Lukijan pyynnöstä


(Useat lukijat ovat pyytäneet meiltä  tämän postauksen uusintaa tänään. Olkaapa hyvät.)

 

Työministeri Anni Sinnemäki on ottanut lisäaikaa selvittääkseen, miten valtion palkkatuen muutokset vaikuttaisivat (sosiaalisten ja humanitaaristen) järjestöjen työllistämiseen.

Nykyistä voimassa oleva palkkatukilakia pitää uudistaa, jotta se vastaisi EU:n säädöksiä. Uudistusta koskeva lakiesitys piti antaa eduskunnalle jo kuluneella viikolla. Sen on määrä tulla voimaan ensi keväänä.

Sosiaali- ja terveysalan (vapaaehtois)järjestöt ovat nyt hermostuneet tästä hankkeesta. Ne pelkäävät, että niiden mahdollisuudet työllistää ihmisiä romahtavat. Järjestöt työllistävät palkkatuella vuosittain 14 000 pitkäaikaistyötöntä tai muuten vaikeasti työllistettävää henkilöä.

Näiden työllistettyjen avulla esimerkiksi Suomen Punainen Risti pyörittää muun muassa Kontti-kierrätystavaratalojaan sekä vanhusten ystäväpalvelua.

Se mikä tässä on erittäin olennaista on määrittely. Nämä järjestöt puhuvat työllistämisestä – nämä järjestöjen palkkaamat ihmiset puhuvat orjuudesta.

Ja orjuudestahan tässä on asiallisesti ottaen kyse.

Homma toimii niin, että tällekin toiminnalle on kehitetty oma järjestelmänsä ja järjestelmän avainsana on palkkatuki. Palkkatuki (eli todellisuudessa työllistämistuki) on teoriassa tarkoitettu siihen, että yritys (eli tässä tapauksessa todellisuudessa järjestö) saa yhteiskunnallista tukea työttömän päivärahan suuruisen summan työllistäessään vaikeasti työllistettävän pitkäaikaistyöttömän.

Palkan tulisi olla taulukon mukainen ja työn kokopäivätyötä, mutta näin ainakaan järjestömaailmassa todellisuudessa tapahdu eikä näin myöskään ole. Palkkatukea hyväksikäyttävät yhdistykset ja järjestöt toimivat niin, että ne maksavat työehtosopimuksen mukaista palkkaa mutta teettävät niin paljon lyhyempää päivää, että palkan maksuun riittää pelkkä palkkatuki.

Toinen yleisesti käytetty metodi on se, että saadulla rahamäärällä pyritään teetättämään työtä mahdollisimman monta tuntia vuorokaudessa. Jos työehtosopimuksen vähimmäispalkaksi on määritelty 8 euro /tunti, niin useista työehtosopimuksista löytyy nykyään (kiitos punakorporaatioiden) lisäklausuuli, jonka mukaan työllistämistuella työllistetyn työttömän palkkaa voidaan alentaa 15% pitkäaikaistyöttömyyden perusteella.

Eli työllistetyn tuntipalkaksi määräytyy 8 – (0,15 * 8   ,) = 6,8 e / h
Nyt työtöntä voidaan työllistää 6,8 eurolla tunti sen sijaan, että siitä pitäisi maksaa 8 e / h. Näppärää.

Kyseinen järjestö ei joudu siis ottamaan minkäänlaista taloudellista vastuuta työntekijästään, koska palkka maksetaan pelkästään yhteiskunnan subventoimalla palkkatuella.

Ja mitä tapahtuukaan yksilölle? Pitkäaikaistyötön saattaa menettää tällaiseen palkkatukityöpaikkaan siirtyessään myöskin mahdollisuutensa toimeentulotukeen.

Käytännössä hänen käteensä jää vähemmän rahaa kuin hänen ollessaan työttömänä ja hänen maksettavakseen lankeavat myös terveydenhoitokulut, lääkkeet ja sähkölaskut. Tämä asia on sinänsä erittäin merkittävä monelle ihmiselle, koska valtaosa näistä pitkäaikaistyöttömistä on myös pitkäaikaissairaita, joita ei haluta päästää työkyvyttömyyseläkkeelle.

Koska (usein työkyvytön) työtön joutuu köyhyydessään entistä suurempaan ahdinkoon mennessään pelkästään palkkatuella palkattuun osa-aikatyöhön, kyse on puhtaasta puolustuskyvyttömän orjuuttamisesta.

Jotta elämä ei olisi tuosssa vaiheessa tarpeeksi vaikeaa, palkkatukiorjuudesta irtisanottu työtön saa myös ns. R7-merkinnän. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen on oltava 5 kuukautta töissä vapailla työmarkkinoilla tai sitten työelämävalmennuksessa ennen kuin hänen oikeutensa työttömyyskorvaukseen palautetaan.

Palkkatukiorjuus on klassista orjuutta pahempaa ja raaempaa. Entisaikojen maaorjien omistajat huolehtivat orjistaan koska he olivat hänen omaisuuttaan ja siis arvokkaita työntekijöinä – ja he perustivat bisneksensä omaan toimintaansa, eivät yhteiskunnalta saatuun tukeen ja yhteiskunnan maksamaan maaorjaan.

Nykyaikaisen palkkatukiorjan saa myös halutessaan (sosiaalista ja humanitaarista toimintaa harjoittava järjestö) irtisanoa koska tahansa (aivan mistä tahansa) mitättömimmästäkin syystä ja uuden palkkatukiorjan saa heti tilalle.

Ja näitä orjia riittää.

Hieman vanhahtavasta tilastosta nähdään, että erilaisissa työvoimapoliittisissa toimenpiteissä (eli huuhaakoulutuksen ja palkkaorjuuden piirissä) oli vuonna 2008 yli 81 000 henkeä. Jos tähän lasketaan vielä mukaan Työ- ja elinkeinoministeriön rekisterissä olevat työttömät ja työttömyyseläkeläiset, saadaan vapaana olevan työvoiman määräksi noin 330 000 henkeä.

Ja jos ei riitä, otetaan käyttöön uudet keinot. Nykyinen hallitus on käyttänyt myös huomattavasti työaikaa ja yhteiskunnallisia varoja siihen, että ulkomailta saadaan haalittua näiden tilalle uusia orjia – uuden maahanmuuttolain puitteissa.

Nämä toimet tarkoittavat sitä, että inhimillinen surkeus jatkuu ja kasvaa. Kun tämä 330 000 orjan joukko on sitten ajettu hautaan, voidaan siirtyä uuden ulkomailta haalitun paarialuokan hyödyntämiseen.

Tämän Astrid Thorsin (koko nykyhallituksen tukemana) junaileman ulkomaalaispolitiikan seurauksena saadaan sitten hoidettua (ilmeisesti varsin nopealla ajanjaksolla) nykyisen alkuperäisväestön syrjäytyneiden aiheuttama ongelma ja poistettua kauneusvirheet tehokkuuteen pyrkivästä yhteiskunnastamme.

Miinusmerkkisenä voi tosin joku iljettävä toisinajatelija nähdä sen, että tämä kehitys luo suurempia yhteiskunnallisia jänniteitä, tuo tullessaan aidon monikulttuurisen rasimin, lisää turvattomuutta ja rikollisuutta, kaventaa demokratiaa sekä sananvapautta ja tuhoaa suomalisen yhteiskunnan ja kulttuurin.

Mutta eihän se mitään. Tuohan on pieni hinta kansainvälisestä kilpailukyvystä – tosin joku voi taas ihmetellä, että mitä sillä tehdään kun ei ole enää mitään vientiteollisuuttakaan

Samasta aiheesta aikaisemmin ansiokkaasti kirjoittanut Kari Laurila esittää erinomaisen kysymyksen orjan juridisesta asemasta blogissaan:

Mielenkiintoinen ajatusleikki on myös, onko pitkäaikaistyötön rikollinen? Käräjäoikeuksien rikoksista tuomitsemat sankiot ovat teon vakavuusasteen mukaan sakko, ehdollinen vankeustuomio tai ehdoton vankeustuomio. Vakavimman, ehdottoman vankeustuomion voi muuttaa yhdyskuntapalveluksi jos vankeusrangaistus on lyhyehkö.

Yhdyskuntapalvelussa työtä tehdään näissä samoissa järjestöissä jotka järjestävät palkkatukitöitäkin, mutta työtä tehdään vain kolmena päivänä viikossa neljä tuntia kerrallaan. Tunti yhdyskuntapalvelua vähentää yhden vankeuspäivän. Yhdyskuntapalvelu ei vaikuta tuomitun taloudelliseen asemaan esimerkiksi silloin, kun tuomittu sattuu olemaan työtön.

Palkkatukityöllistetty saa siis pahemman rangaistuksen kuin vankeusrangaistukseen tuomittu, koska hän joutuu tekemään pitempää päivää ja saa käteensä vähemmän rahaa. Onko pitkäaikaistyötön siis rikollinen vai vain kolmannen luokan kansalainen, rikollistakin pahempi?

Tämä on erittäin hyvä kysymys – mikä on palkkatukiorjan oikeudellinen asema Suomessa (taitaa tosin olla myös aika turha kysymys….)?

Jotta tältä palkkatukiorjuudelta ei katoaisi uskottavuus, käytännön jatkuvuutta vakuutellaan valtiovallan taholta. Työministeriön jallitus hallitusneuvos Päivi Kerminen vakuuttaa SPR:lle ja muille järjestöille, että palkkatukeen tulee rajoituksia vain silloin, jos järjestöt tuottavat sellaisia maksullisia palveluja, jotka kilpailevat yritysten kanssa.

Nyt on käynyt sitten niin, että EU pyrkii lopettamaan tämän perustus- ja yhdenvertaisuuslakia vastaan sotivan palkkatukiorjuuden hienon ja loistavan työllistämismuodon.

Nyt haluan antaa hallitukselle neuvon – jotta ette taas joutuisi häpeämään nurkkaan EU-kokouksissanne (yhden tai kahden lautasen kanssa), yrittäkää hieman keskittyä työhönne.

Se kannattaa tämän kysymyksen kohdalla aloittaa siitä, että poistatte tällaiset kilpailua vääristävät ja ihmisoikeuksia rikkovat tukimuodot, päästätte sairaat työkyvyttömyyseläkkeelle, alatte kantaa todellista huolta suomalaisesta elinkeinoelämästä, suljette rajat ei-toivotulta sosiaaliturismilta ja katsotte hieman sen perään, että oikeasta työstä maksetaan myös oikeaa palkkaa.

Ei siten kuin Erkki Tuomioja asian näkee:

yritykset jotka palkkaa paljon väkeä pitäisi olla kevyt verotus ja päinvastoin

Järjestöiltä tekee mieli kysyä, että onko tämä palkkatukiorjuus mielestänne toimintanne kannalta todellakin kynnyskysymys?

Onko toimintanne muuttunut yhteiskunnan tukemaksi (ja markkinoita vääristäväksi) orjuudella pyöritetyksi bisnekseksi? Se, että esimerkiksi SPR on tehnyt suomalaisella verellä bisnestä ei ole sinänsä uutinen. Se, että muutkin ovat mahdollisesti lähdössä mukaan, on taas ihan ilmeinen jatko tälle kehitykselle.

Kansalaisesta orjaksi ja sen jälkeen elinkaupan kohteeksi – tämäkö on tulevaisuudenkuva syrjäytyneiden osalta?

Lähteet: HS, IS, IL, EK, SAK; SPR, Kepa, Kari Laurila, anonyymi lukija

Mainokset

Kullervoblogin toimitus on päättänyt aktivoida sivuston lukijoiden lukuisten  pyyntöjen jälkeen.

Palaamme elokuussa entistä ehompana takaisin potkimaan vihervasemmiston kolhoosin mätiä perustuksia ja tutkimaan niitä asioita, jotka näyttävät menneen entistäkin enemmän vinoon Suomessa, Euroopassa ja muuallakin maailmassa.

Malttakaa vielä hetki.

Toimitus

Vuoden mokutus 2009 äänestys on päättynyt. Suurkiitokset kaikille osallistujille.

Kilpailuun osallistui normaalia Poll Daddy-vaihtoehtoäänestystä vähemmän vastaajia. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, koska äänestyksessä jokainen joutui kirjoittamaan nimellään tai nimimerkillään ja perustelemaan miksi äänesti kyseistä mokutusta.

Vastauksia tuli hieman toistastaa ja kävijöitä sivulla oli viikon kestäneen äänestyksen aikana hieman yli seitsemäntuhatta. Koska kysely oli kiinnitetty Kullervoblogin etusivulle, kyselyn näki myös jokainen joka tuli tämän blogin etusivulle – tämä määrä  on yli kymmenkertainen.

Palataanpa takaisin varsinaiseen asiaan. On aika julkistaa Vuoden mokutus 2009.

* * *

Vuoden mokutukseksi – Te hyvät lukijat –  olette valinneet seuraavan:

Sallittaneen tässä ensin vähän
filosofisempi huomio. Mitä tarkoittaa käsite
laiton maahanmuutto? Linnut lentävät rajojen
ylitse, laittomasti vai laillisesti? Mistä syntyy käsite
laittomuus, jos ihminen etsii paikkaa maapallollamme,
missä toteuttaa itseänsä, missä elää?

Kansanedustaja Kimmo Kiljunen (SDP), eduskunnan ulkomaalaislakia koskevassa keskustelussa.

Seuraaviksi – kakkos- ja kolmossijoille – äänestyksessä tulivat nämä mokutukset. Sijalle kaksi nousi tiukan kamppailun jälkeen viikon mokutus 10/09:

Minusta Suomea on autettu. Onkse 60 vuotta sitten, Afrikasta käsin, kun Suomessa oli hätää ja ongelmia. Silloin on Afrikasta lähetetty rahaa Suomeen. Oliko se silloin, pitikö silloin miettiä, että se on meidän verorahaa ei sais lähettää Suomeen.

Helsingin keskustanuorien puheenjohtaja Abdirahim Hussein YLE:n A-zoomissa 27.2.2009

Vain yhden äänen erolla kakkoseen tuli viikon mokutus 49/09 kolmanneksi:

Minulle itsenäisyys ja suomalaisuus ovat kaksi eri asiaa, eikä jälkimmäisessä ole juuri mitään juhlittavaa. Suomalaisuus kun on lähinnä sitä, että sattuu syntymään kultalusikka suussa. Sitä tuskin kannattaa kovin verisesti puolustaa.

Vihreän Langan toimittaja Lasse Leipola itsenäisyyspäivänä 6.12.2009.

Tässä äänestyksessä hajaääniä keräsivät myös Khodr Chehab, Astrid Thors, Ritva Viljanen, Tarja Halonen, Anne Holmlund, Ville Komsi, Anni Sinnemäki, Päivi Lipponen, Paavo Lipponen, Dan Koivulaakso ja Jaakko Hämeen-Anttila – sekä monet muut.

Onneksi olkoon voittajalle myös Kullervoblogin puolesta!

Site Meter

Kuva: MTV3

Työministerin virassa puuhasteleva vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki ei ole saanut ministerinpestinsä aikana mitään työllisyyttä parantavaa aikaan – ei edes ehdotusten tai ideoiden tasolla. Päinvastoin.

Nykyisen taloudellisen  taantuman aikana median huomio ei ole keskittynyt pelkästään nykyiseen  työministeriin (eikä hänen edeltäjäänsä ja puolutoveriinsa) , vaan koko Vanhasen kyvyttömään hallitukseen – mikä on tavallaan sääli. Mutta onhan tässä aikaa odotella, ajat eivät kuitenkaan muutu paremmiksi kovinkaan nopeasti.

Tänään tuli ensimmäinen viite siitä, että Sinnemäenkin todellisuus paljastuu hiljalleen- kaikista silmänkääntötempuista huolimatta. Tällainen aika kun on (enemmän kuin) omiaan paljastamaan poliittisten puolueiden ja niissä toimivien toimijoiden todellisen olemuksen.

Sinnemäki on vaatinut tänään pienyrittäjien aseman kiristämistä entisestään – nykyisen taloudellisen kurimuksen syövereissä. Samalla hän on tehnyt selväksi sen, mitä hän ajattelee todellisia työpaikkoja luovasta pk-sektorista – työministerin ominaisuudessa.

Vihreät haluavat (Sinnemäen suulla kerrottuna) lopettaa veronkierron osinkotuloilla.  Sinnemäki esittää, että osinkojen nollaverokannasta luovutaan jo tämän kevään aikana.

Vihreiden mielestä on väärin, että jopa 90000 euron osingot voi nostaa jopa verovapaasti. Osinkotuloja pitäisi verottaa samoin kuin muutakin pääomatuloa, vihreät katsovat.

Vihreät laskevat, että osinkojen nollaverokannasta luopumisella saataisiin valtion kassaan 350 miljoonaa euroa.

Se asia,  mitä Sinnemäki jätti kertomatta on totuus. Totuus nimittäin on se, että tuollaisia 90 000 euron ylärajaan asti nollaverokannalla (joissa osinkoina jaetaan alle yhdeksän prosenttia yrityksen nettovarallisuudesta) nostettavia osinkoja ei juurikaan oikeassa elämässä ja aikuisten todellisuudessa  jaeta.

Sinnemäen kaavailemat toimet koskevat kipeimmin laman kourissa kamppaileviin pienyrittäjiin, jotka juuri ja juuri pystyvät palkkaamiensa ihmisten palkkojen ja lakisääteisten maksujen lisäksi nostamaan nippanappa elämiseen riittävän toimeentulon itselleen (ja perheelleen) yrityksestään pieninä osinkotuloina.

Mikään pörssiin listautumaton yritys ei pysty maksamaan tuollaisia Sinnemäen kuvailemia suuria osinkoja. Tällainen veronkiristys kohdistuu ainoastaan   pienyrityksiin – niihin  joilla ei suuriin osinkoihin ole varaa.

Kyse on silmänkääntötempusta, johon liittyy mukaan aimo annos (peiteltyjä ja aika avoimiakin) poliittisia tavoitteita – kateudesta kumppuavaa sosialismia, suuryritysten tukemista, pienyritysten  pakolliseen listautumiseen (l. omaisuuden kontrolloimiseen ja helpompaan kansallistamiseen tähtäävää) painostusta sekä ehkä ihan aitoa yrittäjävihaa.

Pohjaltaan tämä Sinnemäen ehdotus on aivan sitä ehtaa itseään – perinnevasemmistolaista ihmisten olojenkurjistamista, tasapäistämistä, verojen kiristämistä (kulujen kuristamisen sijaan), yrittämisestä rankaisemista, puhdasta kateutta ja omaisuudensuojaa sen perusteiltaan muuttamaan pyrkivää sosialismia.

Vihreät on vasemmistopuolue ja Anni Sinnemäki (kommuunissa asuvana ja mielipiteiltään äärivasemmistolaisena)on lähinnä kommunisti.

On varsin ymmärrettävää, että helsinkiläinen kouluttamaton ja työtön anarkisti/kommunisti/vasemmistolainen nuori näkee Annin äänestämisen arvoisena vaihtoehtona. Tosin ei Anni aja heidänkään asioitaan.  Anni ajaa Annin asioita ja työministerinä hänen saavutuslistansa on entistä pahemmin pakkasen puolella (että se siitä ilmastonmuutoskuplasta).

Se että joku aikuinen ja yrittäjyyden valinnut pienyrittäjä äänestää vihreitä, se on kuitenkin aivan eri asia. Se on käytännöntasolla lähinnä käsittämätöntä istuinoksan oman takamuksensa alta poikkisahaamista.

Vihreät ovat perinteisen vasemmistolainen puolue ja perinteinen vasemmistolaisuus perustuu kateuteen, yksilöllisyyden halventamiseen, ihmisten pakottamiseen ja kontrolliin sekä omaisuudensuojan murtamiseen.

Annin sosialismissa kotisi  eikä omaisuutesi ole Sinun – ne kuuluvat kaikille muille paitsi Sinulle – mistään rajoista, kulttuurista, kielestä tai todellisesta omistusoikeudesta riippumatta.

Lähteet: VN, US, STT

Site Meter

Vihreiden pää-äänenkannattaja pysyy tiukasti ajoittain parodiahorisontin ylittävässä (niin kuin esimerkiksi nyt) linjassaan. Kullervoblogin lukija Fafu vinkkasi Lasse Leipolan tuttuun tyyliinsä leipomaan uutiseen.

Amerikkalaismies sai kovan tuomion pyöräilijän kiusaamisesta

15.1.2010

Kalifornialaismies tuomittiin viime viikolla viiden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, kun tämä oli pyöräilijän ohitettuaan painanut jarrut pohjaan. Asiasta kertoo Treehugger.

Pyöräilijä lensi kasvot edellä auton takalasiin, minkä seurauksena häneltä murtui hammas ja kasvot ruhjoutuivat. Mies tarvitsi yhteensä yhdeksänkymmentä tikkiä.

Oikeus katsoi kuljettajan syyllistyneen väkivaltaiseen hyökkäykseen, jossa käytettiin tappavaa asetta eli tässä tapauksessa autoa. Kuljettaja oli kertonut poliisille halunneensa antaa opetuksen pyöräilijälle.

Tuomari toivoi, että tapaus herättelisi niin pyöräilijöitä ja autoilijoita kuin päättäjiäkin. Hänen mukaansa maahan tarvitaan lisää pyöräteitä.

Onhan se tietysti herttaista, että näin pakkasten ja runsaan lumen aikana vihreillä on sentään jokin puheenaihe – aika hiljaista on ollut nimittäin viime aikoina ilmastonmuutosrintamalla.

Ilmeisesti polkupyöräily on se vakioteema, johon virheen on aina helppo palata. Jos kuitenkin ollaan tarkkoja, niin itse asiassa tässäkään uutisessa polkupyöräily ei ole se tärkein aihe.

Tässä uutisessa on kätketty – syrjäseutujen ja liikuntarajoitteisten palveluista viisveisaamaton – vihreä auto- ja autoiluviha taas kerran näennäis moralistiseen kaapuun. Paha autoilija pahoinpiteli pyhimysmäistä pyöräilijää ajoneuvollaan.

Vihreä Lanka eroaa muista puoluelehdistä siten, että oikeastaan kaikki sen julkaisemat uutiset ovat normaalia puoluelehdistöäkin pahemmin värisokeita ja aatteellisesti kallellaan.

Tällainen uutinen ylittää Leipola & Co:n julkaisukynnyksen aika helposti (etenkin muiden sopivien uutisten puutteen aikana). Herää kysymys, että oletteko nähneet muunlaista liikennerikollisuuteen liittyvää uutista Vihreän Langan julkaisemana?

Esimerkiksi sellaista, joka liittyy pyöräilijän tekemään rikokseen tai pyöräilijöiden aikaansaamaan rikollisuuteen – tai edesvastuuttoman pyöräilyn uhreihin?

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi viime joulun alla sakkorangaistuksen hieman alle 40-vuotiaalle helsinkiläismiehelle, joka ajoi jalkakäytävällä polkupyörällä naisen päälle tuhoisin seurauksin.

Nainen kaatui, löi päänsä asfalttiin ja kuoli saamiinsa vammoihin myöhemmin. Turma sattui Pohjoisesplanadilla Helsingin ydinkeskustassa lokakuussa 2008.

Mies polki tuolloin kovaa vauhtia toisen pyöräilijän kanssa Esplanadin puistosta Pohjoisesplanadin suojatielle kohti Kluuvikadun kävelykatua.

Silminnäkijät kertoivat kiinnittäneensä huomiota pyöräilijöiden poikkeuksellisen suureen nopeuteen.

Mies huomasi Pohjoisesplanadia ylittäessään naisen jalkakäytävällä, mutta ei onnistunut estämään törmäystä jarrutuksesta huolimatta.

Käräjäoikeuden mukaan miehen tilannenopeus oli liian suuri. Lisäksi hän rikkoi liikennesääntöjä ajamalla pyörällä jalkakäytävällä ja suojatiellä, joka ei ollut pyörätien jatke.

Käräjäoikeuden mukaan pyöräilijä syyllistyi kuolemantuottamukseen ja liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

Mies joutuu maksamaan sata päiväsakkoa, joista kertyy hänen tuloillaan yhteensä 1 500 euroa. Lisäksi miehen on maksettava kuolleen naisen leskelle 4 000 euroa korvauksia.

* * *

Niin miettikääpä näitä kahta uutista ja Vihreää Lankaa keskenään vertaillen. Kuinka uskottavana tämän jälkeen näette cityvihreän liikenne- ja oikeuspolitiikan?

Tai kuinka uskottavan pidätte Vihreää Lankaa?

Lähteet: VL, HS, kiitos Fafulle.

Site Meter

Lukija vinkkasi tämän blogin  ylläpidolle eräästä varsin mielenkiintoisesta sivustosta. Kyseessä on Eettinen Kuluttaja -sivusto.

Eettinenkuluttaja.net on wiki-pohjainen sivusto (kuten Wikipedia), jonka sisällöstä vastaavat käyttäjät itse. Sivusto toimii vastuullista kuluttajuutta koskevan, lähdemerkityn ja sovellettavan tiedon välityskanavana. Samoin kuin Wikipedia, tämä sivusto perustuu hyväntekeväisyyteen ja sen ovat avanneet ostovaihtoehtojen eettisyydestä kiinnostuneet kuluttajat itse. Eettinenkuluttaja.net on siis täysin riippumaton yhdistyksistä ja yrityksistä.

Varsin mielenkiintoisten tuotteisiin ja palveluihin liittyvien kuluttajavertailuiden lisäksi tuolla sivustolla rankataan myös hyväntekeväisyysjärjestöjä – ja etenkin niiden luotettavuutta.

Sivustolla on julkaistu myös yhteenveto. Tämän yhteenvedon asteikko kuvaa hyväntekeväisyysjärjestön julkaiseman tiedon luotettavuutta sekä järjestön poliittista, uskonnollista ja taloudellista riippumattomuutta.

flower

Amnesty
Animalia
Zimbabwen AIDS-orvot
WWF
UNICEF
Punainen Risti
Plan
HelsinkiMissio
Greenpeace
World Vision

Etenkin näin Joulun alla (ja miksei muutenkin) on syytä miettiä antaako rahaa tai lahjoituksia jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle. Omaa kuvaani eräistä järjestöistä ( Amnesty International, Animalia, WWF,  UNICEF, Punainen Risti, Plan, HelsinkiMissio, Greenpeace, World Vision) ja niiden epäluotettavuudesta sekä todellisesta funktiosta (rahan kerääminen hämärämiehille ja – naisille) tämä sivusto vahvisti.

Tuosta joukosta puuttuu muuten yksi Suuri Kusettaja – UFF. Tuota rahanhankintaan, ihmisten hyväksikäyttöön ja veronkiertoon perustuvaa  järjestöä on syytä kaikkien karttaa.

Toisaalta pitäisihän tässä varmaan antaa kuva jostain positiivisestakin hyväntekeväisyysjärjestöstäkin. Hyvät kanssakansalaiset, jos tunnette tarvetta auttaa, niin suuunnatkaa lahjoituksenne Pelastusarmeijan Joulupatoihin.

Ne varat ja lahjat menevät oikeaan osoitteeseen – vähävaraisille suomalaisille lapsiperheille.

Lähde: eettinenkuluttaja.net

Site Meter

Kiitos lukijoille. Palautetta on tullut runsaasti ja osa palautteesta on julkaistu sellaisenaan tai jonkin jutun yhteydessä. Olette olleet myös ahkeria vierailemaan blogilla – miljoonan kävijän raja on ylittynyt jo aikoja sitten. Kiitos.

Palautetta ja vinkkejä otetaan edelleen vastaan kiitollisuudella. Muutoksena moderoinnissa on se, että  tästä lähtien ”Ottaako päähän”-sivulle jätetyt kirjoitukset julkaistaan kirjoittajan niin halutessa omina artikkeleinaan – kirjoittajan nimellä tai nimimerkillä varustettuna, kirjoittajan tahdon mukaisesti.

Kirjoituksia lisämateriaaleineen  (virustarkastettuja) voi lähettää myös sähköpostiosoitteeseen muistikuva(at)yahoo.com.

Site Meter

Seuraava sivu »