Olen pitkään suhtautunut kriittisesti ilmiöön nimeltään Greenpeace. Ennen tätä kirjoitustani olen kirjoittanut kyseisestä järjestöstä yhtiöstä esimerkiksi täällä ja täällä. Lisäpohjaa epäilyilleni olen saanut kaiken muun lisäksi myös niistä julkisista luvuista, joita GP suvaitsee julkaista.
Jokainen voi halutessaan (vielä toistaiseksi) tutustua tuohon raporttiin, lainaan kuitenkin sieltä jotain joka pisti silmään.
Financial and Decision Making Structure
Greenpeace comprises 28 independent national/regional offices in over 40 countries across Europe, the Americas, Africa, Asia and the Pacific, as well as a coordinating body in Amsterdam, Greenpeace International.
Totta, GP on jakautunut niin, että sillä on 28 aluellista organisaatiota. Varsin demokraattiselta ja avoimelta vaikuttavaa – mutta mikä tässä sitten häiritsee?
Ainakin minua häiritsee se, että Greenpeace ei ole demokraattisesti hallittu järjestö. Esimerkiksi Suomen Greenpeace on osa Greenpeace Nordenia, jossa yhdistyksen toiminnasta päättää ainoastaan 20 äänestävää jäsentä. Tämä 20 hengen joukko täydentää itse itseään. Järjestöllä on Suomessa 24 000 maksavaa tukijaa, mutta he eivät voi vaikuttaa mitenkään yhdistyksen päätöksiin tai yhdistyksen toiminnan sisältöön.
Jokainen saa (jälleen) itse mielessään päättää sen mitä tällainen toiminta sitten on. Minusta se on lähinnä hyvin pienen porukan harrastamaa elitististä rahastusta – keppihevosena toimii ympäristönsuojelu.
GP kertoo, että sen varainhankinnan kulut ovat noin 20 % kokonaisbudjetista. GP:n mukaan ne ovat investointi, joka tuottaa ja niiden tulee aina maksaa itsensä takaisin seuraavan 12 kk sisällä. Tällä hetkellä Greenpeacen (oman ilmoituksenmukaan) budjetista yli 70 % menee suoraan kansainväliseen ja Pohjoismaiseen kampanjatyöhön.
Neulansilmän kautta nähtynä taloudellinen totuus tästä ympäristönsuojelusta ja ns.kampanjatyöstä on vielä enemmän kysymyksiä herättävä. Lainataanpa lisää lukuja GP:n vuosiraportista. Greenpeace Nordenin (virallinen) liikevaihto on vuonna 2008 ollut 114 001 euroa. Tuosta (virallisen tiedon mukaan) rahasta on kulunut toiminnan pyörittämiseen 111 375 euroa. Tulos on kulujen jälkeen 3396 euroa voitollinen.
Eli GP Norden on käyttänyt lahjoitusten kautta saamansa varat – vain ja ainoastaan – omaan (varsin kyseenalaiseen) toimintaansa. Senttiäkään näistä lahjoituksista ei ole mennyt ympäristönsuojeluun – jos sellaiseksi ei lasketa kiristystä ja muskeliveneillä pillurallin ajamista tankkerin tai työmaan ympärillä.
Eli tämän veronkierto-organisaation järjestön oman ilmoituksenkin mukaan Greenpeacelle lahjoitetut varat menevät kaikille ajankohtaisille kampanjoille. Näin upotetaan varallisuus kulujen kautta toimintaan – ja kuka hyötyy siitä?
GP:n omin sanoin:
Käytämme saamamme lahjoitusvaroja joustavasti siellä missä niitä tarvitaan eli emme korvamerkitse rahoja. Tämä järjestely mahdollistaa sen, että voimme jakaa resurssimme uudelleen ja siten reagoida nopeasti jos jokin ympäristöongelma vaatii välittömiä toimenpiteitä.
Osa rahoista, noin 25%, menee Greenpeace Internationalin kautta myös kansainväliseen kampanjointiin. Nämä rahat käytetään toimintaamme maissa, joissa varojen hankkiminen ympäristötyöhön on vaikeaa. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Kiina, Brasilia ja Venäjä. Osa kansainväliseen työhön kohdistuvasta tuesta käytetään myös Greenpeacen alusten kunnossapitoon ja työmme kansainväliseen koordinointiin.
Jännä juttu – eikö totta. Jos kyse olisi PK-yrittäjästä, poliisi ja verottaja saattaisivat tutkia hyvinkin intensiivisesti tällaista toimintaa.
Greenpeacea vastaan on kohdistettu kritiikkiä myös muualta. Esittelemäni epädemokraattisuuden ja siihen liittyvän rahastuksen lisäksi Greenpeace on saanut risuja myös muista syistä.
Eräät europarlamentaarikot (mm. Ville Itälä, Piia-Noora Kauppi ja Reino Paasilinna) ovat olleet olleet sitä mieltä, että Greenpeacen toiminnan kohdalla on kyse kaupallisesta toiminnasta, jota johdetaan kuin liikeyritystä. GP:n oman näkemyksen mukaan keskitetty hallinto mahdollistaa nopean päätöksenteon ja yritysten tehokkuuteen verrattavan ympäristösuojelutoiminnan.
Tunnetuin Greenpeace-kriitikko on (aiemmin Greenpeacen johdossa toiminut) Patrick Moore. Hän sanoi hyvästi GP:lle jo vuonna 1986. Tämä tapahtui silloin, kun Greenpeace päätti tukea maailmanlaajuista kloorikieltoa. Mooren mukaan kloorin käyttö juomavedessä on suurin saavutus yleisen terveyden historiassa ja pitää sitä välttämättömänä terveydelle. Mooren mukaan hänen kollegoillaan ei ollut lainkaan tieteellistä koulutusta, ja hän onkin arvostellut Greenpeacea tieteellisen objektiivisuuden hylkäämisestä.
Kokoomuslaisen Verkkouutisten artikkelin mukaan johtavat porotutkijat (muun muassa Oulun yliopiston eläintieteen professori, vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliainen) ovat todenneet, että Greenpeacen Ylä-Lapin metsäkampanjan perustelu porojen riippuvaisuudesta luposta on vailla mitään todellista pohjaa.
Greenpeace esitti omina perusteinaan (kysymättä asiaa paikallisilta asukkailta) Lapin paliskuntien yhdessä Oulun yliopiston dosentti Pentti Sipilän kanssa vuosituhannen vaihteessa tekemää tutkimusta lupon esiintyvyydestä . Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksen (eikä tämän artikkelin kirjoittajankaan kokemusten) mukaan paikallinen väestö ei tue Greenpeacea, ei edes poronhoitajien enemmistö. Ylälappilaisten laaja enemmistö katsoo, että alueen ongelmat pitäisi ratkaista paikallisin voimin .
Greenpeace on sen jälkeen narissut siitä , että alueen nykyiset (paikallisten ihmisten kanssa yhteistyössä tehdyt) metsähakkuupäätöksetkään eivät ole paikallisia päätöksiä, vaan metsähallituksen Helsingistä käsin tekemiä päätöksiä (niin kuin tällainen ajattelu oikeuttaisi keskieurooppalaisen elitistiä päättämään Lapin asioista paikallisten puolesta). Lisäksi Greenpeace on väittänyt, että metsähakkuut uhkaavat Lapissa nimenomaan saamelaisten elämäntapaa ja kulttuuria, joiden harjoittamiseen heillä on sekä perustuslain että poronhoitolain takaama oikeus (ja mihin unohtuivat muiden alueella satoja, jopa tuhansia, vuosia eläneiden- porotalouden ulkopuolelta elantonsa tienaavien – ihmisten oikeudet?).
SAK:n entinen varapuheenjohtaja Matti Huutola ja (entinen) europarlamentaarikko Ari Vatanen ovat sanoneet Greenpeacen – ja muiden Suomen rajojen ulkopuolelta ohjailtujen – ns. luonto- ja ympäristöjärjestöjen esittävän virheellisiä tietoja Metsä-Lapin puunhakkuista. He ovat arvostelleet Greenpeacea myös täydellisestä tunteettomuudesta ja välinpitämättömyydestä alueen asukkaiden työpaikkojen japohjoisessa elämiseen kuuluvien elinehtojen suhteen.
Greenpeace väittää edelleen kannattavansa tuolla alueella eri elinkeinojen yhteensovittamista ja perää Suomen valtiolta vastuuta huolehtia tästä pitkällä tähtäimellä (tätä on joskus kutsuttu ulkopoliittiseksi painostamiseksi). Myös metsähallituksen ja Suomen Metsäyhdistyksen edustajat ovat jatkuvasti kritisoineet Greenpeacea sen Keski-Euroopasta (ja keskieurooppalaisen näkemyksen mukaan) johdetuista kyseenalaisista toimintatavoista suvereenissa Suomen valtiossa.
Greenpeacen kengänjälki ja varjo Suomessa edustavat – elämän pohjoisessa todellisuudessa – häikäilemätöntä paikalliseen asujaimistoon ja heidän elämäänsä rajoittamiseen pyrkivää elitismin ja komentotalouden – jopa uuskolonialismin – varjoa ja saappaanpainallusta.
Ympäristöhuijaus? Kyllä – GP on jäänyt siitäkin muutaman kerran kiinni. Muistuttelematta tässä erään yksilön Ylä-Lapissa tekemää valokuvahuijausta, muistutan siitä, että jo muinaisella 1990-luvulla tämä yritys järjestö lähti soitellen Saksaan avohakkuita vastustamaan. GP:n tuolloin Saksaan kuljettama puunkanto oli metsähallituksen selvityksen mukaan varastettu.
Eräs ilomantsilainen maanviljelijä oli houkuteltu traktorinsa kanssa auttamaan Greenpeacen viher rahasotureita, joiden kantoa nostanut maastoauto vinsseineen oli juuttunut maastoon kiinni. Greenpeacelaiset kertoivat noutavansa kantoa läksiäislahjaksi toverilleen.
Tämä Saksassa toimitettua kampanjaa vartavasten varastettu kanto lähetettiin osoituksena siitä, että avohakkuut Suomessa jatkuvat edelleen samaan aikaan, kun metsäyhtiöt julkaisevat metsänkäsittelyohjeita ja antavat lausuntoja vanhojen metsien suojelutarpeista.
Tämä tien päälle kaatuneesta puusta jäänyt kanto ei kuitenkaan ollut peräisin aarniometsästä – toisin kuten saksalaisille kerrottiin. GP:n metsävastaavan, Matti Ikosen, mukaan kanto oli peräisin alueelta, jonne ollaan perustamassa Koitajoen kansallispuistoa. GP:n kampanjavastaavan, Sari Kuvajan, mukaan kannon oli ollut määrä osallistua Greenpeace-näyttelyyn Itävallassa myöhemmin syksyllä.
Metsähallituksen mukaan kanto oli kuitenkin peräisin tavallisen talousmetsän puusta, joka oli metsurien kanssa erityisesti sovittu jätettäväksi pystyyn erikoisena ”ikipuuna”. Puun oikea ikä oli noin 230-245 eikä 290 vuotta. Keväällä puu oli kaatunut metsätien poikki myrskyssä. Tämä Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva ( ja alueen hyvin tunteva) Matti Ikonen haki, löysi ja varasti kannon toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Ilomantsissa viherjoukkioineen törmäillyt Ikonen oli joutunut – olosuhteiden pakosta – pyytämään lähistöltä asuvalta maanviljelijältä lainaksi traktoria irrottaakseen kiinnijääneen autonsa (viherautoiluhan ei kuormita luontoa vaan tässäkin tapauksessa tarkoitus pyhitti keinot). Maanviljelijämme oli (Ikosen pyynnöstä) lähtenyt ajamaan traktoria ja tavannut kannon ottojälkien luona ”muita nuoria sekä maastoauton, jossa oli ollut vinssi kiinni kyseiseen pitkään kantoon, jossa oli ollut tässä vaiheessa tyvitukki kiinni”
Myös aikaisemmin mainittu metsähallitus on ollut Suomessa GP:n tulilinjalla jo jonkin aikaan. Päivän uutisvuo kertoo meille, että kaksi äänekästä ihmistä on saanut metsähallituksen perääntymään enemmistön varojen järkevän hoidon puolesta ja tekemään sopimuksen näiden kanssa – GP:n painostuksen tuella. Onneksi olkoon GP – näin sitä toimitaan vastoin demokratian alkeellisimpiakin sääntöjä.
Toinen metsähallitukseen liittyvä tuore uutinen kertoo puolestaan, että Suomen luonnonsuojeluliitto arvostelee metsähallituksen aikeita ottaa vesialueita tuulivoimaloiden käyttöön. Tuulivoimaliiketoiminnalle aiotaan varata noin 100 000 hehtaaria Perämereltä, Pohjanmaalta, Satakunnasta ja Uudeltamaalta ( GP on todennäköisesti huomannut myös saman uutisen – muskeliveneittä odotellessa…).
Tähän minun täytyy kommentoida siten, että todellisena luonto- ja ulkoihmisenä minulle luonto on ensisijaisesti esteettinen arvo. – muut arvot kulkevat tosin käsi kädessä estetiikan kanssa. Näin ollen minäkin vastustan näitä helvetinkoneita keskellä luontoa.
Toisin kuin Greenpeace ja sen rahastajat – minä vastustan näitä tuulivoimaloita esteettisten ja luonnollisten arvojen vuoksi. Minä en vastusta niitä saadakseni henkilökohtaista taloudellista voittoa tai päästäkseni ajelemaan TV-kameroiden ympäri maailmaa välittämässä kuvassa muskelikumiveneellä ympäri luotoa – ilmanmuutoksesta pätkääkään välittämättä.
Lähteet: VL, STT, Greenpeace, HS, IL, Nykypäivä, Verkkouutiset, SS, Vihreä voima
Kullervo Kalervonpoika 