeen leveämmän leivän perässä.
* Suomesta ei tiedetä etukäteen muuta kuin se, että se sijaitsee ”ulkomailla”.
* Osa romanialaisista luuli tai luulee Suomea kuningaskunnaksi.
* Työryhmä ei havainnut merkkejä laajemmin johdetusta toiminnasta.
* Myöskään pakotettua kerjäämistä ei havaittu, vaikka naiset ovatkin tiukasti miesten käskynalaisia.
* Romanikulttuuri ei salli prostituutiota.

Uskokoon kuka haluaa ja mitä haluaa – olen osittain aika skeptinen kerrotun todellisuuspohjan kanssa. Ei sovi unohtaa, että poliisi kertoi auton keräilevän kolehteja ja huoltavan kerjäläisiä. Eikä sitä, että – edelleen poliisin kertomana – Katajanokalta löytyi näiden kerjäläisten käyttämä rekvisiittavarasto.

Kerjääminen ja lapsen etu

Työryhmä ilmaisee myös huolensa kiertolaislasten kohtalosta. Kerjäläisten ja katusoittajien lasten koulunkäynti kärsii vanhempien jatkuvan poissaolon tai muuttamisen takia.

Tässä on varmaan oikea huolen paikka. Mutta mitä tehdä?

Kerjäläiskulttuuriin paikoilleen asettuminen ei oikein – tämänkään tutkimuksen mukaan – kuulu. Vaeltaminen maasta toiseen ei taida oikein antaa pohjaa koulunkäynnille tai edes yhden kielen kunnolliselle oppimiselle.

Ja kun lapsella ei ole edes mahdollisuutta hannkia ja saada kunnollista luku- ja kirjoitustaitoa, hänen on vaikea oppia edes ammattia. Ja jos oma kulttuuri pohjautuu kiertämiseen ja jo lapsena tapahtuvaan kerjäämiseen, lasten kokonaisetu on pahasti vinoutunut.

Minusta asiaa olisi syytä tarkastella myös tästä suunnasta – onko tällainen ns. alkuperäiskulttuuri sovitettavissa eurooppalaiseen ihmioikeuskäsitykseen?

Kerjäläisten tukeminen

Leinosen ja Vesalaisen mielestä kerjäläisille pitäisi antaa materiaalista tukea vain harkiten.

Tästä olen samaa mieltä. Jos jokin kulttuuri perustuu elannon hankkimiseen ilman työntekoa, se pyrkii myös hyödyntämään kaikki saamansa subventiot – jotka puolestaan vähentävät (yleistäen) halua minkäänlaiseen työntekoon.

Näin oravanpyörä on valmis.

Toisaalta, minulle tulee hieman epätodellinen olo, kun sama parivaljakko toteaa seuraavaksi:

Työlle on asetettava tavoitteeksi kerjäävien ja suomalaisten välisen yhdentymisen tukeminen sekä sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen.

Jos he eivät pärjää kotimaassaan ja lähempänä omaa kulttuuriaan olevassa ympäristössä, miten he voivat pärjätä aivan toisella planeetalla sijaitsevassa Suomessa? Etenkin kun heidän kulttuurinsa perustuu kiertämiseen ja kerjäämiseen ja suomalainen kulttuuri vahvasti paikallaanolemiseen ja luterilaiseen työmoraaliin.

Eiköhän näitä ihmisiä pystytä parhaiten auttamaan heidän omassa kotimaassaan? Minun nähdäkseni ongelmien ratkominen niiden synty-ympäristössä on huomattavasti tehokkaampaa, kuin niiden levittäminen pitkin Eurooppaa.

Asiassa nousee vastakkain kaksi keskenään kovin ristiriidassa olevaa tavoitetta – sallitaanko kerjäämiseen ja kiertämiseen perustuva kulttuuri nykyisessä Euroopassa vai olisiko (jo pelkästään lasten tulevaisuuden ja kokonaisedunkin vuoksi) syytä rajoittaa tämän tyyppistä ( tämä ei siis ole luonteeltaan työvoiman vapaata liikkumista ) toimintaa rajojen yli.

Olisiko todellakin parempi auttaa näitä kiertolaisia omassa maassaan? Auttaa heitä sivistymään, juurtumaan ja hankkimaan itselleen todellisen, oikean elinkeinon ammatin kautta? Onko tällaisen toiminnan salliminen – jopa tukeminen – lopulta kenenkään etujen mukaista?

Huutava työvoimapula ja valtion runsaskätiset avustukset

Työryhmän mukaan moni saapuu Suomeen, koska on kuullut tuttaviltaan rikkaasta valtiosta ja anteliaista asukkaista. Harhatietoa levitetään muun muassa internetissä. Siellä on romaniankielisiä sivustoja, joissa kerrotaan tietoa Suomen huutavasta työvoimapulasta ja valtion runsaskätisistä avustuksista.

Samaan aikaan, eräät piirit hyysäävät asiaa ja muutamat vihervasemmistolaiset poliitikot ovat valmiita ottamaan nämä kiertolaiset suomalaisen sosiaaliturvan piiriin. Puhumattakaan ministereistä, jotka laman saavuttua huutavan työvoimapula(kupla)a julkisuudessa.

Sanoisin, että aika edesvastuutonta menoa – jopa kukkahattuväeltä.

—

Edelleen – samaan aikaan, tämä kukkahattuväki on unohtanut näköjään todellisuuden.

Suomessa on 650000 köyhyysrajan alapuolella elävää kantasuomalaista. Lisäksi – virallisesta humppukista huolimatta – maassamme on edelleen yli 200 000 työtöntä. Näitä (eläviä ja tuntevia ihmisiä) on piiloteltu tilastoihin, höpö-höpökursseille, sairauslomille, työkyvyttömyyseläkkeille ja ties mihin muuhun tilastoihin. Asunnottomuus on pääkaupunkiseudulla arkipäivää tuhansille ihmisille. Julkinen terveydenhoito on konkurssikypsä ja tehoton. Mielenterveydenhoidosta eivoida kai edes käytännössä puhua. Lapset, yksinhuoltajat, vanhukset, köyhät – jopa varakkaat, mutta ylityöllistetyt ja yksinäiset ihmiset – voivat pahoin.

Poliitikkojen lisäksi myös ammattiyhdistysliike ja vasemmisto kokonaisuudessaan on unohtanut työttömät ja keskittyy duunariammateissa säilyneen ylemmän keskiluokan hyvinvoinnin lisäämiseen – pätkätyökin kuuluu muille kuin tovereille. Vuoden 2008 alussa Asiakastiedon rekisterissä oli 309 000 maksuhäiriömerkinnän saanutta, eikä luvussa vielä näkynyt tuore pikavippibuumi.

Toimeentulotuki, kansaneläke ja työttömän perusturva ovat pysyneet pitkään samalla – noin 500 euroa kuukaudessa – tasolla. Toimeentulotuen perusosa vaatisi 35 prosentin korotuksen, jotta sen ostovoima saataisiin samalle tasolle kuin vuonna 1994.

—

Kuitenkin – jälleen samaan aikaan – vuonna 2008 pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottotoiminnan kulut olivat 60 miljoonaa euroa ja vuonna 2009 nämä samat kulut kasvavat 92 miljoonaan euroon.(Kiitos lukijalle vinkistä)

Näihin kyllä riittää Suomessa nykyään rahaa ja mielenkiintoa.

Lähteet: Tilastokeskus, HS, Ylioppilaslehti, STT

Jk. Lisää suomalaisesta todellisuudesta – ajoittain paljonkin parjaamani – Ylioppilaslehden julkaisemassa ja Antti Järven kirjoittamassa ansiokkaassa jutussa.